Tänään 14.7.2025 Uukuniemen nuorisoseura täyttää 130 vuotta, vaikkakin merkkipäivää juhlittiinkin onnistuneesti jo viime lauantaina. Muistanpa, miten reilut 30 vuotta sitten suunnittelimme Kioskin-Matin kanssa, että nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa lausumme yhdessä runon Kaksi jätkää, jonka lausunnalla Matti nuoruudessaan oli voittanut Uukuniemen nuorisoseuran lausuntamestaruuden. Jostain syystä meiltä Matin kanssa jäi tuo runo 30 vuotta sitten kuitenkin esittämättä.
Matti muisteli, että Kaksi jätkää olisi ollut Pentti Haanpään kirjoittama, mutta sen asian Matti muisti väärin. Paavo Väyrynen muisteli samalla runolla Kaksi jätkää voittaneensa peräti valtakunnallisen nuorisoseurojen runonlausuntamestaruuden ja hän muisteli runon kirjoittajaksi Lauri Pohjanpäätä. Mutta kyllä Paavokin muisti kirjoittajan väärin.
Etsin netistä tuota runoa Kaksi jätkää, mutta ei sitä sieltä tuolla nimellä löydy. Mutta kun kirjoitin muistamani ensi säkeet, jotka kuuluvat, että "Me oltiin jätkiä kumpikin, käsin känsäisin, housuin pihkaisin. Kesän pitkään läskiä leipää purtu, eik` mitään surtu", niin heti tärppäsi ja ilmeni, että runo on Viljo Kojon Muistoja menneiltä ajoilta, mutta joka tunnetaan myös ainakin nimillä Kaksi jätkää tai Minä ja Mikko.
Sekin ilmeni, että runo löytyy Youtubesta Matti Lehtisen komeasti lausumana, jota kannattaa hiljentyä kuuntelemaan. Satunnaisen kuulijan kannattaa huomioida, että lopussa uittohommissa hyvin tienanneet kertoja ja Mikko poikkeavat ravintolassa ihan vallan parempien ihmisten lailla syömässä ja tarvitsevat aterian yhteydessä perärättejä, mutta perärätti-nimityksessä ei ole mitään kaksimielistä tai sopimatonta, koska sata vuotta sitten tavallinen kansa kutsui ruokaliinoja peräräteiksi.
Viljo Kojon runo on luonteeltaan selvästi yhteiskunnallisesti kantaa ottava, mutta ei kuitenkaan yhtä selvästi poliittinen kuin rautalampilaisen jääkärikapteenin pojan Matti Rossin tuotanto. Kojon runon lopussa kuitenkin suorastaan säälimättömästi paljastetaan yhteiskunnan luokkaluonne, koska kun porvariston edustajat pyyhältävät kieseillään pysähtymättä kahden uittotyöläisen ohi, jäävät jätkät armotta syyssontaista tietä astumaan ja kastumaan.
Lupaan tässä yhteydessä yhdessä naapurin miehen kanssa esittää tämän Kaksi jätkää-runon Uukuniemen nuorisoseuran 150-vuotisjuhlassa vuonna 2045: https://www.google.com/search?client=firefox-b%20e&q=viljo+kojo%2C+muistoja+menneilt%C3%A4+ajoilta#fpstate=ive&vld=cid:32c75ddb,vid:ABkMvUAxy-I,st:0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti