Seitsemät pikkuhousut kympillä

Eilen pääuutisissa kerrottiin, että kiinalaisesta verkkokaupasta saa lihashuoltovasaran, mikä se sitten onkaan, 3,50 eurolla ja että suomalaisessa halpuudestaan tunnetussa verkkokaupassa, jonka omistaja lienee hänkin ainakin melkein Kärkkäälän poikia, ihan samannäköinen laite maksaa 30 euroa. Uutisesta muistui mieleeni, että joskus etsin netistä parvekkeen oveen magneettihyttysverkkoa, niin Temussa sellainen olisi maksanut Kiinasta kotiin tuotuna 80 centtiä, mutta paikallisessa rautakaupassa 20 euroa.

Ja sekin lihasvasarauutisesta tuli mieleeni, että Tallinnan sataman lähellä muudan liike oli aikoinaan mainostanut, että "seitsemät pikkuhousut kympillä" ja että Helsingin Sanomat oli tehnyt asiasta näyttävän jutun, jossa paheksuttiin väärennettyjen merkkituotteiden myymistä pilahintaan. Kyseisessä Tallinnan liikkeessä oli ilkeästä lehtijutusta riemuittu suuresti, koska se synnytti kauppaan asiakasryntäyksen, joka muistutti sitä asiakasryntäystä, joka Suomessa syntyi eräässä myymälässä, jossa kaatopaikalle menossa olleita viallisia muoviämpäreitä alettiin jakaa asiakkaille kaupanpäällisiksi.

Tutkin uteliaana ihmisenä netistä sitä, mikä järki on myydä seitsemät pikkuhousut kympillä ja tulin lopputulemaan, että siinä on suuri järki. Kiinan tehtaalla seitsemät pikkupöksyt maksavat yhteensä 1,5 euroa, eikä kuljetuskuluja siunaannu kovin paljoa, koska esimerkiksi lenkkitossuparin rahtaaminen konttilaivalla Helsingin satamaan maksaa tiettävästi 20 centtiä. Karkea arvioni on, että Tallinnan liike nettoaa seitsemistä alkkareista törkeät kahdeksan euroa.

Ennen oli Suomessa käytäntö, että maalaiskunta pystyi hankimaan itselleen kaupungin arvon ja aseman, mikäli maalaiskunnassa oli Alko, jossa myytiin teräviä ja herrojen vaatehtimo, jostsa myytiin kokopukuja herroille. Nykyään tilanne on se, että harva on maassamme kaupunki, josta saa herrojen kokopukuja. Kirjakauppojakaan ei ole enää juuri missään, mutta onneksi ainakin Kari Hotakaisen uusinta näyttää saavan monien K-kauppojen lihatiskien lähistöltä.

Tässä juttua lihashuoltovasaroista yms.: https://yle.fi/a/74-20243430

Mehiläishotelli

Muistanpa, miten vuosikymmeniä sitten, kun ensimmäisen kerran saavuin Tallinnaan, ihmettelin satamarakennusten katoilla kasvavia koivuja. Ajattelin silloin, että imperialismin vastainen taistelu kulutti sosialistisen suunnitelmatalouden resursseja niin, että koivujen vastainen taistelu oli jäänyt taka-alalle.

Mutta ei ollut ehkä sittenkään kattokoivujen selitys imperialismin vastainen taistelu, vaan kyseessä oli se, että Neuvostoliitossa oli jo vuosikymmeniä sitten aloitettu nykyään muodissa oleva vihreä siirtymä. Nimittäin, kun viimeksi kävin Tallinnassa, havaitsin, että satamarakennukset ja niiden kattokoivut olivat hävinneet, mutta kattometsäperinne oli siirtynyt ihan Vanhan kaupungin vieressä sijaitsevan neljän tähden hotellin Nordic Forumin katolle. Hotellin katto oli näet istutettu täyteen käsittääkseni tuijapuiden taimia, jotka näyttivät ihan hyvin viihtyvän korkean rakennuksen harjalla.

Eikä hotellin vihreä siirtymä rajoittunut vain tuijiin, sillä tutkimuksissani ilmeni, että katolle oli asennettu kuusi mehiläispesää, joiden 360.000 asukkia laidunsi Tallinnan puistoissa tuottaen todellista lähiruokaa, eli mehiläisen oksennusta, jota myös hunajaksi kutsutaan, hotellin aamiaispöytään. Tekoälyn mukaan 360.000 mehiläistä tuottaa vuodessa 240 kiloa hunajaa.

Minusta meillä suomalaisilla on nykyään paljon oppimista virolaisilta. Tässä lisätietoa Nordic Forumin mehiläistuotannosta: https://www.nordichotels.eu/fi/meidan-mehilaiset/