Olin paikalla, kun Suonenjoen karjalaisten yhdistys juhli 6.9.2025 80-vuotisjuhliaan ja tilaisuudesta poistuin viehättävässä rouvaseurassa. Suonenjoen vanhan hautausmaan läpi kulkiessamme pysähtyi eräs rouvista Hugo Lindforsin haudalla ja kertoi tässä lepäävän hänen vaarinsa. Totesin, että onpa melkoinen sattuma, koska olen kotiseutuhistoriaa tutkiessani monta kertaa häntä miettinyt.
Lindforsin lapsenlapsi kertoi, että alun perin ruotsinkielinen vaari oli saapunut Hämeenlinnasta Suonenjoelle osuusliikkeen palvelukseen, mutta työskenteli sitten Savon Tuolitehdas Oy:n kirjanpitäjänä ja Rautalammin-Suonenjoen Puhelin-Osakeyhtiön toimitusjohtajana. Hän oli mukana perustamassa suojeluskuntaa Suonenjoelle vuonna 1917. Valtakunnan kuuluisuuteen Hugo Lindfors nousi vuonna 2011, jolloin hänen tyttärensä Pirkko Schulman julkaisi isästään teoksen nimeltään Asekätkijän vankilapäiväkirja, joka perustuu Hugo Lindforsin tutkintovankeusajallaan tekemiin muistiinpanoihin.
Itsekin luin tuon kirjan heti sen ilmestyttyä. Lindfors oli asekätkentään osallistuessaan jo lähes kuusikymppinen paikallinen suojeluskuntajohtaja. Tutkintavankeudessa hän istui kuusi viikkoa ja pääsi vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä. Tuomiota hän ei ehtinyt saamaan, koska kuoli vatsasyöpään ennen oikeudenkäyntiä heinäkuussa -47. Hän oli jäänyt leskeksi viisi vuotta aiemmin, mutta oli juuri ehtinyt avioitua uudelleen ja hänelle syntyivät kaksoset pian kuoleman jälkeen. Se on kunnioitettava saavutus 60-vuotiaalta syöpäsairaalta mieheltä. Lindforsin lapsenlapsi muisteli haudalla, miten hän pikkutyttönä seurasi vierestä, kuinka vaari otti opiumtippoja kipuja lieventääkseen.
Lindfors toimi Suonenjoen asekätkijöiden johtajana ja hänen varamiehenään oli pankinjohtaja Erkki Kaijärvi, joka tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistuksen jälkeen hän jatkoi työtään arvostettuna pankinjohtajana 60-luvulle asti. Erkki Kaijärvi liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että hänen Rautalammilla asunut runoilija veljensä Yrjö Kaijärvi oli taiteilija Reidar Särestöniemen poikaystävä 1960 - 1970 -lukujen vaihteessa, jolloin homostelusta olisi saanut kovemman tuomion kuin asekätkennästä jatkosodan jälkeen.
Pirkko Schulmanin kirjasta sain sen käsityksen, että ainakin Kuopiossa Valtiollisen poliisin miehet kohtelivat asekätkennästä epäiltyjä asiallisesti. Esimerkiksi pidätyksen jälkeisen yön Lindfors ja Kaijärvi saivat viettää Valpon Kuopion toimiston johtajan luvalla hotelli Atlaksessa; tosin omalla kustannuksellaan. Tutkintavankeusaikana pelasi myös vangittujen huolto kiitettävästi. Jopa pastori Takalan toimittamat tupakat ja kunnanlääkäri Hannukselan pirtupullot päätyivät perille, koska ilmeisesti vartijat tietoisesti katsoivat asiaa läpi sormien.
Hugo Lindforsin lapsenlapsenlapsi Salla Brunou on kirjoittanut blogillaan ansiokkaasti isovaaristaan: http://sbrunou.blogspot.com/2011/04/lindfors-hugo-schulman-pirkko-liisa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti