Viimeaikaiset maailmantapahtumat ovat saaneet minut, epäluuloisen ja perusnegatiivisen ihmisen, miettimään sitä, onko maamme viime vuosikymmenten politiikassa harrastettu poliittisia murhia, jollaiset nykyään ovat suoranainen muotioikku muun maailman poliittisessa elämässä. Niinpä luin Riku Keski-Rauskan kirjan Kasvonsa peittänyt mies, joka kertoo nuorena yllättäen kuolleen kokoomuspoliitikko Juha Vikatmaan elämäntarinan.
Juha Vikatmaan molemmat vanhemmat olivat vaativia uskonnonopettajia ja niinpä liikunnallisesti lahjakkaasta Juhasta ei tullut jääkiekkoilijaa, vaikka hän oli raumalainen, sillä vanhemmat pitivät jääkiekkoilua syntinä, jota se on minunkin mielestäni, vaan Juha harrasti pesäpalloilua, jota ei jostain syystä syntinä pidetty, mestaruussarjatasolla.
Muutenkin Vikatmaan vanhempi poika oli lahjakas ja paras kaikessa mihin ryhtyi. Hän oli yksi niistä 34 ylioppilaasta, jotka kirjoittivat kuusi laudaturia ja niinpä hän etenikin jo kolmikymppisenä Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessoriksi. Juhan nuorempi veli oli sen sijaan toisenlainen. Hän jätti keskikoulunkin kesken ja lähti merille, jossa hän oppi viettämään ns. hauskaa elämää, jollaista isoveli ei koskaan ehtinyt lyhyeksi jääneen elämänsä aikana viettämään.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että joulukuun alussa 1974 hauskaa elämää viettänyt pikkuveli etsi elämässään loistavasti menestynyttä ja Kokoomuksen puheenjohtajaksi pyrkinyttä 33-vuotiasta isoveljeään taskulampun valossa perheen kesämökiltä ja löysi tämän hirttäytyneenä. Keski-Rauskan kirjan mukaan kyseessä oli puhdas hermoromahduksesta johtunut itsemurha. Tapauksen kauheutta lisää se, että muutama viikko myöhemmin Juha Vikatmaan vaimo Eeva Kuuskoski-Vikatmaa synnytti lapsen, joka oli hirttäytynyt napanuoraansa.
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Juha Vikatmaa kuului Kokoomuksen nuoriin neuvostomyönteisiin remonttimiehiin, jotka tähtäsivät Harri Holkerin syrjäyttämiseen, joten Neuvostoliiton suurlähetystössä palvelleella lähetystöneuvos Viktor Vladimirovilla, jonka Suomen kansa muistaa charmanttina herrasmiehenä, ei luultavasti ollut osuutta Vikatmaan äkilliseen kuolemaan.
Vaikka Vladimirov toimi Suomessa vaatimattoman tittelin turvin, on Supon entinen johtaja Seppo "Isi" Tiitinen kertonut hänen olleen koko KGB:n murha- ja sabotaasiosaston johtajan. SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius muuten kertoi saaneensa Vladimirovilta terveiset, joiden mukaan Neuvostoliiton on ryhdyttävä toimiin Aleniuksen suhteen, ellei tämä muuta linjaansa. Jostain syystä Alenius tulkitsi terveiset murhauhkaukseksi.
Tästä linkistä pystyy Kasvonsa peittänyttä miestä lukemaan reilut 60 sivua: https://www.google.fi/books/edition/Kasvonsa_peitt%C3%A4nyt_mies/h3vUEAAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti