Alpakkasivakat	23.03.2016, 19:00
Itseni ja Speden lisäksi ovat monet muutkin savolaiset yrittäneet kehittää uusia suksimalleja. Välillä on onnistuttukin. Tietääkseni mm. lasikuitusuksi on savolaiskeksintö, tosin keksijän nimen päälle en nyt pääse. Lasikuitusuksi patentoitiin Suomessa jo 60-luvulla, mutta kun valmistajaa ei silloin meiltä löytynyt, niin patentin umpeuduttua muualla alettiin niitä valmistamaan välittömästi sitäkin innokkaammin. Savolaiskeksijät ovat muutenkin kokeilleet erilaisia vaihtoehtoisia sivakkamateriaaleja jo iät ja ajat. Vaikka Savon rata valmistui 1890-luvulla ja vaikka savolaista intelligentsijaa on sen jälkeen virrannut ehtymättömänä vuona etelään, eivät maakunnasta viisaat olleet ainakaan vielä vuosisadan alussa täysin loppuneet, sillä iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset yrittivät voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki nuoskalla kevyesti. Kokeilu ei kuitenkaan jostain syystä muodostunut menestystarinaksi. Kuopiolainen Oskari Räsänen laajensi materiaalivalikoimaa. Ensiksi hän valmisti messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25% puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia käytännön realiteettien maailmassa; alpakkasukset eivät kestäneet yhtään neulasia tai muita roskia ladulla, joten alpakkasivakatkin jäivät historian roskapönttöön. Kommentit (2)
Pitkä latu - Legenda suksesta	22.03.2016, 19:52
Ilahduttava lukukokemus oli Markku Turusen kirja Pitkä latu - Legenda suksesta. Juuri tuollaista perusteellista selvitystä suksen historiasta on koko hiihtävä maailma.  Kirjan paikka on jokaisen hiihtourheilun ystävän hyllyssä kunniapaikalla. Erityisesti minua ilahdutti se, että kun avasin teoksen, luki heti sen ensimmäisellä sivulla, että "Omistan tämän kirjan isälleni, Armas Turuselle, joka edusti aikoinaan Suonenjoen Vasamaa. Hyvä Suonenjoki! Sivulla on myös kuva, jossa uskoakseni nimen omaan Vasaman kilpahiihtäjä  Armas Turunen poseeraa hiihtoasussa kauniiden hiihtoasuisten neitosten keskellä. Osalla hiihtäjättäristä on jo hiihtohousut, mutta enemmistöllä vielä hiihtohame. Kuvan yläreunassa lukee "ohdake ruusujen joukossa". Pitkästä ladun Suonenjokeen liittyvästä ensimmäisestä sivusta palautui mieleeni se, että vuonna 1998 ilmestyneessä Pentti Jussilan ihanteellisessa ja Mikä Myllylää ylistävässä kirjassa “Suomen hiihto” sivulla 38 kerrotaan, että 1890-luvulla Suomeen alettiin perustaa hiihtoseuroja mm. Helsinkiin, Kuopioon, Viipuriin ja Suonenjoen Kärkkäälän kylälle. Hyvä Kärkkäälä. Eräs asia minua jäi askurruttamaan kirjan luettuani. Nimittäin sälesukset kehitettiin vasta 1950-luvulla, vaikka vaneri on ikivanha keksintö- Minä olisin kyllä patentoinut vanerisukset, jos olisin syntynyt 50 vuotta aiemmin kuin synnyin. Mielestäni vaneri olisi ollut vallan mainio suksimateriaali. Sen asian kirjailija Markku Turuselta opin, että Speden ja itseni lisäksi moni muukin on yrittänyt kehittää suksiin lipsumisenestintä. Yleensä keksijät ovat yrittäneet kehittää kemiallista lipsumisenestintä, kun taas itseäni viehättävät erilaiset mekaaniset tai elektroniset ratkaisut lipsumisen estämiseen. Kommentit (0)
Tolkun ihminen	21.03.2016, 18:47
Tunnettu tolkun ihminen, eli iisalmelainen kirjailija Jyri Parentskoi, vieraili kirjastolla kertomassa ympärillään vellovasta kohusta, joka liittyy tolkun ihminen aiheeseen. Kirjailijahan singahti valtakunnan mediaan julkaistuaan arvovaltaisessa Iisalmen Sanomat-lehdessä kirjoituksen tolkun ihmisestä, jolla hän tarkoitti maalaisjärkistä henkilöä, joka on sitä mieltä, että ulkomaalainen voi toki vallan mainiosti Suomen rajan yli tulla, mutta ihan kaikkia halukkaita ei ainakaan rajattomasti kannata tänne päästää. Parentskoin kirjoitus tolkun ihmisestä nousi otsikoihin, kun kävi ilmi, että itse presidentti Sauli Niinistö oli lukenut Iisalmen Sanomia ja soitti yllättäen kannustuspuhelun lehden pakinoitsijalle, joka juuri silloin istui eräässä nilsiäläisessä ravintolassa  ja aloitti puhelunsa, että "et ehkä usko, mutta täällä on Sauli Niinistö, joka puhuu". Samalla kirjailija sai jo suullisen ennakkokutsun linnan juhliin ja hän tullee olemaan seuraavan juhlan kohuvieras. Tosin tolkku-sanaa ei Jyri Parentskoi ole keksinyt, vaan sana on ollut yleisesti käytössä varsinkin Itä-Suomessa. "Tolkku" on lainaa venäjästä, jossa sana "tolk" tarkoittaa järkevää. Kalle Päätalon tuotannossa puhutaan "tolokun miehistä", ja entinen pääministeri Jyrki Katainen käytti tolkku-sanaa viime presidentin vaalien jälkeen, jolloin hän vaalituloksen selvittyä totesi Suomen palanneen tolkun yhteiskunnaksi, kun Niinistö valittiin. Halosen hallintokaudella Suomi ei ilmeisesti ollut tolkun yhteiskunta. Ehkä presidentti Niinistön mieltymys tolkku-sanaan periytyy tuolta ajalta. Kommentit (0)
Kakkisen Olli ja hänen Miisunsa	20.03.2016, 18:50
Kaltaiseni hyvin kissirakas ihminen oli myös Kakkisen Olli, jota myös Kakkisen salon muaherraksi tituleerattiin, vaikka itse asiassa hän oli vain jonkinlainen Gutzet-yhtiön mäkitupalainen. Kuitenkin vaatimattomasta asemastaan huolimatta Olli tiukasti valvoi, että Suomen lakia ainakin Kakkisen salolle soveltuvin osin tässä erämaassa noudatettiin. Koska Ollin mökki oli Gutzetin, pitivät sitä kortteeripaikkanaan myös omistajayhtiön herrat. Eräs innokas metsästystä harrastava Gutzetin herra vakuutti Ollille, jonka Miisu-niminen kissa juoksenteli metsissä vapaana, että hän voisi saisi tappaa kissan, mikäli se tavattaisiin  yli 50 metrin päästä tontilta. Siihen Kakkisen salon maaherra vakuutti, että samalla tavalla saa myös miehen tappaa ja että hän kyllä menettelisi niin kyseisen herran kanssa, mikäli Miisulle jotain sattuisi. Ollin eläinrakkaus ulottui myös käärmeisiin. Itsehän jouduin viime kesänä lipsumaan tässä periaatteesta ja valitsemaan rouvan tai hänen ryytimaalleen majoittunen kyykäärmeen väliltä. Sen sijaan kun eräs Gutzetin herra kehui tappaneensa ison kyyn Ollin mökin polulta, uhkasi Olli välittömästi tehdä samoin käärmeen tappajalle, jos tämä uusisi tekonsa. Kakkisen salon maaherra ei kuitenkaan ollut ihan nykyisten kettutyttöjen luokkaa eläinsuojeluihmisenä, koska hän oli erämaillaan innokas lintujen loukuilla pyytäjä, vaikka asia oli jo muualla maassa lailla kiellettyä. Kun kaksi Gutzetin herraa kerran kehuskeli rikkoneensa yhtiön metsistä suuren määrän laittomia loukkuja, Olli tulistui jopa siinä määrin, että määräsi miehet omin käsin loukut ansat korjaamaan ja vahti itse ainakin hyvän tarinan mukaan pyssyn kanssa niiden korjausta. Kommentit (0)
Mies, joka ampui kissan	20.03.2016, 18:49
Suomen tunnetuin tapaus, jossa kissoja vihannut herra ampui kissan, on tapaus, josta kirjailija Pekka Lounela kirjoitti jopa näytelmän nimeltään Mies, joka ampui kissan. Tosin pelkkä kissan ampuminen ei riittänyt näytelmän aiheeksi. Kyseinen eversti, joka oli taitava aseenkäsittelijä ja peräti ammunnan maailmanmestari, oli ennen kissatapausta saanut julkisuutta myös ampumalla sotamies Hytin pahennusta herättävällä tavalla ja ottanut kiinni salametsästyksestä epäillyn ammunnan olympiavoittajan ja pakottanut pidätetyn aseella pakenemisvaaran estämiseksi laskemaan housunsa kinttuihin, joka sattumus myös ylitti uutiskynnyksen. Kyseinen eversti oli innokas riistanhoidon harrastaja ja niinpä hän tappoi innokkaasti tapaamiaan kissoja. Kerran hän ampui erään pienviljelijän navetan nurkalta perheen miisun ja pienviljelijän emäntä loukkaantui ampumisen seurauksena. Emäntä oli ollut navetassa lypsämässä lehmäänsä ja laukaus pelästytti kantturan niin, että se pudotti lypsäjänsä jakkaralta, jonka seurauksena pienviljelijän emäntä sai vaikeaa vähäisemmän ruumiinvamman. Pienviljelijä itse sydämistyi tapauksesta niin, että haastoi kissinsä ampujan oikeuteen. Rikoksesta epäilty eversti yritti lepyttää isännän konjakkipullolla, mutta se ei auttanut. Oikeudenkäyntiä edeltävänä yönä eversti menehtyi äkillisesti. Kommentit (0)

Herrat eivät pidä kissoista	18.03.2016, 19:36
Olen aina pitänyt Otavan entistä johtajaa Heikki Reenpäätä suurena herrasmiehenä ja erittäin sivistyneenä kapitalistina. En enää pidä häntä suurena herrasmiehenä enkä sivistyneenä kapitalistina, koska olen juuri katsonut Teemalta dokumenttielokuvan nimeltään Eleganssi, joka kertoo kolmen suuren herran, eli Heikki Reenpään, Jorma Ollilan ja Antti Herlinin, peltopyy- ja fasaanijahdista, jollaisten lapsellisten asioiden harrastaminen kuuluu suurten herrojen velvollisuuksiin. Retken aikana Heikki Reenpää kertoo metsästyskaskun toisille herroille. Reenpää oli joskus ollut peltopyymetsällä, peltopyitä ei löytynyt, mutta löytyi suuri lihava kissa, joka ilmeisesti oli myös peltopyymetsällä. Reenpää korosti, että se jäi hänen, eli siis kissan, mutta kertoja viimeisen päälle herrasmiehenä teitittelee myös kissoja, viimeiseksi metsästysretkeksi. Sitä Reenpää ei kertonut, että varmaan sitäkin Miisua ovat monet ystävälliset ihmiset, varsinkin lapset, jääneet kaipaamaan. En siis pidä enää Heikki Reenpäätä suurena herrasmiehenä enkä sivistyneenä kapitalistina. Jostain syystä suuret herrat vihaavat kissoja. Jo Mannerheim oli tunnettu kissan tappaja ja vielä pahempaan on pystynyt entinen Outokummun ja KOP:n johtaja Pertti Voutilainen. Voutilainen korostaa muistelmissaan, että aina hän on ampunut, kun kissa on tullut kiväärin kantaman hollille. No kerran hän on poikennut tavoistaan. Nuornamiesnä hän sitoi dynamiittipötkyn kiinnisaamaansa kissaan kiinni ja sytytti tulilangan. Kissa pelästyi moista tointa ja ryntäsi ladon alle, joka lensi kohta taivaalle tuhansina päreinä. Siinäkös riitti kyläläisille ihmeteltävää vuosikymmeniksi. Vuorineuvos Voutilainen on tunnettu kansanomaisesta huumoristaan. Kommentit (2)
Pyhät sodat	17.03.2016, 18:17
Vaikka myönnänkin sen, että historiasta ei voi juuri muuta oppia kuin korkeintaan ehkä sen, että historiasta ei voi mitään oppia tai korkeintaan sen historiaa tutkimalla voi oppia, että yleensä historiassa pessimistit ovat olleet väärässä, sillä he ovat suhtautuneet tulevaisuuteen aivan liian toiveikkaasti, niin rohkenin väittää filosofiakerhon Islam-illassa, että historia opettaa sen, että uskonnot näyttävät olevan väkivaltaisimmillaan noin 1500 vuotta syntymänsä jälkeen ja että kristityn maailman 1600-luvun 30-vuotinen sota on nyt sitten alkanut islamilaisessa maailmassa. Mielestäni hyvä ja kannatettava teoria ei saanut vastakaikua vaan enemmänkin ihmiset katselivat minua mietteliään näköisinä. Muuten 30-vuotisen sodan aikana Saksan väestömäärä laski jopa 40 %, vaikka siihen aikaan ihmisten joukkosurmaaminen oli hyvin manuaalinen ja työvoimavaltainen ala toisin kuin nykyään, jolloin kehitysmaatasolla olevat muslimakansat teurastavat toisiaan hyvin pääomavaltaisilla ja työvoimaa säästävillä tavoilla. Kommentit (0)