Herttainen iisveteläinen rouva kertoi vaarinsa Hugo Lindforsin haudalla häntä kuulustellessani, että hänen isänsä on Valo Laitinen. Valo Laitistakin olen kotiseutuhistoriaa tutkiessani paljon miettinyt. Hän oli nimittäin 1930-luvun loppupuolella maamme parhaita mailereita ja pääsi jopa vuonna 1937 Suomen joukkueeseen maaottelussa Viroa vastaan. Hän jäi 1.500 metrillä toiseksi, koska kisan voitti Taisto Mäki, joka kaksi vuotta myöhemmin juoksi ensimmäisenä maailmassa 10.000 metriä alle puolen tunnin.
Laitisen aika tässä kilpailussa oli 3.57,2, joka oli uusi Pohjois-Savon piirinennätys. Samassa kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Viron mies juoksi maansa ennätyksen. Samana kesänä Laitinen vielä paransi ennätyksensä aikaan 3.56,2 Helsingissä kansainvälisissä kilpailuissa. Voi olla, että Laitisen aika on vieläkin Suonenjoen ennätys, koska entisen kansanedustaja Markku Rossin veli Yrjö Rossi edusti Vantaata, kun hän 1970-luvun lopulla juoksi 1.500 metriä peräti aikaan 3.48,18, jolla ajalla nykyään kamppailtaisiin SM-kisoissa ainakin mitalista.
Valo Laitisen urheilusaavutuksia tutkiessani ällistyin kerrassaan, koska hänen kerrottiin syntyneen Petroskoissa vuonna 1911. Eikä hän alun perin ollut sukunimeltään Laitinen vaan Dagaev. Hänen äitinsä oli Suonenjoen Mustolanmäen Laitisia, mutta isä Alexander Dagaev oli Petroskoissa toimineen suuren Onegan tehtaan johtajia ja hän oli kansallisuudeltaan tataari.
Niinpä hautausmaalla tapaamani rouvan vaari oli tataari ja rouva ihan oikein korostikin olevansa Tsingis Kaanin sukua ainakin erään sukututkimuksen mukaan. Digilehtiarkistosta löysin jutun, jossa kerrottiin maanviljelysharjoittelija Valo Laitisen saaneen vuonna 1932 Suomen kansalaisuuden. Suomeen hän oli palannut, koska hänen äitinsä Maria Dagaev oli kuollut sairauteen vuonna 1911 ja Marian velipuoli valtioneuvos Taavi Laitinen oli hakenut kaksi tämän lapsista Suomeen.
Suomeen muutto saattoi pelastaa Valo Laitisen monelta pahalta, koska hänen isänsä Alexander surmattiin vallankumouksen jälkeen. Kaikkia Marian lapsia ei Suomeen pelastettu, koska Hugo Lindforsin haudalla jututtamani rouva tiesi kertoa, että jatkosodan aikana hänen petroskoilaiset serkkunsa joutuivat suomalaisten siirtoleirille, jollaista voisi myös keskitysleiriksi kutsua,, jossa ihmisiä kuoli nälkään. Rouvan serkkukin jäi ravinnon puutteen vuoksi hyvin pienikokoiseksi. Niin kova nälkä oli hänellä ollut, että kun leirille tuotiin kalatynnyri, hyppäsi yksi serkuista tynnyriin ahmimaan raakoja kaloja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taavetti_Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti