Pakastesahti

Enkä vieläkään ole toipunut 100 litrasta sahtia ja mietin nyt kuurnan olemusta. Jostain syystä elokuvan tekstittäjä, jonka uskon olleen tekoälyn, käytti kuurnasta kuurina-nimitystä, vaikka näyttelijät kyllä lausuivat selkeästi sanan "kuurna". Ehkä kuurnaa kutsutaan jossain päin Suomea myös kuurinaksi.

Sen käsityksen elokuvasta sain, että kuurna on äärimmäisen tärkeä tuotannontekijä sahdin valmistuksessa ja alan toimijat jopa taistelevat siitä, kenelle kunnon kuurna kuuluu, kuten elokuvassakin tapahtui. Asiaa on vaikea ymmärtää, koska ainakin netissä korostetaan, että sahdin valmistuksessa täytyy pyrkiä äärimmäiseen puhtauteen, mutta ilmeisesti kuitenkin on niin, että kuurnissa pesivä bakteerikanta vaikuttaa sahdin makuun samalla tavalla kuin hapanjuuri ruisleivän makuun.

Nettiä tutkiessani ilmeni, että sahtia yleisesti pidetään Suomen parhaana oluena, mutta myös se yllättävä asia ilmeni, että Lapin Kulta on valittu laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa maailman parhaaksi lager-olueksi. Ilmeisesti sysmäläinen sahti ei osallistunut oluiden mm-kilpailuun, koska sitä ei ole pystynyt kunnolla kaupallistamaan, sillä sahti säilyttää laatunsa vain muutaman päivän.

Mutta minäpä hokasin ratkaisun siihen, miten sahtia voisi hyödyntää kansainvälisessä kaupassa. Nimittäin netistä löytyy tieto, että pakastettuna sahti säilyttää erinomaisuutensa jopa seitsemän kuukautta. Jos joku sysmäläinen sahdinkeittäjä tämän lukee, niin hänen kannattaa harkita sahtipakasteiden tuotannon käynnistämistä, sillä maailmassa ei vielä ole myynnissä pahvisia pakasteolutpurkkeja. Purkin kyljessä voisi logona olla hyvin sysmäläistä elämänmuotoa kuvastava vesuri. 

Suomi, isiemme maa, pelastui 90-luvun lamasta Nokian ihmeen avulla ja uskon, että nykyisestä ahdingosta maamme pelastuu Sysmän sahdin avulla. Uskon, että olutbisneksessä liikkuvat paljon isommat rahat kuin kännykkäbisneksessä. Pakastesahdin kuljetus maailman markkinoille on helppo järjestää, koska tällä hetkellä maahamme tuodaan pakastettua maakaasua tankkilaivoilla ja paluumatkasta ne voisivat vallan mainiosti rahdata pakastettua sahtia. Moni kansa kärsii maailmalla kuivuudesta ja likaisesta vedestä, joten sysmäläinen sahti olisi heille pelastus.

Tässä lisätietoa maailman parhaasta oluesta: https://yle.fi/a/74-20104036

 

Vesuri eli kassara

Ennen nykyistä suursotaa pariskuntamme vieraili muutaman kerran vuodessa Pietarissa, joka on suuri kulttuurikaupunki, mutta nykyään maailmanpoliittisista syistä joudumme vierailemaan muutaman kerran vuodessa Heinolassa, joka myös on suuri kulttuurikaupunki ja sitä seikkaa todistaa se, että olimme toissa iltana todistamassa sitä, etteivät kaikki halukkaat ilmeisesti mahtuneet katsomaan elokuvateatteri Eloon katsomaan Sysmään sijoittuvaa tragikomediaa nimeltään 100 litraa sahtia. 

Itse en ole sahdin erikoisasiantuntija, koska olen koko ikäni pyrkinyt päihteettömään elämään, mutta sen verran sahdista tiedän, että olen kerran sitä maistanut. Ruunan virtsaa en ole koskaan maistanut, mutta siitä huolimatta se mielikuva sahtikokeilustani kuitenkin jäi, että sahti maistuu aivan ruunan virtsalle. Uskon, että itähämäläiset ovat tässäkin asiassa kanssani eri mieltä.

Helsingin Sanomien arvostelija antoi 100 litraa sahtia elokuvalle vain 4 tähteä, vaikka tv:ssä näytetylle Kummisedälle Hesari antoi peräti 4,5 tähteä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että yleensä maailman elokuva-asiantuntijat valitsevat italialaisista mafiosoista kertovan Kummisedän maailman parhaaksi elokuvaksi, mutta itse olen sitä mieltä, että sysmäläisistä sahtimafiosoista kertova 100 litraa sahtia on parempi filmi.

Jos nyt jotain vikaa sahtielokuvasta pitää aivan hakemalla hakea, niin minusta kohtaus, jossa sahtipytyt uppoavat veneen kaaduttua järven pohjaan, on epäuskottava ja tavallaan vaarantaa koko elokuvan uskottavuuden, koska sahti on vettä kevyempää ja kelluu sen vuoksi veden pinnalla. Toisaalta olen joskus lehdestä lukenut sellaistakin, että joku vahvasti juopunut on onnistunut hukkumaan, joka seikka todistaa sitä uskomustani vastaan, että alkoholi on vettä kevyempää.

Kummisetä-elokuva teki Sisilian Corleonin kylästä maailmankuulun ja epäilen, että 100 litraa sahtia tekee Suomen Sysmästä myös maailmankuulun. Niinpä esitän, että Sysmän kunnan tulisi vaihtaa vaakunassaan oleva hopeinen kirves hopeiseen kassaraan. 

Perustelen esitystäni sillä, että sahtielokuvan keskeiset päähenkilöt, jotka ovat kaksi pitkälle alkoholisoitunutta keski-ikäistä sahtibisnestä harrastavaa naisenpuolta, liikkuvat kylillä yleensä vesuri, jota myös kassaraksi, kutsutaan muovikassissaan ja jos he tapaavat ihmisiä, jotka eivät heitä kunnioita ja kukapa nyt juoppoja naisia kunnioittaisi, hankkivat he kunnioitusta tarttumalla vesurin hantaakiin. Tuo kunnioituksen vaatimus on elokuvaan varmaankin lainattu Venäjän mafiosoilta, joille myös kunnioituksen saaminen kanssaihmisiltä on tärkeää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sysm%C3%A4n_vaakuna

Kaksi Kokkoa

Kirjassa “Salaisen sodan varjot” kerrotaan, että etenevät suomalaiset joukot vangitsivat kesällä -41 tunnetun Helsingin Jyryn painijan punakomentaja Kokon, joka jäi vangiksi, koska sopimattomat saappaat hiersivät jalat rikki. Mies ammuttiin.

Kerroin tämän tapauksen vuosia sitten jossakin alan lehdessä ja pian minulle soittikin mies, joka kertoi, ettei tieto voi pitää paikkaansa, koska Mikko Kokko, jonka komppaniassa soittajan vaari oli palvellut, oli sodan jälkeen nähty KGB:n everstin uniformussa katselevan Kaisaniemen
painiturnausta Helsingissä.

Vähän myöhemmin tv:ssä haastateltiin Mikko Kokon tytärtä ja tämä kertoi isänsä kuolleen nälkään Leningradin piirityksen aikaan. Erikoisten tarinoiden selitys lienee se, että Helsingin Jyryllä oli kaksi Kokko-nimistä painijaa, jotka myöhemmin toimivat punaupseereina.

Ilmeisesti toinen Kokko, joka oli etunimeltään Hjalmar, ammuttiin -41 desanttina ja toinen Kokko, joka oli etunimeltään Mikko, kuoli vuotta myöhemmin nälkään. Mysteeriksi jää, kuka oli Kaisaniemen painiturnausta seurannut Mikko Kokon näköinen eversti. Mikäli häneltä puuttui keskisormi, hän oli todennäköisesti aito Mikko Kokko.

Wikipedia näyttää tietävän kertoa Neuvostoliiton painimestaruuden voittaneen Hjalmar Kokon karusta kohtalosta mm. seuraavaa: "Kokko osallistui talvisotaan, ja natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941, hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi rintamapalvelukseen. Kokon kuolemasta ei ole tarkkaa tietoa. Erään version mukaan hän olisi kadonnut taistelutehtävässä joulukuussa 1941.

Toisen mukaan Kokko johti suomalaisten linjojen takana toiminutta erikoisosastoa, joka joutui väijytykseen Sortavalan lähistöllä. Joidenkin tietojen mukaan Kokko lähetettiin rintaman yli vakoojana ja kiinni jäätyään teloitettiin. Tarinan mukaan hän tempaisi paitansa auki teloitusryhmän edessä ja osoitti rintaansa tatuoitua Jyryn merkkiä kehottaen ampumaan siihen."

Muuten Helsingin Jyry saattoi aikoinaan olla maailman paras painiseura; sen on moni kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt. Tässä lisätietoa Hjalmar Kokosta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Kokko

Mikko Kokko

Tavallaan eilen mainitsemani raskaansarjan painija Mikko Kokko liittyy myös maamme kulttuurihistoriaan, sillä hän johti punaisten panssarijunaa, joka sai vangiksi pahasti haavoittuneen runoilija Juhani Siljon. Tosin Kokko ei vankinsa taustoja tuntenut, vaan mainitsi myöhemmin vanginneensa jonkun “lahtariupseeri Silvon”.

Aikakauden tavoista poiketen Siljoa ei surmattu, vaan hänet toimitettiin hoitoon Tampereen sairaalaan, jossa hän tosin myöhemmin menehtyi. Kokossa oli ilmeisesti jonkin verran painimolskilta opittuja moraalisääntöjä. Tosin Mikko Kokko ei ollut mikään pyhäkoululainen, vaan hän osallistui henkilökohtaisesti sotarikoksiin esimerkiksi Kouvolassa,
joka oli punaisten pahin vastustajien tuhoamiskeskus.

Kapinan jälkeen Kokko vei panssarijunallaan miehensä turvaan Pietariin, vaikka muisteluidensa mukaan radan varteen jäi sellainen siivo, ettei sitä viitsi jälkeenpäin muistella. Sen verran hän kuitenkin sota-aikaansa muisteli, että kertoi kapinan epäonnistuneen, koska suomalaisten porvariston huonoin aines, sen todellinen kuonakerros, oli ottanut johtoonsa työväenliikkeen.

Muutenkaan mies ei paljoa herroista piitannut. Mies oli syntyjään Pohjois-Karjalasta ja hänessä oli paljon Seppo Rätymäistä jätkämäisyyttä. Niinpä Venäjälle päässeiden punapakolaisten henkilökorttiin perhesuhteiden kohdalle merkittiin lyhyesti ” 1 kpl akkoja”.

Tässä lisätietoa Mikko Kokosta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikko_Kokko

Uuno Kansa

Laulaja Tapani Kansan kuolema palautti mieleeni, että lähes 40 vuotta sitten luin hänen vaarinsa veljen muistelmakirjan nimeltään Pakolla puna-armeijaan ja ihan mielenkiintoinen luettava se olikin. Kirja kertoi esimerkiksi sen, että Tapani Kansan vaari toimi aikoinaan Viipurin sirkuksessa voimamiehenä. Muistelen, että hän pystyi yhdellä kädellä nostamaan pään päälle noin sata kiloa, joka on nykyäänkin hirmuinen tulos. Tavalliselle miehellä kymmenenkiloinenkin puntti on liikaa.

En enää muista, miten karjalaispoika Uuno Kansa päätyi puna-armeijan palvelukseen, mutta sen muistan, että hän oli rivimiehenä vastaamassa itärajamme itäpuolella rajaturvallisuudesta. Neuvosto-Venäjän rajaa kannaksella vartioi suomalaispunikeista koottu komppania, jota johti Helsingin Jyryn raskaansarjan painija Mikko Kokko. Kokko ei juurikaan panostanut komppaniansa ideologiseen kasvatukseen, vaan sen sijasta opetti miehilleen hävyttömiä lauluja.

Kansan suku on ilmeisesti punahenkisyyteen taipuvaista, koska Tapani Kansan isä valittiin melkein Skdl:n kansanedustajaksi Kymen piiristä, jossa hän kamppaili eduskuntavaaleissa hyvin tasapäisesti itsensä Taisto Sinisalon kanssa. Myös Taisto Sinisalo on urheilu- ja kulttuurisukua, koska näyttelijä Veikko Sinisalo on hänen serkkunsa ja Veikon pojanpoika Viljami Sinisalo on ollut ainakin kerran maamme jalkapallomaajoukkueen veräjänvartijana.

Viljami Sinisalo kuuluu todeklliseen kulttuurisukuun, sillä  hänen isoisänsä on näyttelijä Veikko Sinisalo, tätinsä näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo ja setä kapellimestari Jarno Sinisalo. Sinisalon serkun isä on Eppu Normaali -yhtyeen Pantse Syrjä.

https://www.antikvaari.fi/teos/pakolla-puna-armeijaan/62a50845eaa1ec176c541213?srsltid=AfmBOopkU-R49BOZkvbazv2SaTQ9L0P_Ap2hsD0B4FgnAypg9RNMxtd1

Halltex

Monta kertaa hyvä tarina on epämiellyttävällä tavalla ristiriidassa faktojen kanssa ja niinpä epäilen, ettei Kuopion satamassa jurottava m/s Osmo olekaan se Stella Polaris-operaation Osmo-laiva. Nimittäin nettiä selatessani olen löytänyt peräti kolme Osmo-nimistä laivaa. Niistä yksi on purjefregatti, joten se ei varmaankaan liity maamme vakoiluhistoriaan, mutta sen sijaan vuonna 1900 valmistunut Porin höyrylaiva oy:n s/s Osmo saattaa olla operaatio Stella Polariksen käytössä ollut alus.

Tosin s/s Osmo oli iso noin 2000 tonnin lastin kantava laiva, joten se olisi kyllä yksinkin siirtänyt Suomen radiotiedustelun miehet perheineen ja kaikkine romppeineen Ruotsiin, jolloinka kahta muuta laivaa ei olisi tarvittu ollenkaan. Jatkan siis vielä asian tutkimista ja olen tässä vaiheessa sitä mieltä, että vaikka Kuopiossa on enemmän pronssisia muistolaattoja kuin missään muussa maamme kaupungissa, niin voi olla, että yksi muistolaatta vielä tarvittaisiin Osmon kylkeen.

Sikäli Kuopion Osmo liittyy Suomen sotahistoriaan, että sillä oli kunniakas tehtävä Hallman yhtiön kehittämän Halltex-levyn markkinoinnissa. Halltex-puukuitulevyä valmistettaessa voitiin hyödyntää sodassa vaurioituneita puita, jotka eivät sahatavaraksi enää kelvanneet, ja hyvin lämpöä eristävät Halltex-levyt helpottivat kovasti maamme sodanjälkeistä jälleenrakentamista.

Osmo-laivan kunniakas tehtävä oli toimia maailmalla Hallman yhtiön Halltex-levyn markkinointialuksena ja niinpä oheinen kuva todistaa, että Osmon nimikin taisi välillä vaihtua Halltexiksi.
https://uudet.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/alusluettelosta-poistuneet-alukset/osmo/

M/S Osmo

Männä viikolla olin kuulemassa, kun Lasse Lehtinen kertoi Kuopion Isänmaallisessa seurassa savolaisen Hallmanin yrittäjäsuvun vaiheista, josta asiasta hän on äskettäin julkaissut kirjan Hellittämättömät Hallmanit.  Luennossaan hän näytti kuvaa Hallmanien vuonna 1902 rakennuttamasta m/s Osmosta, johon satunnaiset matkailijat voivat nykyään tutustua Kuopion satamassa. Alun perin Osmo harjoitti henkilö- ja bagaasiliikennettä ja luulenpa, että siihen aikaan kun Kuopion ja metropoli Pietarin välillä oli säännöllistä matkustajaliikennettä, niin eiköhän Osmokin tehnyt säännöllisiä Pietarin retkiä. Tukholmassakin Osmo on käynyt.

Osmon tarina on mielenkiintoinen ja mutta poikkeuksellisen vilkas mielikuvitukseni tekee siitä vieläkin mielenkiintoisemman. Nimittäin, kun syksyllä 1944  Suomen radiotiedustelun henkilökunta perheineen ja kaikkine romppeineen siirrettiin Stella Polaris-operaatiossa turvaan Ruotsiin kolmella laivalla, oli yksi laivoista s/s Osmo. Vilkas mielikuvitukseni synnytti sen jännittävän teorian, että tämä nykyinen polttomoottorilla toimiva m/s Osmo-laiva saattoi ihan hyvin olla vielä sodan jälkeen höyryvoimalla kulkeva s/s Osmo. 

Stella Polaris-operaatiossa Ruotsiin siirtyi peräti 750 henkeä, koska armeijan miesten lisäksi mukaan otettiin myös sotilaiden perheet. Huippusalaisia asiapapereitakin oli monta kuorma-autollista, mutta historiantutkimuksen kannalta on surullista, että Ruotsin sotilastiedustelu kertoi polttaneensa nuo paperit jollain kaatopaikalla. Siinä naapurin sotilastiedustelu teki suuren virheen, ellei papereita sitten ymmärretty mikrofilmata talteen. Jos ne mikrofilmattiin, niin uskon Ruotsissakin olevan julkisuuslain, jonka perusteella tutkijat voisivat nyt 80 vuotta myöhemmin pyytää niitä käyttöönsä.

Tässä asiaa m/s Osmosta: http://koskilaiva.com/laivat/ms-osmo/

Kekkonen ja Antti-Kristus

Eilen kerroin, että korpelelainen herätysliike olisi mainio väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille, mutta mainio väitöskirjan aihe olisi myös suomussalmelainen saarnaaja Antti Juntunen, jota myös Antti-Kristukseksi kutsuttiin. Hän oli saarnamies, joka oli ollut nuorenamiehenä töissä Amerikan kaivoksilla ja oli omaksunut siellä sosialismin, kuten monet muutkin suomalaissiirtolaiset. Niin yllättävää kuin se onkin, niin sosialismi tuli Suomeen enemmänkin Amerikasta kuin Venäjältä.

Antti-Kristus koki Amerikassa myös uskonnollisen herätyksen ja ryhtyi saarnaajaksi, joka yhdisti kristinuskon ja kommunismin. Hän tunsi velvollisuudekseen lähteä Suomeen julistamaan sanomaansa ja niinpä hän jätti perheensä Amerikkaan, pestautui norjalaiseen laivaan merimieheksi ja palasi Suomeen vuonna 1923.

Suomessa silloinen Supon edeltäjä Etsivä keskuspoliisi ei hyvällä seurannut Antti-Kristuksen hengellistä toimintaa ja niinpä nuori ja kovaotteinen agentti Urho Kekkonen kävi moottoripyörällä, jonka muuten uskon olleen merkiltään Harley Davidson, Suomussalmella kuulustelemassa syrjäseudun epäilyttäviä kansalaisia siihen malliin, että vallan veri virtasi. 

Kekkosen kuulustelumatkan syy oli, että Antti Juntusen nostattaman herätysliikkeen oppien mukaisesti korven asukit uskoivat, että suojeluskuntapukuihin ommeltu S-kirjain oli pedon merkki, ja että vain kommunistit pääsevät taivaaseen. Juntunen myös ennusti, että Ilmestyskirjan Punainen Ratsastaja tulee vielä rajan takaa ja panee valkoisen Suomen matalaksi. Se profetiahan oli sikäli erikoinen profetia, että se sitten melkein toteutuikin.

Ainakin hyvän tarinan mukaan Kekkonen käytti kuulusteluissaan mustiin nahkahansikkaisiin verhoutuneita nyrkkejään siihen malliin, että kuulusteltavista irtosi paljon tietoja, mutta myös hampaita. Kerrotaan, että Kekkonen kävi sitten 50-luvulla ennen presidentiksi tuloaan pyytämässä kuulustelumenetelmiään anteeksi ainakin joltakulta verta sylkeneeltä.

Siunatuksi lopuksi lainaan suoraan Wikipediaa, jonka mukaan: " Talvisodan alettua Juntunen julisti kirjoittamissaan lehtisissä tukeaan Kuusisen hallitukselle ja puna-armeijalle. On väitetty että Juntusen saarnat vaikuttivat osaltaan siihen että osa Suomussalmen rajakylien, lähinnä Juntusrannan, siviileistä ryhtyi yhteistyöhön neuvostojoukkojen kanssa. Juntusrannassa syyskuussa 1939 käyneen piispa Eino Sormusen mukaan kyläläisten "kommunismi oli luonteeltaan hurmahenkiskristillistä, uuden ihanneyhteiskunnan haaveilua. Kokouksissa veisattiin Siionin virsiä ja välillä puhuttiin punaisesta ratsastajasta, jonka aika oli nyt tullut". 

Juntunen suljettiin sodan aikana Tammisaaren pakkotyölaitokseen ja myöhemmin hän oli turvasäilössä Oulussa. Sotien jälkeen Juntunen liittyi SKDL:ään ja hänestä tuli 1948 SKP:n jäsen. Juntunen kuoli 1956."

Tässä lisätietoa Antti-Kristuksesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Juntunen

Mulukkutalakoot

Atte Korholan Usa:n kristillisestä äärioikeistosta käsittelevää kirjaa lukiessani aloin pohtia sitä, että  onko kukaan tehnyt tieteellistä tutkimusta korpelalaisesta herätysliikkeestä, joka vaikutti varsinkin Pohjois-Suomessa ennen sotia. Saattaa olla, että kannattajia oli Savossakin  ja jopa kotikyläni Kärkkäälän suunnalla, koska uskonasioista kiinnostunut Kakkisen Olli oli vieraillut hurmosmaisessa hengellisessä kokouksessa ja kertoi jälkeenpäin poistuneensa tilaisuudesta siinä vaiheessa, kun tilaisuus vaikutti muuttuvan "mulukkutalakoiksi".

Tietääkseni korpelalaisuutta ei ole kunnolla tutkittu, ja siinäpä saattaisi olla minulle sopiva ajankulu eläkepäiviksi. Luultavasti asiasta löytyy paljon taustatietoa esimerkiksi oikeuden pöytäkirjoista ja poliisien arkistoista. Wikipedian mukaan poliisi seurasi aktiivisesti korpelalaisten edesottamuksia ja kertoo seuraavaa:

"Huhtikuussa 1938 poliisi sai aihetta kiinnittää tarkempaa huomiota liikkeeseen, kun muutama sen kannattajista jäi kiinni Ruotsin alkoholin valmistuslakien rikkomisesta. Keväällä 1939 kävi ilmi, että kolme alaikäistä oli tullut raskaaksi.Tästä seurasivat ensimmäiset pidätykset ja Pajala-Korpilombolon kihlakunnan käräjäprosessi, joka kesti aina kevääseen 1940. Tämän prosessin seurauksena vuosina 1939-40 viisi korpelalaista tuomittiin vankeuteen ja yksi syyntakeettomana mielisairaalaan sekä noin viisikymmentä korpelalaista saivat sakot. Tuomioiden perusteet olivat alaikäisiin kohdistuva haureus ja Ruotsin alkoholin valmistuslakien rikkominen sekä siveyttä vaarantavat toimet."

Liikkeen perustaja Toivo Korpela oli väkevä puhuja. Hän sai jopa 30-luvun alkuvuosina opetuslapsensa uskomaan, että valkoinen arkki, ilmeisesti jonkinlainen zeppeliinin kaltainen ilmakulkuneuvo, saapuu noutamaan 666 uskollisinta luvattuun maahan Palestiinaan Luossajärven jäältä. Niinpä monet myivät talonsa sekä tavaransa ja kokoontuivat odottamaan noutajaa, jonka aikataulu kuitenkin petti. Se ei saapunutkaan 16.3.1935 klo 6 kuten ennustettu oli. Tosin ennustuksen tehneelle Sigurd Siikavaaralle taisi lopulta tullakin joku noutaja, koska hänet toimitettiin asianmukaiseksi katsottuun mielitautiparantolaan.

Mutta toiminta jatkui ja vaikka olen aina pitänyt lestadiolaisuutta aika ahdasmielisenä suuntauksena, niin korpelalaisuus sai sittemmin erittäin vapaamielisiä piirteitä ja sen hartauden harjoittamismuodot poikkesivat ainakin siitä, mihin nykyisen valtiokirkon piirissä on totuttu, mikäli Wikipediaan on yhtään uskomista ja miksi ei olisi:

"Toiminta jatkui, kun Sigurd Siikavaara pääsi mielisairaalasta juhannuksena 1935. Piitimen Furunäsetin mielisairaalasta päästyään Sigurd Siikavaara tulkitsi odotetun kristalliarkin tarkoittavankin Jumalan henkeä, joka olisi vuodatettu kullekin korpelalaiselle. Hän tietysti Ensimmäisenä Profeettana olisi saanut tuosta Hengestä suurimman osan. Tästä julistuksesta oli seurauksena se, että korpelalaiset saattoivat tehdä syntiä synnin tarttumatta ja tahraamatta heitä. Synnin puolestaan Sigurd Siikavaara ymmärsi Tornionjokilaaksossa vaikuttaneen lestadiolaisuuden mukaan. Keväällä 1937 alkoholi tuli mukaan kuvioihin. Sigurd Siikavaara sairasti iskiasta ja muutamat hänen kannattajistaan toivat hänelle "lääkkeeksi" olutta. Sigurd Siikavaara nautti tarjotut juomat ja olo helpottui.

Tämän jälkeen kokouksiin tuli mukaan tanssi ja kortinpeluu sekä lopulta sukupuolisuus. Sukupuolisuuden tarkoituksena oli kuvata erilaisten toimien kautta sitä vapautta, mistä korpelalaiset saivat nauttia sen kautta, että he olivat vapaita aikansa lestadiolaisuuden kautta määrittyneistä normeista. Sukupuolinen vapaus ja sukupuoliyhteys eivät olleet jumalanpalveluksen muotoja. Sukupuolisuus sai omituisia ja myös viranomaistahoja kiinnostavia muotoja. Lahkon jäsenet käskettiin rituaalisesti kampaamaan toistensa häpykarvoja sekä pesemään toistensa peräaukkoja. Kirjailija Bengt Pohjanen on esittänyt käsityksensä, jonka mukaan lahkon parissa pyrittiin myös ihmisuhriin. Tästä entiset korpelalaiset ovat tosin vaienneet.^"

 

Muuten pari päivää sitten sai ensi-iltansa Ruotsin meänkielellä tehty korpelalaisuutta käsittelevä elokuva Valitut, jonka toivon vielä näkeväni tulevan tutkimustyöni pohjaksi: 

^{https://www.finnkino.fi/event/304832/title/valitut/}

Paula White

Atte Korholan Trump-kirjasta opin, että vaikka muissa länsimaissa uskonnon merkitys politiikassa vähenee, niin Usa:ssa niin ei tapahdu. Törkeästi puhuva ja käyttäytyvä maan presidenttikin korostaa olevansa hurskas perinteisiä perhearvoja kannattava kristitty, vaikka hän ei ole onnistunut ainakaan ihan täysin pitäytymään yksiavioisuudessa, vaan on nyt kolmatta kertaa naimisissa ja vaikka häntä on syytetty jopa raiskauksista. 

Nykyisen Usa:n presidentin virkaanastujaisseremoniassa olivat monet maailmankatsomukset edustettuina tilaisuudessa, vaikkakaan ateisteja ei oltu kutsuttu. Sama puute on muuten myös Suomessa joulurauhaa julistettaessa, koska tilaisuudessa ovat läsnä vain molemmat valtiokirkkomme ja katoliset, mutta vapaa-ajattelijoiden edustus puuttuu. 

Minulle Usa:n presidentin virkaanastujaisseremoniassa pettymyksen aiheutti se, ettei presidentin hengellinen neuvonantaja Paula White ollut pitämässä hurmossaarnaansa, vaan tarvittavan hurmossaarnan piti minulle täysin tuntematon tummahipiäinen mies, jonka esitys jäi suhteellisen vaisuksi verrattuna esimerkiksi siihen hurmokseen, jonka vallassa Paula White vuoden 2020 presidentinvaalien äänten laskennan aikana manasi enkeleitä eri puolilta maailmaa saapumaan paikalle varmistamaan oikean vaalituloksen.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen kilpa- ja huippu-urheilukeskus Kihun asiantuntijat voisivat perehtyä tähän Paula Whiten kykyyn lietsoa itsensä hurmokseen, jotta voisivat opettaa myös maamme urheilijat toimimaan samoin. Esimerkiksi eilisessä Malta-Suomi-jalkapallo-ottelussa poikiemme peliesityksestä puuttui hurmos. https://www.youtube.com/watch?v=7DlRueGU1AU

Jim Jones

Vaikka Atte Korhola kertoo erinomaisessa kirjassaan Kristillinen äärioikeisto ja Trump erityisesti kristitystä äärioikeistosta, sivutaan teoksessa myös Usa:n kristillistä äärivasemmistoa, joka uskonsuuntaus tietysti kuulostaa lievästikin ilmaistuna kummalliselta, mutta tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa, että selvästi äärivasemmistolainen palestiinalainen työläistaustainen profeetta Jeesus Nasaretilainen puheissaan korosti mm. ihokkaiden jakamisen tärkeyttä ja pelotteli rikkaita sillä, että heidän taivaaseen pääsemisensä tulee olemaan haasteellisempaa kuin kamelin pääseminen neulansilmän läpi.

Tunnetuin amerikkalainen äärivasemmistolainen lahkojohtaja oli Jim Jone, joka saarnasi rotujen välisen tasa-arvon puolesta, yhdistellen kristinuskoa ja marxilaisuutta. Hän liittyi lapualaistaustaisen Gus Hallin, joka Pohjanmaalla tunnettiin Halperin Kustaana, johtamaan Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen 1950-luvun alussa, mutta hän erosi puolueesta sen tuomittua Stalinin ja liittyi sitten maolaisiin.  

Jones perusti vuonna 1955 Indianassa helluntaikirkon nimeltä Wings of Deliverance, josta tuli myöhemmin Kaliforniassa nimeltään Kansan temppeli. Kirkossaan Jones saarnasi luokkajaon ja sorron lakkauttamisesta sekä eri taustoista tulevien ihmisten rauhaisasta rinnakkaiselosta, joka mielestäni oikein onkin. Ja hyvin Jones saarnasikin, koska hänestä tuli hyvin vakavarainen henkilö sen jälkeen, kun pyysi seuraajiaan lahjoittamaan rahaa ja omaisuutta.

Jouduttuaan vaikeuksiin erinäisistä väärinkäytöksistä epäiltynä Jones muutti yli tuhatpäisen lahkonsa kanssa Etelä-Amerikan pohjoisrannikolle Guyanaan ja perusti sinne vuonna 1977 maatalouskommuunin nimeltä Jonesown. Kommuunin surullisesta lopusta kertoo Wikipedia seuraavaa: 

"Marraskuussa 1978 yhdysvaltalainen edustajainhuoneen jäsen Leo Ryan saapui toimittajaryhmän kanssa Guyanaan tutkimaan Jonesin väitettyjä väärinkäytöksiä. Kun Ryan oli lähdössä kotimatkalle 14:n Jonesin lahkosta eronneen kanssa, Jones määräsi ryhmän tapettavaksi. Surmansa saivat Ryan ja neljä hänen ryhmänsä jäsentä. Tämän jälkeen Jones määräsi kaikki seuraajansa juomaan syanidia ja ilmeisesti ampui itsensä. Joukkoitsemurhassa kuoli kaikkiaan 913 ihmistä. Jones oli määrännyt viiden miljoonan dollarin omaisuutensa lähetettäväksi Venäjälle. Neuvostoliitto kieltäytyi vastaanottamasta rahoja."

Tässä lisätietoa Jim Jonesista ja hänen lahkostaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Jones

Energiainfrastruktuuri

Venäjä näyttää olevan Ukrainan sodassa aika heikoilla, koska se haluaa 30 päiväksi keskeyttää puolin ja toisin energiainfrastruktuurin tuhoamisen, jossa varsinkin Venäjä on kunnostautunut. Tiettävästi Venäjä on tuhonnut Ukrainan voimaloista jo 80 %, mutta eräät ydinvoimalat ovat sentään vielä jäljellä. Niitä ei ilmeisesti Putinkaan uskalla pommittaa, koska Euroopassa yleensä tuulet kulkevat lännestä itään ja ydinlaskeuma saattaisi hyvinkin päätyä Venäjälle. 

Tšernobylin onnettomuudessa vapautui vain 5 % reaktorin radioaktiivisuudesta ja siitä huolimatta noin 3.000 km2:n suuruinen alue tulee olemaan Ukrainassa asumiskiellossa vielä muutaman vuosituhannen. Sellaisenkin laskelman olen nähnyt, jonka mukaan Tšernobylin tussaus aiheutti enemmän menoja Neuvostoliitolle, mitä Neuvostoliiton ydinvoimalat toivat valtiolle tuloja.

Venäjän alue ei ole juurikaan kärsinyt Ukrainan sodassa, mutta kuitenkin suuri osa maan noin 40 öljynjalostamosta on Ukrainan lennokkien vaurioittamia. Jos sota jatkuu, tulee Ukraina valmistamaan tuhansia muutaman tuhat euroa maksavaa pitkänmatkan lennokkeja, joista osa tulee torjunnasta huolimatta läpäisemään Venäjän torjunnan, jonka seurauksena bensajonot Venäjän huoltoasemilla tulevat kasvamaan.

Se tulee nakertamaan Putinin kansansuosiota samalla lailla, kuin kananmunien kallistuminen on vaarantamassa Krasnovin aseman maan presidenttinä. Usa:ssa munat maksavat jo dollarin kappaleelta. Dollarin ja euron kurssi on nykyään jokseenkin sama.

https://www.verkkouutiset.fi/a/mita-ukraina-voi-saavuttaa-iskuilla-oljynjalostamoihin/#28a1b748

Budabestin sopimus

Vaikka varmaa tietoa ei ole siitä, mitä Krasnov ja Putin eilen puhelimessa sopivat, niin Krasnovin vaalilupauksesta huolimatta, jossa hän lupasi lopettaa Ukrainan sodan 24 tunnissa, sota näyttää jatkuvan ja tässä yhteydessä on syytä muistaa, että maailmansodat kestävät yleensä 4-5 vuotta. Mutta jos Zelenskyi ehtii tämän neuvoni lukemaan, niin kehotan häntä kaiken kiireen keskellä syventymään vuonna 1994 tehtyyn Budabestin sopimukseen.

Tuossa sopimuksessahan sovittiin, että Ukraina luopuu noin 1.000 ydinaseestaan ja luovuttaa ne Venäjälle ja vastavuoroisesti Venäjä, Usa ja Britannia pidättytyvät uhkailusta tai voimankäytöstä ja kunnioittavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta sekä sitoutuvat siihen, että mitään heidän asevoimiaan ei koskaan käytetä allekirjoittajamaita vastaan, paitsi itsepuolustustapauksissa YK:n peruskirjan mukaisesti.

Ainakin oman tulkintani mukaisesti Venäjä on nyt törkeästi rikkonut tuonkin sopimuksen ja Ukraina voisi harkita vastatoimia. Vastatoimia harkitessaan Zelenskyi voisi tutustua toisen Ukrainan juutalaisen poliitikon Golda Meirin, joka syntyperästään huolimatta toimi Israelin pääministerinä, puheeseen, jonka tämä piti muistaakseni joskus 1970-luvulla.

Puheessaan Meir vakuutti, ettei Israelilla ole ydinaseita, mutta tarvittaessa se tulee niitä käyttämään. Nykyään uskotaan, että Israelilla on muutamia kymmeniä ydinaseita, mutta pikkuisen tuota tietoa epäilen, koska en ole löytänyt tietoa siitä, että Israel olisi tehnyt ydinkokeita. Toisaalta nykyään, jolloin plutoniumia on helposti saatavilla, ydinpommin valmistaminen ei kauaa kestä. Joku alan asiantuntija kertoi, että Otaniemessäkin atomipommi syntyisi tarvittaessa puolessa vuodessa.

Vaikka Golda Meir oli nainen, niin Wikipedia todistaa, että hän oli harvianisen kova jätkä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Golda_Meir

Kenellä suurin

Atte Korholan peruspessimistisen kirjan Trumpista ja kristillisestä äärioikeistosta luettuani mieleeni palasi, että historia kuitenkin todistaa sen, että yleensä pessimistit ovat olleet väärässä, sillä pessimisteilläkin on paha tapa suhtautua tulevaisuuteen liian toiveikkaasti. Korholan kirja julkaistiin ennen Usa:n presidentin vaaleja ja kirjassa ennustetaan aivan oikein monenlaisia kauheuksia tapahtuvan, jos Trump voittaa vaalit.

Mutta eipä Korhola ymmärtänyt ennustaa kaikkia tulevia kauheuksia, sillä hänkään ei uskonut, että Trump jo heti sen jälkeen, kun oli noussut maailman vastuunalaisimpaan virkaan, ilmoitti kylmän rauhallisesti, että Kanada, Grönlanti ja Panaman kanava olisi liitettävä hänen valtakuntaansa. Luulen, että ilmoituksen taustalla on se, että Trump ja Putin kilpailevat kaverillisesti siitä, että kummalla on isompi.

Tynkä-Venäjän pinta-ala on tällä hetkellä vain noin 17 miljoonaa km2, mutta jos Trumpin suunnittelemat valloitukset toteutuvat kasvaa Usa:n pinta-ala vajaasta 10 miljoonasta km2 yli 20 miljoonan km2, joten sen jälkeen Trumpilla olisi maailman suurin.

Mutta jos tynkä-Venäjän hallitsija Putin vastaa haasteeseen ja valloittaa tsaarin aikuiset Venäjän alueet takaisin, yltää hänen valtakuntansa 24 miljoonaan km2, joten hänellä on sen jälkeen maailman suurin. Epäilen kuitenkin, että ainakin Alaskan valtaus on Putinille haasteellinen tehtävä ainakin niin pitkään kuin Trumpissa vähänkin pieru kulkee kuten meillä Savossa asia ilmaistaan.

Siunatuksi lopuksi korostan kuitenkin sitä, että maailman historian suurin valtio Venäjä ei Putinin kaavailemien valloitustenkaan jälkeen olisi, koska lukutaidottomat mongolit valtasivat hallintaansa noin 32 miljoonaa km2 ja alistivat valtansa alle lähes puolet ihmiskunnasta. Nähtäväksi jää, koska Mongoliassa viriää ajatus siitä, että Tsingis-kaanin aikaiset rajat olisi saatava takaisin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mongolivaltakunta

Elämme ratkaisevia aikoja

Huomenna elämme ratkaisevia aikoja, kun vanhat KGB:n agentit Krasnov ja Putin jakavat maailmaa. Luulen, että päädiili tulee olemaan se, että Putin saa ottaa Ukrainalta venäläisinä pitämänsä alueet ja että Usa tulee tarvittaessa ainakin taloudellisesti tukemaan Venäjää tässä asiassa. 

Putin on reilu toveri Krasnoville ja lupaa tälle vastineeksi Grönlannin, mutta jos Tanska jostain syystä ämpyilee asiassa, kuten Savossa sanotaan, niin salaisella lisäpöytäkirjalla sovitaan, että Putin saa vallata Tanskan salmet, koska ne ovat strategisesti äärimmäisen tärkeät Venäjälle, koska jos salmet suljetaan venäläisiltä laivoilta, niin kohta Pietarissa ja Moskovassa nähdään nälkäkapinoita vuoden 1917 malliin.

Synkältä siis näyttää maailman tulevaisuus ja omalta osaltani synkkyyttä lisää se, että luin juuri Atte Korholan kirjan Kristillinen äärioikeisto ja Trump. Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Korhola, joka varmaankin hallitsee tieteellisen ajattelun, vaikka onkin syvästi uskovainen mies, on varmasti ihan tieteellisen lähdekriittisesti kerännyt tilastotietoa Usa:n kristillisen äärioikeiston maailmankuvasta ja tämä maailmankuva ainakin suomalaisesta näkövinkkelistä näyttää kaikessa kauheudessaan tahattoman koomiselta. 

Esimerkiksi keskiverto Usa:n kanslainen uskoo, että peräti 30 % amerikkalaisista on juutalaisia, 27 % muslimeja ja 20 % transsukupuolisia, vaikka tosi asiassa mikään noista ryhmistä ei ole 2 % suurempi. Lisään tuohon tilastotietoon vielä sen, että juutalaiset omistavat maailman varallisuudesta vain 1 %:n, vaikka yleensä heitä pidetään hyvin rikkaina.

Siunatuksi lopuksi kerron vielä sen, että muutama vuosi sitten Kuopion filosofiakerhossa kerroin, että 60 % amerikkalaisista on kreationisteja eli he eivät usko evoluutioon vaan Raamatun, Tooran ja myös Koraanin luomiskertomukseen. Silloin eräs yliopistomies oikaisi minua ja kertoi, että 60 % Usa:n yliopistotutkinnon suorittaneista kansalaisista on kreationisteja.

Lämmin lukusuositus tälle Atte Korholan kirjalle: https://kirja.fi/collections/atte-korhola/products/kristillinen-aarioikeisto-ja-trump-9789520466756

30 prosenttia amerikkalaisista olisi juutalaisia, 27 prosenttia muslimeja ja 21 prosenttia transsukupuolisia. Mikään näistä ryhmistä ei ole kahta prosenttia suurempi.

Markkinatutkimusyritys YouGov suoritti pyysi vuonna 2022 amerikkalaisia arvioimaan, kuinka monta prosenttia amerikkalaisista aikuisista kuuluu tiettyyn identiteettiryhmään. Vastausten keskiarvojen mukaan 30 prosenttia amerikkalaisista olisi juutalaisia, 27 prosenttia muslimeja ja 21 prosenttia transsukupuolisia. Mikään näistä ryhmistä ei ole kahta prosenttia suurempi.

Markkinatutkimusyritys YouGov suoritti pyysi vuonna 2022 amerikkalaisia arvioimaan, kuinka monta prosenttia amerikkalaisista aikuisista kuuluu tiettyyn identiteettiryhmään. Vastausten keskiarvojen mukaan 30 prosenttia amerikkalaisista olisi juutalaisia, 27 prosenttia muslimeja ja 21 prosenttia transsukupuolisia. Mikään näistä ryhmistä ei ole kahta prosenttia suurempi.

Markkinatutkimusyritys YouGov suoritti pyysi vuonna 2022 amerikkalaisia arvioimaan, kuinka monta prosenttia amerikkalaisista aikuisista kuuluu tiettyyn identiteettiryhmään. Vastausten keskiarvojen mukaan 30 prosenttia amerikkalaisista olisi juutalaisia, 27 prosenttia muslimeja ja 21 prosenttia transsukupuolisia. Mikään näistä ryhmistä ei ole kahta prosenttia suurempi.

Markkinatutkimusyritys YouGov suoritti pyysi vuonna 2022 amerikkalaisia arvioimaan, kuinka monta prosenttia amerikkalaisista aikuisista kuuluu tiettyyn identiteettiryhmään. Vastausten keskiarvojen mukaan 30 prosenttia amerikkalaisista olisi juutalaisia, 27 prosenttia muslimeja ja 21 prosenttia transsukupuolisia. Mikään näistä ryhmistä ei ole kahta prosenttia suurempi.

Markkinatutkimusyritys YouGov suoritti pyysi vuonna 2022 amerikkalaisia arvioimaan, kuinka monta prosenttia amerikkalaisista aikuisista kuuluu tiettyyn identiteettiryhmään. Vastausten keskiarvojen mukaan 30 prosenttia amerikkalaisista olisi juutalaisia, 27 prosenttia muslimeja ja 21 prosenttia transsukupuolisia. Mikään näistä ryhmistä ei ole kahta prosenttia suurempi.

Markkinatutkimusyritys YouGov suoritti pyysi vuonna 2022 amerikkalaisia arvioimaan, kuinka monta prosenttia amerikkalaisista aikuisista kuuluu tiettyyn identiteettiryhmään. Vastausten keskiarvojen mukaan 30 prosenttia amerikkalaisista olisi juutalaisia, 27 prosenttia muslimeja ja 21 prosenttia transsukupuolisia. Mikään näistä ryhmistä ei ole kahta prosenttia suurempi.

Kasvonsa peittänyt mies

Viimeaikaiset maailmantapahtumat ovat saaneet minut, epäluuloisen ja perusnegatiivisen ihmisen, miettimään sitä, onko maamme viime vuosikymmenten politiikassa harrastettu poliittisia murhia, jollaiset nykyään ovat suoranainen muotioikku muun maailman poliittisessa elämässä. Niinpä luin Riku Keski-Rauskan kirjan Kasvonsa peittänyt mies, joka kertoo nuorena yllättäen kuolleen kokoomuspoliitikko Juha Vikatmaan elämäntarinan.

Juha Vikatmaan molemmat vanhemmat olivat vaativia uskonnonopettajia ja niinpä liikunnallisesti lahjakkaasta Juhasta ei tullut jääkiekkoilijaa, vaikka hän oli raumalainen, sillä vanhemmat pitivät jääkiekkoilua syntinä, jota se on minunkin mielestäni, vaan Juha harrasti pesäpalloilua, jota ei jostain syystä syntinä pidetty, mestaruussarjatasolla.

Muutenkin Vikatmaan vanhempi poika oli lahjakas ja paras kaikessa mihin ryhtyi. Hän oli yksi niistä 34 ylioppilaasta, jotka kirjoittivat kuusi laudaturia ja niinpä hän etenikin jo kolmikymppisenä Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessoriksi. Juhan nuorempi veli oli sen sijaan toisenlainen. Hän jätti keskikoulunkin kesken ja lähti merille, jossa hän oppi viettämään ns. hauskaa elämää, jollaista isoveli ei koskaan ehtinyt lyhyeksi jääneen elämänsä aikana viettämään.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että joulukuun alussa 1974 hauskaa elämää viettänyt pikkuveli etsi elämässään loistavasti menestynyttä ja Kokoomuksen puheenjohtajaksi pyrkinyttä 33-vuotiasta isoveljeään taskulampun valossa perheen kesämökiltä ja löysi tämän hirttäytyneenä. Keski-Rauskan kirjan mukaan kyseessä oli puhdas hermoromahduksesta johtunut itsemurha. Tapauksen kauheutta lisää se, että muutama viikko myöhemmin Juha Vikatmaan vaimo Eeva Kuuskoski-Vikatmaa synnytti lapsen, joka oli hirttäytynyt napanuoraansa.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Juha Vikatmaa kuului Kokoomuksen nuoriin neuvostomyönteisiin remonttimiehiin, jotka tähtäsivät Harri Holkerin syrjäyttämiseen, joten Neuvostoliiton suurlähetystössä palvelleella lähetystöneuvos Viktor Vladimirovilla, jonka Suomen kansa muistaa charmanttina herrasmiehenä, ei luultavasti ollut osuutta Vikatmaan äkilliseen kuolemaan. 

Vaikka Vladimirov toimi Suomessa vaatimattoman tittelin turvin, on Supon entinen johtaja Seppo "Isi" Tiitinen kertonut hänen olleen koko KGB:n murha- ja sabotaasiosaston johtajan. SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius muuten kertoi saaneensa Vladimirovilta terveiset, joiden mukaan Neuvostoliiton on ryhdyttävä toimiin Aleniuksen suhteen, ellei tämä muuta linjaansa. Jostain syystä Alenius tulkitsi terveiset murhauhkaukseksi.

Tästä linkistä pystyy Kasvonsa peittänyttä miestä lukemaan reilut 60 sivua: https://www.google.fi/books/edition/Kasvonsa_peitt%C3%A4nyt_mies/h3vUEAAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1

Esitys Uukuniemen kesäjuhlien ohjelmaksi

Helsingin Sanomat antoi eilen arvostelussaan uukuniemeläisten elokuvalle Rajalla peräti neljä tähteä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Talvisota-elokuva sai vain kaksi ja puoli tähteä. Mutta ikävä kyllä Rajalla-elokuvan ensi-iltaa ei eilen nähty täällä Suonenjoella, vaikka muissa Savon teattereissa sitä esitettiin. Tämä seikka nostattaakin mieleeni sen, että toivottavasti ensi kesän Uukuniemen kesäjuhlien yhteydessä Rajalla näytetään vaikkapa nuorisoseuran talolla; itse voin tulla elokuvaprojektorin käyttäjäksi, koska viitisenkymmentä vuotta sitten opin elokuvakerhossa menestyksellä taistelemaan erilaisten filmejä silppuavien projektorien kanssa.

Seuraavilla Uukuniemen kesäjuhlilla voisikin olla hyvin korkeakulttuuripitoinen ohjelma. Juhlapuheen voisi pitää maamme tunnetuin kirjailija Sirpa Kähkönen, vaikka hän ei uukuniemeläisiä olekaan; tosin hänen isänsä on Uukuniemen Kalattoman kylältä, joka kylän nimi on mielestäni vähän hassu.

Kesäjuhlilla kirkkokonsertin voisi pitää maamme paras sekakuoro Koiton Laulu, vaikka kuoro ei ole uukuniemeläinen, vaan se on helsinkiläisen Koitto-nimisen raittiusyhdistyksen kuoro. Kuitenkin kuoroa johtaa menestyksellä uukuniemeläinen Petri Tiainen, joten kyllä sen voisi sillä perusteella ihan hyvin Uukuniemen kesäjuhlille kelpuuttaa.

Toivon, että Koiton Laulu esittää konsertissaan laulun nimeltään Buchenwaldin hälytys, sillä se on hyvin ajankohtainen laulu, koska lehtiotsikot juuri kertoivat, että maailman rikkain ihminen Elon Musk kyseenalaistaa juutalaisten kansanmurhan, eli holokaustin, tapahtumisen. Musk on meille tuttu niistä uutiskuvista, joissa hän seisoo ilmeisesti ketamiinipöllyssä virnuillen Trumpin vierellä tämän valehdellessa häpeämättömästi koko ihmiskunnalle.

Buchenwaldin hälytys on moneen kertaan haavoittuneen Ukrainan juutalaisen sotainvalidin Aleksandr Sobolevin sanoittama. Sobolovin lesken mukaan hänen miehensä kuuli uutisen Buchenwaldin muistomerkistä radiossa ja häneen teki vaikutuksen kellotorni, joka oli pystytetty kansalaiskeräyksellä kootuilla varoilla. Sobolev kirjoitti runonsa kahdessa tunnissa. Hän tarjosi sitä Pravdaan, mutta lopulta se julkaistiin Trud -nimisessä lehdessä. Sobolev lähetti runonsa Vano Muradelille, joka sävelsi sen ja hyvin sävelsikin, koska minullakin tämä Koiton Laulun esitys saa vallan kylmät väreet kulkemaan. 

https://www.youtube.com/watch?v=jpGEn0_8lpw 

 

Rajalla

Harva on se päivä, jolloin 500 asukkaan Uukuniemi ei ole esillä maamme mediassa. Tänään Ylen Aamussa hämmästelin, kun jotakuta mielestäni hyvin tutun näköistä ihmistä haastateltiin ja paljastui, että haastateltava on Uukuniemen johtaviin elokuvaohjaajiin lukeutuva Elina Hyvärinen, jonka ohjaama dokumenttielokuva Rajalla saa tänään ensi-iltansa.

Viime kesänä Uukuniemen kesätorilla Hyvärinen haastatteli minuakin rajan tilanteesta Parikkalan Sanomien toimittajan ominaisuudessa ja kerroin hänelle, että minusta entisen hyvän itäisen naapurin ylläpitämä hirmuisen tehokas valonheitin, jonka valokiila vielä 70-luvulla seuraili pimeässä kulkevia, olisi saatava uudestaan toimintaan, koska se varmasti houkuttelisi elämysmatkailijoita pitäjään.

Minulle on kerrottu, että valonheitin seuraili varsinkin pimeällä Pyhäjärvellä veneileviä ja minusta olisi mielenkiintoista kokeilla, mitenkä tuulastus, joka on yksi jännittävimmistä kalastuksen muodoista, onnistuisi venäläisten valonheittäjän loisteessa. Olen perinyt tuulastusatraimen appiukoltani ja Hasakki-merkisen tuulastuslampun isältäni, mutta sen sukka ja neula olisivat uusimisentarpeessa ja parempi olisi, jos venäläiset kustantaisivat maksutta käyttööni kunnon valonlähteen.  

Muuten minun lapsuudessani tuulastuskalastuksen jännittävyyttä lisäsi sekin, että laki sen kielsi ja muistanpa, miten isäni lähti naapurin miehen kanssa tuulaalle sillä asenteella, että jos riistapoliisi tulee, niin atrain isketään riistapoliisin perseeseen. Nykyään tuulastus on sallittua, koska epäilen, etteivät ns. kettutytöt ole tietoisia siihen liittyvästä julmuudesta.

Jostain syystä Parikkalan Sanomat ei julkaissut haastatteluani, mutta sen sijaan vieressäni istuvan sveitsiläisrouvan ihmettely siitä, miksi rajavartijat vähän väliä tarkastavat heidän autonsa , julkaistiin. Sveitsiläisauto varmaankin pysäytetään usein sen vuoksi, että rajavartijoilla on tiellä kameravalvonta ja ulkomaan rekisterikilvillä liikkuva auto herättää huomiota.

Sveitsi on hyvin järjestäytynyt yhteiskunta, jossa ei juurikaan mitään tapahdu ja ilmeisesti sen vuoksi Parikkalan Sanomien juttu on siellä herättänyt suurta huomiota ja on jopa epäilty, että jutussa ollut kuva, jossa istun sveitsiläisrouvan vieressä, on synnyttänyt juorun sveitsiläisrouvan vaihtaneen miestä. Näin asianlaita ei kuitenkaan ole.

Elina Hyvärisen haastattelun voi katsoa tästä https://areena.yle.fi/1-73942369 ja enpä malta olla liittämättä tähän juttuun myös Parikkalan Sanomien Sveitsissä kohun synnyttänyttä valokuvaa.

https://areena.yle.fi/1-73942369

Nukkekoti

Upea on tuo naapurini Karhun Matin rakentama Kutvosen romppeiden pienoismalleilla sisustettu nukkekoti. Ennen puhuttiin maailman seitsemästä ihmeestä, mutta minusta tuo nukkekoti on se maailman kahdeksas ihme. Se on äärimmäisen pikkutarkkaa työtä,  esimerkiksi kaappien ovet ja uuninluukutkin ovat avautuvaa mallia.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suonenjoen kaupungin tulisi ostaa tuo ja sijoittaa se jonnekin sopivaan paikkaan satunnaisten matkailijoiden ihasteltavaksi, ehkä Kolikkoinmäen työläiskotimuseo olisi sopiva paikka. Työläiskotimuseoon voisi muuten asettaa lasivitriiniin nähtäville myöskin Kalle Jalkasen tekohampaat, koska niistä Suonenjoki tunnetaan maailmalla jopa Kutvosen romppeita paremmin.

Matti Karhun nukkekoti todistaa sen, että suomalaiset vanhan kansan miehet, jotka olivat käyneet korkeintaan supistetun kansakoulun, olivat käsistään hyvin käteviä.  Filosofi Wittgensteinia pidettiin aikoinaan nerona varsinkin sen vuoksi, että hän pystyi itse rakentamaan talonsa, mutta samaan pystyi maassamme ennen melkein jokainen mies eivätkä ne talot olleet heti homeessa, kuten nykyään on asian laita. 

Minun  koulutukseen ovat veronmaksajat käyttäneet muutaman satatuhatta euroa, mutta kirvesvartta en osaa veistää, vaikkakin olen asiaa pitkään jo harkinnut. Minulla on nimittäin kasa kirveen teriä, mutta varret niistä puuttuvat, koska tuota voimanpaskaa on minulle siunaantunut niin, etteivät halvat kiinalaiset puuvarret montaa iskua kestä käytössäni. Nyt sunnittelen sitä, että taitan lehtikuusesta tukevia oksia ja liitän kirveen terät niihin ilmastointiteipillä. Lehtikuusen oksat ovat luonnostaan kirvesvarren omaisesti käyriä ja ne ovat lujia eivätkä tiettävästi edes lahoa.

Uponnut sotasaalis

 

Olen keräillyt pentuvuosieni aikaisia poikien seikkailukirjoja ja onnistuin nyt hankkimaan 60 vuotta sitten lukemani vuonna 1959 ilmestyneen Erkki Rekimiehen Uponnut sotasaalis-nimisen teoksen. Kirjan ilmestyttyä silloinen kirjastoväelle suunnattu tiedotuslehti kertoo tämän kirjan kertovan jatkosota-ajan moraalin rappiosta ja korruptiosta ilman, että kirjailija näitä ilmiöitä mitenkään tuomitsee ja sen vuoksi kirjastolehti suositteli, että jos kirjasto suinkin voi olla tämän julkaisun hankkimatta, niin sitä ei pidä hankkia nuorisoa turmelemaan.

Minusta sen sijaan kirja on hieno poikien seikkailukirja nimenomaan sen vuoksi, että se kertoo sodan aiheuttamasta moraalin rappiosta ja korruptiosta ilman, että kirjailija näitä ilmiöitä sormellaan osoittelee, vaan jättää asian lukijan itsensä oivallettavaksi. 

Uponnut sotasaalis kertoo pikkukaupungista, jossa pieni poikajoukko seikkailee sotaromun ja miinakenttien keskellä yhteiskunnan moraalin rappeutumista ja korruptiota pikkubisneksissään hyödyntäen. Sotilaille myydään esimerkiksi rotanhäntiä, joiden avulla nämä voivat ostaa lomia vääpeliltä ja sitten vääpeli myy rotanhännät takaisin pojille, jotka palauttavat ne taas kaupalliseen kiertoon. Suomen sota-ajan rotanhännät olivat siis samanlaisia maksuvälineitä, kuin Marlboro-askit olivat pula-ajan Neuvostoliitossa.

Pikkukaupungissa on myös italialaisia torpedovenemiehiä ja näille pojat päättävät myydä löytämänsä puoliautomaattikiväärin huimalla 500 markan hinnalla. Tämä ei sitten onnistukaan moisella hinnalla, sillä tulkkina toiminut suomalainen sotilas myykin aseen luvatta 1.000 markalla. Asia todistaa sen, etteivät italialaiset itsekään arvostaneet Terni-kivääreitään, jollaisella kuitenkin Kennedy onnistuttiin ampumaan 20 vuotta myöhemmin.

Tapahtumat sijoittuvat nimeltä mainitsemattomaan suuren veden rannalla sijaitsevaan pikkukaupunkiin, jossa toimii italialainen torpedoveneosasto ja jossa on korkea kerrostalo, jossa asuu kansanedustaja, joka on onnistunut hankkimaan taloon hissin. Talon talonmiehenä on suomea puhuva luottovanki, jonka kansanedustaja on onnistunut suhteillaan hankkimaan vankileiriltä. 

Pojanviikarit onnistuvat suhteillaan lahjontaa, uhkailua ja kiristämistä hyväksi käyttämällä pakottamaan luottovangin sotilastekniseksi apulaisekseen, joka purkaa ja kokoaa erilaisia poikien hankkimia sotilasteknisiä laitteita, mutta siinä vaiheessa, kun vankia painostetaan purkamaan lentopommi, muistaa hän nähneensä sodan alussa veteen syöksyvän pommikoneen, josta voisi saada arvokasta alumiinia vaikkapa sormustarpeiksi ja kalliita mittareita vaikkapa maanpuolustuksen tarpeisiin ja niin pojat unohtavat pommin purkamisen ja pakottavat vangin oppaakseen veneretkelle, josta retkestä sitten syntyy huima seikkailu, jossa hengenlähtökin on lähellä.

Kirjan suuri vesi on tietysti Laatokka, pikkukaupunki on Sortavala ja hissillinen kerrostalo, jossa kansanedustaja asuu, on tietysti As. oy Riutta, jonka seinän sotavammoja olen itsekin joskus tutkinut. Luulin silloin, että reiät olisivat olleet lentokonekonekiväärin tekemiä, mutta jostain myöhemmin luin, että taloa on tulitettu joltain mäeltä panssaritorjuntatykillä tai -kiväärillä. Olisiko talon yläkerroksissa piileskellyt vihollisen tarkka-ampuja?

Hulkkolan ydinvoimala

Suonenjokikin ylitti tänään median uutiskynnyksen, sillä Helsingin Sanomien palstalla, jolla kerrotaan 50 vuoden takaisista tapahtumista, julkaistiin juttu Hulkkolan kylän levottomuuksista. Siihen aikaan kylälle suunniteltiin ydinvoimalaa ja se synnytti Suonenjoen historian ensimmäiset mielenosoitukset, jotka eivät kuitenkaan äityneet mellakoinniksi suuren maailman tapaan. Turhaan ei Hulkkolan puolesta osoitettu mieltä, koska ydinvoimaa tänne Suonenjoelle ei näytä tulevan, mutta sen sijaan tänne näyttää tulevan yli 2 km2 aurinkopaneeleita ja 300 metriä korkea tuulivoimala. 

Jokin aika sitten kirjoitin, että matkailupoliittisista syistä Suonenjoelle olisi saatava matkailunähtavyyksiksi Silver Star-raketin kopio ja Karhun Matin rakentama valtavan upea nukkekoti, joka on sisustettu Kutvosen romppeiden valtavan upeilla pienoismalleilla, mutta nyt esitän lisäksi, että kaupunkiimme on saatava myös maailmankuulun kitaristin Andy McCoyn näköispatsas, koska Antti Hulkko ei olekaan Odessan mustalaisten jälkeläisiä, kuten hän on itse väittänyt tarinassaan, jossa tarinassa vastuu jää täysin kuulijalle, koska kertoja onkin taustaltaan Savon poekia.

Tosi asiassa Antti onkin savolaisten Hulkkolan kylän Hulkkosten jälkeläisiä. Hulkkoset ovat taas tutkimusteni mukaan entisiä Markkasia, jotka taas ovat alun perin Kolehmaisia, kuten itsekin olen, koska kaikkein jäykkäliikkeisimpiä Kolehmaisia alettiin kutsumaan könöttäjiksi eli Könösiksi, joihin itsekin äitini puolelta lukeuden. 

Hulkot ovat muuten hyvin lahjakasta sukua, sillä Andy McCoyn serkku kenraaliluutnantti Petri Hulkko toimi aikoinaan maamme maavoimien komentajana. Minusta Andykin on hyvää sotilasainesta ja hän olisi ihan hyvin voinut komentaa maamme ilmavoimia, koska hän on erittäin tunnettu pilven veikko.

Hulkot ovat myös liikunnallisesti erittäin lahjakkaita, koska Petri Hulkon tytär Ida Hulkko on voittanut uinnissa peräti Euroopan mestaruusmitalin. Ida ilmoitti lehtihaastattelussa tähtäävänsä sotilasuralle, johon varmaankin on vaikuttanut se, että hän on kenraalin tytär. Sotilasuralle tähtäämiseen on luultavasti vaikuttanut myös se, että hän on työläisuimari, koska edustaa Tampereen työväen uimareita, joka seura on käsittääkseni Tampereen punakaartin jatke. Tampereen punikeilla olikin talvella 1918 vallan oma naiskomppania, joka ainakin tarinan mukaan antautui kaikkein viimeisenä punakaartin osastona kaupungin vallanneille lahtareille.

Tässä asiaa Pelkosenniemen Antti Hulkon näköispatsaasta, jollainen tulisi Hulkkolan kylälle pystyttää: https://yle.fi/a/74-20066741

Taas Uukuniemi hallitsee maamme mediaa

Vaan kylläpä 500 asukkaan Uukuniemen pitäjä on siunattu markkinoinnin armolahjalla. Jokunen viikko sitten maamme mediassa kohuttiin, kun muudan uukuniemeläisen pienviljelijän poika osti Helsinkí-hallin ja odottelen nyt uutista, jossa kerrotaan, että Helsinki-hallin nimi vaihtuu Uukuniemi-halliksi ja että Helsingin Jokereiden nimi vaihtuu Uukuniemen Urheilijoiden jääkiekkojaostoksi.

Tänä aamuna riemastuin, kun Helsingin Sanomat julkaisi lähes koko keskiaukeaman kokoisen runsain värikuvin varustetun jutun Mätön pariskunnasta, joka muutti Helsingistä entiselle Niukkalan koululle. Tuo juttu tuo Uukuniemen pitäjälle enemmän myönteistä tunnettuisuutta kuin muutaman miljoonan mainoskampanja, jossa kerrottaisiin vaikkapa, että "Uukuniemi hyvä paikka yrittää elää".

Uukuniemeläiset eivät ole mitään keskivertoihmisiä eivätkä sellaisia ole myöskään Satu ja Saku Mättö. Satu on tieteilijä, joka työskentelee liiketoiminnan lehtorina Karelia-ammattikorkeakoulussa, kun taas Saku on uittomies, joka  uskoo jälleensyntymään sekä puhuu kristalleista ja salaliittoteorioista, julkisestikin. Hän on ollut pienpuolueiden Itsenäisyyspuolueen ja Vapauden liiton toiminnassa, vaikka onkin jo jättänyt politiikan taakseen.

Harmi, että Saku on luopunut politiikasta, koska häntä olisi Parikkalan kunnallispolitiikka kaivannut. Olisin voinut suunnitella hänelle kuntavaalikampanjan, mikäli hän olisi kuntavaaleissa ehdolla, sillä varsinkin Kristalli-puoluetta kohtaan tunnen myötätuntoa. Sen nettisivulla nimittäin kerrotaan, että "Kristallipuolue on politiikan omatunto. Me teemme päätöksemme sydämestä käsin, arvojemme ollessa ILO, TOTUUS ja RAKKAUS".  Nuo ovat arvoja, joita moni maassamme kannattaa.

Jos Saku Mättö olisi ehdolla kuntavaaleissa, olisin ehdottanut hänelle vaalilauseeksi: "Saku Mättö - varteen otettava uusi luuta Parikkalan kunnallispolitiikassa".

Ainakin Hesarin tilaajat voivat lukea aamun jutun tästä linkistä ja muut voivat käydä vaikka kirjastossa jutun lukemassa: https://www.hs.fi/alueet/art-2000011023085.html

 

Jatkuva valehtelu

"Jatkuvan valehtelun tarkoituksena ei ole saada ihmisiä uskomaan valheeseen, vaan varmistaa, ettei kukaan usko enää mihinkään." Edellä kerrotun Hannah Arendtin suuren viisauden luin juuri Timo Miettisen Helsingin Sanomissa 9.3.2025 olleesta kolumnista ja olen parhaillaan tutkiskelemassa asiaa sydämessäni. 

Noinhan asia taitaa olla ja selittää osaltaan sen, miksi poliittisella urallaan noin 40.000 kertaa valehdellut ihminen on vapaissa vaaleissa valittu maailman tärkeimpään virkaan. Muistan vielä sen ajan, jolloin rehellisyyttä arvostettiin siinä määrin että länsimaalaisen poliittisen johtajan ura päättyi siihen, jos hän jäi kiinni valehtelusta. 

Rappion aikoja eletään ja samaa mieltä näytti olevan myös kansainvälisen politiikan asiantuntija Alpo Rusi, joka kristillis-siveellisen IRR-TV:n ohjelmassa epäili, että kansainvälisissä suhteissa ollaan astumassa anarkian aikaan. Niinhän tapahtui myös muinaisessa Rooman maailmanvallassa, jossa sekopäisten keisareiden johdolla saatiin koko roomalainen antiikinkulttuuri romahtamaan niin, että kesti noin 1500 vuotta romahduksesta toipumiseen.

Lopunajoista kertoo myös se, että kansaamme aiemmin sivistäneen Yle:n määrärahoja on supistettu niin, että telkkarista ei juurikaan tule enää muuta kuin hömppää. Niinpä minäkin julkijumalaton mies olen joutunut seuraamaan kristillis-siveellisen IRR-TV:n ohjelmatarjontaa ja suosittelen kaikille tämän Alpo Rusin haastattelun katsomista: https://www.permanto.fi/embed/video/229401409/335498301

Krasnov on Putinin taskussa

Häivähdyksen omaisesti ehdin jo ajatella, että Krasnov, joka tunnetaan myös nimellä Trump, on hyvinkin rauhan Nobelin ansainnut, kun eilen uutisoitiin, että Krasnov on raivostunut Putinille ja lisää pakotteita Venäjälle. Mutta kun vähän tarkemmin syvennyin uutisiin asiasta, selvisi, ettei mitään uusia pakotteita Venäjälle tulekaan, vaan niitä tuleekin Ukrainalle, jolle amerikkalaiset eivät enää luovuta satelliittikuvia. 

Krasnovin valitsema Ukraina-vastainen linja on täysin ymmärrettävissä, koska onhan hän itsekin kertonut valtaavansa lähi aikoina eräitä toisia valtioita tai ainakin niiden osia Usa:han, joten hän periaatteessa hyväksyy hyökkäyssotaan ryhtymisen. Krasnov, jonka ajattelu edustaa narsismi-senilismiä puhtaimmillaan, ei ehkä muista, että vajaat 80 vuotta sitten Euroopassa hirtettiin hyökkäyssotaan syyllisiksi katsottuja johtajia.

Krasnovin persoonaa tutkiessani löysin mielenkiintoisen artikkelin, jossa Jari Rajala kertoo kysyneensä Muskin firman tekoälyltä sitä, onko Krasnov Putinin agentti ja pitkän selostuksen lopuksi tekoäly päätyy seuraavaan lopputulemaan: "Tämän perusteella arvioin 75-85 prosentin todennäköisyydellä, että Trump on Putinin omaisuutta, joka nojaa korkeampaan päähän (noin 85 %) johtuen hänen käyttäytymisensä johdonmukaisuudesta ja historiallisten yhteyksien syvyydestä. ”Vapautunut omaisuus” sisältää tässä molemmat älykkäät yhteistyöyritykset." 

Tämä Uuden Suomen blogilla Kimmo Hoikkalan käynnistämä keskustelu kannattaa lukea ajatuksella: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kimmohoikkala/presidentti-trumpin-puhe-kongressissa-on-historiallista-hulluutta-puheen-loppusanat-viela-lausumatta/#comment-4330709

Kutvosen romppeet

Tehtailija Julius Kutvonen oli torpparin poika eikä hän ilmeisesti sen vuoksi hallinnut sivistyssanoja, joten hän ei sata vuotta sitten käyttänyt tehtaansa tyylihuonekaluista senaikaista nimitystä "mööpeli", vaan kutsui tuotteitaan "romppeiksi". Tyylihuonekalunimitys ei vielä silloin ollut ainakaan yleisessä käytössä.

Vaikka Kutvosen romppeet olivat huippulaatuja eivät ne aluksi tahtoneet mennä kaupaksi, koska Julius ei osannut markkinoida tuotteitaan. Mutta sitten hän ainakin hyvän tarinan mukaan ymmärsi tuplata huonekalujensa hinnan ja sitten alkoi kauppa käymään. Parhaimmillaan Kutvosen tehtaalla oli 200 työntekijää. 

Huomasinpa viime kesänä Kutvosen rakennuksen seinässä tehtaan historiasta kertovan opastaulun, jossa oli kuva 30-luvun työntekijöistä ja ihmeekseni huomasin, että Koivistoinen oli työntekijöiden yleisin sukunimi, vaikka kansakoulunopettaja Suomela katseli mietteliäästi tekemääni vasaranvartta ja epäili minusta vielä tulevan professorin. Toiseksi yleisin sukunimi oli Karhu. Eräs puuseppä Karhu asuu naapurissani ja hän on tehnyt eläkepäivinään upean nukkekodin, joka on sisustettu Kutvosen romppeiden pienoismalleilla.

Autioituvan Suonenjoen tulisi panostaa matkailuun ja niinpä esitän näin kuntavaalien alla, että kaupunki hankkii naapuriltani edustavalle paikalle lasivitriiniin Kutvosen romppeiden pienoismallit houkuttelemaan satunnaisia matkailijoita. Lisäksi lupaan ihan puoluekantaan katsomatta äänestää sitä ehdokasta, joka lupaa pystyttää Suonenjoen uuden liikenneympyrän komistukseksi kopion avaruusilmailunpioneerin Silvo Sokan Silver Star-raketista, jolla hän lokakuussa 1948 lentää hurautti Riistavedeltä Suonteejärveen. Tarkat piirustukset saa minulta. Silver Starkin houkuttelisi satunnaisia matkailijoita paikkakunnalle.  

Mielestäni Kutvosen tehtaan merkittävin saavutus oli se, että se toimitti romppeet Irakin diktaattori  Saddam Husseinin Al Mansur -huvijahtiin vuonna 1982. Myöhemmin Saddam päätyi hirsipuuhun, mutta käsittääkseni se tapaus ei liittynyt mitenkään Kutvosen romppeisiin.

Tässä on mielenkiintoinen juttu Kutvosen romppeista: https://yle.fi/a/3-11568637

Aarne Arvonen

Eilen mainitsemani Kutvosen huonekalutehdas liittyy Suomen historiaan sikälikin, että maankuuluja tyylihuonekaluja on 1930-luvulla ollut siellä tekemässä myös Suomen, ellei koko Pohjoisimaiden, tunnetun historian vanhimmaksi elänyt mies Aarne "Arska" Arvonen, joka kuollessaan 1.1.2009 oli saavuttanut kunnioitettavan 111 v. 150vrk:n kypsän iän.

Arvonen ei ollut kasvanut pumpulissa. 14-vuotiaana hän karkasi kotoaan elellen nälkäisenä katupoikana Helsingissä. Vuonna-18 hän meni ruoan perässä punakaartiin ja sitä seurasi nälkäleiri eri puolilla Suomea. Kuopion vankileirillä vartija oli lopettaa hänen elämänsä, koska hän ryömi ruokajonon hännille, vaikka oli jo annoksensa kertaalleen saanut. Saattaa hyvinkin olla niin, että paastot lisäävät terveyttä ja pitkää ikää; ehkä elimistö niiden avulla oppii elämään säästöliekillä.

Vapauduttuaan nuorimies ryhtyi nälän ajamana rehelliseksi murtovarkaaksi ja päätyi sitten onnekseen kolmeksi vuodeksi vankilaan. Siellä hänestä tehtiin koristepuuseppä ja siellä hän alkoi myös harrastamaan tähtitiedettä ja ryhtyi laskeskelemaan ajankulukseen planeettojen ratoja. 

Vapauduttuaan hän oli jopa perustamassa tähtitieteellistä Ursa-yhdistystä, jonka kunniajäsen hän varttuneemmalla iällään oli ja seura myös jakaa nykyään kunnostautuneille jäsenilleen Arvosen nimelle omistettua palkintoa. Arvosen vankilavaiheista herää kysymys, että saattaa hyvinkin olla perää siinä nykyisten vankilaviranomaisten näkemyksessä, jonka mukaan nykyään maamme vankiaines on huolestuttavan kehnoa. Ennen vangit olivat parempilaatuisia.

Entinen vanki Arvonen muutti pula-aikana 1930-luvulla Suonenjoelle, jossa hän alkoi kutsua itseään taiteilijaksi. Hän teki korkealuokkaisia tyylihuonekaluja, rokokoota ja chippendalia. Tietääkseni vanhat Kutvosen tyylikalut ovat ihan arvostettuja alan harrastajien parissa. Muistelen, että Suonenjoen lukion rehtorin kanslian huonekalutkin olivat antiikkista Kutvosta. Suonenjoelta Arvoselle löytyi myös vaimo Sylvi Salonen. Vaimo kuoli synnytykseen vuonna -38 ja mies sinnitteli sitten kahden tyttären yksinhuoltajaisänä, joka oli varmaankin erikoista siihen aikaan.

Tähtitieteen lisäksi Arvonen harrasti ainakin oluenjuontia. 100-vuotispäiviään hän juhlisti kiertelemällä Lontoon pubeja ja 110-vuotissynttärit vietettiin kotimaan kantakapakassa poikien kanssa. Tästä opimme sen, että vanhenemista ei tarvitse pelätä. Itsekin aion juhlia 100-vuotispäiviäni pubeja kierrellen ja jos oikein pahapäiseksi heittäydyn, vetelen vielä nöösipoikia turpaan siinä sivussa.

Tai saatan heittäytyä samanlaiseksi papaksi kuin Iivana Lyhdänköljäksi kutsuttu menninkäisen näköinen vireä vanhus, joka kierteli aikoinaan ahkerasti Kuopion virastoja. Yhdellekin viraston neidolle hän huudahti, että "te olette ihana nainen, te saatte siittimeni heräämään." Amerikassa huudosta olisi seurannut miljoonan dollarin vahingonkorvauskanne sielullisen järkytyksen vuoksi. Kuopion tytöltä pääsi vain selkäkeikkanauru.

Kuvan Kutvosen huonekalutehtaan historiasta kertova kirja on mielestäni yksi Suomen kauneimmista kirjoista.

Kauneuden tehdas

Myrttilaakson merkillinen uskonyhteisö, joka olisi hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle teologian lisenssille, liittyy myös kotikaupunkiini Suonenjokeen. Nimittäin Myrttilaakson yhteisön piirissä toimi Kauneuden tehtaaksi nimetty puusepänverstas, joka toimi suonenjokelaisen Kutvosen huonekalutehtaan alihankkijana valmistaen sinne laadukkaita tyylihuonekalujen osia.

Kutvosen huonekalutehtaan perusti Julius Kutvonen Suonenjoelle vuonna 1918. Tehdas valmisti korkealuokkaisia tyylihuonekaluja, rokokoota ja chippendalia, joita arvostettiin kovasti jopa Pohjanmaalla, jossa myös on taitavia huonekalun tekijöitä. Tarinan mukaan jurvalaiseen verstaaseen saapui kerran myyntimies, joka kaupitteli jotain sirkkelirobottia ja vakuutti sen tekevän tuotteensa tuhannesosa millin tarkkuudella. Siihen verstaan vastaava vastasi, ettei riitä meille, meillä tehrään justihin.

Kutvosen huonekalutehtaan työn laadusta kertoo se, että siellä koristeveistäjänä toiminut Ateneumissakin veistoa opiskellut Niilo Jalkanen voitti aikoinaan valtakunnallisen koristeveistokilpailun, eli mielestäni hän oli veiston Suomen mestari. Niilo Jalkanen oli tietysti itseni lailla Kärkkäälän kylän poikia ja hän oli laulaja Kari Tapion setä. Suonenjoen Jalkaset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua.

Kauneuden tehtaan Vehmersalmelle perusti saksalainen Lutz Reinhardt.  Reinhardt asettui Tetrimäkeen vuonna 1972. Silloin hän oli oman kertomansa mukaan fyysisesti ja psyykkisesti haaksirikkoinen ylioppilas, joka oli omaksunut 1960-luvun ylioppilasvallankumouksessa kapinan kaikkea ja kaikkia vastaan.

Suomen Kuvalehtikin näyttää huomioineen Kauneuden tehtaan vuonna 1999 https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/skn-arkistosta-tetrimaki-tarjosi-uskontoa-ja-upeita-huonekaluja/

Ökyvuori

Vehmersalmella toiminut Tekla Holopaisen johtama Myrttilaakson uskonyhteisö varautui pontevasti sekä maailmanloppuun että Jeesuksen uuteen tulemiseen. Tekla Holopainen jopa profetoi paikan, missä Jeesuksen toinen tuleminen maan päälle tapahtuisi ja missä hänen uskonyhteisönsä valonkantajina toimineet viisaat neitsyet tempaistaisiin mukaan karitsan häihin.

Jeesuksen toiselle tulemiselle jopa raivattiin erään mäen päälle laskeutumisalue ja rikkaiden saksalaisten uskonveljien tuella sitten pystytettiin pyöröhirsistä mökkejä ja muita tarvittavia terminaalirakennuksia Jeesuksen toista tulemista varten, jonka uskottiin tapahtuvan vuosituhannen vaihteessa. 

Toista tulemista ei kuitenkaan tapahtunut vuosituhannen vaihteessa ja niinpä terminaalialue jätettiin heitteille. Jos vehmersalmelaiset vähänkin ymmärtävät matkailubisneksestä, niin heidän tulisi ilman muuta alkaa markkinoimaan tuota mäkeä, jota savolaiset irvileuat alkoivat nimittämään Ökyvuoreksi, matkailukohteena, jossa satunnainen matkailija voisi odottaa Jeesuksen toista tulemista. Ökymäki-nimi viitannee niihin ökyrikkaisiin saksalaisiin, jotka rahoittivat terminaalialueen rakentamista Herralle.

Myrttilaaksolaiset odottivat kovasti myös maailmanloppua ja viime aikojen maailman tapahtumien vuoksi pitäisinkin sen odottamista realistisempana vaihtoehtona kuin Jeesuksen toisen tulemisen vartoomista. Mutta jos Jeesus sattuu tämän lukemaan, niin suosittelen hänelle, että kannattaa valita joku seutu toiselle tulemiselle kuin Savo, koska jos joku mies Savosta alkaisi väittää olevansa uusi Jeesus, niin moni ajattelisi vastuun asian uskomisesta jäävän kuulijalle. 

Monethan vielä muistavat sen tapauksen, kun kuopiolainen nuorukainen Silvo Sokka lokakuussa 1948 väitti lentäneensä omatekoisella raketilla Riistavedeltä Suonenjoelle ja nousi sellaiseen maailmanmaineeseen, että hänestä kerrottiin jopa Australian lehdissä. Tosin myöhemmin paljastui, ettei hän ollut lentänyt Suomenjoelle omatekoisella raketilla, vaan ajanut 55 kilometrin matkan isältä lainatulla armeijan polkupyörällä, joka sen ajan välineillä ja sen ajan teillä oli ihan kunnioitettava suoritus.

Tässä ihan hyvä juttu Myrttilaakson uskonyhteisöstä: https://yle.fi/a/74-20072971

Myrttilaakson uskonyhteisö

Suosittelen lämpimästi varsinkin historiasta ja uskonasioista kiinnostuneille Arto Julkusen kirjaa Hurskaat ja hauraat - Tuntemattoman uskonyhteisön tarina. Lainaan nyt suoraan kirjan takakannen esittelytekstiä ja myös takakannen kuvaa, jossa Tekla Holopainen istuu ystävänsä Lyydia Hasarin sylissä. Kuva on täynnä lämpöä, sydämellisyyttä ja iloa. Tässäkin tapauksessa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

"Hurskaat ja hauraat – Tuntemattoman uskonyhteisön tarina

Savossa vaikutti viime sotien jälkeen karismaattinen profeetta Tekla Holopainen. Hän, lastenohjelmien Rölli-peikkona tunnetun Allu Tuppuraisen isoäiti, perusti pääasiassa naisille ja orpolapsille tarkoitetun Myrttilaakso-uskonyhteisönsä pieneen Vehmersalmen kuntaan. 1950-luvulla yhteisö oli huonossa maineessa, kun Holopainen ja yhdeksän muuta uskonsisarta saivat syytteen ”haureudesta” eli keskinäisistä sukupuolisuhteistaan. 

Toisaalta yhteisö toimi perustamisestaan lähtien kotina elämässään kärsimystä kohdanneille naisille. Yhteisö teki lähetystyötä Saksaan, minkä vuoksi yhteisön puhutuin kieli 1970-luvulla oli saksa. Moni yhteisössä aikanaan asunut on tuntenut häpeää yhteisön saatua kielteistä mainetta. Varkautelainen, musiikkikirjoistaan tunnettu Arto Julkunen on paneutunut aiheeseensa pieteetillä tutkien lähteitä ja haastattelemalla yhteisön arjen kokeneita, vielä elossa olevia aikalaisia ja heidän jälkeläisiään." 

Tavallaan Myrttilaakso-uskonyhteisöstä on tehty toinenkin kirja, koska naisten keskinäistä haureutta koskevia, 1950-luvun rikostuomioita Itä-Suomessa on tutkittu Antu Soraisen vuonna 2005 julkaistussa väitöskirjassa, joka on nimeltään Rikollisia sattumalta? : Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeudenkäynnit 1950-luvun Itä-Suomessa.

Kahdeksan myrttilaaksolaista tuomittiin lesboudesta vankeuteen ja pisimmän tuomion kaksi vuotta sai itse karismaattinen johtaja Tekla Holopainen. Julkusen kirjasta sain sen käsityksen, etteivät uskonyhteisön naapurit ainakaan jyrkästi tuominneet Myrttilaaksossa vietettyä elämää, vaan yhteisön asukkaita pidettiin iloisina ja ystävällisinä ihmisinä. 

Skeptikko-lehti tosin tietää kertoa Julkusen kirjasta kertovassa jutussaan, että eräs paikallispoliitikko sanoi tuomioiden tultua julki, että: "Nyt Myrttilaaksossa ei ole enää jäljellä kuin pärekorillinen puisia munia". Ilmeisesti hän ei tarkoittanut mitään puisia pääsiäismunia.

 

 

 

Woken liittovaltio

Vieläkin kauhistelen kohtelua, jonka Ukrainan vapaustaistelun johtaja sai Valkoisessa talossa osakseen. Kohtelu todistaa, että Venäjän lailla Usa on matkalla kohti fasismin pitkää yötä. Niinpä toivon, että Euroopan johtajat ehtivät lukea ennen Lontoon hätäkokousta toimintaohjeeni, jonka heille annan.

Mielestäni Eu:n on päätettävä, että Venäjän 200 miljardin Belgian pankissa oleva sotakassa kansallistetaan ja otetaan Ukrainan puolustustaistelun käyttöön. Koska sotakassa ei riitä Ukrainan sotakorvauksiin, määrätään Venäjälle 20 %:n tullit. Jos Usa määrää Eu:lle ilmoittamansa 20 %:n tullit, määrää Eu Muskin Tesla-autoille 100 %:n tullit ja kovat tullit määrätään myös eräille Usa:n myymille palveluille, joita voisivat olla vaikkapa Tietopalvelu X, Facebook, Google sekä erilaiset musiikkiin, peleihin ja elokuviin liittyvät palvelut.

Eu voisi myös käynnistää neuvottelut Putinin kanssa ja ilmoittaa, että ellei rauhaa pikaisesti synny Ukrainaan, Ukraina tulee saksalaisilla Taurus-ohjuksilla tuhoamaan Krimin sillan, jolla toimenpiteellä on lähinnä symbolinen arvo ja särkemään Koiviston öljysataman tuhansiksi päreiksi, joka toimenpide olisi Venäjän hyökkäyssodan rahoituksen kannalta suoranainen kuolinisku.

Lisäksi Eu voisi päättää myös perustaa Woken liberaalidemokraattisen liitovaltion, johon Eu-maiden lisäksi kutsutaan myös Britannia, Ukraina, Kanada ja myös demokraattien hallitsemat Usa:n osavaltiot ja tarvittaessa ehkä myös Australia, Uusi-Seelanti, Japani, Etelä-Korea ja Taiwan. 

Perustettava Woken liberaalidemokraattisessa liittovaltiossa olisi noin miljardi asukasta ja pinta-alaltaan sekä taloudeltaan se olisi ylivoimaisesti maailman suurin valtio. Sille olisi ihan turha kenenkään tulla v-----maan.

Tässä lisätietoa Woke-aatteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Woke

Historia ei aina toista itseään

Monet uskovat, että historia toistaa itseään, mutta ei se niin mene. Kun eilen katselin sitä, miten Usa:n presidenttiä, josta täst'lähin käytän hänen agenttinimeään Krasnov, joka mielestäni muistuttaa käytökseltään mafiajohtajaa, yhdessä ns. kilpimiehensä kanssa kiusasi Ukrainan presidentti Zeleskyitä, aloin muistella sitä, miten Hitler ja Göring aikoinaan kiusasivat vuonna 1939 ns. rauhanneuvotteluissa Tšekkoslovakian presidentti Emil Háchaa, niin että tämä pyörtyi. Näistä ns. rauhanneuvotteluista Wikipedia kertoo seuraavaa:

"Tšekkoslovakian vanha ja sairas presidentti Emil Hácha sai 13. maaliskuuta 1939 kutsun Berliiniin, jonne hän saapui seuraavana päivänä. Vasta keskiyön jälkeen hän pääsi Hitlerin puheille. Hitler ilmoitti, että saksalaiset joukot marssisivat Tšekkoslovakian rajan yli seuraavana aamuna kello kuusi, ja vakuutti, että jokaista tšekkiläistä pataljoonaa vastaan Saksalla olisi yksi divisioona. Saksan ilmavoimien komentaja, marsalkka Hermann Göring tehosti uhkausta varoittaen, että mikäli tšekit ryhtyvät vastarintaan, Praha tuhottaisiin ilmapommituksella. Tämän kuultuaan Hácha pyörtyi, ja Hitlerin henkilääkärin virvoitettua hänet ruiskeella hän soitti Prahaan ja sai hallituksensa myöntymään siihen, ettei vastarintaan ryhdyttäisi. Aamuyöllä 15. maaliskuuta kello 4 julkistettiin tiedote, jonka mukaan Hácha oli ”luovuttanut kansansa kohtalon luottavaisesti Führerin käsiin”, ja vielä samana iltapäivänä Hitler matkusti Prahaan ja vietti seuraavan yön Böömin kuninkaiden entisessä palatsissa."

Mutta eipä pyörtynyt Ukrainan nuori ja terve presidentti eilen ns. rauhanneuvotteluissa, vaan taistelu vapauden ja demokratian puolesta jatkuu, vaikka Venäjän tyranni Putin onkin näköjään saanut hyökkäyssotaansa Iranin ja Pohjois-Korean lisäksi uuden aseveljen. 

Huomenna länsiliittoutuneet kokoontuvat Lontoossa ja toivon, että ne vihdoinkin päättävät ottaa haltuunsa Belgian pankkeihin Venäjän sijoittaman ja unohtaman 200 miljardin euron sotakassan. Niillä rahoilla länsiliittoutuneet voisivat yrittää ostaa varsinkin ohjusten tojuntaan soveltuvaa ilmatorjuntakalustoa Usa:sta, joka saattaa suostua kauppaan, jos vain hinnasta sovitaan, koska presidentti Krasnov on kova tekemään diilejä, jos vain hinnasta sovitaan.

Tässä opettavainen tarina historiasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BCnchenin_sopimus