Tragikomedia	05.11.2019, 18:46
Työvoimaministeri Timo Harakka vieraili eilen Kuopiossa Ramin konditoriossa kansanvaltaisen työväenliikkeen vieraana ja olin luonnollisesti paikalla nuorison ja nimenomaan urheilevan nuorison edustajana. Olinkin mielestäni tilaisuuden toiseksi nuorin heti itsensä ministerin jälkeen, vaikka paikalla oli noin 50 muutakin, jotka halusivat nähdä tv:stä tutun ministerin elävänä luonnossa.     Kiitettävän lyhyen alustuksen jälkeen oli tilaisuus kysellä ministeriltä ja käytin tätä oikeutta. Kysyin ministeriltä, että äskettäin edesmennyttä keihäänheittäjä Jorma Kinnusta muisteltaessa eräs muistelija korosti, että kaiken lisäksi Kinnunen oli hyvä ja huolehtivainen perheenisä, joka mm. tragikoomisella tavalla päätti tyttärensä seurustelusuhteen nykyisen työvoimaministerin kanssa. Kysyin, että mikä oli se tragikoominen tapa, jolla Jorma Kinnunen katkaisi tyttärensä seurustelusuhteen nykyisen työvoimaministerin kaa.     Työvoimaministeri Harakka muuttui kysymyksen johdosta mietteliään näköiseksi ja kertoi, ettei hän muista asiassa mitään tragikoomista, vaan Jorma ainoastaan haki tyttärensä kotiin Harakan luota. Harakan mukaan Kinnunen oli äänekoskelainen suurmies, mutta jostain syystä hänen poikaansa Kimmoa ministeri piti vain kelpo miehenä. Ihan kuin ministeri olisi pikkuisen vähätellyt poika Kinnusta ja taustalla saattoi olla se tunnettu Kimmon lausunto, jonka mukaan hän viihtyy hyvin hirvimetsällä, koska siellä eivät hypi akat niskaan eivätkä tule hipit vastaan.     Ymmärsin Harakan version tragikoomiseksi epäillystä tapauksesta niin, etteivät seurustelusuhteen katkaisemisen taustalla sittenkään olleet urheilupoliittiset syyt, vaikka kokoomuslainen Kinnunen oli Äänekosken Urheilijoiden miehiä, kun taas punavihreä Harakka oli enemmänkin Äänekosken huimia.     Tilaisuudessa kyseltiin muutakin mielestäni vähemmän kiinnostavaa pääasiassa työllisyys- ja talouspolitiikasta, mutta eräs arviolta noin 100-vuotias Savon pappa halusi ottaa kantaa ajankohtaiseen ilmastoasiaan ja totesi, että iliman pilluu on kaaheeta. Kommentit (1)
Urheiluhullu	05.11.2019, 18:46
Lasse Lindqvistin urheiluselostaja Tapio Suomisen elämäkertateos Urheiluhullu on ihan lukemisenarvoinen kirja. Kun yhdistää urheilun ja ryyppäämisen aihepiirit sopivalla tavalla, niin monia hauskoja juttujahan siitä syntyykin. Suomisen tapauksessa vielä päähenkilön kaksisuuntainen mielialahäiriö lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarinoihin. Suominen sai ongelmiensa vuoksi lopulta potkut Yleisradiosta, mutta onneksi hän ei ole menettänyt elämän uskoaan. Mies nimittäin kertoo suunnittelevansa siirtymistä politiikkaan, joka varmasti oikein onkin. Moni kyynikko voi tietysti perustellustikin olla sitä mieltä, että miksi juuri niiden ihmisten, jotka ovat sotkeneet omat yksityiset asiansa, pitää pyrkiä hoitamaan yhteisiä asioita, mutta minäpä kerron, miksi pitää pyrkiä. Nimittäin Suomessa on kyllä ihan kiitettävä määrä erilaisia erilaisten eturyhmien asiaa ajavia puolueita, mutta alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten ihmisten asiaa ei yksikään nykyisistä puolueista aja ja niinpä maahamme tarvitaan puolue nimeltään vaikkapa Alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten liitto. Luulen, että se olisi hetkessä laajan potentiaalisen kannattajapohjansa vuoksi maamme johtava poliittinen voima. Tilausta sille on. Sitä osoittaa se, että ainakin joskus vuosia sitten eduskuntaan valittiin eräs pieksämäkeläinen edustaja ymmärtääkseni juuri sillä perusteella, että hänellä oli ihan oikeasti ne kuuluista hullun paperit. Sitten korkein hallinto-oikeus äänestyspäätöksellä mitätöi kyseiset paperit, ja niinpä kyseistä kansanedustajaa ei enää seuraavissa vaaleissa valittukaan. Ennen politiikassa oli kaikenlaisia liittoja, mutta tällä hetkellä liittopuolueita ei juurikaan ole. Ennen minun nuoruudessani oli esimerkiksi TPSL, joka lyhenne tarkoitti Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattista liittoa, mutta kun enää ei ole juuri työväkeä eikä pienviljelijöitä, niin TPSL hävisi ja niinpä Alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten liitto AHMTOL voisi jatkaa vahvaa liittopuolueperinnettä maassamme. Tapio Suomisen ja AHMTOL:n myötä TV:n  poliittiset väittelyt ja eduskuntakeskustelut saisivat lisää väriä.  Youtubesta löytyy Tapio Suomisen talkshow, joka osoittaa, että miehellä olisi lahjoja myös politiikkaan. https://www.youtube.com/watch?v=J_REqgSr1f8 Kommentit (0)
Susi ei ole lammas	03.11.2019, 19:59
Jouni Tkkasen kirja Lauma - 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa paljastaa, ettei susi ole lammas vaan peto. Susi ei ole Suomessa tappanut ihmista vajaaseen 140 vuoteen, mutta vuosina 1880-81 hukat söivät Turun seudulla peräti 22 lasta. Silloin maamme hirvet oli hävitetty hävitetty lähes sukupuuttoon ja nälkiintyneet sudet oppivat syömään ihmisiä. 1880-luvun alku oli poikkeuksellinen, koska sitä ennen kirkonkirjojen mukaan hukka oli perinyt kahden sadan vuoden aikana vajaat 200 ihmistä eli keskimäärin yhden vuodessa. Turun seudulla oli pahana susivuotena  hätätila, koska paikkakunnan miehet eivät osanneet pyytää susia. Niinpä  avuksi hälytettiin Tuupovaaralta ammattimetsästäjä Ignoi Vornanen kahden aikamiespoikansa kanssa. Ja heti alkoi tapahtumaan. Jostain syystä suomalaisten luonnontuntemus oli tuohon aikaan heikkoa ja 200 markan tapporaha luvattiin suden, susi-ilveksen, mikä sellainen sitten onkaan tai ilveksen kaatajalle ja ovelat karjalaismiehet pistivät rahoiksi. Heidän taktiikkansa oli yksinkertainen. Kun pedon jäljet löydettiin, lähti yksi mies ilman asetta hiihtämään eläimen perässä, toinen mies seurasi pyssy mukanaan ja kolmannen vaativana tehtävänä oli poimia edellään menevien jättämät vaatteet talteen. Nimittäin varsinkin etumaiselle hiihtäjälle tuli nopeasti kuuma ja hän vähensi vaatteitaan ladun varteen ja hiihti yleensä loppumatkan alusvaatteisillaan. Kun peto väsyi, kärkimies pystyi sen surmaamaan joko suksisauvallaan tai sitten hän odotti alusvaatteissa värjötellen pyssyä paikalle. Tuupovaaralainen ammattimetsästäjäpartio tappoi kahdessa kuukaudessa 22 ilvestä, mutta ei yhtään sutta susi-ilveksistä puhumattakaan. Karjalaismiehet hankkivat hetkessä 20 vuoden normaaliansiot. Susista he eivät välittäneet, vaan ottivat herroilta rahat helpommalla tavalla. Sudetkin sitten saatiin hengiltä erilaisilla menetelmillä, varsinkin myrkyillä, mutta siinä hommassa tarvittiin lopulta sotaväen ja venäläisten ammattimetsästäjienkin apua. Kommentit (3)

Stendhalin syndrooma ja mieskuorolaulu	02.11.2019, 18:18
Komeaa oli öylöinen Kiteen mieskuoron laulu ja vähää vaille, ettei se aiheuttanut minulle stendhalin syndroomaa, josta kirjailija Anna Kortelainen kävi toissa iltana luennoimassa Kuopion taidemuseolla. Kyseinen sairaus tarkoittaa kohtuuttoman suurten taide-elämysten synnyttämää sairauskohtausta, joka aiheuttaa huimausta, pahoinvointia, päänsärkyä, sydämentykytystä ja yleistä sekavuutta. Niin täynnä syvää tunnetta oli kiteeläisten miesten venäläistyylinen laulu ja väitän, ettei moiseen rationaalinen germaani, vaikkapa  länsisuomalainen tai ruotsalainen pysty, vaikka ovatkin tutkimusten mukaan lähes kaikessa muussa itäsuomalaisia parempia, eli ovat rikkaampia, terveempiä, ahkerampia ja komeampia. Ainoastaan tunteellisessa laulannassa, pesäpallossa ja pontikankeitossa ovat kiteeläiset ja muut itäsuomalaiset länttä parempia. Mutta minusta meillä itäsuomalaisilla ei ole mitään syytä hävetä, koska kyllä mekin on saatu historiassa jotain suurta aikaiseksi. Nimittäin Nestorin kronikan mukaan 900-luvulla kolme suomalaista (uskoakseni itäsuomalaista, vaikka kronikka ei sitä mainitsekaan) ja kaksi slaavilaista heimoa kokoontui Laatokan rannalla Staraja Ladogan kylässä ja perustivat valtion. Tosin ongelmitta se ei sujunut, koska vaikka perusteilla oleva valtio oli suuri ja rikas, sieltä puuttui järjestys. Niinpä valtiota perustava kokous päättikin kutsua Ruotsista sen ajan moottoripyöräjengiläisiä, eli viikinkejä, pitämään yllä järjestystä. Ja melkoinen menestystarinahan siitä projektista sitten tulikin. Sen virheen muodostetun valtion myöhemmät hallitsijat tekivät, että myivät vuonna 1867 7,2 miljoonalla dollarilla Alaskan USA:lle. Kun katsoo karttaa, niin huomaa, että Alaska on suuri ja että sen läntinen kieleke ulottuu hyvin syvälle etelään. Niinpä luulen, että ellei Alaskaa olisi aikoinaan myyty, olisi Venäjä tällä hetkellä maailman ainut supervalta. Kommentit (0)
Yksin kuljen autiolla tiellä	01.11.2019, 19:18
Kohtuuttoman nuorina lähtivät tuon ilmaisiin suuret venäläiset runoilijat. Puskin kuoli kaksintaistelussa 37-vuotiaana ja hänen suuri seuraajansa Mihail Lermontov samasta syystä 26 vuoden vähemmän kypsässä iässä. 37-vuotias Vladimir Majakovski kuoli myös luotiin, mutta se luoti lähti hänen omasta kädestään. Tuosta Lermontovin tapauksesta löytyy Wikipediasta seuraava tieto:" Puškinin kuoleman jälkeen (1837) Lermontov kirjoitti runon "Runoilijan kuolema", joka syytti hovin sisäpiiriä hänen kuolemastaan. Pian Lermontov komennettiin Kaukasiaan rakuunoiden upseeriksi. Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme sankari 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin Kaukasiaan toistamiseen, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista. Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus, vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin 15 askeleen ottamisen jälkeen sekundanttien läsnä ollessa." Hieman minua urheilujuridiikan harrastajana mietityttävät nuo Lermontovin kuolemaan johtaneen kaksintaistelun säännöt. Käsittääkseni tämän kamppailulajin harrastajat seisoivat ensiksi selät vastakkain, jonka jälkeen he ottivat 15 askelta eteen, kääntyivät sitten ja ampuivat. Mutta mitäpä seuraisikaan siitä, että toinen ottelijoista otti varaslähdön tai kääntyikin ampumaan ennen aikojaan? Ainakin se selkeä keltaisen kortin paikka on sanon minä vanhana jalkapallomiehenä. Lermontovin tunnetuin runo on Yksin kuljen autiolla tiellä, jonka sävellettyä upeata versiota hiljennymme nyt kuuntelemaan Kiteen mieslaulajien tulkitsemana. https://www.youtube.com/watch?v=UgY4aNnsKIs   Kommentit (3)
Minä ja Puskin	31.10.2019, 20:12
Tuollainenkin kuva löytyy kamerasta. Viime kesänä kunnioitin Pietarin Nevskillä sijaitsevaa Literaturnoje Kafeta  eli suomeksi Kirjallisuuskahvilaa läsnäolollani ja syömällä siellä seljankaa, jota suomessa lihasopaksi kutsutaan. Tapasin siellä toisenkin kirjallisuuden harrastajan eli Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puskinin työnsä äärestä. Puskin on tunnettu enemmänkin runoilijana, blogistina hän ei ollut kaksinenkaan. Join Puskinin kunniaksi yhden Baltika7:n, joka on muuten ihan hyvää. Kerroin eräällä paikalliselle nutturapäiselle oppaalle, että kävin Puskinin kunniaksi juomassa oluen Kirjallisuuskahvilassa, koska tietääkseni runoilijanero nykäisi samassa paikassa elämänsä viimeiset kaljat kypsässä 37 vuoden iässä 10.1.1837 ollessaan matkalla harrastamaan kaksintaistelua lankomiehensä kanssa; taustalla oli kysymys tietenkin naisen kunniasta. Molemmat tämän kamppailulajin harrastajat haavoittuivat, mutta koska Puskin sai pistoolin kuulan pernaansa, hän menehtyi vielä samana päivänä. Nutturapäinen opas ei nähnyt asiassa mitään hauskaa, vaan taisi pitää sanomaani pyhäin häväistyksenä. Hänen mukaansa Puskin nautti mainitsemassani paikassa vain aamukahvin. Opas saattoi hyvinkin olla oikeassa, mutta virheen runoilija mielestäni teki, kun vain kahvin joi. Jos hän olisi nauttinut olutta, niin mies saattaisi elää vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi ainakin ennen nykyaikaisen viisiottelun harrastajat nauttivat olutta ennen lajiin kuuluvan kaksintaisteluammunnan suoritusta. Siinä ampumamuodossahan kilpailijat ampuvat nopeasti kääntyviin maalitauluihin. Pieni määrä alkoholia nimittäin rauhoittaa eikä lapa sitten tärise pikaisen ammunnan aikana. Kohtuus kuitenkin kaikessa. Nimittäin ruotsalaisesta Hans-Gunnar Liljenwallista tuli ensimmäinen doping-testissä kätähtänyt urheilija, kun hän Meksikon kisojen nykyaikaisen viisiottelun ammunnan jälkeen puhalsi peräti 0,81 promillea. Ampumajuopumuksen raja oli tuolloin 0,4 promillea. Kommentit (2)
Peter Clodt von Jürgensburg - melkein Kuopion poeka	30.10.2019, 19:02
Tuo eilen mainittu kuvanveistäjä Peter Clodt von Jürgensburg, joka oli kavereiden kesken luultavasti vain Pjotr Clodt, oli Kuopion läänin kuvernöörinä toimineen Alexander Järnefeltin vaimon Elisabethin setä, eli mies oli melekein Kuopion poekia. Järnefeltin vaimo Elisabeth oli siis omaa sukuaan Clodt von Jurgensburg, joten hänkään ei kuopiolaisuudestaan ja nimestään päätellen ollut mikään ihan  tavallinen savolaisen pienviljelijä-metsurin tytär. Mainittakoon, että iisalmelainen papin poika Juhani Aho, joka oli nuorempana pakana ja vanhemmalla iällään johti Raamatun kääntämistä, oli nuornamiesnä palavasti rakastunut kyseiseen Elisabethiin, joka olisi sopinut ikänsä puolesta Ahon äidiksi. Heidän ikäeronsa oli peräti 22 vuotta rakastajattaren vahingoksi. Jos ikäero olisi ollut päinvastainen, niin se olisi ollut yleisesti hyväksyttyä ja normaalia. Kuopiolaisen kulttuurijuorun mukaan Minna Canth, joka olisi myös sopinut Jussin äidiksi, oli suhteesta niin mustasukkainen, ettei tervehtinyt kadulla Ellua. Juhani Aho oli rakastunut myös Elisabethin tyttäreen Ainoon, mutta Sibeliuksellehan se Aino sittemmin suostui pitkällisen pohdinnan jälkeen ja se oli hyvä se, sillä Janne oli jo hankkinut pistoolin tehdäkseen välinsä lopullisesti selväksi kilpakosijansa kanssa. Alexander ja Elisabeth Järnefeltin lapset olivat taiteellisesti erittäin lahjakkaita ja jättivät nimensä maamme kulttuurihistoriaan. Lasten lahjakkuuden selityksenä oli varmaankin vanhempien harmoninen parisuhde. Siinä liitossa ei nimittäin tiuskittu ja riidelty, koska pariskunta ei tiettävästi noin 40 vuoteen vaihtanut sanaakaan, vaan kommunikoi lastensa kuljettamien paperilappusten välityksellä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joiden tekstiviesteillä olisi voinut hoidella parisuhteitaan. Pariskunnan niukka-sanaisuuden syy tai seuraus oli se, että perheen piika teki lapsen Aleksanderille ja että Elisabeth ja Juhani Aho yllätettiin jostain puskasta, mutta sitä, mitä he puskassa tekivät, on jäänyt kulttuurihistoriantutkijoilta selvittämättä.   Kommentit (3)

Eta pravda	29.10.2019, 19:20
Tuollainenkin kuva löytyi kameralta. Siinä satunnainen matkailija tutustuu yhteen Pietarin erikoislaatuiseen matkailunähtävyyteen. Nimittäin kuvanveistäjä Peter Clodt von Jürgensburgin villihevosten kesyttämistä kuvaavat patsaat Antskovin sillalla ovat turisteille tutut, mutta läheskään kaikki eivät tiedä sitä yhden hevosen anatomista erityispiirrettä, että kyseisen orin sukuelin on ilmeisesti ihan vasiten tehty muistuttamaan Napoleonia. Lisäksi ainakin hyvän tarinan mukaan kyseinen ruhon osa on myös kullattu, vai olisiko parempi tässä yhteydessä sanoa, että kullitettu. Jo joskus talvipimeällä yritin huonon taskulampun avulla selvittää tarinan oikeellisuutta, mutta huonosta valoneuvosta johtuen asia ei selvinnyt. Viime kesänä tutustuin tapaukseen päivän valossa, mutta kultausta en havainnut eikä myöskään sukuelimen yhdennäköisyys Napoleoniin käynyt selväksi, koska minulla on huono ja vieläpä sangen puhdas mielikuvitus. Sen sijaan kuvassa oleva venäläinen naisenpuoli oli ilmeisesti perillä samasta tarinasta kuin minäkin ja vakuutti innostuneesti suureen ääneen miehenpuolelleen, että "eta pravda", joka tarkoittanee, että tosi on.    Toinenkin mielenkiintoinen erityispiirre noilla sillan villihevosilla on; ne on nimittäin kengitetyt. En hevosista paljoa ymmärrä, mutta luulen, että neljän villihevosen kengittäminen on sangen haasteellinen teko, kuten nykykielellä mahdoton asia ilmaistaan. Siinä hommassa voi helposti saada kaviosta päin näköä. Tuo kuvan kultamunainen ori on lähinnä Faberge´-museota korskahteleva hevonen. Faberge'-museo tunnetaan nimellä Shuvalovin palatsi ja se liittyy sikäli elimellisesti Suomen historiaan, että vielä ukkomiehenä ollessaankin vapaaherra Mannerheim kävi vuosien ajan viikoittain opettamassa siellä eräälle aatelisneidolle ratsastusta. Kommentit (3)
Pisan tornin kilpailija	30.10.2019, 18:51
Olen taas vähän aikaa sitten kirjoittanut ropakantaa. Ei ole Kuopion jalkapallopyhätön tv-torni verhoiltukaan apulantasäkeillä, kuten erheellisesti väitin.  Kävin lauantaina päättämässä jalkapallokauteni ja tutustuin lähemmin tv-tornin arkkitehtooniseen kokonaisuuteen.  Rakennelma on pääosin verhoiltu repaleisella pressulla, mutta verhouksen yläosaa on täydennetty jollain muovilla, apulantasäkkiä se ei ole. Muovikelmussa lukee hyvin pienellä pystyasennossa Savon Sanomat, joka oikein onkin, koska kyseessä on virallisesti Savon Sanomat-areena, ei Keskuskenttä. Kun tv-tornia tarkastelee pääkatsomosta käsin, vaikuttaa siltä, että yhteen seinään on repeytynyt miehen mentävä eräänlainen sepallus, mutta ei se ehkä ole itsestään tuulessa repeytynyt, vaikka siltä näyttää. Vasiten se on varmaankin revitty, jotta kuvaushenkilökunta voi siitä ryömiä suorittamaan tärkeää tehtäväänsä. Luulen, että kunhan ensi kesänä FC Barcelona juoksee Savon Sanomat-areenalle, tuo rakennelma nousee kansainväliseen maineeseen ja kilpailee matkailunähtävyytenä itsensä Pisan tornin kanssa. Suomalaisten maine tarkan markan kansana tornin myötä vain vahvistuu ja maamme saa sitten entistä edullisemmalla miinuskorolla lainaa valtiolle. Nimittäin tuo hökötys todistaa, että meillä asuu tervejärkinen kansa, joka ei tuhlaa verorahoja esimerkiksi siihen, että aikamiehet saisivat juoksennella ilman järkevää syytä nahkakuulan perässä veronmaksajien tuella. Kuopiolaiset voivat kertoa ulkomaalaisille selkäkeikkanaurajille, että tässä kaupungissa, jossa häiriintyneet nuoret hakkaavat sapelilla kanssaihmisiään, käytetään verorahat mieluummin vaikka ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön kuin potkupallokenttien joutavanpäiväisiin tv- torneihin. Kommentit (0)
Banzai	27.10.2019, 20:02
Tunsin oloni vaivautuneeksi, kun Kupsin kultajuhlassa yleisömassa yritettiin saada hurmosmaisesti huutamaan Kupsin kannustushuuto Banzaita. Mieleeni tuli, että lapsuuteni Korkeajännitys-lehdessä jaappanilaiset kamikaze-lentäjät huusivat myös banzaita surmansyöksyyn lähtiessään. Jotenkin erheellisesti kuvittelin, että banzain sanoma on sama kuin Puna-armeijan harrastamassa uraaaaa-huudossa, joka on laina turkinsukuisista kielistä ja tarkoittaa, että tappakaa. Mutta eipä tarkoitakaan banzai tappamista. Tarkistin asian kaikkitietävästä Wikipediasta. Banzailla toivotetaan pitkää ikää tai jokin käännös merkitsee myös 10.000 vuotta, joka sekin on sangen kunnioitettava ikä. Nytkin, kun jaaappanilaiset saivat uuden keisarin, huudettiin hänelle banzaita täysin rinnoin. Niinpä luulen, että Korkeajännitys-lehti kirjoitti ropakantaa, sillä tuskin kamikazet toivottivat itselleen pitkää ikää, tai jos toivottivat, niin pikkuisen se meni tahattoman komiikan puolelle. Kupsin kultajuhlassa mainostettiin vierailevan myös yllätysvieras E:n ja ajattelin, että se merktsee sitä, että harteva työläispainija Eino Görn, joka harrastaa painin lisäksi myös laulamista joltisellakin menestyksellä, kunnioittaisi urheilumiehenä tilaisuutta läsnäolollaan, mutta eipä Eikka tullutkaan, vaan yllätysvieras oli Eini, joka tulkitsee mielestäni nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rockn roll-musiikkia, josta en paljoa ymmärrä, koska harrastan enämpi Siionin virsiä ja ortodoksista kirkkolaulua. Mutta hyvin Einikin esiintyi urheilujuhlassa ja hyvä oli hänellä nahkaisissa ns. sianajohousuissa jalannousu, varsinkin kun huomioi sen, että tämä laulajatyttönen täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Minun nuoruudessani tuossa iässä mummot istuivat sukkaa kutoen kiikkustuolissa ja suunnittelivat hautajaisiaan.  Mutta Eini onkin Eero Mäntyrannan tapaan Pellon ja uskoakseni myös Pellon Ponnen kasvatteja ja hän on varmaankin ollut ennen laulajaksi rupeamistaan lupaava hiihtäjä, sellainen oli hänellä jalannousu nahkaisissa sianajohousuissaan. Kommentit (0)
Menneen Polven Hyvärinen	26.10.2019, 17:58
Olen ihmetellyt, että mitä sanoittajanero Jukka Virtanen oikein tarkoitti, kun erän Kupsin Banzai-kannustuslaulun säe kuuluu, että "muistaa jotkut menneen polven Hyväristä, Rissas-Ollia ja Aalista". Eilen Kupsin Kuopion torilla järjestämässä kultajuhlassa, jossa väkeä oli kuin körttiläisten Herättäjäjuhlilla, minulle selvisi menneen polven Hyvärisen mysteeri. Elikkä mainitsemani Banzai-laulun säkeen  kirjoitusmuoto on yleensä virheellinen. Se tulisi kirjoittaa isolla, eli Menneen (savoksi Männeen) Polven Hyvärinen on tietysti Markku Hyvärisen hellittelynimi samalla tavalla kuin Antero Kostiasta kutsuttiin Ahtaan Paekan Anaksi. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Markku Hyvärisen loistava ura päättyi jo hyvin nuorena, koska hän liukastui kentällä olleeseen mainoslehtiseen ja polvi meni niin pahasti, ettei siitä kunnon palloilupolvea tullut sen ajan menetelmillä. Markku Hyväristä haastateltiin eilisessä kultajuhlassa ja hän oli tyypillisen vaatimaton ja ujohko savolainen. Hän kysyi monituhantiselta yleisöltä, että tietääkö kukaan, kuka kupsilainen on ainoana voittanut jalkapallon mestaruussarjan maalikuninkuuden. Joku ehdotti Rissas-Ollia, mutta Markku Hyvärinen totesi vastauksen olevan väärän ja että oikea vastaus on Markku Hyvärinen. Sitten Hyvärinen kertoi, että hänen hyvä ystävänsä oli kuolinvuoteellaan toivonut Markku Hyvärisen laulavan julkisesti turkkilaisen Uskudaran alkuperäiskielellä ja niinpä hän sen sitten kajauttikin ihan nuotilleen ja käsittääkseni myös virheettömällä turkin kielellä. Tuon asian voi todistaa alla olevasta linkistä noin 26 minuutin kohdalla. Tosin kannattaa katsoa Ylen Areenalta näkyvän kultajuhlan vaikka kokonaisuudessaan. Juhlassa Kuopiossa lapsuutensa viettänyt Kai Hyttinen esittää ensimmäisen kerran julkisesti levyttämänsä Banzain ja lisäksi vähän ennen Hyvärisen lauluesitystä Rissas-Ollilta kysytään, että "mitä miehen mielessä liikkuu" ja hän toteaa Matti Nykäsen tapaan, että "sehän se mielessä liikkuu". https://areena.yle.fi/1-50331280 Kommentit (2)
Äkkirakkaus tekkee paskatin	25.10.2019, 21:34
Historioitsija Teemu Keskisarja kertoi viimeksi Kuopiossa käydessään, että häntä jo vähän kyllästyttää koko historian tutkimus, mutta että Hoikkalan Kallen tapauksen hän haluaisi vielä selvittää. Nerona pidetty Hoikkalan Kalle oli Kalle Päätalon paras lapsuudenkaveri Jokijärven kylällä, joka määrättiin suorittamaan asepalvelustaan Mikkeliin, jossa hän päätyi simputuksen vuoksi itsemurhaan. Mutta toisenkin Päätalon kirjoihin liittyvän asian Keskisarja voisi vielä tutkia. Nimittäin Savon Sanomien haastattelussa Päätalosta juuri kirjan julkonut Antti Heikkinen paljastaa, että Kalle ei kertonutkaan koko totuutta isänsä Herkon vaiheista. Iijoki-sarjan mukaan Herkko päätyi Pelson työlaitokseen, koska ilmeisen masennuspsykoosin vuoksi menetti työhalunsa anhittomiin, mutta Heikkinen kertoo, että hänet toimitettiinkin työlaitoksen sijasta Ruukin kuritushuoneen pakkotyöosastolle, joka kuulostaa liian kovalta ollakseen totta. Kuritushuonerangaistustahan käytettiin aikoinaan tietääkseni vain tosi paatuneiden rikollisten, kuten murhamiesten ja jumalaa pilkanneen Hannu Salaman  ojentamiseen. Yritin netistä löytää taustatietoa Ruukin kuritushuoneesta, mutta sellaista ei löydy. Sen sijaan löytyi uudehko Iltasanomien juttu nuoren Kalle Päätalon kohtuuttoman vilkkaasta sukupuolielämästä, jossa hän ei kaikin ajoin kyennyt pitäytymään yksiavioisuuteen ja hänen sairaalloisesta mustasukkaisuudestaan vaimoaan kohtaan. Pahimmillaan mustasukkaisuuden piinaama Kalle jopa nukkui puukko tyynynsä alla, jonka asian tarkoitus jää minulle hieman epäselväksi. Iltasanomien sivuilta löytyi myös luettuna Päätalon pikkutarkka kertomus siitä, miten äkkirakkaus tekkee paskatin. Se tarina kuvaa väkevästi Pohjolan jylhää erotiikkaa.  Näytteen voi kuunnella alla olevasta linkistä. https://www.is.fi/viihde/art-2000005377043.html Kommentit (2)

Musta Savuttaja

24.10.2019, 18:06

Jokin aika sitten kirjoitin UAZ-maastoautoista ja vaikka tyhmempi ei sitä huomaa, liittyy tuokin kuva jossakin määrin Uaz:eihin. Tuo otos on napattu viime kesän Pietarin matkalta, jolloin kaupungissa vietettiin suurta juhlaa, eli Venäjän laivaston vuosipäivää, joka sattuu jostain syystä samalle päivälle, jolloin Venäjän laivasto sai ensimmäisen voittonsa vuonna 1714 Riilahden taistelussa Hankoniemen edustalla. Nevalle oli kokoontunut erilaista Venäjän merivoimien rauhanpuolustuskalustoa, mutta yksi oli joukosta poissa, eli Venäjän laivaston ainut lentotukialus Amiraali Kuznetsov. Siitä aluksesta neuvostovastainen media käytti nimitystä Musta Savuttaja, kun se pari vuotta sitten kiiruhti Syyrian edustalle suorittamaan rauhanturvaamisoperaatiotaan. Jostain syystä aluksen nokipäästöt olivat silloin melkoiset ja syykin on nyt selvillä, joka seikka selittää myös sen, että Amiraali Kuznetsov loisti poissa olollaan Pietarin laivastojuhlista. Musta Savuttaja on nimittäin palannut Syyrian edustalta remonttiin Murmanskiin ja remontin kerrotaan kestävän kolme vuotta. Olisiko 80-luvulla rakennetun aluksen rakenteellinen käyttöikä lopussa ja dieselitkin pienen pintaremontin tarpeessa. Tilanne on pikkuisen haasteellinen Venäjän suurvallan rauhanturvaamistoimien näkökulmasta, koska USA:lla on merillä tällä hetkellä toista kymmentä lentotukialusta ja jokaisella vähänkin itseään suurvaltana pitävällä kansakunnalla ainakin yksi toimiva. Tuo yllä oleva kuva liittyy sikäli UAZ-autoihin, että törmäsin joskus Suonenjoen kirjastossa venäläissyntyiseen vesantolaiseen luontokuvaajaan, joka oli esittelemässä kirjaansa ja hän kertoi olevansa kotoisin Uljanovskin kaupungista, jossa myös UAZ:it valmistetaan. Uljanovskissa on yliopisto ja luontokuvaaja kertoi, että tämä oppilaitos jotenkin rahoittaa toimintaansa kauppaamalla UAZ:eja. Siinä olisi muuten hyvä idea Suomenkin rahoitusongelmissa painiville yliopistoille ja korkeakouluille. Lisäksi tämä luontokuvaaja paljasti, että hänen lahjakas isänsä on mies, joka suunnitteli Amiraali Kuznetsovin eli Mustan Savuttajan navigaatiojärjestelmän. Sen järjestelmän suunnitteleminen ei varmaankaan ollut mitään kusipäiden hommaa. Tosin ihan putkeen sen ohjausjärjestelmän suunnittelu ei tainnut mennä, koska muistelen jostain neuvostovastaisesta julkaisusta lukeneeni, että kyseinen Musta Savuttaja oli onnistunut upottamaan kelluvan korjaustelakkansa. Se lienee Venäjän laivaston viimeisin upotus. Kommentit (2)