maanantai 31. lokakuuta 2016

Matikainen

Luin juuri Hannu Kauhalan valmentaja Pentti Matikaisesta kertovan kirjan Mies joka vei Leijonat mitaleille. Taas huomasin kirjoittaneeni joskus aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin joskus kertonut blogillani seuraavan tapauksen, jota pidän maamme jääkiekkohistorian suurimpana munauksena: 
 
Iloisella 70-luvulla Suomi pelasi Izvaestija-turnauksessa Länsi-Saksaa vastaan ja saksalainen sai jäähyn. Suomen maalivahti kirmaisi aivan oikeaoppisesti vaihtoon ja leijonat saivat kuudennen kenttäpelaajan jäälle. Taktisesti siis aivan oikea ratkaisu.

Ja maalihan siitä tietenkin syntyi. Eräs suomalaispuolustaja (en nyt mainitse miehen nimeä, koska syytin aiemmin väärää miestä tapahtuneesta) ohjasi kiekon omaan tyhjään häkkiin. Sen jälkeen jääkiekkopelin sääntöjä muutettiin ns. suomalaispykälällä, jonka mukaan tällaisia maaleja ei enää hyväksytä.
 
 
Hyvässä tarinassani oli ainakin kaksi virhettä. Matikaisen luotettavien muistelmien mukaan puolustaja olikin Simo Saarinen eikä minun väittämäni pelaaja ja lisäksi tapaus sattui vasta vuonna 1992 eikä iloisella 70-luvulla, kuten erheellisesti muistin.
 
Tosin minusta tuntuu selvästi siltä, että mitä kauemmin tapahtumista on kulunut, sitä kristallin kirkkaammin minä ne muistan ja niinpä epäilen, että Suomen jääkiekkomaajoukkueelle on kaksi kertaa sattunut sama erehdys Izvestija-turnauksessa; ensiksi iloisella 70-luvulla ja sitten uudelleen vuonna 1992. Ja nyt minusta alkaa tuntua siltä, ettei vuonna 1992 enää edes järjestetty Izvestijaa vaan Moskova-turnaus.
 
 
 
 
 
 

Kommentit (0)



Musta hevonen

Mahottoman jännäksi menee Usa:n presidentin valinta. Vaaleihin on aikaa pari viikkoa ja eikä ole vielä täyttä varmuutta siitä, pystyvätkö pääehdokkaat jatkamaan kampanjaansa vapaalta jalalta vai ehditäänkö heidät vangitsemaan. Toista epäillään maanpetoksesta ja toista jatkuvasta kourinnasta.

Nyt saattaa olla vaalien mustalla hevosella iskun paikka, ja meitä kaikkia suomalaisia harmittaa, ettei kisassa ole enää mukana kokenut suomalaistaustainen poliitikko Gus Hall, joka ehti olla presidenttivaaleissa ehdolla peräti neljä kertaa peräkkäin viime vuosisadan lopulla. Hänen joukkokannatuksensa ei muodostunut koskaan kovin mittavaksi eikä hän ollut maailmalla yhtä tunnettu kuin varapresidenttiehdokkaansa Angela Davis.

Suomalaisten keskuudessa Gus Hall tunnettiin nimellä Kustaa Hallberg. Taustaltaan Hallberg oli lapualaisia ja hän oli lapualaisjohtaja Vihtori Kosolan kolmas serkku, mutta poliittiselta taustaltaan mies oli kova kommunisti. Hän toimi noin 50 vuotta Usa:n kommunistisen puolueen puheenjohtajana ja oli puheenjohtaja vielä kuolinhetkelläänkin. Hän kuoli yli 90-vuotiaana.

Gus Hall oli vilpitön Neuvostoliiton ystävä, jolla oli selvä ja jopa yksinkertainen näkemys neuvostovastaisuuteen. Hänen mukaansa ihminen oli tai ei ollut neuvostovastainen samalla tapaa, kuin ihminen oli joko raskaana tai ei-raskaana. Neuvostomyönteisyyden taustalla saattoi ainakin osittain olla se, että Neuvostoliitto rahoitti Hallin toimintaa yhteensä 40 miljoonalla dollarilla, joiden avulla mies pystyi ostamaan pojalleen Arvolle avoauton. Niin ainakin ovat väittäneet Hallin kaksi lähintä miestä, jotka sattuivat olemaan FBI:n agentteja.

Maailmalla menestyneistä pohjalaisista monta teosta kirjoittaneella Antti Tuurilla olisi Hallbergin Kustaan elämässä ja toiminnassa hyvä romaanin aihe.

Kommentit (0)



Kourinta

Herra Trumpin poliittiseen ruumisarkkuun on sitten lyöty viimeinenkin naula. Neiti Ninni Laaksonen on päästänyt julkisuuteen tiedon, jonka mukaan herra Trump on kouraissut häntä perskannikasta. Tämän tiedonannon jälkeen vaikuttaa jo amerikkalaisten verorahojen haaskaukselta järjestää kalliita vaaleja, koska tulos on etukäteen jalkapallokielellä selviö ja poliittinen tärviö on  herra Trumpilla edessään.

Sen sijaan herra Trumpin perskannikkakouraisu saattaa merkitä poliittista nostetta neiti Laaksosen tulevalle poliittiselle uralle. Mikäli vanhat merkit pitävät yhtään paikkaansa, on Ninni Laaksonen lähitulevaisuudessa maamme kulttuuriministeri.

Maailman historia tuntee herra Trumpin lisäksi toisenkin innokkaan kourijan. Nimittäin Topi Sorsakosken elämänkerrassa kerrotaan, että perinteisen käsipäivän sijasta Topi pyrki käden sijasta puristamaan tervehdittävää sukupuoleen katsomatta ns. genitaalialueelta. Sorsakoski itse nimitti tervehdystapaa ähtäriläiseksi tervehdykseksi, joka tieto lyö minut ällikällä, koska en ole tapaan ähtäriläisten parissa törmännyt.

Muuten se asia, että laulajanuransa alkuvuosina Topi Sorsakosken silmälasit eivät olleet vatupassissa, vaan pahasti vinksallaan, johtuvat tästä ähtäriläistervehdyksestä, jota erään nuoren naisen ilmeisen huumorintajuton poikaystävä ei ymmärtänyt ollenkaan.

Kommentit (0)



Kosmoskynä


Itse generalissimus Stalin se siinä istuu julisteessa Venäjän poliittisen historian museon seinällä mietteliään näköisenä ja suunnittelee valtakunnalleen uusia entistä turvallisempia rajoja. Tuo kädessä oleva kosmoskynä näyttää olevan ihan hyvässä terässä, joten kuva ei ole Talvisodan ajalta.

Talvisodan lopulla Stalinin kosmoskynä oli sen sijaan niin huonossa terässä, että kynän jälki kartalla merkitsi kilometrien epäselvyyttä reaali maailmassa. Niinpä sitten välirauhan ajan epäselvissä oloissa 212 suomalaista eksyi kosmoskynäviivan väärälle puolelle ja heistä palasi vain 79 kappaletta. 133 kappaletta katosi tai tapettiin. Pelkästään Uukuniemen suunnalta hävisi inhaan itään kymmenkunta miestä.

Itse en ole tietääkseni pidellyt kädessäni kosmoskynää, mutta luettuani netistä aiheesta, vaihdan välittömästi nykyiset viheliäiset huonosti toimivat kuivamustekynät luotettaviin kosmoksiin. Internet nimittäin kertoo seuraava:
"Kosmoskynä eli kopiokynä on puuvärikynä, jossa väriaineena on aniliiniväri. Kosmoskynän kärkeä on kostutettava, jotta se jättää jäljen, ja sillä kirjoitetusta tekstistä voidaan tehdä jäljennös. Tällä menetelmällä voidaan ottaa yksi tai useampi jäljennös painamalla alkuperäinen teksti kostutettua paperia vasten esim. erityisessä jäljennöspuristimessa". Nerokas ja toimintavarma keksintö eikä kopioita otettaessa printteri jää juntturaan, kuten nykyään liian usein tapahtuu.

Kommentit (1)



Venäjän poliittisen historian museo


Satunnaisen Pietarin matkailijan kannattaa vierailla Venäjän poliittisen historian museossa ja varata asialle kokonainen päivä. Museo ei ole ainakaan ihan perinteistä ropakantaa, vaikka tyhmempi saattaisi niin luulla. Talvisodastakin kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi se fakta, että Neuvostoliitto valloitti suurin menetyksin 10 % Suomen pinta-alasta ja että sodan vuoksi Neuvostoliitto erotettiin kansainliitosta. Mainilan laukauksista ei jostain syystä kerrota mitään eikä paljasteta enempää menetysten määristä.

Lasivitriinissä Talvisodasta muistuttaa sotasaaliiksi saatu käsintehty "suomalainen puukko", kuten esittelytekstissä mainitaan esineen suomalaisuutta korostaen, vaikka kyseessä ei ole mikään tyypillinen perinteinen suomalainen työkalu. Puukko on harvinaisen näyttävä kapistus ja niinpä se on kelpuutettu lahjaksi itse marsalkka Klim Vorosiloville. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö tuppi voisi olla perinteistä puhdetyömateriaalia eli lentokonemetallia, jota myös duralumiiniksi kutsutaan.

Pikkuisen mietityttää se, että vitriinissä on esillä myös suomalaisten Talvisodassa käyttämä "saksalainen kypärä".  Kypärää katsellessa ajatteli, että tämä saattaa hyvinkin olla sitten ropakantaa, jolla viitataan erheellisesti Suomen saksalaiskytkentöihin. Kotona tarkastin asian tolan netistä. Kyllä saksalaismallisia kypäriä oli suomalaisten käytössä jo talvisodassa, vaikka Saksa ei siihen aikaan suostunut myymään Suomelle sotatarvikkeita. Kypärät Suomi oli ostanut Ranskan ensimmäisen maailmansodan sotasaalisvarastosta heti itsenäistymisen jälkeen 95.000 kappaletta.

Kommentit (0)


Joviaali herrasmies

Olen Suomen mediasta saanut herra Trumpista sen käsityksen, että hän on hillittömästi käyttäytyvä julkisuudenhaluinen pelle, joka on uhka koko ihmiskunnalle. Venäjän RT-kanavalta opin sen, että hän todellisuudessa onkin hillitysti käyttäytyvä vanha joviaali herrasmies, joka rakentaa USA:n ja Venäjän kansojen ystävyyttä.

Suomen mediasta olen saanut rouva Clintonista sen käsityksen, että siinä on sivistynyt ihminen joka puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja maailmanrauhaa. Venäjän RT-kanavalta opin sen, että hän on todellisuudessa vanha hysteerinen akka ja suoranainen psykopaatti.

Nimittäin pitkin iltaa näytettiin lyhyttä uutispätkää, jossa rouva Clinton toteaa, että "tulimme, näimme ja sitten hän kuoli", jonka jälkeen hän päästää hysteerisen selkäkeikkanaurun. Luultavasti tuo uutispätkä on jostain haastattelusta, jossa Clinton kertoo, kuinka Valkoisen talon väki seurasi omassa suorassa erikoislähetyksessään tv:ltä sitä, kuinka USA:n erikoisjoukot kävivät lopettamassa Osama Bin Ladenin ja tämän pojan.


Se surmatyö ei ilmeisesti ollut itsepuolustusta, koska Bin Laden ei yrittänyt vastarintaa, joten kai sitä olisi kansainvälisen oikeuden mukaan sitten kutsuttava murhaksi, joka ei vanhene koskaan, vaikka esimerkiksi Suomen silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi, että tapauksen jälkeen maailma oli parempi paikka yrittää elää. Murhaajaksi herra Trump on rouva Clintonia syytellyt, mutta ei tietääkseni Osama Bin Ladenin lopettamisen vuoksi.



Kommentit (0)



RT-kanava

Pietarissa olen seurannut maailman menoa englanninkielisen Russia Today-kanavan kautta. Sen toimittajat ovat amerikkalaisen oloisia ei-venäläisiä, mutta ymmärtääkseni he puhuvat Venäjän valtion äänellä. Eilisen lähetyksen pääpaino oli Mosulin tapahtumissa, jossa ainakin eräs pikkutyttö oli menettänyt jalkansa pommituksessa ja vaati sitä hysteerisesti itkien palautettavaksi. Tätä järkyttävää uutisjuttua näytettiin pitkin iltaa.

Välillä asiantuntijat keskustelivat siitä, mitä eroa terroristeissa ja heidän tuomitsemisessa oikein onkaan. Aleppossa RT-kanavan mukaan Al Qaidan sivuhaara Al Nusra pitää siviilejä ihmiskilpinä ja läntinen maailma silti tuomitsee siellä venäläisten ja Syyrian laillisen hallituksen toimet terrorismin kitkemiseksi, mutta samaan aikaan läntinen maailma tekee samaa Mosulissa hävittäessään sieltä Isisin terroristeja eikä sitä tuomitse kukaan, eivät edes venäläiset.

Välillä ruudussa näytettiin tekstiä PUTIN VS. MUU MAAILMA. Jostain syystä asetelma RT-kanavan mukaan on Putin vs. muu maailma, ei Venäjä vs. muu maailma. Maailman politiikan arkipäivässä on paljon ropakantaa mukana.

Kommentit (0)



Venäläiset ovat ystävällisiä, rehellisiä ja tehokkaita

Välillä tuntuu, että elämme taas 30-lukua eikä suomalaisilla ole mitään hyvää sanottavaa venäläisistä. Minulla on. Olen nyt rouvan kanssa kulttuurimatkalla Pietarissa ja rouva pudotti tärkeän muistikirjansa jonnekin kolossaalisen Venäjän poliittisen historian museon sokkeloihin. Kun henkilökunnalle kerrottiin asiasta, alkoi sattua ja tapahtua äärimmäisen nopeasti.

Minuakin lähestyi jonkinlainen museon turvallisuuspäällikkö huolestuneena ja vakuutin hänelle, ettei hänellä ole syytä huoleen, sillä muistikirjalla ei ole mielestäni arvoa kuin noin puolen euron arvosta. Siitä huolimatta henkilökunta käynnisti etsinnän eikä mennyt montaa minuuttia, kun etsinnän kohde löytyi. Väitän, ettei Suomessa henkilökunta olisi vaivautunut moisen pikkujutun vuoksi.

Olin pari kesää sitten erään sotahistorioitsija everstin johtamalla matkalla Karjalassa ja tämä eversti kertoi, että ennen hän uskoi, että r-------t (sellaista sanaa hän selvästi kunnioittaen käytti) ovat laiskoja, siivottomia ja epärehellisiä, mutta että hän on matkoillaan joutunut muuttamaan täysin mieltään asiasta. Ja alan erityisasiantuntijana eversti myös vakuutti, että r-------llä on aina ollut hyvät aseet. Sekin on meidän hyvä muistaa.

Kommentit (0)



Pelimies

Luin juuri Atik Ismailin muistelmateoksen Pelimies. Atik on kehittynyt kirjailijana ja tulee olemaan vahvoilla jokavuotista Finlandiaa jaettaessa, mutta Nobelia en uskalla tässä vaiheessa vielä luvata. Pelimiehen ensimmäinen puoliaika, jolloin mies kertoo ryyppy-, pano-, ja pelijuttujaan,  on hauska ja mielenkiintoinen, mutta toinen puoliaika, jossa mies kertoo raittiudestaan ei ole yhtä hauska ja mielenkiintoinen.

Kirja loppuu kappaleeseen, jossa tämä maamme jalkapallohistorian viidenneksi paras pelimies pohtii tulevia muistosanojaan ja toivoo, että ne kuuluisivat seuraavasti: "Hän saapui Mestaruussarjaan alkoholin suurkuluttajana, poistui sieltä alkoholistina. Raitistui, tuhlasi rahansa turhuuksiin, mutta teki tuhannen taalojen paikoista useasti maalin. Rakasti Elinaa".

Muuten toinen taiteilija-jalkapalloilija Kai Pahlman halusi hautakiveensä painettavan: "Hän eli aikansa paitsiossa ja potkaisi sitten tyhjää.".Ja valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinin hautakivessä lukee lyhyesti ja ytimekkäästi: "Pekka Siitoin eli ja kuoli".

Kommentit (3)



Maailman 101. paras jalkapallomaa

Kyllä ei ole hyvä mieli, koska Fifan viimeisimmän listan mukaan Suomi, isiemme maa, on maailman 101. paras jalkapallomaa. Tätä häpeää ei täysin pois pyyhi edes norjalaisten hiihtäjien epäonni. Tuo sija juuri Malawin alapuolella on maamme jalkapalloilun pohjanoteeraus. Parhaimmillaan olemme olleet sijalla 42. Tällä hetkellä Islanti, joka on paras Pohjoismaa, on sijalla 26.

Mikä pahinta Färsaaret on heittämällä ohittanut Suomen ja on Fifan listan 76. Se ajatus minua vielä lohduttaa, että Saamen maajoukkue on aloittanut kansainväliset pelinsä ja uskon, että sille vielä poikamme pistäisivät tiukasti kampoihin, joten olemme Pohjolan viidenneksi paras jalkapallomaa. Tosin tutkin tuossa vähän tilastoja ja pelkään, että lappalaisia vastaan Suomen maajoukkueella olisi tiukka vääntö ja saattaa olla, ettei poikiemme fyysisyys riitä edes saamelaisia vastaan.

Nimittäin Saamen maajoukkueen puolustaja Jarkko Lahdenmäki saattaa olla liian kova vastus pojillemme. Lahdenmäki on 193 senttiä pitkä ja painaa 89 kiloa. Yleensä lapinmiehiä pidetään enemmänkin sellaisina kuivankälppeinä, mutta Lahdenmäki muuttaa mielikuvaani asiasta; tai sitten hän on maailman isoin lappalainen. Mies pukkasi muuten Ropsin voittomaalin Kupsia vastaan ja varmisti sen, ettei kuopiolaisia ensi kesänä nähdä Euroopan rahakentillä.

Kommentit (0)



Vaalituloksen kunnioittaminen

Lehtitietojen mukaan nähtäväksi jää, kyseenalaistaako Trump USA:n presidentinvaalien lopputuloksen. Se on huolestuttava uutinen. Suomen historiassa on huonoja kokemuksia vaalituloksen kyseenalaistamisesta. Vuonna 1917 sosialidemokraatit menettivät eduskuntaenemmistönsä vaaleissa, joissa oli arveluttavia piirteitä ja seurauksena oli sisällissota.

Yleisesti uskotaan, että Suomessa otettiin Uuden-Seelannin jälkeen toisena maailmassa käyttöön yleinen ja yhtäläinen äänioikeus vuonna 1906. Tuo uskomus ei ole koko totuus. Uudessa-Seelannissakaan maan alkuperäisväestö jäi vaille äänioikeutta, ja myöskään meillä saamelaiset, mustalaiset, tataarit ja juutalaiset eivät saaneet äänestää.

Mutta edellä kerrottu on pieni kauneusvirhe sen rinnalla, että Suomessa kaikkein köyhimmät, eli noin 10 %: kansasta, oli vailla äänioikeutta. Äänioikeutta ei ollut eduskuntavaaleissa esimerkiksi veroja maksamattomilla, pitkäaikaista köyhäinapua saaneilla tai holhouksenalaisilla. Onneksi nykyään myös työttömillä ja sosiaalitukien saajilla on oikeus äänestää.

Kunnallisvaaleissa äänioikeus määräytyi loppuvuoteen 1918 asti omaisuuden tai maksettujen verojen määrän mukaan. Kuntien hallinnolla ei siis ollut mitään tekemistä demokratian kanssa, Suomen valtionhallinnon hajottua Venäjän vallankumouksen jälkeen valtaa siirtyi nimenomaan kuntiin, joiden vaalitulokset kyseenalaistettiin ihan perustellusti. Jos Suomessa olisi nykyään vallalla vuoden 1918 vaalijärjestelmä, niin sisällissotahan siitä tulisi.

Kommentit (0)



Kilpailukielto

Minulla on suorastaan väärässä olemisen armolahja. Vähän aikaa sitten väitin ja löin jopa työpaikalla munkkipossusta vetoa siitä, että Norjan tyttö sattuneesta syystä, joita en nyt palajasta, koska kiihottaminen kansanryhmää vastaan on vakava rikos, että selviää hormonikärystään huomautuksella. Perustelin kantaani sillä, että huomautusrangaistus on kohtuullinen, kun ottaa huomioon sen, että Norjan mies sai kahden kuukauden kesäaikaan kärsittävän hiihtokilpailukiellon synneistä, jotka ovat Norjan tytön vastaavia syntejä paljon veriruskeammat. Joku tolkkuhan täytyy rangaistuksissa olla.

Nyt on julkitullut, että Norjan tyttö sai Norjan hiihtoliiton herroilta peräti kahden kuukauden väliaikaisen kilpailukiellon ja mikä pahinta, kielto on peräti ehdoton, eikä ehdollinen, kuten ensikertalaisille rikoksentekijöille yleensä on.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin ylvään itäsaksalaisen pikajuoksijatar Katrin Krabben tapaus. Hän oli aikoinaan maailman nopein nainen ja juoksi 100 metriä jo 19-vuotiaana aikaan 10,89. Krabben ura päättyi 22-vuotiaana siihen, että hänen näytteestään löytyi Klenbuterol-nimistä astmalääkettä, joka tietääkseni on myös impattaen käytettävä ja joka myös kasvattaa lihaksia ja vähentää rasvaa sekä estää ylikuntoa. Samanlainen vaikutushan on myös norjalaishiihtäjien lääkärin luvalla käyttämässä astmalääkkeessä, mutta jota Sundby käytti ainakin kerran liiallisessa määrin.

Norjan hiihtoliiton herrojen varovaisuus Johaugin tapauksessa on täysin ymmärrettävää. Krabbehan taisteli oikeudessa kahdeksan vuotta dopingtuomiostaan ja lopulta asian myös voitti, jonka jälkeen hänelle jouduttiin maksamaan korvaukset ansion menetyksestä. Niiden määrää en tiedä. Mutta sen olen omin silmin lehdestä lukenut, että Norjan tyttö voi vaatia korvauksia kaksi miljoonaa euroa ilmeisen lukutaidottomalta ja sokealta sekä täyttä ymmärrystä vailla olevalta Norjan hiihtoliiton lääkäriltä

Kommentit (0)



Mansikkamatka

Kuopion Isänmaallisen seuran tilaisuudessa luennoi äsken yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Kujala sota-ajan lapsista. Se palautti mieleeni sota-ajan lapsi Aira Samulinin muistelmat sota-ajan lapsuudestaan.

Samulinista on jo tehty yksi elokuvakin. Muistan siitä sen, että siinä esiintyivät äiti Aira ja hänen laitoksessa asuva tyttärensä. He olivatkin kuin äiti ja tytär. 80-vuotias Aira vaikutti tyttäreltä ja vajaat kuusikymppinen tytär äidiltä. Mutta toinenkin elokuva Samulinista kannattaisi vielä tehdä, sillä hänen 80-luvun muistelmateoksestaan löytyy muutama hyvin elokuvauksellinen tapaus nimenomaan sota-ajan lapsuudesta.

Esimerkiksi Jatkosodan alussa murrosikäisen Airan mielenterveysongelmista kärsivä äiti ei suostunut lähtemään heti evakkoon itärajan pinnasta. Taistelujen alettua äiti sai päähänsä, että perheen isälle Viktor Suviolle, joka oli muuten olympiavoittaja Sten Suvion veli, täytyy lähteä viemään mansikoita rintamalle.

Jostain merkillisestä syystä sotilaat eivät pysäyttäneet mansikkavasua kantavaa äitiä ja tämän tyttäriä, vaan he saivat tulla ihan rauhassa etulinjaan asti. Siellä oudon vaisut sotilaat sitten neuvoivat, mistä vääpeli Suvio löytyy.  Isä löytyi havujen alta joukkohaudasta seitsemän muun kaatuneen kanssa. Monet vainajista olivat pahasti silpoutuneita. Heidän rinnallaan Viktor Suvio, jota tarkka-ampuja oli osunut rintaan, näytti Airasta hyvin kauniilta.

Kommentit (0)



Aira Samulin - melkein Suonenjoen tyttö

Eikä vieläkään päästä eroon Aira Samulinin ajankohtaisista muistelmista.  Jo 80-luvulla ilmestyneessä muistelmakirjassaan Soturi ja sunnuntailapsi hän kertoi, että Talvisota-aikaan perhe oli evakossa Suonenjoella, jonne suojärveläiset evakuoitiin. Tuosta ajasta Samulinilla ei ole hyvää sanottavaa. Suonenjokelaiset ottivat karjalaiset vastaan nuivasti.

Kirjan mukaan evakkopaikassa kuunneltiin venäläisten suomenkielistä radiolähetystä, jossa Tiltu kuulutti, että he kyllä tietävät, että suojärveläiset ovat Suonenjoella. Sen jälkeen alkoi tapahtumaan. Ensimmäisellä kerralla venäläisten koneiden pommit putosivat vain pellolle, mutta toisella kerralla tuli jo kuolonuhreja. Paikalliset alkoivat napisemaan, että suojärveläisten takia heitä pommitetaan ja toivottiin, että he pikaisesti siirtyisivät muualle.

Luulen, että Aira Samulin ei muista ihan oikein. Siinä hän on varmaankin oikeassa, ettei evakkoja otettu vastaan niin ystävällisesti kuin nykyään meille uskotellaan. Tietääkseni kuitenkin Suonenjokea ahdisteli vain yksi pommikonelaivue, joka sai kirkonkylän asemalla yhden tavaravaunun palamaan ja Kakkisen Ollin seinäkello vaurioitui myös lievästi Suojärven suolle kohdistuneessa iskussa.

Ihmisuhreilta onneksi vältyttiin Suonenjoen pommituksissa, ellei uhriksi lasketa niitä paria kymmentä lentäjää, jotka paloivat koneisiinsa Jorma Sarvannon ilmavoimien määräystenvastaisten sytytysluotien seurauksena. Muuten käsittämätöntä Suojärven suon pommitusta  ei ole vielä selitetty sillä, että sen taustalla olisivat olleet Suojärven evakot.

Kommentit (0)



Syksy saapuu kolkko synkkä


Lapsuudessani lapsoset lauloivat, että syksy saapuu kolkko synkkä, pikkulinnut lensi pois, kylmä heillä täällä ois. Muistelen, että kyseessä oli jonkun paimentytön syyslaulu. Paimentyttö halusi muuttolintujen matkaan, vaikka siivetönnä hän ei voinutkaan lentää. Samaan aihepiiriin on myöhemmin palattu jossain suomalaisessa tangossakin.

Mutta on syksyssä paljon hyvääkin, esimerkiksi hyttyset ovat hävinneet. Erityisen mukavalta tuntuu se, että ensimmäisten hallojen myötä hirvikärpäset ovat joutuneet luopumaan ainutkertaisesta elämästään. Siihen aikaan kun lapsena lauloimme tuota paimentytön syyslaulua, hirvikärpäsiä ei vielä ollut. Luulen, että ne saavuttivat Kärkkäälän vasta tämän vuosituhannen alussa. Siinäpä olisikin oivallinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille.

Monet neuvostovastaiset suomalaiset ovat sitä mieltä, ettei idästä saavu muuta hyvää kuin aurinko ja kaikki muu pitäisi ottaa vastaan tasajyvällä ja hirvikärpästen suhteen neuvostovastaiset ovatkin poikkeuksellisesti oikeassa. Venäjältähän nekin tulivat.

Mutta hirvikärpäset ovat vasta verryttelyä, kuten urheilukielellä sanotaan. Odottakaapa kun itärajan yli alkavat levittäytymään herhiläiset, jotka ovat sellaisia nakkimakkaran kokoisia ampiaisia, mutta jotka ovat lisäksi vielä kiukkuisempia kuin alkuperäiset kotoperäiset pikkuserkkunsa.

Kommentit (0)





Melekein aeto tatin kunti

Eilen pelattiin Veikkausliigassa mestaruuden kannalta tärkeä peli HJK:n ja Maarianhaminan IFK:n välillä. Kannatin kotikatsomon radion ääressä helsinkiläisiä. Asiaa ei selitä se, että olen viidenneksen pitkästä elämästäni asunut pääkaupunkiseudulla, vaan se, että mielestäni eräs keino nostaa suomalaisen jalkapalloilun tasoa, on se, että meillekin luodaan yksi kansainvälisen tason seura. Parin miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu on parempi kasvualusta hyvälle joukkueelle kuin 20.000 asukkaan Maarianhamina.

Muutama päivä sitten SM-liigassa HIFK pelasi kotihallissaan sarjanousijaa Mikkelin Jukureita vastaan. Pidin kotikatsomon radion ääressä peukkuja helsinkiläisille. Tämä ei siitä, että olen asunut viidenneksen pitkästä elämästäni pääkaupunkiseudulla ja että olen melkein Arto tatin kunti, vaan siitä, että tunnen aitoa naapurikateutta mikkeliläisiä kohtaan. On jotenkin täysin väärin, että pieni ja vähävarainen Mikkelin Jukurit uhkaa Kalpan asemaa Savon ykkösenä. Tämän naapurikateuden synkin ilmentymä oli se, kun eräs kuopiolainen ravivalmentaja tinttasi muutama vuosi sitten mikkeliläistä valmentajaa, joka saattoi ihan hyvin olla Risto Dufva, turpaan Kalpan hävittyä ottelun.

Muuten muistanpa erään entisen tamperelaistaustaisen työkaverini, joka oli innokas Ilveksen mies ja toivoi aina, että Tappara häviäisin ihan riippumatta sitä, mikä joukkue oli kirvesrintojen vastustaja.  Yleensä tällaisen ilmiön selittää puoluepolitiikka, eli se, että yleensä paikkakunnalla on kaksi vahvaa urheiluseuraa, joista toinen on Suojeluskunnan ja toinen Punakaartin jatke. Ilmeisesti Tampereella Ilveksen ja Tapparan ero löytyy kielipolitiikasta, vaikka  harva sitä enää muistaa. Tappara tunnettiin ennen nimellä Tammerfors Bollklub.


Kommentit (0)



Huulirasva

Vaikka syksyn pimeys vaivaa, olin aamulla töihin kävellessäni huomaavinani, että vastaantulijat vaikuttivat olevan iloisia. Uskon, että norjalaisen hiihtäjättären huulirasvaongelma on piristänyt Suomen kansaa. Vahingonilo on kaikista ilon muodoista makein. Norjalaisten huulirasva on tällä hetkellä maailman suurin ongelma ja käsittääkseni maassamme eilen soitettiin eilen kirkonkelloja tapauksen johdosta.

Norjalaistytön rikkomus on niin vakava, että uskon siitä seuraavan Kansainväliseltä hiihtoliitolta vakavan huomautuksen. Tapaus ei ole yhtä törkeä, kuin mieshiihtäjä Sundbyn dopingkäry, josta seurasi peräti heinäkuusta syyskuuhun kestänyt kilpailukielto. Ja sitä paitsi olen varma, ettei norjalaistyttönen hiihdä pelkän huulirasvan voimalla sitä hillitöntä menoaan, jota hän on viime aikoina hiihdellyt. Häntä katselleessaan on tullut mieleen vallan huippukuntoinen Eero Mäntyranta, joka valitti, että hän ei ehdi hiihtää niin kovaa kuin jaksaisi.

Tuo eilen kuuluisaksi tullut huulirasva on petollinen aine. Nimittäin yksi italialaisjalkapalloilija kärähti testeissä samasta aineesta, ja tutkimuksissa paljastui, että hänen tyttöystävällään oli ollut jotain kutinaa ns. alapäässään ja hän oli sitä lääkinnyt samaisella aineella ja tietämättään aiheutti näin poikaystävänsä dopingkäryn. Se on traaginen tapaus. ja vielä traagisemmaksi tapauksen tekee se, että kaikki joukkueen pelaajat kärähtivät sitten samasta aineesta.

Kommentit (1)



Pekka Siitoinin toinen tuleminen

Kuopion skeptikot viettivät eilen jo perinteiseksi muodostunutta Silvo Sokan rakettilennon vuosipäivää muikkuravintola Sammon luodinreikäpöydän ääressä pohtien valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinin elämää ja toimintaa. Siitoin liittyy sikäli skeptikkojen harrastamaan aihepiiriin, että sen lisäksi, että mies oli merkittävä yhteiskunnallinen toimija, hän myös harrasti kaukoparannusta, selvänäkemistä, ennustamista ja toimi myös ufo-kontaktihenkilönä, josta todisteena hän on julkaissut tämän yhden maailman tunnetuimmista ufo-kuvista:
https://mesikammen.files.wordpress.com/2013/01/valokuva.jpg

Tuon kuvan arvoitus on myöhemmin ratkennut. PK-yrittäjä Pekka Siitoinin valokuvausliike joutui talousvaikeuksiin ja liikkeen seuraava omistaja löysi kuvan alkuperäisen sumentamattoman version, joka paljastaa sen, että kuvan oudot valopallot eivät ole sen enempää eivätkä vähempää kuin valtakunnanjohtajan paljaat pakarat.

Ennen kuolemaansa sielunvaellukseen uskonut Pekka Siitoin lupasi, että hän palaa USA:n presidenttinä ja monet skeptikot epäilevät näin myös lähiaikoina tapahtuvan. Mutta vaikka Donald Trump muistuttaa hyvin paljon Siitoinia, on miehillä kuitenkin myös yksi selkeä ero. Kun Siitoinia syytettiin perverssiksi, ei hän sitä kiistänyt Trumpin lailla, vaan hän vakuutti asian olevan juuri niin, mutta hän korosti olevansa sen lisäksi sadisti.



Kommentit (0)



Ropakanta

Vieläkään ei päästä eroon Kroatiasta, Serbiasta tai Kosovosta, mutta enää ei kirjoitella jalkapalloilun merkeissä. Nyt en enää yhtään tiedä, mihin uskoa vai uskoako mihinkään. Luin tuossa psykiatri Pirkko Turpeinen-Saaren kirjan Lahtari-Punikki & teurastaja ja olen kerrassaan äimän käkenä. Tähän asti olen puhtaasti tietämättömyyksissäni ajatellut, että Jugoslavian hajoamissodan yhteydessä tehtiin kauheuksia ja että on ihan oikein saada vaikkapa Sarajevon piirittäjät ja Srebrenican joukkomurhan tekijät vastuuseen hirmuteoistaan.

Nyt olen lukenut Pirkko Turpeinen-Saaren kirjan ja oppinut, ettei Srebrenicassa mitään joukkomurhaa tapahtunut ja että ihmishirviönä pitämäni kenraali Ratko Mladić onkin viisas, sivistynyt ja humaani kunnon mies. Eli taas on ihan syytön ihminen Haagissa tuomittavana. Hirmuinen on ollut amerikkalaisen ropakannan voima minunkin tajuntaani.

Tähän asti olen myös uskonut porvarien ropakantaan siitä, että Neuvostoliitto olisi muka hyökännyt Talvisodassa, mutta niin ei ollutkaan, vaan Mannerheimin johdolla suomalaiset hyökkäsivät, mutta onneksi suomalaisten hyökkäys pysähtyi Mannerheim-linjaan. Pirkko Turpeinen-Saari on psykiatri, joten hän on minua hirveän paljon älykkäämpi ja viisaampi ihminen, joten ihme on, jos hän väärässä on.

Muuten vuosi sitten Rautalammin Urheilijoiden Matti Rossi vakuutti minut kirjassaan Raunioista nousee Donbass,  että malesialaiskoneen ampui alas ukrainalainen hävittäjä ja että alan asiantuntijat voivat osoittaa koneen hylystä lentokonetykin osumien jäljet. Nyt näyttävät hollantilaistutkijat syöttävän maailmalle ihan muuta ropakantaa. Kaikki asiaa tutkineet viisaat ihmiset eivät voi olla väärässä, joten olen taipuvainen uskomaan, että malesialaiskoneen kimppuun hyökkäsi yhtä aikaa sekä ukrainalaishävittäjä että venäläisohjus.

Kommentit (0)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti