Upea on tuo naapurini Karhun Matin rakentama Kutvosen romppeiden pienoismalleilla sisustettu nukkekoti. Ennen puhuttiin maailman seitsemästä ihmeestä, mutta minusta tuo nukkekoti on se maailman kahdeksas ihme. Se on äärimmäisen pikkutarkkaa työtä, esimerkiksi kaappien ovet ja uuninluukutkin ovat avautuvaa mallia.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suonenjoen kaupungin tulisi ostaa tuo ja sijoittaa se jonnekin sopivaan paikkaan satunnaisten matkailijoiden ihasteltavaksi, ehkä Kolikkoinmäen työläiskotimuseo olisi sopiva paikka. Työläiskotimuseoon voisi muuten asettaa lasivitriiniin nähtäville myöskin Kalle Jalkasen tekohampaat, koska niistä Suonenjoki tunnetaan maailmalla jopa Kutvosen romppeita paremmin.
Matti Karhun nukkekoti todistaa sen, että suomalaiset vanhan kansan miehet, jotka olivat käyneet korkeintaan supistetun kansakoulun, olivat käsistään hyvin käteviä. Filosofi Wittgensteinia pidettiin aikoinaan nerona varsinkin sen vuoksi, että hän pystyi itse rakentamaan talonsa, mutta samaan pystyi maassamme ennen melkein jokainen mies eivätkä ne talot olleet heti homeessa, kuten nykyään on asian laita.
Minun koulutukseen ovat veronmaksajat käyttäneet muutaman satatuhatta euroa, mutta kirvesvartta en osaa veistää, vaikkakin olen asiaa pitkään jo harkinnut. Minulla on nimittäin kasa kirveen teriä, mutta varret niistä puuttuvat, koska tuota voimanpaskaa on minulle siunaantunut niin, etteivät halvat kiinalaiset puuvarret montaa iskua kestä käytössäni. Nyt sunnittelen sitä, että taitan lehtikuusesta tukevia oksia ja liitän kirveen terät niihin ilmastointiteipillä. Lehtikuusen oksat ovat luonnostaan kirvesvarren omaisesti käyriä ja ne ovat lujia eivätkä tiettävästi edes lahoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti