keskiviikko 16. elokuuta 2017

Uusi molekyyli

Olen ilmeisesti taas kirjoittanut ropakantaa. Savon Sanomat nimittäin ihmetteli urheilusivullaan käytyjen yleisurheilun mömmönkisojen heikkoa tulostasoa. Lehti arveli, että viileä ilmanala ja kiristynyt doping-kontrolli olisi huonontanut tuloksia.

Itse olin jo ehtinyt ihmettelemän sitä, että monissa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa taso oli huikea ja lähenteli 70-luvun huippuvuosia, jolloin Suomi oli maailman johtavia yleisurheilumaita yhdessä DDR:n kanssa. Olen jopa salaa mielessäni ajatellut, että jossain salaisessa laboratoriossa on taas onnistuttu kehittämään tuloksia parantava molekyyli, jota nykytestaus ei paljasta.

Reijo Ståhlbergilla, joka on todella alan asiantuntija lienee samankaltainen näkemys kuin itselläni. Helsingin Sanomat haastatteli 70-luvun kuulahirmua ja kyseli hänen näkemystään Usa:n uudesta voittamattomana pidetystä kuulamörssäristä. Ståhlberg vakuutti, että mies on ihan yhtä puhdas kuin muutkin huiput. Sitä lehti ei kerro, päästikö Ståhlberg selkäkeikkaröhönaurun lausumansa jälkeen.

Lontoon kisoissa silmääni pisti sekin, etteivät naiset enää näytä yhtä kauniilta kuin ennen. Se saattaa olla ikäkysymyskin. Eräitä naistenlajeihin osallistuneita kilpailijattaria katsoessani tuli mieleeni, että 800 metrin nykyinen me-nainen Jarmila "Jarmo" Kratoskilova, jonka parhaat vuodet ajoittuvat 70-80-luvuille, oli sittenkin hyvin naisellinen ilmestys.

Välttämättä muodonmuutos ei johdu epäilemästäni uudesta molekyylistä, vaan siitä, että urheilukentille hakeutuu entistä enemmän miehekkäitä kilpailijattaria. Suomessa pitäisikin käynnistää kansalaiskeskustelu siitä, että pitäisikö naisten ja miesten sarjojen lisäksi olla myös sarja kolmannelle sukupuolelle. Se saattaisi lisätä yleisurheilun kiinnostavuutta, koska parrakkaiden naisten kisailu saattaisi houkutella kentän reunalla uusia katsojia. Minun lapsuudessani maksettiin siitäkin, että päästiin näkemään, kuinka Lätsä-Pekka Päivärinta kiersi rataa hattu päässä.



Kommentit (0)



Voittajan puolella

Riemastuttava ja suorastaan mieltä ylentävä oli urheilijoidemme menestys juuri päättyneissä yleisurheilun mömmönkisoissa. Olimme maailman valtioista ylivoimaisesti paras. Usa:n liittovaltio jäi ainoastaan 10 kultamitaliin, kun taas me eu-laiset saimme peräti 16 kultaa. Voitto oli ylivoimainen. Seuraavissa kisoissa Euroopan Unionin tilanne on hieman hankalampi, koska Iso-Britannia ei enää silloin vahvista rivejämme. Näissä koitoksissahan britit toivat Eu:lle kaksi kultamitalia.

Erityisesti Eu:n riveissä ilahduttivat köyhien Itä-Euroopan eu-laisten menestys varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa. Itä-Euroopan köyhillä Eu-valtioilla on ollut vaikeuksia kaikenlaisten Euroopan Unionin sääntöjen ja määräysten noudattamisessa, mutta urheilun sääntöjen ja määräysten rikkomisista niissä ei ole havaittu väärinkäytöksiä.

Suomalaistenkaan menestystä ei voi moittia; ei ainakaan liiaksi. Tero Pitkämäki yllätti ennakko-odotuksiin nähden kaikki, varsinkin itsensä ja oli peräti viides. Tärkeää oli, että Intian mies jäi taakse ja näin ollen 5,5 miljoonan asukkaan Suomi on selvästi 1200-miljooanaista Intiaa parempi urheilussa eikä edes hiihtolajeja tarvitse vertailussa huomioida.

Muitakin hyviä sijoituksia Pitkämäen poikamme ja tyttäremme taistelivat.  Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kävelijä Aleksi Ojala, joka antoi kilpailussa varmasti kaikkensa ja myös ylen Ylen suorassa lähetyksessä.

Kommentit (2)



Kesän suurin tunne-elämys


Tuo kuva kertoo kesän suurimmasta tunne-elämyksestäni. Suurin tunne-elämykseni ei suinkaan ole Eremitaasin Leonardon taulujen näkeminen, vaikka niiden näkemään pääseminen edellytti puolen tunnin jonotusta ja suoranaisen käsirysyn käymistä kiinalaisten kanssa, jotka halusivat kännykällään kyseiset taulut kuvata. En tosin kuvataiteesta paljoa ymmärrä.

Sen ymmärrän, minkä Kioskin Matti Uukuniemellä minulle kuvataiteesta opettii. Mattihan myi kioskillaan periteisten kioskikulutushyödykkeiden lisäksi myös juureksia, sotakirjallisuutta ja tauluja. Matti opetti, että suuret taulut maksavat pieniä enemmän, mutta pienet menevät paremmin kaupaksi. Leonardon taulut eivät ole ilmeisesti hinnankiroissa, koska ne olivat sellaisia pienviljelijä-metsurin kämmenen kokoisia ja ihan kuin ne olisivat olleet vähän jo homeessakin, koska ikää niille on siunaantunut puolisen vuosituhatta.

Nuo lakat löysin Kakkisensalolta. Harva näyttää siellä enää liikkuvan. Ennen lakat revittiin jo suppuina. Nyt ne saavat pilaantua rauhassa. Maastokelpoisia marjanpoimijoita ei enää Suomesta löydy eivätkä Thaimaan pientilalliset Kakkisensalolle löydä eivätkä uskalla mennä, koska siellä liikkuu karhuja ja pantasusia. Ja Kakkisen Ollikin siellä saattaa vielä  liikkua ja vahtia entiseen tapaansa, että Suomen lakia ainakin soveltuvalta osin hänen salollaan noudatetaan, koska hän lupasi kuoltuaan vielä palata rakkaalle salolleen.

Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä


Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.




Kommentit (1)



Asialinjalla

Nähtäväksi jää vankistaako Suomi tänä iltana, jolloin on mömmönkisojen keihäsfinaali, asemaansa Pohjoismaiden, ellei peräti koko sivistyneen maailman huonoimpana yleisurheilumaana. Suomen ainoaa maailmanluokan yleisurheilijaa Tero Pitkämäkeä haastateltiin Urheiluruudussa aiheesta ja mies katsoi tulevaisuuteen luottavaisesti.

Hän totesi, ettei mitaliin ole mahdollisuuksia, mutta ehkä hyvän päivän sattuessa kahdeksan parhaan joukkoon, eli peräti pistesija saattaa olla tulossa. Se olisikin tervetullut piste, koska silloin ohittaisimme maidenvälisessä pistetilanteessa ainakin Päiväntasaajan Guinean ja saattaa suurvalta Intiakin olla helisemässä kanssamme.

Haastattelussa Pitkämäki teki suomalaismaisen luotettavan vaikutuksen. Hänen hiljainen nöyryytensä ja alakulonsa olivat samaa luokkaa kuin  pääministeri Sipilällä, joka myös on koulutukseltaan insinööri. Insinöörimäisen asiallisesti Pitkämäki oli tilanteen anaalisoinut. Hieman häiritsi miehen kalvakas olemus, ettei vain anemia vaivaa miestä.

Jos haastateltavana olisi ollut jokin punaposkinen norjalainen hiihto- tai yleisurheilutähti, olisi tämä vain karjahdellut, hyppinyt yläpystyä ja takonut rintaansa ja kertonut, että voittoon tähdätään ja lopulta norjalainen olisikin voittanut kisan ylivoimaisesti. Jos Suomessa urheilija käyttäytyisi norjalaismaisesti, hänen lääkitystään vaihdettaisiin.



Kommentit (0)

Piilevä rasismi

Nyt on syytä unohtaa suomalaisen yleisurheilun katastrofaalinen häpeä ja muistaa erinomaista kuopiolaista jalkapalloilua. Eilen Kupsin miehiä vastassa olivat Jjk:n pojat ja harvoin näkee ylimmällä sarjatasolla sellaista tasoeroa joukkueiden välillä. Kups voitti vain 1-0, mutta kenttätapahtumiin nähden oikea lopputulema olisi ollut 5-0.

Ottelu oli hyvää jalkapalloviihdettä, mutta tunnelmaa häiritsi piilevä rasismi. Nimittäin sinisenmusta Kupsin kärkimies Salami kaadettiin todella törkeästi, kun tämä oli juoksemassa vastustajan puolustuksen läpi; monta kertaa moisesta seuraa ulosajo, mutta tällä kertaa siitä ei tullut edes varoitusta. Sen sijaan pian tapahtuneen jälkeen samainen  Salami sai varoituksen jostain ihan mitättömältä vaikuttavasta asiasta. Kuopiolaisyleisön oikeutettu viha kohdistui tapahtuman jälkeen ottelun oikeudenjakajaan. itse en protestoinut, koska tunsin vanhastaan sääliä tuomaria kohtaan.

Nimittäin viime syksyn Kups-Ilves-pelissä oli sama tuomari ja silloin samainen erotuomari ajoi samaisen Salamin kentältä, kun tämä kaadettiin rangaistusalueella. Yleisö odotti oikeutettua rankkaria ja reagoi tuomioon ennennäkemättömällä kiihkolla, joka oikein onkin.

Siihen tuomioon kariutui Kupsin mitalihaaveet, ja kun ottelun jälkeen erotuomari poistui kirkkaasti valaistulta kentältä kohti pimeässä mylvivää savolaisyleisöä, näin miehen kasvoista, että hän pelkäsi henkensä puolesta ja siitä lähtien olen säälinyt kyseistä nimeltä mainitsematonta erotuomaria, vaikka epäilen häntä rasistiksi, joka on vielä tuomittavampi asia kuin 70-luvun neuvostovastaisuus.

Muuten itsekin huomasin tuon pelin jälkeen mylviväni erotuomarille kuin härkälintu ja edessäni istunut kaupungin arvostetuin lakimies oli työntänyt sormet suuhunsa ja onnistui siten jollakin minulle käsittämättömällä keinolla synnyttämään korvia vihlovan vihellyksen, jollainen ei minulta onnistu, vaikka kuinka yrittäisin.

Kommentit (0)



Nero Nenonen

Vilho Petteri Nenonen oli varmasti myös ihan oikeasti matemaattinen lahjakkuus. Itsenäistymisen jälkeen Suomen armeija lähetti hänet jatko-opiskelijaksi Ranskan sotilasakatemiaan ja siellä hän sai matematiikan opettajalta ratkaistavakseen erittäin vaativan tehtävän.

Nenonen onnistui tehtävän ratkaisussa, joka ihmetytti tehtävän antajaa suuresti. Opettaja kertoi, että hänen pitkällä urallaan on ainoastaan yksi upseeri onnistunut asiassa aiemmin ja että tämä oli eräs venäläinen. Siihen Nenonen totesi, että hän itse oli tämä venäläinen upseeri. Nenonen aloitti sotilasuransa Venäjän armeijassa.

Jossakin vaiheessa Venäjän vuosinaan Nenosen kämppäkaverina oli helsinkiläissyntyinen Woldemar Gröndahl, joka myöhemmin tunnettiin Puna-armeijassa nimellä Vladimir Gröhndahl. Hän on Marsalkka Mannerheimin jälkeen sotilasarvoltaan korkein suomalaissyntyinen upseeri. Talvisodan jälkeen hänet korotettiin vallan kenraalieverstiksi.

Gröhndahl oli Talvisodan aikaan venäläisten korkein tykistöupseeri Karjalan kannaksella. Muistelmissaan Nenonen mainitsee tunteneensa olonsa levolliseksi, kun kuuli, kuka on hänen korkein vastapuolensa vihollisen riveissä. Vladimir Gröhndahlin poika Boris Gröhndahl ei sen sijaan tuntenut oloaan levolliseksi taistellessaan Suomen armeijan riveissä konekivääriryhmän johtajana isäänsä vastaan kannaksella, vaan hän sairastui kranaattishokkiin.

Kommentit (0)



Vilho Petteri Nenonen ja 7

Kuopion muistolaattakävelyllä paljastui, että Suomen tykistön isä Vilho Petteri Nenonen on syntynyt naapurissani ja saanut paikalle oman pronssilaattansa. Nenonen on jäänyt historiaan suurena matemaattisena nerona. Siitä osoituksena hänen aloitteestaan opetetaan maamme koululaisia tekemään 7-numeroon poikkiviiva, toisin kuin nykyajan tietokoneet tekevät. Poikkiviivalla pyrittiin manuaalisella kaudella ehkäisemään 1 ja 7 sekoittuminen keskenään, joka asia tykistön parissa tapahtuessa voisi aiheuttaa jopa henkilövahinkoja.

Itsekin ilmeisesti jään jälkipolvien mieleen matemaattisena nerona, koska olen työpaikan ainakin kahvipöydässä esittänyt, että nykyajan tietokoneissa tulisi i-,1-,l-,o-,O- ja 0-merkkien muotoa muuttaa niin, etteivät ne jatkossa aiheuttaisi ongelmia. Varsinkin erilaisten koodien ja salasanojen yhteydessä edellä mainittujen merkkien epäselvyydet aiheuttavat ainakin mentaalisia vahinkoja tietokoneen käyttäjien keskuudessa, mutta eivät onneksi henkilövahinkoja kuten tykistön puolella.

Matemaattisen lahjakkuuden lisäksi uskon omaavani myös kielellistä lahjakkuutta, koska nyt esitän, että tietokoneista vaikkapa tongeilla poistetaan ä- ja ö-näppäimet, jotka aiheuttavat vain sekaannusta kansainvälisissä asioissa, koska monista kielistä ne puuttuvat ja kyseiset kirjaimet korvataan jatkossa seuraavan nakoisilla merkeilla: JA O.

Kommentit (1)



Yhteisrintama proletariaatin luokkataistelun muotona

Eilen ihastelin kuopiolaista konsensusta, mutta nyt perun höpöpuheitani. Puistokadulla nimittäin törmäsin pöytään, jolta asiasta kiinnostuneet saattoivat maksutta poimia mukaansa hyvälle paperille vallan värikuvin somistetun Kansan Ääni-nimisen lehden, jota julkaisevat Suomen Työväenpuolue STP, EU:n Vastainen Kansanrintama ry, Kommunistien liitto ry sekä Sodan ja Fasismin vastainen työ ry.

Poimin kernaasti tämän painotuotteen, jonka sisältö vaikutti poikkeavan täysin tavallisesta suomalaisesta konsensusmössöstä. Kansan Ääni lienee esimerkiksi ainut sanomalehti maassamme, ellei peräti koko Pohjoismaissa, joka suhtautuu myönteisesti Pohjois-Koreaan ja myös sen suureen johtajaan, jonka persoona synnyttää Pohjois-Korean ulkopuolella ristiriitaisia tunteita. Monet pitävät miestä ns. seinähulluna kahelina, mutta toisaalta kyllä joku länsimainen naistenlehti valitsi hänet toissa vuonna maailman seksikkäimmäksi mieheksi.

Kansan Äänestä löytyi vallan vaikuttava värikuva, jossa johtaja Kim Jong Un seuraa sotilashenkilöiden seurassa ilmapuolustukseen kehitetyn ohjusjärjestelmän onnistunutta testausta. Kuvatekstissä kerrotaan, että imperialistivallat katsovat, että Pohjois-Korealla ei saisi olla omaa puolustusta, jolla vastata niiden sotilaalliseen iskuun, mm. kehittynyttä ohjus- ja ydinasetekniikkaa. Ja onhan asia tietysti nuinkin, kun sitä savolaisen konsensushenkisesti riittailee.

Samaisella aukeamalla on myös otsikko, joka suorastaan imaisee satunnaisen lukijan huomion: YHTEISRINTAMA PROLETARIAATIN LUOKKATAISTELUN MUOTONA. Se poikkeaa täysin nykyisten iltapäivälehtien skandaalinkäryisistä otsikoista, joita itse en voi kioskin seinästä yleensä ärtymättä lukea. Jos Ilta-Sanomien mainoksessa joskus lukisi isolla tuo teksti "YHTEISRINTAMA PROLETARIAATIN LUOKKATAISTELUN MUOTONA", niin kyllä sen lehden heti ostaisin.

Tosin ihan jokainen iltapäivälehtien skandaalilööppi ei pistä minua vihaksi, koska muistanpa sellaisenkin, joka minua viehätti ja se oli se, jossa kerrottiin, että VUORINEUVOS AMPUI TYÖMIESTÄ PERSUUKSIIN FASAANIJAHDISSA. Se otsikko kelpaisi varmasti myös Kansan Äänelle.

Kommentit (0)



Vallankumousko vaiko taantumus?

Eilen ratkaistiin Kuopiossa se, kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus. Kävi ilmi, että vallankumoukselliset voimat näyttävät olevan tällä hetkellä Kuopiossa niskan päällä. Eilen nimittäin vuosikymmenten aselevon jälkeen kohtasivat Kuopin Elon ja Kuopion Palloseuran parhaat pojat Keskuskentän viheriöllä neljännen divisioonan jalkapallo-ottelussa.

Kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, että Kuopion Elon juuret ovat talonmies Israel Närhen johtamassa tuhat miehisessä Kuopion punakaartissa ja Kupsin juuret tehtailija Hermanni Saastamoisen organisoimassa yksityisarmeijassa, jota salassa kutsuttiin Kuopion aktivistien salaiseksi taistelujärjestöksi.

Vuosikymmeniä sitten Elon ja Kupsin kohtaamiset olivat Kuopiossa merkkitapauksia, joissa aikalaislähteiden mukaan saattoi olla paikalla todellisuudessa noin 8.000 katsojaa, vaikka virallisesti luku oli 6.000. Siihen aikaan katsojamääriä pyrittiin veroteknisistä syistä laskemaan todellisuutta pienemmiksi toisin kuin nykyään, jolloin Kupsin ottelussa saadaan viralliseksi yleisömääräksi yleensä 2700, vaikka todellisuudessa silmäpareja on tuhat vähemmän. Eilen katsomossa istui noin kahdeksan katsojaa.

Elo voitti ansaitusti 3-1. Tosin voittoa ei välttämättä selitä se, että vallankumous olisi erityisen vahvoilla, vaan se, että Kupsia edusti vain seuran A-junioreiden kakkosjoukkue. Lisäksi punapaitaisten vallankumouksellisten iskuvoimaa lisäsi merkittävästi keskeisenä vaikuttajahenkilönä pelaaja-valmentajan roolissa Tero Taipale, joka siviilissä toimii Kupsin markkinointipäällikkönä ja joka viime valtuustokaudella edusti Kansallista Kokoomusta Kuopion kaupunginvaltuustossa.

Pitkälle on siis tämän päivän Kuopiossa edetty luokkasopuilun linjalla. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että kun putkimies Martti Räsänen siirtyi iloisella 1970-luvulla valmentamaan Elosta Kupsiin, erosi Kupsin johtokunnasta moni vastalauseena moiselle skandaalille. Kuopio on ollut historiassaan hyvin kahtia jakautunut. Sotaa ennen IKL oli kaupungin suurin puolue ja sodan jälkeen SKDL.



Kommentit (0)


Ilmari ei tarvitsekaan reppua

Kyllä ei voi moittia maamme yleisurheilun tilaa, ei ainakaan liiaksi. Niinpä lopetin vähäksi aikaa yleisurheilumme tilan suremisen ja kävin katsomassa kotimaista huippujalkapalloa, eli Kupsin ja Ropsin kohtaamisen. Peli olikin mieltä ylentävä kokemus. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja vaikka joukkueet olivat tasaväkiset, teki kotijoukkue kolme maalia ja voitti kenttätapahtumiin nähden kohtuuttoman selvästi, joka asia ilahdutti minua suuresti.

Erityisesti minua ilahdutti, että lupaava nuori Ilmari Niskanen teki maalin. Niskanen on tuulen nopea laitahyökkääjä ja jopa niin nopea, ettei pallo pysy aina mukana, koska mies ole mikään pehmeän kosketuksen mies ja niinpä Illu ole maalinteossa onnistunutkaan kahteen vuoteen. Ajattelin jo joskus, että hänelle pitäisi antaa reppu, jolla hän kyllä saisi pallon vietyä maaliin. Mutta eilen Illu onnistui eikä niin iloista tuuletusta ole tänä kesänä Keskuskentällä nähty.

Elättelin jo vähän aikaa toiveita siitä, että vaikka olen vanha mies, niin näkisin Kupsin vielä mitaleilla, mutta enpä taida nähdä. Nimittäin jostain käsittämättömästä syystä Veikkausliigassa pelataan kolme kierrosta ja Kupsin kohtalona on tänä kesänä kohdata pahimmat kilpailijansa vieraskentällä kahteen kertaan. Siinä joukkue antaa muille monta pistettä tasoitusta. Olen sitä mieltä, että Veikkausliigan joukkuemäärää olisi lisättävä viidellä, ainakin joukkueet Espoosta, Oulusta, Kotkasta, Porista ja Kouvolasta olisi nostettava ylimmälle sarjatasolle, jolloin sarjakierroksia olisi kaksi ja joukkueille 30 peliä kesässä.

Kommentit (0)



Yleisurheilumme tilasta

Kyllä ei ole hurraamista suomalaisen yleisurheilun tilassa. Olin jo päättänyt, että en katso silmällistäkään yleisurheilun mömmönkisoja, koska paha mieli siitä vain tulee, mutta niin vain eilenkin seurasin kaikki lähetykset. Ja ponnetonta on suomalaisten esiintyminen. Ennen oli toisin. Muistanpa kun olin neljännesvuosisata sitten paikanpäälläkin seuraamassa, kuinka silloiset poikamme ja tyttömme venyivät joka lajissa ja taistelivat muutenkin kuin leijonat. Puhuttiin yleisesti, että urheilijoidemme perskannikoihin oli muutama päivä ennen kisoja isketty testosteronipiikit.

Kuitenkin ihan jännä oli seurata eilisen tapahtumia, koska saattoi jännittää sitä, jäävätkö suomalaiset vihoviimeisiksi. Eivät jääneet missään lajissa, koska monet ulkomaalaiset jäivät jopa ilman tulosta. Ja tyytyväisiä ovat edustajamme olleet suorituksiinsa, vaikka jatkopaikkaa ei tullutkaan. Se on oikein, koska muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa. Jalosti meikäläiset kilvoittelevat ja olen varma, ettei heille käryjä tule. Sen sijaan ulkomaalaisten tulostaso on palannut 70-luvun tasolle ja epäilen, että palkintojärjestykset muuttuvat vielä monta kertaa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Jännittävää on ollut seurata myöskin ruotsalaisten upeita suorituksia. Varsinkin kun tietää, että naapurin maailmanmestaruuden voittavan kiekkojätin äiti on Suomen Turusta ja mitalista taistelevan salskean pituushyppääjän äiti on Tornion jokilaaksosta, eli siis melkein Suomesta. Sitä paitsi pituushyppääjä on aloittanut urheilu-uransa suomalaissiirtolaisten seurassa. Mielestäni Ruotsin loistava urheilumenestys on hyvin pitkälle suomalaisten ansiota. Kannustakaamme siis rakkaan länsinaapurimme edustajia näissä yleisurheilun mmömmönkisoissa.




Kommentit (0)



Wäinö Aaltonen


Eilen mainittu kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen on Tampereella keskeinen vaikuttajahenkilö. Hänen uljaat patsaansa vartoivat Tammerkosken siltaa. Samanlaisia arjalaisen rodun yli-ihmismäisiä hahmoja esiintyi myös Natsi-Saksan taiteessa. Aaltosen miehet ovat suoranenäisiä toisin kuin Emil Halosen pystynokkaiset savolaistyypit. Kansanäänestyksessä suoranenäisiä ihmisiä pidettäisiin varmasti biologisesti arvokkaampina yksilöinä kuin pystysieraimisia.

Sikälikin Wäinö Aaltonen on Tampereella keskeinen vaikuttajahenkilö, että hänestä kerrotaan laajasti myös kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevassa Vakoilumuseossa. Aaltonen liittyy nimittäin kansainväliseen vakoilutoimintaan sikäli, että hän seurusteli nuoruudessaan neuvostoliittolaisen huippuvakoojan Lidia Stahlin kanssa. En tosin ole varma seurustelun luonteesta, koska siihen aikaan kuvanveistäjä oli jo lähes umpikuuro, joten normaali seurustelusuhde ei varmaankaan tullut kysymykseen.

Lidia Stahl oli vakoilualan huippuyksilö. Ainakin hyvän tarinan mukaan "naisvampyyri" Stahl sai eräältä Ranskan meriministeriössä toimineelta rakastajaltaan valtavat määrät sotilassalaisuuksia sisältäviä dokumentteja, joita hän kuvasi asunnossaan. Wäinö Aaltonen väitti joutuneensa murhayrityksen kohteeksi, koska oli nähnyt salaisen filmirullan Stahlin asunnolla.

Stahlin elämänvaiheista olen yrittänyt etsiä tietoa internetistä, mutta hän osasi peittää niin hyvin jälkensä, ettei hänestä löydy kunnolla tietoa. Veikkaan madamen kadonneen punaisen hämärän maahan samalla tavalla kuin Suomen menestynein vakooja Vilho Pentikäinen teki. Pentikäinen, joka oli pääesikunnassa valokuvaajana, jossa toimessa hän ahkerasti kuvasii salaisia asiapapereita ja toimitti ne itärajan yli, autoili kiinnijäämisen uhatessa Neuvostoliittoon ja toimitti siellä mm. suositun matkailuoppaan nimeltään Marssiopas Suomeen. 



Kommentit (0)



Kyrsä


Eilen tarkoituksella kutsuin Emil Halosta Suomen kansalliskuvanveistäjäksi. Halusin vähän tölväistä Wäinö Aaltosta, jonka patsaita pidän jotenkin 30-luvun natsihenkisinä. Hänen hahmonsa ovat sellaisia suoranenäisiä uljasvartaloisia SS-miehiä

Sen sijaan tuo kuvan savolainen miehenpuoli ei olisi nenärustinkinsa vuoksi päässyt SS-joukkoihin. Eikä mies ole kovin komea, vaan enemmänkin hassun näköinen. Tuollainen savoalisnenä on hyvä pakkasella, koska se ei palellu helposti, mutta sateella se on huonomallinen elin, koska vesi virtaa siihen helposti.

Veistoksen nimi on Kyrsä. Ilmeisesti mallia kutsuttiin sillä hellittelynimellä. Aluksi epäilin, että museonhoitajalle on sattunut lyöntivirhe, mutta ei ole sattunutkaan lyöntivirhettä, koska kyrsä tarkoitti vanhassa kielessä leivän tai makkaran kannikkaa. Sellainen kannikkahan tuo miehenpuolen haistin onkin. Nykynuoret taitavat ymmärtää kyrsä-sanan merkityksen toisin.

Kommentit (0)



Persjalakatuarikka



Arvovaltainen Me-naiset-lehti puuttuu artikkelissaan kipeään yhteiskunnalliseen ongelmaan, eli suomalaisnaisten persjalkaisuuteen. Me naiset-lehti kehottaa suomalaisnaisia kuitenkin ylpeyteen evoluution tuottamasta täydellisestä ruumiin rakenteestaan.

Lehden mukaan persjalkainen esimerkiksi jaksaa kävellä mihin vain, on osa voimakasta sukua - ja kantaa maitotonkkaa näppärästi. Lehti jatkaa suomalaisnaisille suunnatulla kysymyksellä: Oletko kenties persjalkainen? Siis perinteikkään suomalaiskansallinen, voimakas ja sitkeä, vahvoilla mutta suhteessa lyhyillä jaloilla varustettu nainen? Et todellakaan ole yksin.

Myös maamme kansalliskuvanveistäjä Emil Halonen, jonka museossa männä kesänä vierailin, oli havainnut suomalaisnaisten täydellisen ruumiin rakenteen ja on ikuistanut sen pronssiin. Isävainaani olisi varmaankin veistoksen nähtyään todennut, että patsaan mallina on seisonut persjalakatuarikka. Muualla maailmassa kuvanveistäjien mallinaiset ovat jotenkin sirompia ja hoikempia sekä missimäisempiä. Mmutta maitotonkan kannossa he eivät varmasti pärjää meikäläisille rintaville, reiteville ja perseville amatsooneille.

Olen sitä mieltä, että Sonkajärven eukonkantokisojen yhteyteen on lisättävä myös naisten maitotonkan kantokilpailut, jotta kisapaikalla voivat voitokkaasti kilpailla myös suomalaisnaiset. Nykyäänhän eukonkantokisan näyttävät yleensä ulkomaalaiset parit, joiden naiset ovat helpommin kannettavissa.

Kommentit (2)


Myötäsääli

Eilen tunsin syvää myötäsääliä radioselostajaa kohtaan, jonka nimen päälle en nyt pääse, mutta joka selosti Urheiluradiossa Jjk:n ja Ropsin jalkapallo-ottelua. Selostus oli kyllä erinomainen ja viihdyttävä, mutta myös tahattoman jännittävä, koska seurasin samaan aikaan Veikkausliigan ottelujen tapahtumia Palloliiton tulospalvelusta ja huomasin sen kauheimman erheen, joka radioselostaja voi tehdä.

Elikkä ottelun ilmeisen jyväskyläläistaustan omaava selostaja hehkutti Jjk:n otteita ja oli lähes loppuun asti sitä mieltä, että Jjk voitti pelin 2-1. Niinhän siinä olisikin käynyt, jos tuomari ei olisi hylännyt paitsiona kotijoukkueen jo ottelun alkupuolella tekemää maalia ja innostuneelta selostajalta jäi hylky huomaamatta. Karu totuus paljastui selostajaparalle vasta ihan loppuvaiheessa, kun muiden ottelujen selostajat ihmettelivät, miksi valtakunnan tulosseuranta levittää väärää tietoa paikan päältä tulevaan silminnäkijätodistajan selostuksesta piittaamatta.

Armottoman totuuden paljastuttua, virheen tehnyt selostaja vaikutti olevan tosi onneton eikä varmasti saanut silmällistäkään unta seuraavana yönä.  Tunsin syvää myötäsääliä häntä kohtaan. Itselleni kävisi helposti sama moka myös vastaavassa tilanteessa, koska eläydyn niin syvästi jalkapallo-otteluiden tapahtumiin, että olen monta kertaa meinannut rynnätä oikein tiukan paikan tullen kentälle vahvistamaan Kupsin puolustusmuuria.

Muuten muistanpa, että kerran suorassa tv-selostuksessa jostain tärkeästä Euroopan rahakentän ottelusta sattui  samanlainen häverikki, ja ettei vain selostajana juuri silloin toiminut vankan suonenjokelaistaustan omaava Antero "Antsu" Mertaranta. Toisen joukkueen pelaaja sai vastustajan verkon tötterölle ja Antsu innostui asiasta niin, ettei huomannut, että tötterölle meni ainoastaan maalin sivuverkko ulkopuolelta käsin eikä pallo siis ollut maalissa. Tarkkaa mielikuvaa minulla ei ole siitä, oikaistiinko tieto vielä samassa lähetyksessä vai vasta seuraavan päivän urheiluruudussa. Varmaa kuitenkin on, ettei Antsu nähnyt tilanteessa mitään hauskaa.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti