Kekkonen ja Viro

 Tallinnan kauppahallissa myytiin Urho Kekkosen muistoa kunnioittavaa T-paitaa, joka todistaa sen, että Urkkia vielä arvostetaan Viron suunnalla; meillähän hänen pelokkaalle idänpolitiikalleen välillä jo naureskeltiin, mutta vuoden 2022 helmikuun 23.:n päivän jälkeen monen hymy asiassa on hyytynyt. Virolaiset arvostavat Kekkosta varsinkin siitä, että tämä kylmän sodan pahimpaan aikaa uskalsi valtiovierailla Virossa ja pitää siellä jopa vironkielisen puheen.

Kylmän sodan aikaan Suomen olisi ollut turha odottaa lännestä apua, mikäli kylmä sota olisi muuttunut kuumaksi. Olen parasta aikaa lukemassa Jukka Rislakin kirjaa Paha sektori, joka kertoo kylmän sodan aikaisesta ydinsotaan varautumisesta. Rislakin mukaan länsi ei olisi sodan syttyessä Suomea auttanut, vaan pikemminkin päin vastoin, sillä Usa ja Ruotsi tutkivat yhdessä sitä, mihin paikkoihin Suomessa ja Baltiassa kannattaa iskeä ydinasein, jotta puna-armeija pysäytettäisiin.

Toisaalta olen lukenut jostain muusta kirjasta kuitenkin sen, että kyllä Ruotsilla oli salaiset suunnitelmat myös sen varalta, että Suomea olisi pitänyt auttaa. Ruotsissa oli lukemani mukaan varastoituna peräti 150 Draken-hävittäjää, jotka olisi kovan paikan tullen luovutettu Suomelle. Siihen aikaan Ruotsissa oli paljon Drakeneita, mutta ei niihin lentäjiä, sen sijaan
Suomessa oli noin 30 Drakenia, mutta kohtuuttoman paljon niihin koulutettuja lentäjiä.

Draken oli aikoinaan lentokonemaailman Volvo, eli se ei ollut hyvä lentää, mutta se oli niin lujatekoinen, ettei sitä saatu kulutettua lentämällä loppuun. Muistelen muuten, että eräillä 1980-luvun Volvoilla ajeltiin yli miljoona kilometriä ja siihen eivät nykyiset autot pysty.

 

Konsulin tyttären pihalla

Reino Helismaa joutui 1950-luvulla vaikeuksiin, kun hän levytti kappaleen Suutarin tyttären pihalla. Ensiksikin Suutarin tyttären uskottiin lisäävän moraalittomuutta yhteiskunnassa, koska sanoitus sisälsi julkeaa aittaerotiikkaa. Toiseksi katsottiin Suutarin tyttären loukkaavan presidentti Paasikiven vaimon Allin kunniaa, koska tämän isä oli työskennellyt jalkinealalla, kun sen sijaan itse presidentin isä oli sentään kunniallinen kulkukauppias.

Suutarin tytär joutui Yleisradiossa jonkinlaiseen esityskieltoon, jonka jälkeen Helismaa joutui sanoittamaan kappaleen uudelleen ja muuttamaan suutarin tyttären konsulin tyttäreksi, jonka pihalla kasvaa kauniin pihlajan sijasta kaunis kastanjapuu. Itse tosin epäilen kyseessä olleen hevoskastanjapuun, joka on ihan eri asia. 

Suutarin tytär päättyy hempeään naisäänen kuiskaukseen "juu", kun taas konsulin tytär kuiskaa "I love you", jonka seikan tämä äänite todistaa.  https://www.youtube.com/watch?v=_dxbDKWNM7s

Hevoskastanjoiden kaupunki

Vaikka kuulun viimeiseen ikäluokkaan, joka joutui koulussa keräämään kasveja ja joka ikäluokka  sen seikan vuoksi ymmärtää luonnosta vielä jotakin, niin parikymmentä vuotta sitten äimistyin kerrassaan, kun Kuopiossa Kupsin pelistä palatessani silmääni pisti näyttävä valko-keltakukkainen puu, jonka lajia en osannut määritellä. Kaupungin alkuasukkaita asiasta kuulusteltuani sain selville puun olevan kastanja, joka minusta silloin kuulosti hyvin eksoottiselta lähinnä Espanjaan viittaavalta asialta ja uskoin Kuopion kastanjan olevan maailman pohjoisin kastanja.

Myöhemmin olen saanut selville, ettei puu ollut kastanja, vaan hevoskastanja, joka on ihan eri laji. Äskettäin uukuniemeläisvaltuuskunnan mukana Tallinnassa vieraillessani havaitsin, että Tallinna se vasta onkin todellinen hevoskastanjoiden kaupunki ja sikäläisten puiden kukat ovat vielä kuopiolaisen puun kukkia kauniimpia, koska ne ovat puna-valkoisia. 

Wikipedian mukaan Tallinnan punahevoskastanja on eri laji kuin Kuopion hevoskastanja. Wikipedia myös kertoi, että nimensä hevoskastanjat ovat saaneet siitä, että turkkilaiset ratsumiehet käyttivät muinoin hevoskastanjan siemeniä hevostensa yskänlääkkeenä. Tallinnan puita tutkiessani aloin niiskuttaa ja yskiä eikä ihme, koska hevoskastanjat aiheuttavat allergiaa meille herkille ihmisille. Inehmon ei kuitenkaan kannata syödä puun siemeniä yskänlääkkeenä, koska ne ovat ihmiselle myrkyllisiä.

Kitaralaituri

Uukuniemeläiset ovat hyvin musikaalisia ihmisiä. Välillä uukuniemeläisten musikaalisuus saa yllättäviäkin ilmenemismuotoja, jonka asian tämäkin laiturikuva todistaa. Luulen, että jos tuon laiturinrakentaja hankkisi tuotteelleen mallisuojan ja alkaisi markkinoimaan kitaralaitureitaan maailmalla, niin rahantuloa ei voisi estää.

Tallinnan kukoistus

Hotelli Suden ikkunasta käsin katseltaessa satunnaista matkailijaa hämmästyttää nykyisen Tallinnan vauraus ja varsinkin sen siisteys. Hämmästyttävä on Viron talouden kehitys. 30 vuotta sitten Viro, Latvia ja Liettua olivat jokseenkin samalla viivalla, nyt Viron bkt/asukas on melkein kaksi kertaa Latviaa ja melkein kolme kertaa Liettuaa enemmän, ja kohta virolaiset menevät heittämällä Suomen ohi vauraudessaan. Sellainenhan tilanne olikin vielä vuonna 1939.

Graniittilinna

Eilen mainitsemani Mikkelissä sijaitseva kivitalo näyttää olevan osuvalta nimeltään Graniittilinna. Se sijaitsee ihan Tuomiokirkon vieressä, joka varmasti olisi auttanut pommikoneita löytämään tarvittaessa tiensä paikalle. Vaikka rakennus on jykevää graniittia, niin ei se olisi tuhannen kilon pommia kestänyt. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että kun Churchill vieraili sota-aikana Moskovassa, huomasi hän hotellihuoneensa ikkunoiden olevan kymmensenttistä lasia.

Mikkeli oli varmasti niin pieni kaupunki, että Marskin osoite oli yleisessä tiedossa. Toisaalta kaupungin pienuus myös helpotti turvajärjestelyjä, koska Mikkelissä luultavasti kaikki tunsivat toisensa ja kadulla liikkuva epäilyttävä kuluku-ukko olisi herättänyt ansaittua huomiota.

Lujatekoinen on tuollainen graniittinen rakennus, koska vaikka talo on rakennettu jo vuonna 1914, se näyttää olevan hyvässä kunnossa ja täysin vatupassissa. Niinpä hintapyyntö talosta oli viisi vuotta sitten 1,8 miljoonaa euroa. Sitä en ole vielä saanut tutkimuksissani selville, paljonko Marskin kaksio maksoi.

https://www.is.fi/asuminen/art-2000006489897.html

Presidentin turvajärjestelyt

Vaikka suomalaiset sotilasviranomaiset antoivat vepsäläisvakoilija Dimitri Tutšinille oikeuden kantaa pistoolia ja päästivät hänet tapaamaan presidentti Risto Rytiä, niin kuitenkaan poliittista murhaa ei tapahtunut, ilmeisesti siihen aikaan vastapuolen johtajien surmaamista pidettiin huonotapaisuutena. Liittoutuneetkaan eivät tiettävästi edes suunnitelleet Hitlerin murhaa, tosin siihen saattoi olla pelko siitä, että Saksan johtoon olisi Hitlerin jälkeen tullut viisaampi mies.

Luin joskus kirjan Mannerheimin turvajärjestelyistä ja ne paljastuivat olleen sota-aikanakin sangen vaatimattomat. Marskilla oli käytössään 10 - 20 turvamiestä, joista puolet olivat kokeneita poliiseja ja puolet suojeluskuntaan kuuluneita opiskelijoita. Koska turvamiehet olivat välillä lomilla ja välillä nukkumassa, niin montaa henkivartijaa Mannerheimin ympärillä ei yleensä pyörinyt.

Suuren osan jatkosota-ajasta Mannerheim asui Mikkelin Tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa jykevässä kivitalossa, joka ei kuitenkaan ollut pomminkestävä. Marski myös liikkui Mikkelissä huolettomasti, joka asia ihmetyttää, koska kaupungin lähistölle kuitenkin pudotettiin monia desantteja. Voi hyvinkin olla, että Neuvostoliitto ei pitänyt häntä ns. strategisena kohteena, vaan uskoi hänestä olevan enemmän hyötyä elävänä, sillä hänen tiedettiin suhtautuvan Paasikiven lailla venäläisiin muita johtavia poliitikkoja ymmärtävämmin. 

Tuon termin "strateginen kohde" opin Irrtv:n Alpo Rusin haastattelusta, jossa hän kertoi, että Naton pitäisi ottaa Venäjän nykyjohto strategiseksi kohteeksi, jonka lausunnon tulkitsen niin, että Venäjän nykyjohto pitäisi surmata. Nato-maat ovat kuitenkin oikeusvaltioita eikä käsittääkseni poliittiset murhat kuulu oikeusvaltion periaatteisiin.

Tässä kuva Mannerheimin graniittisesta talosta:

Dimitri Tutšin alias Mitro Pilvehinen

Kun suomalaiset valtasivat syksyllä 1941 vepsäläisten asuttaman Soutjärven kylän, tapasivat he siellä reippaan hyvin suomea puhuvan talvisodassa puna-armeijan riveissä haavoittuneen Dimitri Tutšinin, joka teki miehittäjiin niin hyvän vaikutuksen, että hänet nimettiin Soutjärven kylänvanhimmaksi eli tärkeään luottamustoimeen. Hän sai kulkuluvan koko Aunuksen alueelle sekä oikeuden kantaa pistoolia. Suomalaisvallan aikana Tutšin muutti venäläisen nimensä karjalaiseksi Mitro Pilvehiseksi.

Mitro Pilvehistä pidettiin mallikelpoisena kylänvanhimpana. Tammikuussa 1942 hänet kutsuttiin Helsinkiin, missä presidentti Risto Ryti henkilökohtaisesti kiitti häntä toiminnasta, luovutti hänelle 1. luokan Vapaudenmitalin ja kävi laajan keskustelun kahden kesken Itä-Karjalan tilanteesta. Tapaamisen jälkeen Pilvehisestä tuli koko Itä-Karjalan piirien paikallisväestön edustaja. Isäni muisteli hankkineensa Pilvehiselle armeijan varusvarastosta uudet vaatteet ja saattaa olla, että vaatteiden uusiminen liittyi miehen matkaan presidentin luokse.

Sitä suomalaiset eivät kuitenkaan Mitro Pilvehisestä tienneet, että tämä oli Neuvostoliiton vakoilija, joka vakoilutietojen välittämisen lisäksi piilotteli talossaan desantteja. Kun suomalaiset kesällä 1944 olivat vetäytymässä Soutjärveltä, Pilvehinen jostain syystä ampui ohi pyöräilleen korpraali Rautiaisen, jonka tapauksen jälkeen häntä yritettiin tavoittaa ja hänen peräänsä ammuttiin konepistoolilla lippaallinen, mutta ilmeisesti häneen ei osuttu.

Sotahistoriallisen seuran tietojen mukaan Neuvostoliitto kuitenkin teloitti mestarivakoilija Dimitri Tutšinin vuonna 1946. Toisaalta itse olen jossain törmännyt sellaiseen tietoon, että soutjärveläiset olisivat epäilleet, että suomalaiset olisivat käyneet sodan jälkeen tappamassa hänet kostoksi, mutta tuota tietoa epäilen vahvasti.

Tässä linkissä Sotahistoriallisen seuran näkemys asiasta: https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/665

Vepsäläiset

Sen lisäksi, että minua harmittaa se, että en enää tässä elämässä taida päästä tutkimaan eilen mainitsemiani Inon raunioita, minua harmittaa myös se, etten taida päästä myöskään tutkimaan Äänisen rannalla asuvien vepsäläisten taidokasta veistokulttuuria, jollaisesta todistavat hirsirakennusten taiteellisesti veistetyt päädyt ja ikkunan puitteet sekä puutaiteilija Ivan Martsenjukin veistokset.

Onneksi löysin äsken netistä kiristillis-siveellisen Irrtv-kanavan arkistosta Soutjärven vepsäläisistä kertovan ohjelman. Vepsäläisiä on nykyään enää vain noin 6.000 henkeä ja hekin ovat hyvää vauhtia vaihtamassa puhekielensä venäjäksi. Jatkosota-aikana moni suonenjokelainen palveli Soutjärven suunnalla ja silloin siellä vielä pärjäsi hyvin suomen kielellä.

Kannattaa katsoa linkistä löytyvä Soutjärvi-ohjelma varsinkin kohdasta 19min 45 sek. eteenpäin, koska siitä lähtien Ivan Martsenjuk esittelee taidettaan. Tosin itse hän ei pidä näyttäviä veistoksiaan taiteena eikä hän edes ymmärrä, miksi hän on niitä tehnyt eikä hän usko asiassa edes olevan mitään järkeä. Minusta hän vaikuttaa olevan suuri taiteilija, joka yrittää taistella paikallisen kulttuurin puolesta päälle tunkevaa globalisaatiota vastaan.

Jostain syystä, jota en oikein ymmärrä, hän oli ohjelman tekovaiheessa veistämässä Matteuksen evankeliumia 52:lle puulevylle. Jotenkin asiasta tulee mieleen Daniel Medelplan, joka isovihan aikaan yritti pelastaa suomalaisten lukutaidon veistämillään puuaapisilla.

Ivan Martsenjukin Suonenjoen kärkkääläinen sukulaissielu oli ite-taiteilija Aulis Jalkanen, jonka tuhansia töitä esittelevä museo aukeaa tänäkin kesänä satunnaisten matkailijoiden iloksi.

https://www.permanto.fi/embed/video/229401409/338245907

 

 

Ino

Arvo Tuomisen Karjalan kierrosta katsoessani minussa heräsi halu, että vielä tässä elämässä pitäisi päästä käymään Karjalan kannaksen Uudellakirkolla sijaitsevan Inon linnoituksen raunioilla. Paikka on tietysti sotahistoriallisesti mielenkiintoinen, mutta se liittyy myös maailman kulttuurihistoriaan, koska siellä kuvattiin ainakin osittain Andrei Tarkovskin Stalker-elokuva, jonka elokuvan mystistä vyöhykettä räjäytetty linnake esitti. 

Stalker on jossain asiantuntijaäänestyksessä valittu maailman 29. parhaaksi elokuvaksi. Itsekin olen sen nähnyt elokuvakerhossa, mutta en sitä ymmärtänyt ja luulen, että ymmärtämystäni ei yhtään vaikeuttanut se, että filmin kelat esitettiin väärässä järjestyksessä.

Tarton rauhansopimuksen perusteella suomalaiset sitoutuivat räjäyttämään Inon linnakkeen, mutta vaikka meikäläiset ovat maailman rehellisintä kansaa ja melkein saksalaisten luokkaa täsmällisyydessä, niin siitä huolimatta linnakkeen viittä valtavaa 305 mm:n rannikkotykkiä ei onnistuttu tuhoamaan, vaan ne siirrettiin palvelemaan Suomen meripuolustusta. Vieläkin kaksi Inon tykkiä on asemissa Helsingin edustalla ja ainakin jonain itsenäisyyspäivänä niillä ammuttiin kunnianlaukaukset. Muistelen lukeneeni, että kranaattien sijasta putket oli täytetty vedellä, joten aseet oli muutettu vesitykeiksi.

Arvo Tuomisen ohjelmassa kerrotaan, että Inon linnakkeessa olisi valtavan kokoisia luolia, jotka ovat 300 metriä pitkiä ja 80 metriä leveitä. Korkeutta ei kerrottu, mutta yleensä kallioluolat ovat holvimaisia, joten korkeutta näillä kolmen jalkapallokentän kokoisilla luolissa saattaa olla kymmeniä metrejä. Numerohulluna ihmisenä mietiskelen, että 30 metriä X 8 metriä olisi jotenkin uskottavampi luolien koko.

Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Inosta kerrotaan noin varttitunnin kohdalla https://areena.yle.fi/1-3458750

Monte-Criston kreivi

Vaikka olen kirjajuoppouteni vuoksi ollut valtaosan elämästäni nenä kiinni kirjassa, Monte- Criston kreiviä en ole koskaan lukenut ja vaikka en yleensä seuraa tv-sarjoja, koska pidän niiden katselua ajanhaaskuuna, joka johtaa tärviöön, niin tänä iltana aion ryhtyä seuraamaan tv-sarjaa Monte-Criston kreivi.

Tavallaan Monte-Criston kreivi liittyy sukuni historiaan sikäli, että se radioitiin kuunnelmasarjana jo ennen sotia ja vaarini Jussi Könönen kuunteli sarjaa innokkaasti. Vaarini radiokuunteluharrastuksen oli mahdollistanut kirjailija-päätoimittaja Jussi Kukkosen teknisesti erittäin lahjakas vanhin poika Veli Kukkonen, joka oli valmistanut vaarilleni radion ja tuonut siten kulttuurin Suonenjoen Rieponlahden erämaakylään.

Luulen, että kyseessä oli ns. kideradio, jonka kuunteluun ei sähköä tarvittu, sillä mikäli asiaa yhtään ymmärrän, laite otti käyttövoimansa suoraan radioaalloista. Kideradio oli pieniääninen ja ilmeisesti sitä kuunneltiin kuulokkeiden avulla. Mikäli kansalaisopisto joskus järjestää kideradion teko kurssin, tulen kurssille ilmoittautumaan, koska luulen, että kideradio toimii myös poikkeusaikoina silloinkin, jolloin netti- ja sähköverkko lakkaavat toimimasta.

Kukkosten suku on enemmänkin taiteellisuuteen taipuvaista, joka taipumus välillä on ilmennyt suoranaisena taiteellisena boheemiutena, joten luulen, että Veli Kukkonen oli perinyt kiinnostuksensa tekniikkaan äitinsä puolelta Könösten suvusta.  Esimerkiksi hänen enonsa liikemies Otto Könönen, joka hankki Rieponlahden kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan, suunnitteli sota-aikana ihan vakavissaan tuulivoiman hyödyntämistä kylän sähköistämisessä.

Lahjakas Veli Kukkonen ei koskaan päässyt hyödyntämään kekseliäisyyttään siviilissä, koska hänen nuoruutensa meni sodassa ja jatkosodan lopulla hän kaatui luutnanttina Ilomantsin kovissa korpitaisteluissa. Monenlaisia sotatieteellisiä tutkimuksia on maassamme tehty, mutta vielä on tekemättä tutkimus siitä, miten paljon kansamme älykkyysosamäärä laski, kun suhteettoman suuri osuus kansamme parhaista pojista kaatui nuorina joukkueen johtajina viime sodissa. 

Jostain olen lukenut, että suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä oli vähän aikaa sitten pari pistettä muiden pohjoismaalaisten alapuolella ja sen asian saattaa sota selittää. Nykyään suomalaiset menestyvät älykkyystesteissä jopa muita pohjoismaita paremmin, jonka seikan saattaa selittää pitkä rauhanaika ja ehkä jossain määrin myös se, että muissa Pohjoismaissa on paljon maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet muualta kuin Kauko-Idästä.

https://www.geni.com/people/Veli-Johannes-Kukkonen/6000000027892976811

Birgerin syrjähyppy

Harmi, että Yle on tällä hetkellä vähissä varoissa, koska Kuopion kaupunki on niin paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki ja kaupunkia hallinnut Hallmanien yrittäjäsuku niin värikästä, että suvun vaiheista saisi tv-sarjan, jonka rinnalla jokin Dallas olisi vain amatöörimäistä puuhastelua.

Lasse Lehtisen Hallman-kirja ei ole pelkkää hymistelyä, kuten sukuhistoriat yleensä ovat, vaan Hallmaneista kerrotaan rehellisesti myös vähemmän myönteisiä asioita. Kirja paljastaa, esimerkiksi sen, että sukukonsernin perustaja Birger Hallman oli bisneksien lisäksi kovasti kiinnostunut myös naisista. Harva ei ollut se kerta, jolloin hän asuntonsa ikkunasta kadulle katsellessaan huusi pojalleen, että: "Tuuppa paeka kahtommaan! Nyt on hyvännäkönen naenen".

Birger oli myös innokas mies saunomaan Väinölänniemen kuuluisassa kylpylässä ja kerran eräs häntä paljon vanhempi kylvettäjä Anna, joka oli jo seitsemän lapsen äiti, kylvetti häntä niin perusteellisesti, että seitsemäntoista vuotta myöhemmin Anna kuolinvuoteellaan tunnusti nuorimmalle tyttärelleen, ettei tämän isä olekaan hänen aviopuolisonsa juoppo renkimies Pekka Voutilainen, vaan tunnettu kauppaneuvos Birger Hallman.

Kylvettäjän suvussa säilyi tieto tapauksesta ja kun geenitekniikan kehitys teki mahdolliseksi lähes sadan vuoden takaisen isyysasian selvittämisen, kylvettäjä Annan tyttärenpoika, joka toimi Kuopion yliopistollisen keskussairaalan silmäosaston ylilääkärinä ja dosenttina, teetätti tarvittavan testin ja se paljasti, että hän tosiaankin oli Birgerin jälkeläisiä. Kirjan valokuva todistaa, ettei Hallmanin suvun edustaja ollenkaan pahastunut, kun uusi yllättävä sukulaismies esittelee hänelle geenitestin tulosta.

Hellittämättömät Hallmanit on iso ja kaunis eikä suinkaan halpa kirja: https://www.prisma.fi/tuotteet/111024358/lehtinen-hellittamattomat-hallmanit-kuopiolaisen-kauppahuoneen-150-vuotta-111024358

Nilsiän kirkon alttaritaulu

Vaikka Telluksen tilanne onkin katastrofaalinen, jouduin juuri päästämään oikein selkäkeikkanaurun, kun luin Lasse Lehtisen kuopiolaisesta Hallmanien yrittäjäsuvusta kertovaa kirjaa Hellittämättömät Hallmanit. Tosin teoksen alkuosasta päätellen kirjan parempi nimi saattaisi olla Hillittömät Hallmanit.

Selkäkeikkanauruni pääsi siinä vaiheessa, kun luin taiteilija Juho Rissasen Nilsiän vaiheista, hänhän vietti nuoruudessaan pitkän ajan Nilsiässä, jossa hän maalasi alttaritaulun pitäjän kirkkoon. Boheemiuteen taipuvaisen Rissasen maalausurakka venähti pitkäksi ja taulun hinnastakin syntyi taiteilijan ja seurakunnan välillä eriävä näkemys, jonka seurauksena taiteilija kosti kokemansa vääryydet, tosin suhteellisen lempeällä tavalla.

Nimittäin Lehtinen kertoo, että taulun yksikään kasvo ei täsmää Lähi-Idän kansojen rotupiirteiden kanssa, vaan paremminkin taulun väki muistuttaa nykyään Nilsiän Pallohaukkojen jalkapallokatsomon yleisöä. Taulun sadan päämiehen kypärän mallikin on löytynyt Nilsiän VPK:n varusvarastolta. 

Tosin kaikkien nilsiäläisten kanssa Rissanen ei riitaantunut, vaan moni sikäläinen naisenpuoli jäi kaivaten muistelemaan hurmaavaa taiteilijaa. Uskon, että varsinkin eräs alttaritaulun mallina ollut Saimi jäi Rissasta kaipaamaan, koska taiteilija oli saattanut hänet raskaaksi. Vihille meno tosin jäi, koska Saimi ei halunnut lähteä kulkumiehen matkaan.

Sikäli Juho Rissanen liittyy Hallmanien vaiheisiin, että kauppaneuvos Birger Hallman tarjoutui maksamaan Rissasen lasimaalauksen Kuopion Tuomiokirkkoon, mutta seurakunta piti taiteilijaa liian syntisenä tähän tehtävään. Lähestymiskieltoa maamme laki ei siihen aikaan tainnut tuntea.

Nilsiän kirkon alttaritauluun nimeltään Kristus haavoitettuna voittajana voi tutustua tässä linkissä: https://www.kirkkojakoti.fi/usko/kristus-haavoitettuna-voittajana/

Hullut

Taas olen eri mieltä Trumpin kanssa, joka oli äsken väittänyt, että Putin on tullut hulluksi. Väitteestä tulee mieleeni vanha savolainen sananlasku, jonka mukaan hullu hullun tunnistaa. Itse en kuitenkaan pidä Putinia hulluna, vaan vaarallisen julmana heittiönä, mutta jos Haagin sotarikostuomioistuin on hänen syyntakeisuudestaan toista mieltä mielenterveysseikkojen vuoksi, tulen kunnioittamaan oikeuden päätöstä.

Putin mentaalihygienian tilaa enemmän minua mietityttää Trumpin mentaalihygienian tila ja arvioisin hänellä olevan jonkinlainen persoonallisuushäiriö, josta saattaa olla tulevaisuudessa ihmiskunnalle myös hyötyä. Trump vaikuttaa olevan kovasti mielissään imartelusta ja niinpä, jos Stubb ehtii tämän lukea, niin kerron hänelle, että nyt hänellä on oiva tilaisuus soittaa golfkaverilleen ja kertoa, että Suomen ulkopoliittinen johto haluaa, että Trumpin loistava suunnitelma Gazan uudelleen rakentamisesta käynnistetään välittömästi, mutta palestiinalaisia sieltä ei kuitenkaan siirretä minnekään.

Gazan kaupungin, joka ennen tuhoaan oli asukasmäärältään melkein Helsingin kokoinen, nimetään Trumpcityksi, rakennetaan matkailuparatiisiksi, jonka keskeiselle paikalle pystytetään kullitettu Trumpin patsas, joka on samankaltainen kuin Pohjois-Koreassa olevat Kimin suvun hallitsijoita esittävät patsaat, mutta kooltaan se tulee olemaan valtavan paljon suurempi. Gazan kaistan, joka on pinta-alaltaan 400 km2 ja jossa asuu nyt yli kaksimiljoonaa ihmistä, nimi muutetaan raamatullisesti Edeniksi ja se rakennetaan nimensä mukaisesti paratiisiksi.

Stubb, voisi puhelussa myös korostaa, että sitten kun Gaza-projekti on saatu valmiiksi, presidentti Trumpille myönnetään Nobelin rauhanpalkinto ja hänet voisi vallan mainiosta julistaa myös pyhimykseksi. Uskon, että Trump tulee suhtautumaan Stubbin imartelevaan esitykseen myönteisesti.

https://yle.fi/a/74-20139404

Gazan lomaparatiisi

A-Talk-ohjelmassa jämäkkä suomalainen everstiluutnantti Juha Mäkelä kertoi, ettei usko, että yksikään eurooppalainen armeija suostuu Gazan väestön pakkosiirtoon ja hän oli myös sitä mieltä, että logistisesti 2 miljoonan ihmisen pakkosiirto on nykyaikana mahdoton operaatio, sillä se on Normandian maihinnousua vaativampi tehtävä.

Itse rohkenen olla asiassa eri mieltä. Luulen, että vaikka Israelin vakinainen armeija kieltäytyisi pakkosiirrosta, niin eiköhän operaation toteuttamiseen löydy vapaaehtoisia pyssymiehiä, sillä ainakin länsimaiden miehistä muutama prosentti on psykopaatteja, joita tunnesyyt eivät estä kauheuksista. Runsaat 80 vuotta sitten Euroopassa kansanmurha onnistui eivätkä moraaliset tai logistiset syyt sitä estäneet.

Gazalaisten pakkosiirtoa hankaloittaa myös se, että Israelin naapurimaat eivät suostu ottamaan palestiinalaisia vastaan. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Libanon ja Jordania ovat kunnostautuneet palestiinalaisten vainoamisessa. Muistelen jopa, että aiemmin oli se tilanne, että Jordania oli surmannut palestiinalaisia Israelia enemmän, mutta viimeaikaiset Gazan tapahtumat ovat luultavasti nostaneet Israelin tilastokärkeen.

Huomaanpa muuten olevani Trumpin kanssa pitkälle samaa mieltä Gazan tulevaisuudesta. Kannatan Trumpin suunnitelmaa siitä, että nykyinen täysin tuhottu 400 km2:n suuruinen Gaza Välimeren rannalla jälleenrakennetaan ja muutetaan Monacon kaltaiseksi lomaparatiisiksi maailman rikkaille. Siitä tosin olen Trumpin kanssa eri mieltä, että en kannata palestiinalaisten pakkosiirtoa, vaan sitä, että heidät otetaan töihin tulevaan Gazan lomaparatiisiin.

Tämä Gaza-keskustelu kannattaa katsoa: https://areena.yle.fi/1-72481046

Itä-Suomen pelastaminen

Ukrainan sodan ajan olen surrut sitä, miten Itä-Suomen oikein käy. Parikymmentä vuotta sitten, jolloin Venäjästä näytti tulevan normaali eurooppalainen valtio, kuvittelin, että Itä-Suomella menee kohta yhtä lujaa kuin tsaarin vallan aikaan, jolloin esimerkiksi Kitee oli maamme tieteellisteknisen kehityksen kärjessä, sillä maamme ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen puksutteli siellä. 

Vähän Ilmarista myöhemmin maamme ensimmäinen moottoriajoneuvo höyrytraktori Annikki liikennöi Karttulan teillä tuossa ihan lähellä paikkaa, jossa tätä kirjoitan. Ikävä myöntää, että katuvalot tosin tulivat Karttulaan vasta Helsingin jälkeen. Tieteellisteknisen kehityksen lisäksi myös kulttuuri kukoisti tsaarin aikaan Itä-Suomessa enkä malta olla mainitsematta Kuopiossa asuneita Ahoa, Canthia, Halosia enkä Järnefeltejä. 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Putin ja hänen roistokaverinsa olisi saatava tuomiolle Haagiin ja että Venäjän tulisi maksaa noin tuhat miljardia euroa sotakorvauksia Ukrainalle, mutta siitä huolimatta olen pitkään miettinyt, miten Itä-Suomelle tärkeät kauppasuhteet roistovaltio Venäjään voitaisiin  jälleen avata, mutta en ole keinoa keksinyt.

Mutta Arvo Ei-Poika Tuominen on viisaana miehenä keinon keksinyt. Nimittäin Viipurin ja Vainikkalan välille olisi saatava koko ajan liikennöivä lättähattuvuoro. Lättähattu ei mahdollistaisi välineellistettyä maahanmuuttoa, sillä Viipurissa kyytiin tulevien matkustusasiakirjat tarkistettaisiin ennen kyytiin pääsemistä. Luulenpa, että Viipuri-Vainikkala- lättähattu olisi hyvin suosittu, ja Itä-Suomen matkailuyrittäjät ja kauppiaat löisivät rahoiksi. Mielestäni matkan aikana venäläisille olisi syytä lukea Putinin hallinnon ja Ukrainan sodan vastaisia tiedotteita.

Arvo Ei-Poika Tuomisen haastattelun voi katsoa tästä: https://www.mtv.fi/lyhyet/d5965192b69a51d728be/video-pelko-yhdistaa-venajan-naapurimaita?fbclid=IwY2xjawKehFpleHRuA2FlbQIxMQBicmlkETFjVVVqWmlsaERZa1paelpnAR6BKQeVLSXgX6Gjq-uRQ6PegIBtTzoCp-gnSTsOmM8fmMzixxgawl5zqcb5tA_aem_JNNeVGCxU5ubHix4ClKivQ

Luvattu maa

Koska meno Lähi-idässä alkaa olla vanhatestamentillista, olen yrittänyt selvittää käsitettä Luvattu maa, josta Raamuttu kertoo. Raamattuhan kertoo, että Jumala lupasi Abrahamin jälkeläisille suurehkon maa alueen Egyptin rajapurosta Eufratin virtaan asti. Lupaus annettiin noin 4.000 vuotta sitten, joten lupaukseen liittyy tulkinnanvaraisuuksia. Ovathan esimerkiksi arabitkin Abrahamin jälkeläisiä. 

Monet tutkijat pitävät Abrahamia pelkkänä taruolentona ja tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että nykyajan juutalaisten enemmistö on ainakin jonkun lukemani tutkimuksen mukaan ateisteja ja pitää jumalia ja muita henkiolentoja taruolentoina, kuten jo alikersantti Lahtinen teki ja joutui asian vuoksi vuonna 1941 yhteisössään pilkan kohteeksi, koska siihen aikaan luultavasti noin 90 % suomalaisista uskoi Jumalaan. Luin juuri kevään kohu-uutuudesta Jumalan synty -kirjasta, että nykyään vain 27 % suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan.

3000 vuotta sitten juutalaisten ilmeisen oikeistopopulistinen poliittinen johtaja Mooses, jota häntäkin moni tutkija pitää taruolentona, kertoi saaneensa Jumalalta ilmoituksen, jonka mukaan Luvattu maa kuuluu juutalaisille, joilla on oikeus se vallata silloisilta asukkailta. Tämän jumalallisen ilmoituksen puutteena oli se, ettei Moosekselle selvästi kerrottu, miten Luvatun maan alkuperäiskansojen kanssa tulisi menetellä. 

Tosin yhden kansan osalta Jumala käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan antoi selvän menettelyohjeen:  1. Sam. 15:3 ”Näin sanoo Herra Sebaot [Jumala]: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.”

Jumala myöskin kerrassaan käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan yllytti tuhomaan amalekilaiset niin, ettei heistä jää mitään muistoa historiaan ja niin melkein myös tapahtui, koska tutkijat eivät ole pystyneet selvittämään, keitä amalekilaiset oikein olivat. Itse epäilen, että joku juutalainen uskonoppinut tulee vielä siihen tulokseen, että amalekilaiset ovatkin nykyisiä palestiinalaisia.

Tässäpä lisätietoa Luvatusta maasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luvattu_maa
 
 

Umayya Abu-Hanna

Sikäli tuo Palestiinan alkuperäisväestön kansanmurha koskettaa minua erityisesti, koska opiskeluaikanani 1980-luvun alussa asui naapurinani Hoas Koivukylässä viehättävä ja älykäs palestiinalaisneitonen Umayya Abu-Hanna, joka myöhemmin tuli koko kansalle tutuksi Ylen ajankohtaisohjelmien toimittajana ja sanomalehtien kolumnistina. 

Koivukylässä asuessani en vielä tiennytkään, että Umayya Abu-Hanna oli melkein Suonenjoen tyttöjä ja vähää vaille sukulainen. Nimittäin hän oli tullut Suomeen Hänninen-nimisen suonenjokelaisen YK:n rauhanturvaajan puolisona. Lähes kaikkien alkuperäistä ja väärentämätöntä alkuperäisväestöä edustavien suonenjokelaisten sisällä asuu pieni Hänninen. 

Esimerkiksi itseni kaukainen esivaari jopa molempien vanhempieni kautta on Pekka Hänninen, jonka sukunimi tosin muuttui aluksi Sianjalkaseksi, koska kirkkomatkoilla Pieksämäelle Hännisen suvun miehillä oli tapana kantaa kontissaan sianjalkaa, joka tapa herätti Suonenjoen ulkopuolella jostain syystä huomiota. Sittemmin tuo komea Sianjalkanen-sukunimi lyheni ikävä kyllä pelkäksi Jalkaseksi. 

En ihmettele yhtään viehättävän palestiinalaisneitosen parivalintaa, sillä ainakin Savon Sanomat paljasti joskus ihan tieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan savolaismiehet ovat todistettavasti maamme parhaita rakastajia, niin yllättävältä kuin se saattaakin kuullostaa, koska harva enää muistaa vilttikäärömies Rahikaista Tuntemattomasta sotilaasta.

Umayya Abu-Hannan omaelämänkerrallisessa teoksessa Nurinkurin kerrotaan, kuinka ihan Suomen aikojen alussa, jolloin Umayya ei vielä kunnolla hallinnut kieltämme, tuli aviomiehen suonenjokelaisia sukulaisia kylään. Nuori miniä halusi ilahduttaa mukavaa anoppiaan kahvipöydässä ja huudahti hänelle iloisesti ”haluan pillu”. 

Kun kukaan ei tuntuvan ymmärtävän pyyntöä, uusi miniä entistä kuuluvammin ”haluan pillu”. Jostain syystä appiukko alkoi tässä vaiheessa innokkaasti kertomaan edellisen päivän säästä. Selityksenä mainittakoon, että arabeille vokaalit ovat vaikeita oppia ja että anoppi oli leiponut herkullista pullaa, jota Umayya halusi maistaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Umayya_Abu-Hanna

 

Naisen suurin tyydytys

Vaikka suomalaiset ovat tutkimusten mukaan ylivoimaisesti maailman onnellisin kansa, niin olen havainnut, että varsinkin monet naiset eivät ole elämäänsä kovin tyytyväisiä, vaan etsivät innolla ohjeita onnellisuutensa lisäämiseen. Kirja nimeltään Kotien salainen armeija saattaa hyvinkin auttaa lisäonnen löytymiseen. 

Kotien salainen armeija kertoo siitä, miten Kotiliesi-lehti oli viime sotien aikana mobilisoimassa maamme naisia eräänlaiseksi sukkapuikkoarmeijaksi tukemaan maamme sotaponnisteluja aikana, jolloin iso osa maamme miehistä oli rintamalla. Tosin luulen, etteivät maamme nykyiset naiset olisi yhtä halukkaita uhrautumaan isänmaan hyväksi, vaan lentolipun ostaminen jonnekin kauas saattaisi olla houkuttelevampi vaihtoehto.

Kirjasta löytyy paljon hyviä ohjeita elämänhallintaan kovissa oloissa ja mielestäni kolme tärkeintä ovat seuraavat:

1. Lopeta aktiivinen radion kuuntelu. (Nykyaikana ohje koskee tietysti myös sosiaalisen median seuraamista.) Tiedotusvälineiden, radion ja sanomalehtien viimeisimpien tietojen seuraaminen aiheuttaa turhaa pelkoa. Lisäksi perheenemäntien aika on rajallinen, koska heidän tehtävänään on myös rintamalle lähteneiden miesten työt. Perheenemäntien toimeliaisuuden pitää nyt suuntautua perheen ja kodin ylläpitoon eikä yhteiskunnallisiin asioihin.

2. Ole rohkea. Rohkeuden saavuttaa parhaiten keskittymällä työhön ja lopettamalla turhanaikainen ajattelu.

3. Luovu turhista haaveista. Nyt jos koskaan on aika laittaa sivuun. haaveilut omasta urasta tai opiskelusta. Suurimman tyydytyksen nainen saa lopulta pienviljelijäemäntänä. Luulenpa, että harva on se nykyajan suomalaisnainen, joka on tullut ajatelleeksi, että pienviljelijän emäntänä toimiminen tuottaa suurimman tyydytyksen.

https://atena.fi/kirjat/kotien-salainen-armeija

Gazan kauheudet

Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnatonta vyöryä seuratessani palasi mieleeni Matti Paloheimon kirja Matkamiehen muistelmat parinkymmenen vuoden takaa. Matti Paloheimo on kirjailija ja teologi, joka toimi aikoinaan Valtion elokuvatarkastamon johtajana. Lisäksi hän on runoilija Oiva Paloheimon poika. Isä muistetaan parhaiten kansakoulun lukukirjassa olleesta humoristisesta runosta “Auttamaton Pekka”, joka oli bavuurinumeroni kansakoulussa.

Matti Paloheimo ei sen sijaan ole mikään humoristi ainakaan teoksen Matkamiehen muistelmat perusteella. Matka, elämän vertauskuva, on kirjan teema. Paloheimon matka alkaa pyörän selässä lapsuuden maisemissa Hämeessä, jatkuu antiikin ja renessanssin Roomassa poiketen sitten Espanjan aurinkorannikon kautta Lähi-Itään.

 

Siellä teologikirjailija seisoo rintamien välissä keskellä Lähi-Idän konfliktia. Kristityn kirjailijan palestiinalaisnäkökulma varmasti hätkäyttää suomalaisia. Tosin jo parikymmentä vuotta sitten YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan, että mikäli jotakin todella aggressiivista kansaa, kuten suomalaisia tai vaikkapa jugoslaaveja (siis jo ennen Balkanin viimeisiä sotia), olisi kohdeltu yhtä väärin kuin palestiinalaisia, olisivat seuraukset vielä nykyistäkin pahempia.

 

Juutalaisten diaspora käynnistyi vuonna 135, jolloin roomalaiset kielsivät kapinoivia juutalaisia asumasta Jerusalemissa tai sen läheisyydessä. 1400-1500-luvuilla palasi vähäinen määrä juutalaisia ns. Pyhään maahan paetessaan Euroopan vainoja. 1800-luvun lopulla muutto jatkui ja vuonna 1917 alueella asui 670 000 arabia ja 55 000 juutalaista, joista suurin osa oli muuttanut edellisten vuosikymmenien aikana. 1920 muutto kiihtyi ja se synnytti alkuperäisväestössä ymmärrettävästi voimakasta vastustusta.

 

1947 juutalaisten kansanmurhasta kauhistunut Länsimaiden hallitsema YK päätti maksattaa Euroopassa tapahtuneiden hirveyksien laskun palestiinalaisilla ja ehdotti Palestiinan jakamista siten, että arabien alue olisi käsittänyt suunnilleen nykyiset miehitetyt eli huonoimmat alueet ja Israel olisi saanut 56 % alueesta, vaikka alueen väestöstä oli juutalaisia vain 33 %. Kummallista oli sekin, että ehdotetun Israelin puoliskossa olisi ollut arabienemmistö.

 

1948 Israel julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi, jolloin kaikki ympärillä olleet arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun, mutta lyötiin verissä päin takaisin. Yllättävä tieto on, että Israelin suurelta osin Neuvostoliiton aseistama armeija oli yhdistynyttä arabiarmeijaa suurempi. Suurin osa Israelin alueella asuneista arabeista eli 700 000 - 800 000 pakeni tai pakotettiin lähtemään kodeistaan. Tapahtui samanlainen etninen puhdistus kuten myöhemmin Balkanin alueella. 

 

Tällä hetkellä Israelin alueella asuu pari miljoonaa palestiinalaista, miehitetyillä alueilla nelisen miljoonaa, Jordaniassa 2,3 miljoonaa, Syyriassa on lähes 600 000 ja Libanonissa melkein 500 000. Varsinkin pitkälle koulutetut kristityt palestiinalaiset, joita on nykyään noin 140.000, ovat muuttaneen myös muualle maailmaan ja niinpä esimerkiksi Chilessä asuu lähes 200.000 palestiinalaista. 

 

Näin on syntynyt Palestiinan pakolaisongelma, joka vaikuttaa toivottomalta ratkaista, varsinkin kun asiaa ovat vielä mutkistamassa uskonnot, öljy ja vesi sekä se, että maailman mahtavin mies haluaa muuttaa vain 400 km2:n suuruisen yli kahden miljoonan asukkaan Gazan gheton lomaparatiisiksi. Jostain olen myös lukenut, että maailman mahtavin mies suunnittelee myös Lähi-Idän pakolaisongelman ratkaisemista siten, että palestiinalaiset pakkosiirrettäisiin Libyaan, Sudaniin tai Somaliaan, joissa maissa jo nyt käydään sisällissotia. 

 

Enpä malta olla kertomatta, että TV:ssä oli muutama vuosi sitten dokumentti, jossa kerrottiin, että toisen maailmansodan alla Usa suunnitteli juutalaisten siirtämistä Alaskaan, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että suomalaiset olisivat parempia Alaskan asuttajia. Maailman mahtavin mies voisi harkita myös sitä, että halukkaille palestiinalaisille tarjottaisiin mahdollisuutta siirtyä vaikka Alaskaan tai sitten väestön ikääntymisestä ja sukurutsasta kärsivään Suomeen.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan maailmantilanteeseen sopivaa hyvää musaa: https://www.youtube.com/watch?v=o66pdbW3Ysk

Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon

Tietooni on saatettu, että panssarikenraali Patton halusi heti toisen maailmansodan päätyttyä hyökätä Neuvostoliittoon, jolta silloin vielä puuttui ydinase. Patton kuoli autokolarissa joulukuussa 1945, joka onnettomuus saattoi olla maailmalle onni. Kolarin syytä en ole onnistunut selvittämään. Voi olla, että länsiliittoutuneiden sotilaspiireissä oli muitakin hyökkäyshaluisia, mutta esimerkiksi se tieto, jonka mukaan itse Iso-Britannian pääministeri Churchill olisi sodan jälkeen todennut, että taidettiin teurastaa väärä sika, on ilmeisesti väärä tieto.

Huolestuneena olen seurannut viime tuntien tapahtumia Suomenlahdella ja pelännyt, että Ukrainan sota on muuttumassa maailmansodaksi sen jälkeen, kun Venäjä uskalsi loukata Nato-maa Viron ilmatilaa ja puuttua Nato-maa Viron tankkerin kulkureittiin, mutta jonkun verran minua lohduttaa se, että Trump ei tule aloittamaan sotaa Venäjää vastaan.

Nimittäin luin Luke Hardingin ansiokkaan kirjan Salajuoni - Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon ja sen luettuani olen vakuuttunut, että Putin on saanut apupoikansa Usa:n presidentiksi eikä apupoika mielellään nouse isäntäänsä vastaan. Hardingin kirjan mukaan KGB jo 1970-luvun lopulla onnistui uhkauksien, lahjonnan ja kiristämisen keinoin saamaan nuoren hyödyllisen idiootti Trumpin palvelukseensa. 

Luulen, että EU:n sotilastiedustelu on perillä tilanteesta, mutta asia on sen verran arka, ettei raskauttavaa tietoa Usa:n presidentistä uskalleta julkistaa. Hardingin kirja ilmestyi englanniksi jo vuonna 2017 ja se, ettei kunniastaan arka Trump ole nostanut kunnianloukkausjuttua, todistaa tietojen pitävän paikkansa.

Salajuoni-kirja näyttää olevan alennusmyynnissä: https://intokustannus.fi/kirja/salajuoni-venaja-auttoi-trumpin-valkoiseen-taloon/

 

Trump ja Patton

Ymmärrän nyt presidentti Trumpia ja hänen kannattajiaan pikkuisen enemmän, koska katsoin Panssarikenraali Patton-elokuvan. Aiemmin oletin, että Trump on oppinut rehvastelevan, öykkärimäisen ja rivopuheisen roolinsa nyrkkeilijä Mohammad Alilta, mutta niin ei olekaan, koska Ali ei ollut rivopuheinen. Sen sijaan Trump matkii selvästi panssarikenraali Pattonia. 

Tosin huomasin, että elokuvan alkukohtaus, jossa Patton pitää valtavan tähtilipun ääressä kannustuspuheen Normandian maihinnousuun valmistautuville joukoilleen, on pahasti sensuroitu pahimpien rivouksien osalta. Alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan pitkän tajunnanvirtapuheen loppuosalta seuraava:

”Jos teihin osuu, te voitte silti vielä taistella. Sekään ei ole paskapuhetta… Joka saatanan miehellä on oma tehtävänsä. Yhdenkään miehen ei pidä ajatella vain itseään vaan myös kaveriaan, joka taistelee hänen vierellään. Me emme halua pelkureita tähän armeijaan. Heidät pitäisi nitistää kuin kärpäset. Jos he jäävät eloon niin he palaavat kotiin ja siittävät lisää pelkureita. Naimatouhut pitää jättää niille jotka taistelevat. Rohkeat miehet siittävät lisää rohkeita miehiä.

Painakaa tämä mieleenne miehet! Te ette tiedä, että minä olen täällä… Näytetään niille saatanan saksalaisille. Minä tahdon, että ne saksalaiset kusipäät nousevat takajaloilleen ja ulisevat: ”JEESUS KRISTUS! NYT SE PERKELEEN KOLMAS ARMEIJA JA SE SAATANAN PATTON TULEE TAAS!” 

Itselleni on muuten jäänyt epäselväksi, mitä Pattonin puheen kummallinen ja epäselvä lause "Te ette tiedä, että minä olen täällä…"oikein tarkoittaa. Siinä olisi väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle sotahistorian lisenssille. Panssarikenraali Pattonin voi katsoa alla olevasta linkistä:

https://areena.yle.fi/1-70251229

Jarkko Lahti Simo Häyhänä

Vallan riemastuin kerrassaan, kun luin lehdestä, että Simo Häyhää kovasti ulkonäöltään muistuttava Jarkko Lahti on valittu pääosaan Häyhästä kertovaan elokuvaan, jonka nimen uskon kansainvälisiä markkinoita varten olevan Bélaja Smert, joka suomeksi tarkoittaa valkoista kuolemaa. 

Yhdennäköisyyden lisäksi Häyhää ja Lahtea yhdistävät myös karjalainen tausta. Häyhä oli Rautjärveltä ja lehti kertoi Lahden äidin suvun olevan Uukuniemeltä ja Saarelta. Vallan riemastuin kerrassaan, kun luin näyttelijän olevan uukuniemeläistä sukujuurta ja kuulustelin sosiaalisessa mediassa häntä asiasta. Näytelmätaiteen professori Lahti tunnustikin nopeasti äidinäitinsä olleen Ristlahden Kettusia, jotka muuttivat 30-luvulla Mikkolanniemeen. 

Tuo Ristlahti onkin sopiva sukutausta Simo Häyhän esittäjälle, koska vuonna 1614 siellä käydyssä taistelussa, joka taisi pikemminkin olla rajakahakka, ratkaistiin, tulisiko Suomi, isiemme maa, kuulumaan Itään vai Länteen. Munckin johtamat ruotsalaiset voittivat Räsäsen johtaman Idän, eli venäläisten ja karjalaisten muodostaman yhdistelmäjoukkueen ja sen seurauksena minäkin naputtelen tätä latinalaisin kirjaimin.

Sodissa harrastetaan yleisesti paljon propagandaa ja se tieto, että Simo Häyhä olisi surmannut 542 neuvostoliittolaista sotilasta on käsittääkseni paljon propagandaa. Nimittäin Häyhän surmatilastoon sisältyvät pelkästään kuolleet eikä haavoittuneista puhuta mitään. Viime sodan aikana haavoittuneita oli kaksi kertaa enemmän kuin kaatuneita, joten nykyisen Ukrainan sodan terminologialla pitäisi sanoa, että Häyhä eliminoi noin 1500 vihollista, eli surmattujen lisäksi syntyi noin 1000 sotainvalidia, joista osa jopa neliraajahalvaantuneita. 

Jostain syystä edellä kertomastani suomalaiset sotahistoriantutkijat vaikenevat ja syy lienee se, josta Antti Tuurin Talvisota-kirjassa kerrotaan. Siinähän eräs eteläpohjalaisisäntä kertoo pojastaan, joka jo talvisodan ensimmäisenä päivänä tappoi puukolla kymmenen r---ää. Hakalan Martti ihmetteli, ettei hän ollut kuullut moisesta tapauksesta ollenkaan, jolloin isäntä paljasti, että asia pidetään salassa, koska jos ulkomaille leviäisi tapauksesta tieto, suomalaisia alettaisiin pitämään raakalaiskansana.

https://yle.fi/a/74-20161892   

Nepotismi

Mietinpä suvun suosimista, jota myös nepotismiksi kutsutaan. Huomasin nimittäin Urho Kekkosen sukupuuta tutkiessani, että hänen äitinsä oli sukunimeltään Pylvänäinen ja kotoisin Kangasniemeltä. Kangasniemeltähän oli kotoisin myös Kekkosen keskeinen tukihenkilö Ahti Karjalainen, joka tosin myöhemmin muuttui Kekkoselle liian vaaralliseksi kilpailijaksi. Kuitenkaan tutkimusteni tässä vaiheessa en ole pystynyt todistamaan Kekkosen ja Karjalaisen sukulaisuutta.

Tarkastin Genistä myös sen, että vaikka Urho Kekkosen ja hänen keskeisen tukihenkilönsä kirjailija-päätoimittaja Jussi Kukkosen esi-isät kaskesivat samoja erämaita Sisä-Savossa, niin ainakaan lähisukua miehet eivät olleet toisilleen. Eivätkä miehet olleet myöskään urheilijakaveruksia, sillä kun eräässä satasen loppukilpailussa lähtöviivalle asettuivat Kekkonen, Kokkonen, Kukkonen ja alkuerien paras kakkonen, niin tuo Kukkonen ei ollut Jussi vaan Rietu Kukkonen, joka muistetaan Anssi Kukkosen isänä. Tosin minulle on kuitenkin kerrottu, että sisäsavolaisilla Kukkosilla oli nopeat lihassolut, sillä Jussin poika Kainuun Sanomien päätoimittajana isänsä jälkeen 35 vuotta toiminut Otso olisi pinkonut satasen 11 sekuntiin.

Itse epäilen, että Kainuun Sanomien päätoimittaja Jussi Kukkonen oli keskeinen vaikuttaja siihen, että Kekkosesta tuli presidentti. Oletan, että umpisavolainen Jussi Kukkonen loi umpisavolaisesta Urho Kekkosesta myyttisen Kainuun nälkämaiden savutorpan pojan. Itse olen Kekkosen syntymäkodissa vieraillut ja minusta Pielavedellä sijaitseva ns. Lepikon torppa oli aikoinaan lähinnä kartano ja taisi Urhon metsäyhtiötä palvelleella pikkuherra isällä olla jopa piikoja apunaan talon pidossa.

Epäilen jopa sitä, että saattoi hyvinkin olla Kukkos-Jussi, joka retusoi aikoinaan Lepikon savutorppaa esittävästä kuvasta savupiipun pois, mutta unohti kuitenkin kuvaan piipulle johtavat tikkaat, jotka asiantuntijoiden mukaan kumosivat savutorppateorian.

Lepikon torppa oli aikoinaan pyhäpaikka ja muistelenpa, että joku Keskustapuolueen Kremliin matkannut valtuuskunta vei isännilleen lahjaksi hatullisen Lepikon torpan multaa. Olisi mielenkiintoista tietää, missä tuota multaa nykyään säilytetään. 

https://www.lepikontorppa.fi/

Urho Kekkonen, geni

Mielenkiintoinen on tuo netistä maksutta löytyvä sukututkimusohjelma Geni. Muistan, että lapsuudessani kerrottiin, että ensimmäiset rekisteröidyt Urho Kekkosen esi-isät asuivat Pieksämäellä, mutta Geni tietää kertoa, että Joroisista se ensimmäinen Kekkosen rekisteröity esivaari 1660-luvulla syntynyt Lauri Kekkonen löytyy. Hän muutti varmaankin kaskiviljelijäksi Pieksämäelle, mutta otaksunpa, että Suonenjoen Mustolanmäelle hän muuttikin. Nykyään Mustolanmäki kuuluu Suonenjokeen.

Muutaman sukupolven ajan Kekkosten suku pyöri pienellä alueella Sisä-Savossa, eli Suonenjoella, Rautalammilla ja Karttulassa, mutta luulenpa, että suku ei siirtyillyt montaa kilometriä, koska esimerkiksi Rieponlahden kylä, jossa Kekkoset myös polttivat kaskea, sijaitsee noiden kolmen kunnan rajalla.

Yksi presidentillisen suvun jäsen asui myös Kärkkäälässä ja ehkä hänen perujaan on kylällä sijaitseva Kekkosenkallio. Kuitenkin tässä yhteydessä korostan sitä, että sukututkimusteni mukaan kuuluisa kärkkääläläinen herrasmies Aapeli Kekkonen ei ilmeisesti ole presidentin sukua, koska Aapeli syntyi Heinolassa. 

Koska Aapeli oli herrasmies ja koska kaikilla kärkkääläläisillä piti olla lisänimi, kutsuttiin häntä kylällä syistä, joita voi vain arvailla, Hivelo Kekkoseksi. Hivelo oli aikansa PK-yrittäjä, koska hän yritti elättää itsensä myyskentelemällä leipomiaan pullia. Kylällä kiertävän tarinan mukaan eräällä myyntimatkalla ankara ns. luonnollinen tarve pakotti Hivelon kyykistymään tien varren pensaikkoon ja hän jätti pullakorinsa tielle. 

Paikalle sattui juuri silloin saapumaan eräs tarkastuskarjakko, jollaista siihen aikaan assistentiksi kutsuttiin, ja hän ryhtyi ihmettelemään tiellä lojuvaa pullakoria. Silloin Hivelo Kekkonen huusi puskastaan, että "anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta pullaa". Tarina todistaa, että Aapeli Kekkonen oli viimeisen päälle herrasmies.

https://www.geni.com/people/Urho-Kaleva-Kekkonen-Suomen-8-presidentti/6000000011285570299

Härkösläisyys

Pohjoisen ihmiset ovat taipuvaisia hurmosliikkeisiin. Suomussalmelaisen Antti-Kristus Juntusen vaiheita tutkiessani palautui mieleeni, että vuosikymmeniä sitten silloisen suuren hiihtosankarin Susi-Kalle Oikairaisen elämäkertaa lukiessani törmäsin siihen, että sodan jälkeen Oikaraisenkin kotikylällä tultiin siihen käsitykseen, että maailmanloppu tulee tiettynä ennustettuna päivänä ja kyseisenä päivänä kyläläiset kokoontuivat yhteen odottamaan ennustettua maailmanloppua.

Kun maailmanloppua ei alkanut kuulumaankaan, nousi lopulta yksi epäuskoinen ja kertoi, että kaipa ne lehmät kuitenkin pitää varmuuden vuoksi käydä lypsämässä. Maailmanloppua ei ainakaan sillä kertaa tullut. Luulen, että Kuusamon suunnalla vaikutti siihen aikaan  Härkösläisyydeksi kutsuttu herätysliike, joka näyttää olevan sukua Uukuniemi-herännäisyydelle.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että uukuniemeläistaustainen olympiavoittaja Arto Härkönen toimi urheilu-uransa jälkeen jonkin aikaa helluntailaisena saarnaajana, mutta härkösläisiä hän ei kuitenkaan ollut, vaikka sukunimi siihen suuntaan hieman viittaakin. Sittemmin Arto Härkönen luki itsensä papiksi ja toimi Helsingin suunnalla nuorisopastorina eläköitymiseensä asti.

Uukuniemeläiset heränneet eivät ole olleet taipuvaisia uskomaan maailmanloppuun kuusamolaisten lailla. Sen sijaan Uukuniemen heränneisiin lukeutunut kalakauppias Mikko Reponen ennusti muistaakseni vuonna 1938 Viipurin Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa, että kohta vieraan vallan sotajoukot marssivat Viipurin kaduilla ja että tämäkin kirkko kohta tuhotaan, elleivät viipurilaiset parannusta tee. Eivätkä viipurilaiset tehneet parannusta, vaan jatkoivat ns. hauskaa elämäänsä ja huonostihan siinä sitten kävi. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4rk%C3%B6sl%C3%A4isyys

Jeesus ja politiikka

Tietooni on juuri saatettu, että Trumpin kannattajat Amerikassa ovat ilmoittaneet uuden paavin olevan marxilainen. Tämä palauttaa mieleeni sen, että Antti-Kristukseksi kutsuttu kainuulainen saarnamies Antti Juntunen yhdisti myös uskonnon ja politiikan, koska Wikipedian mukaan Juntunen tutustui Yhdysvalloissa asuessaan työväenliikkeeseen ja hän yhdisti marxilaisuuden ja kodin perintönä saamansa kristillisyyden omaksi maailmankatsomuksekseen pitäen Jeesusta maailman ensimmäisenä kommunistina.

Ja vaikka en ole asiaan syvällisesti perehtynytkään, niin korostan sitä, että lienen ainut, joka Suonenjoen Yhteislyseosta on saanut uskonnosta todistukseensa kympin, ja tuon kympin antamalla arvovallalla rohkenen väittää, että kyllä risupartainen, pitkätukkainen, radikaali nuorimies, joka julistaa, että rikkaiden on hyvin vaikea päästä taivaaseen ja että ihokkaat on jaettava tasapuolisesti ihmisten välillä ja että pakolaisia on autettava, täyttää hyvinkin ainakin  tyypillisen perussuomalaisen mielestä tyypillisen vihervassarin tunnusmerkistön. 

Olen muuten törmännyt tutkimukseen, jonka mukaan nykyään Vihreät ovat suosituin puolue sekä pappien että rekisteröityjen jalkapalloilijoiden keskuudessa. Sen sijaan jääkiekkoilijat ovat jostain syystä kokoomuslaisia, kuten rikkailla on tapana.

Mielenkiinnolla odotan Pekka Niirasen kirjaa Ohrana Kekkonen ja jos se paljastaa, että nuori Urho veteli mustaan hansikkaaseen verhotulla nyrkillään turpaan Antti-Kristus Juntusta, tarkistan kantaani Kekkoseen, jota olen salaa mielesäni arvostanut viisaana reaalipoliitikkona. Neuvostoliiton konkurssin jälkeen Kekkos-vainaata pilkattiin, mutta nyt Ukrainan tapahtumien jälkeen häntä ei enää pilkata.

Tässä tietoa Antti-Kristuksesta, jossa olisi ainesta väitöskirjaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Juntunen

Antti-Kristus

Teemu Keskisarjan kirjan Raaka tie Raatteeseen mukaan maamme silloisen poliittisen poliisin nuori ja kovaotteinen Etsivän Keskuspoliisin agentti Urho Kekkonen kävi moottoripyörällä, jonka oletan olleen Harley Davidson-merkkisen, 1920-luvulla Suomussalmella kuulustelemassa syrjäseudun epäilyttäviä kansalaisia siihen malliin, että vallan veri virtasi. Ainakin Kekkosta tutkinut Lasse Lehtinen on kertonut, että nuorella ja riuskalla Urholla oli tapana pitää käsissään mustia nahkahansikkaita asiakkaita kuulustellessaan ja asiakkailta irtosi tietoja, mutta myös hampaita. 

Ainakin tarinan mukaan Kekkonen kävi sitten 50-luvulla ennen presidentiksi tuloaan pyytämässä kuulustelumenetelmiään anteeksi ainakin joltakulta verta ja hampaita sylkeneeltä. Toimittaja ja Kekkos-tutkija Pekka Niiraselta ilmestyy lähiaikoina kirja Ohrana Kekkosesta ja saapa nähdä, paljastaako tämä kirja totuuden nuoren Urhon hanskakuulusteluista.

Kekkosen kuulustelumatkan syy Suomussalmelle oli Antti-Kristukseksi sanotun profeetta Antti Juntusen nostattama herätysliike, jonka oppien mukaisesti korven asukit uskoivat, että suojeluskuntapukuihin ommeltu S-kirjain on pedon merkki, ja että vain kommunistit pääsevät taivaaseen.  Kekkosen virkatoimiin pyrittiin vaikuttamaan myös sillä ennustuksella, että Ilmestyskirjan Punainen Ratsastaja tulee vielä rajan takaa ja panee valkoisen Suomen matalaksi. Se profetiahan oli sikäli erikoinen profetia, että se profetia sitten melkein toteutuikin.

https://www.suomalainen.com/products/ohrana-kekkonen?srsltid=AfmBOoom-_B9mKm2wdUBy8iGbIhE-a6Hd7HwIeCHxsu1YR7Tw38uHJGY

Pohjolan sissipojat

Kiivas neuvosto- ja venäläisvastaisuus yhdistivät ennen sotaa Urho Kekkosta ja hänen luotettavaa tukijaansa Kainuun Sanomien päätoimittaja Jussi Kukkosta. Stalingradin katastrofin jälkeen Kekkonen tajusi, että Saksa häviää ja että Suomen voi pelastaa vain hyvät suhteet Neuvostoliiton kanssa ja Jussi Kukkonen seurasi hoipertelematta Kekkosen viitoittamalla ulkopoliittisella linjalla. 

Molemmat miehet varmasti uskoivat, että jos Suomi miehitetään, niin heille kummallekin käy huonosti. Entinen salaisen poliisin mies Kekkonen tiesi, että ennen sotia Neuvosto-Karjalassa surmattiin parikymmentä tuhatta suomalaista ja miehityksen sattuessa noin 40.000 suojeluskuntalaista ja fasistiksi luokiteltavaa tapetaan ja noin 400.000 sivistyneistön edustajaa, joihin esimerkiksi myös kansakoulunopettajat lukeutuvat, siirretään Siperian leireille. Niinhän miehitetyssä Virossa sitten tapahtuikin.

Kekkosella olisi ollut kova selittäminen KGB:n miehille sen vuoksi, ettei hän jatkosodan alussa pitänyt nälkään kuolevia leningradilaisia ihmisinä ja varmaankin miehittäjät olisivat tutkineet kriittisesti Kukkosen aiempaa kirjallista tuotantoa. Mutta molemmat miehet käänsivät näyttävästi takkiaan. 

Entisestä Etsivän Keskuspoliisin kovaotteisesti kommunistien kuulustelija Kekkosesta tuli Hertta Kuusisen ja hänen isänsä Otto-Willen hyvä kaveri ja kun Kukkonen sodan jälkeen julkaisi puhdashenkisen poikien seikkailukirjan Pohjolan sissipojat, niin siinä kirjassa Pohjolan pojat yhdessä neuvostoliittolaisten tovereiden kanssa taistelivat rinta rinnan natsismia vastaan, joka oikein olikin. Ennen sotia julkaistuissa Kukkosen puhdashenkisissä poikien seikkailukirjoissa sen sijaan itäisen naapurimaamme miehiä lahdattiin kasapäin.

https://kirjapino.fi/tuote/pohjolan-sissipojat-2/

R----n kintereillä ja R----n selustassa

Suonenjoen kirjastolla näyttää olevan kokoelmissaan Jussi Kukkosen 60:stä kirjasta peräti 46 kpl. Kirjasto voisi joskus asettaa nämä kirjat näytteille ja jopa järjestää Kukkos-Jussi-seminaarin. Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nimittäin nyt päädytty siihen, että noita teoksia voisi taas julkisesti esitellä; tosin suosittelen, että ainakin osaan Jussin kirjoista kannattaa suhtautua kriittisesti. 

Jatkosodan jälkeen Kukkosen hengentuotteita poistettiin kirjastojen ja kirjakauppojen valikoimista valvontakomission määräyksestä ja oikeusministeriön aloitteesta enkä asiaa yhtään ihmettele, koska monet Kukkosen kirjoista sisältävät paljon vihapuhetta ja kansanryhmän vastaista kiihotusta.  

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että vielä talvella 1942 tuleva presidentti Urho Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei piiritetyssä Leningradissa kuole ihmisiä, vaan r----iä. Tosin sekin kannattaa tässä yhteydessä muistaa, että vielä 1970-luvulla monipuolisesti lahjakas taiteilija Martti "Huuhaa" Innanen oli sitä mieltä, että suomalainen on ihmisen ja r----n sekasikiö.

Wikipedia näyttää tuntevan vain kaksi Jussi Kukkosen kirjaa, jotka ovat R----n kintereillä ja R----n selustassa. Varmuuden vuoksi sensuroin kirjojen R-kirjaimella alkavan nimen ensimmäistä sanaa, koska sen käyttäminen saattaa johtaa ongelmiin Facebookin kanssa, joka tietysti oikein onkin. Olen lukenut kyseiset kirjat ja lukemisen jälkeen ihmettelin sitä, ettei Suomi sittenkään voittanut yksin toista maailmansotaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryss%C3%A4n_kintereill%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryss%C3%A4n_selustassa

60 kirjan mies

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, kun väitin Suonenjoella syntyneen Jussi Kukkosen kirjoittaneen yli 60 teosta. Tarkistuslaskentani osoitti, että kirjoja oli yhteensä tasan 60. Mutta hirmuinen määrä on sekin, ja kun Jussin luomisen pakko oli suurimmillaan, hän julkaisi viisi kirjaa vuodessa vuonna 1945.

Luulen, että Kukkosen luomisen pakko johtui siitä, että lasten kouluttaminen oli siihen aikaan kallista eikä entisellä renkipojalla ollut perittyä varallisuutta. Jussi toimi vain sivutoimisena kirjailijana, koska päätoimenaan hän oli Kainuun Sanomien päätoimittaja. Oletan, että liiallinen työnteko johti nykykielellä sanottuna burnouttiin ja äkilliseen kuolemaan kesken parhaan luomiskauden.

Muistokirjoituksen mukaan Jussi Kukkonen väsyi työpöytänsä ääreen, mutta minulle on kerrottu, että "työpaikkansa vessassa se ampua napsaatti ihtensä". Pistoolin hän oli saanut kaveriltaan oikeusministeri Urho Kekkoselta, joka myös kuljeskeli kaupungilla ihan kansanedustaja Vornasen tapaan pistooli taskussa, mutta Vornasen tapaan pistoolia ei tarvittu ravintolassa ryyppäämisen turvaamiseen tai nuorten naisten suosiosta taistelemiseen.

Sen sijaan Kekkonen kantoi pistoolia, koska pelkäsi henkensä puolesta sen vuoksi, että hän yritti oikeusministerinä lakkauttaa sodan alla IKL:n demokratialle vaarallisena. Kainuussakin kuohui ja minulle on kerrottu, että sikäläisillä maalaisliittolaisilla oli nimilista niistä IKL:n kannattajista, jotka tapetaan, jos Kekkosen tukimiehelle Kukkos-Jussille sattuu jotakin.

Olen kerännyt Jussi Kukkosen kirjoja alun toista läjää, mutta kaikkia en ole pystynyt lukemaan, koska ne ovat valtaosin melkoisia Junttilan tuvan seinäkoristeita. Ehkä kuuluisin Jussin kirjoista on Ratavartijan kaunis Inkeri, jonka pohjalta kuvattiin suosittu elokuva. Epäilen, että elokuvan suosio johtui suurelta osin sen eroottisesta rohkeudesta. Muistelen, että siinä näytetään kesken intiimin heinäkasakohtauksen ohi kiitävän höyryveturin mäntää ja sylinteriä sekä siunatuksi lopuksi veturin höyryn päästö.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratavartijan_kaunis_Inkeri

Hyvinvointia yhteisöstä

Eilen Suonenjoen kaupunki järjesti keskustelutilaisuuden, jonka aiheena oli hyvinvointi, ja hyvä oli, että nimenomaan Suonenjoki järjesti tuon aiheisen tilaisuuden, koska maamme johtava hyvinvointitutkija neurologi Markku T. Hyyppä on äitinsä puolelta Suonenjoen Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä. Hyyppä on maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä kuitenkaan parhaimman kirjailijan, yli 60 teosta julkoneen Jussi Kukkosen tyttären poika.  

Reilut parikymmentä vuotta sitten Hyyppä julkaisi kirjan nimeltään Elinvoimaa yhteisöstä, jossa hän kertoi tutkimuksestaan, joka koski maamme ruotsinkielistä vähemmistöä ja selitti heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Esimerkiksi tieteen, kulttuurin ja jopa urheilun puolella heillä on maassamme selvä yliedustus.

Hyypän mukaan esimerkiksi maamme ruotsinkieliset miehet elävät kuusi vuotta suomenkielisiä lajitovereitaan pitempään ja kaiken lisäksi he elävät vielä suomenkielisiä hauskemman elämän. Minustakin ruotsinkielisiä miehet ovat lapsenomaisen hyväntuulista porukkaa, josta hyvänä esimerkkinä ovat eräät viihdealan julkisuuden henkilöt kuten Veksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja se vöyriläinen miesporukka, joka voittaa kohta Ruotsille iskelmälaulannan Euroopan mestaruuden. 

Hyypän mukaan ruotsinkielisistä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsinkieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Muistelen, että kirjassaan Hyyppä jopa esittää teorian siitä, että ruotsikielisten ympärillä leijailee ilomieltä välittäviä feromoneja, eli kemiallisia viestiaineita, jotka mm. saavat ihmiset ja eläimetkin rakastumaan toisiinsa.

Aika yllättävää, että Markku T. Hyypän kirja on vapaasti luettavissa netissä: https://www.santalahtikustannus.fi/lisamateriaalit/elinvoimaa_yhteiso_sis.pdf

 

Hugo Salmelan suku

Mielenkiintoisia ovat vanhat valokuvat. Alla olevasta Iltasanomien jutusta löytyy noin 120 vuotta vanha valokuva sahatyömies Hugo Salmelasta ja hänen kahdesta ammattikollegastaan ja vaikka Suomi oli siihen aikaan köyhä maa ja myös sahatyömiehet köyhiä, niin tuossa kuvassa kaverukset ovat vähintään yhtä tyylikkäitä kuin nykyajan ministerit.

Hugo Salmela sai surmansa sotatapaturmassa, kun Tampereen punaisten päämajassa räjähti kokonainen käsikranaattilaatikko. Epäilen, että paikalla olleet piiritetyn kaupungin punapäälliköt tiesivät, ettei heillä ollut montaa elonpäivää jäljellä ja joku päälliköistä käsitteli käsikranaattia itsetuhoisesti.

Hugo Salmelan vaimo ja lapset pakenivat sodan jälkimainingeissa Pietariin, jossa vaimo ja kaksi lasta kuolivat pakolaisleirin kurjuuteen. Sen sijaan Salmelan poika Taisto selvisi takaisin Suomeen, jossa punapäällikköisän suojeluskunnan riveissä haavoittunut veli otti pojan kasvatikseen Parikkalaan. Ja hyvin kasvattikin, koska Taisto opiskeli merkonomiksi ja perusti Lahteen autokaupan. 

Hän menestyi myös urheilijana, koska voitti Rantasalmella pitäjän mestaruuden yleisurheilun kolmiottelussa tuloksilla, joihin itse en ehkä olisi pystynyt. Taisto peri varmaankin isänsä sotilaalliset kyvyt, koska Suomen armeija koulutti tämän punapäällikön pojan upseeriksi. Autokauppayrittäjä Taisto Salmela kuoli sairauteen kohtuuttoman nuorena.

Sen sijaan Hugon suojeluskuntalainen veli Akseli eli peräti 90-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1990 Kuopion maalaiskunnassa. Sukutaustastaan huolimatta Akseliin varmaankin luotettiin suojeluskuntapiireissä, koska jatkosodan jälkeen hän sai vankilatuomion asekätkennästä. Ilmeisesti Akseli ei mainostanut olevansa Hugo Salmelan veli, koska ainakaan lehdissä en muista hänestä olleen koskaan juttua. Olisihan se jäänyt mieleeni, jos vaikka Hymy-lehti olisi paljastanut, että kuuluisan punapäällikön veli oli mukana asekätkennässä.

Hugo Salmelan sisko Edith kouluttautui sairaanhoitajaksi ja toimi Parikkalan kunnansairaalan ylihoitajana. Hän avioitui Parikkalan kunnan rahastonhoitajan kanssa. Hän kuoli vuonna 1984 ja tiedä vaikka olisin ehtinyt hänet nähdä, koska jo siihen aikaan liikuskelin sillä suunnalla. Ilmeisesti Edith ei mainostanut kyläläisille olevansa kuuluisan Hugo Salmelan sisar, koska varmaan joku olisi minullekin tuon asian kertonut.

https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000011088952.html  

Hugo Salmela

Asiaa tutkittuani olen tullut lopputulemaan, että menestyksekästä on suuri alun perin savolainen Sikasten-suku. Jopa Amerikasta asti löytyy suuri ja menestynyt intiaanien Sikasten sukuhaara, joka on perua siltä ajalta, kun savolaisia muutti 1600-luvulla Delawareen ja ystävystyi siellä alkuperäisväestön kanssa, jonka edustajat myös olivat kovia saunomaan, tosin he kutsuivat saunojaan hikimajoiksi.  

Myös sotilaina Sikaset ovat kunnostautuneet. Esimerkiksi, kun Suonenjoen ainut veljessodan taistelu käytiin Lempyyn kylällä, olivat Sikaset hyvin edustettuina kummallakin puolella ja kummaltakin puolelta surmattiin tapahtumien seurauksena yksi Sikanen. Näyttelijä Taisto Reimaluoto on kertonut, että hänen vaarinsa Esa Sikanen oli hyvin kova mies, joka itki viimeksi silloin, kun kantoi ammutun veljensä ruumiin riiheen. 

Nyt minulle on selvinnyt, että jopa Kadettikoulun seinällä, jolle on ripustettu suurimpien suomalaisten sotapäälliköiden kuvat, on ripustettu myös yhden Sikasen kuva. Hän on Tampereen taisteluissa punaisia johtanut Hugo Salmela, joka tosin alkuperäiseltä nimeltään oli Sikas-Huugo. Hän oli sukunsa eteläsavolaista sukuhaaraa, joka ei omistanut maata ja hankki sen vuoksi elantonsa Itä-Suomen mekaanisen puunjalostuksen palveluksessa.

Minulle on jäänyt epäselväksi millä perusteella kotkalainen sahatyömies ja harrastelijanäyttelijä Salmela äänestettiin punaisten tärkeimmän rintaman komentajaksi, mutta Tuomas Hopun kirjan Hugo Salmela - vallankumouksen sanansaattaja luettuani uskon, että harrastelijanäyttelijänä hän osasi hyvin näytellä sotapäällikköä. Lisäksi hän näytti hyvin kunnolliselta ja rehelliseltä mieheltä, jollainen hän uskovaisen kodin kasvattina varmaan olikin.

Myös Hugon veli Akseli oli valokuvista päätellen hyvin kunnollinen mies. Hän haavoittui pahasti jo ennen varsinaisen veljessodan alkamista Parikkalan aseman taistelussa marraskuussa 1917. Hugo-veli lähetti veljelleen Kotkasta kirjeen, jossa ylisti tämän urhoollisuutta, mutta seuraavan kirjeen sävy olikin jo toinen, kun oli selvinnyt, että Akseli olikin taistellut Parikkalan pitäjän Kankaan kylän suojeluskunnan riveissä Simpeleen tehtaiden punakaartia vastaan. Hugo Salmelan vanhemmat ja sisarukset asuivat tapahtuma-aikaan Parikkalassa.

Suuri humanisti Yrjö Kallinen, joka tuomittiin veljessodan aikana neljä kertaa kuolemaan, vaikka oli pasifisti ja kerran jopa vietiin kuopan reunalle ammuttavaksi, mutta jätettiin ampumatta sen jälkeen, kun teloitusryhmän johtaja alkoi itkemään Kallisen jäähyväispuheen kuultuaan, käytti Suomen sisällissodasta nimitystä veljessota, ja Hopun kirjan luettuani ymmärrän veljessodan olevan ihan hyvän nimen.

https://vastapaino.fi/sivu/tuote/hugo-salmela/5287297

Harlamov

Eilen jääkiekkoilun pikkumiehiä miettiessäni unohtui kaikista suurin eli Valeri Harlamov. Wikipedia tosin kertoo hänen olleen 173-senttisen, mutta epäilen, että hänet on mitattu luistimet jalassa. Muistanpa, miten vuonna 1972 vihdoin toteutui pitkään haaveiltu ottelu, jossa Neuvostoliiton ja Kanadan parhaat kohtasivat ja muistanpa senkin, että eräs suomalainen asiantuntija arvioi ottelun alla Kanadan voittavan noin kymmenellä maalilla. Toisin kävi, sillä Kanadassa pelatun ensimmäisen pelin voitti Neuvostoliitto 7-3, ja kentän paras mies oli Valeri Harlamov.

Itse kahdeksan ottelun sarjan sitten Kanda voitti niukasti, mutta moni on sitä mieltä, että lopputuloksen ratkaisivat ottelut tuominneet NHL-tuomarit, jotka muuttivat sarjan aikana tuomiolinjaansa, ja niinpä Neuvostoliiton parhaalta pelaajalta Harlamovilta lyötiin mailalla jalka poikki joukkueiden kuudennessa kohtaamisessa. 

Yle Areenassa on mainio dokumentti nimeltään Rahusen punatähdet, joka kertoo säynätsalolaisen Toronto-mailatehtaan tarinan ja ohjelmassa reilun 15 minuutin kohdalla mailatehtaan perustaja Einari Rahunen muistelee Valeri Harlamovia. Harvoin näkee suomalaisen miehen purskahtavan itkuun, mutta niin ohjelmassa tapahtuu, kun Rahunen kertoo Harlamovin kuolemasta.

Vuonna 1981 tapahtui niin, että Harlamov pudotettiin pois Neuvostoliiton maajoukkueesta, joka oli lähdössä pelimatkalle Kanadaan. Rahusen mukaan samaan aikaan, kun maajoukkuetta kuljettanut kone oli matkalla Amerikkaan, siirtyi Harlamovin auto Moskovan moottoritiellä väärälle kaistalle ja törmäsi rekkaan. Toronton mailatehtaan tarinan voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-522333

Tässä Kansainvälisen jääkiekkoliiton asiantuntijoiden valitsema 1900-luvun tähtikentällinen:

• Maalivahti: Vladislav Tretjak (Neuvostoliitto) - 30 ääntä.
• Ensimmäinen puolustaja: Vjatšeslav Fetisov (Neuvostoliitto) - 54 ääntä.
• Toinen puolustaja: Börje Salming (Ruotsi) - 17 ääntä.
• Ensimmäinen laitahyökkääjä: Valeri Harlamov (Neuvostoliitto) - 21 ääntä.
• Toinen laitahyökkääjä: Sergei Makarov (Neuvostoliitto) - 18 ääntä.
• Keskushyökkääjä: Wayne Gretzky (Kanada) - 38 ääntä.

Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli

Olihan eilen taas hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Kalpa ja Saipa kohtasivat mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa. Minäkin, joka olen peri rauhallinen ihminen, jouduin turvautumaan jopa voimasanoihin, kun nettiradio Savon Aaltojen nettiyhteys kaatui liiallisen kuormituksen vuoksi. 

Mutta sitkeästi tuijotin teksti-tv:n ruutua ja koetin telepaattisesti kannustaa kuopiolaisia enkä turhaan, koska minuutti ennen päätöstä Kalpa tasoitti ja jatkoerässä sitten telepaattinen kannustukseni ratkaisi pelin, jonka jälkeen teksti-tv:n sivuille ilmaantui virtsan värisin kirjaimin, että Kalpa voitti Suomen mestaruuden. Iloani tosin himmensi, että minua harmitti se, että Saipan kaltainen joukkue joutui häviämään. Olisihan se ollut huima tarina, jos viime vuonna viimeiseksi sijoittunut, olisikin nyt voittanut mestaruuden.

Kalpan joukkue on SM-liigan pienikokoisin ja se selittää, miksi se voitti mestaruuden. Ihan fysiologisista syistä pienet miehet ovat ketteriä, kestäviä ja heillä on isoja miehiä parempi motoriikka, koska lyhyet raajat on helppo hallita. Finaalikierrosten parhaaksi pelaajaksi valittu Juuso Mäenpää on vain 169-senttinen eivätkä Tuomas Kiiskinen ja Konsta Kapanen ole paljoa isompia.

Eilistä ottelua seuratessani palasivat mieleeni Höyry Häyrisen selostuksessaan usein mainitsemat Tesla Pardubicen pikkumiehet, jolla nimityksellä 1970-luvun  tsekkien ykkösketjua kutsuttiin. Ketjun muodostivat Vladimir Martinec, 173 cm – Jiří Novak,171 cm, mutta Bohuslav Stastny taisi olla peräti 180 cm. Pardubicen maalivahti Miroslav Lacky oli vain 165 cm. 

1980-luvun Neuvostoliiton loistava ykkösketjukaan ei ollut koolla pilattu, koska Igor Larionov oli 175 cm, Sergei Makarov 173 cm ja Vladimir Krutov 175 cm. Krutov oli melkoinen kanuunakuula, koska hän painoi huippuvuosinaan 88 kg. Neuvostoliiton konkurssin jälkeen hän siirtyi NHL:n rahakaukaloiloihin, vaikkakin kärsi siellä kovasti koti-ikävästä ja varmaankin sen vuoksi söi suruunsa niin, ettei ainakaan tarinan mukaan enää mahtunut kaukaloon. Krutov kuoli 52-vuotiaana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Krutov

Saipa ja Varshavianka

Kyllä ei ole Kalpan mestaruus edes todennäköinen, vaikka pari päivää sitten niin väitin. Kun eilen katselin Kalpan ja Saipan kohtaamista, niin mieleeni tuli, että lappeenrantalaisetkin ovat katsoneet Kom-teatterin vappukonsertin, koska he olivat selvästi sisäistäneet konsertissa esitetyn puolalaisen kapinalaulun Varshaviankan hengen, jossa laulussa sanotaan, että "pakko on taistella kuolla tai voittaa". 

Puolalaiset olivat tsaarin vallan aikaan kovia kapinoimaan venäläisiä vastaan ja suomalaiset olivat kovia kukistamaan puolalaisten kapinoita. Itse Mannerheimkin taisi kunnostautua tuossa asiassa, vaikka tuosta asiasta eivät suomalaiset sotahistorioitsijat taida liiemmin huudella. 

Saipa oli eilen selvästi parempi joukkue ja epäilen, että niin on tämänkin päivän Lappeenrannan ottelussa, joten Suomen mestaruus ratkaistaan ensi tiistaina loppuunmyydyssä Kuopion jäähallissa. Itse jopa epäilen, ettei Kalpan pelaajillakaan ole mitään sitä vastaan, että syömäköyhä joukkue lyö kerrankin rahoiksi. Itäsuomalaisten Kalpan ja Saipan pelaajabudjetit on vain kolmannes siitä, mitä länsisuomalaisilla huippuseuroilla.

Mutta kyllä ei ole Kuopion palloiluseurojen välit kunnossa. Nimittäin samaan aikaan, kun Kalpa pelasi loppuunmyydyssä jäähallissa, niin Kups pelasi mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa SJK:ta vastaan melkein tyhjällä jalkapallostadionilla. Seura olisi saanut pääsylipputuloja noin 50.000 euroa enemmän, jos tuo ottelu olisi siirretty sunnuntaille. 

Muistanpa muutaman vuoden takaa, että kerran oli jopa sellainen tilanne, että Kuopiossa pelattiin yhtä aikaa huipputason jääkiekko-, jalkapallo- ja pesäpallo-ottelut. Jostain syystä, jota voi vain arvailla, lentopallopeliä ei kuitenkaan pelattu samaan aikaan. Muistelen, että jossain Kuopion lentopallon ylimmän sarjatason ottelussa oli yli 5.000 katsojaa, joka lienee Suomen ennätys.

Tuo tyhjälle katsomolle pelattu Kupsin ja Sjk:n ottelu vaikuttaa olleen ihan hyvätasoinen tapahtuma: https://www.ruutu.fi/video/4712734

Raunioista nousee Donbass

Vappuaattoon sopivasti telkkarissa näytettiin Kom-teatterin kuoron konsertti, jonka aluksi minua ilahdutti suuresti Kom-teatterin nykyisen johtajan Seppo Maijalan tervehdyspuhe, jossa hän tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan hirvittäväksi, jota se onkin. Sen jälkeen kuoro alkoi esittämään perinteisiä kappaleitaan, jotka valta osin olivat Immo Kuutsan (Kok) valmentaman lupaavan hiihtäjän Kaj Chydeniuksen säveltämiä ja Rautalammin suuren runoilijan Matti Rossin (Kom), joka nuoruudessaan tunnettiin lupaavana kiekonheittäjänä, jota Immo Kuutsa (Kok) ei kuitenkaan tiettävästi valmentanut, sanoittamia.

Matti Rossia pidetään rautalampilaisena, vaikkakin hän oli syntynyt Sortavalassa, jossa hänen Rautalammilla syntynyt jääkärikapteeni isänsä Mikko Rossi toimi upseerina. Mikko Rossi kuoli kohtuuttoman nuorena pari kuukautta talvisodan päättymisen jälkeen, ja voi olla, että sodalla oli osuutta varhaiseen poismenoon.

Teatterinjohtaja Seppo Maijalan avauspuhetta kuunnellessani tuli mieleeni, että Matti Rossi saattaisi olla eri mieltä Ukrainan tapahtumista. Nimittäin pari vuotta ennen kuolemaansa Rossi julkaisi vuonna 2015 kirjan nimeltään Raunioista nousee Donbass, jossa hän ylistää täysin vailla kritiikkiä Venäjän järjestämää Itä-Ukrainan sotaa. Kirjassa mm. kerrotaan, miten ukrainalainen maataistelukone ampui tykillään alas malesialaisen matkustajakoneen, joka oli täynnä hollantilaisia. Länsimaalaiset asiantuntijat ovat sen sijaan sitä mieltä, ettei kyseinen ukrainalainen maataistelukone edes pystynyt nousemaan matkustajakoneen korkeuksiin.

Luin aikoinaan Rossin Donbass-kirjan ja ihmettelin sitä luettuani, miten jokseenkin normaalilla järjellä ja normaalilla moraalilla varustettu ihminen pystyy kannattamaan Putinia. Tosin ymmärrän kyllä, että älykkäät ihmiset pystyvät uskomaan asioihin, joihin tavallisella järjellä varustettu tavallinen kadun mies ei pysty.  Ilmeisesti Matti Rossi oli ns. liika viisas ja liika älykäs, sillä olihan hän nuoruudessaan päässyt opiskelemaan sekä Edinburghin että Pennsylvanian yliopistoihin.

Helsingin Sanomat ei kiitellyt Rossin kirjaa Raunioista nousee Donbass: https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002840348.html

Novgorodilainen kiekkoilu

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen taas kerran ropakantaa. Yön yli nukuttuani mieleeni oli palautunut, että Etelä-Saimaan otsikossa olikin lukenut Lappeenrannan Saipan ja Imatran Ketterän ystävyysottelun jälkeen, että "Saipa ja Ketterä ystävyysottelussa - viisi miestä sairaalaan". Eilen väitin, että lasarettiin joutuneita olisi ollut peräti seitsemän, joka on jostain syystä valehtelijoiden luku.

Eilen väitin sitäkin, että moni Kalpan joukkueen parhaista olisi vammautunut loppuottelusarjan aikana, mutta tuotakin asiaa täytyy täsmentää, sillä tällä hetkellä vammautuneita ovat vain maajoukkuemiehet Lasse Lappalainen ja Tuomas Kiiskinen, sillä kaksi invalidipelaajaa ihmeparani ja kykeni pelaamaan eilen Lappeenrannassa. Se seikka varmaan vaikutti sen verran, että Kalpa voitti ja on nyt laskelmieni mukaan 80 %:n todennäköisyydellä Suomen mestari.

Muistanpa, että pitkään oli se tilanne, että vaikka suurin osa Suomen pinta-alasta on entisen Pähkinänsaaren rauhan itäpuolella eli Novgorodin aluetta, niin siitä huolimatta kaikki jääkiekon ylimmällä sarjatasolla pelanneet joukkueet olivat Pähkinäsaaren rauhan rajan ruotsalaiselta puolelta, mutta nykyään novgorodilaisjoukkueet Oulun Kärpät ja Kalpa, eli entinen Sortavalan Palloseura, menestyvät oikein hyvin. Vanha novgorodilaiskaupunki Kuopio näyttää olevan jopa maamme johtava palloilukaupunki, joka voittaa vuoden sisällä sekä jalkapallon että jääkiekon Suomen mestaruuden.

Vaikka karjalaiset ovat kovasti puheliasta väkeä, niin Saipan valmentaja Raimo Helminen ei ole kovin puhelias mies, koska eilisen ottelun lehdistötilaisuudessa hänen puheenvuoronsa kesti kuusi sekuntia, mutta hän onkin syntyjään hämäläisiä: https://www.youtube.com/watch?v=h69x-5vW_Fs

Jääkiekkoilu ja työsuojelu

Läheltä piti, etten noussut kesken toissailtaista Chydenius-konserttia ja kuuluttanut yleisölle, että nyt kun mestaruuden kannalta suorastaan ratkaisevan tärkeää Kalpa - Saipa-ottelua on pelattu 2 minuuttia 24 sekuntia, Kalpa johtaa 4 - 0 ja ehkä olisin voinut vielä lisätä, että nyt pitäisi kiireellä tarkastaa, näkyykö Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla jotain epätavallista liikehdintää, koska tällaista ei pitäisi tässä reaalitodellisuudessa tapahtua. En kuitenkaan noussut kuuluttamaan ottelun  väliaikatilannetta, koska olisin varmaankin saanut suuremmat suosionosoitukset kuin illan pääesiintyjät.

Toissailtaisen pelin jälkeen pidän selviönä, kuten urheilukielellä asia ilmaistaan, että Saipa voittaa mestaruuden. Nimittäin kohta Kalpalta loppuvat pelaajat, koska keskimäärin jokaisessa pelissä Saipaa vastaan näyttää ainakin kaksi kuopiolaista vammautuvan työkyvyttömäksi ja yleensä nämä invalidisoituneet ovat joukkueen parhaita pelaajia. Kalpa voittanee mestaruuden vain siinä tapauksessa, että työsuojelupiiri kieltää ottelusarjan jatkamisen työturvallisuusseikkoihin vedoten.

Eteläkarjalaista jääkiekkokulttuuria kuvastaa hyvin se minulle kerrottu tarina, jonka mukaan Etelä-Saimaan urheilusivulla oli joskus otsikko, jossa luki, että "Lappeenrannan Saipa ja Imatran Ketterä ystävyysottelussa - seitsemän miestä sairaalaan". Eteläkarjalaiseen jääkiekkokulttuuriin voi tutustua alla olevasta videosta, jonka loppupuolella nähdään täysin älytön taklaus, joka ei tiettävästi kuitenkaan johtanut tällä kertaa halvaantumiseen. Jos vaikkapa lento- tai pesäpallossa tapahtuisi vastaava törkeys, syyllinen olisi lopun ikänsä pelikiellossa, joka oikein olisikin.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=kalpa%2C+saipa%2C+youtbe#fpstate=ive&vld=cid:eecd8a18,vid:zWHcuorQAoo,st:0

 

 

Chydeniusta laulettuna ja lausuttuna

Tutkimusten mukaan suomalaiset naiset ovat vasemmistolaistumassa ja maallistumassa, kun taas suomalaiset miehet ovat oikeistolaistumassa ja uskonnollistumassa. Tämän asianhaaran todisti myös eilinen kulttuuritapahtuma Suonenjoen Kellarikalleriassa, jossa Kirsi Roiko ja Juha Lappi esittivät Kaj Chydeniuksen tuotantoa ja erinomaisesti esittivätkin. 

Lappi ensiksi lausui Chydeniuksen säveltämän runon, koska oli kertomansa mukaan maamme toiseksi huonoin laulaja, ja Roiko sitten esitti saman runon laulettuna. Paikalla tilaisuudessa olivat näkemyksen mukaan paikkakunnan kaikki porvaristoon lukeutuvat rouvat ja muutama miehenpuoli.

Esiintyjät pyrkivät ohjelmistossa vilpittömästi poliittiseen tasapuolisuuteen, koska vaikka kahdeksan runoista oli lähtöisin kommunistin kynästä, niin yksi runo, eli Nuoruustango, oli sosialidemokraatti Anu Kaipaisen tuotantoa ja runo Viimeinen ilta on liberaalin porvarin Martti Haavion kirjoittama.

Lisäksi lausuja Juha Lappi runoja esitellessään korosti, ettei Nataaaalian kirjoittaja Elvi Sinervo ollut oikea kommunisti, koska erosi puolueesta vuonna 1959. Vähää vaille, etten tässä vaiheessa pyytänyt puheenvuoroa ja kertonut, että ainakin Nataaalian aviomies Paavo Koskinen piti vaimoaan täysin epäpoliittisena ihmisenä, ellei peräti vähää vaille porvarina.

Minulla oli nimittäin opiskeluaikana iloisella 1970-luvulla tilaisuus jututtaa Nataaalian aviomiestä Paavo Koskista, joka oli todella ystävällinen herttainen pappa. Me kaikki Helsingissä käyneet olemme muuten nähneet Koskista esittävän patsaan, sillä hän oli vuonna 1932 työttömänä ollessaan yksi Kolmen sepän patsaan malleista. Hän on se seppä, jonka kivespusseille moukari näyttää olevan putoamassa.

Suomen armeijassa korpraalin koulutuksen saanut Paavo Koskinen toimi Espanjan laillisesti ja demokraattisesti valitun hallituksen joukkojen pataljoonan komentajana maan sisällissodassa, ja hänen kokemustensa pohjalta valmistui vuonna 1980 elokuva, jonka ensi-illassa Koskinen menehtyi. Luulen, että hänen sydämensä ei kestänyt kohtausta, jossa näytetään, miten hän tappaa läheltä nuoren saksalaisen sotilaan. Tuota saksalaista esitti Koivukylässä asunut naapurin mies.

Tässä lisätietoa Nataaaliasta: https://www.hs.fi/suomi/art-2000002716156.html

Immanuel Kuikkaniemi

Vähältä piti, ettei maamme hiihdon päävalmentajana 70-80-luvulla toiminut Immo Kuutsan sijasta Immanuel Kuikkaniemi. Ortodoksipappi nimittäin kieltäytyi ristimästä Immoa Immanueliksi, jota äiti ehdotti, koska Immanuel on hepreaa ja tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”, jota nimeä pappi piti liian hienona. 

Immon sukunimi oli alun perin Kuikkaniemi, mutta kun hänen äitinsä kuoli 24-vuotiaana Immon ollessa kaksivuotias, hänet annettiin kasvatiksi tätinsä Paula Kuutsan perheeseen ja myöhemmin adoption myötä sukunimi vaihtui Immollakin Kuutsaksi.

Vaikka Immo oli salmilaista sukujuurta, niin hän pistäytyi syntymässä kesäpitäjäni Uukuniemen naapurissa Ruskealassa. Jos Kuutsa oli maamme innokkain hiihtomies, niin myös maamme toiseksi innokkain hiihtomies kenraali Yrjö Keinonen oli syntynyt Ruskealassa. Hiihtäjänä Keinonen pärjäsi jopa Kuutsaa paremmin, koska minulle on kerrottu hänen voittaneen laatimansa erikoislaatuisen ikähyvitysjärjestelmän turvin maamme puolustusvoimain mestaruuskilpailuissa jopa hiihdon maailmanmestari Kalevi Oikaraisen. Tuota tietoa tosin soppii eppäillä pikkuisen.

Immo Kuutsa muistetaan hiihtomiehenä, mutta ainakin Kuopion Palloseuran veteraanikatsojia salakuunnellessani sain selville, että hän on myös kiivas jalkapallomies ja oli nuoruudessaan vähän aikaa jopa Kupsin miehiä. Senkin kuulin, että Immolla oli aikoinaan jalkapallon päällä pomputtelun Suomen ennätys, joka asia saattoi olla joko selitys tai seuraus hänen kampaustyyliinsä. 

Immoa paremmin jalkapallossa menestyi hänen velipuolensa Hannu Kuikkaniemi, joka hänkin oli Immon tapaan koulutukseltaan liikunnanopettaja. Kuikkaniemi toimi 1980-luvun alussa kaksi vuotta Rovaniemen Palloseuran valmentajana ja nosti Lapin joukkueen peräti silloiseen Mestaruussarjaan. Rops olikin aikoinaan menestyvä joukkue, koska muistelen sen voittaneen Suomen Cupin ja olleen pari kertaa mitaleilla maamme ylimmällä sarjatasolla.

Harmi, että tämä Lapin Kansan juttu Hannu Kuikkaniemestä on valta osin maksumuurin takana: https://www.lapinkansa.fi/ammattivalmentaja-joka-kypsyi-jalkapalloon-kahdess/56428