Veneen kuvat rantakallioissamme	03.10.2019, 18:12
Eilen iisalmelainen terveyskeskuslääkäri Pekka Honkakoski luennoi Muotoiluakatemian tiloissa Astuvansalmen ja vähän muidenkin rantakallioiden kalliomaalauksista ja erinomaisen hauskasti sekä elävästi luennoikin. Hyvää puhujaa kuunnellessa mieli virkistyy, vaikka naapurissa olisikin juuri yritetty joukkomurhaa. Venekuva on ollut hyvin tyypillinen aihe tuhansien vuosien takaisille punamullan, veren ja linnunmunan sekoitusta käyttäneille sormimaalareille, joka ymmärrettävää onkin, koska veneestä käsin maalaaminen on yleensä tapahtunut. Kalliomaalauksia on paljon tutkittu, mutta kapitalistinenkaan tiedemies ei ole pystynyt uskottavaa selitystä venekuville antamaan. Voi olla, että airojen määrä kertoi aikoinaan satunnaiselle ohikulkijalle vaikkapa sen, monenko ihmisen yhteisö seudulla asustaa tai vaikkapa sen, monenko päivän soutumatka on seuraava ihmisryhmän luokse.  Voi myös olla, että kyseessä on jokin uskonnollinen symboli, esimerkiksi yhteisön esi-isien sielut ovat soutelemassa tuon puoleisessa, jota paikkaa saatettiin siihen aikaan vaikkapa alhaiseksi kutsua. Erään luennolla esitellyn venemaalauksen rohkenin kännykälläni kuvata ja rohkenen sen myös tähän blogilleni siirtää, koska mielestäni kyseessä ei ole merkittävää taiteellista arvoa sisätävä työ, joten se ei nauti tekijänoikeuksien suojaa. Kuva on mielestäni harvinaisen selkeä, sillä yleensä nuo jopa 5000 vuoden takaiset piirrokset ovat vähän harmaita ja haalistuneita. Selitys tämän kuvan skarppiuteen on se, ettei se olekaan Astuvansalmelta, vaan Iisalmen urheilukentän pukuhuoneen seinästä. Nähtäväksi jää, mitä syvällistä vuoden 7000 arkeologit siitä löytävätkään.  Kommentit (3)
Pohjolan uljaat urheilijat	02.10.2019, 18:11
Kyllä kelpaa nyt olla pohjoismaalainen, koska uljaat pohjoismaalaiset urheilijat ovat suorastaan kunniaksi rodulleen Dohan mömmönkisoissa, joissa afroafrikkalaistaustaiset urheilijat ovat voittaneet radalla melkein kaiken. Vaikka Ruotsilla ja Norjalla on pyyhkinyt hyvin, niin Suomella on mennyt vähän huonommin ja tällä hetkellä olemme pistetaulukossa Pohjoismaista jaetulla neljännellä sijalla yhdessä Islannin kanssa. 5000 metrin juoksussa vaikutti aluksi pohjoismaalaismenestys jatkuvan, mutta sitten lopussa varmasti pääsi monessa suomalaiskodissa pettymyksen huokaus, kun Norjan veljekset hyytyivät pois mitaleilta. Paras pojista oli viides, toiseksi paras 13 ja kolmas joutui keskeyttämään vatsakrampin vuoksi, joka ei-urheilullisella kansankielellä tarkoittanee sitä, että miehelle tuli kesken kisan niin kova kakkahätä, että hän joutui spurttaamaan kilparadalta vessaan. Kisan aikana  tuli elävästi mieleen Moskovan olympialaisten kympin kisa, josta muodostui vähän samankaltainen maaottelu, kuin Dohan vitosen juoksusta. Moskovassahan kolme uljasta suomalaista ja kolme piskuista Etiopian miestä ratkaisivat kestävyysjuoksun herruuden. Silloinkin Etiopia oli lopussa parempi, mutta kaikki meidän pojistamme jaksoivat juosta sentään maaliin asti. Maaninka kiri toiseksi, juosta hilppasi Viren viidenneksi ja Vainio hölkytteli sijalle11. Suomi olisi pistänyt vielä paremminkin etiopialaisille kampoihin, ellei poikiemme kunnonajoituksessa olisi tehty karkeaa virhettä. Nimittäin Maaningan veritankkaus osui ihan putkeen, mutta Vainio kärsi anemiasta ja sitä asiaa on vaikea järjellä käsittää. Juha Väätäinenkin kauhisteli tapahtunutta jossain haastattelussa ja ihmetteli, miten tuollaista voi päästä tapahtumaan. Hänen mukaansa anemia olisi senkin ajan menetelmillä parannettu haluttaessa puolessa tunnissa ja ihan sallituin konstein. Kommentit (0)

Syksy on vuodenajoista julmin	01.10.2019, 16:50
Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Kuitenkin vaatimattomassa virassanikin olen monista asiakkaista huomannut, että syksy on vuodenajoista julmin. Pimeys ja matalapaine näyttävät sotkevan ihmisten humeettirasiat. Myös Suomen joukkosurmatilastot tukevat väitettäni syksyn julmuudesta. Myyrmäki 11.10.2002  7 kuollutta, 12 loukkaantunutta Jokela 7.11.2007         9 kuollutta, 12 loukkaantunutta Kauhajoki 23.9.2008  11 kuollutta, 3 loukkaantunutta Kuopio  1.10.2019        1 kuollut, 10 loukkaantunutta. Surullinen tapaus oli tuo Kuopion Leväsen tapaus. Onneksi kuitenkin Kuopion Yliopistollisen sairaalan johtavalla lääkärillä Satulamäen Antilla, joka on Suonenjoen Kärkkäälän kylän poikia, näyttää olevan tapauksen lääkinnällinen puoli hyvin hanskassa. Anttia nimittäin haastateltiin juuri ylimääräisissä uutisissa, kun telkkarin avasin.  Kommentit (0)
Norjalaista ylivoimaa	01.10.2019, 16:40
Tänään täytyy taas valvoa pitkään ja katsoa 400 metrin aitajuoksun loppukilpailu. Itse kilpailu tulee olemaan vähän tylsä norjalaisylivoiman vuoksi, mutta sitä voi jännittää, tuleeko uusi maailmanennätys ja onko voittaja maalissa edes hengästynyt. Vakuuttava on Norjan aitajuoksulupaus ja nähtäväksi jää, miten ylivoimainen hän on ensi kesänä Tokiossa. Voi olla, että hän voittaa myös 400 metrin sileän ja 800 metriä. Eilen kirjoitin siitä, miten vuonojen maa ottaa Tokiossa kolmoisvoiton ehkä 5.000 metrillä tai kympillä tai sitten molemmissa, mutta se ei ehkä ole viisasta Norjan yleisurheiluliiton herrojen kannalta, koska enemmän kultamitaleja tulisi siten, että lupaavat kestävyysjuoksijaveljekset sopisivat keskenään, että yksi heistä voittaa 1.500 metriä, toinen 5000 ja kolmas 10.000. Maratonille ei näytä Norjastakaan löytyvän maailman tason erikoismiehiä tai -naisia, mutta luulen, että asia olisi järjestettävissä niin, että eräät maan maasto- tai ampumahiihtäjät alkavat harrastamaan kesäisin sivulajeinaan maratonjuoksua. Naisissa Therese Johaug olisi varmasti maratoonarina maailmanhuippu jo nyt. Luulen myös, että Martin Sundbykin voisi pärjätä miesten puolella, mikäli hän vähän tinkisi lihasmassastaan, jota on hiihtäjälle sopivasti, mutta maratonia ajatellen hieman liikaa.  Penkkipunnerruksessa hän olisi halutessaan maailman huipulla sarjassa alle 68 kiloa, koska t-paita päällä nousee 130 kiloa ja jos mies käyttäisi penkkipunnerrukseen suunniteltua tiukkaa paitaa, nostaisi hän noin 50 kiloa enemmän eli voimanoston mömmönkulta olisi lähellä. Kommentit (1)
Sinnikäs suomalainen	29.09.2019, 17:48
Paistaa se päivä vielä risukasaankin, kuten Sylvi Saimo totesi kultapallille kiivetessään ja samaa sanon minäkin miesten 50 kilometrin kävelykilpailun jälkeen. Suomen poika yllätti ja sinnitteli kovassa kilpailussa sijalle 20, joka on hyvä saavutus lajissa, jossa on noin seitsemän miljardia harrastajaa. Loppuaikakin oli pojallamme ihan kelpo, koska hän hävisi vain reilut kaksi minuuttia naistensarjan voittajalle. Miesten voittajalle hän hävisi 20 minuuttia enemmän. Paljon mahdollista, että Jarkko Kinnusen saavutus jää Suomen miesten parhaaksi, ellei sitten Ruuskas-Antti yllätä. Suomalaisilla ei taida Dohan kisoissa olla paljon ilonaiheita, mutta mikään ei estä meitä iloitsemasta hyvien naapuriemme Viron, Ruotsin ja varsinkin Norjan tulevasta mitalisateesta. Luulen, että Viron ja Ruotsin mitalimiehet ovat jopa suomen kielen taitoisia. Innostuneesti odotan myös norjalaisten jymypaukkua. Luulen, että juuri murrosiän ohittaneilla norjalaisveljeksillä on mahdollisuus näissä kisoissa tai ainakin sitten viimeistään Tokion olympialaisissa ottaa joltain kestävyysjuoksumatkalta kolmoisvoitto maalleen. Se olisi vielä astetta kovempi temppu kuin mitä Salminen, Askola ja Isohollo muinoin Berliinissä tekivät. Olisi ihan oikeus ja kohtuus, että Kenian häkellyttävä  ylivoima loppuisi kestävyysjuoksussa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että 50 kenialaista on kärähtänyt dopingtesteissä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se on osoitus melkoisesta amatöörimäisestä puuhastelusta. Norjalaiset tuskin ovat mitään ottaneet, koska vain yksi kunnon käry löytyy maan kestävyysurheilunhistoriasta ja sekin oli vain valitettava epähuomiossa tapahtunut sekaannus huulirasvapurkeissa. Kommentit (2)
Hyviä ja huonoja uutisia urheilurintamalta	28.09.2019, 19:18
Nyt on hyvä fiilis. Veikkausliigaa on jäljellä vain kaksi kierrosta ja Kupsilla on neljän pisteen johto. Hopeamitali on jo selviö, kuten urheilukielellä sanotaan ja kulta aika todennäköinen. Joukkue on voittanut seitsemän ottelua peräkkäin ja näistä otteluista maaliero on 16-1. Sekin hyvä uutinen jalkapallorintamalta kuuluu, että Kupsin nuorten joukkue oli tänään tulessa Espoossa ja varmisti 4-0 voitollaan Kuopioon laskujeni mukaan 36. jalkapallon Suomen mestaruuden. Asiassa on erityisen myönteistä se, että nuorten joukkue on valtaosin kaupungin omia poikia. Miesten edustusjoukkuehan on suurelta osin rahalla koottu muukalaislegioona. En ole rasisti, mutta jotenkin oli ennen mukavampi seurata palloilusarjoja, kun joukkueet koottiin paikkakunnan omasta väestä. Aikoinaan jopa savonlinnalaisen Ossi Loikkasen hyväksyminen Kupsiin synnytti yleistä pahennusta. Huonojakin uutisia kuuluu urheilurintamalta, koska yleisurheilijamme on tulessa Dohan Mömmön-kisoissa eikä tappioilta ole vältytty. Eilen petyin pikkuisen, kun naisten estejuoksussa tyttömme askeleet eivät käyneet ensimmäiselle esteelle, jonka urheiluasioista huonosti perillä olevat järjestäjät olivat sijoittaneet väärin. Ihmettelen, ettei joukkueemme johto tehnyt protestia ja vaatinut kisan uusimista. Tänään petyin sitten jo vähän enemmän, kun joukkueemme etukäteen arvoiden paras urheilija Uukuniemen Urheiljoiden (joiden verryttelypuku päällä tätäkin kirjoitan) kasvatti Tiia Kuikka vilustui Dohan 40 asteen helteessä eikä pysty osallistumaan naisten 50 kilometrin kävelyyn. Uskoin, että hän oli joukkueestamme ainut jolla olisi ollut reaaliset mahdollisuudet sijoittua kymmenen parhaan joukkoon. Hänen lajissaanhan ei jostain syystä ole alkukilpailuja, joista jatkoon selviäminen on suomalaisille nykyään ylivoimaista ja luulen, ettei maailmasta löydy montaa naista Uukuniemen sinnikkään kilometrinnielijän lisäksi, jotka pystyvät kävelemään Arabian tyrmäävässä kuumuudessa 50 kilometriä. Kommentit (2)
Lentosuunnistusta	27.09.2019, 18:21
Ennen navigaattorien keksimistä lentosuunnistus oli hyvin haasteellista. Niinpä esimerkiksi syksyllä -44 Rissalasta lähti suomalainen pommikone kurittamaan Rovaniemen lähistöllä majailevia saksalaisia. Kauan harhailtuaan se luuli olevansa lähellä Rovaniemeä ja pudotti pomminsa, jotka tosiasiassa putosivatkin perunapellolle jossakin Savossa - tietääkseni Itä-Karttulaa on pommitettu ja tämä tapaus saattoi liittyä siihen. Kone jatkoi lentoaan ja ohjaaja luuli tekevänsä pakkolaskun Perämeren rannikolle, mutta tosiasiassa kone laskeutui järveen lähelle silloista Leningradia.    Ei siis ole ihme, että kesällä 1976 vielä sattui eilen kertomani noin 180 asteen suunnistusvirhe Lapin lentäjille. Tosin rehellisten Lapin miesten tapauksessa ihmetyttää se, että he havaitsivat lentokentän keskellä olettamaansa ruotsalaista erämaata ja laskeutuivat sille, jotta pystyivät lisäämään koneeseen polttoainetta ohjaamossa mukanaan olleesta kanisterista. Erämaakentän reunalla seisoskeli sotilaita ja panssarivaunuja, joiden putket osoittivat länteen. Lapin lentäjät poistuivat paikalta kiireesti, kun yksi sotilaista alkoi kävelemään heitä kohti, koska miesten ruotsin kielen taito oli hävettävän huono. Nolohan tuo tapaus oli myös Puna-Armeijalle, koska Kuolan niemimaa oli varmaankin yksi maailman tarkimmin vartioiduista sotilasalueista. Ilmeisesti suurvallan vehkeet olivat liian nopeita pysäyttääkseen hitaasti ja matalalla lentävän Cessnan. Saattaa olla, että myös naapurissa jaeltiin rangaistuksia tapauksen jälkeen. Meilläkin Lapin miehet päätyivät oikeuteen ja saivat pikkurapsut. Kovin tuomio taisi tulla siitä, että he kuljettivat bensakanisteri määräystenvastaisesti ohjaamossa. Kommentit (4)

Harhalento	26.09.2019, 18:59
Yksi suosikkielokuvistani on Kaappari, joka perustuu vuonna 1978 tapahtuneeseen erään vaikeuksiin joutuneen pohjoissuomalaisen yrittäjän tekemään lentokonekaappaukseen. Kaapparin vaimo oli sitä mieltä, ettei miehestä ole mihinkään, mutta tämäpä päätti näyttää, että kyllä hän ainakin lentokoneen osaa kaapata, mutta ei tullut siitäkään hommasta sitten lasta eikä oikein mitään muutakaan. Mutta hyvä elokuva siitä tapauksesta tehtiin ja monien hyvien elokuvien tapaan siitäkin on vaikea sanoa, onko se tragedia vai komedia.   Kaappari-elokuva tuli mieleeni, kun luin tuossa Veikko Erkkilän ja Pekka Iivarin kirjan Kylmää sotaa Lapissa. Siinä kerrotaan toisesta pohjoissuomalaisten lentoharrastukseen liittyvästä tapauksesta, josta myös tulisi hyvä elokuva. Nimittäin kesällä 1976 eräs erittäin kokenut lennonopettaja lähti oppilaineen Ivalosta lentämään kohti Oulua, mutta sillä kertaa kaikki ei mennyt putkeen.    Jotenkin ilmansuunnat pääsivät sekoamaan ja kone teki pakkolaskun suolle Kuolanniemimaalle 300 kilometrin päässä itärajan takana. Miehet säilyivät kuitenkin ihan ehjinä ja tarpoivat sitten monta päivää itikoiden syötävänä tundralla. Lentäjät uskoivat vakaasti olevansa Ruotsissa eikä edes erämaasta löytynyt kolmiomittaustorni, jonka betonijalustaan oli piirretty sirppi ja vasara muuttanut miesten mieliä, vaan he vain ihmettelivät, että kaikenlaisia vouhottajia sitä oli Ruotsissa jo ennen Palmetakin.   Lopulta vihainen metsänvartija löysi miehet nuotiolta, mutta tajuttuaan lentäjien surkean tilanteen kohtelu muuttui ja eksyneitä kohdeltiin kuin piispaa pappilassa. Neuvostoliiton helikopteri lennätti miehet pikaisesti Suomeen ja läksiäislahjaksi heille annettiin uudet kengät ja luotettavat venäläiset kompassit. Sen sijaan Suomen puolella vastaanotto oli tyly. Kahvit ja pullat kyllä tarjottiin, mutta niistäkin perittiin maksu. Ilmeisesti suomalaiset rajavartijat eivät oikein uskoneet lentäjien vakuuttelua siitä, että he luulivat Ruotsin rautaesiintymien sotkeneen koneen kompassin Kommentit (3)
Toinen totuus	25.09.2019, 19:05
Tuosta eilen kertomastani Lapinjärven maahansyöksystä on olemassa toinenkin, selkeästi neuvostovastainen, totuus. Lainaamassani Työkansansanomien jutussa annetaan esimerkiksi ymmärtää, että Viron ilmatorjunta olisi vaurioittanut Berliiniin matkalla ollutta pommikonetta. Elokuussa 1941 ei ollut enää Viroa eikä virolaista ilmatorjuntaa, vaan selkeästi neuvostovastaisten tietojen mukaan Neuvostoliiton oma ilmatorjunta ryssi ja tulitti erehdyksessä omaa konettaan. Lapinjärven tapahtumista kertova neuvostovastainen näkemys perustuu joko Jukka T Mäkelän johonkin kirjaan, jonka nimen päälle en nyt pääse tai Seppo Sudenniemen teokseen Salaisen sodan varjot. Tämän tarinan mukaan koneen ohjaaja olisi hypännyt siipirikkoisesta koneesta ja jättänyt muun miehistön heitteille. Kone tuli sitten maahan ilman ohjaajaa, mutta koska siinä oli dieselmoottorit, se ei syttynyt tuleen ja tämän vuoksi osa miehistöstä säilyi rysäyksessä hengissä.  Henkiin jääneet lähtivät jalkaisin etsimään piilopaikkaa. Suomalaiset saivat heidät kuitenkin kiinni ja veivät paikalliselle koululle. Sinne oli tuotu myös jo aiemmin kiinni otettu kiinni myös lentäjä. Suomalaiset saivat hämmästyneinä seurata, kun koneen matkustajat tulivat koululle ja nähtyään siellä olleen lentäjän kävivät välittömästi tähän kiinni ja antoivat sananmukaisesti melkoisen sakinhivutuksen. Taustat selvisivät sitten kuulusteluissa. Suomalaiset kuulustelijat sanoivat hyvin ymmärtäneensä venäläisten reaktiot. Kolmas ja uskoakseni luotettavin totuus löytyy Lapinjärven tapauksesta Esko Sipiläisen kirjasta Pommituslento Berliiniin - Pakkolasku Lapinjärvelle. Olen sen kauan sitten lukenut ja muistelen, ettei siinä puhuta mitään ohjaajan hyppäämisestä etuajassa ja hänen tovereiltaan saamasta asennekasvatuksesta. Kommentit (2)
Neuvostolentäjien kunnia	24.09.2019, 18:26
Suomalainen konsensus on välillä hieman ikävystyttävää ja pahimmillaan se ilmeni viime Eurovaalien tv-keskustelussa, jossa ilmeni, että sen lisäksi, että Vasemmiston Sylvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen olivat jokseenkin kaikesta samaa mieltä, niin he myös muistuttavat vuosi vuodelta yhä enmmän toisiaan myös ulkoisesti. Onneksi Suomessa on kuitenkin vielä poliittisia voimia, jotka tohtivat olla asioista eri mieltä kuin 99,9 % kansasta, ja onneksi meillä on vielä poliittisia voimia, jotka osaavat  kunnioittaa Puna-Armeijan sotaveteraaneja, joista eilen kirjoitin arvostavaan sävyyn.  Näin ainakin vaikuttaa olevan, mikäli on yhtään uskominen Työkansan Sanomien juttua Lapinjärven muistomerkillä 10.8.2019 pidetystä muistojuhlasta, jossa muistettiin niitä ihmiskunnan vapauden puolesta henkensä antaneita Neuvostoliiton lentosotilaita, joiden pommituslento Berliiniin sijasta päätyikin onnettomien olosuhteiden seurauksena Suomen multiin 10.8.1941 . Työkansan Sanomien mukaan Kommunistisen Työväenpuolueen Uudenmaan piirin varapuheenjohtaja Anneli Pennanen totesi muistopuheessaan mm. seuraavaa: – Tänään on jälleen aika muistaa Lapinjärvelle pakkolaskun tehneitä neuvostolentäjiä, kuten vanhemmat toverit ovat joka vuosi väsymättä tehneet. Kiitos ensinnäkin teille muiston ylläpitämisestä. – Berliiniä pommittamaan lähteneet lentäjät olivat eittämättä urheita. Lähtökohdat tehtävälle eivät olleet suotuisat huolimatta siitä että koneet olivat aikansa huippua. Saksalaiset eivät edes uskoneet pommituksen olevan vaihtoehto, tästä kertoivat Berliinin pimentämättömät valot neuvostokoneiden päästessä perille. – Täällä lepäävät toverit eivät valitettavasti päässeet Berliiniin asti. Sattuman kautta lähtö viivästyi, mistä johtuen Viron ilmatorjunta otti koneen tähtäimeensä. Öljyvuoto ja yksi hajonnut moottori myöhemmin tehtiin päätös lähteä Suomen ilmatilan kautta takaisin. Kuten tiedämme, tuon koneen matka päättyi tänne Lapinjärvelle, mutta miehistön matka jatkui joko vankilaan tai tuonpuoleiseen. – Oliko heidän uhrauksensa turha? Ei, ei ollenkaan. Tupolev TB-7:n miehistö, ja kaikki muutkin työväenluokan puolesta kaatuneet neuvostosotilaat osaltaan edesauttoivat ei vain natsien perikatoa, vaan myös marxismi-leninismin sementoitumista ihmiskunnan vapauttavana tieteenä. – Niin kuin neuvostosotilaat  aikanaan, meidän tulee jälleen lukea ja opiskella Marxin, Engelsin ja Leninin teoksia suoraan lähteestä, eikä muiden tulkintoja. Meidän tulee pitää yllä marxismi-leninismin vallankumouksellista tiedettä, ikään ja terveyteen katsomatta. Meidän tulee tehdä näin, koska juuri sen vuoksi lentäjätoverimme lähtivät pedon kitaan vuonna 1941. Ja sen vuoksi kiitän heitä mitä syvimmin. Koko vaikuttavan lehtijutun voi lukea tästä linkistä: https://www.ktpkom.fi/ajankohtaista/lapinjarvella-muistettiin-neuvostolentajia/?fbclid=IwAR2MpxIBXY31-MqY-pSLN2SPma17jI8KyWJBFHe7oAeZAGDVUL-4I4eVMLE Kommentit (2)
Kaislasnorkkeli	23.09.2019, 17:47
Mielenkiintoisen kirjan on  Arvo Ei-Poika Tuominen julkaissut Vadimir Putinista. Totuttuun tapaan Tuomisen jämäkkä ja komea kirja on täyttä hauskasti kerrottua tosiasiaa. Kuitenkin epäilen yhden jutun olevan muunneltua totuutta. Nimittäin Vladimir Putinin saman nimisen isän kerrotaan pelastuneen sota-aikana sissiretkellään saksalaisten etsintäpartiolta siten, että hän piiloutui syvälle suohon ja hengitti onton kaislan odottaen jälkikoirien poistumista. Tuo tarina on kuin vanhan hyvän ajan poikien seikkailukirjasta. Itse olen joskus pentuna kokeillut tuota kaislatemppua, mutta ei se ainakaan veden alla onnistu ainakaan suomalaisella kaislalla; kyllä siinä vesi menee henkeen. Ehkä bambun pätkän tai paksun koiranputken avulla saattaisi veden alta pystyä hengittämään, mutta ei kaislalla. Venäjällä on nykyään sotaveteraanien pilkkaaminen kiellettyä. Nähtäväksi jää koetaanko näkemykseni kaisla-asiassa sotaveteraanien pilkkaamiseksi. Saattaa olla, etteivät lokakuun alussa voimaanastuvat viisumihelpotukset koskekaan minua. Tuomisen kirjan luettuaan ymmärtää, että suurvalta Venäjällä on suuri huoli valtakunnan koossa pysymisestä ja sikäläisten sotaveteraanien ylenmääräisellä kunnioituksella lisätään kansan yhtenäisyyttä. Ilmeisesti on niin, ettei naapurissa julkisesti keskustella siitä, miksi noin kuusi miljoonaa puna-armeijalaista antautui sotavangiksi tai siitä, että miljoonan saksalaisen naisen epäillään tulleen raiskatuksi. Kommentit (1)
Näyttää hyvältä	23.09.2019, 17:48
Yksi kuva kertoo välillä enemmän kuin tuhat sanaa. Enää kolme kierrosta jäljellä ja Kupsilla on voittoputki päällä. Kuusi voittoa peräkkäin ja maaliero näissä otteluissa 14-1.  Mikäli Petteri Pennanen ei olisi ottanut kevään ensimmäisen pelin viime hetkillä palloa syliinsä ja ellei Kupsin Europelilento Varsovasta Kokkolaan olisi myöhästynyt vuorokaudella olisi mestaruus urheilukielellä jo selviö. Nyt jännittää kovasti. Kovasti jännittää myös nuorten SM-sarjan viimeinen kierros. Kups johtaa sitäkin sarjaa, mutta kauden viimeinen vieraspeli Espoossa ratkaiseen mestaruuden viikon päästä. Tänään Kuopion juniorit kohtavsivat Vantaan Jalkapalloseuran kotikentällään arkitisissa olosuhteissa, jotka luultavasti aiheuttivat minulle keuhkokuumeen, mutta se tautihan on pelkästään vanhan miehen ystävä, mutta mitä siitä, sillä pallon hallintaprosentti oli kotijoukkueelle ennätykselliset 75-25, vaikkakin kaksi elintärkeää maalia tuli vasta ihan loppuhetkillä. Nyt minun mieleni on todella hyvä. Kommentit (0)

Murha vai vain oikeusmurha?	21.09.2019, 17:52
Martti Backmanin sotilaslääkäri Urpo Viinikasta kertova kirja Rintamalääkärin kuolema on harvinaisen surullinen kirja. Opiskelutoverinsa mukaan Viinikka oli kurssinsa fiksuin ja äärettömän älykäs, mutta ilmeisesti juri fiksuutensa vuoksi hän ei kestänytkään sodan kauheuksia, vaan lähti käpykaartiin. Oma isäni näki, kun Viinikka pakeni linjoilta ja hän oli sitä mieltä, ettei lääkäri ollut järjissään. Lähtiessään Viinikka oli vain todennut, että "nyt tämä elämä meni vituiksi" ja arvio oli oikeaan osunut. Sekava Viinikka saatiin kiinni pian karkaamisen jälkeen ja toimitettiin mielisairaalahoitoon. Siellä käpykaartilainen saatiin sen verran parannettua, että hänet voitiin toimittaa pikaoikeuteen, jonka kuolemantuomio pantiin välittömästi täytäntöön juuri ennen sodan päättymistä. Pikaoikeudenkäynnin luonteesta kertoo paljon se, että kesken istunnon Viinikan lääkärikollega saapasteli stetoskoopit korvilla paikalle ja kertoi tulleensa määräyksestä tarkastamaan sen ruumiin. Tuomiota voi pitää näin jälkeenpäin ainakin oikeusmurhana ja saattaahan se lainvastainen kuolemantuomio olla murhakin. Viinikan tapaus on saanut paljon julkisuutta toisin kuin monet muut sodan ajan teloitukset. Yleensä karkureina kuolemaantuomitut olivat köyhiä pieneläjiä, joista ei juuri lukua pidetty. Viinikka oli sen sijaan paremman perheen lahjakas poika.  Tapauksen julkisuusarvoa lisää sekin, että hänen vaimonsa Toto Fogelberg oli todellinen kaunotar ja Pekka Puupää-sarjakuvapiirtäjä Ola Fogelbergin tytär . Toto muuten jatkoi Pekka Puupään toimittamista ja piirtämistä isänsä kuoleman jälkeen vuosina 1953-76. Toto yritti saada laittomana pitämänsä pikaoikeuden jäseniä vastuuseen laittomana pitämästään tuomiosta sodan jälkeen, mutta se juttu hautautui, koska maassa oli monia muitakin ongelmia selvittämättä. Mutta laitonhan tuomio oli. Pikaoikeushan on tarkoitettu toimimaan rintamalla vain kaoottisissa tilanteissa paniikin estämiseksi, mutta Viinikan ollessa tuomiolla rintamatilanne oli jo rauhallinen ja karkaamisestakin oli kulunut jo pari kuukautta. Lisäksi tuomittu oli hyvinkin ollut tapahtumahetkellä syyntakeeton. Pikaoikeuden sijasta tapaus olisi pitänyt käsitellä kenttäoikeudessa, jossa kuolemaan tuomitseminen on huomattavasti vaikeampaa ja lisäksi tuomiosta voi valittaa sotaylioikeuteen, joka prosessi Viinikan tapauksessa olisi kestänyt niin kauan, että sodan päättyminen olisi miehen pelastanut.  Kommentit (2)
Myrskyn jälkeen	24.09.2019, 18:31
Vaan saipa Suonenjoki ja Suonenjoen Vasama paljon mainosta eilen näkemässäni Olen suomalainen elokuvassa. Elokuvan loppukohtauskin oli kaunis. Siinä näytettiin Suonenjoen kaupungintalon edessä olevaa Kari Tapion muistomerkkiä, jonka juurelta eivät näytä kukkaset koskaan loppuvan. Elokuvassa vaiettiin  hienotunteisesti siitä, että taustalla seisova tyylikäs 70-lukuinen ja siten tasakattoinen, kaupungintalo on jo vuosia ollut suljettuna homeongelman vuoksi.   Elokuvassa vaiettiin myös hienotunteisesti kulttuuriskandaalista, joka liittyy Kari Tapion muistomerkkiin, johon on kaiverrettu taiteilijan itsensä sanoittaman alkoholismista vertauskuvin kertovan Myrskyn jälkeen-laulun sanat. Muistomerkissä olivat  kappaleen erään säkeistön sanat väärässä järjestyksessä ja ne jouduttiin myöhemmin uusimaan. Kari Tapio lauloi, että "myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan". Muistomerkkiin oli sen sijaan kaiverrettu: "taas auringon käyvän hehkumaan". Kulttuuriskandaalihan se oli.   Itse pidin elokuvassa puutteena myös sitä, ettei Suonenjoen Kärkkäälän kylää mainittu mitenkään, vaikka siellähän ne vokalistin sukujuuret ovat.  Tosin artistin isovanhemmat eivät olleet kirkonkirjoissa Jalkasia, vaan Sianjalkasia. Tämä seikka olisi pitänyt muuten tuoda ilmi elokuvan siinä kohtauksessa, jossa Danny vaati Jalkas-Karia hankkimaan itselleen kunnollisen taiteilijanimen. Kari Jalkasta pidettiin liian junttimaisena. Kommentit (1)
Ei mikään Junttilan tuvan seinäkoriste	19.09.2019, 16:52
Kävin katsomassa Kuopion kunnallisessa elokuvateatterissa Kuvakukossa lähinnä eläkeläisille tarkoitetussa näytännössä juuri ensi-iltansa saaneen Kari Tapiosta kertovan elokuvan Olen suomalainen ja vaikka olin 25 minuuttia etuajassa, olin viimeisiä, joille istumapaikka löytyi ja sekin köytyi paksun pylvään taka, josta sitten kuikuilin valkokankaalle. Tosin Kuvakukon yleisöennätys ei ollut kyseessä, sillä edellisessa näytännössä oli ollut pari kymmentä silmäparia enemmän. Tietysti Kari Tapio houkuttelee kuopiolaisia, sillä asuihan silloinen lupaava mäkihyppääjä Kari Jalkanen nuoruudessaan myös Kuopiossa Spede Pasasen äidin vuokralaisena. Jälkeenpäin hän muisteli Speden äidin olleen erinomaisen huumorintajuttoman ihmisen. Ennustan kuitenkin, että Olen suomalainen-elokuva tulee keräämään ennätysmäisen paljon katsojia koko valtakunnassa. Elokuva ei ollut sitä,  mitä pelkäsin. Pelkäsin nimittäin, että filmi olisi samanlainen Junttilan tuvan seinäkoriste kuin monet muutkin edesmenneistä alkoholisoituneista iskelmätähdistä tehdyt filmit, mutta ei ole Olen suomalainen Junttilan tuvan seinäkoriste. Kyllä sitä katsoi täysin myötähäpeää tekijöitä kohtaan tuntematta. Elokuvassa ei edes mitenkään romantisoitu viinan juontia vaan pikemminkin päinvastoin. Vaikuttava alkoholinvastaisuudessaan oli varsinkin se kohtaus, jossa 17-vuotias aloitteleva iskelmälaulaja törmää Tapio Rautavaaraan, jossain seurojentalon huussin takana. Rautavaara esittelee itsensä "Tapio Rautavaara, TUL ja Oulunkylän Tähti" ja tuleva Kari Tapio, että  "Kari Jalkanen, Suonenjoen Vasama ja sisärata." Sitten Rautavaara opettaa Jalkasta iskelmälaulajien tavoille ja antaa tälle ryypin taskumatistaan siemaisten samalla itsekin. Paikalle säntää järjestysmies, joka ilmoittaa, että alkoholin nauttiminen huvipaikalla on kiellettyä. Siihen Rautavaara tokaisi tapansa mukaan jäyhästi, "ettei ole nautittukaan, vaan naama irvessä on pitänyt pakottaa itsensä juomaan." Kommentit (0)
Savolaista taidekauppaa	18.09.2019, 17:59
Savon Sanomissa oli tänään näyttävä juttu, miten Valamon luostarissa oli savolaispariskunta myyskennellyt mustesuihkutulosteita aitoina ikoneina. Hieman epäselvää on ja oikeuden päätettäväksi jäänee, oliko asialla munkkipoikien siunaus. Sikäli lehti vääristelee asiaa, että väittää tulosteiden olleen arvottomia, mutta itse rohkenen väittää, että mustekasetit ovat nykyään sen verran kalliita, että tulosteilla oli huomattava arvo. Sitä paitsi mikäli alkuperäisiä ikoneita oli paranneltu kuvankäsittelyohjelmalla, on niiden arvo mielestäni alkuperäistä korkeampi. Tällä kertaa taidekauppiaat käyttivät hyväkseen munkkien arvovaltaa, mutta edellisessä noin vuoden takaisessa vastaavassa taidehuijauksessa hyödynnettiin upseerien arvovaltaa. Silloin tuomiolla oli savolaismajuri, joka oli myyskennellyt erään levyseppä-hitsaajan piirustuksia aitoina Edelfeltteinä. Tämä taidekauppias vetosi liiketoiminnassaan upseerin kunniaansa ja oli luvannut ampua itsensä, mikäli piirustukset eivät ole aitoja. Niiden teosten arvoa lisäsi se, että levyseppä-hitsaaja oli ymmärtänyt ripotella piirroksilleen kahvintaroja, jotka jäljittelivät kärpäsen kakkoja ja saivat työt näyttämään Edelfeltin aikaisilta. Samaisen levyseppä-hitsaajan töitä kaupitteli myös eräs raviohjastaja, joka myyskenteli näitä aitoja Edelfelttejä kilpailumatkojensa levähdystauoilla huoltoasemien pihoilla autonsa peräkontista käsin. Ilmeisesti myyjän uskottavuutta ja arvovaltaa lisäsi se, että hän oli hevosmies. Kommentit (0)
Tahko-huumoria	17.09.2019, 18:12
Eilinen asioihin hyvin perehtynyt kommentaattori jakoi linkin, joka todistaa, että Tahko Pihkalassa oli paljon myönteistäkin, vaikkakin Harmoisten tapahtumat veisivät miehen tänä päivänä Haagin sotarikostuomioistuimeen. Tämän linkin  juttu perustuu nimeltä tuntemattomaksi jääneen Pihkalan sukulaismiehen Tahkosta pitämään esitelmään Vantaa Etelän Lions Clubin kerhoillassa: https://toisinaanajattelua.files.wordpress.com/2018/09/tahkoesitelma_blogiin1.pdf Se puute linkin jutussa on, etten saa sieltä vahvistusta kuulemalleni tarinalle, jonka mukaan Helsingin Keskuspuiston säilyttäminen olisi ollut pitkälle Pihkalan ansiota. Hän nimittäin halusi säilyttää kaupungin keskustan rakentamattomana puistoalueena maanpuolustuksellisista syistä. Keskuspuistoa pitkin oli hänen mukaansa kätevä siirtää pääkaupunkiseudun miehet sodan syttyessä rintamalle hiihtämällä. Nykyään tuo suunnitelma ei enää taida toimia ilmaston lämpenemisen vuoksi. Se hyvä puoli linkin jutussa on, että se vahvistaa tarinan, joka liittyy Pihkalan suvun huonokuuloisuuden aiheuttamiin välillä kiusallisiinkin ongelmiin, jotka ongelmat kärjistyivät, kun veljessarjan vanhin, Jaakko, oli nimitetty Tampereen piispaksi. Rohkenen lainata suoraan Leijona kerhossa pidettyä esitelmää: "Vihkiäistilaisuudessa oli läsnä kirkon, kaupungin ja suvun arvohenkilöitä. Keskusteluun tuli jossain vaiheessa ns. ”hiljainen hetki”. Ainoastaan huonokuuloiset veljekset Lauri ja Martti jatkoivat keskusteluaan. Tahko kommentoi päivän merkitystä veljelleen tähän tapaan: ”Eipä sitä olisi uskonut, että tuosta meidän Jaakosta tulee oikein piispa, vaikka sillä syntyessään ei ollut edes persreikääkään. .”.[Jaakko Gummeruksellaoli tosiaan tällainen synnynnäinen puute, joka pian leikkauksella korjattiin]" Kommentit (1)