torstai 11. lokakuuta 2018


Suonenjoki maamme poliittisessa historiassa

Hauskahan tuo Lasse Lehtisen Minä ja Kekkonen on, vaikka ei välttämättä olisikaan samaa mieltä asioista. Kirja muistuttaa jälleen kerran Suonenjoen merkityksestä maamme poliittisessa historiassa. Siellä nimittäin on nähty viimeisimmät poliittiset levottomuudet maassamme. Ettei vain kyseessä olisi ollut vähää vaille mellakka.

Nimittäin kerran nuorena aloittelevana poliitikkona Lehtinen matkusti Veikko Vennamon kanssa junalla Helsingistä Suonenjoelle vaalikeskusteluun. Junassa Vennamo osoittautui täydelliseksi vanhan ajan sivistyneeksi herrasmieheksi. Sitten Suonenjoen tilaisuudessa keskusteltiin sotaveteraanien asemasta eikä Vennamo enää ollut herrasmies, vaan pikemminkin päinvastoin.

Ensiksi todisti Vennamo, kuinka sotaveteraanien asia on unohdettu ja sai raikuvat aplodit. Sitten avasi Lasse Lehtinen sanaisen arkkunsa. Hän korosti sitä, että palkkasaatavat vanhenevat vuodessa, joten turha veteraanien on enää mitään vaatia.

Lehtisen mukaan demaritoimitsija Onni Hyvönen oli nostanut kädet korvilleen, koska uskoi jokaisen Lehtisen lauseen pudottavan demarien kannatusta Suonenjoella sadoilla äänillä. Lehtisen puheenvuoron jälkeen Vennamo kailotti korkealla äänellä: "Kuulkaa, mitä nuori karvapääradikaali puhuu, häpäisee veteraanien muiston!"

Vennamo sai raikuvat aplodit. Tilaisuuden päätyttyä naulakolla oli tunnelma kuumana ja Lehtisen fyysinen koskemattomuuskin oli vaarantua. Junassa paluumatkalla Vennamo oli taas leppoisa herrasmies, joka kysyi silmää iskien nuorelta kanssapoliitikoltaan, että "ethän tykkää pahaa".

Muuten Suonenjoen sotaveteraanit olivat ärhäkkää porukkaa. Kirjassaan Mansikkakarnevaalit Seppo Heikkinen kertoo siitä, kuinka 70-luvun vihaiset iisalmelaisnuoret joutuivat mansikkakarnevaaleilla käydessään käsirysyyn entisten rintamamiesten kanssa ravintola Kyöpelissä. Sitten tulivat paikkakunnan poliisit hätiin ja asettuivat veteraanien kanssa samaan rintamaan.

Kommentit (0)



Petteri Pennasen pirunmoinen pommi

Toissa iltana koin tämän kesäkauden suurimman tunne elämyksen, kun Kupsin Petteri Pennasen pirunmoinen pommi 20 metristä upposi tarkasti Tampereen Ilveksen vasempaan ylänurkkaan vastustamattomalla voimalla. Niinpä taestelu mitalista jatkuu.

Tuon sanonnan "taestelu jatkuu" kuulin vajaat kolmekymmentä vuotta sitten Urheiluruudusta, jossa käsiteltiin silloisen Kupsin surkeasti mennyttä kautta ja haastateltiin muistaaksen Anssi Pellikkaa, joka lopuksi iloisesti hymyillen vakuutti, että "taestelu jatkuu". Silloisella itähämäläisellä työpaikallani oli noteerattu haastattelu ja sain monta kertaa kovan paikan tullen työtovereiltani kuulla. että "taestelu jatkuu".

Muuten Kupsin ja Ilveksen otteluissa on tunnelma ja epäilen, että taustalla on poliittinen taestelu. Nimittäin leimallisesti Kups on porvariseura, jonka juuret ovat tehtailija Saastamoisen yksityisarmeijassa, josta käytettiin aikoinaan nimitystä Kuopion aktivistien salainen taestelujärjestö.

Sen sijaan ilvesläiset tulevat punaisesta Tampeen kaupungista ja muistanpa, kun olin siellä kylpylälomalla, niin Ilveksen valmentaja Jarkko Wissiä haastateltiin sikäläisellä paikalliskanavalla ja Wiss vakuutti totisena kameraan katsoen Ilveksen pelaavan työläisjalkapalloa ja seuran maalivahti, olisiko jo silloin ollut itse Hilader, vakuutti vieressä kirvesmiehenliivi yllään, että näin on, työläisjalkapalloa pelataan.

Katsokaapa alla olevasta ottelukoosteesta, millaista jalkapallo parhaimmillaan on. Kuunnelkaa, miten kaunis ääni helähtää pallosta, kun Pennanen jysäyttää nilkkalaukauksella kunnon pommin.
https://www.youtube.com/watch?v=QvAMTmVCQ9k

Kommentit (0)



Ihmiskunnan kauhea loppulaukka

Aamulla herätessäni olin vielä Kupsin upean peliesityksen synnyttämän hyvän mielen vallassa, mutta sitten aamu-uutisissa kerrottiin, että ihmiskunnan kauhistuttava loppulaukka on alkamassa kiihtyvän kasvihuoneilmiön muodossa ja että maailman loppu tulee lähivuosikymmeninä. Se ajatus kyllä masentaa lokakuisena maanantaiaamuna. Jonkin verran tietysti lohduttaa se, että minun tuskin tarvitsee sitä vihoviimeistä loppulaukkaa olla näkemässä.

Tässä yhteydessä haluan kuitenkin muistuttaa, että joku voisi edes yrittää vielä tehdä jotakin. Suomi, jossa asuu harvinaisen järkevä kansa,voisi toimia esimerkkinä. Niinpä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen muodostetaan kaikkien puolueiden yhteinen hätätilahallitus torjumaan maailman loppua eikä tyhjänpäiväisistä asioista enää kinasteltaisi.

Maailman lopun voisi Pilliklupi-5 -askin kanteen tekemieni laskelmien pohjalta, jotka olen esitellyt aiemminkin, torjua seuraavasti:
Maapallolla on tällä hetkellä peltoa 15 miljoonaa neliökilometriä ja laidunmaata sen lisäksi kaksinkertainen määrä. Mikäli tuosta valtavasta maa-alasta 10 miljoonaa neliökilometriä muutetaan omenapuumetsäksi, ratkaistaan samalla sekä ihmiskunnan ruokahuolto-, ilmastokatastrofi- ja suurelta osin jopa raaka-ainehuolto-ongelma.


Laskelmieni mukaan omena on ainakin kaloreilla mitattuna viljaa tuottoisampi viljelykasvi. Omenien avulla poistetaan nälkä maailmasta. 10 miljoonaa neliökilometriä uutta metsää imee ilmakehästä myös sen ylimääräisen hiilen, jonka savupiipputeollisuus on tuottanut. Oman kokemukseni mukaan omenapuutarha tuottaa myös arvokasta ja hyvää sahatavaraa enemmän kuin normaalimetsä, eli monta mottia hehtaarilta vuodessa.


Muuten omenapuiden alkukoti on Kazastanissa  Silkkitien varrella, jossa kasvaa tälläkin hetkellä miljoonia luonnonvaraisia omenapuita, pisimmät yli 30 metrisiä. Sieltä omenapuut on levitetty muinoin Silkkitien kauppiaiden mukana ympäri maapalloa. Kazastanin omenapuuvyöhykkeellä elää paljon karhuja, jotka myös ymmärtävät omenien päälle ja ovat tavallaan jalostaneet aikojen saatossa puita paremmiksi ihmisen kannalta, koska karhutkin antavat etusijan makeille omenille ja levittävät niiden siemeniä päästöjensä mukana.  

Kommentit (0)



Tästä raketista puhutaan vielä paljon...

Vaan olenpas minä pettynyt maamme vapaaseen ja kriittiseen lehdistöön. Olen parikin kertaa syksyn mittaan lähettänyt Helsingin Sanomille uutisvinkkiä siitä, että Silvo Sokan sensaatiomaisesta ja maailmaa kuohuttaneesta rakettilennosta tulee tänään 7.10.2018 kuluneeksi 70 vuotta ja että asia pitäisi huomioida tänään näyttävästi Hesarissakin ihan vain opetusmielessä, koska kyseessä on maamme historian suurin uutisankka. Ainakin hyvän tarinan mukaan Suonenjoki on tämän uutisen vuoksi ainoan kerran mainittu Australian tiedotusvälineissä asti.

Mutta ei ollut Hesarissa mitään juttua aiheesta, vaikka lehdellä ei ole kovin suurta syytä hävetä asiasta kirjoittamiaan juttuja. Monet muut lehdet suhtautuivat rakettilentoon paljon kritiikittömämmin lukuun ottamatta SKDL:n silloinen pää-äänenkannattaja Vapaa Sana, joka suhtautui tapaukseen hyvin kriittisesti; tosin rivien välistä saattoi lukea, että kritiikki johtui siitä, että Sokan tempaus oli vastoin Pariisin rauhansopimusta.

Enpä malta olla vaarantamatta tekijänoikeuksia ja liitän tähän kolme päivää lennon jälkeen  ilmestyneestä Helsingin Sanomien jutusta kappaleen, jossa kenraalimajuri Kääriäinenkin jo rohkenee hieman epäillä tapauksen totuudellisuutta. Tämä juttu todistaa jälleen kerran sen, että tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto:




Kommentit (0)



Veitikka Trump

Viimeisimmässä Skeptikko -lehdessä menestynyt liikemies Juha Wiskari kertoo, miten hän vuonna 1992 yritti myydä risteilyalusta liikemies Donald Trumpille. Wiskarin mukaan Trump oli piinkova bisnesmies ja täydellinen herrasmies. Tosin laivabisneksestä hän ei tiennyt mitään, mutta oikeat kysymykset tulivat alta aikayksikön. Hän ei siis ollut siihen aikaan typerys.

Jokunen vuosi sitten entinen toimittaja Simo Rantalainen julkaisi jonkun kirjan, jossa hän kertoi, miten tapasi jonkun MM-nyrkkeilyottelun tiimoilla  suurliikemies Trumpin, joka osoittautui puheliaaksi, hyväntahtoiseksi ja fiksuksi mieheksi. Trump oli kertonut Rantalaiselle, että hän ei ole varma, siirtyykö joskus politiikkaan, mutta jos siirtyy, hän menee republikaaneihin, koska ne ovat niin tyhmiä, että jopa hän voisi pärjätä siinä porukassa.

Vähän aikaa sitten Trump kehui itseään ihan totisella naamalla Usa:n parhaaksi presidentiksi, mutta purskahti itsekin kesken kaiken selkäkeikkanauruun ja silloin ihan häivähdysmäisesti hänen kasvoillaan käväisi ihan ihmismäinen ilme. Tajusin, ettei tuo mies suinkaan ole idiootti, vaan hän vain näyttelee sellaista. Mieleen tuli Veikko Huovisen Veitikka -niminen kirja Hitleristä. Ehkä Trump on vain veitikka, joka haluaa antaa ihmiskunnalle opetuksen, mutta nähtäväksi jää, selviääkö ihmiskunta hengissä tästä opetuskerrasta.

Muuten oletin, että Trump ja Kim saavat Nobelin rauhanpalkinnon, mutta niin ei käynytkään ja se on hyvä se. Luulen, että Trump saa lähi vuosina talouden Nobelin. Hitler poisti Saksasta työttömyyden neljässä kuukaudessa, kuten myös Urpo Leppänen lupasi, mutta ei onnistunut, mutta sen sijaan Trumpin aikana  näyttää  taloudessa tapahtuvan ihmeitä, koska poliitikot eivät ole sotkemassa kapitalistien pyrkimyksiä.

Monet asiantuntijat tosin ennustavat ihan täydellistä romahdusta piakkoin. Jos dollari menettää arvonsa, ratkaisee se Usa:n valtionvelkaongelman kertaheitolla, koska siellä asukasta kohti valtion velka on 300.000 €, eli kolme kertaa enemmän kuin Suomessa.

Kommentit (0)



Neuvostokeramiikka


Noin 40 vuotta minua uskollisesti työelämässä eteläkorealainen kahvimukini on alkanut vuotamaan ja tahraamaan ympäristöään, joten on tullut aika luopua siitä raskain mielin, vaikka joskus päätin, että se saa palvella minua siihen asti, kunnes virastomme vartiointiliikkeen miehet saattavat minut elakkeelle. Se hyvä puoli mukissani on, ettei sitä tarvitse pestä, koska se on pohjaväriltään kahvinruskea ja sekin hyvä puoli siitä löytyy, että jos kahvinpöönat ovat loppu, minun tarvitsee kaataa mukiini vain kuumaa vettä ja heti se muuttuu kahviksi.
 
Onneksi minulla on korvaava hyödyke jo varattuna, koska olen vasiten vieraillut Pietarin Poliittisen historianmuseossa ostamassa sieltä 30 -luvun poliittista taidekeramiikkaa ja erityiskeräyskohteenani ovat olleet neuvostoliittolaiset urheilumukit, jotka ovat ryhmittyneet yllä olevaan suttuiseen kännykkäkuvaan. Suomalaiset suhtautuvat naapurin kulutustarviketuotantoon epäillen, mutta kapitalistisetkin tiedemiehe myöntävät, että sikäläiset Khalasnikov -rynnäkkökiväärit, balettitossut ja keramiikka ovat huippulaatua. Nuo mukit tuntuvat käteen hyvin jämäköiltä.
 
Mukien urheilijahahmot kaikessa pönäkkyydessään ovat kovin ihanteellisia suomalaisen silmään. Seppo Rädyn ja Matti Nykäsen kaltaiset suomalaishuippu-urheilijatyypit loistavat poissaolollaan kuppien kyljistä. Uskon mukien edustavat tyylisuunnaltaan sosialistista realismia, vaikka en näistä taideasioista paljoa ymmärrä, koska olen enemmänkin urheilumiehiä.
 
Silmiinpistävä piirre reunimmaisen mukin uljaassa heittäjänuorukaisessa on se, että hän ei ole nakkaamassa mitään tavanomaista kilpaurheiluvälinettä, vaan kädessä näyttää olevan käsikranaatti. Tosin kilpaillaanhan maailmalla senkin heitossa. Käsikranaatin heiton Suomen ennätys on Pekka Ala-Räisäsen nimissä. Hän heitti vuonna 2000 peräti 79,62.

Kommentit (0)



Lumisade yllätti Pohjois-Suomen autoilijat

Tänä aamuna oli jo talven tuntua ja mieleeni tuli, että lumisade saattaa kohta jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan yllättää Etelä-Suomen autoilijat. Mieleeni tuli myös, että ainakin yhden kerran maamme historiassa lumisade on yllättänyt myös Pohjois-Suomen autoilijat.

Nimittäin luin Erno Paasilinnan Petsamo -kirjasta, miten joskus sota-aikaan Petsamon puolessa lumisade ja hirmumyrsky yllätti sikäläiset saksalaiset kuorma-autoilijat. Kova tuuli nietosti Litsan tien ihan sileäksi niin, että  115 kuorma-auton kolonna hukkui 6 - 7 metriä paksun kinoksen alle. Onnettomat kuljettajat yrittivät pysyä lämpiminä pitämällä autojen moottorit käynnissä.

Kaikilta hengissä pysyminen ei onnistunut. Kun pelastajat saapuivat ja etsivät pitkien seipäiden avulla kuorma-autot lumen alta, todettiin viiden kuljettajan paleltuneen. Jäämeren rannalla lumimyräkät ovat toista luokkaa kuin meillä Suomessa. Nelinkertaisen olympiavoittaja Vegard Ulvangin isovelikin katosi myrskyssä ja hänet löydettiin hukkuneena vasta vajaat vuosi myöhemmin..

Vegard Ulvang taisi uhrata jopa  Lillehammerin kisojen olympiamenesyksensäkin veljeään etsiessään. Ulvangit muuten asuivat ihan Suomen rajan lähellä Kirkkoniemessä ja perneenäiti oli suomalaiskveenien jälkeläisiä, kuten myöskin mäkihypyn kaksinkertainen maailmanmestari Björn Wirkolakin oli.

Kommentit (0)



Ulkopoliittinen realismi

Lukaisin tuossa Lasse Lehtisen uutuusjärkäleen nimeltään Minä ja Kekkonen. Vaikka maailman tilanne on tosi synkkä, päästin kirjaa lukiessani monjaita selkäkeikkanauruja. Paras juttu liittyy Kuopion kaupungin harjoittamaan kansainväliseen ystävyystoimintaan ja vasta selkäkeikkanaurun päästettyäni ymmärsin käyttäytyneeni todella sopimattomasti, koska invaliideille ei saa nauraa.

Oletan, että joskus 1970 -luvun iloisinavuosina vieraili kaupungissa jokin neuvostoliittolainen laulu- ja tanssiryhmä, jonka valuuttatilanne oli heikko. Kaupunginjohtaja Juhani Koskinen, joka oli muuten Suonenjoen lahjoja Kuopiolle, kuten moni muukin kaupungin merkkihenkilö, toi kaupunginvaltuustolle esityksen, jonka mukaan vieraille tulisi myöntää avustus.

Eräs kokoomuslainen naisvaltuutettu ei lämmennyt ajatukselle, vaan ihmetteli sitä, että kaupunki oli juuri kieltäytynyt tukemasta erästä partiolaisten tapahtumaa rahanpuutteen vuoksi, mutta jonkun Puna-armeijan kuoron vierailua sen sijaan tuetaan.

Silloin eräs etunimeltään Onni-niminen valtuutettu pyysi puheenvuoroa ja heti sen myös sai. Hän kannatti lämpimästi avustuksen myöntämistä perustellen näkemystään sillä, että niin kauan kuin Puna-armeija haluaa tulla kaupunkiin vain laulamaan, niin kyllä myö se mielellämme maksetaan. Valtuusto taipui Onnin ulkopoliittiset realiteetit ymmärtävälle kannalle.

Onni oli sotaveteraani, jonka mielipiteen painavuutta lisäsi se, ettei hän ollut mikään ohiammuttu veteraani, vaan sotavamman vuoksi sotilaskirurgi oli joutunut tekemään miehelle uuden nenän tämän perskannikasta. Koska siirrännäisen oli tehnyt sotilaslääkäri, se ei ainakaan Lehtisen mielestä ollut mikään sotilaskirurgian helmi.

Kommentit (0)



Vähemmän kriittinen journalismi Sivo Sokan tapauksessa

Suurin vastuu Silvo Sokka -sensaatiosta kuuluu kuopiolaiselle Savo-lehdelle. Ennen pyöräretkelle lähtöään Sokka jätti Savo -lehdelle saksalaisen insinööri Ganzeugenin nimissä kirjeen, joka jostain merkillisestä syystä otettiin lehden toimituksessa täytenä totena syistä, joita voi vain hämmästellä.

Ilmeisesti Savon ja Savon Sanomien välinen eloonjäämiskamppailu oli armotonta ja Savo -lehti otti olemassaolontaistelussa kaikki aseet käyttöön. Sokka -juttu oli saatava kiireellä lehteen ennen kuin tieto kohu-uutisista ehti kilpailijan korviin, eikä ihan kaikkia taustoja ehditty tutkia.

Tässä alla Silvo Sokan laatima kirje, jota on näin jälkeenpäin vaikea uskoa saksalaisen insinöörimiehen laatimaksi. Toisaalta  totuus on välillä taruakin ihmeellisempi. Asuihan esimerkiksi Suonenjoen Lempyyn kylällä sodan jälkeen vuosien ajan lentojätkä, joka paljastui vasta kiireisen lähtönsä jälkeen Saksan armeijan majuriksi, kun kyläläiset pääsivät tutkimaan häneltä jäänyttä  matkalaukkua.

Arv. Savo-lehden toimitus
Surren täytyy minun ilmoittaa, että maailma ja Suomi on menettänyt tänään erään lahjakkaimman keksijäalun. Hän sai surullisen lopun noustessaan ilmaan suunnittelemallaan raketilla, joka räjähti pirstaleiksi kaukana korkeuksissa.
 

Minun täytyy kertoa juttu alusta alkaen, koska olen osaltani vastuussa siitä.
 

Tutustuin keksijään Silvo Sokkaan, 1948 tammikuussa, jonka seurauksena oli, että ryhdyimme rakentamaan hänen suunnittelemaansa rakettia, joka oli tarkoitettu kauko-ammukseksi. Hän laati piirustukset, minä annoin rahallista avustusta mahdollisimman paljon, vaikka hän toi itsekin rahaa jokaisesta tilistään. Myös raketin moottori oli hänen suunnittelemansa, joka kehitti suuren työntövoiman (2.650 kg). Kaikki osat rakennettiin eri tehtaissa väärällä nimellä. Koelento oli suunniteltu tapahtuvaksi elok. 24 p:nä, mutta se siirtyi lokak. 7 :än, koska polttoaineen kehittäminen vei aikaa. Rakennustyöt aloitettiin huvilallani helmik. 10 p. ja saatiin päättymään syysk. 3 p:nä.




Kommentit (0)



Älkää sulkeko oveanne kerääjiltä!


Taas olen suoltanut ropakantaa. Vahvasti vaikuttaa siltä, että kuopiolaiskenraali, joka oli vakuuttunut Silvo Sokan neroudesta asiaan tarkemmin tutustumatta, ei ollutkaan tuleva puolustusvoimain komentaja Kylmä-Kalle Heiskanen vaan kenraalimajuri Kääriäinen. Sen niminen korkea-arvoinen sotilashenkilö löytyi asiaa kommentoineiden joukosta, kun hieman mediaa selasin.

Ilmeisesti kenraalimajuri Kääriäinen innostui vähän liikaa  kohu-uutisen kuultuaan ja puhui vähän harkitsemattomia, koska oli ylpeä siitä, että avaruusilmailunpioneeri oli hänen alaisensa asemestari Sokan vanhin poika. Asemestari Sokka itse ei vaikuttanut Helsingin Sanomien lehtihaastattelussa ollenkaan innostuneelta tapauksesta, vaan suostui hyvin vastahakoisesti haastateltavaksi.

Asemestari Silvo korosti, ettei hän ole tiennyt poikansa rakettihankkeesta mitään ja lopuksi asemestari painotti vielä sitä, ettei hän itse ainakaan ole mikään Edison. Siitä ilmeisen vaatimaton  mies vaikeni, että hän oli vuonna 1937 voittamassa sotilaskivääriammunnan joukkuemaailmanmestaruutta Suomen joukkueessa.

Mediaa selatessani minulle myös paljastui, että Silvo Sokkaa on osaltaan kiittäminen siitä, että maamme koulu- ja korkeakoululaitos on nykyän hyvä ja tasa-arvoinen ja mahdollistaa myös vähävaraisten lahjakkuuksien etenemisen opintiellä. Helsingin Sanomissa oli heti lentouutista seuraavana päivänä yllä oleva mainos, jolla pyrittiin tukemaan Silvo Sokan kaltaisten nuorten nerojen esiinmarssia.
 


Silverstar ja salaliitto

Vallan täysinäinen salillinen juhlayleisöä oli eilen todistamassa matkailukeskus Vanhan Maamiehen ravintolassa Silvo Sokan Muistojuhlan kulttuuripitoista ohjelmaa. Harva oli se silmä, joka pysyi täysin kuivana, Raittius- ja Woimisteluseura Hämyn ihmispyramidijaoston johtaja Kari Turusen juhlapuheen aikana.

Sen jälkeen suonenjokelainen teatteriryhmä Lumo esitti kuvaelman Silvo Sokan sankariteosta ja siinä esityksessä olisi ainesta menestyväksi kesäteatteri näytelmäksi. Varsinkin tehokeinoja, joilla Sokan haasteellista polkupyöräretkeä Kuopiosta Suonteen järveen kuvattiin, voisi luonnehtia nerokkaiksi.

Ehkä kaikkein odotetuin ja yllättävin ohjelmanumero oli, kun Silvo Sokan veljentytär Riitta Salke luki ratkiriemukkaita otteita piakkoin ilmestyvästä romaanistaan Silverstar. Silverstarhan oli sensaatiosedän mielikuvitusraketin nimi. Otteita kuunnellessani tuli väkisinkin mieleen se, ettei kohutapaus ollut pelkkä komedia, vaan kyllä sitä voi pitää myös tragediana.

Otteita kuunnellessani mieleeni tuli sekin, että kirjailija voisi yllättää romaanissaan. Entäpä, jos hän pitäisikin setänsä lentoa täytenä totena, jonka Suomen viranomaiset joutuivat vaikean kansainvälisen tilanteen vuosi salaamaan. Ehkä maamme tiedustelupalvelu heitti vain hämäysmielessä Silvon polkupyörän Suonteeseen, jotta suuremmilta ikävyyksiltä vältytään.

En keksi yhtään kappaleita syitä, etteikö edellä mainittu näkökulmani voisi ihan hyvin olla lopullinen totuus. Savossa on vaikea keksiä niin pöhköä ajatusta, etteikö suuri joukko savolaisia olisi sitä valmis kannattamaan. Äänestihän kuopiolaiskenraalikin heti tapauksen jälkeen sen puolesta, että tapaus on totta ja poika on nero, kuten minäkin uskon hänen olleen.

Itse alan epäillä vahvasti sitä, että viranomaiset salaavat jotain Silverstar-tapauksessa. Salailun taustalla voi olla vaikkapa Pariisin rauhansopimuksen artikla, joka kielsi Suomelta reaktorilentokoneet.

Kommentit (0)



Ikaros, Münchhausen ja Mononen sekä Aapeli


Koko joukko innokkaita pyöräilijöitä kokoontui tänä aamuna Kuopion torille kunnioittamaan Silvo Sokan sensaatiomaista rakettipyöräretkeä Suonenjoelle noin 70 vuotta sitten muistopyöräilyn merkeissä. Innokkaimmat asianharrastajat ajoivat Suonteejärven rannalle peräti Syvännimen kautta, joka lisäsi matkan pituutta 50 kilometristä 80 kilometriin ja kaikkein innokkaimmat asianharrastajat polkivat myös Suonenjoelta takaisin Kuopioon. Tietooni ei ole tullut, etteikö paluumatkakin olisi kulkenut pitempää reittiä.

Torilla Raittius- ja Woimisteluseura Hämyn ihmispyramidijohtaja Kari Turunen piti vaikuttavan Silvo Sokan muistoajon juhlapuheen, jonka jälkeen tuskin yksikään silmä oli torilla täysin kuiva.  Turunen korosti Sokan sankariteon yhteyksiä kreikkalaiseen Ikaros-myyttiiin, saksalaisen Münchhausenin tarinan kerrontaperinteeseen ja Unto Monosen tangosanoituksiin, joissa mm. todetaan, että "siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan".

Itse lisäisin Silvo Sokan sankariteon yhteydet myös Aapelin romaanituotantoon. Itse tarinahan on kuin Aapelin mielikuvitusrikkaasta päästä lähtöisin. Missään muualla kuin Kuopiossa ei moistaa siunattua hulluuta esiinny.



Kommentit (0)



Historiallinen pylvässkandaali



Jokaiseen hyvään kaupunkiin kuuluu yksi kunnon kulttuuriskandaali vuodessa. Kunnon kuopiolainen kulttuuriskandaali pisti silmääni eilen, kun käyskentelin remontissa olevaa Kauppakatua. Kauppakadun lyhtypylväitä ollaan uusimassa ja siinä yhteydessä on näköjään poistettu myös Kuopion historian kannalta korvaamattoman arvokas katulyhtypylväs.

Nimittäin jo noin 80 vuotta on Tuomiokirkon vieressä jurottanut lyhtypylväs, jonka sirpale melkein onnistui katkaisemaan Talvisodan aikana 3.2.1940 tapahtuneessa pommituksessa. Vauriostaan huolimatta pylvästä ei sotien jälkeen uusittu, vaan se säilytettiin kai eräänlaisena muistomerkkinä ja siihen kiinnitettiin sellainen Pilliklubi-askin kokoinen pronssilaatta, jossa muistaakseni jotenkin viitattiin siihen, että läheiseen Snellmanin puiston sirpalesuojaan tuli täysosuma, joka surmasi 17 ihmistä.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Kuopion kaupungin tulee vaalia historiaansa ja kasarmin seinään on saatava muistolaatta, jossa kerrotaan sisällissodan jälkeen paikalla sijainneella vankileirillä murhattujen nimet ja samoin Talvisodan murhatuista ihmisistä muistuttava lyhtypylväs on pystytettävä uudelleen näkyvälle paikalle. Jos sitä ei voi enää Kauppakadulle sijoittaa, niin sitten sopiva paikka olisi Snellmanin puistossa se paikka, jolla kohtalokas sirpalesuoja sijaitsi.

Kommentit (0)



Kylmä-Kalle

Silvo Sokan sensaatiomaisen rakettilennon 70 -vuotismuistojuhla lähestyy ja tämän vuoksi kannattaa palauttaa mieliin, että yleensä luotettava Helsingin Sanomatkin uutisoi tapauksen aikoinaan näyttävästi ja tiedusteli myös puolustusvoimain kantaa tapaukseen saaden kyselyynsä seuraavan vastauksen:

"Puhuteltavamme muuan korkea-arvoinen sotilashenkilö oli sitä mieltä, että poika on nero ja yhteiskunnan olisi tehtävä kaikkensa pojan auttamiseksi eteenpäin. Hän piti pojan suoritusta täysin mahdollisena huolimatta siitä, että siihen Helsingissä oli suhtauduttu epäuskoisesti. "Niinhän on tavallisesti suurten keksintöjen laita," oli hänen lakooninen huomautuksensa."
 
Olen yrittänyt selvittää, kuka kyseinen korkea-arvoinen sotilashenkilö oli ja sen epävirallisen tiedon netistä löysin, että hän oli eräs kuopiolainen kenraali. Vaihtoehtoja on laskujeni mukaan vain muutama. Itse äänestäisin Kaarlo Heiskasen puolesta sillä varmuudella, jonka tietämättömyys synnyttää. Heiskanen yleni peräti puolustusvoimain komentajaksi. Tosin syntyjään hän oli joroislainen eikä kuopiolainen.
 
Oppikoulun hän kävi kuitenkin Kuopiossa. Hänen isänsä oli Grotenfeltin kartanon muonamies ja äitinsä kartanon piika. Kartanon omistaja paroni Grotenfelt rahoitti Kaarlo Heiskasen kouluopinnot. Paroni oli ilmeisesti hyvin kiintynyt alustalaisiinsa. Kiintymys näkyi jopa siinä, että Kaarlo Heiskanen muistutti ulkonäöltään enemmänkin ruotsalaista aatelismiestä kuin savolaista maatyömiestä.
 
Kaarlo Heiskanen sai upseeritovereiltaan lempinimen Kylmä-Kalle ainakin osittain siitä syystä, että hän oli hyvin rauhallinen luonteeltaan. Luonteeltaankin hän lienee ollut vähän kylmänpuoleinen, sillä kerrotaan, ettei hän hymyillyt koskaan, mutta se tieto ei pidä täysin paikkaansa. Ainakin tarinan mukaan hän oli kerran seuraamassa armeijan nyrkkeilymestaruuskilpailuja ja eräässä ottelussa sotamies löi toiselta sotamieheltä leukaluun poikki ja silloin Kylmä-Kallen huulilla nähtiin karehtivan lämmin hymy.
 
Kaarlo Heiskanen sairastui parantumattomaan haimasyöpään ja kun kivut alkoivat, hän teki sotilaan ratkaisun ja ampui itsensä virka-aseellaan. 


Kommentit (0)



Punalippu-sotaharjoitus

Koska olen hyvin utelias ihminen, joka on kiinnostunut kaikesta, joka ei liity juridiikkaan,  olin eilen Kuopio klubilla, jonne näköjään tavallinen jätkäpoikakin voi mennä, kuuntelemassa esitelmää sata vuotta täyttävästä Karjalan lennostosta. Karjalan lennoston historiasta ei luennon perusteella löytynyt dramatiikkaa.

Tosin kolme kertaa lennoston koneet ovat loukanneet hyvän itäisen naapurimme ilmatilaa, mutta siinä tiedossa yllättävää on vain se, että ilmatilanloukkauksia on tapahtunut niin harvoin. Kaksi kertaa ääntä nopeammin lentävän Migin kääntösäde on mitä melkoisin. Muistanpa Heinolan ajoiltani, että joku yli kiitävä hävittäjälentäjä ilmoitti kaupungin lähellä roihuavasta metsäpalosta. Palolaitos halusi palopaikan tarkan sijainnin ja saikin sen lentäjältä, mutta tämä oli joutunut tekemään erittäin tiukan käännöksen, eli kävi kääntymässä Suomenlahdella reilun 100 kilometrin päässä.

Sen sijaan juuri tämän päivän asioista kuulin yllättävän asian. Karjalan lennosto on parhaillaan osallistumassa Red Flag -sotaharjoituksiin ja tyhmempi kuvittelee helposti, että Red Flag - eli suomeksi Puna Lippu - harjoitus liittyisi jotenkin suuren itäisen naapurimme, johon meillä on hyvät ja luottamukselliset suhteet, puolustamiseen, mutta näin ei olekaan, vaan pikemminkin päinvastoin.

Nimittäin ilmavoimien nettisivulla lukee ensimmäisenä ilman mitään salailua, joka oikein onkin, että kuusi suomalaista Hornettia harjoittelee parasta aikaa USA:n ilmavoimien kanssa Alaskassa, joten kyseessä lienee se, että siellä opetellaan Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen puolustamista. Jostain syystä maamme merkittävät tiedotusvälineet eivät ole asiasta uutisoineet ainakaan näyttävästi. Venäjän median kannanottoihin kyseisestä asiasta en ole päässyt perehtymään.

 


Likainen poliisi

Vaikka inhoan lainoppia muuten kaikesta sydämestäni enkä siitä mitään ymmärrä, niin rikollisuus ja myös rikosoikeus on minua aina kiehtonut, koska varsinkin seksi ja väkivalta ovat mielenkiintoisia asioita. Ainut tentti missä opiskeluaikaan menestyin oli juuri rikosoikeuden tentti ja siinä sattui sopivasti olemaan hirvensalakaatoa ja pontikankeittoa koskevat kysymykset, jotka olivat lähellä elämänpiiriäni.

Mielenkiinnolla seurasin sunnuntai-iltana Neloskanavan Aarnio-sarjaan ensimmäistä osaa ja sen jälkeistä keskustelua, josta loppuosa käytiin vain netissä. Ja nyt minä luulen täydellisesti ymmärtäväni Aarnion tapauksen taustat. Nimittäin toimittaja Riku Rantala paljasti sen, että erittäin menestynyt ammatti- ja taparikollinen Keijo Vilhunen oli Jari Aarnion isonveljen tuttuja, koska molemmat olivat vankilan samalla osastolla. Poliisipäällikön veli oli siis linnakundi.

Lisäksi Rantala paljasti, että Aarnion norjalainen virkaveli, eli sikäläisen huumepoliisin päällikkö, sai juuri yli 20 vuoden vankeustuomion, koska oli toimittanut maahan 13 tonnin verran huumetupakoita eli rekka-autolastin. Rikkaassa Norjassa on muuten kaikki vähän suurempaa kuin meillä köyhässä Suomessa.

Epäilen sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, että Aarnio junaili Suomessa asiat niin, että hän teki yhteistyötä jonkun huumekeisarin kanssa ja että he yhdessä organisoivat maamme huumekaupan siten, että järjestivät kilpailijansa linnaan pois sotkemasta kilpailua markkinoilla. Siinä samalla Helsingin huumepoliisi sai tehtyä näyttävää ja kiitettävää tulosvastuun edellyttämää  tulosta, jota mediakin ylisti,  kun kilpailijoiden kuormat takavarikoitiin näyttävillä poliisioperaatioilla valtiolle.

Kommentit (0)



Haamuhyppy

Tunnustanpa kirjoittaneeni muutama vuosi sitten ropakantaa, kun kerroin, että Airakselan Pirunvuoren vuonna 1948 valmistunut hyppyrimäki olisi ollut aikoinaan yksi maamme suurimmista hyppyreistä ja ainakin luonnonmäistä suurin. Airakselan mäen viralliseksi mäkiennätykseksi jäi  Teuvo Vainikaisen hyppäämä 57 metriä.

Vainikaiselle jäi ennätys, vaikka Pirunvuorella kävi kilpailemassa myös maailmanmestari Matti Pietikäinen. Hänen tuloskuntoaan tosin saattoi heikentää se, että mies vaati kilpailun johtajalta viinaa, ennen kuin suostui hyppäämään. "Kyllä sinä lupasit, anna ies korkillinen", oli Pietikäinen mankunut ennen vauhtirinteen laelle kiipeämistään.

Mutta ei ollutkaan Airakselan hyppyri Suomen suurin. Nimittäin Erno Paasilinnan Petsamo-kirjassa kerrotaan, että Vasko Feodotoff- niminen kolttanuorukainen hyppäsi ehkä jo joskus 1920 -luvun puolella kotitunturinsa kilkalta sensaatiomaiset 96 metriä. Se oli hirmuleiskautus, koska vuonna 1930 maailman pisin virallinen mäkihyppy oli kantanut 75 metriä.

Paasilinnan mukaan vuonna 1928 Vasko hiihti Petsamosta Rovaniemelle Ounasvaaran kisoihin noin 500 kilometrin matkan ja ehti paikalle juuri ennen kilpailun alkua. Hän sijoittui kuudenneksi ja hyvään tulokseen varmaankin vaikutti se, että hän oli verrytellyt perusteellisesti ennen suoritustaan. Vuonna 1930 Feodotoff oli Ounasvaaralla neljäs edellään tuonaikaiset huippumiehet Paavo Nuotio, norjalainen Alf Johansson ja myöhemmin suksitehtailijana kunnostautunut Esko Järvinen, jolle Vasko hävisi 0,7 pistettä. 



Kommentit (0)



Metsässä ei liikahda lehtikään


Kaikki näkemäni ei Kuolan reissulla ollut yhtä kaunista kuin näkymä Kantalahden vaaralta. Mutta paljon pahempaan olin varautunut. Montsegorskin ja  Nikkelin kaupungin ympäristöstä olivat metsät kuolleet ehkä muutaman neliökilometrin alueelta ja Montsegorskin ympäristön vaivaiskoivumetsä varmuuden vuoksi myös palanut, pelkät hiiltyneet rangat törröttivät pystyssä.

Kuitenkin sellainen mielikuva jäi, että luonto oli teollisuusalueiden ympäristössä toipumaan päin. Vaikka Putinia meillä epäillään ehkä aiheestakin monesta pahasta, on hänen hallintokaudellaan monet asiat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Esimerkiksi ainakin ne tiet, joita itse näin, alkavat olla paremmassa kunnossa kuin Suomessa.

Luultavasti nikkeli- ja alumiinitehtaiden piippuihin on viime aikoina asennettu ainakin jonkinlaisia suodattimia. Voi myös olla, että tehtaiden tuotantomäärät ovat markkinatalouteen siirtymisen myötä laskeneet. Ennen tietääkseni Siperian nikkelimalmia rahdattiin Petsamoon jalostettavaksi, mutta julman kapitalismin oloissa se ei kannata.

Mutta kuitenkin kantoveden varassa Venäjällä yhä ollaan, sille ei Putinkaan ole mitään voinut. En ole vielä uskaltanut sikäläistä kraanavettä käyttää, vaikka ainakin Pietarissa se lienee sangen terveellistä, koska hyvän tarinan mukaan eräs turisti oli laskenut kraanasta lasiinsa ihan terhakan silakanpoikasen.

Kommentit (0)



Karavaanari on kaikkien kaveri



Olen ihmetellyt sitä, että vaikka olen Venäjän Karjalassa liikkunut sikäläisillä teillä tuhansia kilometrejä, en ole nähnyt niiden varsilla yhtään kappaletta eläinten raatoja  enkä myöskään hirviä, karhuja tai susia, joita pitäisi seudulla olla vaivaksi asti. Sellaisen ihmeellisen luontohavainnon tosin olen tehnyt, että kerran korppi jäi Moilasen matkojen bussin ruhjomaksi. Suomessa varislinnut osaavat visusti liikennesäännöt, mutta Venäjän korppi oli jotenkin tyhmän puoleinen ja suomalaisauton nopeus pääsi sen yllättämään.

Itse luulen, että eläinystäviemme maallisten jäännösten puuttumisen selittää se, että Karjalassa on suuret erämaat eikä metsän eläinten tarvitse tulla liikenteen sekaan hortoilemaan. Toisen selitys voi olla se, että sikäläinen paikallinen väestö syö nälkäänsä metsänriistan ja varmuuden vuoksi ampuu metsänpedot tavattaessa.

Ainuttakaan asuntovaunua en ole myöskään bongannut ennen tämänsyksyistä matkaani. Karavaanareita ei suuressa itäisessä naapurissa näytä liiemmälti  olevan. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Muurmanskissa onnistuin kuvaamaan Venäjän ensimmäisen asuntovaunun.

Se on siis ropakantaa, paskapuhetta ja selvää neuvostovastaisuutta, jos väitetään, ettei neuvoatoteollisuus onnistunut asuntovaunua kehittämään. Erityisesti minua viehättää tuon vaunun kamiinalämmitysmahdollisuus. Se on luotettava vaihtoehto. Vähän väliä saa kuulla, miten länsivaunujen monimutkaiset kaasulämmitysjärjestelmät reistaavat. Tuo kamiina toimii aina, kun vain muistaa nuohoojaa vaivata ja huolehtii klapien saatavuudesta.





Kommentit (0)



Valkeameri



Tuo kuva selittää, miksi karjalaiset kutsuvat Vienanmerta Valkeaksimereksi. Näkymä Kantalahden kaupungin vieressä olevalta vaaralta on vaikuttava. Salaa mielessäni toivoin näkeväni maitovalaiden kisailevan merellä, mutta sitä onnea minulle ei suotu.

Minulle ei suotu myöskään sitä onnea, että olisin nähnyt kivikautisia jatulintarhoja. Samaan aikaan, kun vauraassa maailman metropolissa Egyptissä kansa pystytti pyramideja työllisyystöinä, tyydyttiin köyhässä Vienan Karjalassa samaan aikaan rakentamaan eräänlaisia kivillä reunustettuja spiraaleja, joita kutsutaan jatulintarhoiksi. Niiden käyttötarkoituksen olisin halunnut selvittää.

Wikipedian mukaan jatulintarhoja on saatettu rakentaa monesta syystä. Merimiehet ja kalastajat ovat ehkä rakentaneet niitä ajankulukseen tai tuomaan suotuisia ilmoja. Jatulintarhojen on myös arveltu liittyneen hedelmällisyysriitteihin tai kertoneen alueen omistuksesta. Jatulintarhoja on myös käytetty erilaisissa leikeissä: esimerkiksi Suomen ruotsinkielisillä alueilla on kerrottu leikityn leikkiä, jossa kylän nuoret miehet ovat yrittäneet saada labyrintin keskellä seisseen neidon ulos jatulintarhasta.

Suomenkielinen nimitys ”jatulintarha” on peräisin Kemin seudulta. Jatuli tarkoittaa jättiläistä, joiden uskottiin asuneen pohjoisessa ennen saamelaisten tuloa. Kansanperinteessä jatulintarhoja on kutsuttu monella muullakin nimellä, kuten Laiskan-Jaakon rinki, Pietarin leikki ja Jerusalem


Kommentit (1)




Silvo Sokan muistoajo ja siihen liittyvät muut viralliset juhlallisuudet

Ikiaikainen unelmani näyttää toteutuvan, mikäli on yhtään uskominen Facebookin Suonenjoella tapahtuu -keskusteluryhmää ja miksi ei olisi. Avaruusilmailun pioneeri Silvo Sokka näyttää saavan vihdoinkin sen huomion uroteolleen, joka sille eittämättä kuuluukin. Laajat eri alojen kansalaispiirit ovat järjestämässä miehen kunniaksi erityisen muistoajon Kuopiosta Suonenjoelle, jossa Sokan sankaritekoa kunnioitetaan virallisin menoin, joihin kuuluu mm. muistolaatan paljastaminen.

Tässä yhteydessä haluan vielä esittää toiveen siitä, että joskus sopivassa tilaisuudessa, vaikkapa tapauksen 100 -vuotisjuhlassa, olisi syytä järjestää erityinen Silvo Sokka -baariseminaari, jossa maamme parhaat rakettitieteilijät alustavat rakettitieteestä. Lisäksi joko Suonenjoen torille tai sitten loukkaantuneen lentäjäsankarin pakkolaskupaikalle olisi syytä pystyttää Silverstar -nimistä rakettia esittävä vaikkapa hyvin fallosmainen muistomerkki. Nykyiset Suonenjoen patsaat ovatkin kammottavan rumia.

Lisätietoa Silvo Sokan rakettilennon 70 -vuotismuistojuhlasta tässä - tiedot on kopioitu Facebookista Suonenjoella tapahtuu -keskusteluryhmän sivulta:

Tiedot
Mikä on Silvo Sokan Juhlapyöräily? Kuka on Silvo Sokka?
Savo lehti kirjoitti tapauksesta sunnuntaina 10.10.1948 seuraavasti:
Silvo Sakari Sokka, 17-vuotias kuopiolainen nuorukainen oli eilispäivän nimi, ei yksistään kotikaupungissaan, vaan myös kaikkialla Suomessa ja paikoin ulkomailla. Tieto hänen mielikuvituksellisesta lentomatkastaan Kuopiosta Suonenjoelle levisi kaikkia nykyaikaisia tiedotusvälineitä käyttäen...

Lauantaina 29.9. klo 10 joukko pyöräilijöitä kokoontuu Kuopion torille ja lähtee Woimisteluseura Hämyn muistopuheen siivittämänä kohti Suonenjokea.
Myös Kuopion Pyöräilyseura on mukana ja polkee Suonenjoelle mennen tullen. Pyöräilyseuran ryhmä lähtee Kuopion torilta samaan aikaan retkipyöräilijöiden kanssa ja seuran reitti kulkee menomatkalla Syväniemen kautta.
Mukaan juhlapyöräilyyn voi liittyä myös matkan varrelta!

Pyöräilijät saapuvat noin klo 13 Suonenjoelle, Vanhaan Maamieheen (Jalkalantie 160, Suonenjoki) jossa
klo 13.30 Woimisteluseura Hämyn muistotilaisuus ja muistolaatan paljastus
klo 14.00 Teatteri Lumon esitys.
Tarjolla myös kahvia ja purtavaa omakustanteisesti Vanhan Maamiehen tarjoamana.

Tervetuloa vastaanottamaan pyöräilijöitä ja nauttimaan syyspäivästä Silvo Sokan rakettilennon hengessä. Kannattaa tulla vaikka pyörällä! ;)

Tunnetko Silvo Sokan rakettilennon?
Siitä on nyt 70 vuotta aikaa. Vuonna 1948 Sokalla oli hankaluuksia kotonaan ja hän päätti lähteä kotoaan Kuopiosta töihin Ruotsiin. Matkaa hän lähti taittamaan polkupyörällä. Ennen lähtöään Sokka postitti kirjeen kuopiolaiselle Savo-sanomalehdelle. Kirje oli laadittu saksalaisen "insinööri Ganzeugen" nimissä ja kirjeessä kerrottiin Sokan lähteneen lentämään omatekoisella raketilla joka oli räjähtänyt kesken lennon.

Ajettuaan 3,5 tuntia Sokka oli päässyt Kuopiosta Suonenjoelle. Hän oli väsynyt ja nälkäinen. Hän päätti upottaa pyöränsä Suonteen järveen ja kasteli itsensä märäksi. Jonkin ajan kuluttua läheisen Suonenjoen maamieskoulun Nyyssölän harjoittelutilan väki löysi pihalta Sokan märissä haalareissaan ja kiikari kaulassa.

Talonväelle Sokka kertoi lähteneensä Kuopiosta omatekoisella avaruusaluksella ja avaruusaluksen pudonneen Suonteen järveen.

Kuopiossa Savo-lehti julkaisi Sokan kirjeen pohjalta uutisen. Sokka olisi ensin halunnut saada kirjeen takaisin, mutta päätyi kertomaan lisää avaruusaluksestaan jonka oli yhdessä ystävänsä "insinööri Ganzeugen" kanssa rakentanut. Alus oli laukaistu lentoon Riistavadellä sijainneelta radalta.

Lisää toimittajia saapui uutisen perässä Kuopioon, ulkomailta saakka. Paineen alla Sokka tunnusti keksineensä koko jutun. Eihän Suonteen järvestäkään löytynyt kuin polkupyörä...
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Silvo_Sokka)

Huom! Mahdolliset muutokset ja ohjelman tarkentuminen päivittyvät tapahtumaan.

Tapahtuma mahdollistuu Woimisteluseura Hämyn, Kuopion pyöräilyseuran, Suonenjoen Ladun, Teatteri Lumon, Vanhan Maamiehen ja Suonenjoen kulttuuripalveluiden yhteistyöllä.

https://www.facebook.com/vanhamaamies/
https://www.facebook.com/kuopys/
https://www.facebook.com/teatterilumo/
https://www.facebook.com/SuonenjokiKulttuuri/



Kommentit (0)



Erkki Penttilä ja Phantom Finn

Eilen kerrotuissa maamme ensimmäisissä alppihiihtokisoissa Sallassa vuonna 1937 Puijon Hiihtoseuran Erkki Penttilä voitti kaikki kolme lajia eli syöksyhiihdon, pujottelun ja suurpujottelun. Siitä huolimatta mies oli ennen kaikkea murtomaahiihtäjä. Vuoden 1928 Salpausselän kisoissa hän voitti sekä 10 km:n että 50 km:n matkat. Hän on ainut, joka on Salpausselän kisoissa voittanut sekä murtomaahiihto- että pujottelukisat.

Penttilä muutti välillä Amerikkaan, jossa hän kunnostautui myös suksivoidetehtailijana. Hän kehitti Phantom Finn -merkkisen voiteen, josta tuli erittäin suosittu. Tosin ainoa seikka, minkä Penttilä ihmevoiteestaan ymmärsi, oli se, että hän älysi olla voitelematta sillä omia suksiaan.


Muutenkin Penttilä oli rapakon takana aikaansaapa mies myös liike-elämän ulkopuolella. Hän hallitsi Pohjois-Amerikan hiihtokilpailuja ylivoimaisesti. Kerrankin erään 50 km:n kisan virvokeasemalla hän ehti seurustelemaan pitkään erään upporikkaan rouvan kanssa ja olipa hänellä aikaa myös näyttää taikatemppuja rouvan pikkutytölle. Tästä huolimatta Penttilä voitti kilpailun 55 minuutilla.

Luulen, että kirjailija Juhani Peltonen sai vaikutteita Penttilästä, kun hän kertoi Elmon menestyksestä Dervangan talviolympialaisissa, jossa tämä voitti kultaa 50 kilometrillä, vaikka pelasi välillä marjapussia valmentajansa Reijo "Rymy" Pettersonin kanssa.

Wikipedian mukaan Erkki Penttilän tytär on hiihtovaatesuunnittelija Ritva Kellokumpu ja tyttärenpoika vaatesuunnittelija ja entinen kumparelaskija Martti Kellokumpu. Itsellä on vahva usko myös siihen, että hän olisi Risto E. J. Penttilän, joka on kavereiden kesken vain Risto E. Penttilä, vaari, mutta sitä uskomusta Wikipedia ei suostu vahvistamaan  .

Kommentit (0)



Sallatunturin syöksyhiihtokisa


Kuolassa olisi loistavat hiihtomaastot. Jylhiä rinteitä, joita voi kutsua vuoriksi, tuntureiksi, vaaroiksi tai vaikkapa vain mäiksi, riittää valtatien varteen satojen kilometrien matkalle. Tuo kuva ei kerro paljoa seudun korkeuseroista, mutta paikallisen väestön huumorintajusta se kertoo, koska olen lukevinani rinteestä tekstin Hollywood tai jotain muuta sellaista. Ihan tulee mieleen amerikkalaiset elokuvat.

Rajan takana tunturit ovat meikäläisiä korkeampia, kuten suurvallan tuntureille sopiikin. Tosin niiden huiput eivät ole juurikaan sen korkeammalla kuin Suomessa, mutta korkeuserot ympäröivään maastoon ovat suuremmat. Joku matkailuyrittäjä voisi ottaa asian huomioon tulevassa toiminnassaan. Jo ihan rajan takana Sallan korkeudella entisen Suomen alueella on  valmiiksi olemassa jonkinlainen laskettelukeskus, joka tosin lienee päässyt vähän metsittymään. Siellä järjestettiin maamme ensimmäiset syöksylasku- ja pujottelukilpailut.

Lainaan pikkuisen urheiluseura Sallan Karhujen nettisivuja joilla kerrotaan alueen lasketteluhistoriasta ja Suomen ensimmäisestä syöksyhiihtokilpailusta - juttu on ollut alun perin Koti-Lappi-lehdessä ja kokonaisuudessaan sen voi lukea tästä linkistä http://sallankarhut.nettisivu.org/2017/03/23/alppihiihdon-alkuvaiheita-sallass/:

"Syöksyhiihdon Suomen mestaruudesta laskettiin 3.4.1937. Kilpailupaikka oli Sallatunturi maalin sijaitessa Sallajärven rannassa. Suojasää ja auringonpaiste olivat sulattaneet lumia ylhäältä avotunturista, joten kilpailu jouduttiin aloittamaan puurajalta. Silti radalle saatiin pituutta 1350 metriä, jossa korkeuseroa oli 300 metriä. Rata oli melkoisen hurja. Laajemmin raivattua rinnettä ei ollut. Tunturiin oli merkitty kapea, vain viisimetrinen ränni, jossa ei ollut tilaa virheille. Rata oli kapea, kumpuileva ja pinnaltaan epätasainen. Vaikeutta lisäsi vielä se, että kilpailua edeltävänä yönä sää kylmeni. Aamulla rata oli aivan jäinen.

Yleisöä oli saapunut tunturiin runsaasti. Nähtävää riitti, sillä katsojat saivat hämmästellä laskijoiden vauhdin lisäksi mitä erilaisimpia nurinmenoja. Kaatumisilta välttyneet laskijatkaan eivät  esittäneet mitään teknisiä hienouksia, sillä pystyssä pysymiseen vaadittiin aivan riittävästi työtä. Kisasta otettujen kuvien perusteella laskijoiden asento oli leveä haara-asento. Vauhtia yritettiin hillitä auraamalla, mutta silti moni tuiskahti nurin. Nurinmenoista huolimatta kilpailijat saapuivat yleisön hurratessa maaliin hengästyneinä, hikisinä, jalat puutuneina ja useimmat yltäpäältä lumessa.

Jäisen kelin johdosta kilpailusta tuli osittain taktiikkakisa. Voiton vei kokenut Erkki Penttilä, joka osasi hillitä hieman vauhtiaan ennen vaikeimpia käännöksiä. Sen sijaan nurin menivät kaikki ne laskijat, jotka päättivät laskea radan läpi jarruttamatta. Penttilän aika oli 1,37,1. Toisena oli lahtelainen tuleva suksitehtailija Esko Järvinen ja kolmas oli maastohiihtäjänä paremmin tunnettu Aarne Valkama."
 

  

Kommentit (0)



Ropakanta

Sellaiselle tolalle maailma on mennyt, ettei tässä maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä enää alkuunkaan erota valhetta ja totuutta. Vieläkin valta osa venäläisistä uskoo, että Länsi ampui alas malesialaiskoneen ja ilmeisesti siellä on yhä vankka näkemys siitä, että Länsi tuhosi sukellusvene Kurskin. Meillä Lännessä  on monilla päinvastainen käsitys.

Joskus tuntuu siltä, että trollit kirjoittelevat myös Wikipediassa. Kurskin tapauksesta näyttää arvovaltaisesta Wikipediasta löytyvän tieto, että Kurskin onnettomuudessa vaurioitui myös peräti kaksi Lännen sukellusvenettä. Jos näin on, olisivatko ne sitten olleet jossain lähistöllä, kun seitsemän tonnia trutyyliä räjähti? Heti tapauksen jälkeen Venäjän media oli kuitenkin vankasti sitä mieltä, että Nato se heidän veneensä tuhosi.

Tosin huonosti Nato upottamisessa onnistui, koska alun perin Venäjällä kerrottiin, että sukellusvene oli vain laskeutunut pohjaan kunnostustoimenpiteitä varten sen jälkeen, kun se oli törmännyt Naton alukseen. Niitä kunnostustoimenpiteitä maailma sitten  seurasi henkeään pidättäen samalla tavalla kuin viime kesänä thaimaalaispoikien luolaseikkailun aikana. Ihmisiä kuolee maailmalla kasapäihin mitä kauheimmilla tavoilla, mutta tukehtumiskuolemalla on poikkeuksellisen suuri medianäkyvyys.

Presidentti Putin oli aloittanut juuri ensimmäisen virkakautensa presidenttinä ja ihmettelen, ettei hänen suosionsa uponnut Kurskin mukana. Hänhän ei  keskeyttänyt heti lomaansa tragedian vuoksi.   Tosin tuskinpa hän olisi asiassa pystynyt pelastustoimissa paljoa auttamaan, vaikka supermies onkin.

Sen sijaan norjalaiset, jotka kaikessa ovat vähän parempia, olisivat voineet Kurskin pelastaa, jos vain apua olisi pyydetty. Alushan makasi vain 90 metrin syvydessä. Ilmeisesti venäläisten kansallisylpeys esti avunpyynnön Lännestä.

Kommentit (1)



Lentopallo - hermojarepivä urheilumuoto

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Kaikkea en pystynyt katsomaa, koska hermot eivät kestäneet eikä nitrojakaan ole tullut vielä hommattua. Pieni ja sisukas Puerto Rico pisti poikamme lujille, mutta lopulta voitimme pitkän kaavan mukaan.

Suomen joukkueelta näytti loppuvan jossain vaiheessa virta enkä yhtään ihmettele asiaa, koska jostain merkillisestä syystä Suomella oli kolme ottelua peräkkäisinä päivinä. Olen aina epäillyt, että ulkomaalaiset ovat jotenkin liittoutuneet Suomea vastaan.

Sen sijaan sitä asiaa ihmettelen kovasti, miksi maailman toiseksi suosituimman pallopelin MM-kisoihin ei Suomesta saatu parasta mahdollista joukkuetta. Jostain syystä Olli Kunnaria, Olli-Pekka Ojansivua tai Mikko Oivasta ei porukassa näy. Marginaalit ovat pienet ja nämä miehet olisivat ratkaisseet Suomen eduksi monta kiperää tilannetta.

Ihmettelen sitäkin, että Suonenjoen lentopalloilun taso näyttää olevan laskussa. Viime MM-kisoissa mansikkakaupungin Lauri Kerminen osoitti olevansa maailman paras libero, mutta nyt mies ei ole ihan täydessä terässä. Jostain päin maailmaa saattaa löytyä Kermistäkin parempi saman pelipaikan mies.

Toisaalta luulen, että äskeisen pelin ratkaisupelaajan Niko Suihkosen sukujuuret kiertyvät Suonenjoelle, jos asiaa oikein tarkasti tutkittaisiin. Suihkoset ovat tunnettu suonenjokelainen urheilijasuku, enkä ole edes kuullut, että Suihkosia asuisi jossain muualla maailmassa.

Kommentit (0)


Me too

Viimeaikaiset tutkimukset ovat todistaneet, että lähes kaikkia muita, varsinkin miespuolisia kansanedustajia, on ahdisteltu ja se on järkyttävä asia varsinkin siitä syystä, ettei minua ole kukaan koskaan vähimmässäkään määrin ahdistellut ennen tätä päivää. Mutta tänään se sitten tapahtui, kun olin kiirehtimässä katsomaan Kupsin junioreiden peliä.

Kaksi kuvan kaunista erittäin siistin oloista neitosta pysäytti minut herttaisesti hymyillen täysin autiolla kadulla Mölymäen rinteessä ja halusi seurustella kanssani hengellisistä kysymyksistä hämmästyttävän sujuvalla suomen kielellä.  Neitosten uhkeissa miehustoissa oli merkki, joka kertoi heidän olevan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon asialla. Ilmeisesti tasa-arvoajattelu on tunkenut myös Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, sillä aiemmin olen törmännyt vain lyhythiuksisiin ja -lahkeisiin mormonimiehenpuoliin.

Minä onneton typerys paljastin heti kättelyssä, että kirjahyllyssäni on kyllä Raamattu, Koraani, Mormonikirja ja muistaakseni useita buddhalaisia hartauskirjoja ja saattaa siellä olla myös hindujen Bhagavad Gita, mutta sitä en ole koskaan pitänyt kädessäni ja lausuin ystävällisesti hymyillen neitosille, että noista kirjoista voi siis päätellä, että olen täysin uskonnoton ihminen.

Neitoset olisivat kaikesta huolimatta halunneet myöhemmin ottaa minuun yhteyttä, mutta minä onneton typerys vakuutin, että me kaikki varmaan hukkaisimme vain aikaamme moisella touhulla. Nyt kaduttaa kovasti. Minun olisi ilman muuta pitänyt antaa käyntikorttini, jos minulla vain olisi sellainen ollut, mutta kun ei ole tullut koskaan sellaista hankittua, ja pyytää, että neitoset rohkenisivat vielä uudemmankin kerran lähestyä minua, niin pidettäisiin vaikka kynttiläillalliset ja juttelisimme vaikka aamuun asti hengellisistä kysymyksistä.

Kommentit (0)



Kurskin muistomerkki


Sukellusvene Kurskin tapaus elokuussa vuonna 2000 oli surullinen tapaus. Kaikki sukellusveneen 118 miestä menehtyivät onnettomuudessa.  23 heistä tukehtui  ja muut kuolivat jo torpedoräjähdyksessä.

Ensiksi oli vain pieni 100 trotyylikiloa vastaava räjähdys, kun erään torpedon vetyperoksidia pääsi valumaan lattialle ja syttyi, kun se joutui kosketuksiin ruosteen kanssa. Minuutti myöhemmin räjähtivät kaikki torpedot muutaman trotyylitonnin voimalla ja sen paine surmasi valta osan miehistä ja oli myös vähällä tuhota aluksen ydinreaktorin, joka olisi aiheuttanut ydinkatastrofin Jäämerellä.

Kursk nostettiin runsas vuosi onnettomuuden jälkeen. Kolmen merimiehen ruumista ei löydetty. Jonkin aikaa Muurmanskissa toimi Kursk-museo, jossa oli nähtävillä mm. sähköttömässä ja pimeässä sukellusveneessä tukehtumassa olleiden merimiesten jäähyväiskirjeitä omaisille, joita he käsikopelolla pimeässä kirjoittivat. Niitä kirjeitä ei kuulema pystynyt kuivin silmin katselemaan. Onnettomuudessa kuolleille miehille syntyi myöhemmin 23 lasta.

Nykyään onnettomuuden muistomerkkinä on sukellusveneestä irrotettu komentotorni. Muistolaatasta voisi venäjän kielitaidoton päätellä, että tämä muistomerkki on omistettu kaikille viime vuosikymmeninä onnettomuuksissa Jäämerellä menehtyneille sukellusvenemiehille.


Kommentit (0)



Pihalorotus

Yllättäviä, pääasiassa myönteisesti yllättäviä, asioita paljastaa Kari Hotakainen Kimi Räikkösestä kertovassa kirjassaan. Vaikka tyhjän päiväisen ja turhan puheen tuottaminen on Räikköselle ylivoimaista, hän ei ole tyhmä, vaan pikemminkin päinvastoin.

Kimi lienee ainut Formula-1-kuskeista, joka osaa purkaa ja ja koota työvälineensä. Ja muutakin mies osaa näprätä. Kun Ferrari-tiimin autovessa alkoi reistailemaan korjasi Räikkönen itse sen hetkessä, vaikka paikalla oli  tallin teknisesti erittäin lahjakkaita mekaanikkojakin.

Tuohon vessa-asiaan törmätään elämänkerrassa muutenkin. Vähävaraisella Räikkösen perheellä ei Kimin lapsuudessa ollut varaa sisävessaan, koska moottoriurheiluharrastus vei kaiken liikenevän rahan, mutta kun Keski-Euroopan raharadoilta alkoi siunaantua tuloja, kustansi Kimi vanhemmilleen sisävessan. Täyttä varmuutta ei ole, mutta haluan uskoa, että kun Kimi voitti maailmanmestaruuden, hän kustansi ensi töikseen palkkiorahoillaan kunnon vesiklosetin vanhemmilleen.

Ulkovessa asia on jättänyt jälkensä Räikkösen psyykkeen, ja Minttu-vaimon mukaan mies haluaa edelleenkin lorotella kotipihalleen ja on jopa opettanut kyseisen taidon pojalleen Robinille. Ja olen sitä mieltä, että jos mies on rehellsellä työllä ansainnut muutaman sata miljoonaa, hänellä on oikeus lorotella tiluksilleen ihan muilta lupaa kysymättä.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti