Seppä Ilmarinen - 3D-tulostimen keksijä |
31.03.2018, 18:44 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Eilen nähtiin telkkarissa Jari Halosen Kalevala-elokuva, joka sai arvostelijoilta myönteiset arvostelut. Itsekin sen katsoin, mutta en uskalla ottaa kantaa jyrkästi puolesta tai vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin, koska älykkyyteni ei alkuunkaan riittänyt näkemäni ymmärtämiseen. Ainakaan se ei vastannut sitä Kalevalaa, jota koulussa pakkoluettiin. Mutta filmiä katsoessani, minulle selvisi eräs kirjallisuustutkijoita vaivannut suuri mysteeri. Nimittäin reilut sata vuotta alan asiantuntijat ovat pohtineet Sammon arvoitusta antamatta sille järkevää selitystä. Esimerkiksi arvostettu kirjallisuusmies Otto Wille Kuusinen, joka osallistui jossain määrin myös päivän politiikkaan toimien mm. Terijoen hallituksen pääministerinä; tosin aika huonolla menestyksellä, koska Terijoen hallitus oli melkein yhtä epäsuosittu kuin nykyinen Sipilän hallitus, ei pystynyt Sammon arvoitusta kunnolla ratkaisemaan, vaan väitti Sammon tarkoittavan kommunistista talousjärjestelmää. Mutta minäpä eilen keksin Kalevalaa katsoessani, mikä on paljon puhuttu Sampo. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että Sampo oli laite, joka nykyään tunnetaan 3D-tulostimena, eli seppä Ilmarinen valmisti ensimmäisenä kyseisen ihmelaitteen jo runsaat tuhat vuotta sitten. Me suomalaiset olemme robotiikan ja digilisaation selkeitä edellä kävijöitä maapallolla. Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, että eräässä kuopiolaisessa alan liikkeessä näytti 3D-tulostin maksavan 239 € - tosin epäilen laitteen vaatimien kasettien maksavan paljon enemmän. Aion tässä elämässä kyseisen värkin myös hankkia ja tulostaa sillä itselleni ensiksi silmälasit ja sitten tekohampaat, mikäli tulen niitä joskus tarvitsemaan. Sitten laite on maksanut itsensä jo moneen kertaan takaisin. Kommentit (0) |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kristalli ja Jari Sillanpää | 30.03.2018, 18:26 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lööppien mukaan iskelmälaulaja Jari Sillanpää myöntää olevansa narkomaani. Sillanpään tapauksen yhteydessä on lehdissä puhuttu siitä, että hän on käyttänyt kristalliksi kutsuttua huumetta. Tuo kristalli-niminen huume on suomalaisille vieras, mutta kun kerrotaan, että ennen ainetta kutsuttiin meillä pervitiiniksi, niin urheilu- tai sotahistoriaan vähänkin perehtynyt satunnainen lukija ymmärtää, että kovan kaman kanssa ollaan tekemisissä. Saksalaisethan toimittivat jatkosodan alussa suomalaisille 850.000 pervitiinipilleriä, joita varsinkin kaukopartiomiehet myöntävät käyttäneensä henkensä hädässä; sitä ihmettelen, etteivät suomalaiset lentäjät ole myöntäneet niitä käyttäneensä, vaikka saksalaiset lentäjät ovat myöntäneet aineen käytön. Ainakin eilen, jollain taivaskanavalla Natsi-Saksasta kertovassa ohjelmasarjassa saksalainen hävittäjä-ässä kertoi aineen olleen heillä säännöllisessä käytössä. Eilisessä ohjelmassa paljastettiin, että saksalaisten yllätyshyökkäys Ranskaan kesäkuussa 1940 Ardennien läpipääsemättömän metsän läpi tapahtui pervitiinin voimalla. Saksalaisethan etenivät vaikeassa maastossa neljässä vuorokaudessa 170 