Tuhansia luentoja olen elämässäni kuullut, mutta harva on ollut se luento, joka on ollut yhtä hauska, kuin äsken Suonenjoen Kohtaamolla kuulemani kulttuurin monitoimimiehen Antti Heikkisen pitämä luento kulttuurin monitoimimiehenä olemisesta.
40-vuotias Heikkinen on niin vanha mies, että hän muistaa millaista elämä oli vielä hänen lapsuudessaan 30 vuotta sitten Nilsiän emäpitäjässä. Silloin vielä maamme maaseudulla koettiin yhteisöllisyyttä. Jos esimerkiksi pitäjän juoppo tavattiin makaamassa mahallaan vesiojassa, niin kyllä hänet käytiin kääntämässä selälleen. Ja jos kyseiseltä mieheltä jäivät perunat syksyllä nostamatta, niin kyllä nuori Anttikin oli alkutalvesta muiden kyläläisten kanssa rautakangilla rikkomassa routaista maata, jotta alkoholiongelmaisen ruokahuolto saatiin talveksi turvattua.
Toisaalta maalaiskylän ahdasmielisyyden moni koki painostavaksi. Jos joku sattui kyläkaupasta ostamaan lauantai-iltana vallan kaksi pulloa olutta saunajuomaksi, niin jo kylällä puhuttiin, että tuostakin on sitten tullut rapajuoppo, kaljapullo kummassakin kourassa. Tai jos joku erehtyi käymään kirkossa useammin kuin kerran vuodessa, niin kylällä puhuttiin, että siitäkin on sitten tullut kiihkouskovainen ja kohta se kai alkaa kielillä puhumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti