Keskimäärin kesäisin välirauhan ajan kuorma-autoilijat pystyivät ajamaan kuukaudessa kahdeksan reissua Rovaniemen ja Petsamon välillä. Talvella ja kelirikkoaikaan reissuja ajettiin puolet vähemmän. Pentti Ruuska on kirjassaan laskenut, että jos vuoden aikaan kuorma-autoilija pystyi ajamaan 52 edestakaista matkaa keskimääräisellä kuuden tonnin kuormalla, niin hän ansaitsi 171.600 silloista markkaa, joka on vajaat 60.000 nykyeuroa. Kuormasta maksettiin yleensä noin 0,50 markkaa kilolta.
Sisu kuorma-auto maksoi uutena 99.840 markkaa, Chervolet 67.000 markkaa, hävittäjä-Ford 57.086 markkaa ja ei-hävittäjä-Ford 45.775 markkaa. Hävittäjä-Fordin kaasuttajassa oli jokin lisälaite, olisiko ollut jonkinlainen turbo, joka muutti moottorin äänen hävittäjämäiseksi ujellukseksi, joka lisäsi moottorin tehoja. Kannattavaa siis oli rahdinajo välirauhan aikaan, koska uuden kuormaauton hinnan pystyi hankkimaan parhaimmillaan kolmessa kuukaudessa. Bensakin oli halpaa, koska se maksoi siihen aikaan vajaan euron litralta.
Se puute Ruuskan laskelmissa on, että Jäämerentien parhaan auton eli Patanokka-Volvon hintaa ei kerrota. Ruotsalaiset osasivat jo ennen sotaa tehdä hyviä autoja. Patanokka-Volvossa oli peräti 95 hevosvoimaa eli jonkin verran enemmän kuin muissa autoissa ja niinpä se kiipesi helposti Magneettimäessäkin, johon moni muu auto hyytyi.
Päässäni laskeskelen ihan epävirallisesti, että Suomen bruttokansantuote asukasta kohti oli vuonna 1940 noin kuudesosa nykyisestä, josta voisi arvioida, että suomalaisen keskipalkka oli noin 600 euroa kuussa, joka nykyään oikeuttaisi toimeentulotukeen.
https://www.ksml.fi/teemat/2733210
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti