Ohjeita Usa:n talouden kuntoon saattamisesta

Koska omat raha-asiani ovat riistäytyneet hallinnastani, olen päättänyt ryhtyä huolehtimaan Usa:n talouden kuntoon saattamisesta, joten toivottavasti presidentti Krasnov ehtii lukea neuvoni; lyhyyden vuoksi nimitän miljardeja jaardeiksi ja miljoonia milleiksi. 

Laskujeni mukaan Usa:n talous on pahoissa ongelmissa, koska valtion velka on nykyään lähes 40.000 jaardia eli noin 110.000 taalaa asukasta kohti. Suomessahan on velkaa vain 30.000 euroa asukasta kohti, joten jos Suomen valtio olisi ottanut Amerikan mallin mukaisesti lainaa, niin valtio pystyisi kustantamaan vaikkapa huippukalliin Mersun jokaiselle suomalaiselle.

Presidentti Krasnov onkin puuttumassa rohkeasti Usa:n velkaongelmaan ja niinpä hän jo heti virkakautensa aluksi ilmoitti haluavansa liittää Kanadan Usa:n valtioon. Se on viisas teko, koska Kanadan kansallisvarallisuus on karkean arvioni mukaan yli kymmenkertainen Suomeen verrattuna, eli se on noin 10.000 jaardia, joten Usa:n kansallisvarallisuus ja samalla luottokelpoisuus kasvaisi saman verran. Jos kanadalaiset haluaisivat ostaa maansa vapaaksi, suostuisi presidentti Krasnov varmaankin diiliin, mikäli hänelle maksettaisiin 10.000 jaardia, jolloin Usa:n valtion velka pienenisi reiluun 70.000 taalaan asukasta kohti.

Myös Grönlannin valloituksesta Usa:n taloustilanne paranisi, vaikkakin saaren arvo vähäinen, koska se on jouto- ja kitumaata, jonka hinta lienee 1.000 taalaa hehtaarilta. Niinpä 2 miljoonan km2:n suuruisen Grönlannin arvo on vain 200 jaardia, mutta onhan sekin tyhjää parempi.

Panaman kanavan valtausta en suositteli presidentti Krasnoville, koska arvioni mukaan kanava tuottaa vain satoja millejä vuodessa eli ei juuri mitään. Lisäksi on se vaara, että äkkipikaiset panamalaiset saattaisivat räjäyttää kanavan sulut, jos Usa:n joukot olisivat hyökkäämässä ja se olisi kansainvälisen kaupan kannalta katastrofi. Kannattaa muistaa, että muutama vuosi sitten Suezin kanavan tukki eräs poikittain kääntynyt konttilaiva ja se aiheutti melkoisen kaaoksen kansainvälisessä kaupassa.

Koska Krasnov ei voi saada Panaman kanavaa haltuunsa, suositan, että Suomi lahjoittaisi korvaukseksi hänelle Saimaan kanavan, joka nykyään toimii vain luisteluratana. Jos kanava kuuluisi Usa:lle, niin uskon, ettei Krasnovin hyvä kaveri Putin estäisi sen käyttämistä henkilö- ja bagaasikuljetuksiin.

Tässä asiaa Usa:n valtionvelasta: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/usan-valtionvelka-jatkaa-kasvamistaan-korkokulut-ylittivat-ensimmaista-kertaa-1000-miljardia/ab07d9ce-4cc1-4f70-a6e4-5a7e3670177e

Talousnero Krasnov

Vaan kylläpä loukkasi maamme johtavaksi älyköksi valittu Sixten Korkman eilen A-studiossa törkeästi kahta suurvallan johtajaa. Hänen mukaansa Usa:n presidentti, josta tästä lähtien käytän hänen FSB:n antamaa agenttinimeä Krasnov, on tyhmä ja paha ihminen. Venäjän tyranni Putinia Korkman ei pitänyt tyhmänä vaan pelkästään pahana ihmisenä.

Itse kuitenkin ajattelen, että presidentti Krasnov on talousnero, joka saa Usa:n talouden suureen nousuun. Kun esimerkiksi Usa on tukenut Ukrainaa eurooppalaisten laskelmien mukaan sen vapaustaistelussa 130 miljardilla, niin Krasnov on päätynyt laskelmissaan 500 miljardiin ja on nyt sen perusteella ilmeisen menestyksellä vaatimassa puolta Ukrainan mineraalivaroista, joiden arvo lienee noin 1.000 miljardia. Tyhmä mies ei tuollaista temppua keksi.

Enkä usko, että Krasnovin kaikkia vaatimuksia on vielä kuultu, sillä paljon Usa on tukenut eri kansojen vapaustaisteluja historian aikana. Esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeriön raportin mukaan amerikkalaisten sodat Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa ja Pakistanissa ovat maksaneet vuoden 2001 jälkeen 1,5 biljoonaa, eli 1.500 miljardia dollaria. Luulen, että presidentti Krasnov lähettää tulevaisuudessa laskun asiasta ainakin Irakille, jolla on suuret öljyvarat.

Kahdeksan vuotta kestänyt Vietnamin sota maksoi 1970-luvun dollarin arvon mukaan  Yhdysvalloille noin 168 miljardia dollaria. Nykyrahan arvon mukaan sota maksoi noin 1.000 miljardia. Tällä hetkellä Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvin tuottaja ja huomattava kalan kasvattaja, sillä sodan aikaiset pommikuopat soveltuvat hyvin esimerkiksi monnihaiden kasvatukseen, joten eiköhän talousnero Krasnov vielä huomioi Vietnamin kasvavan vaurauden ja lähetä sinne laskun ainakin amerikkalaisten tekemistä kala-altaista.

Toisen maailmansodan jälkeen Usa avusti Länsi-Euroopan jälleenrakentamista Marshall-avulla, jonka arvo nykyrahassa on noin 150 miljardia dollaria, jota summaa presidentti Krasnov tulee vielä vaatimaan korvattavaksi. Onneksi Suomi ei kuulunut Marshall-avun piiriin.

Toisen maailmansodan aikana Usa lähetti eräille liittolaismailleen sotamateriaalia Lend-Lease-ohjelmalla ja sen arvo nykyrahassa oli noin 400 miljardia taalaa. Avusta Britannia sai noin 60 % ja Neuvostoliitto noin 20 %. Luulen, että Länsi-Euroopan maat tulevat vielä saamaan laskun saamastaan avusta, mutta todennäköisesti Venäjä ei laskua saa, koska se on Usa:n luotettava liittolainen nykyisiä Woke-maita vastaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lend-Lease

 

Pirunvuori

Arvostan vuonna 2006 kuollutta neurologian professori Jorma Paloa suuresti. Hän oli humaani ja laajasti sivistynyt ihminen. Viisaskin hän mielestäni oli, mutta siinä vaiheessa, kun hän alkoi pitää Nikkilän mielisairaalassa hoitamaansa Hans Assmania syyllisenä Kyllikki Saaren, Tulilahden, Bodomjärven ja muistaakseni jopa Kennedyn murhiin, ajattelin jo, että Palo saattaa olla jopa ns. liika viisas.

Eräässä kirjassaan hänellä on vaikuttava kuvaus siitä, kun hän matkusti nykyisen itärajan taakse Simpeleen Änkilänsalon synkälle Pirunvuorelle tutustumaan upseeri-isänsä kaatumispaikkaan.
Jorma Palon saamien tietojen mukaan pataljoonan komentaja kapteeni Teemu Palo sai sankarikuoleman johtaessaan joukkojensa rynnäkköä Pirunvuorelle sijoitettuja konekiväärejä vastaan.

Mutta tämä ei ole koko totuus, vaikka se on pataljoonan sotapäiväkirjaan niin kirjattu ja omaisillekin tällainen tapahtumakuvaus on toimitettu. Heikki Ylikankaan kirjan Yhden miehen jatkosota mukaan totuus on synkempi ja taitavasti salattu.

Ylikangas on nimittäin selvittänyt, että ensiksi kapteeni Palo ampui pistoolillaan pelkuruudesta epäilemänsä harjavaltalaisen kersantti Porrin, joka oli kuljettamassa erästä haavoittunutta JSP:lle. Tämän jälkeen eräs toinen harjavaltalainen sotamies, jonka nimen moni tietää, ampui kostoksi konepistoolillaan pataljoonan komentaja Palon.

Veteraanien mukaan upseerimurhaa yritettiin selvittää myöhemmin, mutta kukaan miehistä ei osannut kertoa, kuka oli komentajan surmannut eikä ketään tuomittu, joten kolmatta ruumista ei syntynyt tapauksen johdosta. Liekö muistamattomuuteen vaikuttanut sekin, että Palo oli määrännyt joukkonsa hyökkäämään vahvasti Pirunvuoren laelle linnoittautunutta vihollista vastaan ilman mitään tykistö- tai ilmatukea.

https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/2055067

Ei kai elämä ole ymmärrettäväksi tehty

 "Ei kai elämä ole ymmärrettäväksi tehty" on viisaus, joka saattaisi olla peräisin Isä Johanneksen Valamon vanhuksen kirjeitä -teoksesta, joka on ortodoksisen uskonnollisen kirjallisuuden klassikko, jossa kirjassa rippi-isä skeemaigumeni Johannes opettaa selkein sanoin hengellisiä lapsiaan.

Mutta ei ole tuo viisaus Isä Johanneksen, vaan se on yksi mäkihyppääjä Matti Nykäsen syvällisistä mietelmistä, joita mietelmiä Olli Laineen ohjaamassa tv:ssä pari päivää sitten esitetyssä Matti Nykänen-dokumentissa kutsutaan nykäelmiksi.

Matti Nykänen oli karjalaista sukujuurta, joka seikka se selittää hänen itämaisen syvähenkisen suhtautumisen elämään. Syvähenkisyyden lisäksi Matista löytyi paljon myös karjalaista temperamenttiä, joka seikka selittää sen, että hänen paras lapsuuden kaverinsa Petteri Sveins, joka kouluttautui psykoterapeutiksi, kertoo Matti Nykäs-dokumentissa, että hän on tavannut satoja väkivaltaisia ihmisiä haulikkomiehistä puukottajiin, mutta eniten hän on pelännyt Matti Nykästä, jolla oli tapana saada hirmuisia raivokohtauksia.

Tosin itse epäilen, ettei Nykäsen raivokohtausten takana ole karjalainen temperamentti, vaan kemiallinen sisäruokinta. Nimittäin muistan, että 70-luvulla mäkihyppyurheilua hallitsivat DDR:n hyvin kemiallisesti sisäruokitut miehet, mutta sitten lajia hallitsivat pitkään suomalaiset mäkikotkat. Epäilen, että ehkä meilläkin osattiin käyttää aineita, jotka lisäsivät voimaa ja räjähtävyyttä ilman, että paino olisi noussut.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että eräs suomalainen voimailuharrastanut naisenpuoli sotki hormoneilla päänsä niin, että hän surmasi erään miehen ja teko huipentui siihen, että hän paistoi ja söi osia uhristaan. Ja tämä tarina on tosi.

Matti Nykänen-dokumentin voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-66522602

 

 

Hyökkäyspäivän aamu

Niinhän siinä kävi, että entinen hyvä itäinen naapurimme Venäjä, jota pidän nyt kylläkin roisto- ja hylkiövaltiona, kyllästyi kolme vuotta sitten Naton ja Lännen jatkuviin provokaatioihin ja sodanlietsontaan ja lähetti rauhanturvajoukkojaan sekä rauhantelavaunujaan Ukrainaan suojelemaan venäläistä maailmaa. Tai niin ainakin Putin vakuutti maailmalle.

Tosin russofobiset tahot maailmalla ovat kylläkin sitä mieltä, että venäläinen maailma on niin täynnä korruptiota ja varastelua, ettei Venäjän armeijalta sodankäynti onnistu. Ja niinhän siinä sitten kävi, että armeijan kalustolta loppui polttoneste jo ennen Kiovaa, koska armeijan polttoneste oli vaihdettu huvijahteihin ja väitettiin jopa sellaistakin, että tankkien ja autojen kyljissä oli hakaristin sijasta pelkkä Z, koska toinen Z-kirjain oli varastettu.

Mutta vaikka venäläisiä nykyään paljon pilkataan, niin musikaalista väkeä venäläiset kuitenkin ovat. Kun hyökkäyspäivän aamuna näin tv:stä Putinin raivokkaan sodanjulistuspuheen, alkoi jostain syystä mielessäni soimaan yksi maailman surullisimmista sävelmistä eli venäläinen kansanlaulu Matuska, jonka suomalaisversiossa äiti yrittää vakuuttaa Jaakko Ryhäsen bassolla lapsukaiselleen, että tämä voi nukkua ihan rauhassa, sillä kaukaisessa jylinässä ja liekkien loimutuksessa ei ole mitään pelättävää. https://www.youtube.com/watch?v=DHkrI3RgJAM

Kuinka Venäjä koukutti Trumpin?

Epäluottamukseni Trumpia kohtaan kasvaa yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Aiemmin jo kerroin, että tavallisesti luotettava Suomen Kuvalehti, joka ei ole minkään skandaalilehden maineessa, paljasti vuonna 2023, että Trump on Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n värväämä. 

Jatkotutkimuksissani on nyt selvinnyt, että tavallisesti luotettava Suomen Yleisradio on vuonna 2024 ohjelmassaan Kuinka Venäjä koukutti Trumpin vahvistanut Suomen Kuvalehden jutun oikeellisuuden. Ylen ohjelmasta saa käsityksen, että Trump on vuosikymmeniä tehnyt yhteistyötä FSB:n kanssa, joka on mm. rahoittanut tulevan maailman mahtavimman miehen liiketoimia.

Niinpä ihmiskunnan ja varsinkin Ukrainan kannalta on hirmuista, jos Trump tosiaan on FSB:n palveluksessa. Myyräksi en halua häntä nimittää, koska myyrä on söpö eläin, vaan pikemminkin hän on hyödyllinen idiootti. FSB:n sielutieteen ammattilaiset ovat tajunneet, että luonnevikainen ja yksinkertainen Trump on helppo saalis.

Pahaa pelkään, että sen lisäksi, että Trump lopettaa Ukrainan avustamisen ja suuntaakin tukensa jatkossa Venäjälle. Onneksi kuitenkin Usa:n kongressi päättää maan budjetista ja on mahdollista, että demokraattien lisäksi republikaaneistakin löytyy vielä tervejärkisiä ihmisiä.

Tosin en usko, että Euroopan kannattaa vielä kauhistua, sillä Venäjän armeija ei näytä pärjäävän kunnolla edes Ukrainalle. Sen jälkeen Länsi-Euroopan kannattaa kauhistua, jos Venäjä Usa:n avustamana valtaa Ukrainan ja Ukrainan 1,5 miljoonan sotilaan hyvin aseistettu armeija siirtyykin Venäjän puolelle. 

Kannattaa kuunnella tämä Yle Areenan ohjelma siitä, kuinka Venäjä koukutti Trumpin:  https://areena.yle.fi/podcastit/1-71173095

98 miljardin koronaraha

Kovasti mietityttää Ukrainan tulevaisuus varsinkin, koska Usa:n tuki on loppumassa ja koska Saksan vaalit saattavat johtaa siihen, että maa on pitkään vailla hallitusta. Mutta toivoton Ukrainan tilanne ei kuitenkaan ole. Maa on pystynyt sotimaan kolme vuotta ylivoimaista roistovaltiota vastaan, koska on saanut ulkomailta tukea noin 100 miljardia euroa vuodessa.

Paljon mahdollista, että Eu pystyy yksinkin halutessaan edelleenkin tukemaan Ukrainaa noin 100 miljardilla vuodessa. Nimittäin Eu:lla on käyttämättä jääneitä koronatukirahoja 98 miljardia ja Euroopan pankeissa on noin 200 miljardia Venäjän valtion talletuksia. Lisäksi pitää vielä muistaa, että Venäjä varasti sodan alkaessa länneltä muistaakseni noin 400 matkustajalentokonetta, joiden arvo lienee noin 40 miljardia ja paljon mahdollista, että entinen hyvä naapurimme joutuu vielä korvaamaan nuo koneet laillisine viivästyskorkoineen.

Tietenkin Unkari ja Slovakia tulee Eu:ssa vastustamaan Ukrainan tukemista, mutta siitä huolimatta ensi viikon Ukraina neuvotteluissa Ranska ja Englanti voivat ilmoittaa, että ne, sekä todennäköisesti 25 Eu-maata, Kanada, Japani, Etelä-Korea ja Australia, tulevat jatkamaan yhdessä tukemaan vuosittain Ukrainaa 100 miljardilla eurolla ja lopullisesta kustannusjaosta sovitaan maiden kesken sitten lopullisten rauhanneuvottelujen yhteydessä.

Lopullisten rauhanneuvottelujen yhteydessä kannattaa olla yhteydessä myös Trumpiin, koska hän on päättäväinen ja varmasti myös pohjimmiltaan rehellinen suurvaltajohtaja. Uskon, että Trump hyväksyy Venäjälle asetettavat 25 %:n tullit, joilla korvataan Ukrainan sodan aiheuttamat vahingot, koska onhan hän ilmoittanut hyväksyvänsä sen suuruiset tullit myös läheisille liittolaismailleen. Uskon myös Trumpin rehellisyyteen, koska uskon hänen aivan aidosti olevan ihan rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän milloinkin sattuu olemaan.

Trump väittää Usa:n avustaneen Ukrainaa sodan aikana 350 miljardilla taalalla, mutta Ilta-Sanomien mukaan summa onkin vain 114 miljardia. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011049134.html

Eheytyshoitoa muovailuvahalla

Kyllä ei välillä tiedä, että itkeäkö vai nauraa. Aamun Helsingin Sanomat nimittäin uutisoi siitä, että syyttäjä vaatii rangaistusta adventistikirkkoa edustaneille miehelle ja naiselle, jotka harjoittivat ns. eheytyshoitoja vapauttaakseen erään lähimmäisensä homouden vaivasta. Uutisen mukaan eheytyshoitoa harjoitettiin mm. seuraavasti:

"Syyttäjän mukaan pienryhmässä keskusteltiin laajasti ja hyvin yksityiskohtaisesti asianomistajan seksuaalisuudesta ja sosiaalisista suhteista. Kokouksissa tehtiin myös esimerkiksi toiminnallisia harjoituksia, kuten muovailtiin sukuelimiä muovailuvahasta ja ainakin kerran hierottiin asianomistajaa. Tapaamisia oli syyttäjän mukaan tasaisin väliajoin ja ne kestivät kerrallaan useita tunteja."

Itseäni erityisesti mietityttää tuo sukuelimien muovailu muovailuvahasta. Itse en kouluaikana viihtynyt kuvaamotaidon tunneilla ja jäin jopa laiskanläksylle opiskelemaan vaahteranlehden piirtämistä, mutta jos olisin saanut muovailla sukuelimiä muovailuvahasta, niin siitä asiasta olisin varmasti ollut kovasti innostunut. Minusta iki-ihana Päivi Räsänen voisi tehdä eduskunta aloitteen siitä, että sukuelimien muovailu muovailuvahasta otettaisiin koulujemme viralliseen opetusohjelmaan. Niin ehkä ennaltaehkäistäisiin homouden syntiä maassamme.

On muuten hyvä, ettei Usa:n ulkoministeri Vance seuraa maamme lehdistöä, koska hän olisi saattanut hyvinkin kuuluisassa Münchenin puheessaan ottaa esille tuon Suomen eheytyshoitovastaisuuden ja hän olisi hyvinkin voinut esittää vaikkapa 25 %:n rangaistustulleja maallemme. Nythän Vance kantoi puheessaan huolta Euroopan uskonnon- ja sananvapauden tilasta Skotlannin tapauksen vuoksi. 

Skotlannissahan aborttiklinikan lähialueella julkisesti rukoillut mies sai vankeusrangaistuksen, koska aborttiklinikan työntekijöiden työrauhan vuoksi klinikan lähistöllä ei saa osoittaa mieltä abortin puolesta tai sitä vastaan eikä julkirukoilija ollut poistunut kehotuksista huolimatta. Tarkempaa tietoa tapahtuneesta löytyy tästä linkistä: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannesalonen11/vance-ja-abortinvastustajan-oikeudet/

Moskovan toveri

Kyllä ei hyvältä näytä Telluksen tilanne. Eilen Trump avasi taas sanaisen arkkunsa ja kertoi, että  Ukraina aloitti kolme vuotta sitten sodan Venäjää vastaan diktaattori Zelenskyin johdolla. Tosi asiassa jokainen ihminen, joka jotain ymmärtää, ymmärtää, että Venäjä hyökkäsi kansainvälistä oikeutta, lukuisia kansainvälisiä sopimuksia ja jopa Venäjän lakia loukaten jo vuonna 2014 Ukrainaan ja laajensi sitten varmuuden vuoksi hyökkäystä kolme vuotta sitten tarkoituksenaan tuhota koko Ukrainan valtio.

Mietinpä nyt sitten sitä, onko Trump hullu vai heittiö. Ilmeisesti hän ei ole hullu, koska kävin psykiatri Pirkko Marjatta Turpeinen-Saaren Facebook-sivulla tarkastamassa tämän sielutieteen ammattilaisen näkemystä asiasta ja hän ei pidä Trumpia hulluna, vaan enemmänkin ihmiskunnan suurena pelastajana. Hänen arvionsa maailman mahtavimman ihmisen mielentilasta on koulutetun psykiatrin tekemä ja varmaankin myös poliittisesti riippumaton, koska Turpeinen-Saari on entinen SKDL:n kansanedustaja eikä Trump ole tietääkseni SKDL:n miehiä.

Mutta melkoinen heittiö Trump lienee, mikäli on yhtään uskominen arvovaltaisen ja tavallisesti luotettavan Suomen Kuvalehden parin vuoden takaista artikkelia, jonka otsikkona oli MOSKOVAN TOVERI. Juttu paljastaa, että vuonna 2013 liikemies Trump vieraili Moskovassa jossain missikisoissa ja majoittui saman hienostohotellin samaan huoneeseen, jossa Usa:n siloinen presidentti Obama oli vaimoineen asunut.

Omalaatuista huumorintajua osoittaen Trump oli "tahrannut" Obaman käyttämän vuoteen, jonka jälkeen useampikin prostituoitu, ja luulenpa joukossa olleen jonkun huorankin, ruiskautteli ns. keltaisia suihkuja Trumpin jättämän "tahrakasan" päälle. Jostain syystä Venäjän FSB häpeämättömästi filmasi salaa edellä kerrotun tapahtuman. Tapahtuma saattaa selittää sen, miksi Trump ei ole koskaan huomannut mitään moitittavaa Putinista.

Suomen Kuvalehden jutun pystyy suurelta osin lukemaan maksutta tästä linkistä: https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/kehuja-ja-kiusallisia-salaisuuksia-nain-venaja-voiteli-trumpin/

Heinolan miesten päivä.

 

Kyllä ei voi väittää, etteikö Heinolassa osata panostaa matkailuun. Joulun alla kaupungissa avattiin mainio Käkisalmi-museo ja tänään Helsingin Sanomat uutisoi näyttävästi, että kansainvälisenä naisten päivänä Heinolassa järjestetään ymmärtääkseni tasapuolisuuden nimissä erityinen miesten päivä.

Harkitsen tosimiehenä osallistumista Heinolan miesten päivä tapahtumaan ja haluaisin silloin toteuttaa myös salaisen fantasiani. Nimittäin Käkisalmi-museon yhteydessä toimii hieno kahvila, jossa on erityisen hieno normaali käytöstä eristetty eriö, ja tuossa hienossa eriössä haluaisin istua juomassa kertakäyttöisestä muovituopista pilsneriä ja syömässä kourastani lenkkijolkkua pelkkänä. Käkisalmi-baari voisi huomioida fantasiani Heinolan tosimiesten päivänä.

Tosimiehistä tuleekin mieleeni, että viime kuntavaalien alla istuin Pyhäselän huoltoaseman ikkunapöydässä ja salaa kuuntelin, kun eräs kuntavaaliehdokas, jonka puoluekantaa rohkenen vain arvailla, puhui tukijoukoilleen kuntapolitiikkaa. Hän korosti sitä, miten syrjittyjä ovatkaan maamme miehet tässä naisten johtamassa valtiossa.
Pelkästään miehistä koostuva tukijoukko kuulosti yhtyvän näkemykseen ja huomattavaa kannatusta näytti saavan ajatus, että koko johtavien huulipunaministerien joukkio pitäisi ampua konekiväärillä. Yksi miehistä oli kuitenkin realisti ja korosti, että koska konekivääriä ei ole, ampuminen pitäisi suoritti pelkällä kiväärillä sivusuunnasta silloin, kun huulipunaministerit ovat suorassa linjassa.

Tuon kuultuani ymmärsin pitkälle vuoden 1918 tapahtumia maassamme ja nyt ymmärrän lisäksi sen, että maga-amerikkalaisten ja wokeamerikkalaisten arvomaailman erot ovat suuremmat kuin Suomen lahtarien ja punikkien erot reilut sata vuotta sitten.

Kollaan kenttäpappi

Vuonna 2012 Marjo Heiskanen julkaisi kirjan nimeltään Kollaan kenttäpapin tarina. Teos perustuu kirjailijan isoisän Jorma Heiskasen päiväkirjoihin. Jorma Heiskanen oli köyhistä oloista lähtenyt fasismia ihaileva pappismies. Talvisodassa hän toimi kenttäpappina ja sodan jälkeen hän julkaisi kokemuksistaan suurta huomiota saavuttaneen kirjan Kenttäpappina Kollaalla.

Pappismies Heiskasen oli oman aikansa tuote. Hänen suuri tavoitteensa oli tehdä Suomesta maailman militaristisin yhteiskunta. Hyvällä syyllä voi tietysti kysyä, että miten tämä tavoite kytkeytyy Uuden testamentin kristilliseen maailmankuvaan. Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen luoma Kokoomusta kuvaava kypäräpäinen pappismies saattaisi muuten hyvinkin kuvata Jorma Heiskasta, mutta mies meni kyllä aikanaan selkeästi oikealta ohi Kokoomuksesta. 

Heiskasen pojan tytär Marjo Heiskanen on hänkin oman aikansa tuote ja lienee luokiteltavissa punavihreäksi feministi-pasifistiksi. Hän ei halua tehdä Suomesta maailman militaristisinta yhteiskuntaa vaan pikemminkin maailman antimilitaristisimman. Tästä sukupolvien näkemyserosta syntyy harvinaisen jännittävä ja mukaansa tempaava kirja, jota suosittelen varsinkin Uukuniemen suunnan ihmisille; sieltähän ne Kollaan joukot koottiin, pitäjän sankarihautausmaalla näyttävät olevan enemmistönä sillä suunnalla kaatuneet.

Marjo Heiskasen kirjan innoittamana luin sitten myös hänen vaarinsa Jorma Heiskasen vuonna 1941 ilmestyneen teoksen Kenttäpappina Kollaalla. Kirja on melkoisen verihurmaista ja ry---nvihaista tekstiä kuten pitkälle ymmärrettävää onkin, kun ottaa huomioon edellisen vuoden tapahtumat.

Sivumennen Jorma Heiskanen kertoo kirjassaan tapauksesta, jossa hän antoi sielunhoitoa sotilaalle, jota askarrutti se, miten tulisi menetellä siinä tilanteessa, että joutuu vangiksi. Tämä uskovainen sotilas piti itsemurhaa syntinä eikä halunnut päätyä siihen ratkaisuun.

Heiskanen ei paljasta miehen saamia ohjeita, mutta antaa ymmärtää, että hän itse oli kyllä miettinyt valmiiksi, miten hän siinä tilanteessa toimisi. Ilmeisesti äärioikeistolaiseksi ja neuvostovastaiseksi tunnustautunut pappismies oli päättänyt, ettei häntä saada elävänä vangiksi.

Jatkosodan ensimmäisinä päivinä tapahtui kuitenkin sitten se kaikkein pahin vaihtoehto ja Heiskanen päätyi hengissä vihollisen käsiin. Ensoon tehdyllä partiomatkalla hän jäi todennäköisesti vangiksi, koska ilmeisesti menetti taistelutilanteessa molemmat kätensä eikä pystynyt tekemään itsemurhaa.

Tapauksessa on paljon epäselvää, mutta Marjo Heiskasen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että kädetön sotavanki Heiskanen hoidettiin kuntoon. Sota oli vasta alussa ja haavoittuneitakin otettiin vielä siinä vaiheessa vangiksi. Henkiin jäämiseen saattoi vaikuttaa se, että hän oli upseeri ja pappi, jolta saattoi saada arvokkaita tietoja.

 

Lisäksi hän myös ystävystyi vankileirin johtajan kanssa, joka asia paransi hänen asemaansa leirillä. Marjo Heiskanen arvelee, että isoisä selvisi elossa vankileirillä koko sodan ajan, mutta jostain syystä kädetön mies ei malttanut rauhan tultua jäädä odottamaan palautusta kotimaahan, vaan lähti karkumatkalle, jolla hän ilmeisesti menehtyi.

 

Yle Areenassa on pitkä artikkeli Jorma Heiskasesta ja juttuun liittyy myös hänen ja Marokon Kauhun haastattelu talvisodan Kollaalta: https://yle.fi/aihe/a/20-122129 

Valtaoikeudet

Yön yli nukuttuani olen tullut lopputulemaan, että vahvoilla valtaoikeuksilla varustetusta presidentistä voi olla paljon harmia. Mielestäni presidentti voisi ihan hyvin olla samanlainen vallaton seremoniamestari kuin Ruotsin kuningas, mutta vahvoja valtaoikeuksia ei pitäisi kehittyneessä demokratiassa yhdelle ihmiselle antaa. 

Jos ylintä valtaa käyttää yksi ihminen, niin häneen on vaikkapa suurvaltavihollisen helppo vaikuttaa lahjonnalla, uhkauksilla ja  kiristyksellä tai jopa murhalla uhkaamisella. Yksinvaltias voi myös seota vaikkapa vanhuuden vuoksi, jolloin hänen vaihtamisensa on vaikeaa. 

Sen sijaan eduskunnan valitseman pääministerin eduskunta voi tarvittaessa vaihtaa toiseen, mikäli aihetta ilmenee. 200 kansanedustajaan on vaikea vaikuttaa lahjonnalla, uhkauksilla tai kiristyksellä eikä 200 kansanedustajan yhtäaikainen sekoaminenkaan ole todennäköistä. Myös heidän kaikkien yhtäaikainen murhaaminenkin on haasteellinen tehtävä ja vaikka se onnistuisikin, löytyisi murhatuille heti varahenkilöt. 

Viime kesänä minulla oli tilaisuus jututtaa sveitsiläistä pariskuntaa ja ihmettelin heille sitä, että en ole koskaan kuullut puhuttavan Sveitsin pääministeristä tai presidentistä, mutta siitä huolimatta Sveisti näyttää ainakin jotenkin selviävän tässä pahassa maailmassa. Sveitsiläispariskunta kertoi, ettei maassa ole pääministeriä, mutta jonkinlainen presidentti siellä on, mutta hänen nimeään he eivät muistaneet, koska presidentti vaihtuu joka vuosi.  

Tarkistin Wikipediasta Sveitsin presidenttitilanteen ja selvisi, että "Sveitsin valaliiton presidentti eli Sveitsin liittopresidentti on maan toimeenpanovaltaa käyttävän seitsemänjäsenisen liittoneuvoston johtaja. Sveitsin liittokokous valitsee vuosittain liittopresidentin, joka johtaa liittoneuvoston kokouksia ja hoitaa edustustehtäviä. Liittopresidentillä on juridisesti samat oikeudet ja velvoitteet kuin muilla kuudella liittoneuvoston jäsenellä. Perinteisesti tehtävään valitaan liittoneuvoston jäsen ikäjärjestyksessä, ja edellisen vuoden varapresidentistä tulee seuraavan vuoden liittopresidentti. Liittopresidentti ei ole Sveitsin valtionpäämies, vaan koko liittoneuvosto muodostaa kollektiivisen valtionpäämiehen roolin".

Lisätietoa Sveitsin poliittisesta järjestelmästä löytyy tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sveitsin_liittopresidentti

 

Konflikti

Jo Napoleon oli sitä mieltä, että lain tulee olla lyhyt ja epäselvä ja tämä näkemys on ollut myös Suomen perustuslain säätäjillä, koska perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Epäselväksi jää, kuka johtaa maamme ulkopolitiikkaa, jos kansan valitsema presidentti ja kansan valitseman eduskunnan valitsema hallitus sattuvatkin olemaan ulkopolitiikasta erimielisiä. 

Pääsin joskus viime vuosituhannella kysymään silloiselta presidenttiehdokkaalta Tarja Haloselta Heinolan torilla tähän ongelmaan vastausta, mutta hän ei suostunut ottamaan asiaan kantaa puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin, kuten savolaisilla on tapana. Tarja Halonenhan on puolisavolainen, koska hänen isänsä oli Kuopion poikia.

Vähän aikaa sitten MTV:n sarjassa Konflikti törmättiin tähän samaan vallanjako-onglemaan. Konflikti-sarjassahan tunnuksettomat ulkomaalaiset joukot valtaavat yllättäen koko Hankoniemen. Sanna Marinin näköisellä nuorella presidentillä on erilainen näkemys kuin hieman Erkki Tuomiojaa muistuttavalla pääministerillä siitä, miten valtaajiin tulisi suhtautua. Pääministeri kannattaa neuvotteluja Venäjän kanssa, kun taas presidentti, joka on puolustusvoiman ylipäällikkö, määrää Hornetit ratkaisemaan asian. 

Suomi ei ole ainut valtio, jossa parlamentti ja presidentti voivat joutua toimivaltariitoihin. Niinhän tapahtui esimerkiksi vuonna 2014 Ukrainassa, jossa kansan vaaleilla valitsema parlamentti Maidanin väkivaltaisten tapahtumien jälkeen erotti vastoin perustuslakia kansan vaaleilla valitseman presidentti Viktor Janukovytšin, joka sitten pakeni yönselkään Venäjälle. 

Koska maa tarvitsi presidentin, valittiin Janukovytšin yönselkään pakenemisen jälkeen Ukrainaan valittiin länsimielinen uusi presidentti, joka sai Venäjän valtaamaan tunnuksettomilla joukoilla Krimin niemimaan. Sen jälkeen sota onkin jatkunut jo yli 10 vuotta, mutta onneksi Trump on luvannut sen lopettaa päivässä, tosin lopetuspäivää hän ei ole vielä ehtinyt ilmoittaa, koska hänen lupaamansa Tanskan, Panaman ja Kanadan valtaus on vielä suorittamatta. 

Kannattaa muuten katsoa MTV:n katsomoon maksutta kirjautumalla Tämä Konflikti-sarja: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mtva%2C+konflikti

Marin

Aika ilkeä on heinolalaistaustaisen Lauri Nurmen kirja rautalampilaistaustaisesta entisestä pääministeri Sanna Marinista, josta halutessaan olisi todennäköisesti tullut myös presidentti.

Minusta on esimerkiksi aika ilkeää, että Nurmi kertoo, että presidentti Sauli Niinistön vastaus puhelinsoittoon, jossa kerrottiin, että Marin tulisi Antti Rinteen tilalle pääministeriksi, oli lyhyt, mutta paljon paljastava "voi v.....".

Aika ilkeää on myöskin se, että Nurmi kertoo Marinin todenneen presidentistä: "Se ukko yrittää puuttua joka asiaan". Kun Nurmi oli pyytänyt täsmennystä asiaan, oli Marinin vastaus: "Se on alusta asti yrittänyt puuttua asioihin, jotka eivät sille kuulu".

Ilmeisesti Marinin tuohtumuksen taustalla on se, että Niinistö halusi tiukat koronarajoitukset aikaisemmin voimaan kuin Marin, joka luotti muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kantaan.

Saattaa olla, että Marinin huulipunahallituksen linja oli parempi ja voi olla, että Ruotsin löysä koronarajoituslinja olisi pitkässä juoksussa ollut kaikista paras. Ruotsin talous ei koronasta kärsinyt yhtä paljon kuin Suomen, ja niin olen tilastoja ymmärtänyt, ettei länsinaapurissa ole kuoltu koronaan suhteessa juurikaan Suomea enemmän. Tosin Suomessa alettiin kuolla vasta koronarajoitusten päättymisen jälkeen, eli muutaman kuukauden lisäajan maamme vanhukset saivat elämälleen.

Tässä yhteydessä korostan vielä sitä, että vaikka Sanna Marin on perinyt puhujanlahjansa vieremäläiseltä isältään, on hänen ensimmäinen tunnettu esi-isänsä Rautalammin Kiiskejä, josta koulutettiin pappi, joka mielestäni ihan turhaan vaihtoi hauskan sukunimensä merelliseksi Mariniukseksi.

Minusta Kiiski tai Kiiskinen on ihan hyvä sukunimi. Minukin kotikylälläni toimi teurastajana erittäin lempeäluonteinen Kiiskin Aaro, joka kertoi ainakin lapsille kiertelevänsä vain "pesemässä" sikoja. Meille pennuille Aaro tarjoili piparminttukaramellejä ja pinskan hylsyjä leikkikaluiksi.

https://intokustannus.fi/kirja/sanna-marin/

Kuurtilainen

Eilen mainitsemani iisalmelaisen sukututkijan, joka oli saanut selville, että Venäjän keisarinna Katariina oli alun perin Kauhas-Marttana tunnettu seksityöläinen, innoittamana olen ajatellut ryhtyä perusteellisesti selvittämään oman sukuni mahdollisia keisarillisia yhteyksiä. Minulle on nimittäin kerrottu, että Pietarin Talvipalatsi, jossa maailman suurimman valtakunnan keisarit pitivät aikoinaan kortteeria, on rakennettu Sipi Koiviston maille enkä keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Sipi ihan hyvin voisi olla sukulaismies. 

Tässä yhteydessä muistuu mieleeni Maamiehen tietolaari-niminen radio-ohjelma, jossa nimimerkki Valoinko turhaan tiedusteli sitä, että saako toisen tontille luvatta rakentaa. Epäilen, ettei Pietari Suuri ollut hakenut lainhuutoa valtaamalleen rakennustontille, jolle hän alkoi palatsiaan pystyttämään. Jos poliittiset suhdanteet muuttuvat, saatan ottaa tämän asian esille Pietarissa käydessäni.

Sukututkimuksen mukaan vaarinvaarinvaarinvaarini Tuomas Koivistoinen asui nykyisen Pietarin seudulla, mutta joutui lähtemään evakkoon Savon erämaihin, kun Ruotsi hävisi Suuren Pohjan sodan. Jostain syystä Tuomaan evakkomatka Savoon kiersi nykyisen Latvian Kuurinmaan kautta. Laskelmieni mukaan Tuomas ja tuleva keisarinna Kauhas-Martta asuivat samaan aikaan Kuurinmaalla, jossa Martta toimi seksiorjana ja sukutarinan mukaan Tuomas kalastajaorjana, jonka tehtävänä oli pyytää jollekulle tilanherralle sampeja. 

Tuomas ei kuitenkaan viihtynyt työssään orjana, vaan hukutti työnantajansa ja souteli sitten Savoon. Erään tarinaversion mukaan hukuttaminen olisi tapahtunut tervatynnyriin. Itse en voi tietenkään hyväksyä työnantajapuolen hukuttamista, mutta entisenä luottamusmiehenä kyllä ymmärrän asiaa pitkälle.

Vanhoissa kirkonkirjoissa kantaesi-isäni sukunimeksi on merkitty välillä myös Koivistolainen ja Kuurtilainen. Tuo sukunimi Kuurtilainen viittaa siihen, että Tuomas saapui Savoon Latvian Kuurinmaalta. Vieläkin sen talon nimi, johon Tuomas asettui aluksi asumaan, on Kuurtila. 

Sukunimi Koivistolainen viittaa taas siihen, että alun perin sukuni on lähtenyt Koivistolta ja niinpä vuonna 2018 kävin hiljentymässä Koivistolla Josef Stenbäckin suunnitteleman hienon kivikirkon pihalla. Koiviston kirkko onkin satunnaisille matkailijoille merkittävä tutustumiskohde, mutta itselleni merkittävimmän matkailuelämyksen tarjosi kuitenkin kirkon vieressä kasvava vankka petäjä ja varsinkin petäjän koloon juurtunut lehtikasvi. Seurueemme kasvitieteisiin perehtynyt henkilö osasi kertoa, että petäjään kiintynyt pensas on terttuselja, jonka tuotokset kansa tuntee nimellä paskanmarjat. Terttuseljaa voi siis perustellusti nimittää paskanmarjapensaaksi.  

 

Kauhas-Martta - Venäjän keisarinna

Mikäli Venäjän historiaan hyvin perehtynyt kirjailija Laila Hirvisaari vielä eläisi, kääntyisin hänen puoleensa ja kehottaisin häntä tekemään kirjan myös keisarinna Katariina I:stä, Katariina Suurestahan hän ehtikin kirjoittamaan. Nimittäin muistan, miten parivuosikymmentä sitten eräs iisalmelainen sukututkija todisti tavallisesti luotettavassa Iisalmen Sanomat-lehdessä, että eräästä savolaistaustaisesta Martasta tuli peräti Venäjän keisarinna, joka tunnettiin nimellä Katariina I. Iisalmen Sanomien lisäksi myös Savon Sanomat uutisoi myöhemmin asiasta.

Kyseinen Martta oli taustaltaan Savon Kauhasia, jonka pappishaara kuitenkin käytti hienommalta kuulostavaa sukunimeä Argillander. Luulen kuitenkin, että kavereiden kesken tulevaa keisarinnaa kutsuttiin vain Kauhas-Martaksi. Iisalmelaisen sukututkijan mukaan myös Kauhas-Martan tytär kohosi äitinsä jälkeen Venäjän keisarinnaksi, jonka hallitsijanimenä oli Elisabet, mutta luulen, että tyttöjen kesken hän oli vain Kauhas-Ellu.

Selvitin netistä Kauhas-Martan vaiheita ja ilmeni, että hän päätyi 1700-luvun alun sotien pyörteissä Latviaan, jossa hän ehti olla pari viikkoa naimisissa erään ruotsalaisen sotilaan kanssa, kunnes päätyi venäläisten vangiksi. Rivien välistä ymmärsin, että Marttaa pidettiin Venäjän armeijan seksiorjana, kunnes Pietari Suuri otti hänet suojelukseensa.

Pietari ihastui seksiorjattareensa niin, että erosi entisestä vaimostaan ja alkoi tekemään lapsia Martan kanssa. Lopulta susipari päätyi naimisiin, Martta kääntyi ortodoksiksi ja muutti nimensä Katariinaksi. Katariina oli järkevä nainen ja hän osasi pitää kuria epävakaalle miehelleen Pietari Suurelle ja samalla hän ehti  huolehtimaan myös Venäjän valtion asioista. 

Pietari Suuri kuoli 52-vuotiaana kivuliaaseen virtsaumpioon, jonka jälkeen entinen Kauhas-Martta hallitsi Venäjää pari vuotta, mutta hänkin kuoli jo 43-vuotiaana tuberkuloosiin vuonna 1727.  Kauhas-Martan tytär Kauhas-Ellu nousi valtaan 1741 ja oli vallassa peräti 21 vuotta. Ellun historia muistaa mieltymyksestä kenkiin, joita hänellä oli lähes yhtä monta paria kuin Filippiinien Imella Marcosilla, jolla niitä oli 1200 paria

Sosiaalisesta mediasta löytyy paljon juttuja Kauhas-Martasta, joista kaksi tässä: 

 https://juhansuku.blogspot.com/2009/01/suomalainen-keisarinna-kauhanen.html

https://www.eeppos.fi/Pietarin%20Tuhkimo.pdf

Ilmapiru

Karjalan historiaa tutkiessani olen törmännyt seuravaan maamme ilmailun historiaan liittyvään tapaukseen. Kuopiossa ilmestynyt Maamiehen Ystävä tiesi aikoinaan kertoa, että ranskalainen herra Auguste Ledet oli lähtenyt 12.9.1847 Pietarista ilmalaivalla, joka lienee tosiasiassa ollut pelkkä kaasuilmapallo, purjehtimaan Pietarista kohti Laatokkaa. Seuraava tieto tapauksesta sitten olikin, että hänen ilmakulkuneuvonsa oli löydetty Laatokan selältä 10 Wenäjän wirstan paikalla rannalta. Onnettomalta vaikutti siis ilmapurjehtijan tapaus.

 

Mutta monta kertaa totuus on vielä taruakin onnettomampaa. Vasta 6.5.1848 Maamiehen Ystävä pystyi valottamaan lisää tapahtumien kulkua. Herra Auguste Ledet olikin pelastautunut jonkinlaisen sateenvarjon kaltaisen laitteen avulla ilmalaivastaan veteen ja jaksanut uida rannalle, mutta siihen hänen onnensa päättyikin. Rantaan päästyään paikallisen kylän väki otti hänet hengiltä. Lehtiuutisen mukaan rahvas piti häntä jonkinlaisena ilmassa lentävänä pahalaisena, eli lyhyemmin ilmaistuna ilmapiruna. 

 

En ole löytänyt mistään tietoa siitä, käsiteltiinkö tapausta oikeudessa vai palkittiinko paperittoman ulkomaalaisen muukalaisen tunkeilun torjuneet kyläläiset jotenkin.

Tapaus sattui Laatokan Karjalassa, mutta tarkempaa tapahtumapaikkaa Maamiehen Ystävä ei kerro. Itse äänestäisin Salmin pitäjän puolesta, jossa väestö aiemminkin oli osoittanut merkittävää oma-aloitteisuutta tämän kaltaisissa asioissa.

 

Nimittäin vuonna 1831 Laatokan Karjalassa Salmissa sikäläiselle nimismiehelle juotettiin sikäläisen rahvaan toimesta rikkihappoa ja sen jälkeen hänet vielä varmuuden vuoksi poltettiin, koska epäiltiin hänen mukamas myrkyttäneen kaivoja, vaikka hän vain yritti kemikaalien avulla torjua koleraa. 

 

Onko jollakulla ilmailun harrastajalla tarkempaa tietoa maamme ilmailun pioneerin onnettomasta tapauksesta?

https://riemurasia.fi/kuva/Suomen-ilmailun-merkkihetkia-osa-1/163651

Aleksandr Lebed

Vaikka eilen mainittu Venäjän keisarinna Katariina Suuri murhautti ihmisiä ja vaikka hän vaihtoi miehiä kuin hevosia - tosin vanhemmalla iällä hän pahansuopien huhujen mukaan vaihtoi miehiä hevosiin, niin siitä huolimatta häntä on ainakin meillä lännessä pidetty hyvänä hallitsijana.

Tosin kyllä eräät venäläisetkin pitävät häntä hyvänä hallitsijana, sillä kun viime vuosituhannen lopulla möreä-ääniseltä kenraali Aleksandr Lebediltä suomalaistoimittaja kysyi, ketä Venäjän hallitsijaa tämä arvostaa, mörähti Lebed epäröimättä, että eniten hän arvostaa keisarinna Katariina Suurta.

Kenraali Lebedin möreä-äänisyys ei muuten johtunut korkeasta testosteronitasosta, vaan kapakkatappelusta saadusta kurkkuvammasta. Voi hyvinkin olla, että hänen karismansa ja kansansuosionsa johtui miehekkäästä äänestä ja voi olla, että jos hänellä olisi ollutkin kimeä ääni vaikkapa kapakkatappelussa saadun arkaan paikkaan osuneen potkun seurauksena, hän ei olisi noussut Venäjän politiikan huipulle.

Itse uskoin, että Lebedistä tulee Venäjän presidentti Jeltsinin jälkeen, joka olisi ollut kenties hyvä ratkaisu koko ihmiskunnan kannalta, koska jossain haastattelussa hän, kolmen sodan käynyt mies, kertoi olevansa väsynyt tappamiseen. Jeltsinin seuraajaksi tulikin sitten sotaa kokematon ja armeijaa käymätön Vladimir Putin.

Putinin haastajana pidetyllä Aleksandr Lebedillä oli niin huono onni elämässään, että hän ja seitsemän muuta kuolivat helikopterionnettomuudessa Krasnojarskissa Itä-Siperiassa vuonna 2002. Jälkikäteen on epäilty, oliko kyseessä onnettomuus, sillä vastoin virallista tietoa sää oli hyvä.

Sukunimi Lebed tarkoittaa joutsenta, joka ei ole kovin hyvä sukunimi Lebedin näköiselle ja ääniselle miehelle: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Lebed

 

Vanki nro I

Moni asia mietityttää ja surettaa minua ja nyt minua erityisesti mietityttää ja surettaa Vanki numero I:n kohtalo. Pääsin vuosituhannen alkupuolella käymään Käkisalmen linnassa ja siellä opas kertoi Vanki numero I:n surullisen tarinan. Alkuperäiseltä nimeltään kyseinen vanki oli oppaan mukaan tsaari Iivana VI, joka nousi maailman suurimman valtion Venäjän hallitsijaksi kahden kuukauden ikäisenä, mutta joka syrjäytettiin vallankaappauksessa vuotta myöhemmin ja suljettiin tyrmään. 

Vallankaappauksessa jälkeen valtaan nousi Iivanan isoäidin serkku Elisabet, josta ei jostain syystä tullut Elisabet Suurta, vaikka hän olikin 180-senttinen huljakka nainen. Sen sijaan Elisabetin jälkeen keisarinnaksi edennyt 157-senttinen Katariina sai hallitsijanimekseen Katariina Suuri. Historiankirjoitus pitää  Katariina Suurta hyvänä hallitsijana, mutta tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaan päästäkseen hänen oli murhautettava Elisabetin jälkeen tsaariksi noussut aviomiehensä Pietari III.

Tosin kansalle kerrottiin virallisesti, että 34-vuotias Pietari III oli kuollut yllättäen kouristeleviin peräpukamiin, vaikkakin tämä kuoli yllättäen juorujen mukaan siihen, että aviovaimonsa rakastaja Orlov hakkasi tsaaria ns. tilapäisastalona käyttämällään tuhkakupilla päähän.   

Koska Katariina Suuri pelkäsi myös entisen vauvatsaari Iivana VI:n paluuta valtaan, jouduttiin myös hänet murhaamaan. Käkisalmen linnan opas kertoi, että entistä vauvatsaaria, josta käytettiin nimeä Vanki nro I,  olisi säilytetty Käkisalmen linnassa. Virallinen historiankirjoitus kertoo kuitenkin, että vauvatsaarin loppusijoituspaikka olisikin ollut lähellä Pietaria sijaitseva Pähkinälinna. Siellä hän vietti kylmässä sellissä koko elämänsä, joka ei sitten kuitenkaan muodostunut pitkäksi, koska hänet tapettiin 24 vuoden kypsässä iässä. 

Keisarinnan käskyä noudattaneet vartijat huolehtivat vuonna 1764 vauvatsaarin murhan käytännön järjestelyistä.  Toinen kahdesta vartijasta pisti häntä ensiksi miekalla lonkkaan ja käteen, nuiji sitten miekan katkettua hänen päätään ja ylävartaloaan puisella penkillä ja survaisi lopulta toisen vartijan miekan selän kautta sydämeen. Eli julmaa oli poliittinen elämä Venäjällä silloinkin.

Kävin alkutalvesta Heinolaan perustetussa Käkisalmi-museossa saadakseni lisätietoa lapsitsaarin tapauksesta, mutta museon väki ei ollut tietoinen asiasta. Minua nimittäin mietityttää se, että jospa lapsitsaaria ei murhattukaan, sillä Käkisalmen virallinen historian kirja kertoo, että vuonna 1803 silloinen tsaari Aleksanteri I, joka muuten ilmeisesti murhasi isänsä tsaari Paavali I:n, vieraili Käkisalmen linnassa tapaamassa tuntemattomaksi jäänyttä vankia, jota kutsuttiin Nimettömäksi. Nimetön saattoi ihan hyvin ollakin Vanki nro I. 

Hyvin on säilynyt ainakin 600 vuotta vanha Käkisalmen linna, joka lienee Karjalan vanhin rakennus:

 

 

Peter Von Bagh ja Pjotr Tilikov

En ole pitänyt edesmennyttä elokuvatietäjä Peter von Baghia erityisenä huumorimiehenä, mutta olen tapani mukaisesti ollut väärässä. Kun luin hänen Muisteja-kirjaansa, jouduin väkisinkin  päästämään kolme selkäkeikkanaurua.

Syvimmän selkäkeikkanaurun jouduin päästämään, kun tämä aikansa radikaali elokuvamies kertoi suhteestaan Pekka Tiilikaiseen. Von Bagh, eli kavereiden kesken vain Bagh, teki joskus 70-luvun alussa elokuvan naistennaurattaja Pertti Ylermi "Kreivi" Lindgrenistä ja hän sai mielestään ihan hyvän idean hyödyntää Pekka Tiilikaista filmin markkinoinnissa. Von Bagh soitti Tiilikaiselle ja pyysi, että suuri urheiluselostaja istuisi pöydän takana maailmankuulussa anorakissaan, edessään hiihtokello, ja sanoisi: "Suomen kansa. Kreivi Lindgrenillä on teille tärkeää asiaa."

Elokuvaohjaaja kertoo muistelmissaan, että hän sai kokea täydessä kaunopuheisuudessa, millainen on raivostumisen kuulokuva. Pekka jylisi puhelimeen: "En tule. Ja sanon vielä: Noponenkaan ei tule!" Käsittääkseni pääselostaja Tiilikainen ei ollut mikään kulttuuriradikaali ja hänen huumorintajunsakin poikkesi Peter von Baghin vastaavasta luonteenpiirteestä.

Sen sijaan venäläisyys yhdisti von Baghia ja Tiilikaista, vaikka he eivät luultavasti olleet siitä tietoisia. Von Bagh on tutkimusteni mukaan taustaltaan Venäjän aatelisia, vaikka hänen isänsä Sergei von Bagh syntyi Karjalan Kivennavalla. Pekka Tiilikaisen isä oli rajan takana Uhtualla syntynyt kiertelevä kaupustelija, eli kansankielellä laukkury--ä,  Nikita Vasiljev Tilikov, joka sittemmin suomensi nimensä Mikko Tiilikaiseksi. 

Poika Pekka syntyi sentään Suomen puolella Kouvolassa, joten hänet voi kyllä luokitella jokseenkin syntyperäiseksi suomalaiseksi eikä miksikään mamuksi. Eräässä vuosien takaisessa Kiveen hakatut-ohjelmassa kerrottiin, että sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen olisi alun perin ollut nimeltään Pjotr Tilikov, mutta tuolle tarinalle en ole löytänyt vahvistusta. Alla olevasta linkistä voi tutustua Tiilikaisen suvun historiaan, joka ei todista väitettä, jonka mukaan suku olisi lähtöisin Nilsiästä. https://www.geni.com/people/Mikko-Tiilikainen/6000000077434709781

Vode

Eikä vieläkään päästä eroon urheiluselostajien kootuista kommelluksista. Muistanpa kuin eilisenpäivän sen kesäillan vuodelta 1977, kun lämmittelin saunaa ja radiosta alkoi kuulumaan lähetys Tampereen Kalevan kisoista. Luulin, että vastaanotin ei ollut ihan aseman kohdalla, kun selostajan puhe kuulosti jotenkin kummallisen puuromaiselta.

Mutta ei ollut vika radiossa, vaan urheiluselostaja Voitto Raatikaisessa. Mies ei vaikuttanut kuitenkaan olevan juovuksissa, jota ensiksi epäilin, vaan hän vaikutti pikemminkin olevan kännissä kuin käki. Lähetyksen alkuvaiheissa mies oli vielä jotenkin tolkussaan, mutta sitten miesten 800 metrin finaalin aikaan hän oli ihan örvellyskunnossa ja miesten juoksun sijasta hän muistaakseni selosti hyvin pikkutarkasti naispikajuoksijoiden riisuuntumista.

Sitten Voden selostus vaikeni ja puhevuoron otti Raimo Häyrinen, joka hoitikin homman loppuun. Myöhemmin lehdessä kerrottiin, että Vode olisi nauttinut ennen lähetystä vain pullollisen olutta  janoonsa, mutta että hänellä oli päällä jokin lääkitys, joka tehosti oluen ensi-iskun vaikutusta. Saattaa olla ihan totuudenmukainen selitys tapahtuneelle. Ainakaan tapaus ei haitannut merkittävästi Voitto Raatikaisen urakehitystä, koska hän pääsi eläkkeelle Yleisradion urheilutoimituksen päällikön paikalta.

Sen sijaan Raimo Häyrinen sai myöhemmin jostain syystä potkut Yleltä ja ilmeisesti hän oli katkera tapahtuneesta, koska epäili potkujensa syyksi sitä, ettei hän ollut koskaan selostanut kännissä. Itse tosin epäilen, että Häyrisen potkuihin saattoi vaikuttaa sekin, että jonkun Jyväskylän suurajojen selostuksen yhteydessä hän tinttasi suorassa lähetyksessä turpaan jotain Kansainvälisen autourheiluliiton aatelismiesjohtajaa, joka kompastui selostajan mikrofonin johtoon.

Itsekin olen joskus kokenut Voitto Raatikaisen örvellyskohtauksen. Heinänuhan oireiden hoidossa käytettävä Zyrtec-niminen lääke tekee minut täysin toestaetoseksi, kuten Savossa sanotaan. En tarvitse edes pilsneripulloa ja siitä huolimatta örvellän kuin Raatikainen. Eikä Zyrtec-paketissa ole edes aineen sivuvaikutuksista kertovaa varoituskolmiota. 

Luulin jo, etten koskaan tässä elämässä tule kuulemaan uudestaan Voden kuuluisinta selostusta, mutta viime sunnuntaina radiosta tuli urheiluselostusten toivekonsertti, jossa erään kuuntelijan toiveeseen vastattiin ainakin jossain määrin ja kyseistä nauhan pätkää päästettiin julkisuuteen muutaman sekunnin verran. Mielestäni vuoden 1977 Tampereen Kalevan kisojen miesten 800 metrin finaali olisi pitänyt saada kuulla kokonaan.  Tämä pätkä alkaa tästä linkistä kohdalta 1.16,30. http://areena.yle.fi/1-3725410

TV-selostajien huono kestävyys

Television tulo 60-luvun alkupuolella latisti radioselostuksia. Kerrotaanhan esimerkiksi, että vielä 50-luvulla radion johtava taistelijapari kykeni selostamaan 110 metrin aitajuoksua kolme minuuttia viisitoista sekuntia. Neljännen aidan kohdalla luettiin miesten kuulantyönnön lopputulokset ja seitsemännen aidan kohdalla kerrottiin naisten pituushypyn sarjoja.

Lopuksi pääselostaja pyysi apulaiseltaan, että “kuule Paavo! Annapas se kiikari, että voin katsoa lopullisen järjestyksen”. Tarina päättyy siihen jo legendaariseksi muuttuneeseen toteamukseen: Täh! Tämä kiikarihan on jo ihan tyhjä!”

Tutkimusteni mukaan TV-selostajilta puuttuu radioselostajien alkoholikestävyys. Noposen muisteluiden mukaan kerran edesmenneessä Leningradissa Paavo ja Pekka heräsivät yöllä siihen, että hotelli Europejskajan hissin peili särkyi. Tämä tapahtui kahden vantteran miliisin tuodessa erästä tunnettua suomalaista TV-selostajaa huoneeseensa nukkumaan. Pontevasti suomalaistoimittaja kuitenkin taisteli tilanteessa ja vakuutti, että hän on hyvin vahva, vaikka onkin pienikokoinen ja hän muistutti miliisejä myös siitä, että kyllä talvisodankin hyökkäyksen Suomi oli pysäyttänyt.

Radiomiesten sitkeyttä ei ollut myöskään näköradioselostaja Anssi Kukkosella, joka katosi selostusmatkallaan kesken Keski-Euroopan mäkiviikkojen. Tapaus oli huomattava mediatapahtuma ja hallitsi aikoinaan iltapäivälehtien lööppejä pitkään. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin ansioitunut selostaja muistetaan parhaiten tästä sattumuksesta. Kukkosen katoaminen synnytti kansamme keskuuteen monimerkityksellisen käsitteen ”viettää mäkiviikkoja”.

https://www.is.fi/muutlajit/art-2000001223952.html

Pekka ja Enzio

Jos Martti Jukola välitti kansalle kisatapahtumia konekiväärimäisen nopeasti, oli hänen kollegansa Pekka Tiilikainen päinvastoin hyvin rauhallinen jutustelussaan, ja tiukan paikan tullen hän tiivisti tunnelmaa vaikenemalla kokonaan ja pillauttamalla itkun. Näin tapahtui mikäli suomalainen voitti tai hävisi.

Eikä pääselostaja Tiilikaisen tarvinnut teeskennellä liikutustaan. Tunne oli kyllä aito. Vuoden 1948 Chamonin olympialaisten jälkeen radion talouspäällikkö valitti, että Pekan jäljiltä oli löytynyt 23 tyhjää viinapulloa. Pekka närkästyi moisista perättömistä puheista. Hänen mukaansa pulloja piti olla 24. Kun asia tarkastettiin, todettiin Pekan olevan hyvin rehellinen mies.

Markus Similä kertoo muistelmissaan, kuinka myös hän oli seuraamassa Cortinan olympiakisoja. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan itseään reellä ihaillakseen vuoristonäkymiä. Kuinka ollakaan hän näki jonkun miehen väsyneen lumihankeen. Koska oli kylmä, Similä pelkäsi jo pahinta. Mutta reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli ruotsinkielinen urheiluselostaja Enzio Sevon.

Tämä ymmärsi vielä sen verran maailman menosta, että sairaalan sijaan vaati pääsyä radioselostamoon, ja täytyihän siihen suostua. Selostamossa mies terhistäytyi ja alkoi suorassa lähetyksessä kertoilla päivän urheilutapahtumista kuulijoiden mukaan kauniilla ja jäntevällä ruotsinkielellä. Selostuksen jälkeen mies oli sitten taas aivan vetämättömässä kunnossa.

Kun Similä ihmetteli asiaa, neuvoi Sevon kollegaansa: “Nuori mies! Urheiluselostaja tarvitsee kolme asiaa. Ensiksi: hemmetin kovaa kuntoa! Toiseksi: teräksenlujaa rutiinia! Kolmanneksi: teräksenlujaa itseluottamusta!”

Pekka Tiilikaisen elämäkertateoksessa Paavo Noponen kertoo, kuinka Pekka ja Enzio joivat kerran kahdessa viikossa 12 litraa pirtua ilman että se mitenkään heikensi miesten työtehoa tai että kuuntelijat olisivat huomanneet mitään poikkeuksellista.

Noposen mukaan suoritus on aivan uskomaton ja sen pitäisi kelvata Guinnesin ennätysten kirjaan osoituksena Suomen radiomiesten poikkeuksellisen lujasta fysiikasta ja psyykestä. Urheilu- ja tilastomies Noposen mukaan määrä vastaa kahta kokonaista ja yhtä seitsemäsosaa Koskenkorva-pulloa miestä kohti päivittäin.

Tässä juttua Pekasta ja Enziosta: https://yle.fi/aihe/a/20-98837

Upseereita ja herrasmiehiä

Kaiken maailman kauheuden keskellä olen viime aikoina tutkinut suomalaisten radion urheilutoimittajien värikästä elämää.

Yleisradiotoiminnan alkuaikoina ei ollut vielä erikseen erityistä urheilutoimitusta. Kuuluttajana toiminut aatelismies Alexis af Enehjelm joutui olosuhteiden pakosta lukemaan myös urheilutuloksia.

Aina ammattitaito ei täysin riittänyt. Lukiessaan Kööpenhaminassa käytyjen kuuromykkien yleisurheilukilpailujen tuloksia oli erään juoksumatkan voittajan aika 9.25. Tulospaperi oli sen verran ruttaantunut, ettei matkan pituudesta saanut selvää. Aikansa asiaa mietittyään Alexis päätteli matkaksi joko 3.000 tai 5.000 metriä.

Niinpä ei ollutkaan ihme, että jo 30-luvulla päätettiin pestata varsinainen urheiluselostaja. Täksi ensimmäiseksi urheiluselostajaksi tuli runoudesta väitellyt tohtori Martti Jukola, joka olikin ammatissaan loistava.

Ikävä kyllä miehen uran katkaisi sairastuminen alkoholismiin, mikä vei hänet hautaan heti Helsingin olympialaisten jälkeen. Työnsä hän hoiti sairaudestaan huolimatta mallikkaasti. Jukola oli ilmiömäisen nopea puhuja ja ehkäpä kuuntelijoidenkin kannalta on vain hyvä, että selostaja on juttutuulella.

Kommelluksitta tosin ei Jukolakaan selvinnyt. Oslon olympialaisten näytöslajina oli jääpallo. Ruotsin ja Norjan välisen ottelun edellä selostaja tunsi vatsahermojensa reistailevan ja niinpä hän lääkinnällisistä syistä sulkeutui selostuskoppiin viskipullo eväänään.

Selostus onnistui muuten ihan hyvin, mutta ottelun loppupuolella Jukola alkoi nähdä pelikentällä myös suomalaisia pelaajia. Vaikka senhän ei pitäisi olla mikään puute, sillä tokihan Suomessa ylipäätäänkin seurataan urheilutapahtumia ikään kuin sinivalkoisten silmälasien läpi.

Kerran taas Jukola oli Saksassa selostamassa Saksan ja Suomen välistä jalkapallomaaottelua. Isäntämaa hallitsi pelitapahtumia niin selvästi, että selostajakin totesi seuraavansa tilannetta Suomen maalin edustalla kylmä rinki selkäpiin ympärillä - kun ei herras- ja tohtorismiehenä kansanomaisempaa vertausta kyennyt käyttämään.

Ainakin Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea liitteenä olevan jutun Martti Jukolasta. Tosin artikkeli on hieman kaunisteltu, vaikka siinä kerrotaankin se, miten poliisi vuonna 1925 pysäytti pirtulastissa olevan hevosmiehen, joka oli matkalla RUK:n kurssijuhlaan. Reen ohjastajaksi paljastui urheilutoimittaja Martti Jukola, joka saikin asiasta sakkotuomion.

Siitä Hesari kuitenkin vaikenee, että pirtukanistereiden lisäksi reessä oli tapausta koskevan poliisikertomuksen mukaan myös "epämääräisen oloinen naisenpuoli", joka oli varmaankin jostain syystä, jota voi vain arvailla, myös menossa upseereiden juhlaan. Toisaalta laki ei siihen aikaan kieltänyt sitä, että epämääräisen oloinen naisenpuoli viedään upseereiden ja herrasmiesten seuraan. Nykyään moisesta voisi seurata ainakin mainehaittaa epämääräisen naisen kyyditsijälle.
https://www.hs.fi/feature/art-2000003927736.html

Otto Sihvonen - fasisti ja osuuskauppamies

Eilen mainittu filosofi Pertti "Lande" Lindfors oli äitinsä puolelta Uukuniemen Sihvosia ja isänsä puolelta Turun Lindforseja. "Landen" kertoman mukaan isä oli kommunisti ja äiti fasisti, joka seikka toi heidän parisuhteeseensa varmaankin jännitteitä, joiden vuoksi heidän avioliittonsa oli onneton.

Lindforsin uukuniemeläinen vaari Otto Sihvonen oli huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vaikka hän oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, toimi hän myös osuuskauppamiehenä, säästöpankkimiehenä, lehtimiehenä ja myös IKL:n miehenä. Nykyään tutkijat pitävät IKL:ä fasistisena puolueena.

Mielestäni on aika erikoista, että IKL:n kannattaja Otto Sihvonen oli myös osuustoimintamies ja vielä erikoisempaa on se, että hän oli myös sosialidemokraattien johtajan Väinö Tannerin kaveri. Tanner toimi vuosikymmeniä osuusliike Elannon johtajana, mutta voi olla, että kaveruus ei liittynyt pelkästään osuustoiminta-aatteeseen, vaan kaveruksia yhdisti myös se, että molemmat olivat asuneet Sortavalassa.
Kolmen vartin savolainen Tanner nimittäin toimi pari vuotta asianajajana Sortavalassa, mutta tosikkona hän ei viihtynyt siellä pitkään, koska hänen mielestään karjalaiset olivat rehvastelijoita, tyhjänpuhujia ja vieläpä niin epärehellisiä, että saattoivat valehdella jopa omassa asiassaan.

Muistelen jostain lukeneeni, että Suomen fasistit kuitenkin arvostivat sosialidemokraatti Tanneria siinä määrin, että häntä olisi pyydetty suostumaan Suomen diktaattoriksi, koska maa tarvitsi vahvaa johtajaa; tiedä vaikka idean olisi keksinyt Otto Sihvonen. Lapuan Liikkeen ja IKL:n kannattajat katsoivat 30-luvun kaaoksen aikaan, että maa tarvitsee vahvan johtajan, joka lisää järjestystä ja vakautta yhteiskunnassa. Samalla tavallahan ajattelevat nykyään myös Trumpin ja Putinin kannattajat.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että nuoruudessaan Mussolin oli sosialisti ja Hitler nousi diktaattoriksi  Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puheenjohtajana.
Tässä hieman sukutietoutta Uukuniemen Sihvosista, jonka suvun erään edustajan kanssa vietän tänään hääpäivää.

 
https://www.geni.com/people/Otto-Herman-Sihvonen/6000000039147250994
https://www.geni.com/people/Taina-Vellamo-Sihvonen/6000000181136638832

Lande

Maamme johtaviin filosofeihin kuuluneen uukuniemeläistaustaisen Pertti "Lande" Lindforsin muistelmateos ei ole vain hauska, vaan myös avoin ja hyvin rehellisen tuntuinen. Hän myöntää olleensa nuoruudessaan jo lähes puliukkoasteella, mutta kun hän 7. 7. -77 heräsi roskapöntössä, päätti hän lopettaa juomisen ja niinpä hän sitten kertomansa mukaan kärsi raittiutta lopun elämänsä 40 vuotta.

Vaikka filosofi Lindfors ei muistelmissaan edes yrittänyt peitellä huikeaa älykkyyttään, korosti hän avoimesti vielä sitäkin, että hänen se muuvvankin vehje oli ennätysmäisen pitkä. Kun kyseistä vehjettä yliopistomiesten kesken vertailtiin, todettiin sen olevan ainakin yliopiston pisin. Helsingin yliopistossa on siis harrastettu tieteen alaa, jota voisi kutsua vertailevaksi erotiikaksi. 

 

Tuolla mainitsemallani Lindforsin anatomisella erityispiirteellä on ollut merkittävä vaikutus maamme tiedepolitiikkaan. Luin joskus Lasse Lehtisen kokoaman "Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit Iltalehdessä", ja yhdessä kauniissa kolumnissa kerrottiin, mistä pohjimmiltaan on ollut kysymys Suomen filosofien vuosikymmeniä jatkuneissa oppiriidoissa.

 
Riidan tausta on Laitisen mukaan seuraava. Eräällä kaljareissulla maamme filosofeille syntyi riita siitä kenellä on pisin. Kilpa ratkaistiin siten, että pöydälle pantiin jonoon markan kolikoita, ja kuka eniten pystyi "jäsenellään" pyyhkäisemään niitä lattialle, oli voittaja. Kun filosofi Pertti "Lande" Lindforsin suorituksessa putosivat pöydältä kaikkien markkojen lisäksi tuhkakuppi ja kukkavaasi, siitä puhkesi filosofian oppiriita, josta tiedemaailma sai kärsiä 50 vuotta ja joka riita vaikutti myös rahoituksen jakoon eri tieteen alojen välillä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Lindfors

Banketti

Hyvin tapahtumarikas oli tuo vuoden 1956 Länsi-Saksa - Suomi-yleisurheilumaaottelu, jonka vaiheista jopa Suojelupoliisi oli maajoukkueemme kotiin paluun jälkeen kiinnostunut.

Urheilutoimittaja Antti O Arponen kertoi, että maaottelun jälkeen juuri ennen maaottelun päättäjäisjuhlaillallista, eli bankettia, Soini ilmestyi joukkueen majapaikkaan. Humalatila oli sitä tasoa, että joukkueen johtaja Jukka Uunila määräsi kaksi kuulantyöntäjää telkeämään hänet huoneeseensa selviämään.

Soini kuitenkin pääsi sieltä karkuun ja ilmestyi klo 22 bankettiin juuri kun Saksan urheiluministeri piti puhetta. Pelkkiin kalsareihin pukeutunut Soini poistettiin kahden moukarinheittäjän voimin banketista. Olen kuullut sellaistakin, että myöhemmin hotellin johtaja ihmetteli, että oli Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki.

Tuo maaottelu liittyy tavallaan myös Uukuniemen urheiluhistoriaan, koska Suomen maajoukkueen tulkkina toimi Saksassa filosofiaa opiskelemassa ollut Pertti "Lande" Lindfors, joka muistelmissaan kertoo olevansa turkulaisen kommunistin ja uukuniemeläisen fasistin rakkauden hedelmän.

Siitä huolimatta, että Lande oli urheilumiehiä, hän ei ollut mikään vesipoika. Niinpä maajoukkueen kapteeni Eeles Landström maaottelun päättäjäistilaisuudessa pitämässään puheessa kiitti Lindforsia ja korosti sitä, että siinä on mies, joka pystyy juoksemaan 1000 metriä alle kolmen minuutin ja on vielä porukan kovin mies juomaan viinaa.

Pertti Lindforsin muistelmat nimeltään Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa on oikeasti hauska kirja: https://www.finlandiakirja.fi/fi/pertti-lindfors-seikkailuni-tieteen-viinan-naisten-ja-politiikan-parissa-061c98?srsltid=AfmBOoqg-C0XkWjbvbLeKd49IeZuCyEJ78WiCvIIV0Fv-LK1Qd7Gok9c

Soini Nikkisen kauppareissu

Eilen mainittu Soini Nikkinenkin ansaitsisi eittämättä oman urheilijaelämänkertansa. Hän syntyi vuonna 1923 13. lapsena kiuruveteläiseen mökkiin, jonka mittojen väitetään olleen kolme kertaa kolme metriä. Siitäkin tilasta leijonan osan vei iso uuni ja jonkin verran tilaa vei myös seinällä roikkunut Stalinin kuva, jonka juurella Savon Sanomien toimittaja Seppo Kononen kertomansa mukaan opetteli polttamaan tupakkaa.

Mutta iso, riski ja ennen kaikkea kovakätinen mies kasvoi pikkumökin pojasta. Sota-aikana Syvärillä kerrotaan hänen nuorena miehenä viskanneen kiveä yli 240 metriä, jossa tempussa voisi Ruuskas-Antillakin olla tekemistä. Sodan jälkeen hän lähes ikämiehenä oli kuutena vuotena peräkkäin keihäänheiton maailmantilastossa kolmen parhaan joukossa.

Nikkinen tunnettiin boheemina urheilijana, jolla oli vaikeuksia Urheiluliiton herrojen kanssa. Esimerkiksi Paavo Noponen kertoo kaskukirjassaan Naurukisat, kuinka Pajulahden urheiluopiston kenttämestarina työskennellessään Soinille juolahti mieleen tärkeä kaupassa käynti. Kyseistä ostosta varten oli kuitenkin pakko mennä Lahteen asti ja liikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti. Ainoa mahdollisuus oli linja-auto, jonka aikataulu ei kuitenkaan edellyttänyt Pajulahden ja Lahden välin taittumista kahdessakymmenessä minuutissa. Sen verran oli Pajulahden pysäkiltä sulkemishetkeen jäljellä.

Soini ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan hän tunkeutui kuljettajan viereen, veti tupesta esiin puolen metrin mittaisen Lapin leukun, jätti sen vaihdelaatikkoa vasten paljaana nojalleen ja jyrähti: "Nyt ajat Lahteen täysillä. Eikä yhtään pysähdystä, tai mä tapan.  Kuljettaja kaahasi niska kyrmyssä henkensä edestä. Soinin lisäksi kuului matkustajiin vain muuan naishenkilö, joka Villähteen kohdalla painoi pysähtymisnappia tiheästi ja turhaan. Soini kavahti seisaalleen leuku kädessä: "nyt ei pysähdytä. Anna sen napin olla tai mä tapan sinutkin".

 
Ostosreissu onnistui viime tingassa. Tosin Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria paljastaa, että Soini Nikkinen oli jostain syystä  kesän -53 kilpailukiellossa epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi.

 

Naurukisat-kirjan kirjoittaja Paavo Noponen oli toisista urheiluselostajista poiketen hyvä jutunkertoja, joka ymmärsi myös huumoria. Paavon sanalliselle lahjakkuudelle löytyy selitys hänen sukuhistoriastaan, koska hänen vaarinsa ja vaarin veli selvisivät Rantasalmella nälkävuosina kerjäläispoikina, koska osasivat puhua niin vaikuttavasti, että isännät suostuivat antamaan heille ruokaa. Paavo Noposen vaarin veljestä Alpo Noposesta tulikin sittemmin kirjailija-runoilija, jonka kynästä on lähtöisin mm. joululaulut Kun joulu on ja Kun maas' on hanki.

Tässä Paavo Noponen esittelee selostajan lahjojaan:

https://yle.fi/aihe/a/20-178887