Sota ja seksi 16.01.2017, 18:49 Olen asunut Heinolassa parhaassa miehuudessani 16 vuotta ja voin vakuuttaa kaupungin olevan hyvin paheellisen ja intohimoja kuohahtelevan. Yksi vakaimmista, nuhteettomimmista ja kunnollisimmista heinolalaisista oli rakennusmestari Veikko Pystynen, mutta siitä huolimatta, että hän oli Heinolan tai ehkä koko Itä-Hämeen kunnollisin mies, hän on kuitenkin keskeinen vaikuttajayksilö sota-ajan panojutuista kertovassa Sari Näreen kirjassa Sota ja seksi. Näre on teoksessaan siteerannut paljon Veikko Pystysen kymmenen vuotta sitten ilmestynyttä rehellistä ja kaunistelematonta sotakirjaa Ylitin rajajoen klo 9.18. Pystysen kirja on muuten erinomainen todistus miehen ja koko Pystysen suvun lahjakkuudesta. Veikon veli Erkki Pystynenhän oli professori ja eduskunnan puhemies, veljenpoika Jouni Pystynen ilmavoimien komentaja ja toinen veljenpoika Harri Pystynen muusikko ja sarjakuvapiirtäjä. Mainittakoon, että Veikko ja Erkki Pystysen isä oli Tampellan tehtaalla hevosmiehenä. Veikko Pystysen kirjassa on hänen piirustuksiaan nuoruusvuosilta ja niistä ilmenee, että kyllä hänelläkin oli lahjoja sillekin alalle. Vanhoilla päivillään hän hahmotteli oman luonnoksensa Heinolaan suunnitellusta A. F.  Airon muistomerkistä. Siinä vaiheessa oikeat taiteilijat terhistäytyivät ja niinpä puistossa onkin ns. oikean taiteilijan eikä rakennusmestari Pystysen työ. Tosin muistomerkki hyväksyttiin vasta laajan ja Heinolalle tyypillisen kansalaiskeskustelun jälkeen. Yhtenä painavana argumenttina käydyssä keskustelussa oli,  että Airon kaltaisen suurmiehen patsaan tulee olla kolmiulotteinen. Tähän vaateeseen reagoi nopeasti kaupungin oma kuvanveistäjä Vesa Väänänen, joka valmisti erilaisesta kierrätysmateriaalista vaihtoehtopatsaan, eräänlaisen kamelihahmotelman, nimeltään A. F. Kairo. Sen keskeisenä elementtinä on viskitynnyri, jonka taiteilija itse korosti symboloivan Airon patsaasta käytyä kansalaiskeskustelua. Se ei ole vain kolmiulotteinen, vaan peräti neliulotteinen, neljäntenä ulottuvuutena on onttous. Myöhemmin taiteilija Väänänen lisäsi työhönsä lisää eläinrekvisiittaa, sillä Kairo-kameli sai rinnalleen poikasen. Mielestäni kana olisi ollut osuvampi otus. Muutama vuosi sitten julkaisi Airon sodanaikainen sihteeri, nimeltään Kananen, muistelmansa, joista ilmenee, että sihteerin suhde esimieheensä oli lievästikin ilmaisten erittäin likeinen. Lieneekö suhteen laatuun vaikuttanut se, ettei Marski päästänyt Airoa lomille koko sota-aikana - pienet miehet, jollainen 157 senttinen Airokin oli, ovat vikkeliä miehiä monissa asioissa.   . Kommentit (1) Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (0) Kohutuin murhatapaus 15.01.2017, 19:32 Työpaikan ruokapöydässä ratkaisimme silloin vuosia sitten sen Suomen kohutuimman murhatapauksen hetkessä. Murhattu mies oli opiskellut Kuopiossa ja oli täällä liikuskellut huomiota herättävän paljon isokokoisen miesystävänsä kanssa, joka katosi heti murhan jälkeen ja löytyi vähän myöhemmin merestä hukkuneena. Murhatun lesken antamat murhaajan tuntomerkit sopivat tapaukseen. Meistä tapaus oli ratkaistu. Kuitenkin poliisi, johon siihen asti olin luottanut, mutta joihin nyt Aarnion tapauksen jälkeen en enää täysin luota, oli asiasta eri mieltä ja erilaisia tutkimuslinjoja luotiin. Lopulta poliisit ottivat sen kannan, että murhatun perheessä oli käyty kunnon perheriita mm. leipäveitsin ja myös jotain muuta astaloa käyttäen, joka olisi voinut olla vaikkapa kirves, mutta tekovälineeksi löytyvää kirvestä ei löytynyt murhatun taloudesta. Suomen oikeuslaitos, johon jossakin määrin yhä luotan, ei hyväksynyt poliisien tutkimustuloksia ja syytteessä ollut kotirouva vapautettiin lopulta. Nyt murhatun leski on julkaissut muistelmansa, joissa hän selostaa omia tutkimustuloksiaan. Niiden mukaan murhaaja oli eräs väkivaltaan ja muutenkin kummalliseen käytökseen taipuvainen paikkakuntalainen mieshenkilö, jonka nimeä leski ei kuitenkaan kirjassaan voi paljastaa. Sen verran poliisiin ja maamme asianajajalaitokseen luotan, että vaikka lesken tutkimustulos vaikuttaa kirjasta luettuna oikeaan osuneena, niin epäilen, ettei sekään ole totuus asiassa. Eräs kuopiolainen amatöörisalapoliisi, johon sattumalta törmäsin ja joka tuntee asianosaisia, kertoi minulle, että tapauksen selitys löytyy pedofiliasta. Murhattu ja hänen miesystävänsä olivat hänen tutkimuksensa mukaan törmänneet laajaan pedofiilirenkaaseen ja aikoivat julkistaa asian, mutta molemmat vaiennettiin sitä ennen. Siinäpä oivallinen juoni Pekka Lehdon seuraavaan asiaa käsittelevään elokuvaan. Kommentit (0) Suomi - Slovenia 14.01.2017, 18:39 Kyllä ei ollut Suomen potkupallomaajoukkueesta vastusta pikkuisen Slovenian jalkapallomaajoukkueelle. 2 - 0 lopputulos mairittelee poikiamme. Tosin se harmittaa, ettei maalivahti Walter Viitalalle sattunut kaikkein paras päivä. Molemmat maalit olisivat olleet torjuttavissa. Toisaalta sloveenit olisivat ansainneet kenttätapahtumiin nähden pari maalia enemmänkin. Sekin harmittaa, että päävalmentaja Markku Kanervan tilastot rumenivat, kun neljän tappiottoman maaottelun putki katkesi. Luulen, että valmentaja Kanervan voittoputki on maajoukkueemme historian ennätys. Lisäksi harmittaa sekin, että taas paljastui, että kirjoitan paljon ropakantaa. Joskus ennustin, että saman sukuseuran mies Eero Markkasen ampuu seuraavassa maaottelussa pallon pömpeliin viuhuvalla maanuoliaisella. Ensimmäisessä maaottelussaan Markkasen ampui maalipaikasta kymmenen metriä yli ja seuraavassa maaottelussa vain viisi metriä yli ja uskoin eilisessä pelissä näkeväni sukulaismiehen tekevän ensimmäisen maajoukkuemaalinsa, mutta ei tehnyt. Tosin kaksi hyvää paikkaa Eerolla oli ja maata pitkin hän ohjeeni mukaisesti yritti, mutta ohi meni vielä tällä kertaa. Sen sijaan jos kaadot olisi laskettu, olisi satakiloinen Markkanen ollut kentän paras, sen verran miehiä lakosi ympäriltä, kun Pikku-Eero pyörähteli maalin edessä. Slovenia näyttää olevan tällä hetkellä asukaslukuun suhteutettuna maailman paras urheilumaa. Sekä kesä- että talviolympialaisissa Slovenia kahmii nykyään mitaleja toisin kuin Suomi. Tosin jos  koko olympiahistorian mitalit lasketaan ja suhteutetaan väkimäärään, Suomi on vielä maailman menestynein valtio, mutta kohta Jamaika pyyhältää heittämällä meidän ohi. Tärkeintä kuitenkin kansojen välisessä kilvoittelussa on se, että Suomi on yleistä hyvinvointia mittaavassa Hdi-tilastossa vielä Slovenian edellä. Suomi on sijalla 24 ja Slovenia sijalla 25, eli se hengittää meidän niskaamme, vaikka Suomen BKT on asukasta kohti melkein kaksi kertaa enemmän. Kommentit (0) Viimeinen pyöveli Pekka Kolehmainen 13.01.2017, 18:07 Suomen viimeisen rauhan ajan mestauksen suorittaja Lauri Jauhiainen hukkui pian viimeisen mestauksensa jälkeen vuonna 1925. Hänen jälkeensä pyövelin vaativaan virkaan valittiin karttulalainen Pekka Kolehmainen, joka hoiti virkaansa 1825 - 1865 eli peräti 40 vuotta. Tosin yhtään mestausta Kolehmainen ei joutunut suorittamaan, koska tsaari Nikolai I lakkautti kuolemanrangaistuksen Venäjältä vuosikymmeniksi.En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Karttulan Pekka Kolehmainen olisi ollut Suomen viimeinen pyöveli. Venäjä on ensimmäinen kuolemanrangaistuksesta luopunut valtio maailmassa ja Suomi on maailman valtiosta se, joka on pisimmän aikaa tullut toimeen ilman kuolemanrangaistuksia rauhan oloissa. Nikolai I tunnetaan isona, särmikkäänä ja kiukkuisena miehenä, jonka luonteisesta miehestä nykykielellä voisi käyttää kansanomaisempaakin määritelmää. Pietarissa on miehelle jossain vähän syrjemmässä patsas, joka lienee maailman rumin ratsastajapatsas ja se on kaikessa rumuudessa suorastaan vaikuttava. Hevonen näyttää olevan sortumassa 198-senttisen, mutta vantteran keisarin ruhon alle. Erikoiselta tuntuu, että tuon kaltainen hallitsija on ollut kuolemanrangaistusta vastaan, mutta asian perimmäisenä selityksenä saattoi olla Siperian työvoimapula. Ihan jouten ei viimeisen pyövelin Pekka Kolehmaisen tarvinnut olla, koska hän vastasi myös alueen jätehuollosta, eli korjasi talteen hukkuneet ja hirrestä löydetyt sekä kiinni otti kulkukoirat. Sitä en muistanut mestausillan alustajalta kysyä, huolehtiko hän myös piiskausrangaistusten täytäntöönpanosta. Saattoi olla, että kunnan piiskurille oli olemassa oma virka. Nimittäin kirjailija Veijo Baltzarin isovaari toimi Rautalammin piiskurina. Hän sai kuitenkin potkut, kun kieltäytyi ruoskimasta toista mustalaista. Romanikulttuuri on niin tasa-arvoista, ettei mustalainen saa toista mustalaista piiskata. Kommentit (0) Mestausilta	12.01.2017, 19:22
Toissa iltana Isänmaallisen seuran tilaisuudessa tutkija Mikko Moilanen luennoi Suomen rikkaasta mestausperinteestä. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Tilaisuudessa paljastui jälleen se, että Suonenjoen ja Pieksämäen välillä on edelleenkin olemassa erilaisia jännitteitä. Nimittäin jokunen viikko sitten Sunnuntai suomalaisessa väitettiin erheellisesti, että maamme viimeinen rauhan aikana mestattu olisi ollut pieksämäkeläinen torppari Abraham Kaipainen, joka kohtasi matkansa pään Pieksämäen kirkonmäellä 30.10.1824. Vaan taas ovat pieksämäkeläiset tapansa mukaan väärässä ja yrittävät turhaan ylentää itseään ja Pieksämäen imagoa. Ei ole maamme viimeinen rauhan aikana  mestattu pieksämäkeläinen torppari Abraham Kaipainen vaan suonenjokelainen renki Tahvo Putkonen, jolta lyötiin pää poikki joko Pieksämäen kirkonmäellä tai sen lähistöllä sijaitsevalla Olkonkankaalla 8.7.1825. Suomen viimeiselle mestauspaikalle olisi syttä pystyttää ainakin pronssilaatta tapauksen muistoksi. Renki Putkonen oli lyönyt nimipäiväbileissään halolla päin otsikkoa torppari Lassi Hirvosta siten, että Hirvosen henki kaksi päivää myöhemmin pakeni hänen ruumiistaan. Valitettava tapaus sattui Suonenjoen Jauhomäellä, joka paikka on nykyistä Suonenjoen cityn monumentaalista keskustaa. Mainittakoon, että Tahvon nimipäiväbileissä kunnostautui ja oli jopa keskeisenä vaikuttajahenkilönä luullakseni ainakin nimestä päätellen eräänlainen sukuni kantaisä Aatami Koivistoinen, joka tosin tuomittiin myöhemmin vain pelkästä juopumuksesta. Aatamin sisko Margareta Koivistoinen oli halolla surmatun Hirvosen vaimo, ja Aatamille, kuten myös koko suvulle, on kunniaksi se, että hän juhlapaikalla jo kertaalleen otti halon pois tulevalta lankonsa murhamieheltä, joka kuitenkin onnistui vähän myöhemmin uudessa yrityksessään, koska Hirvonen oli unohtanut suojauksensa piippuaan täyttäessään. Sekä Kaipaisen että Putkosen tuomion täytäntöönpanosta vastasi pyöveli Lauri Jauhiainen, jonka täyskaima ja mielestäni myös pojanpojanpoika tunnettiin myöhemmin iskelmäsanoittajana. Pyöveli Jauhiainen oli varmasti alansa huippumiehiä, sillä hänellä oli hyvät työkalut eli peräti kaksi kirvestä, joista toinen instrumentti oli tarkoitettu pään ja toinen käden katkaisuun. Kaipaiselta katkaistiinkin ennen päätä myös käsi, joka oli noussut raha-asioista riideltäessä omaa veljeä vastaan tuhoisin seurauksin. Putkonen selvisi pelkällä pään katkaisulla, koska teon kohteena oli ollut ihan vierasmies, jota seikkaa jostain syystä pidettiin lieventävänä asianhaarana. Kommentit (0)
Eduskunnan arkipäivää	11.01.2017, 19:15
Eduskunnassa sattuu ja tapahtuu eikä Suomen sisäpolitiikka ole niin väritöntä kuin yleisesti uskotaan. Tosin maamme eduskuntaistunnot eivät tapahtumarikkaudessaan yllä esimerkiksi Ukrainan parlamenttityöskentelyn tasolle, josta tämä linkki antaa oivallisen esimerkin https://www.youtube.com/watch?v=LXCSdJivHzU  . Tuomiojan päiväkirja todistaa, että kyllä meidänkin kansanedustuslaitoksessamme sentään jotain osataan, sillä lauantailta 21. joulukuuta 1996, löytyvät seuraavat merkinnät: "Se alkoi Jorma Vokkolaisen nimitettyä Ben Zyskowitsia koplaajien äidiksi, jolloin tämä oli tyhjentänyt vesilasinsa Vokkolaisen niskaan, joka oli niin sanotusti nostanut Zyskowitsin seinälle. Enempää ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua. Claes Andersson taas kertoi pari päivää aiemmin todistaneensa Storyvillessa miten Niinistö ohi kulkiessaan oli heittänyt jotain herjaa Reijo Lindroosille, joka oli saman tien noussut ja vetänyt kätensä jo valmiiseen iskuasentoon, mutta samassa pöydässä istunut Vokkolainen oli ehtinyt hätiin ja jäänyt Reijon käteen roikkumaan. Virpa Puisto puolestaan kertoi pari päivää sitten miten hän oli lähellä iskeä Häkämiehen hampaat kurkkuun kun tämä eduskunnan käytävällä vastaan tullessaan oli heittänyt Virpalle jotain herja: Virpa oli tyytynyt kuitenkin vain verbaaliseen pahoinpitelyyn, tosin sitäkin värikkäämmin." Kommentit (0)
Vihapuhe	10.01.2017, 19:22
Yleensä Erkki Tuomioja antaa itsestään hillityn herrasmiehen kuvan, mutta vietit ja vaistot jylläävät myös tuon värittömältä vaikuttavan ulkokuoren alla. Elanto-sotkujen ollessa pahimmillaan Ilta-Sanomien toimittaja Pietilä kirjoitti jotain Elannon kannalta vähemmän mairittelevaa, joka sai Tuomiojan merkitsemään päiväkirjaansa seuraavaa mielestäni selvästi trumbmaiseksi vihapuheeksi luokiteltavaa: "Pietilä julistaa, että Elanto on mennyttä ja jakaa liiketoimintamme jo muille kauppaliikkeille. Munista roikottaminen ja nuotiolla kärventäminen on liian armeliasta tälle paskiaiselle." Väkevää tekstiä entiseltä ulkoministeriltä. Ihmettelen, ettei media ole vielä reagoinut asiaan. Ainakin laittoman uhkauksen tunnusmerkistö täyttynee tapauksessa. Vertailukohdaksi voisi ottaa sen, että Jussi Halla-aho sai muutama vuosi sitten julkisuudessa blogi-kirjoitukselleen kiukkuista palautetta hirmuisen määrän, kun hän kertoi olleensa tupakalla kotinsa edessä, kun ohikulkeva miehenpuoli pyysi häneltä suuseksiä, joka ehdotus sai Halla-ahon ajattelemaan, että hän hakee pistoolinsa ja ampuu miehenpuolta päähän. Kommentit (0)
Kansanryhmän vastainen kiihotus	09.01.2017, 18:28
Erkki Tuomiojan äsken ilmestyneitä päiväkirjoja lukiessani jouduin lainkuuliaisena kansalaisena pohtimaan, mitä lainsäätäjä tarkoittaa kansanryhmän vastaisella kiihotuksella. Nimittäin Tuomioja joutui kerran ilmeisen tahtomattaan salakuuntelemaan kansanedustajien Ben Zyskowiczin, Pertti Salolaisen ja Ilkka Kanervan toisilleen kertomia vitsejä, joille he nauraa hohottivat vallan hervottomina. Ja seuraavanlaista on kokoomushuumori parhaimmillaan: Mitä Ruotsin armeijan sotilaat tekevät tauolla? - Imee kessua; - Mitä upseerit tekee tauolla? - Polkevat mopoa. Valtakunnan syyttäjän olisi pikimmiten virkansa puolesta tutkittava, täyttääkö edellä mainittu toiminta rikoslaissa kielletyn kansanryhmän vastaisen kiihotuksen tunnusmerkistön. Kokoomuspoliitikothan levittivät suomalaismiehiä yleisesti kiihottavaa tietoa, jonka mukaan ruotsalaismiehet ovat harhaviettisyyteen taipuvaisia. Valtakunnan syyttäjä voisi tutkia myös sen, pitäisikö Kalle Päätalon laaja tuotanto kieltää, koska melkein jokaisessa Päätalon kirjassa moneen kertaan vakuutetaan, että Kuusamon miehet ovat taipuvaisia tuppimulkkuisuuteen ja riippamunaisuuteen. Asiasta tuskin on olemassa edes mitään luotettavaa tieteellistä tutkimusta. Kommentit (0)
Norjan hiihdon ennakoitu romahdus	08.01.2017, 19:07
Harva on se asia, joka naurattaa suomalaista hiihtokansaa enemmän, kuin norjalaisten hiipuva hiihtomenetys. Suomalaiset nauravat vähän liian aikaisin. Epäilen, että tulevissa Lahden hiihdon mömmönkisoissa norjalaiset nauravat viimeksi ja parhaiten. Veikkaan, että sekä naisten että miesten puolella on kaksi norjalaista ylivoimaisesti ylitse muiden. Björgen ja Northug ovat saaneet viime aikoina treenata kaikessa rauhassa, koska ovat vetäytyneet vähäksi aikaa kilpailuista ja palaavat Lahdessa kilpaladuille hirmukunnossa. Niinhän se teki Myllyläkin, joka suurkisojen alla vetäytyi harjoittelemaan omassa rauhassa. Eikä norjalaisten hiihtomenestyksessä ole mitään ihmeellistä. Se on yhtä luonnollinen asia kuin se, että piskuinen Suomi oli vuonna 2000 maailman paras kuulantyöntömaa. Lahden vuoden 2000 Kalevan kisoissa olin omin silmin todistamassa, kun kahdeksan suomalaista yli 20 metrin miestä kilpaili samassa ringissä. Tulevalla olympiavoittaja Harjullakin oli suuria vaikeuksia selvitä kolmelle viimeiselle kierrokselle. Itse uskon, että norjalaisten hiihtokunnon selitys on astmalääkitys, joka on ihan sääntöjen mukainen menettelytapa. Sopivasti käytettynä astmalääke toimii anabolisesti ja ehkäisee ylikuntoa. Niinpä norjalaiset ovat voineet harjoitella selvästi suomalaisia kovempaa. Ja kyllähän astmalääkitys lihaksiakin kasvattaa ja se selittänee kilpahiihtäjätär Björgenin pullottavat hauikset. Muuten saksalainen pikajuoksijatar Katrin Krappe kipitti jo teinityttönä satasen 10,80 astmalääkkeen voimalla. Hän joutui lopettamaan uransa asian paljastuttua. Suomalaisilla saattaa olla vielä yllätyskortti Lahden mömmönkisoihin. Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen sivakoi nyt sellaista vauhtia, että saattaisi voittaa Björgeninkin vapaan tyylin kisassa ilman pyssyä. Mäkäräistä valmentaa Jarmo Punkkinen, joka toimiessaan Italian valmentajana, teki heistä maailman parhaita. Luulen, että Punkkinen pystyisi nostamaan myös Suomen hiihdon maailman huipulle. Kommentit (2)

Jalkas-Ullan luut 02.01.2017, 19:06 Kakkisen rannan murhatutkimusten tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että Kupin Ullan, eli Jalkas-Ullan, luut eivät olekaan huonossa korjuussa, kuten vanhat kärkkääläläiset lapsuudessani kertoivat, vaan ne on haudattu ihan kristillisin menoin. Ainakin Anne Koivistoinen on Internetistä löytänyt haudattujen luettelon, jossa mainitaan Ulla sekä hänen miehensä. Pariskunnan kuolinpäiväksi on merkitty 23.12.1881 ja hautauspäiväksi 26.12.1881, joten ripeästi asiassa on toimittu. Saattaa olla, että palon jäljiltä vainajista on ollut niin vähän jäljellä, että sen vuoksi on silminnäkijöiden mielestä toinen vainaja puuttunut kokonaan. Toisaalta moneltakin ikäihmiseltä olen kuullut tarinan, jonka mukaan kyläläisten silmissä kansantarinoissa mainittu pääepäilty olisi kuumehoureissaan valittanut, että "Ullan luut ovat huonossa korjuussa".  Pääepäillyn sukunimi viittaa Pohjois-Karjalan puoleen ja saattaa olla, että hänkin oli Sourun ruukin paikkakunnalle houkuttelemia. Pääepäillyn nimeä ei mainittu aiemmin julkaisemassani peräänkuulutusilmoituksessa. Itse olin ennen sitä mieltä, että vainaja olisi upotettu Kakkisen järveen tai johonkin lähellä olevaan suonsilmäkkeeseen, mutta koska nyt on selvinnyt, että murha tapahtui talvella, niin järveen tai suonsilmäkkeeseen upottaminen ei tunnu todennäköiseltä vaihtoehdolta. On paljon mahdollista, että Ulla haudattiin yhdessä miehensä kanssa, ja kansantarinat ovat lisänneet tapaukseen yksityiskohdan, jonka mukaan vaimon ruumista ei olisi koskaan löydetty. Sellainen jättää paljon vaihtoehtoja vilkkaalle ja jopa sairaalloiselle mielikuvitukselle. Kommentit (1) Murhatutkimusten tässä vaiheessa 01.01.2017, 22:20 Kakkisen rannan murhamysteeritutkimusten tässä vaiheessa vahvat epäilykset kohdistuvat kahteen pohjoiskarjalalaiseen miehenpuoleen. Vaan mitä tekivät nämä miehenpuolet Kakkisen salolla 1880-luvulla? Tutkimusten tässä vaiheessa epäilen heidän vahvasti olleen Karttulan Syvänniemellä sijainneen Sourun rautaruukin työmiehiä. Sourun rautaruukki oli 1800-luvun lopulla maamme neljänneksi suurin raudan tuottaja. Ilomantsin Möhkössä ja Värtsilässä oli vielä vanhemmat ja suuremmat ruukit ja luulen, että sikäläisiä ammattitaitoisia työmiehiä houkuteltiin Sourun palvelukseen. Kakkisen järvestäkin nämä erikoisammattimiehet nostivat malmia; siitä meitä muistuttaa vieläkin Malmiluoto-niminen paikka. Ja muistanpa, että vielä minunkin lapsuudessani Satulamäestä Kumpuselle vievän polun varrella erottuivat miiluhautojen paikat. Niissä on oli aikoinaan poltettu puita hiiliksi Sourun ruukin tarpeisiin. Yksi hiilenpolttaja on ollut tohmajärveläinen Olli Haara, jolle eräs Satulamäen Koivistoisten tyttäristä synnytti avioliiton ulkopuolella pojan, jolle annettiin isänsä etunimi. Sen verran Kakkisen Olli, eli Olli Koivistoinen, joka ihan hyvin olisi voinut olla sukunimeltään myös Haara, isästään tiesi, että tiesi isänsä nimen  ja vielä senkin hän tiesi, että isä oli ollut kahdella jalalla kulkeva sonni, jota poika Olli olisi tavattaessa tintannut turpaan. Kommentit (0) Luottamus poliisiin 30.12.2016, 19:14 Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat maailman kansoista eniten poliisiin, ja luulen, että eilinen Aarnion tapauksen tuomio vain lisää suomalaisten luottamusta poliisiin. Jokainen, joka vähänkin asioista ymmärtää, ymmärtää, että on hyvä, että viranomaiset ja nimenomaan poliisiviranomaiset huolehtivat maassamme huumeiden tukkukaupasta. Jos yksityisen sektorin rikolliset asiasta huolehtisivat, olisivat seuraukset tuhoisat varsinkin kansanterveyden kannalta. Ennen kuin luotettavat poliisit valtasivat huumemarkkinat, oli aineiden laatu surkeaa. Esimerkiksi hasiksesta kolmannes oli kuivattua aasinlantaa. Eilisen tuomion mukaan huumepoliisin päällikkö Aarnio toi maahan tonnin verran huumetupakkaa eikä ole mitään näyttöä siitä, että joukossa olisi ollut yhtään aasinlantaa. Suomessa kuolee vuosittain 3000 ihmistä viinaan ja 150 huumeisiin. Huumekuolemia on meillä enemmän kuin kolme kertaa suuremmassa Hollannissa, jossa aineet ovat niin vapaita, että yhteiskunta suorastaan jakaa niitä kaikille tarvitseville. Suomen huumekulttuuri on ihan lapsenkengissä, ja asia ilmenee esimerkiksi siinä, että pilvenveikoille voidaan vapaasti kaupitella suoranaista paskaa. Muuten kun maamme 60-luvun heräävä nuoriso oivalsi haluavansa laajentaa tajuntaansa,  tuntemattomaksi jäänyt Arskaksi kutsuttu mieshenkilö myi heille tähän tarkoitukseen puolet Wanhan Ylioppilastalon ilmoitustaulusta murusiksi jauhettuna. Asian harrastajien mukaan kohtuullisesti käytettynä aine antoikin fantastisia fiiliksiä, mutta liiallisen pössäyttelyn seurauksena oli kohta ihan tööt. Kommentit (0) Kotiuttaminen 31.12.2016, 18:04 Nuorten mm-kiekoissa ilmeni, että sanonta tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa, ei vastaa reaalitodellisuutta, sillä Suomen joukkueen johdolle annettiin potkut kesken kisojen, vaikka pikkuleijonat kilvoittelivat ihan jalosti, vaikka voittoja ei kivoittelussa siunaantunutkaan. Olen niin vanha mies, että muistan, ettei tapaus ole ihan ainutkertainen; noin 30 vuotta sitten nuorten mm-kiekkoturnauksesta lähetettiin kesken kisojen kotiin sekä päävalmentaja että joukkueen johtaja, jotka molemmat ovat vieläkin hyvin tunnettuja kiekkomiehiä. Tosin silloin syynä ei ollut joukkueen huono menestys, vaan se, että molemmat joukkueen keskeiset vaikuttajayksilöt sortuivat ns. viihteen puolelle. Lopullinen niitti oli, kun päävalmentaja kesken ottelun kiipesi selvässä laitamyötäisessä jäälle ja yritti nappaskengillä liukastellen tavoittaa luistimilla pakoon kiitänyttä ottelun tuomaria. Mediassa vältettiin, että päävalmentaja yritti tavoittaa tuomarin, jotta olisi voinut lyödä tätä, mutta päävalmentaja kiisti tiedon erheellisenä ja vakuutti, että hän halusi tavoittaa tuomarin keskustellakseen tämän kanssa sääntötulkinnoista. Kommentit (0) Annikin nosto 07.01.2017, 19:04 Eilen lainasin geokätkeilijöiden nettisivua, jossa kerrottiin, että Annikki-lokomotiivi olisi nostettu 1874 Saittajärven pohjasta. Itse yritin digilehtiarkistosta löytää tietoa Annikin nostosta, mutta enpä mitään löytänyt. Koska hyvä tarina on monta kertaa hedelmällisempi asia kuin hedelmätön todellisuus, olen taipuvainen uskomaan, että siellä Saittajärven pohjassa yhdeksän metrin syvyydessä kolmimetriseen mutaan vajonneena lepää Annikki edelleen odottaen nostoa ja matkailunähtävyydeksi näytille panoa. Epäilen, että vaikka Tapio-lehden mukaan Warkaudesta asti tuotiin sukellusvaatteita onnettomuuspaikalle, jotta  Annikki olisi voitu haalata pintaan, niin sen ajan vehkeillä nosto on saattanut olla liian haasteellinen tehtävä. Annikki nimittäin painoi 8200 kiloa. Nykyajankin välineillä nosto olisi hankalaa. Niinpä joku sukelluksen harrastaja voisi pukeutua nykyajan sukellusvaatteisiin sekä varustautua nykyaikaisella miinaharavalla ja tutkia tapahtumapaikan mutalikkoa. Toinen Syvänniemeen liittyvä mysteeri on, että eräs paikkakuntalainen on minulle vakuuttanut, että myös sota-aikaan kylän tiellä liikkui raskasta kalustoa. Hänen mukaansa siellä ajeltiin panssarivaunuilla, jotka oli saatu sotasaaliiksi ja joita kunnostettiin tyhjillään olevassa tehdasrakennuksessa. Aika kummalliselta tuntuisi, että rintamalta olisi tuotu tankkeja Syvänniemelle, jonne ei ollut edes rautatietä. Mutta kuitenkin ihan täysjärkinen mies on minulle totena vakuuttanut nähneensä poikasena kylän raitilla panssareita, joten jokin totuudensiemen tarinassa on. Syvänniemen kylä on ainakin linnuntietä yllättävän lähellä Kärkkäälää, koska mummoni Hilda, jonka korvat eivät olleet suuret, vaan valtavat, oli ainakin tarinan mukaan kuullut Syvänniemen kirkonkellon lyönnit.Voi olla, että kirkkaalla pakkassäällä niin on voinut tapahtuakin. Närhin Eelis, joka on Hildan veljenpoika ja jolla ilmeisesti on myös hyvä kuulo, kertoi joskus, että oli Kakkisen salolla hiihdellessään kuullut yhtä aikaa sekä Syvänniemen että Suonenjoen kirkonkellot. Kommentit (0) Värikkäämpi versio Annikin turmasta 06.01.2017, 19:17 Eilisen juttuni Tapio-lehden versio Annikin turmasta saattaa olla hieman sievistelty kuvaus tapahtuneesta. Geokätkijöiden nettisivulla kerrotaan tapauksesta hieman värikkäämpi versio, jossa tietolähteenä on käytetty teosta Keihästaival – Historian murros Syvänniemellä : "Virallisten poliisipöytäkirjojen mukaan masinisti Theodor Westmanin ollessa pumppaamassa vettä, oli nuori Lovisa Airaksinen mennyt omin luvin veturin sisälle. Hän asui kahden virstan päässä Saittajärveltä ja oli lähdössä Viipuriin ja halusi hyvästellä tuttaviaan. Hyvästellessään hän oli pelehtinyt 15-vuotiaan veturinlämmittäjän Aron Myöhäsen kanssa. Veturinlämmittäjä oli tällöin lentänyt käynnistysmekanismia päin, jolloin veturi oli lähtenyt lautalta liikkeelle ja pudonnut järveen vieden syvyyksiin mukanaan Loviisa Airaksisen. Todistaja Adam Kääriäisen mukaan taas Loviisa Airaksinen oli vienyt kätensä käynnistysmekanismille. Vanhojen lehtitietojen mukaan veturi olisi nostettu vuonna 1874 ja sen nostetut osat olisi mahdollisesti kuljetettu Venäjälle." Kommentit (1) Höyrytraktori Annikki ja onneton hyvästijättö 05.01.2017, 19:30 Jokunen ilta sitten tuli telkkarista jo aika monennen kerran Juhani Ahon romaaniin perustuva tv-elokuva Rautatie, joka on maamme elokuvatuotannon helmiä. Varsinkin Leo Jokela on Matin roolissaan kerrassaan erinomainen. Pikkuisen aloin filmiä katsoessani kuitenkin epäilemään, että Aho liioittelee varpaisjärveläisten Matin ja Liisan metsäläisyyttä, sillä vaikka Savon rata valmistuikin vasta 1900-luvun alussa Lapinlahden korkeudelle, oli Savo siihen aikaan muuten maamme tieteellis-teknisen kehityksen kärjessä.   Esimerkiksi Karttulan Syvänniemessä olivat maamme toiset katuvalot palaneet jo vuosikymmeniä, ensimmäiset katuvalot tulivat Helsinkiin. Ja ilmeisesti maamme ensimmäinen moottorikäyttöinen maantieajoneuvo, joka oli Syvänniemen Sourun ruukin omistama höyrytraktori Annikki, oli liikennöinyt kylällä jo vuonna 1871 kuljettaen rauta- ja puulasteja.   Tosin montaa viikkoa se ei ehtinyt liikennöimään. Kun tätä 8000 kiloa painavaa hökötystä oltiin siirtämässä 23.9.1871 klo 14.00 lossilla Saittajärven yli, humpsahti se järveen.  Annikin tuho ei tullut yllätyksenä. Lokomotiivin henkilökunta herätti kylällä pahennusta viettämällä ns. hauskaa elämää. Lievästi ilmaistuna tämän porukan työmaajuopottelu ei ollut aivan lapsenkengissä. Masinistien ja kaikkien savolaisten kunniaksi on kuitenkin luettava, ettei Annikin onnettomassa tapauksessa ollut kysymys maamme ensimmäisestä rattijuoppoustapauksesta, mikäli yhtään on uskominen alla olevaa digilehti-arkistosta löytyvää juttua: TAPIO-lehti 30.9.1871 ONNETON HYVÄSTIJÄTTÖ Viime viikon perjantaina tämän kuun 22 p:nä tapahtui Karttulassa Saittajärven rannalla seuraava onnettomuus: Lokomotiivi (höyryveturi) tuli tavalliselta matkaltansa Syvänniemen ruukilta tavaralastinsa kanssa, jossa sitä varten tehdyllä aluksella tuotiin Saittajärven toiselle puolelle, jossa lokomotiivi tavallisesti käännetään ympäri paluumatkalle Syvänniemelle ja varustetaan puu- ja vesitarpeilla. Lokomotiivi seisoi rantasillalla jonka vierellä oli alus odottamassa järven yli lähtöä. Masinistit puhdistivat masiinaa, panivat vettä pannuun ja lämmittäjä-poika puhdisti uunia, sillä lähtöhetki läheni. Eräs tyttö, joka oli matkalla Viipurin, jätteli jäähyväisiä kaikille tuttavillensa, hyppäsi Lokomotiivin etulavalle kättelemään lämmittäjä-poika, joka vielä oli kättelemättä. Tytön pyörähtäessä siinä ahtaassa paikassa, vastasi hänen ruumiinsa siihen tappiin, joka panee lokomotiivin käymään: tappi pyörähti ja samassa silmän räpäyksessä alkoi lokomotiivi käymään. Siitä säikähtäen hyppäsi lämmittäjä-poika lavalta sillalle, mutta tyttö ei taitanut mitään tehdä, hän seisoi lavalla ja tuossa tuokiossa oli lokomotiivi aluksesta, josta se samassa käynnistä suistui päätäpäin järven syvyyteen tytön kanssa. Sillä paikalla on viiden sylen syvää.  Warkaudesta on tuotu sukellusvaatteita ja koneet ja tällä viikolla on haalattu Lokomotiivia ylös järvestä. Tyttö on hukkunut. Se oli siis totisesti onneton hyvästijättö. Tämäkin tapaus pitäisi muistuttaa sitä tärkeätä seikkaa, ettei milloinkaan lähetä eikä käsitellä höyrykoneita sen joka ei asiaan kuulu eikä tunne laiteitten vaikutusta. Mainittu tyttö sai sen kautta kuolemansa ja tuotti arvaamattoman vahingon lokomotiivin omistajille. Kommentit (0) Victor Barsokevitschin polkupyörä 04.01.2017, 19:38 Kuopion torilla oleva kauppakeskus on näköjään nimeltään Vihtori, jonka asiantilsn vasta ihan äskettäin havaitsin, ja koska entisen Anttilan talon takaseinään ovat ilmestyneet nuo valokuvaaja Victor Barsokevitschin ottamat kuvat, luulen kauppakeskuksen nimen liittyvän tähän kuuluisaan kuopiolaiseen valokuvaajaan. Yhtenä aamuna työmatkallani ihmettelin, että jotain kummallista tuon kuvan viime vuosisadan alun pikkutytön pyöräkalustossa on, mutta sitten hokasin, että myyräkuumehan se selittää tuon oudon pyörävarustuksen. Myyräkuume nimittäin vaikeuttaa näön tarkennusta ja asiaa lähemmin silmäiltyäni ymmärsin, että joku satunnainen polkupyöräilijä on vain onnistunut pysäköimään citymaasturinsa siten, että se näyttäisi kuuluvan Victorin valokuvaan. Vähän syrjemmässä olevien pikkupoikien varustus vaikuttaa olevan Victorin ajan mallinen. Muuten Victorin aikaan polkupyörä, joka lienee ollut umpivalurautaa, oli 30-kiloinen. Nykyään kevyimmät fillarit ovat kolmekiloisia. Kilpapyöräilyn säännöt tosin vaativat, että kilpapyörän tulee painaa vähintäin 6,8 kiloa, vaikka itse hiilikuituinen runko painaa vain 800 grammaa eli saman verran kuin miesten keihäs. Kommentit (1) Polkupyörien hautausmaa 03.01.2017, 19:06 Yleensä maailman asiat ovat järjellä selitettävissä eikä yliluonnollisia asioita juurikaan ole paitsi se asia, että sukat ja kuulakärkikynät pystyvät dematerialisoitumaan eli katoamaan täydellisesti. Itselläni on teoria siitä, että jossain hyvin kaukana on suuri putous, jonka takana on suuri luola, jonne sukat ja kuulakärkikynät vaeltavat kuolemaan tuntiessaan aikansa täyttyvän. Minulta on myös dematerialisoitunut, eli hävinnyt täydellisesti, kolme polkupyörää ja nyt luulen tietäväni, minne ne ovat kadonneet. Työpaikkani, joka on entinen kasarmi, on ympyröity tukevalla aidalla ja töihin kävellessäni olen havainnut, että harva se aamu on yön aikana  erittäin huonokuntoisia polkupyöriä ilmaantunut nojallee aitaa vasten. Yleensä niitä on suuria laumoja yhdessä kasassa. Minulla on nyt teoria, jonka mukaan vanhat polkupyörät tuntiessaan aikansa täyttyvän vaeltavat kuolemaan Kuopion kasarmin aidan viereen. Yleensä pyörävainajat viipyvät paikalla muutaman päivän ja sen jälkeen ilmeisesti jokin viranomaistaho käy ne noutamassa metalliromunkeräykseen. Kommentit (0) Peräänkuulutus 29.12.2016, 19:08 Tapio-lehti on 16.8.1882 julkaissut sivuillaan seuraavan peräänkuulutuksen, jonka Anne Koivistoinen minulle ystävällisesti lähetti:   Kuulutettuja: Koska Kiihtelysvaaran pitäjän kihlakunnan oikeudessa varkaudesta ja murhapoltosta kanteen alla olevat miehet Erik Juvonen, kotoisin Liperin ja Paavo Puustinen Kiihtelysvaaran pitäjästä, kuljetettaessa Kaavin pitäjässä ovat saaneet tilaisuuden karata, sittemmin heitä kiinnisaamatta, ovat Juvonen ja Puustinen yleisesti kuulutetut kehoituksella asianomaisille kruunun ja kaupungin palvelijoille heitä tarkoin tiedustelemaan ja tavattaessa kiinni ottamaan sekä täkäläiseen läänin linnaan lähettämään.   Juvosen tuntomerkit ovat: pituus keskinkertainen, valkoverinen, hiukset vaalean punaiset, kiharat, silmät vaaleat, nenä suora, ikä 21 vuotta. Puustinen, joka on mustaverinen, tunnetaan keskinkertaisesta pituudesta, sukamaisesta mustasta tukastaan, mustista silmistä ja kippuranenästä ja on noin 25 vuoden ikäinen.   Kihlakunnan oikeuden, Kuopion pitäjän käräjäkunnasta sisällä olevan kuun 7. päivänä julistamasta päätöksestä antaman määräyksen mukaan, on työmies Wilhelm Raatikainen, jota ei ole tavattu viimeisellä olinpaikallansa Suonenjoen pitäjän Lieteenmäen kylässä, kuulutettu kehoituksella asianomaisille kruunun ja kaupungin palvelijalle, tavattaessa manaamaan Raatikainen tänne lähetettävää todistusta vastaan, mainitun oikeuden 8 päivänä ensi tulevata syyskuuta pidettävään istuntoon kuultavaksi silloin jatkotutkintaan otettavasta asiasta, jossa vangittuna oleva David Davidinpoika Markkanen Suonenjoen pitäjän Syvänmaan kylästä on kanteen alainen sekä yöllä vasten 23. päivänä joulukuuta 1881 Karttulan kappelista löytyvästä Kakkisen torpasta tapahtuneesta varkaudesta, kuin myöskin että hän joko tahallansa on virittänyt, eli huolimattoman tulen kanssa menettelemisen kautta aikaan saattanut sen tulipalon, joka samana yönä torpassa tapahtui ja jolloin torpan asukkaat Adam Rossi ja hänen vaimonsa Ulrika Jalkanen ovat sisäänpalaneet.   Tuosta peräänkuulutusilmoituksesta voisi päätellä, että Kakkisen rannan murha olisi käsitelty käräjillä, ja niinpä soittelin Joensuun maakunta-arkistoon ja tiedustelin, löytyykö sieltä tietoa asiaa koskevasta oikeudenkäynnistä. Minua palveltiin erittäin avuliaasti, mutta mitään tietoa oikeusjutusta ei löytynyt. Myöhemmin lähetin sähköpostilla maakunta-arkistoon vielä lisää sen ajan lehdistä löytyvää taustatietoa asiasta uskoen, että se saattaisi auttaa tapauksen asiakirjojen jäljittämisessä, mutta ainakaan tähän mennessä en ole vastausta saanut.   Kärkkääläisessä kansanperinteessä ei muisteta peräänkuulutuksessa mainittuja Erkki Juvosta, Paavo Puustista, Ville Raatikaista eikä Taavetti Markkasta, mutta sen sijaan minulle on kyllä kerrottu kylällä syyllisenä pidetyn henkilön sukunimi eikä hän ole kukaan peräänkuulutetuista. Kommentit (1) Totuusvajeista uutisointia

28.12.2016, 19:57

Nyt minäkin osaan hakea asioita lehtien digiarkistosta ja onnistuin löytämään seuraavan mielenkiintoisen jutun Kakkisen rannan tragediasta. Uudenvuoden aattona 31.12.1881 uutisoi Tapio-lehti seuraavaa: KAKSI IHMISTÄ PALANUT   Suonenjoelta kuuluu se kamala uutinen, että yöllä viime perjantaita vasten Vehmaalla Koivistoisen tilalla Adam Rossin mökki paloi poroksi ja siinä myöskin itse Rossi ja hänen vaimonsa Ulrika Venäläinen joutuivat tulen uhreiksi. Mökki sisälsi kolme huonetta; ulkohuoneet pelastuivat. Syyksi tulen irtipääsemiseen arvellaan, että mökissä, jossa tiedettiin olleen vähän rahoja, kävi rosvo ja sytytti sitten tulen vireilleen. Tähän aihetta antaa se, kun palaneen mökin edustalta löydettiin tyhjä rahapörsti.   Aika monta totuusvajetta tuohon juttuun mahtuu.  Palanut mökki ei sijainnut Suonenjoella, vaan Karttulan puolella; tosin kyllähän mökin liikenneyhteydet suuntautuivat Suonenjoen Kärkkäälään ja molemmat vainajat lienevät olleen syntyjään suonenjokelaisia.   Kärkkäälässä sijaitsevalla Koivistoisten Vehmaan talolla ei ole mitään yhteyttä palaneeseen mökkiin; välimatkaa on noin 11 kilometriä. Seuraavassa numerossaan Tapio-lehti onneksi hyvän lehtimiestavan mukaisesti oikaisi erheellisiä tietojaan sikäli, että kertoi hirveän tapauksen sattuneen Karttulan Punnonmäen kylässä Kakkisen järven rannalla. Tosin Punnonmäen kyläänkin on tapahtumapaikalta kymmenisen kilometriä. Kommentit (2)