perjantai 2. syyskuuta 2016

Uhka avaruudesta

Olen viitisenvuosikymmentä miettinyt, miten siinä oikein lopulta kävi, kun ulkoavaruudesta tulleiden verrattain pienikokoisten, mutta pahatapaisten, muukalaisten avaruusalus juuttui roskana Savon Sanomien sarjakuvassa seikkailevan Mr Jackin silmään. Sivistyneessä maailmassa Mr Jack tunnetaan Taika-Jiminä.

Sen muistan, että kiukkuiset pikku-ukot uhkasivat jossain vaiheessa maapalloa joukkotuholla, ellei heitä välittömästi vapauteta ansasta, mutta konfliktin loppuratkaisu ei ole jäänyt mieleeni. Luultavasti joukkotuholta vältyttiin Mr Jackin eli Taika-Jimin hypnoottisen eleen avulla. En usko, että fyysisellä Lothartilla oli keinoja ongelman ratkaisemiseen.

Mullikan Mr Jack synnytti minussa kiinnostuksen maailmankaikkeutta koskeviin perimmäisiin kysymyksiin ja sillä varmuudella, minkä vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, epäilen, että maailmankaikkeuden noin miljardimiljardia taivaankappaletta vilisevät elämää. Mutta toivon hartaasti , että lähin elämä on niin kaukana, ettei se kiinnostu meistä, koska en usko, että lähinaapuri meistä tykkäisi; ollaan me sen verran hankalia naapureita.

Nyt kuitenkin maailmalta kiiri uhkaava tieto jostain radio Jerevanin suunnalta, että muutaman kymmenen valovuoden päästä on löydetty älylliseen elämään viittaavia radiosignaaleja lähettää planeetta. Todennäköisesti kysymys on jostain muusta kuin älyllisestä elämästä, mutta viisasta on varautua tähänkin uhkakuvaan. Uutinen synnyttää suuria uusia haasteita sekä maamme puolustusvoimille että kirkon pakanalähetystyölle.

Kommentit (0)



Alle lujaa

Eilinen Hesari kertoi, että pellehyppääjä Simo Salminen, eli artistinimeltään Liukas Lätkä, oli niittänyt mainetta pellehyppymaaottelussa Ruotsia vastaan 50 vuotta sitten. Samoihin aikoihin Simo Salminen niitti mainetta myös iskelmälaulajana kappaleellaan Alle lujaa, joka kertoi vauhdinhurmasta nauttivasta sinisen bussinkuljettajasta, joka mm. melkein onnistui yllättämään kieltä näyttävän miehen suojatiellä, mutta saalis pääsi kuitenkin viime tipassa karkuun.

Itse olin eilen tuo kieltä näyttävä mies suojatiellä. Torin kulman suojatiellä sininen bussi melkein tappoi minut. Se tuli vauhdilla Tulliportinkatua teatterin suunnasta ja kääntyi sitten juurikaan hiljentämättä Puijonkadulle ja onnistuin heittäytymään juuri ja juuri sen pyörien alta.  Bussi oli noin kolmen metrin päässä minusta, kun tajusin, ettei se ole huomannut minua. Niin lähellä kuolemaa en ole ennen ollut. Luulen, että mikäli kuski olisi uskaltanut pysähtyä, niin henkilövahingoilta tuskin olisi vältytty; sen verran kärsin posttraumaattisesta stressireaktiosta tapauksen jälkeen.

Se, että olin päästä ainuvastani, ärsytti minua siinä määrin, että lähetin jopa poliisille pyynnön tarkastaa tapauksen valvontakameranauhat. Torin seutuhan on tarkassa kameravalvonnassa. Poliisilta tuli tänään ystävällinen vastaus, että torin valvontakamerat olivat lakanneet toimimasta vähän ennen tapausta, joten tilanne oli samanlainen kuin silloin, kun Moskovassa Punaisella torilla ammuttiin Venäjän viimeinen oppositiomies pari vuotta sitte..

Tarkistin tänä aamuna tapahtumapaikan ja sain tutkimuksissa selville sen, ettei kuski ollutkaan kännissä, kuten olin aluksi luullut, vaan hän oli sokea, koska näin loppukesästä klo 7.35 aurinko paistaa sillä paikalla sillä tavalla suoraan silmiin, ettei bussikuski voinut mitään nähdä, vaan hän ajoi lihasmuistinsa varassa.

Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivaa musaa:
https://www.youtube.com/watch?v=inpDJMGiCTM

Kommentit (1)



Viipurin Mikko

Kävin uukuniemeläisten mukana kesällä -15 Viipurissa, jossa meitä opasti sikäläinen Mikko, joka oli venäläinen, mutta puhui täydellistä ja virheetöntä suomea, vaikka oli opetellut kielen vasta kypsässä iässä. Mikko oli kovasti sivistynyt, viisas ja lukenut herra, joka tiesi kaiken Viipurista ja muustakin. Mikkoa jututtaessani ymmärsin, miksi monet suomalaiset ovat itäisestä naapurista sitä mieltä, että hirveä maa, mutta ihanat ihmiset.

Mikko oli huumorimies ja luulin, että kun hän uukuniemeläisistä erotessaan pyysi seurueemme hengenmiestä siunaamaan itsensä, kyseessä olisi ollut huumorileikki, mutta niin ei ollut. Uukuniemeläistä tsasounan rakentajaa jututtaessani selvisi, että hän tunsi hyvin Viipurin Mikon, koska heillä oli ollut yhteisiä kirkonrakennusprojekteja Venäjällä ja hän tiesi kertoa, että Mikko oli totinen kristitty.

Uukuniemeläinen tsasounan rakentaja tiesi myös kertoa, että siunauksesta ei ehkä ollut sittenkään apua, koska Viipurin Mikko oli viime talvena poistunut tuon ilmaisiin syövän uuvuttamana, vaikka ei ollut kuin 55-vuotias. Vielä kesällä iloisesta miehestä ei sairautta huomannut. Näyttää olevan elämän laki, että kaikki hyvät ihmiset kuolevat, mutta paskiaiset elävät ikuisesti.

Kommentit (0)



Uukuniemen ihme


Yksityisen sektorin toimesta on Uukuniemelle noin 400 vuoden tauon jälkeen rakennettu kuvan kaunis tsasouna. Ikävä kyllä rakennus ei ole ihan päätien varressa, vaan  vähän syrjäisellä paikalla kirkonmäellä, mutta opastus tälle uudelle matkailunähtävyydelle on hyvä. Ikävä kyllä tsasounaa ei pystytty rakentamaan sille historialliselle paikalle, jolla pitäjän ortodoksikirkko sijaitsi 1640-luvulle asti. 

Sittenhän seudun alkuperäisväestö muutti ruotsinuskoisten savolaisten imperialistien jaloista tuhannen kilometrin päähän Tverin Karjalaan. 300 vuotta myöhemmin talvella 1940 tveriläisistä muodostettu divisioona suoritti paluumuuton Summan kohdalla silloisen rajan yli. Tverin karjalaisten menetykset toisessa maailmansodassa olivat Suomen uusimman virallisen historian kirjan mukaan hirvittävät.

Se, ettei Uukuniemi kuulu ns. idän oikeauskoisen kirkon piiriin ratkaistiin vuonna 1614 Ristlahden taistelussa, jonka tapahtuman muistomerkki seisoo nyt kirkonmäellä nykyisen kirkon vieressä noin puolen kilometrin päässä uudesta tsasounasta. Muuten olen jyrkästi sitä mieltä, että jos Ristlahden taistelu olisi päättynyt Idän voittoon, olisi Suomi Rion olympialaisissa voittanut lukuisia mitaleja, kuten kreikkalaiset, bulgaarit, serbit ja venäläiset tekivät siitä huolimatta, että viimeksi mainittujen osallistumisoikeus oli hyvin rajoitettu.

Kuvan tsasounasta puuttuu vielä se tärkein, eli sipuli katolta. Luulen, että jos asian tiimoilta järjestettäisiin talkoot, olisi tapahtumalla vilkas osanotto yli ideologisten rajojen ja itsekin täysin julkijumalattomana miehenä olisin sitä nostamassa, sillä olen vahva kuin härkä ja sitä paitsi asian rakennustekninen puoli minua kiinnostaa. Ja sekin minua kiinnostaa, että miten sellainen sipuli oikein tehdään; linnunpöntön olen kyllä rakentanut, mutta sipulin rakentamiseen avaruudellinen hahmottamiskykyni ei riitä.

Kommentit (0)



Näyttelyn kaunein auto


Kypsään ikään ehtineiden autojen näyttelyn kaunein oli tämä kuvan menopeli, jonka merkki minulle jäi epäselväksi, mutta koska nokassa luki MG, niin minä kutsun menopeliä  nimellä MG vähän samalla tavalla kuin Kummun Kalle kutsui Korean sodan noususuhdanne metsärahoillaan ostamaansa englantilaista autoa niemellä Hau, kun ei osannut lausua merkkiä Humber Hawk.

Tunnettua englantilaista muotoilua on tuokin kaunis auto ja vaikka se olikin eilisen näyttelyn kaunein, se ei kauneudessa pärjää Anglia L 200:lle, joka on maailman kaunein auto. Tietysti sekin on brittivalmiste. Itsekin olen haaveillut vaalean punaisesta Angliasta, jonka kauneudn kruunaisi katolla oleva saman värinen suksiboksi. Itseäni Angliassa viehättää varsinkin se, että sen takaikkuna on vino toiseen suuntaan kuin muissa autoissa, jonka ominaisuuden vuoksi erotan Angilian muista autoista, vaikka en muuten autoista mitään ymmärräkään..



Kommentit (1)



Neljä pyörää ja loota


Kauniita olivat autot vanhaan hyvään aikaan; nykyäänhän ne ovat kaikki saman näköisiä. Todistin asiaa päivällä Kuopion automuseolle, jonne kokoontuivat kypsään ikään ehtineet menopelit. Kuvassa tilaisuuden juontaja vakuuttaa 60-lukuisen Skodan omistajalle, että vanhat Skodathan olivat mainettaan parempia eivätkös olleetkin, mutta auton omistaja vakuutti, ettei näin todellakaan ollut, vaan hänen Skodassaan on  ainut hyvä puoli se, että moottori on takana ja elämä edessä.

Skodaa katsellessani mieleeni palautui kaksi lapsuuteni hokemaa, jotka pitäisi tallentaa Kansanrunousseuran arkistoihin ja jotka kuuluivat seuraavasti : Jos ostat Skootan, saat neljä pyörää ja lootan, jota voi purkaa ja koota. Se pitempi loru kuului: Skoda perheauto verraton, isä ajaa, äiti työntää, lapset pitää pohjaa, mummo kerää muttereita, vaari lasin sirpaleita.

Kommentit (0)



Häirintää



Kyllä on mahottomaksi mennyt maailma, mikäli on yhtään Helsingin Sanomiin uskominen. Hesarin ison uutisen mukaan eräs brasilialaisneitonen oli mennyt Helsingin nudistirannalle ihan ilkosillaan, kuten tapana on ja kokenut siellä itsensä häirityksi. Hän oli törmännyt nudistirannalla alastomiin miehiin, jotka olivat paljastelleet itseään ja käyttäytyneet muutenkin monella tapaa sopimattomasti.

Brassineitonen suivautui asiasta vallan niin kerrassaan, että meni poliisilaitokselle tekemään häirinnästä rikosilmoitusta ja siellä odotti häntä uusi järkytys toteaa Helsingin Sanomat ja jatkaa:

Loreta kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisella tavalla. ”Minusta tuntuu, että poliisit suhtautuivat minuun kuin minä olisin hullu”, Loreta sanoo. ”Menin sinne, koska halusin kerrankin kokea olevani vapaa. Brasiliassa se ei ole mahdollista, ajattelin, että tasa-arvoisessa Suomessa se onnistuu. Olin kuullut niin paljon hyvää. Ehkä se ei ole mahdollista missään.”

Paljon on siis vielä parannettavaa maassamme. Mutta paljon on parannettavaa myös Venäjällä. Petroskoin keskustan parhaalla paikalla keskellä kirkasta päivää puoluejohtaja Kirov selvästikin paljastelee itseään ohikulkijoille häpeämättömästi rinta rottingilla. Harmittaa, etten käynyt tekemässä asiasta ilmoitusta kaupungin miliisilaitoksella.


Kommentit (0)



Botswanan talousihme

Olen joskus pitänyt aidsin, nälän, hirmuhallitsijoiden ja heimosotien Afrikkaa menetettynä maanosana, mutta Rion olympialaisten aikaan tulin toisiin ajatuksiin. Afrikasta kuuluu myös hyviä uutisia. Eilen kirjoitin Päiväntasaajan Guinean talousihmeestä, joka muuten perustuu vakaan hirmuhallinnon lisäksi öljyvaroihin ja tänään joudun kirjoittamaan Botswanan ihmeestä.

Nimittäin mieleeni on piirtynyt ehkä virheellinen mielikuva siitä, että miesten 4 X 400 metrin viimeisen osuuden loppusuoralle olisi ensimmäisenä kiitänyt piskuisen ja täysin tuntemattoman 2 miljoonan asukkaan Botswanan joukkue.  Samalla tavalla voisin kaksi sormea vaikka missä vannoa, että olen netistä löytänyt videon, jossa Rooman kisojen miesten 400 metrin aitojen loppukilpailun loppusuoralle kaartoi ensimmäisenä Suomen piskuinen Jussi Rintamäki. Jussikin jäi sitten lopulta neljänneksi, kuten myös Botswanan viestijoukkueelle kävi, mutta uljaita esityksiä olivat molemmat.

Urheiluihmeen lisäksi Botswana näyttää maailmalle myös talousihmeen, koska tämän Afrikan maan Bkt on asukasta kohti 17.000 dollaria eli saman verran kuin Venäjällä ja Virossa. Se on kymmenkertainen useimpiin muihin mustan Afrikan maihin verrattuna. Tietääkseni maa on lyönyt rahoiksi timanteilla. Siitä, miten timanttirahat on väestölle jaettu, minulla ei ole tietoa.

Kommentit (2)



Päiväntasaajan Guinean talousihme

Eilen tuli taas kirjoitettua vähän ropakantaa. Nimittäin kyllä Suomi oli todellisuudessa Päiväntasaajan Guineaa menestyneempi maa Rion olympialaisissa, koska maamme sai sentään kisoista yhden pronssimitalin. Päiväntasaajan Guinea sen sijaan ei ole koskaan voittanut olympialaisista yhtään mitalia, vaikka esimerkiksi heidän vapaauimarinsa antoi Sydneyssä vuonna 2000 kaikkensa ja oli hukkua loppumatkasta.

Päiväntasaajan Guineassa on kuitenkin paljon muuta hyvää. Se on nimittäin upporikas valtio afrikkalaisen mittapuun mukaan. Bkt/asukas on peräti 25700 dollaria vuodessa, eli enemmän kuin monissa Euroopan maissa. Meidän hyvistä naapureistamme esimerkiksi sekä Venäjällä että Virolla Bkt on vain noin 17000 dollaria. Suomella luku on 42000 ja Norjalla peräti 59000, mutta norjalaisten epäillään yleisesti johtavan kilpailua kepulikonstien avulla.

Lisäksi Wikipedia tietää kertoa Päiväntasaajan Guinean olevan nykyään  poliittisesti hyvin vakaa verrattuna moniin muihin Afrikan valtioihin, joka seikka on todennäköisesti vaikuttanut myös maan talouskasvuun. Vuoden 1968 itsenäistymisen jälkeen Päiväntasaajan Guinealla on ollut vain kaksi päämiestä: ensimmäiset 11 vuotta maata hallitsi Fransisco Macias Nquema, jonka kaoottisella valtakaudella noin 50 000 guinealaista menetti henkensä ja 150 000 lähti maanpakoon.

Nykyinen elinikäinen presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo  järjesti sotilasvallankaappauksen 1979, jonka jälkeen maan poliittinen tilanne vakiintui. Hän uudistutti perustuslain 1982, ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä 95,38 prosentin enemmistöllä. Vuonna 2003 Obiang julistettiin ”valtakunnan jumalaksi” ja hän sai oikeuden tappaa tai tapatuttaa kenet tahansa ilman seurauksia maan päällä tai ilman helvettiin joutumista.

Kommentit (2)



Testosteronivaje

Urheiluliiton herra Mika Kojonkoski on tällä hetkellä yksi Suomen, isiemme maan, vihatuimmista herroista, koska maamme on nykyään urheilumaana Päiväntasaajan Guinean tasoa kesäolympialaisissa, mutta talvikisoissa olemme vielä parempia. Minusta Mika Kojonkoski on kuitenkin sivistynyt ja hillitty herrasmies, jota on turha syyttää kansamme urheilumenestyksen puutteesta, koska hän on asiaan ihan syytön.

Maamme surkean urheilumenestyksen perussyy on nykyisten suomalaisten urheilijoiden testosteronivaje, joka heijastuu urheilusuoritusten yleisenä ns. munattomuutena ja yleisenä itkuisuutena. Esimerkiksi Rädyn, Kinnusten, Nevalan, Hellstenin ja varsinkin Matti Nykäsen aikaan urheilijoidemme yleinen olemus oli ihan toisenlainen, sillä heillä oli korkea testosteronitaso, ja niinpä kansainvälisillä kilpakentillä  poikamme niittivät kunniaa ja varsinkin mainetta.

Mika Kojonkosken pätevyyttä Urheiluliiton herraksi on epäilty viime päivinä yleisesti. Ensimmäisenä tällaisen epäilyn esitti julkisuudessa, eli Norjan TV-uutisissa, Matti Nykänen, joka on tunnetusti viisas mies, jo kymmenen vuotta sitten. Minusta Kojonkoski on ihan pätevä tehtäväänsä, mutta Matti Nykänen tosiaan saattaisi silti olla häntä menestyvämpi Urheiluliiton herra. Nykäsen testosteronia tihkuvassa olemuksessa, peräänantamattomassa asenteessa ja nöyristelemättömässä käytöksessä on jotakin sellaista, jonka hän voisi ehkä siirtää maamme huippu-urheilijoille, varsinkin kamppailulajien edustajille.

Tässä Norjan tv-uutisten haastattelussa testosteronia uhkuva keskivahvassa humalatilasa oleva Matti Nykänen kertoo näkemyksensä  Mika Kojonkoskesta. Matin kasvoista kuvastuvat eletyn elämän jäljet.
https://www.youtube.com/watch?v=Hvtz9q1rcW0



Kommentit (0)


Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva Sysmä

Sysmä on syrjässä vähän kaikesta ja niinpä kunnasta näkee harvoin uutisoitavan mediassa. Sellaisen uutisen muistan aiemmilta ajoilta, että kerran muudan voimansa tunnossa ollut itähämäläinen nuorimies oli suonissaan pullistelevan voiman pakottamana mennyt vetämään leukaa kerrostalon parvekkeen kaiteeseen ja pudonnut lopulta tuhoisin seurauksin asfalttiin, kun pullistelevat voimat jossain vaiheessa ehtyivät.

Sellaisenkin lehtijutun muistan  vuosien varrelta, että kerran paikkakunnan ilmailun harrastajat veistivät puusta oivallisen lentokoneen Sysmän mielisairaalan vintillä, mutta kun kone saatiin valmiiksi, todettiin, että lentolaitteesta tuli liian suuri eikä sitä saa vinttiä purkamatta ulos.

Nyt kuitenkin arvovaltainen Itä-Hämeen nettiversio on löytänyt jotain uutta ja yllättävää kerrottavaa sysmäläisistä, joita en ole tottunut pitämään mitenkään paheellisina ja intohimoja kuohahtelevina ihmisinä van pikemminkin hitaanoloisena väkenä. Sysmä on uutisen mukaan ajautunut pahoihin kunnallispoliittisiin vaikeuksiin syistä, jotka paljastuvat likaisella mielikuvituksella varustetulle lukijalle jutun rivien välistä. Jutun otsikkona on RAKASTELLA SAA MUTTEI KUNNANHALLITUKSEN KOKOUSHUONEESSA ja luulen, että tapauksessa olisi juurta TV2:n maalaiskomedian aiheeksi:

"Valtuutetut syyttävät ongelmista ennen kaikkea kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjokea ja hänen toimintatapojaan. Ongelmana on ennen kaikkea se, että hän on naimisissa kunnanhallituksen puheenjohtaja Mika Järvisen (kok.) kanssa, mikä tuo ongelmia päätöksentekoon.

Kunnanhallituksessa istuva Maija Sinisalo (kesk.) korostaa, että suhde on jokaisen oma asia, mutta se ei voi olla aiheuttamatta ongelmia kunnan hallinnossa, koska Järvinen istuu monella jakkaralla.

- Rakastella saa, mutta ei kunnanhallituksen kokoushuoneessa, Sinisalo kiteyttää."


Kommentit (0)



Iloinen keihäsyllätys

Aamuyöstä heräsin ahdistavaan tunteeseen, että teksti-tv:ssä lukee tulikirjaimin, että "Antti Ruuskanen ei selviytynyt loppukierroksille". Niinpä yllätys olikin todella iloinen, kun teksti-tv:ssä lukikin vain, että "Antti Ruuskanen loppukilpailussa" ja kun avasin telkkarin, ilmeni iloinen tieto, että mies onkin peräti kuudes. Niinpä vaikuttaa vahvasti siltä, että mitali, joka on todennäköisesti ronssi, tulee Pielavedelle ennen kuin lopulliset tulokset 10 vuoden kuluttua saavat lainvoiman, mikäli näytteitä tutkivien pissiseparaattoreiden kehitys jatkuu nykyisellä vauhdilla.

Ikävä kyllä epäilen, että kultaan Antilla ei ole mahdollisuuksia ja se saattaa merkitä myös sitä, ettei miestä vielä seuraavissa vaaleissa valita eduskuntaan, mutta ehkä sitten Tokion kisojen jälkeen tilanne on toinen. Hyvä kansanedustaja miehestä tuleekin, koska mies on järkimies verrattuna moniin misseihin, urheilijoihin  ja iskelmälaulajiin joita nykyeduskunnassa on niin, että päät kolkkavat vastakkain.

Toivottavasti Ruuskasen vatsavaivat, joista hän kärsi ennen Rion olympialaisia hellittävät ennen kansanedustajuutta, ettei käy samalla tavalla kuin Julma-Juhalle,  toiselle urheilevalle vahvasti savolaistaustaiselle kansanedustajalle, jonka poliittinen ura katkesi Etelän ilmeisen kosteanpaikan leirin aiheuttamiin ympäristöpäästöihin. Savolaiskansanedustajat ovat tunnetusti herkkävatsaisia, koska eräs savolainen työläisedustaja tiettävästi synnytti jopa nykyään yleisesti käytetyn termin "ottaa perskänni", kun hänen sulkijalihaksensa petti eduskunnan saunassa.

Kommentit (0)



Maailman viidenneksi onnellisin maa

Vaikka Suomi onkin Päiväntasaajan Guinean kanssa maailman huonoin urheilumaa, niin kaiken kurjuuden keskeltä Riosta kuuluu jotain hyvääkin, kun presidentti Niinistö korosti sitä, että Suomi, isiemme maa, on kuitenkin maailman viidenneksi onnellisin maa. Se on hyvä se, mutta pahaa pelkään, että kun onnellisuuskilpailun tuloksia tarkemmin tutkitaan, paljastuu, että Suomi on menestynyt kilpailussa dopingin avulla. Maassamme uskoakseni käytetään hyvin runsaasti onnellisuutta lisääviä kemiallisia aineita.

Sikälikin Riosta kuuluu hyvää, että moukarinheiton voitti Tadzikistanin mies eikä kukaan tunnettu huijari. Tadzikistanille suon mielelläni moukarikilpailukullan, sillä onnellisuuskilpailussa maa on suunnilleen samalla sijalla kuin Suomi urheilussa. Neuvostoliiton konkurssista kärsivät varsinkin Keski-Aasian Neuvostotasavallat, joiden yhteiskunnat romahtivat Afrikan maiden tasolle. Tällä hetkellä Tadzikistanin bkt asukasta kohti on 2500 dollaria, kun se meillä on noin 40.000 ja maa on pikkuisen Nigeriaa köyhempi. Yleistä hyvinvointia mittaavan Hdi-indeksin mukaan maa on 125. kurjin eikä maailmassa juuri sen viheliäisempää valtioita olekaan.

Olen muuten itse käynyt vuonna 1986 Silkkitie-matkalla myös Tadzikistanissa, joka ei silloin vaikuttanut erityisen kurjalta paikalta yrittää elää. Viisi vuotta myöhemmin maa ajautui kammottavaan sisällissotaan, jossa ihmisiä tapettiin jos nyt ei kasapäihin, niin kuitenkin enemmän kuin suomalaisia viime sodissa. En ole vielä onnistunut selvittämään, ketkä siellä ottivat  silloin yhteen tai oliko joukkoteurastukselle jokin hyvä syy olemassa.

Kommentit (0)



Railakasta urheiluhuumoria

Ensimmäiset pissintarkistusmittaukset on Riossa tehty ja mitalitaulukkoon on alkanut tulla muutoksia. Kirgiisialainen painonnostajan pissistä löytyi strykniiniä, jonka aineen tehovaikutukset on ainakin Kärkkäälässä tunnettu vuosikymmeniä, koska kyseisellä myrkyllä Vepsäläisen Viljami pyydysti kettuja jo vuosikymmeniä sitten, mutta kilpaurheilussa sitä ei osattu kylällä hyödyntää.

Jotenkin tuo kirgiisipojan temppu menee tahattoman komiikan puolelle, joka on tunnetusti huumorin paras, mutta vaikein muoto. Tosin kirgiisialaisten touhut vaikuttavat vähän amatöörimäiseltä puuhastelulta verrattuna muutaman vuoden takaisiin veljeskansamme unkarilaisten temppuihin.

Silloinhan ainakin yksi veljeskansan moukarinheittäjä ja yksi kiekonheittäjä jäivät testeissä kiinni, kun olivat kätkeneet varapissipullonsa paikkaan, jonne aurinko ei koskaan paista. Siinä tapauksessa mielestäni armon olisi pitänyt käydä oikeudesta ja Unkarin poikien tulokset olisi pitänyt pitää voimassa ainakin, jos pullot olivat piilossa kyseisessä paikassa jo kilpailun aikana.

Mutta huikein urheiluhuumorijuttu tulee Valko-Venäjältä. Todennäköisesti kisoihin häpeämättömästi  lähetetty kolmasti testeissä kärynnyt Ivan Tihon voittaa ylivoimaisesti moukarin kultaa, jonka jälkeen jokainen urheilun ystävä osaa antaa moukarinheitolle sen arvon, joka sille todella kuuluu. Tämä urheilujuttu on urheilukielellä vasta verryttelyä, sillä itse pääasia on se, että Tihonin kanssa kolmesti kärynnyt moukarijätti Vadim Devjatovski toimii tällä hetkellä Valko-Venäjän yleisurheiluliiton puheenjohtajana.

Luulen, että tuon valinnan valkovenäläiset ovat tehneet ihan piruillakseen länsimaiselle tekopyhälle arvomaailmalle. Piruilun sijasta asiasta voisi käyttää myöskin kansanomaisempaa sanaa. Muuten Suomessakin olisi syytä ihan piruuttaan harkita Kaisa Variksen nostamista Hiihtoliiton johtoon.

Kommentit (0)



Läpirehellinen Suomen kansa

Suomi, isiemme maa, tunnetaan kaikkialla maailmassa rehellisten ihmisten maana. Äskettäin esimerkiksi suoritettiin laaja kansainvälinen tutkimus, jossa eri pääkaupunkien kaduille heiteltiin lompakoita ja kaikkein todennäköisimmin lompakot palasivat omistajilleen Helsingissä.

Myös eiliset suomalaisten urheilijoiden esitykset vahvistavat maailmalla näkemystä suomalaisten rehellisyydestä. Maamme kamppailee tällä hetkellä tasaväkisesti Päiväntasaajan Guinean ja Nauru-saaren kanssa maailman huonoimman urheilumaan asemasta ja sellaiseen saavutukseen ei epärehellinen kansa pysty. Urheilua seuraava maailma ei epäile Suomea järjestelmällisestä dopingista. Itsekin alan uskoa vankasti siihen, että Suomi on lähettänyt kerrankin täysin kielletyistä lisäaineista vapaan urheilijajoukkueen maailmalle puolustamaan Suomen, isiemme maan, mainetta rehellisten ihmisten maana.

Enkä ole vieläkään luopunut siitä ajatuksesta, etteivätkö puhtaat ja rehelliset poikamme vielä toisi kisoista mitaleita. Ruuskas-Antin ronssia pidän aika varmana, mikäli miehen terveys sallii edes yhden heiton suorittamisen ilman, että lapa halkeaa. Lisäksi uskon, että moukarissa tulee Daavid Söderbergille mitali vielä seuraavan 10 vuoden sisällä, kunhan pissiseparaattoreita kalibroidaan lisää. Käsittääkseni kisojen mitalitaulukko saa lain voiman vasta 10 vuoden kuluttua, jolloin voisi järjestää viralliset lopulliset palkintojen jakajaiset.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti