Ennen nykyistä suursotaa pariskuntamme vieraili muutaman kerran vuodessa Pietarissa, joka on suuri kulttuurikaupunki, mutta nykyään maailmanpoliittisista syistä joudumme vierailemaan muutaman kerran vuodessa Heinolassa, joka myös on suuri kulttuurikaupunki ja sitä seikkaa todistaa se, että olimme toissa iltana todistamassa sitä, etteivät kaikki halukkaat ilmeisesti mahtuneet katsomaan elokuvateatteri Eloon katsomaan Sysmään sijoittuvaa tragikomediaa nimeltään 100 litraa sahtia.
Itse en ole sahdin erikoisasiantuntija, koska olen koko ikäni pyrkinyt päihteettömään elämään, mutta sen verran sahdista tiedän, että olen kerran sitä maistanut. Ruunan virtsaa en ole koskaan maistanut, mutta siitä huolimatta se mielikuva sahtikokeilustani kuitenkin jäi, että sahti maistuu aivan ruunan virtsalle. Uskon, että itähämäläiset ovat tässäkin asiassa kanssani eri mieltä.
Helsingin Sanomien arvostelija antoi 100 litraa sahtia elokuvalle vain 4 tähteä, vaikka tv:ssä näytetylle Kummisedälle Hesari antoi peräti 4,5 tähteä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että yleensä maailman elokuva-asiantuntijat valitsevat italialaisista mafiosoista kertovan Kummisedän maailman parhaaksi elokuvaksi, mutta itse olen sitä mieltä, että sysmäläisistä sahtimafiosoista kertova 100 litraa sahtia on parempi filmi.
Jos nyt jotain vikaa sahtielokuvasta pitää aivan hakemalla hakea, niin minusta kohtaus, jossa sahtipytyt uppoavat veneen kaaduttua järven pohjaan, on epäuskottava ja tavallaan vaarantaa koko elokuvan uskottavuuden, koska sahti on vettä kevyempää ja kelluu sen vuoksi veden pinnalla. Toisaalta olen joskus lehdestä lukenut sellaistakin, että joku vahvasti juopunut on onnistunut hukkumaan, joka seikka todistaa sitä uskomustani vastaan, että alkoholi on vettä kevyempää.
Kummisetä-elokuva teki Sisilian Corleonin kylästä maailmankuulun ja epäilen, että 100 litraa sahtia tekee Suomen Sysmästä myös maailmankuulun. Niinpä esitän, että Sysmän kunnan tulisi vaihtaa vaakunassaan oleva hopeinen kirves hopeiseen kassaraan.
Perustelen esitystäni sillä, että sahtielokuvan keskeiset päähenkilöt, jotka ovat kaksi pitkälle alkoholisoitunutta keski-ikäistä sahtibisnestä harrastavaa naisenpuolta, liikkuvat kylillä yleensä vesuri, jota myös kassaraksi, kutsutaan muovikassissaan ja jos he tapaavat ihmisiä, jotka eivät heitä kunnioita ja kukapa nyt juoppoja naisia kunnioittaisi, hankkivat he kunnioitusta tarttumalla vesurin hantaakiin. Tuo kunnioituksen vaatimus on elokuvaan varmaankin lainattu Venäjän mafiosoilta, joille myös kunnioituksen saaminen kanssaihmisiltä on tärkeää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sysm%C3%A4n_vaakuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti