Heikkisen
Latu-kirjassa kerrotaan Suonenjoesta myös vähemmän myönteisiä
asioita. Nimittäin
kuolinvuoteellaan kolminkertainen maailmanmestari Pitkänen muistelee, miten hän urheilu-uransa alussa
kävi Suonenjoella maastojuoksukilpailuissa ja kisan jälkeen hän otti
elämänsä ensimmäisen viinaryypyn aseman makasiinin takana. Saman
tapahtuman yhteydessä Pitkänen joutui myös tappeluun paikalle
ilmaantuneiden huligaanien kanssa, josta otatuksesta hän sitten
suoriutui onneksi voittajana.
Peräti neljän Esa Rossin tallin maailmanmestarin elämä päättyi traagisesti. Aikanaan
maailman parhaita hiihtäjiä olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitkänen ja
Eino Olkinuora kaatuivat vajaan parin kuukauden sisällä
jatkosodan alussa. Sen sijaan Iisvedellä asunut maailmanmestari Jussi
Kurikkala selvisi sodassa hengissä, koska miestä pidettiin niin
sairaaloisena, ettei häntä viety rintamalle.
Heikoista keuhkoista huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39 -vuotiaana vuonna 1951.
Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt maamme hiihtohistoriaan siitä, että tuossa alla olevassa filmissä esitetyssä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa perusteellisesti, ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua.
Niinpä hän sitten hiihtelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti dokumenttielokuvan selostajan mukaan selvänä voittajana. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena.
Kurikkala kilpaili myös juoksijana. Hän jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13; nykyäänhän tuollainen olisi loistava saavutus valkoiselta mieheltä.
https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_161128?sid=5095373776
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti