tiistai 10. huhtikuuta 2018

Toimiva lenssulääke

Neuvostovastaiset voimat väittävät, ettei lenssutautiin ole tepsivää lääkettä kuin korkeintaan sinkki, jonka avulla taudin ketoa voidaan lyhentää viikosta seitsemään päivään. Mutta vaikka kapitalistinen tiedemies ei ole vieläkään lenssulääkettä keksinyt, niin neuvostotiede onnistui aikoinaan kehittämään toimivan lääkkeen tähän maailman yleisimpään sairauteen.

Nimittäin Hesarin kuukausiliitteessä kerrotaan, miten 80-luvulla juuri ennen tärkeää esiintymistä, rumpali Edward Vesala sairastui ankaraan flunssaan, joka näytti estävän soittamisen. Silloin muistettiin, että jollain virolaistaustaisella lääkärillä oli hyviä rohtoja ja hän suostuikin antamaan pillerin potilaalle. Rumpali Vesala toipui välittömästi ja takoi soittopeliään ennennäkemättömän vimmatusti. Jälkeenpäin selvisi, että pilleri oli ollut meta-amfetamiinia eli ns. kristallia, jonka avulla myös Jari Sillanpää on pystynyt esiintymiskunnossa. 

Itsekin luulen törmänneeni samaan ihmeaineeseen. Olimme rouvan kanssa joskus neuvostovallan loppuaikoina silloisessa Leningradissa, jossa parempipuoliskoni sairastui ankaraan nuhakuumeeseen. Siihen aikaan Neuvostoliitossa oli jopa hotelleissa päivystävät lääkärit, joilta satunnainen matkailija saattoi hakea apua. Pitkävartisiin kumisaappaisiin sonnustautunut hotellitohtori antoi yhden pillerin, jonka nautittuaan rouva parani silmänräpäyksessä vaivastaan ja muuttui myös harvinaisen hyväntuuliseksi.

Muistanpa muuten, kuinka kuolemankielissä maannut presidentti Boris Jeltsin nousi vaalien alla sairausvuoteeltaan ja esitti koko sivistyneelle maailmalle suunnatussa tv-lähetyksessä villin ja sirkusmaisen notkean nykyajan pitkätukkaisen nuorison harrastaman  rocken roll-tanssinumeron, jonka avulla presidenttiehdokas vakuutti äänestäjät vankasta terveydestään. Luulenpa tietäväni, minkä tabletin Jeltsin oli heittänyt helttaansa ennen esiintymistään. Sen tanssinäytöksen ansiosta Jeltsin valittiin toiselle kaudelle, jolla hän onnistui jakamaan valtion kansallisomaisuuden rosvoille.

Kommentit (0)



Heinolan ääreislajit

Heinolalaiset arvostavat extreme-urheilua, eli ääreislajeja, kuten itse asian suomentaisin. Jokunen vuosi sitten Heinola niitti mainetta maailmalla saunomisen mm-kilpailujen kotikaupunkina; tosin viimeisin mm-löyly -kilpailu taisi jäädä näillä näkymillä viimeiseksi ja vaille virallista voittajaa, kun eräs kovapintainen venäläiskylpijä antoi lauteilla kaikkensa, eli kansankielellä paistui lauteille kuoliaaksi ja hänen sinnikäs suomalainen kanssakilpailijansa vietiin ambulanssilla teholle, jossa hän oli kuukausia henkihieverissä.

Heinolalaiset ovat luopuneet ainakin joksikin aikaa kilpasaunomisesta ja siirtyneet sen sijaan kilpailemaan syömisessä. Parhaiten on menestynyt suursyömäri Jesse Pynnönen, joka sijoittui varhain tänä aamuna käydyssä Gringo Bandito Chronic Tacos Challenge -syömäkilpailussa kuudenneksi. Hän söi kymmenessä minuutissa 74 tacoa. Tulos on mainio, mutta parannettavaa silti jäi, koska kisan voittaja japanilainen Takeru Kobayashi söi kisassa 154 tacoa.  Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi kamppailun aikana poksahtaen haljennut.

ItäHäme -lehdessä Pynnönen kertoo, että hän aikoo jatkaa lajin parissa, vaikka mahdollisuudet kilpasyömiseen Suomessa ovat vähissä. " Palaan ensi vuonna jälleen kisaamaan ja aion parantaa jälleen omaa ennätystä. Harva Suomessa ymmärtää kuinka kovia kisaajia nämä ammattilaiset ovat. Heidän lyömiseksi pitää töitä tehdä todella paljon, Pynnönen korostaa."

Tässä yhteydessä on syytä korostaa lajin kovuutta ja vaativuutta. Normaalin ihmisen vatsalaukku on noin 1,5-litrainen, mutta armottomalla vedenjuonnilla Pynnönen on onnistunut venyttämään vastaavan elimensä peräti 9-litraiseksi.   

Kommentit (0)



Sankarihevonen

Olen koko ikäni tuntenut olevani sellainen erilainen nuori, joka on kiinnostunut eri asioista kuin valtaväestö ja luulenpa, että harva on se ihminen nykyisenä urbaanina aikana, joka seuraa aktiivisesti Maaseudun Tulevaisuus -lehteä, mutta itse olen sellainen harva ihminen. Maaseudun Tulevaisuudessa ei ole tyhjänpäiväisiä hömppäjuttuja, vaan asiallista tietoa sivistyneelle ihmiselle.

Kuten nyt tämä juttu ori Lupukasta, joka oli aikoinaan sankarihevonen ja ihme-epeli. Tämä vähän luuskan oloinen ori kuljetti kieltolakiajan ankarina aikoina pirtulastin Kemistä Rovaniemelle seitsemässä tunnissa, vaikka matkaa oli 120 kilometriä. Tuollainen uroteko jäisi tekemättä nykyajan huippuravureilta, joilta puuttuu ori Lupukan sitkeys.

Olen paljon ihastellut ihmislajin fyysisiä ominaisuuksia; ihminenhän on myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan muihin lajeihin nähden ylivoimainen, mutta ori Lupukalle ei ihminenkään pärjää 120 kilometrin kilpajuoksussa, ainakaan mikäli samalla pitää vetää pirtulastia. Uskon kuitenkin, että ihminen voittaisi hevosen vähänkin pitemmillä matkoilla ainakin ilman pirtukuormaa. Jossain Kenian ylängöillähän sikäläiset metsästäjät juoksevat antilooppeja kuoliaiksi. Pikamatkalla antilooppi on ylivoimainen, mutta ultramaratonilla ihminen on parempi.

Lisätietoa sankariori Lupukasta, joka olisi patsaan ansainnut Kemin satamaan, löytyy tästä linkistä:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/hevoset/artikkeli-1.230337

Kommentit (0)



Lopunajat ovat lähellä

Vallan sielu virkistyi, kun eilen kuuntelin Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiahon luentoa maailmantilasta Kuopion Luonnonystäväin tilaisuudessa kirjastolla, sillä niin synkkää ja lohdutonta oli hänen kertomansa. Enpä ole tiennytkään, että 50 vuodessa on selkärankaisten eläinyksilöiden lukumäärä vähentynyt 50 %. Nähtäväksi jää, mitä seuraavan 50 vuoden aikana tapahtuu, ellei elämäntapamme perusteellisesti jostain yllättävästä syystä muutu.

Tosin ihmisten ja ihmisten kotieläinten määrä nousee. Jos ihmiset pitäytyvät hankkimaan keskimäärin vain kaksi lasta, kuten kohtuulliselta tuntuu, ihmisiä on tämän vuosisadan lopussa 11 miljardia, mutta jos jokainen haluaa hankkia peräti kolme lasta, meitä tulee olemaan 80 vuoden kuluttua pitkästi yli 20 miljardia.

Tätä asiaa professori ei suoranaisesti lausunut ääneen, mutta tulkitsin hänen tilastojaan niin, että vaikka ihmisiä on koko joukko, niin vielä enemmän on ihmisen kotieläimiä, eli satunnainen ulkoavaruudesta tuleva matkailija saattaisi hyvinkin päätellä, että kanat ja siat ovat maapallon hallitsevia eliölajeja. Muulla luomakunnalla menee sitten katastrofaalisen huonosti ja vanhana kalamiehenä minua hätkäytti tieto, jonka mukaan vuonna 2050 tulee merissä olemaan enemmän muovia kuin kaloja.

Itse pääsin professorilta kysymään mieltäni pitkään askarruttanutta asiaa, eli sitä, montako puusukupolvea voidaan tehometsätalousalueilta hakata, ennen kuin puiden kasvu lakkaa, koska jonnekinhan ne ravinteet metsästä ainakin minun mielestäni poistuvat puusukupolvien mukana. Professorin mukaan Suomessa metsät ovat uusiutuva luonnonvara ja niitä voidaan hakata ja että puut kyllä kasvavat takaisin, mutta sademetsät eivät kestä ensimmäistäkään hakkuuta.



Kommentit (0)


Bulgarian pääministerin poika

Tuo eilen mainittu kirjailija Jalmari Kara oli Bulgarian pääministerin poika. Nimittäin hänen isänsä kenraali Johan Casimir Ehrnrooth toimi 1180-luvulla jonkin aikaa Bulgarian pääministerinä. Luulen, että tapauksen taustalla oli Venäjän tsaarin riidat silloiset riidat Turkin kanssa, joiden seurauksena Venäjä vapautti Bulgarian vääräuskoisten ikeestä. Nykyäänhän Venäjä ja Turkki ovat onneksi ylimmät ystävät.

Johan Casimir Ehrnrooth oli naimaton, joten aviolapsia hänellä ei ollut, mutta se ei estänyt häntä saattamasta palvelijaansa  Maria Lovisa Forsströmiä raskaaksi kypsässä 57-vuoden iässä. Rakkauden hedelmä sai nimekseen aluksi Jalmari Forsström, mutta hän suomensi myöhemmin nimensä karaksi.

Ilmeisesti isänsä taloudellisella tuella Jalmari opiskeli diplomi-insinööriksi. Hän lähti myös Saksaan jääkärikoulutukseen, josta koulutuksesta palattuaan hän hyödynsi saamiaan oppeja mm. sisällissodan teloituksissa, hän esimerkiksi johti punakaartilaisten runsaslukuisia teloituksia Kouvolassa.

Jalmari Kara kuoli inhimillisesti katsoen liian nuorena, eli 46-vuotiaana. Kuolin syytä ei Internet kerro. Voi olla, että varhaiseen poismenoon ovat nuoruuden teloitukset vaikuttaneet. Sisällissodan teloittajien varhaiskuolemat olisivatkin hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. Tietääkseni ainakin pari tunnettua kirjailijaa, jotka osallistuivat teloituksiin, menehtyi pian sodan jälkeen vahingonlaukaukseen, kun olivat puhdistamassa henkilökohtaista asettaan.

Kommentit (0)



Isänmaallinen unelma

Vuonna 1921 julkaisi nimimerkki Kapteeni Teräs, joka on oikealta nimeltään Jalmari Kara (1800-1936) kirjan nimeltään Petsamon rata - Isänmaallinen unelma. Teoksesta on tullut nyt lähes sata vuotta myöhemmin niin ajankohtainen, että siitä on otettu uusintapainos, jonka onnistuin saamaan käsiini.

Petsamon radastahan on nyt tullut ajankohtainen, koska Suomi on vihdoinkin toteuttamassa hanketta. Tosin Petsamoon rata ei näillä näkymillä vedetä vaan Kirkkoniemeen. Epäilen, että Kirkkoniemi on sotilaspoliittisesti valittu päätepysäkki. Itse olisin äänestänyt Petsamon puolesta, koska sitten rataa olisi voinut hyödyntää siihen, että Petsamon valtavan nikkelikaivoksen hirmuiset jätekivivuoret olisi voitu sitten edullisesti siirtää Sotkamoon rikastettaviksi ja jättää Talvivaaran kaivoksen malmivarat rauhaan. Petsamon jätekivihän sisältää enemmän nikkeliä kuin Talvivaaran malmi.

Jos sotilaspolitiikka vaikuttaa tulevan radan linjaukseen, niin Jalmari Karan kirjassakin otettiin rataa suunniteltaessa maanpuolustukselliset seikat huomioon. Rata pyrittiin vetämään mahdollisimman kauaksi Ruotsista, jota pidettiin siihen aikaan uhkana maallemme. Neuvostoliittoa kirjassa ei pelätä. Erikoista on myöskin se, että kirjoittaja ei mainitse ollenkaan Petsamon nikkeliä. Saattoi hyvinkin olla, että alueen nikkeliesiintymää ei tunnettu vielä 1921, tai sitten se oli niin suuri valtakunnan salaisuus, ettei siitä uskallettu kirjoittaa.

Sata vuotta sitten suunniteltu rata oli sikäli nykyaikaisesta poikkeava, että se suunniteltiin yksikiskoiseksi. En asiaa täysin ymmärrä, mutta ehkä junien oli tarkoitus pysyä pystyssä yhdellä kiskolla ns. hyrrävoimien avulla; hyrrävoimien avullahan se polkupyöräkin seisoo. Jostain minulle käsittämättömästä syystä kirjan kansikuvassa ei esiinny yksipyöräinen juna vaan ihan tavallinen vanhan ajan höyryveturi.

Kommentit (0)



Kännykkäasiaa valistuneille kuluttajille

Kummallinen on kuluttajan mieli; sen opin eilisestä tv:n Nokia-tarinasta. Muistan, että vaatimattomassa virassani muutama vuosi sitten päivittäin törmäsi asiakkaaseen, joka oli menettänyt hermovähänsä, koska kännykkä ei ollut kestänyt lattialle putoamista, vaan mennyt rikki, vaikka se aiemmin oli kestänyt vastaavia tällejä useinkin. Tai sitten hermojen hallinta oli mennyt, koska akku kesti latingissa vain muutaman päivän, vaikka valistuneen kuluttajan mielestä kohtuuhintaisen puhelimen tarvitsee ladata vain kerran viikossa.

Huonosta putouskestävyydestä ja huonosta akusta valitettiin niin pitkään, kuin alan markkinajohtajana oli kotimainen Nokia. Sitten amerikkalaiset valtasivat kymmenen vuotta sitten yhdessä yössä markkinat ja myyntiin tulivat laitteet, jotka tulee ladata kerran päivässä ja jotka eivät kestä minkäänlaista pudotusta ja jotka vielä lopettavat toimintansa Suomen pakkasissa. Mutta  harvapa enää jaksaa valittaa siitä, että satoja euroja maksanut laite ei kestä pudotusta eikä kestä latingissa vuorokautta. Kotivakuutus on hyvä keksintö.

Monenlaisia matkapuhelimia Nokian insinöörit kehittivät ja myös ne mallit keksittiin Suomessa, jotka sitten amerikkalaisten huumetupakoilla päänsä sotkeneiden hippien operaation ansiosta valloittivat yhdessä yössä ihmisten mielet. Sen sijaan mainion venäläisen tv-sarjan Kuun pimeän puolen kaltaista neuvostokännykkää Nokian miehet ja naiset eivät onnistuneet tuottamaan.  Neuvostomatkapuhelin, jonka merkin uskon olleen vaikkapa Popedan, oli jykevä, sellainen pienemmän palasokeripaketin kokoinen laite, joka oli verhoiltu jämäkällä ruskealla saapasvarsinahalla ja siinä oli modernin  vaikeaselkoisen kosketusnäytön sijasta vanhan hyvän ajan pyörivä numerolevy.

Käyttövoimansa laite sai taskulampun paristoista joita tarvittiin neljä kappaletta, vaikka kaupoissa paristoja myytiin vain 3 kpl kutakin kotitaloutta varten. Itse olisin ei-kapitalistisena tiedemiehenä suunnitellut Popedaan kammella pyöritettävän dynamon.

Kommentit (0)



Kekkonen ja tennis sekä golf

Suomen kansan päällimmäinen mielikuva Urho Kekkosesta on, että hän vetää päättäväisen näköisenä hiihtäjäjoukkoa ja hänen perässään yrittävät kärsivännäköisinä sinnitellä rajavartijat ja muut vähävoimaisemmat perässähiihtäjät. Tämä on se mielikuva, jolla Kekkonen valittiin muutaman kerran presidentiksi.

Kalle Virtapohja paljastaa Kekkonen urheilumiehenä -kirjassaan, että 30 -luvun lopulla Urkki harrasti myös tennistä. Julkisuuteen ei ole päässyt valokuvaa asiaa todistamaan. Epäilen, että moinen kuva olisi katkaissut Kekkosen presidenttitien. Tennis ei oikein sovi savupirtissä syntyneeksi mainostetun Kekkosen julkisuuskuvaan. Moni pienviljelijä-metsuri puolisoineen olisi hyvinkin saattanut jättää äänensä antamatta Kekkoselle, mikäli Kainuun tai Savon Sanomissa olisi ollut kuva valkoisissa sianajohousuissa tennistä pelaavasta Urho Kekkosesta.

Kekkonen pelasi tennistä varsinkin työläisjuoksija Hannes Kolehmaisen kanssa, joka urheiluvälineliikkeen omistajana pystyi turvaamaan lajin välinehuollon. Kekkosen tennisporukkaan kuuluivat myös legendaarinen valmentaja Armas Valste ja leipuri-juoksija Heikki Liimatainen, mutta myös Paavo Nurmea epäillään asiasta.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että Kekkosen sukujuuret löytyvät Suonenjoen Mustolanmäeltä. Merkillinen sattuma on, että Armas Valsteen vaimo oli myös saman kylän Taavitsaisia, joita myös oli naapurissani asunut Askolan Anni, joka oli Armas Valsteen vaimon sisar, eli hän oli Armaksen käly. 

Virtapohjan kirjassa kerrotaan, että Kekkonen sai 70-vuotislahjakseen golfsetin. Senkin harrastuksen hän ymmärsi salata visusti. mainittakoon, että myöhemmin sekä Kalevi Sorsan että Martti Ahtisaaren poliittinen ura päättyi siihen, kun heistä julkaistiin valokuvat, jotka todistivat vääjäämättä näiden työväenpuoleen miesten golfharrastuksen.

Kommentit (0)



Aprillia

Harva on se vuosi, jolloin pääsiäinen ja aprillipäivä yhtenevät, mutta tämä vuosi oli juuri sellainen vuosi. Kirkolliskokouksen pitäisi puuttua asiaan, koska tällainen päivä vaarantaa kirkon vaaliman pyhyyden tunnun. Totisen kristikansanhan tapana on vakuuttaa uskonveljilleen ja -sisarilleen pääsiäisaamuna, että "hän on ylösnoussut" ja hyviin tapoihin kuuluu vastata, että "totisesti hän on ylösnoussut". Aprillipäivänä moiset vakuuttelut saattavat tuntua tahattoman koomisilta, joka komiikan muoto onkin komiikan muodoista vaikein, mutta paras.

Tänään ei näköjään ilmestynyt paperilehtiä, mutta sosialistisesta mediasta löysin pari epäilyttävää juttua. Jossain tamperelaisessa mediassa kerrottiin, että Suomen korkein näkötorni Näsinneula on myyty saudeille, ja että tornista tullaan tulevaisuudessa kuuluttamaan moskeijakutsuja koko Tampereen kaupungille. Uutisen mukaan kaupunginhallituksen päätös ei ollut täysin yksimielinen, vaan perussuomalainen jäsen vastusti myyntiä.

Maaseudun Tulevaisuus -lehti taas toteaa nettisivullaan, että Suomi on tehnyt merkittävä lihanvientisopimuksen Pohjois-Korean kanssa ja jatkaa, että sopimukseen sisältyy myös merkittäviä vastakauppoja. Jokaista toimitettua lihatonnia kohti suomalaiset sitoutuvat ostamaan Pohjois-Koreasta yhtä monta tonnia Kumsong-traktoreita. MTK:n rakastettu puheenjohtaja Juha Marttila kannustaakin talonpoikia traktorikaupoille. ”Kumsong on länsikoneisiin verrattuna tekniikaltaan ylivoimainen. Aion itsekin panna Valmetit vaihtoon.” 

Kommentit (0)

Seppä Ilmarinen - 3D-tulostimen keksijä

Eilen nähtiin telkkarissa Jari Halosen Kalevala-elokuva, joka sai arvostelijoilta myönteiset arvostelut. Itsekin sen katsoin, mutta en uskalla ottaa kantaa jyrkästi puolesta tai vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin, koska älykkyyteni ei alkuunkaan riittänyt näkemäni ymmärtämiseen. Ainakaan se ei vastannut sitä Kalevalaa, jota koulussa pakkoluettiin.

Mutta filmiä katsoessani, minulle selvisi eräs kirjallisuustutkijoita vaivannut suuri mysteeri. Nimittäin reilut sata vuotta alan asiantuntijat ovat pohtineet Sammon arvoitusta antamatta sille järkevää selitystä. Esimerkiksi arvostettu kirjallisuusmies Otto Wille Kuusinen, joka osallistui jossain määrin myös päivän politiikkaan toimien mm. Terijoen hallituksen pääministerinä; tosin aika huonolla menestyksellä, koska Terijoen hallitus oli melkein yhtä epäsuosittu kuin nykyinen Sipilän hallitus, ei pystynyt Sammon arvoitusta kunnolla ratkaisemaan, vaan väitti Sammon tarkoittavan kommunistista talousjärjestelmää.

Mutta minäpä eilen keksin Kalevalaa katsoessani, mikä on paljon puhuttu Sampo. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että Sampo oli laite, joka nykyään tunnetaan 3D-tulostimena, eli seppä Ilmarinen valmisti ensimmäisenä kyseisen ihmelaitteen jo runsaat tuhat vuotta sitten. Me suomalaiset olemme robotiikan ja digilisaation selkeitä edellä kävijöitä maapallolla.

Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, että eräässä kuopiolaisessa alan liikkeessä näytti 3D-tulostin maksavan 239 € - tosin epäilen laitteen vaatimien kasettien maksavan paljon enemmän. Aion tässä elämässä kyseisen värkin myös hankkia ja tulostaa sillä itselleni ensiksi silmälasit ja sitten tekohampaat, mikäli tulen niitä joskus tarvitsemaan. Sitten laite on maksanut itsensä jo moneen kertaan takaisin.

Kommentit (0)



Kristalli ja Jari Sillanpää

Lööppien mukaan iskelmälaulaja Jari Sillanpää myöntää olevansa narkomaani. Sillanpään tapauksen yhteydessä on lehdissä puhuttu siitä, että hän on käyttänyt kristalliksi kutsuttua huumetta. Tuo kristalli-niminen huume on suomalaisille vieras, mutta kun kerrotaan, että ennen ainetta kutsuttiin meillä pervitiiniksi, niin urheilu- tai sotahistoriaan vähänkin perehtynyt satunnainen lukija ymmärtää, että kovan kaman kanssa ollaan tekemisissä.

Saksalaisethan toimittivat jatkosodan alussa suomalaisille 850.000 pervitiinipilleriä, joita varsinkin kaukopartiomiehet myöntävät käyttäneensä henkensä hädässä; sitä ihmettelen, etteivät suomalaiset lentäjät ole myöntäneet niitä käyttäneensä, vaikka saksalaiset lentäjät ovat myöntäneet aineen käytön. Ainakin eilen, jollain taivaskanavalla Natsi-Saksasta kertovassa ohjelmasarjassa saksalainen hävittäjä-ässä kertoi aineen olleen heillä säännöllisessä käytössä.

Eilisessä ohjelmassa paljastettiin, että saksalaisten yllätyshyökkäys Ranskaan kesäkuussa 1940 Ardennien läpipääsemättömän metsän läpi tapahtui pervitiinin voimalla. Saksalaisethan etenivät vaikeassa maastossa neljässä vuorokaudessa 170 kilometriä raskaiden pakkausten kanssa, eli juoksivat neljän päivän aikana neljä maratonia. Itse kyllä uskon eilisen tiedon olevan puta heinää, koska hyökkääjillä oli mukanaan myös panssarivaunut, joten eiköhän siellä erämaassa jotain moottoriajoneuvoille kelvollisia teitä ollut.

Mutta ihmeaine tuo Sillanpään kristalli, eli pervitiini on, ja mies on varmasti jaksanut sen voimalla viihdyttää kansaamme. Esimerkiksi kaukopartiomies Aimo Koivunen alkoi talvella -44 tuntea voimakasta uupumusta retkellään siellä jossakin vihollisen selustassa ja hän  turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen.
 
Ja sitten alkoikin matka kummasti taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa umpihangessa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä. 

Kommentit (0)



Kiiras- eli kärsimystorstai

Nyt ymmärrän kiirastorstain kärsimykseen liittyvän sanoman entistäkin paremmin. Yritin neljällä eri älylaitteella päästä Veikkaus-TV:n sivuille katsomaan suorana lähetyksenä Hjk:n ja Kupsin Suomen Cupin välieräottelun, mutta ei onnistunut katsominen. Erilaiset älylaitteet vaativat jatkuvasti päivityksiä ja jos niitä ei jatkuvasti tee, älykoneet eivät enää keskustele keskenään menestyksellä.

Vuosia sitten maksoin 10 € Veikkaukselle, jonka maksun turvin minun piti päästä näkemään kaikenlaisia urheilutapahtumia hamaan tulevaisuuteen, mutta niin ei nyt käynytkään. Ajattelin kirjoittaa nyt blogilleni, että Veikkaus saa minun puolestani haistaa ihan mitä tahansa ja vielä pitkän sellaisen, mutta en kirjoitakaan niin, koska parempi oli, etten nähnyt Kupsin peliä, sillä paha mieli siitä olisi vain tullut, koska kuopiolaiset hävisivät puhtaasti 2-0 ja Suomen cup on sitten taputeltu tämän kauden osalta.

Ja Kalpan osalta näyttää SM-liiga olevan tältä kaudelta taputeltu, koska Tappara johtaa ratkaisevaa peliä ratkaisevan oloisesti. Kaiken kukkuraksi myös Pielaveden osalta lentopalloliiga näyttää olevan taputeltu tältä kaudelta, koska Loimaa johtaa ratkaisevaa peliä ratkaisevan oloisesti. Tämä on todellinen kiiras- eli kärsimystorstai. 

Kommentit (0)



Kalpa-Tappara

Kyllä ei hyvältä näytä Kalpan miesten tilanne. Joukkue pelaa selkä seinää vasten Tampereella Tapparaa vastaan ja hallitsee peliä, kuten on hallinnut kaikkia pudotussarjan pelejä Tapparaa vastaan, niin olen omin korvin radiosta kuullut, mutta siitä huolimatta Tappara johtaa ottelua 1-0 ja koko pudotuspelisarjaa 3-1 ja näyttää vääjäämättä etenevän mitalipeleihin.

Onneksi nuorten  SM-liigan mitalipeleissä Kalpa voitti Tapparan vastaavan yhdistelmän otteluvoitoin 3-1, joten SM-kullasta pelataan Niiralan montussa tänäkin keväänä. Tasan kymmenen vuotta sitten Kalpa voitti viimeksi nuorten kultaa ja silloin ratkaisupelissä oli arvioni mukaan Kuopion jäähallin yleisöennätys, jota ei koskaan ole virallisesti myönnetty, mutta silloin käytävätkin olivat lainvastaisesti tupaten täynnä seisomapaikkalaisia;  järjestysmiehet ja paloviranomaiset katselivat asiaa vain lupsakkaasti päältä asiaan puuttumatta. 

Kyllä ei hyvältä näytä Kuopion jalkapalloilunkaan suhteen. Nimittäin joku päivä sitten ihastelin, kuinka Kupsin riveissä pelasi kokeilumielessä ranskalainen pieni ja hintelä, mutta sitäkin nopeampi ja taitavampi kärkimies, joka piti Kokkolan parimetrisiä toppareita ihan pilkkanaan ja toivoin miehen tulevan vahvistamaan kuopiolaista jalkapalloilua, mutta ei tulekaan. Sen sijaan Kups on ostanut Liettuasta raamikkaan keskushyökkääjän, joka merkitsee sitä, että Kuopiossa pelataan perinteistä potkupalloa ensi kesänäkin.

Huomenna Kups kohtaan Suomen Cupissa HJK:n ja tietenkin Helsingissä. Jostain syystä helsinkiläisillä on aina tuuria näissä arvonnoissa; kaksi kertaa aiemminkin Kups on pudonnut Cupista nimenomaan Helsingissä ja kummallakin kerralla tuomari on ajanut pari kupsilaista varmuuden vuoksi kentältä jollain tekosyyllä. Epäilen, ettei kahta kolmannetta ja huomennakin Kups pelaa vajaamiehisenä.

PS. Taas kirjoitin ropakantaa. Vaikka radiosta omin korvin kuulin, että pelin alkupuolisko oli Tapparan miehet vastaan Kalpan pojat, niin Kalpa kuitenkin taisteli loppuun asti sisulla ja sydämellä ja voitti, joka oikein onkin ja taestelu jatkuu....

Kommentit (0)



Maailman onnellisin mies

Noin viikko sitten kapitalistinenkin tiedemies joutui myöntämään, että Suomen kansa on maailman onnellisin kansa. Muutama päivä sitten kapitalistinen tiedemies joutui myöntämään vielä senkin, että maamme suurista kaupungeista Kuopio on kaikkein onnellisin. Itse tutustuin samoihin aikoihin Kuopion eli siis, mikäli yhtään asioita ymmärrän, maailman onnellisimpaan mieheen.

Nimittäin kun olin palaamassa töistä Kuopion kaupungintalon edessä kaatua rojahti kookas miehenpuoli takaraivolleen lätäkköön siihen malliin, että jos ollut siin ois toinen mies, niin henki poissa kuka teis. Kukaan ei mennyt heti auttamaan, itse seurasin tilannetta pitkään ihan vierestä. Sitten keksin, että kohta iltapäivälehtien lööpeissä lukee, että varhaiseläkeläinen kuoli Kuopiossa lätäkköön eikä kukaan tullut auttamaan.

Niinpä kumarruin onnettomuuden uhrin puoleen ja totesin, että sen verran miehenpuolessa vielä pieru kulkee, että hän vain örähteli selällään lätäkössä erittäin onnellisen oloisena, mutta järjen sanaa hän ei pystynyt lausumaan. Soitin hätänumeroon ja ambulanssin luvattiin pian tulevan. Ei tullut pian. Meni puolisen tuntia.

Autoin satunnaisen hyväsydämisen miehen puoleen jaloilleen ja hän seisoikin sekunnin ihan vakaasti, mutta rojahti sitten varoittamatta otsikolleen asfalttiin. Minä en olisi välttynyt ilman henkilövahinkoja moisesta kolauksesta. Mies kuitenkin vain jatkoi onnellista örinäänsä ja autoimme hänet uudemman kerran pystyyn. Minua heiveröisempi kanssaauttaja jopa piteli ilmeistä varhaiseläkeläistä pystyssä, mutta seuraavaksi hän rojahti kyljelleen ja nyt hän päästi kirosanan, koska ilmeisesti solisluu katkesi, ainakin olkapää näytti oudosta repsottavan, kun nostime hänen bussipysäkin penkille.

Arvioni mukaan odotimme ambulanssia noin puoli tuntia, mutta juuri kun se ilmestyi Tulliportin kadun päähän, pomppasi onnettomuuden uhri ihan pirteänä jaloilleen ja hävisi Sokoksen suuntaan hyvin onnellisen oloisena. Pelastushenkilökunta ei ollut minulle ollenkaan vihainen, vaikka hyvä saalis pääsi karkuun, vaan vakuutti, että tuollaiset varhaiseläkeläiset osaavat kaatua niin rennosti, että pahemmilta vammoilta yleensä vältytään.

Jotain merkillistä keskushermostoon vaikuttavaa onnellistuttavaa kemikaalia tämä onnellinen mies oli nauttinut. Muistelen, että joskus sata vuotta sitten Hoffmanin tipat olivat kovassa huudossa. Nehän aiheuttavat hetkellisen rajun humalan, joka sitten häviää hetkessä ilman krapulaa. Ovatkohan Hoffmanin tipat tulleet takaisin savolaisia sekakäyttäjiä onnellistuttamaan.

Kommentit (0)


Ventti

Ventin verran Kups pelasi tappiotta tänä vuonna, mutta eilen B-junnut hävisivät Seinäjoella 1-0, joten 22. tappiotonta peliä ei sitten tullutkaan, mutta siitä huolimatta elämän on jatkuttava. Ja mielelläni annan lähes naapurikaupunki Seinäjoelle tämän voiton. Tunnen nimittäin suurta myötätuntoa eteläpohjalaisia kohtaan, koska minusta he ovat maamme hauskin heimo. Antti Tuurinkaan ei tarvitse käyttää mielikuvitustaan romaaneja kirjoittaessaan, koska riittää, että hän vain raportoi ympäristönsä tapahtumista.

Muistanpa, kuinka kerran linja-autolastillinen seinäjokelaisia isovanhempia tuli todistamaan muutama vuosi sitten, kuinka SJK voitti kaupungin ensimmäisen SM-tason jalkapallomitalin, kun Seinäjoen A-junnut voittivat Kupsin ja saivat SM-pronssin. Voi sitä uhon määrää, minkä moinen asia eteläpohjalaisissa synnytti. Kuopiolaisilla oli siinä vaiheessa 82 jalkapallon SM-mitalia, joten täällä hopeakin olisi häpeä.

Mutta sympaattisia eteläpohjalaiset urheilufanit ovat. Eräskin näyttelijä Matti Haapojan näköinen faari soitti Keskuskentältä eukolleen ja kysyi "arvaakko sää, missä moomme" ja kun eukko ei tiennyt, paljasti faari, "jotta moomme Mölymäen jalkapallostarionilla".

Ja  kerran olin Heinolassa seuraamassa painiturnausta vanhemman puoleisten eteläpohjalaisemäntien keskellä ja salakuuntelin, kuinka he aprikoivat keskenään sangen asiantuntevasti, minkä kokoiset sukukalleudet mahtoivat ottelijoilla olla. Toinen painija edusti St. Petersburgin joukkuetta ja naisenpuolet alkoivat seuraavaksi arvailemaan urheilijan kansallisuutta. Siten nokkelin joukosta keksi, että "mää tierän, soon ryssä".



Kommentit (0)



Kauan jatkakoon Kaisa!

Nähtiinpä taas suurta urheiludraamaa, kun Kaisa Näkäräinen voitti maailmancupin hermoja raastavien vaiheiden jälkeen. Kaisan hermo piti loppuun asti, koska kyseessä ei tällä kertaa ollut olympiamitali. Myönteistä kisassa oli myös se, että Kaisan pahin vastustaja oli venäläistaustainen slovakki eikä minun tarvinnut kisan aikana spekuloida ollenkaan sillä asialla, kuten yleensä urheilutapahtumien yhteydessä teen, että oliko joukossa dobattuja kanssakilpailijoita.

Nyt Kaisalle pitäisi järjestää kansalaiskeräys, jonka avulla hänet saataisiin jatkamaan uraansa vielä seuraaviin olympialaisiin. Silloin meillä olisi peräti neljä potentiaalista mitaliurheilijaa, joten eiköhän maamme mitaliputki talviolympialaisissa hyvinkin jatku, mikäli Eero Hirvonen, Kaisa Mäkäräinen, Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski saadaan houkuteltua Pekingin lähtöviivalle.

Ampumahiihto on mielestäni turhan sotaisa laji olympiakisoihin, joten esitänkin nyt virallisesti, että seuraavissa olympialaisissa ammunta suoritettaisiin vaarattomalla laseraseella. Se tekisi lajin harrastamisesta nykyistä paljon halvempaa eikä tuuli samassa määrin sotkisi kisaa, kuten se nykyään tekee varsinkin suomalaisille.

Toinen vaihtoehto olisi se, että luovutaan ampumisesta kokonaan ja hiihtämisen välissä kilpailtaisiin vaikka langan neulansilmään pujottamisessa. Samalla tavalla sekin suoritus edellyttää käden vakautta ja hermjen hallintakykyä.

Kommentit (0)



Potku- ja jalkapallo

Tänään Kupsin miesjoukkueet saavuttivat tämän vuoden 21. tappiottoman virallisen sarjapelinsä, kun A-junnut voittivat legendaarisen Valkeakosken Hakan vastaavan yhdistelmän murskaavasti 5-0. Lukemia selittää se, että Kups pelasi pahasti varamiehisenä, koska muutama tärkeä pelaaja oli maaottelutehtävissä. Ykkösjoukkueella Kups olisi voittanut paljon selvemmin.

Eilen Kupsin miehet kohtasivat epävirallisessa ystävyysottelussa legendaarisen Kokkolan Palloveikkojen joukkueen ja voitti suhteellisen niukasti 3-1. Tosiin kuopiolaiset pelasivat kokeilujoukkueelle, josta puuttui muutama kantava voima. Eilen silmä iloitsi siitä, että hetkittäin kentällä nähtiin oikeaa jalkapalloa.

Nimittäin vaikka Kups viime kesänä saikin hopeaa ja joukkue pelasi monia jännittäviä otteluja, niin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että pelit olivat tiukkaa vääntöä ja yritteliästä potkupalloa, jota sitäkin on mukava katsoa. Joukkueessa oli paljon isoja ja vahvoja mustia miehiä, mutta eilen kuopiolaisilla oli kentällä kaksi uutta, pientä, nopeaa ja sirkusmaisen taitavaa mustaa miestä, jotka osasivat pelata oikeaa jalkapalloa. Ihan tuli Messi mieleen noita kahta pikkumiestä katsellessa.

Kommentit (0)



Reipas vai Riento?

Palataanpa vielä kuopiolaisen urheiluhistorian luokkaluonteeseen. Kalle Virtapohjan juuri ilmestyneessä mainiossa kirjassa Kekkonen urheilumiehenä kerrotaan, miten Suomenlinnan vankileirillä vartijana toiminut lapsisotilas Urho Kekkonen makoili kauniina kesäpäivänä nurmikolla keskustellen vierellään, tosin piikkilangan toisella puolen, makoilleiden Kuopion Reippaan tuttujen jalkapalloilijoiden kanssa yhteisestä harrastuksestaan. Olivathan Kekkosen edustaman Kajaanin Kipinän ja Kuopion Reippaan joukkueet kohdanneet edellisenä kesänä.

Minä, joka olen henkilö, joka helposti löydän rikan kanssaihmiseni silmästä, mutta en malkaa omastani, rohkenen epäillä kirjoittajalle sattuneen ajatuskatkoksen. Epäilen, etteivät piikkilangan huonommalla puolella olleetkaan porvarillisen Kuopion Reippaan potkupalloilijat, vaan Kuopion Riennon työläispotkupalloilijat.

Nimittäin Kuopion Reipas oli tehtailija Saastamoisen laillisen yhteiskuntajärjestelmän suojaksi perustama yksityisarmeija, kun taas Kuopion Riennon palloilijat olivat Israel Närhen komentaman vallankumouksellisen punakaartin kantavia voimia. Tosin enemmänkin kasarmilla makoilemiseksi, syöskentelyksi ja ilmeisesti myös haisemiseksi se vallankumouksen teko Kuopiossa meni.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti