perjantai 10. helmikuuta 2017

Savijaloilla seisova jättiläinen

Eilen filosofiakahvilassa Eurooppa-tutkimuksen tutkijatohtori Timo Miettinen alusti Euroopan filosofisesta ideasta, joka aihe on varmasti tärkeä ja mielenkiintoinen, mutta itse halusin vastauksen tutkijatohtorilta ennen kaikkea kolmeen itseäni askarruttavaan kysymykseen, jotka ovat seuraavat:
1. Miten meidän oikein käy?
2. Miten meidän oikein käy?
3. Miten meidän oikein käy?

Tutkijatohtori Miettinen sanoi sen, miten meidän oikein käy, riippuvan pelkästään meistä, jota en kuitenkaan pidä hyvänä vastauksena, koska maailman kaaokselle me emme näytä paljoa mahtavan.

En ole oikein varma siitä, riippuuko Euroopan tulevaisuus kovinkaan paljoa meistä suomalaisista. Nimittäin kun pari päivää sitten povasin, että Trump näyttää onnistuvan hajottamaan Usa:n, niin nyt ennustan, että Kreikan pääministeri Alexis Tsipras hajottaa EU:n. Ajanmerkit ovat sellaiset. Lehtitietojen mukaan Kreikka haluaa tällä kertaa lisää rahaa 72 miljardia euroa, joka summa on 50 % enemmän kuin Suomen valtion vuosibudjetti. Ainakin Suomen hallitus hajoaa, jos meidän pitää vielä muutama miljardi Kreikalle maksaa, mutta saattaa siinä rytäkässä kaatua myös muutama Saksan pankki sekä muutama kansantalous ja lopulta myös koko EU.

Rohkenin eilen epäillä, että EU:lle käy samalla tavalla kuin muinaiselle Euroopan johtavalle suurvallalle Puolalle. Puolassakin korkeinta valtaa käyttävä aatelismiesten muodostama parlamentti Sejm pystyi tekemään päätöksiä vain yksimielisesti. Niinpä Puola ei ollut pitkään suurvalta. Myöskin EU:ssa pitäisi isot asiat pystyä päättämään yksimielisesti ja se on hankalaa, kun pelkästään jäsenvaltioita on 28. Niinpä hankalat uudistukset, kuten esimerkiksi sellainen, että demokratiassa enemmistön pitäisi pystyä tekemään päätöksiä, ellei päätöksiä pystytä muuten tekemään, jäävät helposti tekemättä.

Kommentit (0)



Onko Putin vepsäläinen?

Virolainen suomalais-ugrilaisiin kansoihin perehtynyt tutkija Jaak Prozes kertoo kirjassaan Onko Putin vepsäläinen?, että todennäköisesti  Vladimir Putin, jonka sukujuuret sekä isän että äidin puolelta Tverin Karjalasta, olisi geeneiltään vepsäläinen. Näkemystään hän perustelee sillä, että Vepsä on maantieteellisesti lähinnä Tverin Karjalaa.

Itse rohkenen väittää, että Viron poika ei paneutunut tutkimustyöhönsä riittävällä vakavuudella, koska jos hän olisi lukenut vaikkapa Savon Sanomia, niin siellä kerrottiin pian Putinin valtaan nousun jälkeen miehen olevan Tverin Karjalan Pulkkisia eli käytännössä mies on uukuniemeläinen, koska 1600-luvulla uukuniemeläiset pakenivat Ruotsin kohtuutonta veroastetta suurin joukoin Tverin Karjalaan. Putinin uukuniemeläisyyttä vahvistaa myös se, että mies hankki itselleen käsittääkseni vaatimattoman kesämökin Lahdenpohjasta Uukuniemen naapurista. Mökin lisäksi Putin omistaa verotietojen mukaan myös vanhan  Ladan ja peräkärryn, jolla hän varmaan rahtaa rakennustarpeita Uukuniemen vieressä sijaitsevalle mökilleen.

Keijo Korhonen kertoo jossain kirjassaan juutalaisesta historioitsijasta, joka ihmetteli sitä, että miksi suomalaiset ovat aina niin innolla tapelleet venäläisiä vastaan. Hänen mukaansa suomalaisten olisi pitänyt antaa venäläisten valloittaa maan, koska parissa sukupolvessa suomalaiset olisivat kohonneet valtakunnan johtoon. Korhonen ei jostain syystä hyväksynyt esitettyä näkemystä.

Toisaalta jos Korhonen olisi tutkinut Venäjän historiaa laajemmin, olisi hän voinut todeta juutalaistutkijan olevan ihan oikeassa. Nyt sekä Venäjän poliittinen johtaja että hengellinen johtaja ovat suomensukuisia. Patriarkka Kirill ei tosin ole uukuniemeläisiä kuten Putin, vaan mordvalainen.

Kommentit (0)

Trump ja Kalifornia

Monet uskovat, ettei politiikalla enää ole merkitystä eikä politiikan keinoin voi vaikuttaa maailmanmenoon, mutta he ovat väärässä. Trump on ollut virassa vasta pari viikkoa ja paljon hän on saanut aikaiseksi. Nyt jo Usa:n suurin ja rikkain osavaltio Kalifornia on järjestämässä äänestystä Usa:sta eroamiseksi.

Nähtäväksi jää, miten hankkeelle käy. Ainakin Neuvostoliiton perustuslaki takasi neuvostotasavalloille ero-oikeuden ja niin myös tapahtui, vaikka harva siihen mahdollisuuteen selvänäkijä Aino Kassisen lisäksi uskoi. 1860-luvulla Amerikassakin oli liittovaltio hajoamassa, mutta niin ei sitten käynytkään, mutta ruumiita tuli paljon.

Nähtäväksi jää, kuka vastaa Usa:n liittovaltion veloista hajoamisen jälkeen vai vastaako kukaan. Usa:n liittovaltion velka on asukasta kohti kolme kertaa enemmän kuin suomalaisten valtionvelka ja meikäläiset ovat valtion valan määrästä hyvin huolestuneita. Amerikkalaiset eivät näytä olevan. Toisaalta heidän velkansa on omassa valuutassa ja dollarinseteleihin voi tarvittaessa lisätä nollia.

Sehän ei olisi uutta maailmanhistoriassa. Viime vuosisadalla raha menetti eri puolilla maailmaa arvonsa monta kertaa ja ihan hyvin niin voi käydä nytkin, mikäli asiat riittävän hulluiksi menisivät. Se olisi onnen päivä monelle velalliselle. Muistanpa ajan, jolloin rupla oli virallisen arvon mukaan seitsemän markkaa ja nyt sen arvo mummon markoiksi muutettuna on kymmenen penniä.

Kommentit (0)



Yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittäminen

Pentti Skönin kirjasta voi päätellä, että vähän tosikkomaisena pidetyssä vennamolaisten ryhmässä oli toinenkin huumorimies, eli kansanedustaja Mikko Vainio. Vainiostahan olen joskus ennenkin kertonut tarinan, jonka luin eduskunnan entinen puhemies Mikko Pesälän kirjasta Herrana on hyvä olla.

Kirjassa kerrottiin, että kerran SMP:n edustaja J. Juhani Kortesalmi, jota ei yleensä pidetty suurena humoristina, tuli vaatimaan, että ryhmätoveri Mikko Vainio tulee poistaa salista epäillyn juopumuksen vuoksi. Puhemies ei ryhtynyt vaadittuun toimeen, koska piti itseään asiassa jäävinä, koska mielestään hän itse oli enemmän juovuksissa.

Skönin mukaan Vainio oli noin 154-senttinen ja kerran Skön pilanpäiten pyysi puhemiestä huomauttamaan Vainiota siitä, että tämän tulisi eduskunnan hyvien tapojen mukaisesti nousta seisomaan vastatessaan ryhmätoverinsa Skönin eduskunnassa esittämään kysymykseen. Tosiasiassahan Vainio nousi seisomaan, mutta sitä ei vain huomannut. Huumorimies Vainio nauroi pyynnölle itsekin.

Skön paljastaa kirjassaan, ettei Vainiossa ihan kaikki ollut pientä. Ollessaan kerran kansanedustaja kollegansa kanssa saunassa Skön ihasteli, että ryhmätoveri oli ottanut ihan itsensä näköisen lapsen mukaansa saunareissulle, mutta huomasikin sitten, ettei ryhmätoverin sylissä istunutkaan vauva, koska epäillyllä lapsella oli vain yksi silmä.

Kommentit (0)


Zyskowicz ja tekohampaat

Luin tuossa Pentti Skönin kirjan Vallan kahdet kasvot ja siitä paljastui, ettei Jaakko Tepon laulujen Ryynäs-Topi ole ainut julkisuuteen kohonnut pörsänmäkeläinen, vaan entinen SMP:n kansanedustaja Skön on myös syntynyt Iisalmen maalaiskunnan Pörsänmäen kylässä. Eduskuntaan hänet tosin valittiin 1980-luvulla Pieksämäeltä.

Kolmisen vuotta sitten kuollut Skön vaikuttaa olleen huumorimies, joka epätyypilliseen savolaiseen tapaan osasi nauraa myös itselleen. Ensimmäisessä eduskuntapuheessaan hän korosti, että ensimmäisen kerran hän on koulutustaan vastaavissa tehtävissä; hän oli nimittäin käynyt vain kansakoulun. Niukan koulutuksen johdosta hänen kielitaitonsa oli vaatimaton, eli hän puhui vain neljää kieltä, jotka olivat suomee ja savvoo hiljoo ja kovvoo.

Vierasperäisten nimienkin kanssa Skönillä oli vajavaisen kielitaitonsa takia ongelmia. Kerran hän joutui vastaamaan edustaja Zyskowiczin puheenvuoroon, mutta se ei onnistunut tehtävässä kunnolla, koska siinä vaiheessa, kun hän yritti lausua Zyskowiczin nimen, ylätekohampaat päättivät sanoa yhteistyösopimuksen irti. Ne luiskahtivat suusta ja kolahtivat pöydälle singahtaen siitä edustaja Kulhiaa hipaisten lattialle.

"Herra Jumala, putosikin sinulta ylätekarit" kiljahti edustaja Liisa Kulhia. Skön käski Kulhian olla hiljaa, mutta demareiden Jouko Skinnarilta pääsi kuitenkin välihuuto: "Skön, sano että edustaja Moskovits!"

Kommentit (0)



Kakkisen koivukivi


Tuollaisen komian taulun sain rouvalta valitettavan vanhentumiseni johdosta. Maalaus esittää Kakkisen kuuluisaa koivukiveä. Ennen keskellä Kakkisen järveä kasvoi paljaalla kivellä käsivarren paksuinen koivu, joka oli ollut ihan saman näköinen jo Närhin Kallen lapsuudessa toista sataa vuotta sitten.

Muutama vuosi sitten hiihtelin koivua tapaamaan, mutta siitä ei löytynyt rankaakaan. Ilmeisesti Unto-myrsky oli heittänyt sen järveen. En usko, että niin sydämetöntä ihmistä onkaan, joka tuollaisen luonnonihmeen repisi.

Olin muuten heinäkuussa 2002 meloskelemassa Kakkisella puhallettavalla kumikanootillani, kun näin taivaan rannassa ukkosen nousevan ja onneksi ehdin rannalle ennen kuin Unto alkoi riehumaan. Puhallettavalla kumikanootilla olisi ollut haasteellista selvitä Unton kynsistä, kuten nykyään mahdoton tehtävä ilmaistaan.

Onneksi joskus poikasena kuvasin Työmies-askin kokoisella kameralla tuon Kakkisen kivellä kasvavan koivun, ja rouva pystyi nyt ikuistamaan tämän peri suomalaisen sisun symbolin jälkipolville. Itse en kuvataiteesta ymmärrä ja olen jäänyt vaahteranlehden piirtämisestä jopa laiskanläksylle Kärkkäälän kansakoulussa, mutta sillä varmuudella jonka täydellinen ymmärtämättömyys synnyttää, väitän tuon taulun olevan hienon.

Kommentit (2)



Munkkipossujen terveysvaikutuksista


Enpä olekaan 60 vuoteen saanut noin hyviä munkkipossuja, joita sattuneista syvistä henkilökohtaisista syistä  tarjosin virastomme väelle. Nämä Malmbergin munkkipossut eivät ole niin rasvaisia, mitä monien muiden leipomoiden munkkipossut ovat ja se on myönteinen seikka munkkipossuissa. Jos nyt jotain vikaa pitää oikein hakemalla hakea kuvan munkkipossuista, niin kyllä Hanna Partasen munkkipossuissa on mielestäni sisällä jonkin verran enemmän möhnää.

Luulen, että maamme seuraava terveysruokavillitys tulee olemaan munkkipossuvillitys. Munkkipossut ovat suorittamieni kliinisten kokeiden mukaan erinomainen laihdutusruoka. Kun yhden tuollaisen aamulla vetäisee naamariinsa tuulensuojaan, niin nälkä ei ole vieraana koko päivän aikana.

Kommentit (3)



Trump ja Sadinmaa

Usa:n uusi presidentti toimii juuri niin kuin pitääkin,, eli hän yhdistää kansoja. Kansat maailman eri puolilla näyttävät sangen yhtenäisesti kauhistelevan miestä. Sen sijaan kristikansaa Trump näyttää hajottavan. Moni totinen kristitty näyttää iloitsevan miehen asenteista vääräuskoisia ja abortteja kohtaan ja näissä piireissä häntä pidetään vauvakristittynä. Nimitys tulee joko siitä, että häntä pidetään vauvan tasolle jääneenä tai sitten sitä, että hän on tullut uskoon vasta ihan äskettäin.

Mutta toisaalta moni totinen kristitty näyttää kauhistelevan Trumpia ja sosialistisessa mediassa pastori Kai Sadinmaa ottaa maailman supervallan johtajaan kannan, joka saa minun ja ehkä myös arkkipiispan ilmeen mietteliääksi. Sadinmaa kirjoittaa blogillaan seuraavaa:

"Natseja vastustaneen Saksan tunnustuskirkon pappi Dietrich Bonhoeffer osallistui Hitleriä vastaan suunnattuun salamurhayritykseen Operaatio Valkyriaan. Hän siis kristittynä katsoi, että Hitlerin tappaminen olisi ollut oikein. Kuinkahan moni Amerikassa tai muualla miettii nyt Bonhoefferia ja Operaatio Valkyriaa?"

Kommentit (1)



Piiritystilanteita

Suonenjokikin pumpsahti hetkeksi Suomen kartalle, kun media näyttävästi kertoi, että kaupungin ydinkeskustassa on sekopäisen pyssymiehen vuoksi vaarallinen piiritystilanne. Uutisen innoittamina satoja paikkakuntalaisia kokoontui seuraamaan vaarallista tapahtumaa.

Savon Sanomissa oli näyttävä kuvakin, jossa utelias savolaisyleisö tarkkailee ikkunasta roikkuvaa pyssymiestä, jolla kerrottiin olevan vallan pitkäpyssy. Tilanne on ollut jopa niin jännittävä, ettei kukaan kuvassa esiintyvä muista edes kaivaa nenäänsä; yleensä tällaisissa suomalaisia ihmismassoja esittävissä kuvissa noin joka viidennellä on käsi syvällä sieraimessa.

Sosialistinen media tiesi kertoa, ettei pyssymies ollut mikään perinteinen kuivankälppeä savolainen pienviljelijä-metsuri, vaan että tämä oli noin 200 cm pitkä ja vanttera, eli painoa oli siunaantunut yli 150 kilogrammaa. Kaikesta huolimatta poliisit onnistuivat pienen painimisen jälkeen pidättämään häiriökäyttäytyjän.

Reilut kymmenen vuotta sitten Sisä-Savossa oli edellisen kerran Karhu-ryhmän ja Panssari-Sisun vaatima piiritystilanne. Silloin muistaakseni Karttulan Jouhtenisen kylän suunnalla kolme miestä oli pitkänpyssyn kanssa linnoittautunut rakennukseen. Sillä kertaa piiritetyt myös esittivät vaatimuksia virkavallalle, eli he vaativat viinaa ja lupasivat viinat juotuaan antautua poliisille seuraavana aamuna virka-ajan alkaessa. Karttulan miesten pitkäpyssy osoittautui ilmakivääriksi, eli lutkuksi, jollainen oli myös Suonenjoen pyssymiehen henkilökohtaisena aseena.

Kommentit (0)




Riisipuuro ja Kiinan muuri

Telkkarissa oli eilen dokumentti Kiinan muurista. Siinä kerrottiin, ettei muuri olekaan 6000 km pitkä, eli Utsjoelta Saharaan, kuten koulussa opetettiin, vaan 21.000 kilometriä pitkä, eli Inarista Etelä-Afrikan Kap-kaupunkiin. Muuri on yleensä noin kuusi metriä korkea ja seitsemän metriä pitkä, joten aika iso urakka on muuraripojilla aikoinaan ollut. Sitä ei ohjelmassa kerrottu, että kusivatko urakat kintuille, kuten niin usein Suomen rakennusurakoissa tapahtuu.

Muurin vanhimmat osat ovat olleet kasassa jo pitkästi yli 1000 vuotta, joten epäilen, että rakentamisen taso on noista ajoista laskenut. Nyt kapitalistinenkin tiedemies on onnistunut ratkaisemaan muurin pitkän iän salaisuuden. Tähän asti on väitetty muurin laastin erikoisen valkoisen värin johtuvan siitä, että rakennusprojektin vaatimien vainajien luut olisi sekoitettu laastiin, mutta se on ropakantaa. Valkoisen värin ja muurin iän selitys on riisijauho, jota on sekoitettu laastiin. Riisi tekee laastista joustavaa, ja niinpä muuri on kestänyt  monet maanjäristykset, joita nykyrakennukset eivät tahdo kestää.

Eilen epäilen maailman ainoan supervallan johtajan humeettirasian sassarointia, mutta olen valmis tarkistamaan kantaani. Meksikon muurin rakentaminen tuntui minusta vielä eilen hullun hommalta, mutta ei tunnu enää. Maksikon muuri on vain 3200 kilometriä pitkä, joten kysymys on ihan amatöörien puuhastelusta kiinalaisten touhuihin verrattuna.

Meksikon muuri, jonka maksumiehestä ei ole vielä täyttä varmuutta, maksaa vain 20 miljardia euroa ja Suomen kansantalouteen suhteutettuna kolmen Hornetin verran, eli se on erittäin halpaa vasemmistolaisen taloustieteilijä Keynesin oppien mukaista työllistämispolitiikkaa. Keynesin mukaanhan raha pitää saada kiertämään yhteiskunnassa, vaikka vähän vähemmänkin tärkeillä julkisen sektorin rakennushankkeilla.



Kommentit (0)



Paukku ja Trump

Tänään on olut jotenkin pitkästyttävä päivä, koska Usa:n uusi presidentti, jonka humeettirasian sassarointia moni epäilee, ei ole tänä päivänä tehnyt yhtään vallankumouksellista päätöstä. Mutta onhan tässä vielä päivää jäljellä.

Joskus ajattelin, että amerikkalaiset ovat saaneet juuri sellaisen presidentin, jonka ovat ansainneetkin. Kuopion filosofiakerhossa eräs yliopistomies tuomitsi erheelliseksi sen tiedon, jonka mukaan 60 % usalaisista torjuu evoluutioteorian. Yliopistomiehen mukaan 60 % yliopistotutkinnon suorittaneista amerikkalaisista ei hyväksy evoluutioteoriaa. Toisaalta itsekin olen alkanut epäilemään evoluutioteoriaa, jonka mukaan ihminen on kehittynyt apinasta, koska mielestäni Usa:n vaalit todistavat sen, ettei ihminen ole kehittynyt apinasta; ei ainakaan kovin paljoa.

Muuten Trumpin valinta ei ole mikään yllättävä asia. Iltalehden Loka-Laitinen pakinapalstallaan kertoo, miksi mies valittiin. Hän on nimittäin juuri samanlainen kuin 90-luvulla telkkarissa Hyvissä herroissa esiintynyt kauppaneuvos Johannes Paukku, jota Suomen kansa rakasti. Laitinen epäilee, että Trumpin kampanjan suunnittelijat ovat ottaneet ehdokkaansa esiintymistä suunnitellessaan oppia Johannes Paukusta.

Epäilen, että tyhmä ja öykkärimäinen kauppaneuvos Johannes Paukkukin olisi valittu Suomen presidentiksi, jos hänet olisi älytty iloisella 90-luvulla ehdolle panna. Hyvät herrat sarjaa esitettiin 222 jaksoa, ja kaipa ne nauhat ovat vielä jossakin tallessa. Olen jyrkästi sitä mieltä, että sarja on tällä hetkellä sen verran ajankohtainen, että se pitäisi esittää uusintana.  

Kommentit (0)



Pantasusi

Rauhallista väkeä on Kärkkäälän väki. Hyvät naapurit tiesivät kertoa, että kylällä liikkuu tällä hetkellä pantasusi ja että viime kesänä nurkissa pyöri karhu, mutta kyläläisiä asian tila ei näytä nykyään hätkäyttävän toisin kuin Etelä-Suomessa tai Ruotsissa. Luinpa joku aika sitten lehdestä näillä omilla silmilläni, että Ruotsissa oli nähty susi ja että itse Miedon sadasosalla voittanut Wasberg vaati heti pedon päätä vadille, koska se on vaarallinen. Olympiavoittajalle olisi kärkkääläisten syytä postittaa hame.

En tiedä onko kyse vain vilkkaasta mielikuvituksestani, kun mielestäni pyssymiehiä hiihtelee nykyään koiriensa kanssa  poikkeuksellisen runsaasti runsaasti Kärkkäälän metsissä. Ainakin Uukuniemen suunnalla, jossa susien kanssa on elelty iät ja ajat, sekä susia että koiria on kunnioitettu siten, ettei näitä lajitovereita ole päästetty yhtä aikaa samoille seuduille. Jäljistä on etukäteen pyritty varmistamaan, ettei hukkaa ole lähistöllä.

Suden ja koiran kohtaamisessa jälkimmäisen perii helposti hukka. En ole edes varmaa, korvaako valtio suden viemän koiran. Metsästäjä joutuu sen sijaan maksamaan muistaakseni 9100 euroa, jos luvatta ampuu suden koiraansa puolustaessaan, ja varsinaiset rikosoikeudelliset seuraamukset tulevat vielä lisäksi.

Muistanpa, kun kesällä 1976 Kärkkäälässä tavattiin melkein sadan vuoden tauon jälkeen karhu, ja silloin sitä monet pelkäsivät, sukupuoli jääkööt mainitsematta. Kärkkäälän karhu oli siihen aikaan iso uutinen ja Savon Sanomissa asiasta kerrottiin suurin otsikoin. Lopulta professori Nyholm ampui karhun jostain Kuopion puolelta. Sitä vähän paheksuttiin, koska pienviljelijä-metsurit olivat sitä mieltä, ettei moisella asialla olisi tarvinnut professoritason miestä vaivata. Olisi asia pystyttä hoitamaan kansakoulupohjaltakin.


Kommentit (1)



Pierutaiteilija

Vaikka Immo Kuutsa ei onnistunut valmentamaan Jaakko Teposta huippuhiihtäjää, niin erään kilpailumuodon ehdoton huippu Jaskasta silti tuli, mikäli yhtään on uskominen syksyllä ilmestynyt Antti Heikkisen miehestä tekemää taiteilija elämän kertaa.

Ja annetaan Tepon itse kertoa asiasta, koska hän tekee sen hyvin:

"Myö piettiin pierukilipailuja ja kyllähän meekäläänen ol siinä lajissa ihan suvereeni mestari. Minä kehitin semmosen tekniikan itelle, jotta suu haukkas henkee ja perse tupsutti samalla tahilla ilimoo ulos. Lattialla olin nelinkontin ja lihakset teki töitä. Amatöörillä ois lipsahtanna siinä hommassa jo paska housuun, eekähän se aina niin hirveen kaakana ollukkaan. Ennätys liikkuu minun mielestä kahensaan peräkkäisen pierun paremmalla puolella, mutta Pekka-serkku muistaa mestaruustulokseen jiäneen jonnekiin saanviijenkymmenen rupsaaksen hujakoille. Minnen ala siitä asiasta kiistellä, koska joka tappauksessa tiijän yltäneeni paskan ajon saralla meleko huomattavviin saavutuksiin. Omasta mielestäni tupsaattelin ulos ihan hengityslämpöstä ilimoo, joka ee kerinny suolten läpi romutessaan ottoo ies hajua matkaasa."

Sen lisäksi, että Jaakko Teppo oli Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden tasolla, huomattava pierutaiteilija, kuuluu hänen saavutuksiinsa vielä sekin, että hänet valittiin Sarajevon olympia vuonna 1984 maamme seksikkäimmäksi mieheksi, joka valinta kertonee aika paljon maamme miesten tasosta kyseisessä lajissa.



Kommentit (0)



Kuutsa ja Andropov

Eilen epäilin, ettei kypsää 80 ikävuotta lähentelevän Immo Kuutsan muisti enää toimi kunnolla, kun hän ei muistanut, että suomalaisten valmennusmenetelmissä olisi ollut jotain kyseenalaista hänen päävalmentajakaudellaan. Syksyllä ilmestynyt elämänkerta sen sijaan todistaa, että Immon pää pelaa terävästi. Jopa paremmin kuin minulla, joka pidän itseäni muistihirviönä, joka muistaa asioita sitä paremmin, mitä enemmän tapahtumista on kulunut aikaa.

Kuutsan elämänkerrassa kerrotaan, miten Suomen erinomaisesti menestyneen Sarajevon  joukkueen majapaikassa, joka aikalaistodistajan mukaan muistutti  teurastamoa, ei haluttu kaiken riemun keskellä laskea lippua puolitankoon Neuvostoliiton presidentti Juri Andropovin kuoleman johdosta, kuten silloin oli hyvänä tapana. Sotaorvon karjalaisevakko Immo Kuutsan mielestä suruliputukseen ei ollut mitään aihetta, koska Andropovin olikin jo korkea aika lähteä.

Itse muistan tämänkin tapauksen vallan kristallin kirkkaasti ja olin vankasti sitä mieltä, ettei Sarajevon olympialaisten aikaan kuollut Andropov, vaan itse Leonid Brezhnev. Niinpä tarkistin asian netistä ja yllätyksekseni havaitsi, että Wikipediassakin on jostain syystä sama virhe. Sielläkin väitetään, että kiojen aikaan poisnukkunut oli Andropov eikä Brezhnev. Nyt epäilen, että se on nimenomaan minun, nuoren miehen,  humeettirasia, joka sassaroi eikä Immo Kuutsan.

Kommentit (0)



Immo

Halosen Sinivalkoinen valhe- elokuvan keskeinen vaikuttajahahmo on Immo Kuutsa. Hän on suoraselkäinen Suomen mies. Hän ei sännännyt paniikissa kameraa karkuun, kuten eräät häntä paljon nuoremmat tekivät, vaan suostui haastatteluihin. Tosin mitään hän ei tunnustanut t tai ei sitten enää muistanut suomalaisesta dopingista.

Tosin Immon suoraselkäistä vaikutelmaa himmensi sekunnin verran se, että hän eräässä haastattelun kohdassa vinkkasi silmää kuvaajalle ja esitti, että eikös me olla pelimiehiä molemmat. Silloin suoraselkäisen Suomen miehen alta paljastui ripaus karjalaista vilkkusilmäistä kauppamiestä; Ruskealan prihojahan se Immokin syntyjään. Muistelen, että äiti taisi olla vallan puhtaasti venäläinen. Ruskealassa on syntynyt toinenkin fanaattinen hiihtomies, eli entinen puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen.

Immon omat urheilusaavutukset jäivät aika vaatimattomiksi, koska hän oli enemmänkin lukumiehiä, mutta SE-mies hänkin on. 50-luvulla Kuutsa teki Suomen ennätyksen jalkapallon pomputtelussa. Luulen, että ennätyksen syntyä edesauttoi lajiin sopiva hiusmuotoilu. Viime linnankutsuillahan miehen hiuslaite valittiin illan komeimmaksi.

Valmentajana Kuutsan saavutukset ovat sen sijaan vertaansa vailla. Hänen kaudellaan Suomi oli hiihdossa maailman ykkönen ja päävalmentaja vakuuttaa, että jos Suomella olisi silloin ollut DDR:n ja Neuvostoliiton menetelmät käytössä, muu maailma ei olisi saanut montaa mitalia.

Itse kuitenkin arvostan eniten sitä, että hän valmensi hiihdossa hyvän ystävänsä Kaj Chydeniuksen peräti Juankosken pitäjän mestariksi juniorisarjassa. Toiseksi eniten arvostan sitä, että Kuutsa yritti valmentaa myös lupaavaa hiihtäjän alkua Jaakko Teppoa, mutta yhteistyö tyssäsi siihen, ettei Jaska suostunut lopettamaan jo ennen kansakouluun menoa aloittamaansa tupakanpolttoharrastustaan

Kommentit (0)



Vähäsöyrinki

Kuten eilen kerroin, näyttää Kaisa Varis selvinneen vähäisin vaurioin doping-kohusta. Sen sijaan Halosen elokuvasta sai sen käsityksen, ettei entinen päävalmentaja Pekka Vähäsöyrinki ole selvinnyt kohusta yhtä hyvin, vaan miehen psyyke ei näytä täysin kestäneen, joka asia onkin helppo ymmärtää. Jonkinlaista myötähäpeää tunsin elokuvan ohjaajaa kohtaan siinä tilanteessa kun hän kamerallaan jahtasi paniikissa pakoon säntäävää Vähäsöyrinkiä, jonka olemuksesta kuvastui, että miehen hermot olivat loppu.

Vähäsöyringin stressinsietokyky ei näytä olevan samaa luokkaa kuin K-P Kyröllä, jonka voisi näyttöjensä perusteella vallan mainiosti valita tulevan kriisi-Suomen pääministeriksi tai jopa presidentiksi. Siinä on mies, jonka ilmekään ei värähdä, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Kyröllä lienee samanlainen hermojen hallintakyky kuin entisellä iisalmelaisella SKDL:n metsätyömies-kansanedustaja Veikko Rytkösellä.

Rytkönenhän oli joskus parlamenttimatkalla Pohjois-Koreassa ja suomalaiset vietiin tapaamaan itse Kim Il Songia tms. suurta neroa. Tapaamista ennen vieraille suoritettiin jostain syystä perusteellinen lääkärintarkastus. Eräs pieni valkotakki huomasi tunnusteluissaan tutkimuspöydällä makaavan Rytkösen maksassa jotain poikkeavaa ja kutsui koko lääkärikollegion paikalle. Pikkumiehet ihmettelivät huolestuneen näköisinä Veikon maksan tilaa, mutta kansanedustajan ilme ei värähtänytkään.  Näin ainakin Lasse Lehtinen kertoi luotettavissa muistelmissaan.

Netistä huomasin, että Pekka Vähäsöyringillä menee nykyään ihan hyvin. Hän on palannut valmennuspuuhiin ja alkanut viime kesänä valmentamaan talkoohengessä  jo kypsään ikään ehtinyttä Ari Luusuaa. Valmennus on alkanut tuottamaan tulosta. Kun Luusuasta en ollut aiemmin juuri mitään tiennyt, niin nyt marraskuulla hän oli Maailman cupin sprintissä yhdeksäs, joka on suomalaiselle mieshiihtäjälle loistava saavutus.  

Kommentit (0)



Voihan Varis

Eilisiltainen Arto Halosen Sinivalkoinen valhe-elokuva palautti mieleeni Kaisa Variksen tapauksen. Kaisahan puolusti Lahden mömmönkisoissa suomalaisten kunniaa esimerkillisesti, koska hän oli yksi harvoista huippuhiihtäjistämme, joka kilpaili puhtain asein. Ilmeisesti Lahden tapausten järkyttämänä Kaisa ei sittemmin jaksanut pitäytyä puhtaaseen hiihtourheiluun vaan tinki periaatteistaan niin, että muuten kirkkaaseen kilpeen tuli kaksikin tahraa.

Sitten Kaisa hävisi täysin julkisuudesta ja ymmärrän sen, koska käryjensä jälkeen hänestä tuli Jammu-sedän ja Paavo Väyrysen ohella yksi inhotuimmista suomalaisista. Viimeinen uutinen, jonka hänestä lehdestä luin, kertoi, että K-P Kyrön auto oli ollut Kaisan parkkipaikalla yli yön. Mutta tutkin tuossa nettiä selvittääkseni Kaisan elämäntilanteen ja ilokseni huomasin, että Kaisa on selviytyjä tyyppi, toisin kuin monet muuta dopingiin sotkeutuneet hiihtäjät ja hiihtojohtajat.

Nimittäin Helsingin Sanomat kirjoitti 7.4.2013 Kaisasta seuraavaa:
"Varis sai viime keväänä (siis 2012)  valmiiksi hallintotieteitten maisterin tutkinnon Itä-Suomen yliopiston oikeustieteitten laitokselta. Nyt Varis tähtää oikeustieteen tohtoriksi. "Kävi sillä tavalla, etten päässyt yliopistolta mihinkään vaan jäin sinne jatko-opiskelijaksi. Apuraha-anomuksilla mennään. Yritän saada väitöskirjan valmiiksi 2017. Sen on vasta alkutekijöissään", Varis kertoi.

Väitöskirjan aihe liippaa läheltä Variksen gradua. "Nyt aiheena on julkisen osakeyhtiön johdon toimivalta ja yhdenvertaisuusperiaate. Nehän ovat tapetilla nykyisin aika paljon", Varis totesi."

Hesarin jutun luettuani luulen tietäväni, kuka on seuraava Helsingin yliopiston urheiluoikeuden professori. Niin uskomatonta kuin se ei-urheiluihmisestä onkin, niin Helsingin yliopistossa on moinen professuuri. Laskujeni mukaan Kaisan väitöstilaisuuden hetki on pian koittava ja silloin me kaikki hiihtomiehet matkustamme Kaisan väitöstilaisuuteen häntä kannustamaan ja voisimme muodostaa väitössalissa aaltoja, kuten urheilutapahtumissa nykyään on tapana.


Kommentit (0)



Astumisia

Trumpin astuminen maailman tärkeimpään virkaan on jäänyt maassamme huomattavassa määrin erään sian astumisen varjoon. Muudan miehenpuoli jäi juuri rysän päältä kiinni 250-kiloisen karjun seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kuinka ollakaan tapaus sattui Kärsämäellä, joka onkin nimestä päätelleen parahultainen tapahtumapaikka moiselle sikamaisuudelle.

Mitään laitonta ei ole onneksi päässyt tapahtumaan. Eläimeen sekaantuminen poistui rikoslaista vuonna 1971; sitä ennen se oli vakava rikos. Suomenkin historiassa on kymmeniä ihmisiä mestattu moisen hairahduksen johdosta. Ihmisen lisäksi teurastettiin myös seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet eläimet, koska pelättiin sekasikiöiden ilmaantumista sekä maidon ja lihan pilaantumista. Käsityksessä on varmaankin jokin logiikka, mutta minulle se täysin avaudu.

Eläinsuojelu- ja perussuomalaispiireissä on viime aikoina virinnyt ajatus eläimiin sekaantumisen kriminalisoimisesta. Eläinsuojelu piireissä asiaa perustellaan eläinoikeuksilla ja perussuomalaispiireissä tietääkseni asian yleisellä vastenmielisyydellä. Tosin moni kansalainen tuntee myös vastenmielisyyttä perussuomalaisia kohtaan, mutta ei siitä huolimatta vaadi puolueen kriminalisointia. Itse olen liberaalipaska enkä ota asiaan jyrkästi kantaa.

Kärsämäen tapauksessa karju ei ole ilmeisesti kärsinyt, ehkä asia on ollut jopa päinvastainen, mikäli näitä asioita yhtään ymmärrän. Sen sijaan pienten eläinten hyväksikäyttö saattaa mielestäni täyttää eläinrääkkäyksen tunnusmerkistön. Kuopion viimeviikkoisessa mestausillassa kerrottiin tapauksesta, jossa ilmeisen viriili 70-vuotias pappa käytti hanheaan seksuaalisesti hyväkseen ja molemmat mestattiin. Asia saa ilmeeni monessakin mielessä mietteliääksi.

Kommentit (1)



Historian tuomio


Saattaa olla, että kuvan miehen puoli osoittaa huonoa poliittista makua, mutta huonoa poliittista makua osoittivat myös kuvan miehen puolen työtoverit, jotka sattuneesta syystä lahjoittivat kuvan miehen puolelle Trump-hatun sekä Paavo ja Vuokko-mukin. Putin-paita on kuvan miehen henkilökohtainen valinta, johon päädyttiin, kun Viipurin torilla muudan köyhä mummo noita paitoja kaupitteli nälkäänsä ja vakuutti, että Putin on hyvä mies. Kaupan päälliseksi mummo lahjoitti myös muovikassillisen punaisia CCCP-boksereita.

Ja hyvä mieshän Putin mummon mielestä ihan perustellusti on. Kun neuvostoliittolainen komentotalousjärjestelmä romahti eikä tilalle heti tullut mitään talousjärjestelmää, mummot kaupittelivat turisteille vähiä taloustavaroitaan. Sitten tuli Putin ja tosi raaka riistokapitalistinen talousjärjestelmä ja tämäkin mummo pystyi kaupittelemaan Putin-paitoja taloustavaroidensa sijasta. Itse kuitenkin muistuttaisin Putinia siitä, että 70-vuotta sitten hyökkäyssodan aloittajat tuomittiin kansainvälisessä tuomioistuimessa hirteen. Putinille ei niin kenties tapahdu, koska hänellä on 7.500 ydinkärkeä.

Voi olla, että kuvan miehenpuoli tulee vielä saamaan historian tuomion tuosta Trump-lippiksestä, mutta se jää nähtäväksi tai sitten ei jää, jos historiaa ei enää tulekaan; ajanmerkit ovat vähän sellaiset. Erityisen huvittavaa lippiksessä on, että se on kiinalainen ja kuulema postimaksujen kera hinta oli vajaat kaksi euroa. Vaikea on Trumpin puolustaa amerikkalaisia tekstiilialan työpaikkoja.

Tuo kuvan Paavo ja Vuokko-muki on oikeasti hauska ja Paavo osoittaa mukillaan, että hänellä on itseironian tajua, joka poliitikoilta yleensä puuttuu. Luulen, että tuolla mukilla on vielä historiallista arvoa ja se täytyy sijoittaa kunnia paikalle vessaan hammasmukiksi siihen vessamme Mannerheimin kuvan viereen.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että hampaiden pudottamisen lisäksi hiihdon suonenjokelainen olympiavoittaja ja työläishiihtäjä  Kalle Jalkanen muistetaan siitä, että hän Garmischin olympialaisten avajaisissa  teki ainoana suomalaisena natsi-tervehdyksen, koska iloluonteisena veikkona piti asiaa huumorileikkinä. Pielaveteläisen keihäänheittäjä Juha Laukkasenkin ura taisi päättyä jossain olympialaisissa saksalaiselle kilpakumppanille pilailumielessä tehtyyn hitler-tervehdykseen. Pahaa pelkään, että kuvan miehen puolestakin saattaa vielä tulla hylkiö, jos poliittiset suhdanteet vielä kääntyvät. 

Kommentit (0)



Kups-Jjk 9-1

Kyllä ei tunnu uskottavalta, että Kuopio on Jyväskylää selvästi parempi jalkapallokaupunki, mutta eilisen pelin perusteella eittämättä niin on. Nimittäin Kupsin ja Jjk:n Suomen cupin ottelun jälkeen valotaululla loistivat tulikirjaimin lukemat 9-1. Lopputulema on niin uskomaton, että melkein tekisi mieli tarkastaa, onko Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla ollut epätavallista liikehdintää.

Monilla jalkapallokentillä olen taistellut, mutta en ole koskaan nähnyt Kupsin voittavan ottelua noin suurinumeroisesti. Enkä nähnyt nytkään livenä, koska työpaikan pojat veivät minut katsomaan jäähallille katsomaan Kalpa-Tappara-peliä, mutta onneksi netistä löytyy kooste Kups-Jjk-ottelun maaleista tästä linkistä:

Kuopion liikunta- ja kulttuurielämä kärsii koordinaation puutteesta. Eilenkin yhtä aikaa 1002 ihmistä seurasi täpötäydessä Suurhallissa jalkapalloa ja 4198 katsojaa jäähallissa jääkiekkoa. Nuo luvut todistavat, että Koparit-Kups-pelin yleisöennätys 7412 katsojaa saattaisi otollisissa olosuhteissa olla lyötävissä. Kulttuurielämän koordinaatio-ongelmista todistaa se, että kaupungin filosofia- ja kirjakerhot, jotka kokoontuvat kerran kuukaudessa, kokoontuvat tänä keväänä samaan aikaan, joka on melkoinen suoritus.

Eilen näkemäni jääkiekko-ottelu oli mieltä ylentävä tapahtuma. Yhtään aivovammaa ei kaukalossa nähty eikä kukaan pelaaja lyönyt kanssapelaajaansa nyrkillä, kuten tapana yleensä on eikä kukaan katsoja käyttänyt alatyylistä kieltä tuomaristoa tai tamperelaisia kohtaan. Kalpa hävisi voittolaukauskilpailun jälkeen, mutta joukkue osoitti silti olevansa tällä hetkellä maamme toiseksi paras jääkiekkojoukkue.  

 
 


Kommentit (0)



Kärkkäälän raittiusseura

Muudan ystävällinen sielu toimitti minulle kopion Kärkkäälän raittiusseuran perustamiskokouksesta, joka pidettiin 15.1.1929 Vehmaan talossa. Toimeliasta järjestöväkeä  olivat kärkkääläläiset siihen aikaan. Paikalla oli peräti 73 henkilöä, eli noin neljännes kylän väestä, joten väkijuomaongelma on ilmeisesti ollut melkoinen ongelma jo siihen aikaan.

En usko, että raittiusseuran kokous saisi nykyaikana paikalle moista osanottajamäärää, vaikka alkoholin kulutus on maassamme viisinkertaistunut vuoden 1929 jälkeen ja raittiusseuratoiminnan tärkeys on sen vuoksi korostunut yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Ainakin sen verran Kärkkäälän raittiusseura voisi elvyttää toimintaansa, että se voisi alkaa järjestämään räväköitä pikkujoulutapahtumia.

Pöytäkirja kertoo, että kokouksen perustavan kokouksen puheenjohtajaksi valittiin talonpoika Toivo Kauppinen, joka innokasta järjestötoimintasukua; esimerkiksi hänen setänsä oli niin innokas järjestömies, että osallistui sekä punakaartin että suojeluskunnan toimintaan, joka ei siihen aikaan ollut ihan tavallista. Toivo Kauppisen veljenpoika on Suonenjoen kunnallispolitiikan vahvamies Tori-Pekka Kauppinen.

Kokouksen sihteeriksi valittiin sihteerin itsensä suorittaman kirjauksen mukaan Aug Korhonen, eli varmaankin Augusti Korhonen. Hän saattaa olla Palakeen Kallen veli, joka kaatui talvisodassa. Pöytäkirjaa laatiessaan hän olisi tosin ollut vasta 16-vuotias, joten saattaa olla, että kylällä oli joku vanhempikin Aug Korhonen.

Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin opettajatar Angela Steinfeldl ja talollisen poika Iivari Väänänen. Iivari on Lehtosen talosta, mutta Angela Steinfeldl on minulle täysin vieras; todennäköisesti hän on toiminut lyhyen aikaa Kärkkäälän alakoulun opettajattarena ja on uskoakseni ollut tarmokas raittiusaatteen esitaistelija.

Kommentit (0)



Oikea itsenäisyyspäivä

On sovittu, että Suomen itsenäisyyspäivä on 6. joulukuuta, joka tietysti oikein onkin. Mutta oikein olisi myös viettää itsenäisyyspäivää 16. joulukuuta, koska 16.12.1918 maatamme hallinnut Saksan Itämeren divisioona ja Suomen tosiasiallinen hallitsija kenraali Rüdiger von der Goltz poistuivat maastamme sen jälkeen, kun Saksa oli monien suomalaisten yllätykseksi antautunut ympärysvalloille. Suomen kuningas Friedrich Karl ymmärsi Suomen onneksi luopua kruunusta 21.12.1918.

Kirja Saksalainen Suomi 1918 paljastaa, ettei kenraali Rüdiger von der Goltz liiemmälti arvostanut kenraali Mannerheimia, jota hän piti jonkinlaisena seurustelu-upseerina. Kirjan mukaan ensimmäisen kerran Mannerheimin tavattuaan von der Golz sai Mannerheimista ennakko-odotuksiaan vastanneen käsityksen. Hänen mielestään Mannerheimin sotilaallinen ammattitaito oli kovin vaatimaton. ja koko hänen hahmonsa kuin jostain operetista reväisty. Mannerheimin menestys perustui Golzin mukaan pääasiassa suvereeniin käytökseen, huoliteltuun pukeutumiseen ja monipuoliseen kielitaitoon.

Toisaalta ei Mannerheimkään arvostanut kenraali Golzia, vaan piti tätä suurena juonittelijana. Sitä käsitystä tukee se, että Wikipedian mukaan kenraalin Golzin asemaa saksalaisten miehittämässä Suomessa kuvaa se, että kun valtionhoitaja Svinhufvud ja senaatin puheenjohtaja J. K. Paasikivi tahtoivat neuvotella kenraalin kanssa, he menivät yhä useammin hänen luokseen, sen sijaan että kenraali olisi kutsuttu heidän luokseen. Tilanteesta kertoo hyvin saksalaismielisen kenraalimajuri Hannes Ignatiuksen kirje silloiselle Suomen Berliinin-lähettiläälle Edvard Hjeltille, taustana keskustelu valtionhoitaja Svinhufvudin kanssa:

»Tajusin selvästi, että itsenäisyydestämme on vain varjo jäljellä, von der Goltz on Suomen todellinen valtionhoitaja ja kaikki muut vain sätkynukkeja hänen käsissään.»
   .



Kommentit (0)



Sotalehmät

Sen olen ennenkin tiennyt, että sotahistoria tuntee sotakoirat ja sotahevoset, mutta se on minulle uutta, että kun Saksan Itämeren divisioona nousi keväällä 1918 maihin Etelä-Suomeen, oli osasto niin hyvin varustautunut, että maihin nousi myös 80 lehmää. Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirja Saksalainen Suomi 1918 paljastaa, että sotahistoria tuntee myös sotalehmät.

Sotalehmien sotaan osallistumisen järjellisyydestä en ole varma. Ilmeisesti niiden tarkoitus oli turvata 14.000 saksalaisen sotilaan maitohuolto, mutta kun laskeskelen pillilupi-askin kanteen asiaa, niin vaikka sotalehmiä olisi ruokittu miten hyvin vain, niin noin desilitran päivässä miestä kohti ne pystyivät lypsämään. Kahvimaidoksi se ehkä riittäisi, mutta tuskin saksalaisilla oli kahvia vuonna 1918.

Sen sijaan  Italian armeijalla oli kahvia toisen maailmansodan aikaan, koska jokaisella sotilaalla oli repussaan espressokeitin, tosin vain sellainen mekaaninen mutterimalli, jollainen minullakin on  eikä nykyaikainen sähköllä toimiva peli, ja niinpä heidän sotahommansa menikin enemmän espresson nauttimiseksi ja se oli hyvä sen.

Saksan Itämeren divisioonalla oli 80 sotalehmän lisäksi myös 5000 sotahevosta, eli yksi hevonen kolmea miestä kohti, joten melkoinen määrä miehiä on tarvittu sellaisen hevosmäärän ruoka- ja jätehuollon järjestämiseen. Saksalaisten sotahevosten tappioista en tiedä, mutta jatkosodassa sotaan viedyistä 60.000 suomalaisesta hevosesta koki sankarikuoleman 15.000 kpl, eli lähes joka neljäs. Tappioprosentti on puolet suurempi kuin sotilailla. Kirjailija Sirpa Kähkönen joskus kertoi, ettei hän voinut sota-arkistossa itkemättä lukea sotahevosten kohtaloista.

Kommentit (0)



Sotkamon naijaiset

Eilen tuli hieman liioiteltua Heinolan kaupungin paheellisuutta. Nimittäin Heinolan paheellisuus on hiihtokielellä lähinnä amatöörimäistä puuhastelua, kun sitä vertaa kainuulaisen Sotkamon pitäjän paheellisuuteen; ainakin mikäli on yhtään uskominen Sota ja seksi-kirjaa ja miksi ei olisi uskominen.

Ihan maan, ellei peräti maailmanlaajuista huomiota on herättänyt tarina Sotkamolaisten naijaisista. Naijaisiksi Sota ja seksi-kirjassa nimitetään tapahtumasarjaa, joka käynnistyi jatkosota-aikaan eräiden sotkamolaisten sankarihautajaisten tiimoilta. Pitäjän väki oli kokoontunut saattamaan maanpoveen muutamaa paikkakuntalaista sankarivainajaa ja päätti sitten heti sankarihautajaistilaisuuden jälkeen alkaa vallan porukalla panemaan alulle uusia sankarivainajia.  

Eivätkä sankarihautajaisten yhteyteen kytkeytyneet mulukkutalakoot jääneet ainutkertaiseksi tapahtumaksi Sotkamossa. Kun paikkakunnan  miehet olivat erään kerran lähdössä rintamalle, kokoontuivat pitäjän naiset saattamaan heitä kirkonkylän raitille. Eräs korsukertojista kuvaili tapahtumaa seuraavasti:

Ja voi sitä ’lihan piilotusta’ mikä Sotkamon aseman viereisessä metsikössä ja radanvarsipensaikossa tapahtui. Siellä ei tytöt, eikä rouvatkaan ujostelleet toisiaan, vaan koko seutu oli kuin yhtä ’siskon petiä’, jossa naitiin vieri vieressä.”
 
Mielestäni Sotkamon tulisi hyödyntää rikasta naijaisperinnettään vaikkapa kunnan matkailuelinkeinoa kehitettäessä.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti