Suosittelen lämpimästi varsinkin historiasta ja uskonasioista kiinnostuneille Arto Julkusen kirjaa Hurskaat ja hauraat - Tuntemattoman uskonyhteisön tarina. Lainaan nyt suoraan kirjan takakannen esittelytekstiä ja myös takakannen kuvaa, jossa Tekla Holopainen istuu ystävänsä Lyydia Hasarin sylissä. Kuva on täynnä lämpöä, sydämellisyyttä ja iloa. Tässäkin tapauksessa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
"Hurskaat ja hauraat – Tuntemattoman uskonyhteisön tarina
Savossa vaikutti viime sotien jälkeen karismaattinen profeetta Tekla Holopainen. Hän, lastenohjelmien Rölli-peikkona tunnetun Allu Tuppuraisen isoäiti, perusti pääasiassa naisille ja orpolapsille tarkoitetun Myrttilaakso-uskonyhteisönsä pieneen Vehmersalmen kuntaan. 1950-luvulla yhteisö oli huonossa maineessa, kun Holopainen ja yhdeksän muuta uskonsisarta saivat syytteen ”haureudesta” eli keskinäisistä sukupuolisuhteistaan.
Toisaalta yhteisö toimi perustamisestaan lähtien kotina elämässään kärsimystä kohdanneille naisille. Yhteisö teki lähetystyötä Saksaan, minkä vuoksi yhteisön puhutuin kieli 1970-luvulla oli saksa. Moni yhteisössä aikanaan asunut on tuntenut häpeää yhteisön saatua kielteistä mainetta. Varkautelainen, musiikkikirjoistaan tunnettu Arto Julkunen on paneutunut aiheeseensa pieteetillä tutkien lähteitä ja haastattelemalla yhteisön arjen kokeneita, vielä elossa olevia aikalaisia ja heidän jälkeläisiään."
Tavallaan Myrttilaakso-uskonyhteisöstä on tehty toinenkin kirja, koska naisten keskinäistä haureutta koskevia, 1950-luvun rikostuomioita Itä-Suomessa on tutkittu Antu Soraisen vuonna 2005 julkaistussa väitöskirjassa, joka on nimeltään Rikollisia sattumalta? : Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeudenkäynnit 1950-luvun Itä-Suomessa.
Kahdeksan myrttilaaksolaista tuomittiin lesboudesta vankeuteen ja pisimmän tuomion kaksi vuotta sai itse karismaattinen johtaja Tekla Holopainen. Julkusen kirjasta sain sen käsityksen, etteivät uskonyhteisön naapurit ainakaan jyrkästi tuominneet Myrttilaaksossa vietettyä elämää, vaan yhteisön asukkaita pidettiin iloisina ja ystävällisinä ihmisinä.
Skeptikko-lehti tosin tietää kertoa Julkusen kirjasta kertovassa jutussaan, että eräs paikallispoliitikko sanoi tuomioiden tultua julki, että: "Nyt Myrttilaaksossa ei ole enää jäljellä kuin pärekorillinen puisia munia". Ilmeisesti hän ei tarkoittanut mitään puisia pääsiäismunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti