Blogi Venäläinen, virolainen ja suomalainen 28.10.2018, 16:30 Pekka Hakala on se mies, joka teki Helsingin Sanomiin vähän aikaa sitten juttusarjan siitä, miten hän osti tuhannella eurolla Viipurista Ladan ja ajeli sillä sitten laajan naapurimaamme halki Vladivostokiin. Nyt Hakala on julkaissut kauniin nyky-Venäjää käsittelevän runsaasti kuvitetun kirjan, joka todistaa sen, että Venäjä sittenkin on suurvalta muutenkin kuin ydinaseidensa vuoksi. Hyvä itäinen naapurimme on nimittäin myös huumorin suurvalta. Esimerkiksi sikäläisen vitsin mukaan suomalainen ja virolainen olivat venäläisen ilotalon ovella ja pyrkivät sisälle vaikka heillä oli vain 20 euroa. Venäläinen elinkeinonharjoittaja totesi, että alin taksa täällä on sata euroa ja 20 eurolla miekkoset voivat nussia vaikka toisiaan ja läimäytti oven kiinni. Hetken kuluttua ilotalon ovikello soi taas ja samat suomalianen ja virolainen olivat oven takana ja kysyivät, että mihinkäs sen 20 euroa voi nyt maksaa. Tämä juttu kertonee sen, miten venäläiset suhtautuvat tsuhniksi nimitettyihin suomalais-ugrilaisiin, joita pidetään vähän hidasälyisinä, mutta tyhmänrehellisinä. Ainakin hyvän tarinan mukaan venäläinen suuttuu siitä, jos häntä nimitetään tyhmäksi, mutta ei loukkaannu varkaaksi nimittelystä. Suomalais-ugrilaisilla asia on päinvastoin. Kommentit (0) Eurooppaan, Eurooppaan, Eurooppaan 27.10.2018, 17:24 Kyllä on mieleni hyvä, kun äsken leppävirtalaisen pankkiirin jalkapallojoukkue, jonka kantavat voimat ovat afrikkalaisia, voitti maarianhaminalaisen laivanvarustajan jalkapallojoukkueen, jonka kantavat voimat ovat venäläisiä. Peli oli kaikkine mielikuvituksellisine vaiheineen suorastaan ylidramaattinen. Kuopion kaupunginteatteri ei pysty samanlaiseen draamaan. Omaa hermojännitystäni tosin laannutti se, että erämaaoloissa jouduin käyttämään neljää erilaista digitaalista välinettä, jotta pysyin jotenkin pelin tapahtumista kärryillä ja laitteiden räplääminen lievensi itse ottelun aiheuttamia hermopaineitani. Ruutu + tarjosi ystävällisesti ottelun maksutta kaikille, joilla oli kyky kirjautua ja tarvittavat viestintäyhteydet. Minun viestintäyhteydet pätkivät niin, että Ibadin lähetys näkyi nykien noin minuutin radioselostuksen perässä. Tietokoneen avulla lähetystä en saanut näkymään liikkuvana kuvana ja tv:n taivaskanavillta tuli toinen ihan merkityksetön ottelu, jossa kuitenkin välillä näytettiin myös Maarianhaminan tapahtumia. Älykännykän tvitteristä oli onneksi paljon hyötyä jänitysnäytelmän aikana. Tärkeintä kuitenkin on, että Kups selvitti tiensä yhden maalin turvin ensi kesän rahakkaille Eurokentille. Tiedä vaikka FC Barcelonan maailmantähdet juoksentelevat vielä Keskuskentän muoviviheriöllä. Tuon yhden maalin turvin kuopiolaisten kassaan kahahtaa ainakin 200.000 euroa, jolla voi ostaa vaikka koko kaudeksi kokonaisen joukkueellisen riskejä nuoriamiehiä vaikka Nigeriasta. Kommentit (0) Työpaikkahäirintä 28.10.2018, 16:32 Työpaikkahäirintä kuohuttaa maatamme, joka varmasti oikein onkin. Varsinkin ulkoministeriössä ollaan asiasta huolestuneita. Eräskin aikuinen mies kertoi uutisissa liikutuksesta värisevällä äänellä, että erästäkin naista kohtaan oli käyttäydytty törkeästi ja hänelle sanottoon päin naamaa, että hänellä on kauniit hiukset. Itse en ole ikimaailmassa törmännyt työpaikkahäirintään edes pikkusormella, vaikka kaikenlaisia fantasioita  minullakin on asiasta tietysti ollut. Mutta lukenut olen paljon ja jossain kirjassa törmäsin harvinaisen törkeään häirintätapaukseen. Nimittäin taidehistorian professori Onni Okkosen, joka oli nuorena ylioppilaana ollut Raja-Karjalassa tutkimassa kansanomaisia tekstiilejä, oli tutkimusmatkallaan noin 100 vuotta sitten joutunut kohtaamaan seuraavaa: Erään talon tuvassa hän oli nähnyt mielenkiintoisia tekstiilejä ja emäntä  kertoi, että talon aitassa olisi vielä lisää tyttären tekemiä käspaikkoja ja muitakin kankaita. Okkonen lähti aitan ovea kilkuttelemaan, mutta oven avatessaan ja hintelän ylioppilaspojan nähdessään talon tytär käsitti tämän aikeet väärin ja tokaisi: " A miun tähe katsho sie älä muniais paisuttele". Kommentit (0) Huutaminen ja karjuminen sekä vittuilu 25.10.2018, 18:39 Sain luettua Erkki Tuomiojan viimeisimmät päiväkirjat. Se ei ole tiiliskivimäinen teos vaan enemmänkin lekaharkkomainen. Päällimmäisenä lekaharkosta jäi mieleeni se, että vaikka Tuomioja on saanut hyvän kotikasvatuksen ja hänen käyttämänsä kieli on yhtä huoliteltua ja sivistynyttä kuin Matti Klingellä, niin Sauli Niinistöstä puhuttaessa hänen itsehillintänsä pettää. Ainakin kolmessa päiväkirjansa kohdassa hän kertoo, miten silloinen valtiovarainministeri suuttui, alkoi huutamaan ja kiroilemaan sekä vittuilemaan. Minusta nuo edellä mainitut seikat ovat myönteisiä asioita, jotka edistävät työhyvinvointia ja jaksamista. Jospa esimerkiksi masennukseen sairastunut Touko Aalto olisi edes silloin tällöin suuttunut, alkanut huutamaan ja kiroilemaan sekä vittuilemaan, niin vieläkin hän istuisi tukevasti puoluejohtajan pallilla. Omasta työssä jaksamisestaan Erkki Tuomioja ei huolehtinut huutamalla ja karjumalla tai vittuilemalla, vaan juoksemalla. Muistelen, että hänellä on jopa veteraanien SM-hopea estejuoksussa. Päiväkirjassaan hän ehkä hyvin itseironisesta kertoo lukuisista juoksukilpailuistaan, joissa hän aina pystyi sentään pitämään porvarit takanaan, tosin kokoomuslainen Jouni J. Särkijärvi oli välillä kova vastus. Sen sijaan Vasemmistoliiton Kari Uotilalle Tuomioja ei pärjännyt alkuunkaan, vaan hävisi yhdessäkin 15 kilometrin hölkkäkisassa tälle kahdeksan minuuttia eli lähes valovuoden. Uotila on jäämässä pois eduskunnasta, joten hän voisi eläkkeellä ollessaan alkaa vahvistamaan maamme yleisurheilumaajoukkueen heikkoa kestävyysjuoksupuolta. Ja kunhan Touko Aalto toipuu masennuksensa aiheuttamasta laihtumisesta, voisi mies hakeutua Keski-Euroopan Timanttiliigan rahakkaisiin kuularinkeihin. Terveellä Aallolla olisi harvinaisen hyvät kuulamörssärin raamit, sellaisista miehistä on maassamme huutava pula. Kommentit (0) Leo Houtsonen 60 v 24.10.2018, 18:04 Valtion pääomasijoitusyhtiö Veraventuren toimitusjohtaja Leo Houtsonen täyttää tänään 60 vuotta. Kukaan ei tiedä, mikä on Varaventure tai sen toimitusjohtaja, mutta jokainen joka yleensä jotain tietää urheilusta, tietää, että Leo Houtsonen on yksi niistä harvoista suomalaisjalkapalloilijoista, jolle on siunaantunut arvokisamitali. Vuonna 1975 Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue jäi Em-kisoissa hopealle hävittyään loppuottelussa jatkoajalla Englannille niukasti 1-0. Lopputulos mairittelee englantilaisia. Houtsosen yhteydessä onkin hyvä puhua siitä, että hänelle on siunaantunut Em-hopea, koska hän toimii Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Karjalan hiippakunnan säätiön asiamiehenä, jotka minusta, joka en näistä kirkollisista asioista paljoa ymmärrä, ovat hyvin korkeakirkollisia tehtäviä. Korkeakirkollisten toimien lisäksi Houtsonen harrastaa myös nyrkkeilyä ja toimii työläisnyrkkeilyseura Kuopion Riennon varapuheenjohtajana. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että Kuopion Riento oli aikoinaan jokseenkin sama asia kuin Kuopion 1000 -miehinen punakaarti, jota silloin johti talonmies Israel Närhi, joka upseerin uransa jälkeen siirtyi torikaupan puolelle. Kaartin kiväärejähän mm. säilytettiin Kuopion Riennon voimailusalissa. Minusta Houtsosen tapaus osoittaa, miten pitkälle konsensus on maassamme edennyt ja se on hyvä se. Varaventuren toimitusjohtaja ja Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtaja toimii tavallaan Kuopion punakaartin varapuheenjohtajana. Se on historian ironiaa parhaimmillaan. Kommentit (0) Toukkapurkki 23.10.2018, 18:26 Ilmastonmuutos on edennyt jo niin pitkälle maassamme, että onkilierotkin hävisivät kesällä kuivuuden vuoksi ja jouduin ostamaan onkimatoni alan myymälästä. Onkimadot maksavat yli 100 € kilo, joten niiden kasvattamisessa olisi oivallinen tuotantosuunta jollekulle maataloustuottajalle. Vaikka purkin kansiteksti on suomea, se on harhaanjohtava, sillä lierot ovat kansallisuudeltaan ruotsalaisia. Niinpä ne ovatkin selvästi isompia ja lihaksekkaampia kuin kitukasvuiset suomalaiset maatiaistoukat. Ne ovat myös hyvin taistelutahtoisia eivätkä ne suostuneet nöyrästi teuraaksi, vaan taistelivat miehuullisesti vastaan koukkuun pujotettaessa. Onneksi eivät kiljuneet tuskasta, kuten ennen aikojen maalaissiat, kun niitä lyötiin lihoiksi. Poikkeuksellisen kovaa luontoa mato-onginnan harrastaminen nykyään vaatii, on se sen verran raakaa touhua. En ollenkaan tuomitse sitä, että eduskunnassa erään puolueen kansanedustaja, jonka sukupuoli jääkööt mainitsematta, aikoo tehdä lakialoitteen mato-onginnan kieltämisestä eläinsuojelullisin syin. Muuten joskus heti sodan jälkeen oltiin ainakin Taivalkosken suunnalla niin köyhiä, ettei ihmisillä siellä ollut edes kunnon onkimatoja. Niinpä kirjailija Kalle Päätalo, joka lähti suhteellisen vauraasta Tampereen kaupungista näyttämään nuorikkoaan tekoselkosilleen, päätti ilahduttaa erähenkistä veljeään ja otti tuliaisiksi mukaansa ison laatikollisen kastematoja. Rouva ei pitänyt ajatusta hyvänä. Niitä hän sitten koko matkan kantoi toisessa kädessään koko ruuhkaisen junamatkan ajan. Toisessa kädessään hän raahasi viiden litran pulloa kotikaljaa. Muutenkin matkatavaroita oli täyteen ahdetussa junassa tuskastuttavan paljon. Loppumatkasta tulevan kirjailijan nuorikko huomautteli miehelleen hänen matolaatikostaan ja eväskaljapullostaan jo aika lailla eikä nuorenparin parisuhde koskaan palautunut matkan rasituksista.  Kommentit (0) Komedia vai tragedia 22.10.2018, 17:55 Nyt vasta hokasin, että sangen näyttävästi on Yle huomioinut Silvo Sokan sensaatiomaisen rakettimatkan nyt 70 vuotta maailmaa järisyttäneen tapahtuman jälkeen. Ylen sivuilla on näyttävä Silvo Sokan veljentyttären Riitta Salken haastattelu; hänhän on kirjoittamassa kirjaa tapauksesta ja Yle Areenassa on ¨lisäksi kuultavissa tulevan kirjailijan haastattelu. Jutut löytyvät tästä linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-10465274 Ennen lapsellisuuksissani pidin tapausta vain hulvattomana komediana, joka on kuin jostain Aapelin romaanista, mutta näin kypsemmällä iällä olen alkanut ymmärtämään myös tapauksen traagista puolta. Häpeän vuoksi koko perhe muutti sukunimensä. Mutta vuosikymmenten myötä näyttää häpeäntunne väistyvän. Nimittäin Silvo Sokan sisarentytär kultaseppämestari Pipsa Pasanen on suunnitellut enonsa kunniaksi erityisen Silverstar -korun, jonka mallina on ollut enon mielikuvituksessaan suunnittelema raketti. Korua on tarkoitus alkaa myydä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi, joka oikein onkin. Lopuksi pitää korostaa vielä sitä, että tietääkseni korun suunnittelijassa ruumiillistuu kuopiolainen hulvaton kekseliäisyys, koska muistelen kuulleeni, että hänen enonsa on Silvo Sokka ja setänsä Spede Pasanen. Yle ei jostain syystä kerro tätä mielenkiintoista tietoa jutussaan. Kommentit (0) Uudistuva suomen kieli 21.10.2018, 16:53 Vaikka olenkin enemmän urheilumies kuin kulttuurihenkilö, niin siitä huolimatta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi synnyttää, väitän Teemu Keskisarjan viimeisimmän teoksen Saapasnahka-torni - Aleksis Kiven elämänkertomus olevan tohtorin väitöskirjan luokkaa tieteellisyydessään. Mutta onneksi Keskisarja on jo ennestään tohtorismies, sillä uskon, että Aleksis Kiveä koskevassa väitöstilaisuudessa saattaisi ainakin kaksi kirjan kohtaa synnyttää vilkasta keskustelua tiedeyhteisössä. Nimittäin Seisemän veljeksen ensimmäisen vihkon ilmestyttyä talonpoikaissäädyn vahva mies Agathon Meurman tyrmäsi romaanin vielä Ahlqvistiakin pahemmin. Lainaan nyt suoraan Keskisarjaa, jonka mukaan "hän kyrpiintyi perin juurin ja kirjoitti aivan uskomattoman kritiikin." Aleksis Kivellä oli lyhyen elämänsä loppupuolella asuntohuolia, jotka Keskisarja ilmaisee seuraavasti: "Kiveä vitutti hyvin voimakkaasti, mutta ei hän siihen aikonut kuolla, ei suunnitellut itsemurhaa vaan toipumista."  Itse en tuomitse tutkijan käyttämiä väkeviä ilmaisuja, sillä ne elävöittävät kummasti tekstiä ja osoittavat, miten tieteellinenkin suomen kieli uudistuu aikojen saatossa. Kommentit (0) August Ahlqvist - Aleksis Kiven vainooja 20.10.2018, 17:51 Olen aina luullut, että Kuopiossa syntynyt professori ja Helsingin Yliopiston kansleri August Ahlqvist vainosi Aleksis Kiveä tämän alhaisen syntyperän vuoksi. Olihan Kiven isä vain pelkkä kraatari; tosin monet tutkijat ovat sitä mieltä, ettei kraatari voi siittää Kiven kaltaista neroa, vaan että Kivi olisi lähellä asustaneen aatelismies Adlercreutzin alulle panema. Käsitykseni asiasta muuttui, kun luin Teemu Keski-Sarjan Aleksis Kiven elämänkertomuksen. Totuus on nimittäin se, että menestynyt tiedemies Ahlqvist oli yksi kuopiolaisen palvelijattaren viidestä aviottomasta lapsesta. Myös palvelijatar itse oli ns. äpärä, kuten asia siihen aikaan ilmaistiin.  Keskisarjan mukaan Kuopion kaltaisessa pikkukaupungissa ilmeisen vapaamielistä palvelijatarta hieman huomauteltiin seksuaalisesta vapaamielisyydestään. Äpärätausta ilmeisesti jätti jälkensä professori Ahlqvistiin, koska hän nuoruuden päiväkirjassaan vakuutti vielä kostavansa kiusaajilleen. Tosin hän päätti olla kostossaan jalo. Epäilen, ettei hän ainakaan Aleksis Kiven tapauksessa muistanut päiväkirjassa annettua lupaustaan. Keskisarjan mukaan Ahlqvist ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen rahvaanlapsi, vaan hänen uskotaan olleen vänrikki Johan Nordenstamin siittämä. Vänrikki ei pysynyt koko ikäänsä vänrikkinä, vaan hänestä tuli kypsemmällä iällä kenraali, suuriruhtinaskunnan pääministeri ja yliopiston varakansleri. Tällä asialla voi olla merkitystä hänen äpäräpoikansa menestykseen urallaan. Aatelismieheksi siis paljastui lopulta August Ahlqvistkin. Samaahan epäillään myös hänen kiusaamastaan Aleksis Kivestä. Eräät tutkijat yrittivät tehdä aatelistaustaisen myös turhaan unohdetusta nerosta Joel Lehtosesta, jonka äiti oli savolainen kylähuora. Siitä asiasta Säämingin Haukiniemen asukkaat tuohtuivat ja vakuuttivat, että kyllä Joel on siitetty ihan kyläläisten toimesta. Kommentit (0) Tiitinen 19.10.2018, 18:01 Entinen Suojelupoliisin päällikkö ja myös entinen eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen on vanhan hyvän ajan leppoinen herrasmies, mikäli on yhtään uskominen hänen äskettäin ilmestynyttä muistelmakirjaansa Tiitinen - vakoilijoita ja veijareita. Ja miksi ei olisi uskominen. Teoksen nimi on Tiitinen - vakoilijoita ja veijjareita. Leppävirran suuri poika Seppo Tiitinen on ollut hyvä ja uskollinen virkamies, joka tehnyt mittavia palveluksia isänmaalle. Suopon päälliköksi hänet valittiin kypsässä 28 -vuoden iässä ja siinä yhteydessä hän sai kuvaavan lempinimensä "Isi" Tiitinen.  Luulisi, että maamme vastavakoilun entisellä päälliköllä olisi kerrottavana paljon likaisia ja ihan täystuhmiakin juttuja varsinkin suomalaispoliitikoista, mutta Tiitisellä ei niitä liiemmälti ole. Tai sitten hän vaikenee kuin muuri virkasalaisuuksistaan, joka perusteltua onkin. Varmaan muistamattomuuskin alkaa ikämiestä vaivata, koska ns. Tiitisen listaltakaan hän ei saa mieleensä yhtään muuta nimeä kuin Tiitisen. Suojelupoliisin päällikkönä hän varmasti tunsi epäilyttävien kansalaisten taustat hyvin, mutta edes Taisto Sinisalosta ei löydy mitään kielteistä, vaan pikemminkin päinvastoin. Kun Tiitinen oli eduskunnan valtuuskunnan mukana esittelemässä joissain Lähi-Idän maissa, joissa demokratia ei kovin hyvin toimi, Suomen parlamentaarisen demokratian toimivuutta, oli Taisto Sinisalo ensimmäisenä korostamassa sikäläisille suomalaisen systeemin hyvyyttä. Yhden pikkuisen ilkeän jutun Tiitisen kirjasta onneksi löysin. Nimittäin eduskunnan silloinen puhemies Kokoomuksen Riitta Uosukaisen ja joskus ministerinäkin toimineen Keskustan Tytti Isohookana-Asunmaan henkilökemiat eivät täysin kohdanneet ja muistelmissaan Uosukainen vertasi Isohookana-Asunmaata kalkkarokäärmeeseen. Tiitisen mukaan ainakin jotkut irvileuat epäilivät kalkkarokäärmeen loukkaantuneen vertauksesta. Kommentit (0) Autuaankannas	18.10.2018, 17:51
Autuaankannas ei ole maailman kaunein paikka, mutta paikannimenä se on maailman kaunein. Tämä kannas sijaitsee juuri Karttulan ja Suonenjoen välisen tien puolimatkassa, ja niinpä se on hyvä taukopaikka satunnaiselle matkailijalle. Autuaankannas ei siis ole maamme kaunein maisema, kuten jo aimmin totesin  - kyllä vaikkapa Puumala, Punkaharju ja Pulkkilanharju sen hakkaavat, jos kansalta kysyttäisiin. Kuitenkin Sisä-Savon paikoista se on maisemallisilta arvoilta ykkönen. Satunnaisen matkailijan kannattaa tarkastaa asia käymällä paikanpäällä. Samalla kannattaa myös kävellä polkua pitkin kannaksen viereisen pitkän ja kapean Lintuniemen kärkeen. Sieltä avautuu vaikuttava näkymä. Kesäisin Autuaankannaksella toimii hyvä kahvikioski, josta voi ostaa vaikkapa munkin ja kahvin, joita nauttien voi seurata luonnon suurta kirjaa. Itsekin bongasin joskus Virmasvedellä uiskentelevan valtavan koskeloparven. Näitä lintuja oli peräti tasan ventti eli 21 kpl. Ne olivat lyöttäytyneet yhteen kalastelemaan ja uskoivat näköjään joukkovoimansa turvin parhaiten selviävänsä olemassaolon taistelussa. Ihmeellinen on luonto. Autuaankannas -nimen alkuperää en osaa selittää. Ainakin yksi autuaaksi luokiteltava ihminen on tiettävästi näillä main joskus asunut, koska merkittävän uskonnollisen ajattelijan Paavo Ruotsalaisen tytär vallan Nilsiästä asti muutti miniäksi Pentti Korhosen taloon, joka on sijainnut jossain näillä main. Kommentit (0)
Kekkosen suvun maisema	19.10.2018, 18:02
Hulppea on syksyinen näkymä Suonenjoen Mustolanmäeltä. Mustolanmäki on sikäli merkittävä paikka maamme historiassa, että presidentti Kekkosen suvun ensimmäinen rekisteröity edustaja tavattiin tältä mäeltä. Virallisessa historiankirjoituksessa puhutaan hieman harhaanjohtavasti, että ensimmäinen Kekkonen olisi tavattu Pieksämäellä ja sikäli tieto on oikea, että aikoinaan tämä osa Suonenjoesta kuului Pieksämäkeen. Kekkoset olivat liikkuvia kaskiviljelijöitä ja joku suvun edustaja asui Kärkkäälässäkin. Luulen, että paikannimi Kekkosenkallio voi periytyä tältä ajalta. Kekkoset kävivät viljelemässä kaskea myös Rieponlahden suunnalla Käpysalon saaressa, jossa samalla asialla liikkuivat todennäköisesti myös tulevan Kainuun Sanomien päätoimittaja Jussi Kukkosen esi-isät. Myöhemmin päätoimittaja Kukkonen edesauttoi Urho Kekkosen presidenttitietä luomalla myytin savutorpan pojasta, vaikka minusta Lepikon torppa on enemmänkin vauraan puoleinen kartano. Kukkos-Jussikin oli urheilumiehiä aikoinaan, mutta nyt on syytä korjata eräs väärinkäsitys. Jonkun suuren urheilutapahtuman 100 metrin loppukilpailuun selvisivät alkuerien voittajat Kekkonen, Kukkonen, Kokkonen ja alkuerien paras kakkonen. Tarinassa mainittu Kukkonen ei ollutkaan toimittaja Jussi Kukkonen, vaan tulevan tv-toimittaja Anssi Kukkosen isä Rietu. Kommentit (0)
Globalisaatio ja huuhkajat	16.10.2018, 18:04
Huuhkajiksi kutsuttu Suomen jalkapallomaajoukkue jatkaa upeita peliesityksiään. Eilen kaatui vuoden 2004 Euroopan mestari Kreikka lähes näytöstyyliin. Suomen keskeiset vaikuttajayksilöt olivat afrikkalaistaustaiset hyökkääjät, jotka tekivät joukkueen molemmat maalit. Glen Kamarasta  saattaa hyvinkin tulla maamme kaikkien aikojen menestyksekkäin jalkapalloilija. Hänen vanhempansa ovat Sierra Leonesta. Pyry Soirin isä on namibialainen vapaustaistelija. Hänestäkin voi tulla vielä huippupalloilija, kunhan oppii syömään edes hieman roskaruokaa. Tilastojen mukaan hän on 183 cm pitkä ja painaa 63 kilogrammaa, joten häntä ei voi vielä käyttää peleissä, joissa tuulee kovasti. Suomen maalivahti Lukas Hradecky, joka on pelannut Kansojen liigassa ennätysmäiset perättäiset neljä nollapeliä, on taustaltaan slovakialainen. Myös hänen kaksi keskikentällä pelaavaa pikkuveljeään on vähää vaille maajoukkuetasoa ja nähtäväksi jää, koska kolme Hradeckyä nähdään Suomen maajoukkueessa. Lopuksi toivon, että huumekohusta kärsinyt Roman Jeremenko, joka ennen sekoiluaan oli yksi Venäjän liigan parhaista, huolitaan vielä huuhkajiin. Sitten alankin odotella innokkaasti seuraavia EM-kisoja, koska siellä voidaan nähdä todellinen yllätysmestari. Kommentit (0)
Katumus- eli Syntikumpu	15.10.2018, 18:07
Vielä on ainakin yksi tarina Petsamon reissusta kertomatta. Nimittäin tarkoitukseni olla, etsiä Ala-luostarin alueelta geologisen muodostelman, jota ennen kutsuttiin Katumus- tai Syntikummuksi. Tämän geologisen muodostelman syntyhistoria on sellainen, että muinoin luostariin saapui nuoria ja komea munkki, joka ei ainakaan täysin kyennyt kuolettamaan lihanhimoaan, vaan hipsi kerran salaa yöjalkaan Norjan puolelle, joka onkin ihan siinä lähellä. Munkille sopimaton käytös paljastui, kun norjalaistyttö rakastui palavasti tähän munkkiin ja saapui kerran luostariin muuttaakseen rakkaan munkkinsa keljaan, jota ei jostain syystä pidetty sopivana asiana. Nuorta munkkia uhaksi häätö luostarista, mutta sitten se armahdettiin työpalveluksi. Irstailijan tehtäväksi määrättiin kantaa säkillä maata ja kiviä sopivaksi katsottuun paikkaan. Ja koska munkki oli iso ja riski ja koska hän eli 90-vuotiaaksi, ennen kuin kuoli multasäkkinsä alle, syntyi Ala-luostarin pihalle hänen syntinsä muistoksi iso mäki. Arto Paasilinnan erään tarinan mukaan saksalaiset rakensivat mäelle ilmatorjunta-aseman ja että sodan jälkeen venäläiset olisivat sen räjäyttäneet. Itse en suureen pamaukseen usko, koska eiväthän venäläisetkään niin tyhmiä ole, että alkaisivat tuhlaamaan kallista trotyyliä moisen geologisen muodostelman tuhoamiseen. Jonkin epäilyttävän kumpareen minä luostarin liepeiltä löysin ja sen päälle oli rakennettu jokin mökki. Ainakin minulle tuo mäki saa olla kuuluisa Katumus- eli Syntikumpu, joka Päätalokin laajahkossa tuotannossaan mainitsee. Kommentit (0)
Sortavalan ulkomuseo	14.10.2018, 15:14
Olen hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että jonkun olisi tehtävä jotakin Sortavalan säilyttämiseksi ulkomuseona. Kun kävin kaupungissa ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, oli sen keskusta hyvin paljon samanlainen kuin vuonna 1939. Vanhat suomalaiset kivitalot olivat kestäneet ihan vatupassissa 70 vuotta neuvostovaltaa, koska ennen meilläkin osattiin rakentaa hyvin. Sortavalan keskustasta löysin vain yhden uuden kerrostalon ja sekin sopi kiitettävästi perinteiseen tyyliin. Köyhyys oli suojellut Sortavalan vuosikymmeniksi. Kun vuosi sitten vierailin pikaisesti siellä, oli keskustaan jo kohonnut yksi tyyliin sopimaton liikuntahalli, joka muistutti Kuopion torimiljöön pilanneita autolautan kaltaisia rakennuksia. Pelkään, että Venäjän vaurastumisen myötä autolautat tulevat Sortavalassa lisääntymään, ellei suojelutoimiin ryhdytä. Arvo Tuominen paljastaa uusimmassa kirjassaan, että Sortavala oli Suomen vallan aikaan hyvin sinivalkoinen kaupunki. Kokoomuksen kannatus oli siellä ennätysmäistä. Puolue sai viimeisissä suomalaisissa vaaleissa 54 % annetuista äänistä. Muitakin tilastotietoja Tuomisella on antaa. Nimittäin kuppatautitartuntoja Sortavalassa oli neljä kertaa enemmän kuin Viipurin läänissä keskimäärin. En ole varma liittyvätkö Kokoomuksen ennätysmäinen kannatus ja kuppataudin ennätysmäinen yleisyys jotenkin toisiinsa. Kuopio oli aika paljon Sortavalan kaltainen kaupunki ja ehkä siitä johtuen monet sortavalalaiset evakot sijoitettiin Kuopioon. Tosin sikäli Kuopio oli erilainen kaupunki, että ennen sotia IKL oli kaupungin suurin puolue. Sodan jälkeen suurimmaksi puolueeksi nousi SKDL ja tavallaan se on yhteinen piirre Sortavalan kanssa, koska sodan jälkeen kommunistit olivat myös Sortavalan johtava poliittinen voima. Kommentit (0)

Rauno Sappinen	13.10.2018, 17:48
Vaikka elämä onkin vain pieni osa jalkapalloa, en malta olla kertomatta eilisestä tärkeästä Suomen ja Viron maaottelusta, jonka Suomi ansaitusti voitti ja vankisti asemaansa yhtenä maailman johtavista jalkapallomaista. Nyt en edes muista, koska maajoukkueemme olisi hävinnyt jollekulle. Mielenkiintoisin piirre eilisessä pelissä oli, että kentän keskeinen vaikuttajayksilö oli Rauno Sappinen. Maalivahti Lukas Hradesky sai venyä parhaimpaansa, ettei kärkimies Sappinen päässyt panemaan verkkoa tötterölle, kuten jalkapallokielellä asia ilmaistaan. Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, että Rauno Sappinen oli Viron kärkimies ja Lukas Hradesky oli Suomen maalivahti. Epäilen sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys voi synnyttää, että Sappis-Rane on Inkerin poikia. Piskuinen Inkerin kansa on kasvattanut monia hyviä jalkapalloilijoita. Suomen jalkapallomaajoukkueessakin on esimerkiksi pelannut Boris Rotenberg, jonka suku lienee yksi maailman rikkaimmista. Suomen maajoukkueen johdon kannattaisi muistaa, että Rotenbergeiltä saattaisi löytyä apua jalkapalloliiton krooniseen rahapulaan. Tietääkseni ainakin pari kautta sitten Veikkausliigan maalikuningas  Ropsin Aleksandr Kokko ja aikoinaan KTP:ssä pelannut Valeri Minkenen ovat inkeriläistaustaisia. Nykyään Maarianhaminan ifk:ssa pelaava Aleksei Kangaskolkka on syntynyt Viipurissa, ja täyttä varmuutta hänen inkeriläisjuuristaan minulla ei ole, mutta ihan hyvin niitä voi olla tai sitten olla olematta.   Kommentit (0)
Putin ei olekaan Uukuniemen Pulkkisia	12.10.2018, 18:07
Ja taas olen kirjoittanut ropakantaa. Arvo Tuomisen uusimmassa kirjassa Karjala - koko tarina kumotaan esittämäni olettama, että Venäjän historian keskeinen vaikuttajahenkilö ja nykymaailman mahtavin mies presidentti Putin ei olekaan Uukuniemen Pulkkisia, kuten Savon Sanomien jutusta joskus ilmeisen erheellisesti päättelin. Putin onkin taustaltaan Aunuksen karjalaisia, jonka esi-isät lähtivät aikoinaan elintaso- ja veropakolaisiksi Tveriin. Sikäli Aunus liittyy Uukuniemeen, että tietääkseni Uukuniemellä puhuttiin aunuksen murretta 1640 -luvulle asti, jonka jälkeen siellä alettiin viäntee selevee savvoo. Silloinhan alkuperäiset vauraat karjalaistalolliset muuttivat muualle kyllästyttyään Ruotsin kohtuuttomaan veroasteeseen sekä kivisiin peltoihinsa ja tilalle tuli sitkaita savolaisia pieneläjiä. Moni uukuniemeläinen tosin muutti Tveriin Aunuksen kautta ja voi olla, että Putinitkin nousivat alkuperäisten uukuniemeläisten evakkoveneisiin.  En keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö niin olisi voinut tapahtua. Kielikin oli matkalaisilla yhteinen, sillä veneissä pagistiin liivin kielellä, jota voi myös pitää Suomen murteena. Viimeisimmässä Suomen historian -kirjassa kerrotaan, että tverinkarjalaisten menetykset Toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset, sillä koottiinhan esimerkiksi Talvisodassa Summasta läpi tullut divisioona Tveristä. Tuominen tietää kertoa, että tverinkarjalaisia kaatui heidän Suuressa isänmaallisessa sodassaan 20.000 eli noin 10 % koko kansasta. Se on suhteessa lähes neljä kertaa enemmän kuin suomalaisten tappiot. Harva oli se tverinkarjalainen mies, joka palasi hengissä rintamalta. Arvo Tuomisen kirja on hieno ja näyttävä. Painoasuun on panostettu ja niinpä kirja olisi erinomainen koriste kirjahyllyssä, takanreunalla tai uuninpankolla; pystyssäkin se pysyy ilman tukea, kuten kuva todistaa. Ja sitä paitsi kirja on oikeasti hauskasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen historiankirja, jollaisia viralliset historiankirjat eivät yleensä ole.   Kommentit (0)
Kvanttien tanssi	11.10.2018, 18:11
Olen syvästi huolestunut maamme sivistyksen tilasta. Joukkotiedotusvälineistä saa sen kuvan, että maassamme vallitsee proletariaatin diktatuuri ja mikä pahinta, älyllisen proletariaatin diktatuuri. Mutta minulla on unelma asiantilan korjaamiseksi. Keskiviikkoiltaisin parhaaseen katseluaikaan pitäisi tv:ssä alkaa näyttämään suorana lähetyksenä Kuopion filosofiakerhon kokouksia, joita järjestetään kirjastokahvilassa. Eilenkin tupa oli ihan täynnä, kun Turun Yliopiston filosofianprofessori Koistis-Olli oli puhumassa dualismista. Tilaisuuden aikana ilmaan heitettiin kärkevä ajatus, että kaikki onkin vain kvanttien tanssia, mutta silloin eräs vanha herrasmies pyysi puheenvuoron ja heti sen myös sai ja vakuutti, että ainakin hän on tässä huoneessa dualisti, joka tarkoittaa sitä, että on olemassa aine ja henki ja on sitä mieltä, että esimerkiksi moraali on muutakin kuin kvanttien tanssia. Väite synnytti joukossa suurta kohinaa. Itse ajattelin kuitenkin salaa mielessäni, että jos kvantit eivät harrastaisi tanssiaan, ei moraaliakaan olisi. Tätä en kuitenkaan ääneen sanonut, mutta sen sijaan tuomitsin voimallisin sanakääntein jaon aineeseen ja henkeen, koska mielestäni lisäksi maailmankaikkeudessa on antimateriaa, jota en ole kuitenkaan koskaan tavannut. Professorikin katsoi minua hyvin mietteliään oloisena. Tilaisuuden aikana kävi mielessäni, että vaikka ennen jouduinkin vähän teeskentelemään epäkäytännöllisyyttäni ja vaikka luulin jo saavuttaneen asiassa täydellisyyden, niin jos nyt salista palaisi lamppu, saattaisin silti olla läsnäolijoista ainut, joka pystyisi sen vaihtamaan. Olen nimittäin onnistunut vaihtamaan lampun kerran aikaisemminkin. Kommentit (0)