Veljieni itikan tai kärpäsen murhaaminen ei edes minulle lammasmaiselle miehelle aiheuta eettisiä ongelmia, mutta pölyttäjähyönteisiä, jotka ovat biologisesti ajatellen ihmistäkin arvokkaampia, en murhaa, vaan yleensä kannan ne sisätiloista lasipurkkia apuvälineenä käyttäen ulos jatkamaan arvokasta sukuaan. Äitivainaa oli tässä asiassa minua paljon rohkeampi, koska hän uskalsi tarttua ampiaista niskasta ja kantaa sen ulos.
Mutta herhiläisen jouduin kauniina kesäpäivänä naisten suojelemisen vuoksi murhaamaan. Ja alkoholillakin oli eittämättä osuutta tässäkin murhassa, koska herhiläinen oli kohtuuttoman kiinnostunut kalliista kuohuviinistä, joka ymmärrettävää onkin.
Myöskään esinevahingoilta ei murhatapauksen yhteydessä vältytty. Koska tuota voimanpaskaa on minulle siunaantunut kohtuuttomasti, kolautin herhiläistä korvaamattoman arvokkaalla appiukkoni 90 vuotta sitten oppikoulun ensimmäisellä luokalla veistämällä vallan hantaakilla varustetulla lautasenalustalla niin voimallisesti, että tämä hieno tarvekalu halkesi. Tarinan mukaan appiukon oppikouluopinnot päättyivät ensimmäiselle luokalle, koska hän ei ollutkaan luokan priimus, kuten äiti oli edellyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti