Räkkä	21.06.2015, 16:31
Lapissa sanotaan sattuvasti, että ellei ole räkkää, ei ole elämääkään. Räkällä sikäläiset tarkoittavat meikäläisiä itikoita, ja tänä kesänä elämää on ollut harvinaisen runsaasti. Pohjanmaalla sen sijaan itikalla tarkoitetaan lehmää ja näin ollen pohjalaisten itikat ovat meikäläisiä itikoita jonkin verran kookkaampia. Tämän kesän savolaisitikat ovat tosin ennennäkemättömän fyysisiä eli isoja ja lihaksikkaita ja niitä on paljon.   Viime aikoina on julkisuudessa alettu puhua paljon siitä, mitten ihmiskunnan ruokahuolto voitaisiin kestävästi järjestää hyönteisten avulla. Hyönteiset ovat proteiinin tuottajina ylivoimaisia perinteisiin kotieläimiin verrattuna. Tämän kesän itikoita tarkastellessani alan minäkin olemaan sitä mieltä, että hyöteissyönti on varteen otettava vaihtoehto perheen ruokahuoltoa suunniteltaessa. Eikä hyönteissyönti ole edes vaivalloista, koska viime päivinä ateriat ovat suorastaan suuhun tupanneet. Kommentit (0)
Ukon vakat ja juhannus	20.06.2015, 18:44
Eilen minun vanhan siivon herrasmiehen ilme muuttui mietteliään näköiseksi, kun viehättävä uutisten lukijaneitonen kertoi, että ennen syntyvyys oli korkeinta maaliskuulla, koska "rakkaudenhedelmät pantiin alulle juhannuksen tienoilla". Mielestäni uutistenlukijatyttönen liikkui kielenkäytössään vähintäänkin hyvän maun rajoilla, ja epäselvää on voivatko lapset ja hyvämaineiset naiset enää tv-uutisia katsella, mikäli tuolla linjalla jatketaan.   Vaikka korkeakirkolliset piirit ovat yrittäneet muuttaa juhannusta Johanneksen marttyyrikuoleman muistopäiväksi, vanha muinaisuomalaiseen teologiseen näkemykseen perustuva hedelmällisyyden edistämistä korostava ukon valat-juhla vaikuttaa edelleen vahvasti suomalaisessa juhannuksen viettoperinteessä. Harva ei ole se suomalainen, joka käyttäytyy juhannuksena todella sopimattomasti, kuten vanha ukon vakat- juhlaperinne edellyttää, jotta sade ja hyvä ilma turvataan loppukesäksi.   Uukuniemellä oli ainakin vielä muutama vuosi sitten perinteenä, että paikkakunnan reippaat ja pahasuiset naiset esittivät kesäjuhlilla ukon vakat-kuvaelman, ja kyllä siinä esityksessä liikuttiin ns. hyvän maun rajoilla. Luultavasti muinaiset uukuniemeläiset juhlivat ukon vakkojaan Papinniemen suunnalla ja perinne jatkuu sikäläisillä juhannusjuhlilla edelleenkin.   Monina vuosina tapahtuman järjestelyistä vastasi seurakunta, mutta se ei menoa liiemmälti hillinnyt. Harvassa paikassa olen nähnyt yhtä paljon juopuneita. Paikkakuntalaisten mukaan se oli sitä ekumeniaa ja nyt sen itsekin ymmärrän. Uukuniemen yhdistetyillä  juhannus- ja ukon vakka-juhlilla yhdistyivät alkuperäinen muinaissuomalainen ja nykyinen teologinen näkemys. Muinaisuukuniemeläiset palvoivat Ukko Ylijumalaa ja nykyiset Jumalaa.   Ensimmäisen suomenkielinen kirjallinen maininta Ukon vakoista on vuodelta 1548, suomen kirjakieltä kehittäneeltä Mikael Agricolalta. Myöhemmin, vuonna 1551 Agricola julkaisi Dauidin Psalttarin, jonka esipuheessa oli runomuotoinen luettelo vanhoista suomalaisista jumalista. Tässä yhteydessä hän mainitsi Ukon vakat uudelleen. Hänen mukaansa kevätkylvön yhteydessä juotiin Ukon Malja, ja siitä juopuivat varsinkin naiset. Sitten tehtiin häpeää. Tekstiä on tulkittu siten, että jumalatkin rakastelivat. Näillä menoilla Agricolan mukaan saatiin sadetta ja hyvä ilma.[1] Alkuperäinen teksti sanoo näin: ”Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon.” Kommentit (0)
Juhannusmusaa	19.06.2015, 16:23
Kyllä ei mieli mettä keitä tänä juhannuksena. Onneksi illaksi on sentään luvassa 14 astetta ja mikä parasta, niin nimen omaan plusastetta. Ennen juhannusaattona sekä mielessä että radiovastaanottimissa soi Georg Otsin Saarenmaan valssi, jossa virolaista pellavapäätä pyöritteli ihan turhaan kiiltävätähtinen sotilas, jolla varmaankin tarkoitettiin monien mielestä miehitysvallan edustajaa, mutta nyt ei mielessä soi Saarenmaan valssi, vaan tunnelmaan paremmin sopiva Peltoniemen Hintriikan surumarssi, joka joskus jossain kansanäänestyksessä valittiin maailman synkemmäksi sävelmäksi.    Ihan tulee mieleen Päätalon Kassu, jonka mielessä alkoi jatkuvasti soimaan Lasihelmi, ja niinpä mies oli kohta valmis piirin mielitautiparantolaan. Tosin itselleni tuo Tapio Rautavaaran Peltoniemen Hintriikan surumarssi on sikäli muutenkin ajankohtainen, koska olen juuri ilmoittautunut vapaaehtoiseksi Vienan retkelle, ja tarkoitus on käydä Karhumäen urheilukentällä tarkastamassa, onko siellä vielä pystyssä se merkkipaalu, jonka keihäsvalmentaja Mikko Kajan sinne upotti kesällä 1943 Tapio Rautavaaran hirmukaaren alastulopaikalle.   Rautavaaran koivukeppi lensi peräti 80,93, eli yli kaksi metriä yli silloisen maailmanennätyksen. Ei taitaisi onnistua nykymiehiltä, Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla voisi joskus kokeilla ja kilpailla perinnevälineillä. Tapsan heitolla oli monta todistajaakin, eli joukko sirkeitä maatuskoita, jotka sirkuttivat, että "ylen sie priha sinkoat."   Muuten Kuopio  - Karhumäki linja-autovuoroon mahtuu vielä mukaan, joten käyttäkääpä ainutlaatuista tilaisuutta hyväksenne - raja voi kohta sulkeutua.  Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa  https://m.youtube.com/watch?v=PuRbjPnIxgw . Kommentit (1)
Rusinafarmari	18.06.2015, 17:47
Uusia terveisiä tuottajan saroilta. Olen pitkään suunnitellut, että minusta tulisi Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurin viininviljelijä, mutta hankkeeni on nyt kärsinyt kolauksen. Yritin karaista viinikasvustoani raikkaassa ulkoilmassa, mutta siinä kävi kuin kauniissa iskelmässä Suopursu kukkii, jossa syksyn vihuri tulee ja katkoo, riipii sekä surmaa laulun ylpeän suopursun.   Tämä alkukesä on harvinaisen kylmä, sateinen ja tuulinen ja niinpä toin varmuuden vuoksi viniviljelmäni lämmittelemään uunin kylkeen. Ehkä se vielä toipuu. Tänä kesänä ei satoa vielä tule, mutta katson luottavaisena tulevaisuuteen. Tosin tiedän viininviljelyn haasteet, ja voi olla, ettei pelkkä rypäleiden tai viinin tuottaminen ole liiketaloudellisesti kannattavaa, koska Etelä-Euroopassakin on alalla ylituotantoa. Itse tosin olen keksinyt markkinaraon ja aion jatkojalostaa satoni rusinoiksi. Kotimaisista luomurusinoista ei ole ylituotantoa. Kommentit (0)
Työläisjalkapalloilun juhlaa	17.06.2015, 18:08
Eilen kamppailtiin perinteiltään rikkaalla Itkonniemen jalkapalloviheriöllä työläisjalkapallo-ottelun merkeissä, kun Kuopion Elo, jonka juuret ovat talonmies Israel Närhin johtamassa tuhatmiehisessä Kuopion punakaartissa, johon olisi enemmänkin tulijoita ollut, jos vain työväentalolle olisi enemmän miehiä mahtunut, kohtasi kotikentällään toisen vahvan työläisjalkapalloiluseuran Suonenjoen Pallon, jonka juuret lienevät Erkki Junkkarisen vaarin johtamassa Iisveden punakaartissa. Iisveden punakaarti ei ollut yhtä runsasmiehinen kuin Kuopion, mutta kuitenkin vielä lapualaisvuosinakin salanimellä esiintyneet kommunistit saivat vaaleissa Iisvedellä noin 75 %:n joukkokannatuksen.   Ottelu oli vauhdikas ja rehtihenkinen sekä tasaväkinen, vaikkakin pelin päätyttyä olisi valotaululla, mikäli sellainen olisi ollut, lukenut tulikirjaimin kotijoukkueen voittolukemat 5-2 tai 6-2. Täyteen yksimielisyyteen katsomo ei ottelun lopputulemasta päässyt..   Hyvätasoista kamppailua oli seuraamassa kauden ennätysyleisö, eli peräti 27 maksamatonta ihmiskatsojaa ja yksi biscon frisee-merkkinen koira, joka välillä innostui raivoisasti kannustamaan tasapuolisesti molempia työläisjoukkueita. Merkille pantavaa tapahtumassa oli, että katsomossa juotiin runsaasti olutta, poltettiin viljalti tupakkaa sekä grillattiin makkaraa kertakäyttögrillillä, jollaisia asioita ei normaalisti urheilutilaisuuksissa ei yleensä harrasteta.   Kuvassa Elon vauhdikas hyökkäys kilpistyy Supan vankkaan puolustusmuuriin.      Kommentit (0

 

 

Rosvot kiinni	16.06.2015, 17:56
Sitten terveiset tuottajan saroilta. Kymmenisen vuotta sitten Kioskin Matti lahjoitti Uukuniemen kirkonmäeltä minulle kirsikkapuun taimen ja nyt se sitten kukkii ensimmäisen kerran kunnolla Suonenjoen Kärkkäälän kylän karulla ilmastovyöhykkeellä, joka on ihan erilainen kuin Laatokan Karjalan rehevien lehtomaiden ilmastovyöhyke. Nähtäväksi jää, kantaako puu syksyllä hedelmää ja ymmärtävätkö Suonenjoen mansikkarastaat kirsikoiden päälle.   Puun kasvuun pääsy oli vaikeaa ja vei vuosia, mutta nyt se on juurtunut kunnolla ja näyttää viihtyvän vallan mainiosti. Ainakin se levittää poikasiaan lähiympäristöön, enkä oikein tiedä, miten poikasiin pitäisi suhtautua. Ainakin täällä Savossa on yleinen käsitys se, että nämä poikaset, joita täällä jostain syystä kutsutaan rosvoiksi, pitäisi armotta hävittää. Kuitenkin Uukuniemellä kirsikkapuut näyttävät menestyvän ja leviävän ihan hyvin villeinä luonnossakin, vaikka rosvot jätetään rauhaan. Nähtäväksi jää, mihin toimenpiteisiin ryhdyn rosvojen suhteen.   Rosvoista puheen ollen muistan, miten SMP käytti joidenkin vaalien alla silloin ajankohtaista ja kansaan menevää iskulausetta "Rosvot kiinni". se oli varmaan sitä aikaa, kun eduskunnan talouspäällikkö jäi kiinni siitä, että oli piilottanut kuorma-autolastin seteleitä jonnekin tuulen suojaan. "Rosvot kiinni"- hokeman korvasi muistaakseni sittemmin iskulause "SMP - neljä kirjainta joihin voi luottaa". Kommentit (0)
Omat vahvuudet	15.06.2015, 18:00
Olen taas kirjoittanut ropakantaa. Kyllä Suomen jalkapallomaajoukkueen taitotaso riittää sittenkin. Nimittäin taitotasoltaan vielä meikäläisiäkin huonommat färsaarelaiset, joita on vajaat 50.000 kpl, eli saman verran kuin mikkeliläisiä, kukistivat jo toisen kerran peräkkäin entiset Euroopan mestarit kreikkalaiset, joita on 10 miljoonaa kpl.   Samalla Färsaaret pelasti todennäköisesti Suomen julkiselta häväistykseltä. Enää eivät ulkomaalaiset päästele meille selkäkaikkanauruja, sillä Suomi ei putoakaan viidenteen arvontakoriin, joka on katastrofi jokaisen sellaisen mielestä, joka yleensä jalkapallosta tai edes elämästä jotain ymmärtää, vaan viidenteen arvontakoriin putoaakin todennäköisesti entinen Euroopan mestari Kreikka.   Uskon, että Färsaarten joukkue pärjää, koska siinä joukkueessa vallitsee vahvayhteisöllisyyden tunto ja koska puoliamatöörijoukkue osaa pelata yhteen omilla avuillaan, sillä se treenaa jatkuvasti yhdessä, tosin kuin Suomen ammattilaismaajoukkue, joka kokoontuu kasaan vain muutaman kerran vuodessa maaotteluiden alla.   Luulenpa myös, että färsaarelaisilla on hyvä pelihuumori, sillä pelailevat paineitta, koska kukaan ei odota heiltä mitään. Suomalaisista näki selvästi, että pallokentän laidalla Ilmestyskirjan pedon kaltaisesti liikehtivä ja kehonkielellään kovia vaatimuksia esittävä päävalmentaja sai poikamme jännittämään. Pelihuumori puuttui tyystin. Siitä viestitti poikiemme kehonkieli.   Toivonpa, että Suomen maajoukkueen seuraavaksi päävalmentajaksi valitaan se Norjan entinen päävalmentaja, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, mutta jotenkin hän muistutti kovasti menninkäistä, joka toisin kuin menninkäinen, istui kesät talvet penkillään pitkävartiset kumisaappaat jalassa, joiden varret oli kuitenkin käännetty ilmastoinnin vuoksi alas. Luulen, että juuri ne kumisaappaat nostivat Norjan joukkueen maailmanhuipulle. Joukkue voitti mm-kisoissa kerran jopa itsensä Brasilian, vaikka yksilötaidoiltaan norjalaiset olivat suomalaisten luokkaa.     Kommentit (0)
Moilasen persus	14.06.2015, 19:08
Upeasti taistelivat poikamme ja varsinkin kaikki kolme ulkomaalaistaustaista poikaamme, jotka taistelivat oikein perisuomalaisella sisulla, mutta se ei riittänyt, koska poikiemme taito ja fyysisyys ei riittänyt. Päävalmentaja Paatelaistakaan ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi, koska ei tuolla pelaajamateriaalilla voi menestyä. Nyt ei sitten auta muu kuin hankkia ulkomailta vahvistuksia maajoukkueeseemme. Inkeriläisistä voisi aloittaa.   Kaiken surun keskellä pitää muistaa, ettei eilinen tappio ole mitään verrattuna vuoden -97 tappioon Unkarille. Silloinhan pelin viime hetkillä poikamme saivat kerrankin nopeilla yhden kosketuksen syötöillä viisi perättäistä syöttöä omille ja maalihan sellaisen syöttökombinaation jälkeen oli urheilukielellä selviö. Suomen taitava maalivahti, joka oli muistaakseni H. Moilanen, ei voinut kuin voimattomana äimistellä sitä, kun pallo pistettiin miehissä omaan pöysään.   Ihmetelkää tapahtunutta alla olevasta linkistä.  Koska Suomen syöttöpeli on videopätkässä niin nopeaa, ettei satunnainen katsoja ehkä pysty hahmottamaan tapahtumien kulkua, niin lainaan suoraan Suomen jalkapallomaajoukkueen virallista historiaa.   "Unkari antoi kulmansa, ja voi sitä paniikin määrää Suomen puolustuksessa. Paatelainen yritti vetäistä pelivälineen turvallisemmille vesille, mutta osui huonosti palloon, joka tuli Hyypiälle. Tämä ei osannut palloa odottaa ja potku lähti Ylösen kautta kohti omaa maalia. Pallo ohitti maalivahti Moilasen, mutta maaliviivalla seisonut Mahlio sai torjuttua maalin. Valitettavasti Mahlion purku osui maalivahti Moilasta suurin piirtein persuksiin ja painui siitä maaliin."  https://m.youtube.com/watch?v=bmq0OhqvZf4 Kommentit (0)
Karsinnat	13.06.2015, 15:03
Koska elämä on olennainen osa jalkapalloilua, alamme virittäytyä sydämissämme illan tärkeään karsintaotteluun, jossa ratkeaa, karsitaanko maamme harrastama joulukuusitaktiikka pois Suomen jalkapallomaajoukkueen taktiikkavalikoimasta. Toivottavasti niin käy ja palaamme perinteiseen sivurajaheittoihin perustuvaan jalkapalloiluun.   Kyseisen sivurajaheittotaktiikan avulla Suomi on päässyt kaikkein pisimmälle karsintapelien historiassa. Maamme oli selviytyä tällä pelityylillä vuoden 1986 mm-kisoihin, mutta viime tipassa epäonninen tasapeli Pohjois-Irlantia vastaan pudotti poikamme jatkosta. Siihen aikaan maajoukkueemme peli perustui pitkälle siihen, että kovaheittoinen Aki Lahtinen sinkosi sivurajaheiton kohti vastustajan maalille parkkeerannutta satakiloista Jallu Rantasta. Se oli yksinkertainen ja toimiva hyvän heittäjäkansan jalkapallotaktiikka.   Muuten jokainen joka väittää jalkapallosta jotain muistavansa, muistaa, että vuonna 1997 Suomi menetti mm-kisapaikan menetettyään viime hetkillä johtonsa Unkarille. Tämä on väärä muistikuva. Jos maamme olisi pelannut silloin edes tasapelin heimoveljiämme vastaan, Suomi olisi selvinnyt vain jatkokarsintaotteluun Serbiaa vastaan. Jatkokarsintaan selvisikin Unkari, joka hävisi Serbialle noin 5-0, joten se siitä arvokisapaikasta.  Kommentit (0)
Kansalaisuuskysymykset	12.06.2015, 17:49
Veikkaan, että huomisen Unkari-ottelun jälkeen maamme jalkapalloelämässä sattuu ja tapahtuu. Joulukuusitaktiikan tie on todettu toimimattomaksi ja jotain uutta olisi keksittävä, jotta ei koko urheileva maailma päästelisi selkäkeikkanauruja suomalaisille.   Helpoin keino maamme jalkapallotason nostamiseen on, että kansalaisuussäännöksiä höllennetään. Jos nykyisille Veikkausliigassa pelaaville afroafrikkalaistaustaisille ja jugoslavialaistaustaisille nuorukaisille taattaisiin maamme kansalaisuus ja siihen liittyvä sosiaaliturva, Suomi olisi todennäköisesti mukana jo seuraavissa Moskovan MM-kisoissa, mikäli sellaiset kisat koskaan järjestetään.   Luultavasti nykyinen eduskunta ei ole valmis höllentämään kansalaisuussäännöksiä, ja niinpä on turvauduttava kehittämäni vaihtoehtoon B. Olen taas heinäkuussa menossa Pietariin ja jos vain saan Suomen Palloliitolta valtuudet, niin uskon pystyväni hankkimaan Pietarista dokumentit vaikkapa siitä, että maamme Veikkausliigassa  palloilevat sinisenmustat lahjakkuudet ovat taustaltaan inkeriläisiä, eikä se maksa paljon. Sen jälken he saisivat paluumuuttajina helposti Suomen kansalaisuuden.   Muuten luulen, että tällä idealla saataisiin ratkaisu myös sukupolvia kestäneeseen Lähi-Idän kriisiin, joka uhkaa koko Telluksen tulevaisuutta. Eiköhän Palestiinan alueen alkuperäisväestö pysty halutessaan matkustamaan Venäjälle ja hankkimaan sieltä todistuksen juutalaisuudestaan, jonka jälkeen heillä olisi kotiinsa palatessaan oikeus Israelin kansalaisuuteen ja kansalaisoikeuksiin. Kommentit (0)

 

 

 

Inkeriläisvahvistukset	11.06.2015, 18:32
Suomen jalkapallomaajoukkueessa Viro-pelissä ensiesiintymisensä tehnyt Boris Rotenberg ei ole ainut inkeriläisvahvistus maamme jalkapalloilulle. Tietääkseni ainakin tällä hetkellä Ropsia edustava Aleksandr Kokko ja KTP:n Valeri Minkenen ovat inkeriläistaustaisia. Nykyään Hollannissa pelaava Aleksei Kangaskolkka on syntynyt Viipurissa, ja täyttä varmuutta hänen inkeriläisjuuristaan minulla ei ole, mutta ihan hyvin niitä voi olla tai sitten olla olematta.   Kaikki neljä edellä mainittua inkeriläistaustaiseksi epäilemääni palloilijaa ovat pelanneet Suomen nuorisomaajoukkueessa ja keskikenttäpelaaja Minkenen oli vallan nuorisomaajoukkueen kapteeni. Kokko ja Kangaskolkka ovat kunnostautuneet varsinkin maalintekijöinä. Kokko on voittanut kerran Veikkausliigan maalikuninkuuden ja Kangaskolkka on ollut kerran toiseksi ahkerin maaliverkon heiluttaja. Maalinsylkijöitä ja muita kliinisiä viimeistelijöitä kaipaavalla Suomen miesten maajoukkueella voisi hyvinkin olla heille käyttöä.   Vähäväkisten inkeriläisten panos maamme urheilussa ei rajoitu pelkästään jalkapalloon. Parina viime vuotena on nyrkkeilyn raskaansarjan Suomen mestaruuden voittanut Gennadi Mentsikäinen. En tunne miehen taustoja, mutta jotenkin hänen nimensä viittaa vahvasti Inkerin suuntaan. Hän ei ole ainut nyrkkeilyssä kunnostautunut inkeriläinen, koska Ruotsia edustanut Leo Vainonen, jonka suku on Inkerin suunnalta, oli mukana olympiakisoissa vuosina 1976 ja 1980.   Muuten olin eilen Kuopion satamassa seuraamassa kansallisbaletin esitystä. Ohjelmalehtisestä ilmeni, että eräs Vasili Vainonen on toiminut vallan Moskovan Bolshoin balettimestarina. Olisiko mies samaa inkeriläissukua nyrkkeilijä Leon kanssa. Ymmärtääkseni sekä baletissa että nyrkkeilyssä tarvitaan samoja ominaisuuksia.  Kommentit (0)
Rotenberg	10.06.2015, 17:49
Mutta kyllä ei nähnyt tv-selostaja eilisessä Suomen jalkapallomaajoukkueen pelissä Viroa vastaan mitään hyvää. Virolaiset amatöörit olivat kaikessa Suomen ammatilais-muukalaislegioonaa parempia. Itse sen sijaan näin paljon hyvääkin. Ensiksikin  yleisen mielipiteen vastaisesti uskallan väittää, että poikamme pelasivat sen verran pirteästi, ettei Suomen jalkapallomaajoukkue ole sittenkään ainakaan selkeästi Euroopan huonoin, vaan rohkenen väittää, että esimerkiksi juuri perustettu Grönlannin maajoukkue olisi tiukilla poikiemme kanssa.   Toiseksi myönteistä eilisessä pelissä oli se, että Suomen jalkapallojoukkueen taloudellinen tilanne näyttää sangen valoisalta, koska oikean puolustajan paikalle oli nostettu Boris Rotenberg, joka tietääkseni on ihan vakavaraisesta perheestä. Hänen isänsä ja setänsä omistavat suuren osan Venäjästä ja mikä tärkeintä, ovat myös Putinin hyviä judokavereita.   Ja mikäli asioita ymmärrän, niin Rotenbergit voivat tarvittaessa yhteiskunnallisilla suhteillaan vaikuttaa siihen, etteivät erotuomarit ole tulevaisuudessa enää suomalaisia vastaan, kuten tähän asti ovat yleensä olleet. Venäjällä tuomarit ovat tasapuolisia, koska tietääkseni sikäläiseen jalkapallokulttuuriin kuuluu se, että erotuomarit tuomitsevat hyvin tasapuolisesti, koska molemmat joukkueet maksavat heille tasapuolisesti.   Muuten jalkapallomiehiä ovat nuo Venäjän uusrikkaat. Rotenbergien lisäksi on palloiluasioissa kunnostautunut myös oligarkki Roman Abramovich. Pietarissa minulle kerrottiin, että koska Abramovichilla oli ollut jotain terveysongelmia, niin lääkäri suositteli hänelle lääkkeeksi vaivoihin liikuntaa. Potilas piti ideaa hyvänä ja osti Chelsean. Kommentit (0)
Mehtiö	09.06.2015, 19:03
Rautalammin puolella tosin ihan lähellä Suonenjoen rajaa sijaitsee Mehtiö-niminen järvi. Se on kooltaan pieni, eli vain 2,5 neliökilometriä, mutta erittäin syvä. Jukka Isomäen Salpausselkä-kirjan mukaan paikkakuntalaiset kertoivat, että he ovat mitanneet sen olevan yli 100 metriä syvä. Jos niin on, niin ihme on.  Epäilen tarinassa olevan vähän, ehkäpä yli puolet Savon lisää. Sanotaanhan muistaakseni jo sanassakin, että kun savolainen on äänessä, niin vastuu jää kuulijalle.   Wikipedia kertoo Mehtiön syvyydeksi kunnioitettavan 48 metriä, mutta se ei välttämättä ole koko totuus, sillä mittausalan ammattilaiset eivät ole ehtineet järveä kunnolla tutkimaan. Saattaa olla, että jääkauden jälkeiset hirmuiset maajäristykset ovat repineet järven pohjan peruskallioon kapean ja syvän halkeaman, jota Helsingin kartoittajaherrat eivät ole vielä löytäneet. Yritän itsekin vielä tässä elämässä ehtiä pilkkiongen kanssa  tutkimaan järven salaisuuksia, mutta jos joku Mehtiön erikoistuntija tämän lukee, hän voisi kertoa, mistä päin kannattaa syvää halkeamaa etsiä.   Kansanperinteen mukaan Suomessa on montakin yli sadan metrin syvyistä järveä, mutta kaikkitietävä Wikipedia ei tunne ainuttakaan. Isomäkikin kertoo kirjassaan Päijänteessä olevan yli 100-metrisiä syvänteitä, ja laulun mukaan Inarin järvi on eittämättä maailman syvin vesistö, eli 80 kilometriä, mutta tieteellinen tieto ei näitä käsityksiä vahvista, vaan kertoo seuraavaa karua kieltään maamme järvien surkeasta mataluudesta: ·  Päijänne, Ristinselkä 95,4 m (Rappukallion edustalla) ·  Inarinjärvi, Vasikkaselkä 91,8 m ·  Suvasvesi 89,6 m ·  Saimaa 86 m ·  Pääjärvi (Lammi) 85 m ·  Toisvesi (Virrat) 85 m Kommentit (0)
Sahatavaraa	08.06.2015, 17:54
Männäviikkoisella Kuopion hautausmaakävelyllä ihastuin Amerikasta tuotuun douglaskuuseen, jota myös jostain syystä kutsutaan harhaanjohtavasti oregonmännyksi. Amerikassa kaikki on vähän suurempaa, ja niinpä tämä sikäläinen kuusi voi sikäläisissä oloissa kasvaa satametriseksi ja elää tuhatvuotiaaksi.   Vaikka douglaskuusi kasvaa jättiläiseksi ja vaikka sen puuaines on punertavaa, niin se ei kuitenkaan ole se punapuu, jonka kantoon Hiski Salomaan lännen lokari suunnitteli rakentavan torppansa, jonne ilon päevän piti koettaa. Punapuu on douglaskuusta vieläkin suurempi. Sen kanto voi olla halkaisijaltaan kahdeksan metriä, joten siihen mahtuu Hiski Salomaata mukaellen vähän äekeempikin asumus.   Kuopion Ison hautausmaan kuuset olivat tosin vasta nuorukaisia eli satavuotiaita ja 30-metrisiä. Voi olla, ettei niistä Suomessa kasva satametrisiä, mutta ilmeisesti ne kuitenkin kasvavat kotimaista kuusta isommiksi ja vanhemmiksi. Douglaskuusi olisi siis erinomainen hiilensitojakasvi ja hyvä apu kasvihuoneilmiön torjunnassa.   Wikipedia, jota rohkenen ala suoraan lainata, ylistää myös douglaskuusen sahatavaraominaisuuksia. Voi olla, että douglaskuusen avulla maamme talous ja varsinkin sahateollisuus  saataisiin kääntymään nousuun, mutta ei ehkä vielä tällä hallituskaudella. Wkipedian mukaan:   Douglaskuusen puuaines on kauniin punertavaa ja se onkin eräs arvostetuimmista rakennuspuista. Sitä käytetään myös huonekaluihin ja on tärkeä raaka-aine laiva- ja veneveistämöillä. Puuaines on yksi havupuiden lujimmista ja erittäin lahonkestävää. Lisäksi douglaskuusi kuuluu niihin harvoihin puulajeihin, joista saadaan oksatonta ja täysimittaista sahatavaraa. Sahatavarakaupassa puusta käytetään usein kauppanimeä oregonmänty.[4]   Suomessa douglaskuusi on parhaita vieraita puulajeja metsätalouskäyttöön ja menestyy hyvin Keski-Suomea myöten, mutta vielä Etelä-Lapissa lajin kasvattaminen on mahdollista.[3][8] Koristepuuna sitä on käytetty melko vähän. Parhaiten douglaskuusi viihtyy Suomessa tuoreilla vettä läpäisevillä mailla. Se viihtyy aurinkoisemmilla paikoilla kuin metsäkuusi (Picea abies). Douglaskuusen kasvu onkin ollut sopivilla paikoilla Suomessa jopa vähän parempi kuin metsäkuusen tai männyn (Pinus sylvestris).[4] Suomessa viljellään muunnokseen var. menziesii kuuluvia douglaskuusia.[11] Kommentit (1)
Ihmiskunnan ruokahuollon järjestämisestä	06.06.2015, 16:18
Eilisistä synkistä visioista huolimatta tietokirjailija Risto Isomäki antaa kuitenkin toivoa ihmiskunnan tulevan ruokahuollon järjestämismahdollisuuksista. En ole ennen tiennytkään, että Amazonasin alueella miljoonien neliökilometrien alueella kasvaa aikoinaan siellä kukoistaneiden sivilisaatioiden perintönä kymmeniä miljardeja villiintyneitä persikkapalmuja ja miljardeja muita ihmisravintoa tuottavia puita, joiden sato, jos se vain kerättäisiin talteen, riittää ruokkimaan koko maapallon väestön.   Lisäksi Isomäki kertoo, että jos oliivipuiden viljely organisoitaisiin oikein järjen kanssa, voitasiin niiden avulla järjestää koko ihmiskunnan ruokahuolto. Nykyään oliivipuuviljelmät tuottavat hedelmää vuodessa vain muutamia satoja kiloja, mutta tuotos voitaisiin nostaa viiteen tonniin hehtaarilta. Oliivi öljy on terveellistä ja ravitsevaa. Se ehkäisee myös syöpiä, toisin kuin monet muut rasvat.   Itse olen laskeskellut pillilupi-askin kanteen, että ihmiskunta pelastuisi, jos jokainen Telluksen asukas istuttaisi 40 kymmentä omenapuuta. Niiden sato riittäisi ruokkimaan jok´ikisen ja omenapuiden sitoma hiili poistaisi kasvihuoneilmiön uhkan. Omenapuut ovat syntyneet Kazastanin ilmastollisesti haasteellisella alueella, jossa kasvaa nykyäänkin luonnonvaraisena miljoonia omenapuita. Uskon, että meidänkin metsät voitaisiin muuttaa tuottamaan terveellisiä ja ravitsevia omenoita vaikka työllisyystöinä. Kommentit (0)

 

 

Uhkakuvia	06.06.2015, 16:20
Vaan kyllä on mualiman kirjat sekasi. Sen opin Isomäen Salpausselkä-kirjan luettuani. Maapallon yleisen ilmaston lämpenemisen lisäksi pohjoista pallonpuoliskoa voi uhata myös ilmaston kylmeneminen monestakin syystä. Golf-virta voi muuttaa suuntaansa erinäisistä syistä ja sen lisäksi napajäätiköstä lohkeavat jäävuoret voivat lipua etelään ilmastoa viilentämään.   Ja vaikka merenpinta saattaa keskimäärin maapallolla nousta dramaattisesti, niin pohjoisessa merenpinta saattaa sen sijaan dramaattisesti laskea. Tämä aiheutuu siitä, että tähän asti valtavien napajäätiköiden massan vetovoima on vetänyt merien veden pakkaantumaan napoja kohti. Kun jäätiköt sulavat, vetovoima häviää ja vedet karkaavat kohti päiväntasaajaa.   Jonkun olisi siis tehtävä jotakin. Nälkä saattaa kohta olla vieraanamme. Kommentit (0)
Hiidenkirnut	04.06.2015, 18:14
Eilen mainitun vaihtoehtotiedemies Parkkusen tavoin kyseenalaistin jo kansakouluaikaan tieteen virallisen näkemyksen hiidenkirnujen synnystä. Meillehän opetettiin, että jääkauden sulamisvedet pyörittivät välillä irtokiveä siihen malliin, että ne porasivat peruskallioon joskus metrienkin syvyisiä pyöreitä onkaloita, joita kutsutaan hiidenkirnuksi.   Joskus hiidenkirnu voi olla kooltaan valtava. Itsekin olen vieraillut Lapissa ihan valtatien varressa sijaitsevassa Karhunpesäksi kutsutussa hiidenkirnussa. Se on iso siirtolohkare, jonka sisällä on pyöreä onkalo, johon karhuperhekin mahtuu. Itseni on terveen järjen nimissä vaikea uskoa, että jokin kivenmurikka olisi sellaisen luonnonihmeen kovertanut.   Risto Isomäellä on sen sijaan ihan tervejärkinen näkemys hiidenkirnun synnystä. Hänen mukaansa jääkauden sulamisvaiheessa jopa kolmekilometriseen jääkuoreen saattoi syntyä eräänlainen uveavanto, johon sulamisvedet virtasivat. Kolmen kilometrin vapaa pudotus antoi vesisuihkulle valtavan voiman, joka koversi aikojen saatossa syvän pyöreän onkalon kovaankin kiveen. Kommentit (0)