Unto Parvilahti, alk. Boman	19.12.2018, 19:18
Unto Boman, joka sodan jälkeen sattuneesta syystä vaihtoi sukunimensä Parvilahdeksi, oli Suomen SS-pataljoonan keskeisiä vaikuttajia, koska hän toimi Berliinissä pataljoonan yhteystoiminnan päällikkönä. Hänenkin taustansa oli mielenkiintoinen. Isä August Boman oli tiettävästi entinen punakaartilainen ja kommunistiksi epäilty, mutta siitä huolimatta poika pääsi 30 -luvulla  Suomen ilmavoimien kuvaajaksi Sortavalaan. Hän  joutui pyytämään eroa vuoden palvelun jälkeen, koska häntä epäiltiin sotilasvakoilusta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että pääesikunnassa valokuvaajana toiminut entinen punakaartilainen Vilho Pentikäinen paljastui vakoojaksi, mutta hänen onnistui paljastumisensa jälkeen paeta Neuvostoliittoon. Pentikäinen lienee Suomen historian menestynein vakooja. Hän oli lahjakasta sukua; veljenpoika on uskontotieteen professori Juha Pentikäinen ja veljen pojanpoika Mikael Pentikäinen toimi jonkin aikaa Helsingin Sanomien päätoimittajana. Tietooni ei ole tullut, että pääesikunnan valokuvaaja Pentikäinen ja ilmavoimien valokuvaaja Boman olisivat tunteneet toisensa. Sodan jälkeen Unto Parvilahti luovutettiin Suomen lain vastaisesti Neuvostoliittoon, jossa hän sai sikäläisissä oloissa hämmästyttävän lyhyen viiden vuoden vankileirituomion. Hän pääsi palaamaan vapauduttuaan Suomeen ja julkaisi pian paluunsa jälkeen Hrutshevin suojasään aikaan vankileiriajoistaan muistelmateoksen Berijan tarhat, joka oli suuri myyntimenestys. 70-luvulla kirjaa ei olisi julkaistu. Sellainenkin ajatus on heitetty ilmaan, että Parvilahti olisi ollut vähintäänkin kaksois-, ellei sitten peräti kolmoisagentti. Hänessä olisi ainesta jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille   Kommentit (0)
Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta	29.11.2018, 19:03
Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.   Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.   Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.   Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.   Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana. Kommentit (2)
Sosialismi ja kansallissosialismi	18.12.2018, 19:14
André Swanströmin Hakaristin ritarit on syksyn kohu-uutuuksia, koska se romuttaa myytin suomalaisista SS-miehistä, jotka olivat mukamas toisenlaisia ja jalompia ihmisiä kuin toisten kansakuntien SS-miehet. Swanströmin mukaan meikäläisetkin Hitlerin sotilaat olivat esimerkiksi tietoisia juutalaisten kansanmurhasta ja ainakin eräät olivat jopa sitä toteuttamassa. Suomessa näistä asioista on vaiettu ja valehdeltu näihin päiviin asti. Mauno Jokipii käsitteli aikoinaan samaa asiaa kirjassaan Panttipataljoona ja siinä korostetaan suomalaisten SS-miesten epäpoliittisuutta. Tämäkään ei Swanströmin mukaan pidä paikkaansa, sillä suuri osa vapaaehtoisesti Saksaan lähteneistä oli äärioikeistolaisia ja kannattivat natseja. Tosin mielenkiintoinen asia olisi tutkia sitä, että oliko Saksan Kansallissosialistinen puolue äärioikeistolainen. Ainakin tuo sosialismi -sana puolueen nimessä synnyttää helposti väärinkäsityksen. Olen joskus lukenut Joseph Göppelsin elämänkerran ja siitä sai helposti sen käsityksen, että miestä olisi ainakin nuorempana voinut syyttää myös vasemmistolaisuudesta yhteiskunnallisessa ajattelussaan. Alkuaikoina natsit vastustivat propagandassaan myös kapitalisteja ja erityisesti juutalaisia rahamiehiä. Valtaan päästyään Hitler toteutti sitten hyvin elvyttävää talous- ja työllisyyspolitiikkaa, jota nykyaikana voitaisiin pitää vasemmistolaisena talouspolitiikkana. Niinpä julkisen sektorin investoinneilla maasta poistettiin työttömyys nopeasti. Hitlerin esimerkin innoittamana SMP:n puoluesihteeri Urpo Leppänen sai varmaankin uskon siihen, että työttömyys voidaan poistaa Suomestakin puolessa vuodessa. Suomessa johtava kansallissosialisti oli taloustieteen professori Yrjö Ruutu, joka nykyään tunnetaan parhaiten maineikkaiden jääkiekkoilijaveljesten vaarin veljenä. Sodan jälkeen hän siirtyi SKDL:n riveihin. Ruudun kansallissosialismilla ei ymmärtääkseni ollut paljoa yhteistä Hitlerin näkemysten kanssa. Kommentit (0)
Nokia ja Lumihiutalemuodostelma	17.12.2018, 18:53
Syksyn kohu-uutuus on Risto Siilasmaan kirja Paranoidi optimisti, joka kertoo Nokian noususta ja tuhosta. Veikkaan, että tätä asiantuntevaa yritysjohdon oppikirjaa tullaan vielä pitkään käsittelemään maamme yrityksissä ja varsinkin virastojen TYKY-koulutustilaisuuksissa, koska Jari Sarasvuon Sisäinen sankari alkaa olla jo hiirenkorville luettu. Yksi ilmetty asiavirhe tästä ansiokkaasta kirjasta kuitenkin löytyy. Siilasmaa antaa ymmärtää, että Nokian romahduksen alkaessa  johtajaksi tulleen Stephen Elopin henkilökunnalle kertoma tarina tuleen syttyneestä öljylautasta ja lautalla hengestään taistelevasta työntekijästä on ihmiskunnan historian parasta kriisiviestintää. Ehkäpä juuri niin onkin, mutta asiavirhe on se, ettei tarina ole Stephen Elopin oma, vaan hän on lainannut sen T. J. Sihvoselta. Ilmeisesti Elop sattui sopivasti katsomaan Suomen televisiosta lyhytelokuvan, joka kertoo ivamukaelman keinoin erään huonovointisen yrityksen TYKY-päivästä ja sai siitä idean puheeseensa. Asian voi varmistaa katsomalla Yle Areenalla olevan Tapio Piiraisen elokuvan Lumihiutalemuodostelma. Jos mahdollinen satunnainen lukija ei jaksa katsoa koko 53 minuuttia kestävää esitystä, voi hän kuitenkin katsoa T. J. Sihvosen videoidun hengennostattamispuheen, joka löytyy alla olevasta linkistä noin 40 minuutin kohdalta. https://areena.yle.fi/1-1373468 Kommentit (0)
Rehdit venäläishiihtäjät	16.12.2018, 20:03
Alkutalven kansainvälisten hiihtotapahtumien seuraaminen on minulle, joka kannatan muun maailman joukkuetta, ollut todella kärsimystä norjalaisten yli-ihmisten ylivoimaisuuden vuoksi. Mutta nyt alkaa aurinko paistamaan risukasaankin. Jo perinteiseen tapaan norjalaisten alkutalven hirmukunto alkaa hiipumaan ja tänään nähtiin se ihme, ettei hyvän läntisen naapurin edustaja voittanutkaan. Hyvän itäisen naapurimme rehdin oloiset hiihtäjänuorukaiset olivat tänään iskussa ja se on hyvä se. Muun maailman joukkue saattaa hyvinkin tulevissä hiihdon mömmönkisoissa saada Norjaa enemmän mitaleja ja se lisää kisojen kiinnostavuutta. Lisäksi nyt voi jo hyvällä syyllä lopettaa pekulointi, jota sanaa Juha Mieto aikoinaan ensimmäisenä käytti, siitä, että harrastetaanko kansainvälisessä huippuhiihdossa dopingia vai eikö käytetä. Ja sekin hyvä puoli rehdeissä venäläisissä hiihtäjänuorukaisissa on, että he puhuvat haastatteluissa niin hyvää englantia, että jopa minä, joka en ole mikään kielimies, ymmärrän heitä. Minusta tuntuu, että venäläishiihtäjät puhuvat Intian englantia, joka lienee maailman puhutuin kieli. Sitä englannin kielen muotoa ymmärretään maailmalla parhaiten ja siihen kieleen pitäisi Suomenkin kouluissa panostaa.   Kommentit (0)

Suomen kansan kuivuminen	15.12.2018, 19:10
Professori Kustaa Vilkuna kertoi luennollaan, että pari sataa vuotta sitten suomalaiset olivat rapajuoppoja ja ryyppäsivt  20 litraa 100 % viinaa vuodessa eli kaksi kertaa enemmän kuin nykyään. Jostain merkillisestä syystä kansa raitistui 1800 -luvun puolivälin jälkeen ja kun kieltolaki astui voimaan 1919 puhdasta alkoholia kului vain puoli litraa. Kieltolain astuttua voimaan alkoi tehokas yksityinen sektori huolehtimaan anniskelusta ja niinpä kun kieltolaki päättyi 4.3.-32 klo 10, viinan kulutus oli lain voimassaoloaikana nelinkertaistunut. Kysyin Vilkunan näkemystä siihen, miksi Suomi kuivui 1800 -luvun puolivälin jälkeen. Hän myönsi, ettei tiedä, mutta epäili, että yhtenä syynä oli metsän arvon nousu. Nimittäin siihen aikaan, kun puulla ei ollut arvoa, istuivat suomalaiset talvet joutilaina savupirteissään ja ryyppäsivät aikansa kuluksi. Toisin sanoen työttömyys aiheutti jo silloin monenlaisia ongelmia. Kun puulle sitten tuli maailmalla kysyntää, oli savupirttienkin asukkailla talvisin jotain hyödyllistä tekemistä. Joku kuulija uskoi, että herätysliikkeet osaltaan raitistivat kansan. Itse kyllä muistelen, ettei körttijohtaja Paavo Ruotsalainen ollut mikään vesipoika vaan pikemminkin päinvastoin eikä hän edes pyrkinyt salaamaan juopotteluaan, koska katsoi, että tekopyhyys on suuri synti. Tosin uskontotunnilla minullekin opetettiin, että lestadiolaisuus pelasti lappilaiset juomasta itseään hengiltä ja asiassa voi olla perääkin. Itse epäilen, että raittiusliike syntyi ennen kaikkea teollistumisen myötä. Mitä siitäkin olisi tullut, jos tehtaanväki olisi pystymakkurissa puuhastellut kalliiden koneiden parissa. Kommentit (2)
Piispanhiippa ja Tallinnan huorat	14.12.2018, 18:14
Keskiaikainen suomalainen talonpoikaisyhteiskunta oli tasa-arvoinen eikä  oikeuslaitoksen tarvinnut olla ankara, koska yhteiskuntajärjestystä ei tarvinnut pitää yllä pelolla. Niinpä tangon jollottamisesta joulumessun aikana selvisi sakolla. Kun myöhemmin Suomessa alettiin siirtyä eriarvoiseen sääty-yhteiskuntaan yleiseurooppalaiseen tapaan, ankaroituivat rangaistukset, koska ihmiset eivät vapaaehtoisesti suostu myöntämään sitä, että eräät kansalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Esimerkiksi Porvoossa sattui 1600 -luvulla, jolloin sääty-yhteiskuntaa alettiin luoda, rikos, josta ei enää sakolla selvitty. Tuomio tuntuu nykyihmisestäkin kohtuuttomalta, vaikka viime aikoina meilläkin eriarvoisuuden lisääntymisen myötä on alettu kannattaa rangaistusten koventamista. Nimittäin muudan porvoolainen ymmärtämätön  talonpoika näki ensimmäisen kerran oikein ison herran, eli piispan, jonka erikoinen päähine pisti rahvaan edustajan silmään kummallisuudellaan. Talonpoika huusi piispalle, että "Tallinnan huoriltako sinä olet tuon hatun hankkinut." Ilmeisesti jo siihen aikaan Tallinnan naiset olivat tietynlaisessa maineessa suomalaisten silmissä. Ymmärtämätön talonpoika ei huudostaan sakolla selvinnyt, vaan hänet tuomittiin menettämään päänsä esimerkkinä muille. Kommentit (0)
Tangon keksiminen	13.12.2018, 18:43
Professori Vilkunalla oli hyvin värikkäitä kertomuksia siitä, millainen markkinatunnelma ja hulabaloo vallitsi vuosisatojen ajan maamme kironmenoissa, kunnes sitten 1850 -luvun puolivälin paikkeilla Suomen kansa yllättäen muuttui lähes raivoraittiiksi. Parhaan jutun Vilkuna kuitenkin jätti kertomatta. Joskus vuosikymmeniä sitten oikeushistoriaa opiskellessani törmäsin tapaukseen, jossa kalajokelainen talonpoika noin 1600 -luvulla tuomittiin ankariin sakkoihin, koska hän oli häirinnyt joulumessua laulaa jollottamalla samaan aikaan jotain omatekoista merkillisen jumputtavaa sävelmää. Sitä alan oppikirja ei älynnyt kertoa, että ainakin minun näkemykseni mukaan ensimmäinen tango laulettiin juuri tuolloin Kalajoen kirkossa. Käsittääkseni Aki Kaurismäki on ihan oikeassa siinä, kun hän väittää, että suomalaiset merimiehet veivät tangon Argentiinaan. Kommentit (0)
Kirkkokännit	12.12.2018, 19:20
Eilen professori Kustaa Vilkuna luennoi Kuopion Lyseolla rikkaasta suomalaisesta juopotteluperinteestä. Ja hyvin sekä eloisasti luennoikin ja luennon aikana tuli mieleeni, että Suomen teatteritaide on menettänyt miehessä paljon. Harva on se kerta, jolloin olen päässyt kuulemaan yhtä mukaansatempaavaa kerrontaa. Vilkuna keskittyi esitelmässään pelkästään yhteen pieneen suomalaisen juopottelukulttuurin osa-alueeseen eli kirkkokännäilyyn, joka nykyään alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Mutta runsaat 300 vuotta kirkkokännäily kaikkine lieveilmiöineen oli suuri ongelma kansankirkossamme. Tieteellinen historian utkimus on paljastanut, että vuosisatojen ajan neljännes kirkkokansasta, eli jokseenkin kaikki aikuiset miehenpuolet, oli tuhdissa humalatilassa kirkonmenojen aikana. Lieviä päihtymyksiä ei edes tilastoitu ja vanhaan hyvään aikaan mies luokiteltiin juopuneeksi vasta silloin, kun hän oli nauttinut kolme ryyppyä eli nykyasteikolla puoli votkapullollista viinaa. Muut luokiteltiin raittiiksi väeksi. Nykymittapuulla Suomen kansa oli 1800 -luvun puoliväliin asti rapajuoppoa väkeä, koska alkoholia kulutettiin 20 litraa henkeä kohti. Nykyään kulutus on puolta pienempää. Tavallaan entistä juoppoa kirkkokansaa voi ymmärtää. Jumalanpalvelusmenot kestivät neljä tuntia, kirkot olivat lämmittämättömät ja lattian alle haudatut vainajat aiheuttivat hajuhaittoja. Eihän kukaan sellaista menoa selvin päin kestä; eivät edes papit, joiden tapana oli ennen työvuoron alkua ja sen tauoilla ottaa ryyppyjä äänen kirkastamiseksi. Eikä sellaiseltakaan vältytty, etteikö sielunpaimen myös saarnan aikana hieman puolisalaa maistellut.   Kommentit (0)
Pilkkitikkaat	11.12.2018, 19:22
Kuten jo Sanassa muistaakseni sanotaan, vanhetessaan viisastuu ja ei vara venettä kaada. Nuorempana testasin pilkkijään kestävyyden siten, että heitin toukkapurkin riitteelle ja jos se ei uponnut, kesti riite todennäköisesti myös rohkean  innokkaan pilkkimiehen. Nyt vanhentuessani olen muuttunut varovaisemmaksi ja niinpä nytkin hyödynsin tikkaita pilkkikautta aloittaessani. Tikkaita voi käyttää jään kantavuutta lisäävänä seisonta-alustana tai sitten jos huonosti käy, niin sitten kelluntavälineenä ja ellei syysliukkaalle jäälle nouseminen muuten onnistu, voi tikkaat tökätä pohjaan kiinni ja kavuta sen jälkeen vaivattomasti pois nopeasti kangistavasta kylmästä vedestä. Pilkkitikkaat on innovaatio, joka varmasti palkittaisiin Niksi-Pirkassa, jos joku vaivautuisi sen sinne ilmoittamaan. Kommentit (2)