Syystä, jota voi vain arvailla, valtioneuvos Taavetti Laitinen on syntymäseudullaan Suonenjoella jäänyt kohtuuttoman vähälle huomiolle. Helsingissä hänen kunniakseen on nimetty vallan katu, mutta Suonenjoelta ei Taavetti Laitisen katua löydy. Olen jyrkästi sitä mieltä, että ainakin Taavetin syntymäkylässä Mustolanmäellä pitäisi edes jokin metsäautotien pätkä nimetä hänen kunniakseen.
Taavetti Laitisen historiaa tutkiessani olen huomannut, että häntä on itsenäistymisen jälkeen pidetty liian venäläismyönteisenä ja että nimen omaan tämän vuoksi hänelle olisi myönnetty tsaarin vallan aikana komealta kuullostava valtioneuvoksen arvo ja asema. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että myös valtioneuvos Paasikivi oli vanhasuomalaisia myöntyväisyysmiehiä eikä se seikka ole hänen mainettaan haitannut.
Ilmeisesti Laitisen mainetta on mustannut myös se, että hän oli kiihkeä suomalaisuusmies aikana, jolloin yleensä maamme virkamiehet olivat ruotsinkielisiä, joka asia hidasti hänen etenemistään virkamiehenä. Niinpä, kun hän vuonna 1898 uskalsi tehdä suomenkielisen hakemuksen Helsingin Yliopiston hygienian professorin virkaan, ei hän ansioistaan huolimatta ensimmäisellä yrityksellä virkaa saanut, mutta toisella kerralla hän onnistui täpärästi vasta rehtorin äänen ratkaistessa asian, vaikka hän oli hakijoista selvästi pätevin.
Liitteenä olevassa Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että kirjailija Hella Wuolijoen mukaan "jykevän ja rotevan punaposkinen savolainen oli hirvittävällä tahdon ja työn voimalla puskenut itsensä professoriksi ruotsalais-helsinkiläisten yliopistosukujen vesojen ohitse".
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000004374495.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti