| Kolme ihanteellista jalkapalloilijanuorukaista | 08.01.2019, 18:54 |
Kohta alan seuraamaan Viafreelta Suomi-Ruotsi-jalkapallomaaottelua ja pelkään pahaa, että ne jyrää meitin jälleen kerran. Mutta tällä kertaa meillä on ihan hyvä selitys sille, jos ne jyrää meitin. Nimittäin Huuhkaja-joukkueemme ei ole nyt parhaassa mahdollisessa iskussa, koska tuulen nopea kärkimies Riku Riski kieltäytyi syvistä eettisistä syistä matkustamasta Qatariin, joka tietysti oikein onkin. Nyt on sitten paljastunut, että Suomen jalkapallomaajoukkueessa on ainakin kolme ihanteellista nuorukaista, joka on hieno asia. Vähän aikaa sittenhän Suomen maalivahti Jesse Joronen, joka on Simpeleen poikia siitä Uukuniemen läheltä, kertoi jossain haastattelussa, että hänen mielikirjansa on Dostojevskin Idiootti ja että hän on sen lukenut moneen kertaan. Lisäksi tämä pari kymmpinen ja ilmeisesti ammattilaisjalkapalloilijana hyvin ansaitseva nuorukainen totesi, että raha ja materiaalinen onni ovat vain hetkellisiä. Jesse Joronen on kirjallisuusmausta päätellen todella erilainen nuori ja muutenkin hyvä ihminen. Enpä usko, että kukaan suomalainen jääkiekkoilija, paitsi valmentaja Alpo Suhonen, olisi Idiootin lukenut. Suomen jalkapallomaajoukkueesta saattaa Jorosen lisäksi löytyä toinenkin Pentti Haanpään tuotannosta tuttu Lukuhullu Täky, koska hyökkääjä Timo Furuholm ilmoittaa harrastuksekseen kirjallisuuden. Hän kertoi haastattelussa lukeneensa viimeksi Marquetzin Sadan vuoden yksinäisyyden. Uskon vahvasti, että Idiootinkin hän on lukaissut. Tässä yhteydessä en jaksa olla muistuttamatta siitä, miten neljännesvuosisata sitten jääkiekon puolella puhuttiin älykkökentällisestä, koska ainakin yksi kolmikosta, eli toinen Wahlstenin veljeksistä, oli suorittanut merkonomin tutkinnon. Kohta alkavan Suomi-Ruotsi-ottelun voi katsoa tästä linkistä eikä maksa mitään, mutta kirjautua täytyy ja se vie aikaa minuutin. https://www.viafree.fi/ohjelmat/urheilu/huuhkajat . Kommentit (0) | |
| Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta | 29.11.2018, 19:03 |
Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.
Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.
Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.
Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.
Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.
Kommentit (2) | |
| Puhuva ja pussaava kansa | 07.01.2019, 18:48 |
Vaan eivät pärjää enää Suomen pojat perinteisissä talvisissa yksilölajeissa. Keski-Euroopan mäkiviikoilla, jota meikäläiset ennen hallitsivat suvereenisti, paras suomalainen oli sijalla 35. Kilpaladuilla menee vielä huonommin. Suomesta ei löytynyt yhtään miestä, joka olisi jaksanut hiihtää loppuun asti Keski-Euroopan latuviikon loppuun asti. Onneksi ei Tiilikais-Pekan ja Nopos-Paavon tarvinnut tätä häpeää nähdä. Sen sijaan Suomen miehet voittivat joku viikko sitten sählyn maailmanmestaruuden jo toisen kerran peräkkäin eikä pelin keksineistä ruotsalaista ollut oikein edes vastusta. Eilen pikkuleijonat voittivat jääkiekon maailmanmestaruuden. Eilen Suomi myös voitti lentopallon Em-karsinnoissa vahvan palloilumaa Tanskan käsittämättömän ylivoimaisesti. Toissa päivänä Suomen eri ikäiset tyttöjen ja poikien koripallomaajoukkueet kohtasivat Ruotsin vastaavat yhdistelmät ja kaikki ottelut voitettiin kerrassaan käsittämättömän ylivoimaisesti. Hyvät länsinaapurimme tekivät suunnilleen puolet Suomen joukkueiden pisteistä. Meikäläisten ylivoima oli jotain kerrassaan käsittämätöntä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Suomen kansasta on tullut hyvin sosiaalisesti kyvykästä puhuvaa ja pussaavaa kansaa. Sitä ei olisi uskonut siihen aikaan, kun jäyhät ja vähäpuheiset Paavo Nurmi ja Veikko Hakulinen pitivät yllä maamme urheilumainetta. Kommentit (0) | |
| Pikkuleijonat voitti vain vaivoin maailmanmestaruuden | 07.01.2019, 18:35 |
Maamme asiantunteva media oli jälleen kerran oikeassa, kun se epäili Suomen nuorten maajoukkueen mahdollisuuksia mm-kisoissa. Alusta alkaen poikiemme peli takkuili. Maalinteko oli tehotonta, älyttömiä jäähyjä tuli aivan liikaa, alivoimapeli oli alkusarjassa turnauksen kolmanneksi huonointa ja ylivoimapeli kerrassaan luokatonta. Joukkueen paljon puhutut supertähdetkään eivät tehotilastoissa liiemmälti loistaneet. Jos nyt jotain hyvää täytyy väkisinkin pikkuleijonien esityksestä keksiä, niin maailmanmestaruuden joukkue kuitenkin voitti. Tosin paljon onnea ja vastustajien epäonnea mestaruuteen tarvittiin. Finaaliottelussakin voittomaali tuli aivan loppuhetkillä eikä se todellakaan ollut mikään tekomaali vaan selkeä räkämaali. Eikä tilastojenkaan valossa Suomen voitto ollut mikään yllätys, koska joka kerta, kun nuorisomaajoukkueemme on finaaliotteluun selvinnyt, se on poistunut voittajana. Lopuksi kannattaa muistaa se, että maailmanmestaruus oli pikkuleijonille vasta viides. Sekä Kanada että eri nimillä esiintynyt Venäjä ovat molemmat voittaneet peräti 17 kertaa. Ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallatkin hengittävät tilastoissa ihan Suomen niskaan neljällä mm-kullalla. Eikä varmaan mene montaakaan vuotta, kun sekä Ruotsi että Tsekki uhkaavat Suomen asemaa kolmanneksi parhaana, koska molemmilla on kasassa jo kaksi maailmanmestaruutta. Kommentit (1) | |
| Karjala-maila | 05.01.2019, 19:10 |
Sortavalan seudulla on ollut perinteisesti paljon puusepänteollisuutta. Luulenpa, että aloitin opintieni Sortavalan Helylässä valmistetussa pulpetissa, koska ennen sotia maamme johtava pulpettitehdas toimi siellä. Helylän pulpetit olivat varmaankin niitä jykeviä rumiluksia, jossa istuin- ja pöytä osa olivat kiinni toisissa. Ne pakottivat koululaiset istumaan selkä suorassa. Neuvostovallankin oloissa Helyllä oli merkittävä rooli mekaanisessa puunjalostuksessa, koska yhteen aikaan siellä toimi maailman suurin jääkiekkomailakombinaatti. Hyvän itäisen naapurimme konkurssin jälkeen Suomessakin myytiin Karjala-mailoja. Itsekin ostin juniorimallin noin neljällä markalla. Mailan varsi oli punainen ja siinä luki valkoisin meikäläisin kirjaimin KARJALA. Karjala-mailojen laadusta kertoo se, ettei Punakone niitä käyttänyt, vaan pelasi suomalaisilla Torontoilla ja Kohoilla. Tosin jossain urheiluhistoriakirjan kuvassa Harlamov-Petrov-Mihailov-ketju poseerasi Moskova-merkkiset mailat käsissään, mutta se kuva oli varmaankin pelkkää ropakantaa. Maamme jääkiekkoilun isä Dynamo Honkavaara kertoo muistelmissaan, että kun 50-luvulla ensimmäinen venäläinen kiekkojoukkue kävi Suomessa vierailulla, päättivät meikäläiset, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloituksissa katkaistaan vastustajan mailat. Ne nimittäin näyttivät huonolaatuisilta kapistuksilta. Mutta sekään taktiikka ei auttanut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. Taidehistoriasta en paljoa ymmärrä, mutta lienee niin, että silloiset suomalaiset mailat edustivat siroa rokokoota, mutta neuvostoliittolaiset jykevää barokkia. Yle-Areenalla on muuten nähtävissä mielenkiintoinen dokumentti Toronto-mailan ja Punatähtien suhteesta: https://areena.yle.fi/1-522333 . Kommentit (0) | |
| Valamon sukset | 04.01.2019, 21:04 |
Jo ennen sotia toimi Sortavalassa Helylän suksitehdas. Suksien valmistus jatkui siellä sittemmin neuvostovallankin oloissa, jolloin Helylässä tuotettiin kansantalouden tarpeisiin Karjala-merkkistä suksea. Itsekin löysin ja ostin muinoin jostain divarista Neuvostoliiton aikaiset Karjalat ja kyllä niillä hiihtäminen kävi kuntoilusta.
Neuvostoliiton konkurssin jälkeen puhuttiin, että Karjaloita valmistanut tehdas olisi myös mennyt konkurssiin eikä sen merkkisiä suksia ole missään pitkään aikaan näkynytkään. Mutta nyt on alkanut näkyä. Sortavalalaisessa urheiluliikkeessä oli pitkä rivi paikallisia lasikuitusuksia.
Merkkejä näytti olevan Karjala, Sortavala ja Sorsu. Luulen, että kaikki ovat saman tehtaan valmisteita. Epäilen, että Sorsu-merkki saattaa olla lyhennys vaikkapa Sortavalan suksesta. Kuten kuvakin todistaa, niin kyllä kaikki merkit suksiksi tunnistaa ja miksi ei tunnistaisi, koska ne on tiettävästi valmistettu Karhun tehtaan vanhoilla koneilla. Tuotteet eivät olleet hinnankiroissa, koska ne maksoivat noin 30 euroa.
Muistelen, että tulevana loppiaisena hiihdetään maamme vanhin maakuntaviesti eli Pohjois-Savon maakuntaviesti ja senkin muistan, että kun Suonenjoen Vasama voitti viimeksi vuonna 1968, sijoittui kisan viimeiseksi Kuopion Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen joukkue noin valovuoden Suonenjoelle hävinneenä. Niinpä suonenjokelaiset hiihtomiehet arvelivat KNMKY:n porukalla olleen virsikirjat mukana ladulla. Mikäli Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys vielä harrastaa hiihtourheilua, voisi se mielestäni suosia Valamo-mallisia suksia. Kommentit (0) | |
| Simo Häyhän näköispatsas | 03.01.2019, 19:31 |
 Sortavalassa Vakkosalmen sillan päässä rantapusikossa on jostain syystä vähälle huomiolle jäänyt patsas, jonka nimeäkään en ole mistään löytänyt, mutta minusta se on selvästi Talvisodan tarkka-ampuja Simo Häyhän näköispatsas. Harjoittihan Simuna Häyhä menestyksellistä tarkka-ampujatoimintaansa aika lähellä Kollaanjoella. Minusta veistosta voidaan perustellusti kutsua nimellä Valkoinen kuolema, eli venäjäksi Belaja Smert, jolla hellittelynimellä Häyhä maailmalla tunnetaan. Kun näin muistomerkin ensimmäisen kerran reilut kymmenen vuotta sitten, se oli surkeassa kunnossa, vaikka yleensä ainoat vatupassissa olevat asiat hyvässä itäisessä naapurissamme ovat sotamuistomerkit. Patsaan konepistoolistakin oli tullut nurkan taakse ampuva malli, koska se oli päässyt kiertymään pahasti mutkalle. Jokunen vuosi sitten varmaankin Suuren Isänmaallisen Sodan päättymisen muistovuoden kunniaksi patsas remontoitiin perusteellisesti. Se valkaistiin, räköilleet saumat tilkittiin ja konepistoolin piippu oikaistiin. Muistomerkki oli sen jälkeen ilo silmälle. Mutta tällä hetkellä patsas alkaa olla taas täysremontin tarpeessa, kuten kuvakin todistaa. Kipsipinta ei näköjään kestä Laatokan hyytävää ilmastoa, patsaan saumat räköilevät jälleen, koska vesi pääsee jäätymään rakosissa ja Häyhän henkilökohtaisen aseen piippu on taas vääntynyt mutkalle alaspäin. Jotenkin Simo Häyhän patsas, ja varsinkin sen henkilökohtaisen aseen piippu, on Venäjän taloustilanteen hyvä mittari. Kommentit (0) | |
| Rotantappaja | 02.01.2019, 19:37 |
 Uukuniemeläiset ovat kunnostautuneet monipuolisesti rottien vastaisessa taistelussa. Kuten eilen kerroin, voitti pitäjää edustanut nuorimies sota-aikana rotan pyynnin epävirallisen Suomen mestaruuden, mutta sen lisäksi vuonna 1972 Uukuniemellä kuvattiin Rotantappaja -niminen tv-elokuva. Sen ohjasi Markku Nieminen ja melkein kaikki näyttelijät olivat uukuniemeläisiä, rooleissa esiintyivät ainakin Mauno Tiainen, Hiskias Berg, Saara Tiainen, August Ahokas ja Anne Tiainen. Filmin tuottajana oli Lastenelokuvakeskus ry. Elokuvan humoristinen käsikirjoitus perustui vanhaan kansansatuun rottaongelman ja ison talollisen piinaamasta maalaiskylästä. Vuonna 2008, eli 36 vuotta valmistumisen jälkeen, elokuvan dvd-versiota alettiin myydä Uukuniemellä toimineessa kahvilassa ja myyntituotot käytettiin Vienan-Karjalan Paanajärven ja Jyskyjärven lasten kerhojen tukemiseen. Se oli osoitus jälleen siitä, että hyvä antaa vähästäänkin. Myöhemmin dvd:n myynnistä alkoi huolehtimaan Uukuniemen kristillinen kasvatus-niminen järjestö ja silloin tuotto ohjattiin kristillisen kasvatuksen toiminnan tukemiseen. Itsekin ostin aikoinani kyseisen elokuvan ja katsoin sen äsken pitkän tauon jälkeen. Rotantappaja on hyvin 70-lukuinen filmi, koska se on yhteiskunnallisesti selkeästi kantaa ottava, vallan tulee mieleen Pirkkalan kuuluisa historian opetusmoniste. Se paljastaa suorastaan säälimättömästi vanhan agraariyhteiskunnan luokkaluonteen, joka varmasti oikein onkin. Uukuniemeläisten valtaosin maalaisliittolaisten kyläläisten kunniaksi on laskettava se, että he suostuivat selkeästi vasemmistolaisessa elokuvassa esiintymään ja Uukuniemen kristillisen kasvatus-järjestön ansioksi on luettava, että yhdistys suostui dvd-versiota myymään. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Rotantappajat olisi saatava internettiin koko kansan katsottavaksi. Kommentit (0) | |
| Rotanpyynnin Suomen mestari | 01.01.2019, 19:51 |
Hiihtolenkilläni törmäsin kettujahdissa olleeseen vanhaan uukuniemeläiseen eränkävijä-korpisoturiin ja tapani mukaan kuulustelin häntä vanhoista eränkäyntitavoista samalla tavalla kuin Seitsemän veljeksen veljekset kuulustelivat Taula-Mattia ja kuulin kerrassaan erikoisen tarinan. Nimittäin vanha eränkävijä-korpisoturi osasi kertoa, että Uukuniemelle on voitettu rotanpyynnin Suomen mestaruus. Tai ehkä se ei ollut ihan Suomen mestaruus, vaan saattoi myös piirinmestaruus olla kyseessä, mutta Suomen mestaruus kuulostaa paremmalta. Sota-aikaan kaiken muun pahan lisäksi rottaongelmakin vitsasi kansaamme ja niinpä valtio järjesti rotanpyyntikilpailun. Tulosta mitattiin valtiolle toimitettujen rotanhäntien lukumäärän perusteella. Voiton vei eräs uukuniemeläinen nuorimies. Voittopalkinnoksi hänelle luovutettiin hieno Leijona -merkkinen pienoiskivääri. Jos nyt hakemalla haetaan jotain vikaa Uukuniemen pojan uroteosta, niin vika on se, ettei voittoa saatu ihan rehellisin konstein. Sen verran vilunkia nokkela voittaja harrasti, ettei hän varsinaisesti pyydystänyt rottia, vaan hän perusti erityisen rottafarmin ja luovutti kasvattirottiensa hännät valtiolle. Ihmettelen, että valtiolle riitti tässä tapauksessa pelkästään rotanhännät, koska tiedän, että rotannahoista on jossain ommeltu ainakin sormikkaita. Ja kaipa niistä hieno turkkikin syntyisi, koska iso rotta ei ole paljoa arvokkaana pidettyä minkkiä pienempi. Siitä en ole ihan varma, pärjääkö rottaturkki laadussa minkkiturkille, koska minkkiturkki painaa vain 800 grammaa ja mahtuu taskuun, mutta siitä huolimatta se yllä voi talvipakkasella yöpyä hangessa. Kommentit (0) | |
| Kristillinen työväen liitto | 31.12.2018, 19:51 |
Eilisessä jutussani mainitun komean Uukuniemen vanhan pappilan omistaa nykyään Kristillinen Työväen Liitto -niminen järjestö, joka ei näytä ainakaan joulun aikaan toimivan erityisen aktiivisesti. Uukuniemen poliittisen historian huomioon ottaen on hieman yllättävää, että Kristillinen Työväen Liitto toimii paikkakunnalla noin aktiivisesti. Ainakin hyvän tarinan mukaan Uukuniemen kirkonkylän ainut ja viimeisin vappumarssi nähtiin 1.5.1945. Kulkueeseen osallistui kolme henkilöä, joiden nimet vielä muistetaan. Sekin muistetaan, että pula-ajasta johtuen kulkue oli sonnustautunut aatteen värisiin paperilakkeihin ja koska silloinkin vappuna satoi, pula-ajan lakit värjäsivät kantajansa punaisiksi myös ulkoisesti. En ole ihan varma liittyykö Setlementtiliikkeen perustaja Sigfrid Sirenius Kristilliseen työväenliittoon, mutta paljon mahdollista se on. Sireniuksen nimeen törmäsin, kun luin vähän aikaa sitten Tieto-Finlandian voittaneen Kapina tehtaalla -kirjan, joka kertoo vuoden 1918 Kuusankosken kauheuksista. Pienessä kaupungissahan surmasivat ensin valtaa pitäneet punaiset 27 valkoista ja kun sitten valkoiset ilman taistelua valloittivat kaupungin, ammuttiin 275 punikiksi epäiltyä miestä ja naista. Tuossa tilanteessa virallinen kirkko ei puuttunut tapahtumiin, mutta sitten paikalle saapui pastori Sigfrid Sirenius, joka ei tuominnut ammuttuja, kuten virallinen kirkko teki, vaan pyrki auttamaan leskiä ja orpoja, joka oikein olikin. Hän jopa järjesti ammuttujen siirron teloituspaikan joukkohaudasta virallisille hautausmaille. Suojeluskunta tosin salli siirron tehtävän jostain syystä vain yöaikaan. Kuusankoskelaiset muistelivat myöhemmin Sireniusta hyvällä. Kommentit (0) | |
| Autiot talot, hylätyt pihat | 30.12.2018, 16:17 |
 Kohtuuttoman paljon on Uukuniemellä vajaakäytöllä olevaa hyvälaatuista kiinteistömassaa. Kuten tuo kuvan hieno vanha pappila, jossa kukaan ei ole joulua viettämässä, vaikka näkymä on kuin postikortista. Vallan haikeaksi vetää mielen. Luulen, että kirkkoherra Valle pyörii haudassaan tuossa vähän matkan päässä. Kohtuuttoman hienon pappilan hän aikoinaan rakennutti pieneen ja köyhään pitäjään. Luulen, etteivät uukuniemeläiset veronmaksajat asiaa hyvällä katselleet ja se saattaa osaltaan selittää paikkakuntalaisten innokkaan osallistumisen erilaisiin herätysliikkeisiin, joissa saattoi olla protestin siemen virallisen kirkon pröystäilylle. Jonkun olisi tehtävä jotakin sille, ettei Itä-Suomi tyystin tyhjene asutuksesta. Lapin matkailu menestyy ja kyllä kauniilla Itä-Suomellakin olisi kaikki mahdollisuudet rahastaa rikkaita venäläisiä. Tuossa ihan lähellä Uukuniemeä on suurkaupungin sykkeestä kärsiviä pietarilaisia noin kahdeksan miljoonaa, mikäli kaikki luvattomatkin asukkaat lasketaan mukaan. Jos rauha palaisi Eurooppaan ja itäraja aukeisi, suomalaisten olisi helppo työ houkutella muutama prosentti Euroopan kolmanneksi suurimman kaupungin väestöstä saunomaan ja juomaan suomalaista votkaa puhtaiden vesien ääreen. Jos niin kävisi, palaisi vanhojen tsaarien hyvät ajat. Silloihan Itä-Suomi oli tieteellisteknisen kehityksen kärjessä. Uukuniemen vesillä seilasi maamme ensimmäinen höyrylaiva ja Sisä-Savossa silloisen Karttulan Sourun kylällä liikennöi ilmeisesti maamme ensimmäinen maantiemoottoriajoneuvo eli höyrytraktori Annikki. Souru sai myös maamme toiset katuvalot, Helsinki ehti edelle tässä asiassa. Muuten venäläiset suunnittelevat tiedekaupunkia ihan Uukuniemen naapuriin Kurkijoelle. Nähtäväksi jää, ehtiikö se pelastamaan Uukuniemen. Lisää asiasta löytyy tästä linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-10424403 Kommentit (0) | |
| Hiihtäminen on kivaa | 29.12.2018, 17:11 |
Aamulla tv:ssä esitettiin Arvo Ei-Poika Tuomisen hieno dokumentti tarunhohtoisesta Vienasta. Ohjelmassa esiteltiin mm. Kantalahden lähistöllä olevia kalliokaiverruksia, jotka suomalais-ugrilaisten muinaiset esi-isät taiteilivat rantakallioon. Niistä vanhimmat ovat peräti 7000 vuoden takaa, eli ne ovat tuhansia vuosia Egyptin pyramideja vanhempia. Ohjelmassa haastatellaan piirroksien erikoisasiantuntijaa, joka osaa kertoa, että silloiset esi-isämme olivat meitä kapeasilmäisempiä ja leveäleukaisempia. Epäilen, että leveäleukaisuus johtui siitä, että siihen aikaan olosuhteiden pakosta oltiin lihansyöjiä ja lihan syöminen vaatii vahvaa purukalustoa. Tämä elintapaero näkyy edelleenkin suomalaisten kalloissa; meikäläisen perinteisen lihansyöjäkansan poskipäät ovat leveämmät kuin kasvissyöntiin erikoistuneiden arjalaisten. Tällä seikalla oli sikäli merkitystä, että ennen viimeisintä tosi suurta sotaa, eräät arjalaiset uskoivat olevansa kapeakalloisuutensa vuoksi parempaa rotua ja mittailivat innokkaasti kansojen kallonmuotoja. Kantalahden kalliopiirrokset todistavat eittämättä sen, että muinaiset esi-isämme osasivat hiihtää ja yhdestä kuvasta voisi kiistatta päätellä, että he jopa nauttivat siitä; ainakin hiihtomiehille näyttää tuppaavan kovasti erektiota. Minusta tuo kuva on vaikuttava ja esitänkin, että mikäli Suomeen vielä joskus uskalletaan myöntää hiihdon mömmönkisat, kyseinen kuva valitaan kisojen viralliseksi logoksi. Kyseiseen kuvaan voi tutustua tästä linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/12/27/tarunhohtoinen-viena-dokumentaristi-arvo-tuomisen-matka-lapi-run Kommentit (2) | |
| Nimismiehelä | 28.12.2018, 17:19 |
 Olen rouvan kanssa nauttinut joulurauhasta kuvan näyttävässä ja historiallisesti merkittävässä kartanossa, jota paikallinen väestö kutsuu harhaanjohtavasti Vanhaksi kanttorilaksi, vaikka erään perimätiedon mukaan rakennuksen on alunperin pystyttänyt Kuikan -yrittäjäsuku. Tosin 30-luvun pulakauden myötä Kuikista tuli entinen yrittäjäsuku ja sen jälkeen suku on kunnostautunut muilla elämän aloilla. Esimerkiksi sukua edustanut tunnettu pakinoitsija valittiin muutama vuosi sitten maamme vittumaisimmaksi mieheksi. Kuikan suvun yritystoiminnan päättäneestä konkurssista sovittiin tuossa vähän matkan päässä Viipurissa kuuluisassa ravintola Espilässä, joka oli aikoinaan maamme viihde-elämän keskus. Siellä esimerkiksi nähtiin maamme ensimmäinen stripi-tease- esitys jo ennen sotia. Eli sellanen ol Viipuri, sellanen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki. Ennen kanttorin virkakäyttöön joutumista kartano toimi Uukuniemen nimismiehen asuntona. Kyseinen nimismies oli erittäin vilkas ja aikaansaapa eli tyypillinen karjalainen toimenmies. Sen lisäksi, että hän valvoi sitä, että paikkakuntalaiset noudattivat lain käskyjä ja kieltoja, hän myös huolehti kieltolakiaikaan paikkakunnan pirtuhuollosta; uskoakseni sen vuoksi, ettei paikkakunnan pirtukauppa-ala olisi joutunut rikollisten käsiin. Tavallaan hän oli siis oman aikansa Jari Aarnio. Urheilijankin kyseinen nimismies saavutti mainetta. Tarinan mukaan hän oli mahdoton mies soutamaan ja kun hänen veneensä oli pirtulastissa, sitä ei kukaan saanut soutamalla kiinni. Nimismiehen uran loppu oli surullinen, koska hänen omat ja valtion rahat sekä pirtukaupalla hankitut varat sekosivat siinä määrin, että hän joutui luopumaan virastaan ja taisipa hän joutua käymään vankilassakin puraisemassa pois tuomionsa. Nykyiset omistajat Olli ja Salla Hälvä ovat entisöineet upean rakennuksen ja komea kartano on nyt myynnissä. Kommentit (0) | |
| Hoikkalan Kalle | 27.12.2018, 21:47 |
Jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan näytettiin telkkarissa härkäviikon ratoksi noin kuudennen kerran Mikko Niskasen ohjaama Kalle Päätalo filmatisointi nimeltään Nuoruuteni savotat. Ja mikä parasta tämä Pohjolan jylhää romantiikkaa ja jopa Pohjolan jylhää erotiikkaa sekä väkevää kielenkäyttöä sisältänyt filmi näytettiin päiväsaikaan siitä huolimatta, että lapset tai jopa naiset saattoivat sen nähdä ja saada pysyviä vammoja mielelleen. Itsekin katsoin Nuoruuteni savotat noin kuudennen kerran, koska olen Päätalo-fani, kuten monet ihan sivistyneinä ja suhteellisen täyspäisinä pidetyt henkilöt, joista esimerkkinä mainittakoon historioitsija Teemu Keskisarja enkä yhtään asiaa tämän vuoksi häpeä. Kesksarja vieraili alkutalvesta Kuopiossa ja kertoi, ettei hän juuri enää jaksa historian väkivaltaisuuksia tutkia, mutta Hoikkalan Kallen kuolemaan voisi vielä paneutua. Nuoruuteni savotat -elokuvassakin vilahtaa Hoikkalan Kalle, joka on armeijaan lähdössä ja vakuuttaa kaimalleen Päätalon Kallelle, että hän kyllä varmasti kirjoittaa ainakin heti alokaskauden jälkeen, mutta niin ei tapahdukaan. Kankearuppiselta Hoikkalan Kallelta puuttui polkupyörällä ajamisen jalo taito ja siitä huolimatta hänet komennetaan polkupyöräpataljoonaan. Poikaa simputetaan niin ankarasti, että hän luopuu elämästään ns. oman käden kautta ja haudataan sotilaallisin menoin. Hauta löytynee vieläkin Mikkelistä ja täytynee se joskus etsiä. Kyllä Hoikkalan Kallen traaginen tapaus olisi kirjan arvoinen. Häntähän pidettiin Jokijärven kylällä nerona, joka ominaisuus ilmeni kyläläisten mielestä esimerkiksi siinä, että hän yritti selvittää yleisurheilun kymmenottelun pistelaskujärjestelmää sanomalehtien urheilu-uutisten pohjalta. Nykyään sen asian voisi selvittää helposti netistä. Nuoruuteni savotat voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-908970 Kommentit (0) | |
| Rajan sudet | 26.12.2018, 15:36 |
Ylen Elävä arkisto näyttää sisältävän todella mielenkiintoisia ohjelmia maamme historiasta. Jos jollekulle on noin yhdeksättä kertaa telkkarissa näkyvä Fanny ja Alexander jo liian mones kerta, voi hän syventyä vaikkapa vuonna 1963 tehtyyn dokumenttiin susijahdista Pohjois-Karjalassa. Kuten ohjelman esittelytekstissäkin kerrotaan, tekee selostajalegenda Paavo Noponen lyyrisillä sanaparsillaan vaikutuksen. Sutta solvataan verenhimoiseksi murhaajaksi, eikä nähtävässä operaatiossa lopulta ole enää kyse villieläimen metsästämisestä vaan silkasta sodankäynnistä. Erityisesti psykologisen yliotteen saaminen petoeläimestä on tärkeää. Mutta vaikka susi on verenhimoinen murhaaja, kohtaa se parempansa miehistä uljaimpien, eli suomalaisten konetuliaseillakin varustautuneiden Rajakoulun käyneiden rajavartioiden, motittaessa sen aikansa huipputekniikkaa hyödyntäen. Tosin tässä tapauksessa maamme rajavartiolaitoksen ei tarvitse hyödyntää maamme puolustusvoimien tulivoimaisinta kalustoa taistelussaan verenhimoista petoa vastaan, sillä ilmavoimilta ei pyydetä virka-apua. Tietääkseni Suomessa on joskus metsästetty susia lentokonekonekivääreillä. Ohjelmassa opastetaan myös arvokkaita erätaitoja. Kynsitulet ja rakovalkean tiesin entuudestaan, mutta pinotuli, joka tehdään siten, että propsipino tuikataan tuleen, on minulle tähän asti ollut tuntematon. Dokumentin rajamiesten susijahdista voi katsoa tästä linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/25/rajavartiosto-julisti-sudelle-sodan Kommentit (0) | |
| Tykkimies Kauppala armeijan leivissä | 25.12.2018, 20:05 |
Kohta MTV3:n kanavalta nähdään noin 23. kerran maamme elokuvahistorian katsotuin elokuva Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Jos jollekulle tämä esitys on liian mones, niin samankaltainen elokuva on nähtävissä Yle Arkistossa. Pääosan esittäjäkin on sama kuin Uuno Turhapuro filmatisoinnissa. Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet perustuu Alp Ruuthin tositapahtumiin perustuvaan käsikirjoitukseen nuorukaisesta, joka on kasvanut erilaisissa laitoksissa ja hänet tuodaan kasarmille suoraan vankilasta. TV-elokuvan on ohjannut Veli-Matti Saikkonen vuonna 1977. Wikipedian kertoo elokuvasta seuraavaa: Kun Kauppala astuu armeijan harmaisiin, on miehen hurja maine jokaisen tiedossa. Tykistöpatterin kapiaiset päättävät ottaa kuitenkin mieheltä luonnon pois. Aluksi Kauppala koittaa sopeutua järjestykseen ja kuriin. Mielivaltainen simputus johtaa hetkessä kuitenkin siihen, että Kauppala lyö koko homman ranttaliksi. Säännöt ja määräykset eivät ole häntä varten. Kun muuta keinoa ei armeijan kapiaisilla ole, turvautuvat he koko patterin simputukseen. Tämä johtaa taas siihen, että koko joukkueen sisäiset suhteet joutuvat koetukselle. TV-elokuvan voi katsoa tästä linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/28/tykkimies-kauppalan-viimeiset-vaiheet . Kommentit (0) | |
| Seimi | 04.01.2019, 19:46 |
 Kiteellä toimii Niinikummun kylällä aikaan saapa ja vireä kylätoimikunta, joka on rakentanut tien varteen oikein vaikuttavan jouluseimen, jonka uskon olevan Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden vaikuttavimman jouluseimen. Jouluseimiperinnehän ei ole Pohjolassa kovin vahva, vaan se liittyy enemmänkin paavinuskoisten uskonelämään. Jos nyt jotain vikaa pitää oikein hakemalla Niinikummun seimiasetelmasta hakea, niin kyseisen istallaation Maria ei ole enää mikään teinityttönen, kuten uskontotunnilla minullekin yritettiin opettaa, vaan ihan aikuinen ja jopa oikein näyttävä naisenpuoli. Marialla on myös niin raskas meikki, että se tekee hänet lievästikin sanottuna aistillisen oloiseksi, josta seikasta voisi käyttää myös kansanomaisempaa määritelmää. Kaikesta huolimatta toivotan kaikille OIKEIN AISTILLISTA JOULUA! Kommentit (0) | |
| Kylläpä taas mokasin | 23.12.2018, 20:09 |
Vapaa markkinatalous toimii ja kehittyy tämän päivän Venäjällä. Vuosi sitten suomalaisautoilijoita erinomaisesti palvelevat ns. metsäkauppiaat pystyivät myymään vain viiden tähden armenialaista konjakkia, joka oli pakattu AK-47 -malliseen, miekkamalliseen tai Rasputinin 32,5-senttistä henkilökohtaista asetta muistuttavaan pulloon, mutta äskettäin on markkinoille tullut myös Suomi-konepistoolia jäljittelevä konjakkiputeli. Äkkäsin sellaisen lähellä rajaa olevan pienen kyläkaupan ylähyllyltä ja ajettelin ilahduttaa poikia sellaisella isänmaallisella tuliaisella, mutta en sitten ilahduttanutkaan, koska kurkottaessani himottua saalista katonrajasta, en huomannut, että sen viereen lähes näkymättömiin hyllynreunalle oli asetettu Rasputinin 32,5-senttistä henkilökohtaista asetta jäljittelevä puteli, joka tietysti putosi alla olevien matkamuistojen sekaan ja pirstoutui tuhansiksi päreiksi. Onneksi alla olevat kalliiti kristalliesineet eivät kärsinee vahinkoja. Vain pullon hintalappu jäi ehjäksi. Rehellisena suomalaisena maksoin mukisematta putelin hinnan, joka oli noin 15 euroa. Rehellset metsäkauppiaat pyytävät siitä 20 euroa. Maksaessani kirosin salaa mielessäni tyypillistä venäläistä holtittomuutta, josta tämäkin tapaus oli selvä todiste. Kaupan myyjätär jäi nöyrästi luuttuamaan paikkoja eikä minun vapaan länsimaalaisen miehen tarvinnut vaivautua. Kommentit (0) | |
| Valoloistoa | 22.12.2018, 20:48 |
Itärajan takana tykätään väreistä ja niinpä sikäläiset hautausmaatkin voittavat värikylläisyydessään meikäläisen joulukuusen. Eikä venäläisissä jouluvaloissakaan ole moittimista. Vuosi sitten todistin asiaa Pietarissa, joka panostaa monella tapaa turismiin ja niinpä kaupungin jouluvalaistus oli merkittävä taiteellinen kokonaisuus, jota ihastelemaan riennettiin sankoin joukoin ympäri maapalloa.
Maasta se pienikin ponnistaa ja 19.000 asukkaan Sortavalan jouluvalot ovat vaikuttavat, kuten tämäkin psykedeelinen kuva todistaa. Sitä kuva ei todista, että valot myös vilkkuvat niin vinhasti, että heikkopäinen turisti uhkaa saada välkynnästä epileptisen kohtauksen.
Ja oli Karjalan tölli, miten vaatimaton tahansa ja sellaisia majoja on koko joukko varsinkin kaupunkien keskustojen ulkopuolella, niin ikkunasta välkyttävät mielikuvitukselliset ledit siihen malliin, että harva on se suomalainen, joka pystyisi sellaisessa valaistuksessa mielenterveyttään vaarantamatta asumaan.
Jotenkin tuntuu siltä, että Suomessa pahin jouluvalovillitys on sivuutettu ja ihmiset panostavat joulukoristelussa luomuun, eli havuihin, jäkälään ja olkiin, joka oikein onkin.
Kommentit (0) | |
| Ikiaikainen unelma meikein täyttyi | 21.12.2018, 21:35 |
Ikiaikainen unelmani on melkein täyttymässä. Vaikka pyrin päihteettömään elämäntapaan, olen pitkään haaveillut, että joskus voisin istua suosikkikaupunkini Sortavalan kuuluisalla Seurahuoneella, juoda shampanjaa ja tuijotella Laatokalle, jota Karjalan mereksi kutsutaan. Istun nyt suosikkikaupunkini Sortavalan Seurahuoneella, juon kolmen euron hiivalle maistuvaa sampanjaa, mutta koska huoneen ikkuna on kaupungille päin, tuijottelen ikkunan edessä istuvaa Marxin patsasta ja sen ympärillä välkkyviä sinisiä jouluvaloja ja syön erinomaista Karjala-jäätelöä. Minusta soveliasta olisi, että Marxin patsasta elävöittäisivät välkkyvät punaiset jouluvalot. Eräät neuvostovastaiset voimat väittävät, että patsas esittää runonlaulaja Pietari Shemeikkaa ja on suomalaisten tekoa, mutta minä uskon, että voittoisa Puna-armeija jätti patsaan paikalleen, koska se eittämättä muisuttaa Karl Marxia. Kommentit (0) | |
| Suonenjokelainen SS-mies | 20.12.2018, 19:22 |
Suonenjoeltakin lähti yksi vapaaehtoinen SS-mieheksi. Alun perin hän oli sukunimeltään Sikanen, mutta muutti sodan jälkeen sukunimensä. Nimenvaihto oli sodan jälkeen ymmärrettävistä menneisyyden hallintaan liittyvistä syistä aika tavallista SS-miespiireissä, mutta Suonenjoen tapauksen taustalla voi olla muitakin syitä. Suonenjoenkin SS-miehellä oli tietääkseni punakaartilaistausta. Hänen setänsä ammuttiin Leppävirralla punikkina. Epäilen, että hänen teloituksensa kytkeytyy valkoisiin luetun lempyyläisen maanviljelijä Pekka Sikasen surmaamiseen. Sikaset olivat Suonenjoella aktiivisia vuoden -18 tapahtumissa. Peräti neljä Suonenjoen Sikasta menehtyi sisällissodan touhuissa; kolme punaisten ja yksi suojeluskunnan riveissä. Valkosena murhatun Pekka Sikasen surmatöissä oli mukana myös Sikasten suvun punaisen puolen edustajia. Nykyään Suonenjoen Sikaset ovat kunnostautuneet myös rauhantöissä. Kulttuuripuolella näyttelijä Taisto Reimaluoto on noussut suureen suosioon ja terveyshuollon hallintopuolella on menestystä ollut sikäli, että juuri äskettäin valittiin Kärkkäälän Sikasten suvun edustaja Kuopion yliopistollisen keskussairaalan johtoon. Kommentit (4) | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti