Dnjepr ja Rautavaara

Suuri suomalainen sankari Tapio Rautavaara on myös levyttänyt Laulun Dnjeprille, joka virta sattuneesta syystä on hyvin ajankohtainen. Elämänkerrassaan En päivääkään vaihtaisi pois Rautavaara kertoi, että kappaletta levytettäessä hän muisteli jatkosodan aikana sattunutta tapausta, jolloin suurhyökkäyksen aikana suomalaiset olivat ottaneet joukon ukrainalaisia sotavankeja, joita jonkun piti lähteä viemään linjojen taakse.

Rautavaaran mukaan varsinkin Neuvostoliiton suomensukuisista sotavangeista ja loikkareista kootun heimopataljoonan miehet olivat hyvin halukkaita "saattelemaan" sotavangit taaemmas, mutta hän arvasi, mistä heidän innokkuudessaan oikein oli kysymys ja niinpä hän itse lähti asialle.

Saattaa olla, että Rautavaara tunsi sukulaisuutta ukrainalaisia kohtaan, koska ainakin professori Kemppinen maamme parhaaksi valitulla blogillaan epäili, että yksinhuoltajaäidin poika Tapsa, jota pidetään suurena suomalaisena sankarina, onkin taustaltaan kasakka, sillä ei hän ulkonäöltään muistuta ollenkaan suomalaista vaan kasakkaa.

Hyvä tutkimuskohde jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille olisi erittäin hyvä väitöskirjan aihe venäläiskasarmien vaikutus Suomen kulttuuri- ja urheiluhistoriaan. Muistelen esimerkiksi, että kiekonheiton olympiavoittaja Iso-Armas Taipalekin oli yksinhuoltajaäidin poika, jonka isäksi epäiltiin venäläistä aatelismiestä ja että Tarmo Manni muistelmissaan kertoo mummonsa epäilleen, että näyttelijäsankarimme vaari oli joka venäläinen tai mustalainen. 

https://www.youtube.com/watch?v=GWULcAISLc0

Jori Otsa saapuu juhannuksena Uukuniemelle

Nyt on korkea aika kertoa, että pitkäaikainen unelmani on toteutumassa ja suosikkivokalistini Jori Otsa kunnioittaa läsnäolollaan juhannuslauantaina Uukuniemen Papinniemen leirintäaluetta. Pahaa pelkään, että Otsan vierailussa törmätään samaan ongelmaan kuin Arska Tenkasen vierailujen yhteydessä on aiemmin törmätty, eli Uukuniemellä törmätään huutavaan parkkipaikkapulaan.

Toivon, että Otsa esittää konsertissa voimakkaasti eläytyen Laulun Dnjeprille, joka sopii Pyhäjärven rannalle kuin nyrkki silmään. Tässä alla olevassa tallenteessa suosikkivokalistini esittää kyseisen laulun jostain syystä valta osin istuilta käsin, mutta kohottautuu esityksen finaalivaiheessa vaikuttavasti jaloilleen.

Jos joku rohkenee syyttää esitystä taiteellisuuden puutteesta, niin rohkenen väittää, että tässä tapauksessa varmasti syvä tunne korvaa täysin mahdollisesti puuttuvan taiteellisuuden. https://www.youtube.com/watch?v=eP7iSE1dbFA

Linkolan luonteen hitleriläisyys

Toisaalta saattaa hyvinkin olla niin, vaikkakin asiaa soppii myös eppäillä, ettei Linkolan veljesten välejä leimannut pelkästään lupsakka savolaishuumori, kuten eilen rohkenin epäillä. Isoveli Pentti Linkola oli lievästikin hyvin vilkas lapsi, vähää vaille vintiö ja varhaislapsuuden kokemukset saattoivat vaikuttaa pikkuveli Martin käsityksiin isostaveljestään myöhemmälläkin iällä.

Pentti Linkola itsekin ilmeisesti tunsi perimänsä rasitukset ja vaimonsa mukaan oli sitä mieltä sen jälkeen, kun oli saattanut puolisonsa raskaaksi, että jos heidän syntyvä lapsensa on poika, se annetaan heti lastenkotiin. Tosi pitkää päivää raatavan kalastaja isän hermot eivät olisi kestäneet itsensä kaltaista jälkikasvua mökissään.

Kun joskus 90-luvulla eräs toimittaja halusi kuulla Martin näkemyksiä veljestään, tämä kieltäytyi ja perusteli kielteistä kantaansa tälle myöhemmin kirjeessään seuraavasti:

"Kieltäydyin ehdottomasti, koska olisin joutunut toteamaan, että Pentti oli aikoinaan itsekeskeisimpiä, itsekkäimpiä ja toisia ihmisiä eniten hyväksikäyttäviä henkilöitä, joita olen koskaan tavannut. Pentistä kehittyi ihminen vasta kun hän 1970-luvun lopulla sairasteli tosissaan ja joutui näin ymmärtämään muitakin ihmisiä, mm. heikkoja ja erilaisia. Luonteen hitleriläisyys alkoi liueta pois."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Linkola

Linkolatkin Savon poekia

Riitta Kylänpään Pentti Linkola-kirjaa lukiessani minulle selvisi, että Linkolan kulttuurisuku on vahvasti savolaistaustainen, joka on minulle yllätys, koska ainakaan Pentti Linkolaa ei tunnettu minään leppoisana vitsin vääntäjänä. Pentin ja hänen veljensä entisen museoviraston intendentin Martti Linkolan isä professori Kaarlo Linkola oli tosin syntynyt Pohjois-Karjalassa Joensuussa, mutta koulunsa hän kuitenkin kävi Kuopiossa. Hän oli mm. vahva vaikuttaja Kuopion Luonnonystäväin yhdistyksessä, jonka jäsen itsekin olen. Kaarlon poika Martti toimi 60-70- luvuilla Kuopion kulttuurihistoriallisen museon johtajana. Kuopion museo on maamme toinen luonnonhistoriaan erikoistunut museo.

Alunperin Kaarlo Linkola oli sukunimeltään Collan, jonka hän suomensi 1900-luvun alussa Linkolaksi, koska hänen vaarillaan oli saman niminen tila Sulkavalla. Collanit ovat musiikkisukua ja Iisalmessa syntynyt Karl Collan on säveltänyt mm. Savolaisten laulun ja Sylvian joululaulun. Suvun musikaalisuus on tavallaan periytynyt myös kalastaja Pentti Linkolaan, koska hän on innokas veisaamaan virsiä venettä soutaessaan. Itsellänikin on sama tapa ja yhteistä on myös se, että meillä molemmilla syvä tunne korvaa monta kertaa puuttuvan taiteellisuuden.

Kylänpään kirjasta ilmenee, että Linkoloissa saattaa kuitenkin piillä pikkuisen taipumusta savolaisuuteen. Tämä piirre ilmenee esimerkiksi siinä, että pikkuveli Martti lähetti vähän ennen kuolemaansa isoveljelleen Pentille laskun elämänsä pilaamisesta. Tutkija Riitta Kylänpää hieman ihmettelee laskun lähettämisen taustoja, mutta itse en ihmettele yhtään, sillä tuollainen on juuri mitä tyypillisintä savolaista lupsakasta huumoria.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Linkola

Lusikkovuoren luola

Kolmisen vuotta sitten kävin uukuniemeläisen valtuuskunnan mukana tutustumassa Salpalinjaan, joka saattaa ainakin työtunteina mitattuna olla maamme historian suurin rakennusprojekti ja viime päivinä Fasebookin tekoäly on ponnahuttanut esille raportteja, joita tuosta matkasta kirjoitin. Aiheeseen sopivasti TV 1 esitti eilen Salpalinjasta kertovan dokumentin, jonka mielenkiinnolla katsoin.

Ohjelmassa kerrottiin mm. Luumäen Lusikkovuoren luolasta, joka aikoinaan suunniteltiin peräti 400 miehen majoitustilaksi. Luola on peräti 100 metriä pitkä ja 8 metriä leveä, mutta sen korkeutta en ole saanut selville. Itse, joka olen rakennustekniikkaan hyvin perehtynyt, koska olen linnunpöntönkin tehnyt, epäilen, että luolan pitää olla romahtamisen estämiseksi holvimainen, joten korkeuttakin luolalla pitää olla vähintäin leveyden verran.

Vähän aikaa sitten Arvo Tuomisen ansiokkaassa Karjalan kierros-ohjelmassa esiteltiin tsaarin Venäjän rakentama Inon linnake, jonka erään luolan kerrottiin olevan 300 metriä pitkän ja 80 metriä leveän ja epäilin, että tuollaisen luolan pitää olla kymmenien metrien korkuinen, jotta se ei romahtaisi, mutta nyt epäilen, että ymmärryksessäni saattaa olla luolarakentamisen osalta aukkoja.

Joka tapauksessa haluaisin vielä tässä elämässä tutustua sekä Lusikkovuoren että Inon luoliin. Toivottavasti, joku matkailualan yrittäjä lukee tämän. Saattaa hyvinkin olla, että itärajan historiaa, varsinkin sotahistoriaa, esittelevä ryhmämatka Virolahdelta Kuusamoon saattaisi houkutella minun lisäkseni muitakin autisteja, jotka tykkäävät historiasta kuin hullu puurosta, kuten itse tykkään.

Luulenpa, että sen jälkeen, kun Simo Häyhä-elokuva on näytetty amerikkalaisille, niin itärajakierrokselle saattaisi löytyä halukkaita jopa Uudelta Mantereelta asti. Ja jos Venäjästä joskus tulee normaali eurooppalainen valtio, niin sieltäkin tulisi matkailijoita tutustumaan esimerkiksi vaikkapa Venäjän historian suurimman sankarin Suvorovin vaiheisiin Itä-Suomessa. Venäläiset eivät muuten vielä tiedäkään sitä, että Suvorovin suku olikin alun perin Laatokan rannalta ja käytti sukunimeä Syvälahti.

Salpalinja-dokumentin voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-71169340

 

Itse asiassa kuultuna Pentti Linkola

Eilen katselin tv:stä uusintana aiemmin vuonna 2016 nähtyä Pentti Linkolan haastattelua ja vallan sielu virkistyi, kun kuuntelin tätä pessimistiä, jollainen itsekin pohjimmiltani olen ja minulta löytyy jopa elämänkäsityksestäni todistava t-paita, jossa lukee, että "pessimisti ei pety". Tosin myönnän kyllä, että pessimistit ovat olleet historian saatossa monta kertaa väärässäkin, koska he ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.

Yhdyn kyllä siihen Linkolan näkemykseen, että lopun aikoja eletään ja että radioaktiivinen laskeuma tämän sivilisaation tuhoaa ennen kuin kasvihuoneilmiö meidät kärventää tai musta aukko meidät nielaisee, mutta siitä huolimatta olen jyrkästi eri mieltä Linkolan kanssa siitä, mitä on tehtävä. Linkola nimittäin oli sitä mieltä, että monta nollaa pitäisi ihmisten lukumäärästä vähentää elonkehän pelastamiseksi, joka tarkoittanee sitä, että noin kahdeksan miljardia lähimmäistä tulisi lyödä lihoiksi, mutta itse en moista suunnitelmaa kannata. 

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että vuosia sitten oli Kuopiossa tilaisuus, jossa esiteltiin Riitta Kylänpään Pentti Linkolan elämänkertaa, joka tilaisuus sai minutkin, miehen,  joka en enää pysty kärpästä tappamaan, kerrassaan kauhtumaan.

Minulle selvisi tilaisuudessa se, että jostain merkillisestä syystä meillä pidetään suurena ajattelijana miestä, joka kannattaa ihmisten laajamittaista joukkomurhaa; Isis-järjestön taistelijatkin vaikuttavat liberaalipaskoilta Linkolan rinnalla. Ja jostain käsittämättömästä syystä, varsinkin monet kauniit, minua paljon sivistyneemmät ja älykkäämmät humanistihenkilöt, joiden sukupuoli jääkööt mainitsematta, näyttivät olevan lääpällään Linkolan suuntaan. Olisi luullut, että edes joku läsnäolijoista olisi kohottanut äänensä ja sanonut, ettei hän ollenkaan tykkää siitä ajatuksesta, että muutama miljardi ihmistä pitäisi lyödä lihoiksi.

Itse kuitenkin lopulta rohkaisin mieleni ja pyysin puheenvuoroa, jonka heti myöskin sain ja kysyin, että eikös fiksumpaa sen sijasta, että ihmisten suuri enemmistö tapetaan, olisi kuitenkin porukalla sopia, että kaikki syntyvät tyttövauvat steriloidaan heti synnytyslaitoksella, jolloin ihmiskunnan väestöongelma ja moni muukin ongelma ratkaistaisiin kätevästi muutamassa vuosikymmenessä. Ajatukseni ei saavuttanut minkäänlaista vastakaikua, vaan pikemminkin minua katseltiinkuin jotain hirviötä.

https://areena.yle.fi/1-2629602

Putinin hallinnon suomensukuiset

Arja Paananen paljastaa Ilta-Sanomissa, että Putinin kiihkovenäläiseltä vaikuttava lähipiiri onkin taustaltaan suurelta osin suomensukuisia. Paanasen ansiokkaassa jutussa on itselleni yllätys, että Venäjän ulkoministeriön tiedottajalla Maria Zaharovalla, joka minusta on sangen ilkeältä vaikuttava naisenpuoli, on mordvalaisia sukujuuria. Mordvalainenhan on myöskin Venäjän kirkon sotahullulta vaikuttava päämies patriarkka Kirill. Hän on itänaapurimme johtavia mielipidevaikuttajia eikä hän mielestäni ole ollut rauhan asialla.

Paanasen mukaan Venäjän Kremlin kulisseissa vaikutusvaltaisin suomensukuinen lienee Anton Vaino. Hän on presidentinhallinnon päällikkö eli Venäjän korkein virkamies. Vaino on sukutaustaltaan virolainen, ja pelkästään hänen sukunimensä herättää minussa pelkoa ja vavistuksia.

Kun Putin nousi maailman vahvimmaksi mieheksi, jolle Usa:n presidenttikin on pelkkä nöyrä apupoika, riemuittiin Suomessa siitä, että hänen uskottiin olevan tverinkarjalaisia, jonka mummokin oli kuulema vielä pagissut livviä, eli aunuksenkarjalaa, jota Uukuniemelläkin vielä 1600-luvulla puhuttiin. Paanasen mukaan Putinin suku saattaa olla lähtöisin Inkerinmaalta tai  Käkisalmen läänistä.

Itse äänestän sen puolesta, että Putin on lähtöisin Käkisalmen läänin Uukuniemeltä, koska hän on ihan seinällämme roikkuvan Uukuniemen heränneitä edustaneen Emma Kuikan näköä. Uukuniemeläisyysepäilyjäni vahvistaa sekin, koska hän hankki ilmeisen vaatimattoman kesämökkinsä Uukuniemen rajanaapurista Lahdenpohjasta. Putin on mökkinaapurini, mutta ihan hyvä sellainen eikä ole aiheuttanut muuta häiriötä, kuin että kerran pyyhkäisi helikopterilla onkilaiturini yli matkallaan Savonlinnaan.

Tuo epäilty sukulaisuussuhde Putiniin johti siihen, että rouvani serkku tilasi geenitestin, jonka avulla pystyttiin selvittämään kaukaisetkin serkut, mutta Putinia serkuista ei löytynyt, mutta yksi Peskov löytyi. Maailman tunnetuin Peskov, eli Dimitri Peskov,  näyttää oleva nykyään hommissa Kremin tiedottajana.

Arja Paanaselta jäi jutussaan mainitsematta, että nykyään Venäjän Duuman ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko on mordvalainen. Vuosina 2003–2011 Matvijenko toimi Pietarin kuvernöörinä. Syyskuusta 2011 hän on Venäjän parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja, ja siirtoa pidetään yleisesti alennuksena, vaikka virka on muodollisesti maan kolmanneksi merkittävin tehtävä.

Paanasen jutun voi lukea tästä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011086123.html

 

 

Iisveden taajaväkinen yhdyskunta

Hieman harmittaa, koska en kevätkiireiden vuoksi ehdi tänään Iisvesi-päiville, jossa tilaisuudessa kerrotaan valmisteilla olevan Iisveden historiikin tilanteesta. Olisin ottanut esille, että kirjassa tulisi kertoa ns. Rillan lakosta ja esittää, että olisi korkea aikaa käynnistää neuvottelut sen päättämisestä. Lakko on kestänyt kohta sata vuotta ja se lienee Suomen tai jopa koko maailman sitkein työtaistelu.

Suonenjoen Iisveden taajaväkisessä yhdyskunnassa toimi 30-luvulla saha, jolla käynnistyi työtaistelu, joka jatkuu yhä. Erään ay-johtajan muistelmista luin, että lakon taustalla oli se, että  sahan työläiset saivat tarpeekseen sahan työnjohtajasta, josta ei pidetty. Työnjohtajan sukunimen perusteella Suomen historia tuntee tämän työtaistelun nimellä Rillan lakko.

Ilmeisesti kyseessä oli poliittinen lakko, koska työnjohtajan katsottiin olevan liian oikeistolainen Iisveden sahalle, sillä hän oli sosialidemokraatti. Saha pysähtyi ja niin työtaistelu, joka venähti pitkäksi ja joka jatkuu edelleen. Työllisyystilanne oli silloin sellainen, että kaikki lakkolaiset saivat nopeasti töitä muualta eikä kukaan muistanut enää huolehtia entisen työpaikkansa lakon lopettamisesta. Minusta nyt olisi korkea aika käynnistää neuvottelut lakon lopettamisesta.

Tässä videossa esitellään Iisveden Kolikkoinmäkeä, jolla on ollut keskeinen merkitys maamme kulttuurielämässä. Mainittakoon, että videolla esiteltävä Erkki Junkkarisen kotimökki oli pari vuotta sitten myynnissä ja hintapyyntö oli muistaakseni 2000 euroa. Hinnan alhaisuus johtui ehkä siitä, että mökissä ei ollut vessaa ja niinpä myynti-ilmoituksessa korostettiin mökin soveltuvan parhaiten koirille tai poikamiehille. https://www.youtube.com/watch?v=sAX-zxglY_s

Haudattu uhka

Kun tänä aamuna heti herättyäni tarkastin Teksti-tv:ltä, onko maailma vielä pystyssä, niin totesin, että jos mahdollista, niin entistä hullummaksi oli maailmanmeno äitynyt. Olen viime aikoina pohtinut sitä, että Lähi-Itään saadaan rauha vasta sitten, kun kaikilla osapuolilla on ydinaseet, mutta että se rauha voi hyvinkin olla haudan rauhaa.

Mikäli yhtään iranilaisia tunnen, niin Israelin Iranin ydinlaitoksiin tekemän iskun jälkeen maa hankkii itselleen ydinaseen nopeasti tavalla tai toisella. Ehkäpä vetypommin voi ostaa vaikkapa Pohjois-Koreasta, kun vain tarpeeksi maksetaan. Tai sitten ydinaseen voi hankkia tavalla, jonka Risto Isomäki kirjassaan Haudattu uhka paljasti jo kymmenen vuotta sitten.

Isomäen tieteisjännärin mukaan Suomen itsenäisyyspäivän juhla presidentin linnassa laskujeni mukaan noin vuonna 2026 saa uusia ja yllättäviä piirteitä, kun ilmenee, että terroristijärjestö Isis on päässyt lisämaustamaan juhlaruokia siten, että valtakunta hetkessä menettää koko eliittinsä ja sen jälkeen on epäselvää, kuka maata johtaa.

Isis ilmoittautuu terrori-iskun tekijäksi ja vaatii, että Eu:n tulee myöntää, ettei ole olemassa kuin yksi Jumala ja ettei tällä voi olla poikaa. Vaatimusta tehostetaan sillä, että järjestö kertoo kaapanneensa yhden Loviisan ydinvoimalan ydinjätettä kujettaneen rekan lastin, eli 30 tonnia radioaktiivista ainetta ja tekevänsä sillä 100 eurooppalaista suurkaupunkia asuinkelvottomiksi, ellei Isisin vaatimukseen suostuta. Itse kyllä tuossa tilanteessa heti myöntäisin, että eiköhän se asia voi ihan hyvin nuinkin olla, kuin uskonsoturit väittävät.

Mutta Isisin terrori-isku ei rajoitukaan vain edellä kerrottuun, vaan jatkoa seuraa. Nimittäin kirjan mukaan maapallon kallein rakennus, eli Olkiluodon kolmosvoimala, on juuri saatu kahden vuosikymmenen rakentamisen ja purkamisen jälkeen hyötykäyttöön, joka seikka teoksen ilmestymisen aikoihin kuulosti vähän turhan mielikuvitukselliselta asialta tieteisromaanissakin, mutta niin Isomäki kuitenkin rohkeni kirjoittaa. 

Myös Isis oli kiinnostunut voimalan käyttömahdollisuuksista ja suunnitteli maailman suurimman reaktorin muuttamisen törkypommiksi, jonka avulla koko syntinen Eu muutetaan kerralla asumattomaksi autiomaaksi.Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Tshernobylin voimalan radioaktiivisuudesta karkasi ympäristöön vain noin 5 %.

Enpä kerro, miten Haudatussa uhkassa lopulta kävi, vaan sen voi asiasta kiinnostunut selvittää lukemalla kirjan. Netissä näkyy olevan teoksen 44 ensimmäistä sivua vapaasti luettavissa: https://www.google.fi/books/edition/Haudattu_uhka/J6zpDAAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&pg=PT4&printsec=frontcover

 

 

Huomattava mediatapahtuma

Huomattava mediatapahtuma on kehkeytymässä Uukuniemen biisonikarkulaisista. Eilen  MTV:n uutisissa kerrottiin, että ne ovat lähestymässä Savonlinnan kaupunkia ja tämänpäiväinen Helsingin Sanomien nettiversio on tehnyt asiasta pitkän monilla värikuvilla varustetun jutun. Vaikka Telluksen tilanne on katastrofaalinen, jouduin päästämään vallan selkäkeikkanaurun, kun yhdessä lehden kuvassa istuu ikämies entisen kyläkaupan rappusilla ja kuvatekstissä lukee: "Erkki Hermanni Pöhö kertoo olevansa Niukkalan kylähullu. ”Ei ole virallista hullun leimaa vielä, mutta seuraavassa kokouksessa laitetaan.” 

Tosin Hesarin jutussa on se virhe, ettei kuvassa ole entinen kyläkauppa, vaan entinen kylän vaatekauppa. Muutama vuosikymmen sitten Suomi, isiemme maa oli niin köyhä, että Uukuniemelläkin oli monta kauppaa, vaatekauppa, posti ja apteekki.

Nähtäväksi jää, saako nykyinen 12 biisonin karkaustapaus yhtä suuren mediahuomion kuin talvella vuonna 2004 tapahtunut yhden ainoan biisonin karkaustapaus. Silloinhan asia oli monena päivänä lähes Helsingin Sanomien pääuutinen ja mieleeni jäi lähes koko sivun värikuva Kioskin Matista, joka istuu hyvin lämpimästi puettuna kylmällä kioskillaan ja antaa muistaakseni henki huuruten lausuntoja tapahtuneesta. Minusta kuvassa oli ainesta vuoden lehtikuvaksi ja leikkasin sen talteen, mutta en sitä tähän hätään löydä. Jos jollakulla on tuo kuva tallessa, niin sen voisi kyllä kiinnittää kehyksissä Pitäjäntuvan seinän arvokkaimmalle paikalle.

Ainakin Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea tämän jutun: https://www.hs.fi/suomi/art-2000011289990.html

Satu Procopé ja biisonit

Parhaiten Uukuniemi tunnetaan entisen kunnanjohtajansa Satu Procopén ansiosta, mutta toiseksi parhaiten Uukuniemi tunnetaan biisoniensa ansiosta. Muistelen, että Satu Procopékin sai runsaasti huomiota varsinkin sen jälkeen, kun hän pakeni paikkakunnalta ja niin näyttävät myös biisonit saavan runsaasti huomiota paikkakunnalta karkaamistensa vuoksi. 

Maamme media on nyt parin päivän ajan uutisoinut  näyttävästi 12 uukuniemeläisen biisonin karkumatkasta ja epäilen, että asiasta riittää uutisoitavaa jatkossakin, koska jos 500 - 1000 kiloa painavat eläimet, joiden rakenteellinen huippunopeus on 60 km/t, eivät vapaaehtoisesti halua palata aitaukseensa, niin ei niitä sinne väkisin saada.

Muistanpa, miten vuonna 1997 nuori siitossonni Liekki pelästyi sitä lähestyneitä vanhoja nautanaaraita niin, että piileskeli kesäisessä metsässä monta kuukautta ja vasta loppusyksystä se onnistuttiin saamaan kiinni muutaman nukutuskiväärin laukauksen jälkeen ja retuutettiin sitten häpeällisesti tajuttomana kauhakuormaajan kauhassa takaisin nautahaareminsa luokse harjoittamaan siitostoimintaa, jota tehtävää varten se oli alun perin hankittukin. 

Liekki-sonnin hankala tapaus saa minut epäilemään, ettei 12 biisonia tulla nukutuskiväärinkään avulla saamaan vangittua, vaan pakolaisongelma ratkaistaan ihan tavallisella hirvikiväärillä, niin surullista kuin se onkin. Silloin, kun Liekki-sonnin tapaus oli kuumimmillaan, ajattelin, että perustan Liekki-sonnin vapautusrintaman eläintä suojelemaan, mutta Uukuniemen biisonien osalta hyväksyn tarvittaessa hirvikiväärin käyttämisen.

Nimittäin Pohjois-Amerikan biisoni vaarantaa alkuperäislajin Euroopan biisonin, eli visentin, tulevaisuuden. Visentti oli jo välillä kuolemassa sukupuuttoon, mutta nyt laji on elpymässä ja visenttejä on tavattu jo Karjalassa Muolaassa ja Hiitolassa. Mikäli rakenteilla olevaan raja-aitaan jätetään aukkoja, niin muutaman vuoden kuluttua visentit vilistävät jo Uukuniemenkin metsissä ja vainioilla.

Yleensä amerikkalaiset eläimet ovat eurooppalaisia lajitovereitaan kookkaampia, koska Amerikassa on kilpailu luonnossa kovempaa kuin Euroopassa, koska meillä Alpit rajoittavat vapaata kilpailua, mutta jostain syystä visentti on vähintäänkin biisonin kokoinen ja ainakin sitä korkeampi. Olisiko niin, että Amerikan preerioilla ei tarvita yhtä pitkiä jalkoja kuin Euroopan soilla.

Tässä juttu Liekki-sonnista: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=liekki-sonni#fpstate=ive&vld=cid:6854d223,vid:3y_roLB4Agg,st:0

Taivaan merkit

Ihmettelinpä Uukuniemellä ilta-aurinkoa, joka oli lähes verenpunainen Kanadan metsäpalojen vuoksi. Vaikka olen huuhaa-tietoa vastustavan Skepsis ry:n jäsen, mieleeni nousi epäilys, että tuosta ei mitään hyvää seuraa. Vanhetessani alan yhä entistä enenevämmässä määrin muistuttaa Hermanni Päätaloa, jolla oli tapana tarkkailla ympäristössä ilmeneviä merkkejä ja pohdiskella niiden tarkoitusta. Yleensä Herkon pohdiskeluissa tultiin siihen johtopäätelmään, että merkit liittynevät jotenkin Riitu-vaimon ja Tauriais-Herkon väliseen viestintään. 

Ja niinhän sitten näyttää käyneen, että huonoa verenpunainen aurinko tarkoitti, koska eilen Ylen sivuilla kerrottiin, että 12-päinen aitauksesta karannut biisonilauma liikkuu villinä ja vapaana Uukuniemen metsissä. Virallista hätätiedotetta ei biisonivaaran vuoksi kuitenkaan annettu, koska Itä-Suomessa on totuttu monenlaisiin uhkiin. Muistanpa, miten vuosia sitten jossain Etelä-Suomessa oli mukamas nähty karhu ja sen vuoksi hätätiedote annettiin kesken radiolähetyksen. Vähän myöhemmin tosin kerrottiin, että sorry vaan, se olikin koira.

Verenpunainen aurinko saattoi ennustaa myös sitä, että vallan Ylen uutislähetyksessä kerrottiin, että ennen niin kristallin kirkkaan Uukuniemen Pyhäjärven vesi on alkanut muuttua punaiseksi metsänojitusten vuoksi. Se on ikävä juttu ja ehdotankin, että hätäaputöinä järveen laskevien ojien päihin asennetaan suodatinkangas poimimaan ainakin suurimmat kokkareet talteen.

Suomeen on kaivettu miljoona kilometriä metsäojia ja ainakin osa ojista on ollut hyödyttömiä metsätalouden kannalta ja lisäksi samalla moni hyvä lakkasuo on pilattu. Hyvä lakkasuo saattaa tuottaa vuodessa tuhansia euroja hehtaarilta, mutta hyvänkin metsän tuotos jää satasiin hehtaarilta.

Siunatuksi lopuksi kerron sen, että maamme metsätalous tuottaa noin 10 % kansantuotteestamme ja jos 10 % maamme metsistä suojeltaisiin, vähenisi kansantuotteemme 1 % verran. Niinpä, jos normaali talouskasvu olisi 3 % vuodessa, niin 10 %:n metsien suojelu laskisi elintasomme neljän kuukauden takaiselle tasolle ja kyllä silloinkin jotenkin elettiin, vaikka vaikeaahan se tietysti oli.

Kurkien äiti Ellen Vuosalo

Yle Areenalla on katsottavissa dramaattinen elokuva kurkien äidiksi kutsutusta 93-vuotiaana kuolleesta luontotieteilijä Ellen Vuosalosta, joka Iranissa yritti pelastaa maan viimeisiä lumikurkia. Ellen Vuosalo oli kanadansuomalaisia, jonka sukujuuret olivat ilmeisesti Siilinjärven Pöljällä, koska ainakin hänen veljensä Paul Vuosalo, joka opetti vuoden ajan Suonenjoen Yhteislyseossa englantia, kertoi olevansa Pöljän poikia.

Paul Vuosalo ei ollut koulutukseltaan opettaja, mutta koska hän oli aiemmin toiminut Amerikassa yliopistopoliisina, oli hän juuri sopiva valinta luokkamme luokanvalvojaksi sekä englanninopettajaksi, koska lievästikin ilmaistuna olimme harvinaisen vilkkaita. Tosin emme olleet häiriintyneitä, vaan muuten vain perkeleellisiä.

Vuosalo oli tiukka ja vaativa opettaja, jonka vuoksi lähes kolmannes meistä jäi hänen vuokseen luokalleen. Itsellänikin oli joulutodistuksessa englannista nelonen, mutta keväällä se nousi seiskaan, koska opettaja huomasi, etten luntannut kokeissa toisin kuin eräät.

Huumorintajuakin hänellä oli. Muistanpa, kuinka hän keräsi osoitetietojamme ja kun eräs Pekka kertoi osoitteekseen Suonenjoki Vieru, purskahti hän vallan selkäkeikkanauruun ja tiedusteli, että kuulikohan hän nyt varmasti ihan oikein. Myöhemmin samainen Pekka lensi luokastamme ulos vallan leppäkeihään lailla, koska hän oli "väkyttänyt" tunnilla.

Leppäkeihäsvertaus oli tässä tapauksessa ihan osuva, koska Vuosalo oli vuonna 1952 voittanut Kanadan keihäänheittomestaruuden noin 72 metrin kaarella, jolla tuloksella olisi kamppailtu sen vuoden Helsingin olympialaisissa mitalista, mutta jostain syystä häntä ei kisoihin valittu. Epäilen, että syynä oli ehkä se, että hän saattoi vielä silloin olla Suomen kansalainen. 

Muutenkin Paul Vuosalo oli urheilumiehiä, koska hän on ollut toisena kirjoittajana pikajuoksuoppaassa, jonka nimenä on Miten tullaan pikajuoksijaksi. Kirjaa näyttää voivan nykyäänkin ostaa divareista muutamalla eurolla.

Elokuvan kurkien äidistä löytyy tästä ja suosittelen lämpimästi sen katsomista: https://areena.yle.fi/1-65766312

Kekkonen ja Viro

 Tallinnan kauppahallissa myytiin Urho Kekkosen muistoa kunnioittavaa T-paitaa, joka todistaa sen, että Urkkia vielä arvostetaan Viron suunnalla; meillähän hänen pelokkaalle idänpolitiikalleen välillä jo naureskeltiin, mutta vuoden 2022 helmikuun 23.:n päivän jälkeen monen hymy asiassa on hyytynyt. Virolaiset arvostavat Kekkosta varsinkin siitä, että tämä kylmän sodan pahimpaan aikaa uskalsi valtiovierailla Virossa ja pitää siellä jopa vironkielisen puheen.

Kylmän sodan aikaan Suomen olisi ollut turha odottaa lännestä apua, mikäli kylmä sota olisi muuttunut kuumaksi. Olen parasta aikaa lukemassa Jukka Rislakin kirjaa Paha sektori, joka kertoo kylmän sodan aikaisesta ydinsotaan varautumisesta. Rislakin mukaan länsi ei olisi sodan syttyessä Suomea auttanut, vaan pikemminkin päin vastoin, sillä Usa ja Ruotsi tutkivat yhdessä sitä, mihin paikkoihin Suomessa ja Baltiassa kannattaa iskeä ydinasein, jotta puna-armeija pysäytettäisiin.

Toisaalta olen lukenut jostain muusta kirjasta kuitenkin sen, että kyllä Ruotsilla oli salaiset suunnitelmat myös sen varalta, että Suomea olisi pitänyt auttaa. Ruotsissa oli lukemani mukaan varastoituna peräti 150 Draken-hävittäjää, jotka olisi kovan paikan tullen luovutettu Suomelle. Siihen aikaan Ruotsissa oli paljon Drakeneita, mutta ei niihin lentäjiä, sen sijaan
Suomessa oli noin 30 Drakenia, mutta kohtuuttoman paljon niihin koulutettuja lentäjiä.

Draken oli aikoinaan lentokonemaailman Volvo, eli se ei ollut hyvä lentää, mutta se oli niin lujatekoinen, ettei sitä saatu kulutettua lentämällä loppuun. Muistelen muuten, että eräillä 1980-luvun Volvoilla ajeltiin yli miljoona kilometriä ja siihen eivät nykyiset autot pysty.

 

Konsulin tyttären pihalla

Reino Helismaa joutui 1950-luvulla vaikeuksiin, kun hän levytti kappaleen Suutarin tyttären pihalla. Ensiksikin Suutarin tyttären uskottiin lisäävän moraalittomuutta yhteiskunnassa, koska sanoitus sisälsi julkeaa aittaerotiikkaa. Toiseksi katsottiin Suutarin tyttären loukkaavan presidentti Paasikiven vaimon Allin kunniaa, koska tämän isä oli työskennellyt jalkinealalla, kun sen sijaan itse presidentin isä oli sentään kunniallinen kulkukauppias.

Suutarin tytär joutui Yleisradiossa jonkinlaiseen esityskieltoon, jonka jälkeen Helismaa joutui sanoittamaan kappaleen uudelleen ja muuttamaan suutarin tyttären konsulin tyttäreksi, jonka pihalla kasvaa kauniin pihlajan sijasta kaunis kastanjapuu. Itse tosin epäilen kyseessä olleen hevoskastanjapuun, joka on ihan eri asia. 

Suutarin tytär päättyy hempeään naisäänen kuiskaukseen "juu", kun taas konsulin tytär kuiskaa "I love you", jonka seikan tämä äänite todistaa.  https://www.youtube.com/watch?v=_dxbDKWNM7s

Hevoskastanjoiden kaupunki

Vaikka kuulun viimeiseen ikäluokkaan, joka joutui koulussa keräämään kasveja ja joka ikäluokka  sen seikan vuoksi ymmärtää luonnosta vielä jotakin, niin parikymmentä vuotta sitten äimistyin kerrassaan, kun Kuopiossa Kupsin pelistä palatessani silmääni pisti näyttävä valko-keltakukkainen puu, jonka lajia en osannut määritellä. Kaupungin alkuasukkaita asiasta kuulusteltuani sain selville puun olevan kastanja, joka minusta silloin kuulosti hyvin eksoottiselta lähinnä Espanjaan viittaavalta asialta ja uskoin Kuopion kastanjan olevan maailman pohjoisin kastanja.

Myöhemmin olen saanut selville, ettei puu ollut kastanja, vaan hevoskastanja, joka on ihan eri laji. Äskettäin uukuniemeläisvaltuuskunnan mukana Tallinnassa vieraillessani havaitsin, että Tallinna se vasta onkin todellinen hevoskastanjoiden kaupunki ja sikäläisten puiden kukat ovat vielä kuopiolaisen puun kukkia kauniimpia, koska ne ovat puna-valkoisia. 

Wikipedian mukaan Tallinnan punahevoskastanja on eri laji kuin Kuopion hevoskastanja. Wikipedia myös kertoi, että nimensä hevoskastanjat ovat saaneet siitä, että turkkilaiset ratsumiehet käyttivät muinoin hevoskastanjan siemeniä hevostensa yskänlääkkeenä. Tallinnan puita tutkiessani aloin niiskuttaa ja yskiä eikä ihme, koska hevoskastanjat aiheuttavat allergiaa meille herkille ihmisille. Inehmon ei kuitenkaan kannata syödä puun siemeniä yskänlääkkeenä, koska ne ovat ihmiselle myrkyllisiä.

Kitaralaituri

Uukuniemeläiset ovat hyvin musikaalisia ihmisiä. Välillä uukuniemeläisten musikaalisuus saa yllättäviäkin ilmenemismuotoja, jonka asian tämäkin laiturikuva todistaa. Luulen, että jos tuon laiturinrakentaja hankkisi tuotteelleen mallisuojan ja alkaisi markkinoimaan kitaralaitureitaan maailmalla, niin rahantuloa ei voisi estää.

Tallinnan kukoistus

Hotelli Suden ikkunasta käsin katseltaessa satunnaista matkailijaa hämmästyttää nykyisen Tallinnan vauraus ja varsinkin sen siisteys. Hämmästyttävä on Viron talouden kehitys. 30 vuotta sitten Viro, Latvia ja Liettua olivat jokseenkin samalla viivalla, nyt Viron bkt/asukas on melkein kaksi kertaa Latviaa ja melkein kolme kertaa Liettuaa enemmän, ja kohta virolaiset menevät heittämällä Suomen ohi vauraudessaan. Sellainenhan tilanne olikin vielä vuonna 1939.

Graniittilinna

Eilen mainitsemani Mikkelissä sijaitseva kivitalo näyttää olevan osuvalta nimeltään Graniittilinna. Se sijaitsee ihan Tuomiokirkon vieressä, joka varmasti olisi auttanut pommikoneita löytämään tarvittaessa tiensä paikalle. Vaikka rakennus on jykevää graniittia, niin ei se olisi tuhannen kilon pommia kestänyt. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että kun Churchill vieraili sota-aikana Moskovassa, huomasi hän hotellihuoneensa ikkunoiden olevan kymmensenttistä lasia.

Mikkeli oli varmasti niin pieni kaupunki, että Marskin osoite oli yleisessä tiedossa. Toisaalta kaupungin pienuus myös helpotti turvajärjestelyjä, koska Mikkelissä luultavasti kaikki tunsivat toisensa ja kadulla liikkuva epäilyttävä kuluku-ukko olisi herättänyt ansaittua huomiota.

Lujatekoinen on tuollainen graniittinen rakennus, koska vaikka talo on rakennettu jo vuonna 1914, se näyttää olevan hyvässä kunnossa ja täysin vatupassissa. Niinpä hintapyyntö talosta oli viisi vuotta sitten 1,8 miljoonaa euroa. Sitä en ole vielä saanut tutkimuksissani selville, paljonko Marskin kaksio maksoi.

https://www.is.fi/asuminen/art-2000006489897.html

Presidentin turvajärjestelyt

Vaikka suomalaiset sotilasviranomaiset antoivat vepsäläisvakoilija Dimitri Tutšinille oikeuden kantaa pistoolia ja päästivät hänet tapaamaan presidentti Risto Rytiä, niin kuitenkaan poliittista murhaa ei tapahtunut, ilmeisesti siihen aikaan vastapuolen johtajien surmaamista pidettiin huonotapaisuutena. Liittoutuneetkaan eivät tiettävästi edes suunnitelleet Hitlerin murhaa, tosin siihen saattoi olla pelko siitä, että Saksan johtoon olisi Hitlerin jälkeen tullut viisaampi mies.

Luin joskus kirjan Mannerheimin turvajärjestelyistä ja ne paljastuivat olleen sota-aikanakin sangen vaatimattomat. Marskilla oli käytössään 10 - 20 turvamiestä, joista puolet olivat kokeneita poliiseja ja puolet suojeluskuntaan kuuluneita opiskelijoita. Koska turvamiehet olivat välillä lomilla ja välillä nukkumassa, niin montaa henkivartijaa Mannerheimin ympärillä ei yleensä pyörinyt.

Suuren osan jatkosota-ajasta Mannerheim asui Mikkelin Tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa jykevässä kivitalossa, joka ei kuitenkaan ollut pomminkestävä. Marski myös liikkui Mikkelissä huolettomasti, joka asia ihmetyttää, koska kaupungin lähistölle kuitenkin pudotettiin monia desantteja. Voi hyvinkin olla, että Neuvostoliitto ei pitänyt häntä ns. strategisena kohteena, vaan uskoi hänestä olevan enemmän hyötyä elävänä, sillä hänen tiedettiin suhtautuvan Paasikiven lailla venäläisiin muita johtavia poliitikkoja ymmärtävämmin. 

Tuon termin "strateginen kohde" opin Irrtv:n Alpo Rusin haastattelusta, jossa hän kertoi, että Naton pitäisi ottaa Venäjän nykyjohto strategiseksi kohteeksi, jonka lausunnon tulkitsen niin, että Venäjän nykyjohto pitäisi surmata. Nato-maat ovat kuitenkin oikeusvaltioita eikä käsittääkseni poliittiset murhat kuulu oikeusvaltion periaatteisiin.

Tässä kuva Mannerheimin graniittisesta talosta:

Dimitri Tutšin alias Mitro Pilvehinen

Kun suomalaiset valtasivat syksyllä 1941 vepsäläisten asuttaman Soutjärven kylän, tapasivat he siellä reippaan hyvin suomea puhuvan talvisodassa puna-armeijan riveissä haavoittuneen Dimitri Tutšinin, joka teki miehittäjiin niin hyvän vaikutuksen, että hänet nimettiin Soutjärven kylänvanhimmaksi eli tärkeään luottamustoimeen. Hän sai kulkuluvan koko Aunuksen alueelle sekä oikeuden kantaa pistoolia. Suomalaisvallan aikana Tutšin muutti venäläisen nimensä karjalaiseksi Mitro Pilvehiseksi.

Mitro Pilvehistä pidettiin mallikelpoisena kylänvanhimpana. Tammikuussa 1942 hänet kutsuttiin Helsinkiin, missä presidentti Risto Ryti henkilökohtaisesti kiitti häntä toiminnasta, luovutti hänelle 1. luokan Vapaudenmitalin ja kävi laajan keskustelun kahden kesken Itä-Karjalan tilanteesta. Tapaamisen jälkeen Pilvehisestä tuli koko Itä-Karjalan piirien paikallisväestön edustaja. Isäni muisteli hankkineensa Pilvehiselle armeijan varusvarastosta uudet vaatteet ja saattaa olla, että vaatteiden uusiminen liittyi miehen matkaan presidentin luokse.

Sitä suomalaiset eivät kuitenkaan Mitro Pilvehisestä tienneet, että tämä oli Neuvostoliiton vakoilija, joka vakoilutietojen välittämisen lisäksi piilotteli talossaan desantteja. Kun suomalaiset kesällä 1944 olivat vetäytymässä Soutjärveltä, Pilvehinen jostain syystä ampui ohi pyöräilleen korpraali Rautiaisen, jonka tapauksen jälkeen häntä yritettiin tavoittaa ja hänen peräänsä ammuttiin konepistoolilla lippaallinen, mutta ilmeisesti häneen ei osuttu.

Sotahistoriallisen seuran tietojen mukaan Neuvostoliitto kuitenkin teloitti mestarivakoilija Dimitri Tutšinin vuonna 1946. Toisaalta itse olen jossain törmännyt sellaiseen tietoon, että soutjärveläiset olisivat epäilleet, että suomalaiset olisivat käyneet sodan jälkeen tappamassa hänet kostoksi, mutta tuota tietoa epäilen vahvasti.

Tässä linkissä Sotahistoriallisen seuran näkemys asiasta: https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/665