kilometriä raskaiden pakkausten kanssa, eli juoksivat neljän päivän aikana neljä maratonia. Itse kyllä uskon eilisen tiedon olevan puta heinää, koska hyökkääjillä oli mukanaan myös panssarivaunut, joten eiköhän siellä erämaassa jotain moottoriajoneuvoille kelvollisia teitä ollut. Mutta ihmeaine tuo Sillanpään kristalli, eli pervitiini on, ja mies on varmasti jaksanut sen voimalla viihdyttää kansaamme. Esimerkiksi kaukopartiomies Aimo Koivunen alkoi talvella -44 tuntea voimakasta uupumusta retkellään siellä jossakin vihollisen selustassa ja hän turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen. Ja sitten alkoikin matka kummasti taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa umpihangessa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä. Kommentit (0) |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kiiras- eli kärsimystorstai | 30.03.2018, 11:07 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Nyt ymmärrän kiirastorstain kärsimykseen liittyvän sanoman entistäkin paremmin. Yritin neljällä eri älylaitteella päästä Veikkaus-TV:n sivuille katsomaan suorana lähetyksenä Hjk:n ja Kupsin Suomen Cupin välieräottelun, mutta ei onnistunut katsominen. Erilaiset älylaitteet vaativat jatkuvasti päivityksiä ja jos niitä ei jatkuvasti tee, älykoneet eivät enää keskustele keskenään menestyksellä. Vuosia sitten maksoin 10 € Veikkaukselle, jonka maksun turvin minun piti päästä näkemään kaikenlaisia urheilutapahtumia hamaan tulevaisuuteen, mutta niin ei nyt käynytkään. Ajattelin kirjoittaa nyt blogilleni, että Veikkaus saa minun puolestani haistaa ihan mitä tahansa ja vielä pitkän sellaisen, mutta en kirjoitakaan niin, koska parempi oli, etten nähnyt Kupsin peliä, sillä paha mieli siitä olisi vain tullut, koska kuopiolaiset hävisivät puhtaasti 2-0 ja Suomen cup on sitten taputeltu tämän kauden osalta. Ja Kalpan osalta näyttää SM-liiga olevan tältä kaudelta taputeltu, koska Tappara johtaa ratkaisevaa peliä ratkaisevan oloisesti. Kaiken kukkuraksi myös Pielaveden osalta lentopalloliiga näyttää olevan taputeltu tältä kaudelta, koska Loimaa johtaa ratkaisevaa peliä ratkaisevan oloisesti. Tämä on todellinen kiiras- eli kärsimystorstai. Kommentit (0) |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kalpa-Tappara | 28.03.2018, 20:25 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kyllä ei hyvältä näytä Kalpan miesten tilanne. Joukkue pelaa selkä seinää vasten Tampereella Tapparaa vastaan ja hallitsee peliä, kuten on hallinnut kaikkia pudotussarjan pelejä Tapparaa vastaan, niin olen omin korvin radiosta kuullut, mutta siitä huolimatta Tappara johtaa ottelua 1-0 ja koko pudotuspelisarjaa 3-1 ja näyttää vääjäämättä etenevän mitalipeleihin. Onneksi nuorten SM-liigan mitalipeleissä Kalpa voitti Tapparan vastaavan yhdistelmän otteluvoitoin 3-1, joten SM-kullasta pelataan Niiralan montussa tänäkin keväänä. Tasan kymmenen vuotta sitten Kalpa voitti viimeksi nuorten kultaa ja silloin ratkaisupelissä oli arvioni mukaan Kuopion jäähallin yleisöennätys, jota ei koskaan ole virallisesti myönnetty, mutta silloin käytävätkin olivat lainvastaisesti tupaten täynnä seisomapaikkalaisia; järjestysmiehet ja paloviranomaiset katselivat asiaa vain lupsakkaasti päältä asiaan puuttumatta. Kyllä ei hyvältä näytä Kuopion jalkapalloilunkaan suhteen. Nimittäin joku päivä sitten ihastelin, kuinka Kupsin riveissä pelasi kokeilumielessä ranskalainen pieni ja hintelä, mutta sitäkin nopeampi ja taitavampi kärkimies, joka piti Kokkolan parimetrisiä toppareita ihan pilkkanaan ja toivoin miehen tulevan vahvistamaan kuopiolaista jalkapalloilua, mutta ei tulekaan. Sen sijaan Kups on ostanut Liettuasta raamikkaan keskushyökkääjän, joka merkitsee sitä, että Kuopiossa pelataan perinteistä potkupalloa ensi kesänäkin. Huomenna Kups kohtaan Suomen Cupissa HJK:n ja tietenkin Helsingissä. Jostain syystä helsinkiläisillä on aina tuuria näissä arvonnoissa; kaksi kertaa aiemminkin Kups on pudonnut Cupista nimenomaan Helsingissä ja kummallakin kerralla tuomari on ajanut pari kupsilaista varmuuden vuoksi kentältä jollain tekosyyllä. Epäilen, ettei kahta kolmannetta ja huomennakin Kups pelaa vajaamiehisenä. PS. Taas kirjoitin ropakantaa. Vaikka radiosta omin korvin kuulin, että pelin alkupuolisko oli Tapparan miehet vastaan Kalpan pojat, niin Kalpa kuitenkin taisteli loppuun asti sisulla ja sydämellä ja voitti, joka oikein onkin ja taestelu jatkuu.... Kommentit (0) |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Maailman onnellisin mies | 27.03.2018, 18:08 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Noin viikko sitten kapitalistinenkin tiedemies joutui myöntämään, että Suomen kansa on maailman onnellisin kansa. Muutama päivä sitten kapitalistinen tiedemies joutui myöntämään vielä senkin, että maamme suurista kaupungeista Kuopio on kaikkein onnellisin. Itse tutustuin samoihin aikoihin Kuopion eli siis, mikäli yhtään asioita ymmärrän, maailman onnellisimpaan mieheen. Nimittäin kun olin palaamassa töistä Kuopion kaupungintalon edessä kaatua rojahti kookas miehenpuoli takaraivolleen lätäkköön siihen malliin, että jos ollut siin ois toinen mies, niin henki poissa kuka teis. Kukaan ei mennyt heti auttamaan, itse seurasin tilannetta pitkään ihan vierestä. Sitten keksin, että kohta iltapäivälehtien lööpeissä lukee, että varhaiseläkeläinen kuoli Kuopiossa lätäkköön eikä kukaan tullut auttamaan. Niinpä kumarruin onnettomuuden uhrin puoleen ja totesin, että sen verran miehenpuolessa vielä pieru kulkee, että hän vain örähteli selällään lätäkössä erittäin onnellisen oloisena, mutta järjen sanaa hän ei pystynyt lausumaan. Soitin hätänumeroon ja ambulanssin luvattiin pian tulevan. Ei tullut pian. Meni puolisen tuntia. Autoin satunnaisen hyväsydämisen miehen puoleen jaloilleen ja hän seisoikin sekunnin ihan vakaasti, mutta rojahti sitten varoittamatta otsikolleen asfalttiin. Minä en olisi välttynyt ilman henkilövahinkoja moisesta kolauksesta. Mies kuitenkin vain jatkoi onnellista örinäänsä ja autoimme hänet uudemman kerran pystyyn. Minua heiveröisempi kanssaauttaja jopa piteli ilmeistä varhaiseläkeläistä pystyssä, mutta seuraavaksi hän rojahti kyljelleen ja nyt hän päästi kirosanan, koska ilmeisesti solisluu katkesi, ainakin olkapää näytti oudosta repsottavan, kun nostime hänen bussipysäkin penkille. Arvioni mukaan odotimme ambulanssia noin puoli tuntia, mutta juuri kun se ilmestyi Tulliportin kadun päähän, pomppasi onnettomuuden uhri ihan pirteänä jaloilleen ja hävisi Sokoksen suuntaan hyvin onnellisen oloisena. Pelastushenkilökunta ei ollut minulle ollenkaan vihainen, vaikka hyvä saalis pääsi karkuun, vaan vakuutti, että tuollaiset varhaiseläkeläiset osaavat kaatua niin rennosti, että pahemmilta vammoilta yleensä vältytään. Jotain merkillistä keskushermostoon vaikuttavaa onnellistuttavaa kemikaalia tämä onnellinen mies oli nauttinut. Muistelen, että joskus sata vuotta sitten Hoffmanin tipat olivat kovassa huudossa. Nehän aiheuttavat hetkellisen rajun humalan, joka sitten häviää hetkessä ilman krapulaa. Ovatkohan Hoffmanin tipat tulleet takaisin savolaisia sekakäyttäjiä onnellistuttamaan. Kommentit (0) |
Ventti | 26.03.2018, 21:27 |
Ventin verran Kups pelasi tappiotta tänä vuonna, mutta eilen B-junnut hävisivät Seinäjoella 1-0, joten 22. tappiotonta peliä ei sitten tullutkaan, mutta siitä huolimatta elämän on jatkuttava. Ja mielelläni annan lähes naapurikaupunki Seinäjoelle tämän voiton. Tunnen nimittäin suurta myötätuntoa eteläpohjalaisia kohtaan, koska minusta he ovat maamme hauskin heimo. Antti Tuurinkaan ei tarvitse käyttää mielikuvitustaan romaaneja kirjoittaessaan, koska riittää, että hän vain raportoi ympäristönsä tapahtumista. Muistanpa, kuinka kerran linja-autolastillinen seinäjokelaisia isovanhempia tuli todistamaan muutama vuosi sitten, kuinka SJK voitti kaupungin ensimmäisen SM-tason jalkapallomitalin, kun Seinäjoen A-junnut voittivat Kupsin ja saivat SM-pronssin. Voi sitä uhon määrää, minkä moinen asia eteläpohjalaisissa synnytti. Kuopiolaisilla oli siinä vaiheessa 82 jalkapallon SM-mitalia, joten täällä hopeakin olisi häpeä. Mutta sympaattisia eteläpohjalaiset urheilufanit ovat. Eräskin näyttelijä Matti Haapojan näköinen faari soitti Keskuskentältä eukolleen ja kysyi "arvaakko sää, missä moomme" ja kun eukko ei tiennyt, paljasti faari, "jotta moomme Mölymäen jalkapallostarionilla". Ja kerran olin Heinolassa seuraamassa painiturnausta vanhemman puoleisten eteläpohjalaisemäntien keskellä ja salakuuntelin, kuinka he aprikoivat keskenään sangen asiantuntevasti, minkä kokoiset sukukalleudet mahtoivat ottelijoilla olla. Toinen painija edusti St. Petersburgin joukkuetta ja naisenpuolet alkoivat seuraavaksi arvailemaan urheilijan kansallisuutta. Siten nokkelin joukosta keksi, että "mää tierän, soon ryssä". Kommentit (0) |
|
Kauan jatkakoon Kaisa! | 25.03.2018, 18:21 |
Nähtiinpä taas suurta urheiludraamaa, kun Kaisa Näkäräinen voitti maailmancupin hermoja raastavien vaiheiden jälkeen. Kaisan hermo piti loppuun asti, koska kyseessä ei tällä kertaa ollut olympiamitali. Myönteistä kisassa oli myös se, että Kaisan pahin vastustaja oli venäläistaustainen slovakki eikä minun tarvinnut kisan aikana spekuloida ollenkaan sillä asialla, kuten yleensä urheilutapahtumien yhteydessä teen, että oliko joukossa dobattuja kanssakilpailijoita. Nyt Kaisalle pitäisi järjestää kansalaiskeräys, jonka avulla hänet saataisiin jatkamaan uraansa vielä seuraaviin olympialaisiin. Silloin meillä olisi peräti neljä potentiaalista mitaliurheilijaa, joten eiköhän maamme mitaliputki talviolympialaisissa hyvinkin jatku, mikäli Eero Hirvonen, Kaisa Mäkäräinen, Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski saadaan houkuteltua Pekingin lähtöviivalle. Ampumahiihto on mielestäni turhan sotaisa laji olympiakisoihin, joten esitänkin nyt virallisesti, että seuraavissa olympialaisissa ammunta suoritettaisiin vaarattomalla laseraseella. Se tekisi lajin harrastamisesta nykyistä paljon halvempaa eikä tuuli samassa määrin sotkisi kisaa, kuten se nykyään tekee varsinkin suomalaisille. Toinen vaihtoehto olisi se, että luovutaan ampumisesta kokonaan ja hiihtämisen välissä kilpailtaisiin vaikka langan neulansilmään pujottamisessa. Samalla tavalla sekin suoritus edellyttää käden vakautta ja hermjen hallintakykyä. Kommentit (0) |
|
Potku- ja jalkapallo | 24.03.2018, 19:02 |
Tänään Kupsin miesjoukkueet saavuttivat tämän vuoden 21. tappiottoman virallisen sarjapelinsä, kun A-junnut voittivat legendaarisen Valkeakosken Hakan vastaavan yhdistelmän murskaavasti 5-0. Lukemia selittää se, että Kups pelasi pahasti varamiehisenä, koska muutama tärkeä pelaaja oli maaottelutehtävissä. Ykkösjoukkueella Kups olisi voittanut paljon selvemmin. Eilen Kupsin miehet kohtasivat epävirallisessa ystävyysottelussa legendaarisen Kokkolan Palloveikkojen joukkueen ja voitti suhteellisen niukasti 3-1. Tosiin kuopiolaiset pelasivat kokeilujoukkueelle, josta puuttui muutama kantava voima. Eilen silmä iloitsi siitä, että hetkittäin kentällä nähtiin oikeaa jalkapalloa. Nimittäin vaikka Kups viime kesänä saikin hopeaa ja joukkue pelasi monia jännittäviä otteluja, niin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että pelit olivat tiukkaa vääntöä ja yritteliästä potkupalloa, jota sitäkin on mukava katsoa. Joukkueessa oli paljon isoja ja vahvoja mustia miehiä, mutta eilen kuopiolaisilla oli kentällä kaksi uutta, pientä, nopeaa ja sirkusmaisen taitavaa mustaa miestä, jotka osasivat pelata oikeaa jalkapalloa. Ihan tuli Messi mieleen noita kahta pikkumiestä katsellessa. Kommentit (0) |
|
Reipas vai Riento? | 23.03.2018, 20:22 |
Palataanpa vielä kuopiolaisen urheiluhistorian luokkaluonteeseen. Kalle Virtapohjan juuri ilmestyneessä mainiossa kirjassa Kekkonen urheilumiehenä kerrotaan, miten Suomenlinnan vankileirillä vartijana toiminut lapsisotilas Urho Kekkonen makoili kauniina kesäpäivänä nurmikolla keskustellen vierellään, tosin piikkilangan toisella puolen, makoilleiden Kuopion Reippaan tuttujen jalkapalloilijoiden kanssa yhteisestä harrastuksestaan. Olivathan Kekkosen edustaman Kajaanin Kipinän ja Kuopion Reippaan joukkueet kohdanneet edellisenä kesänä. Minä, joka olen henkilö, joka helposti löydän rikan kanssaihmiseni silmästä, mutta en malkaa omastani, rohkenen epäillä kirjoittajalle sattuneen ajatuskatkoksen. Epäilen, etteivät piikkilangan huonommalla puolella olleetkaan porvarillisen Kuopion Reippaan potkupalloilijat, vaan Kuopion Riennon työläispotkupalloilijat. Nimittäin Kuopion Reipas oli tehtailija Saastamoisen laillisen yhteiskuntajärjestelmän suojaksi perustama yksityisarmeija, kun taas Kuopion Riennon palloilijat olivat Israel Närhen komentaman vallankumouksellisen punakaartin kantavia voimia. Tosin enemmänkin kasarmilla makoilemiseksi, syöskentelyksi ja ilmeisesti myös haisemiseksi se vallankumouksen teko Kuopiossa meni. Kommentit (0) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti