Pjotr Sokolev

Heinola oli talvisodan aikaan kansainvälinen kaupunki, koska siellä toiminut Yleisradio lähetti venäjänkielisiä ohjelmia propagandamielessä myös Neuvostoliittoon. Aluksi Heinolan radiostudio toimi matkailijakoti Turistin tiloissa ihan Jyrängön sillan poskessa, mutta vähän myöhemmin se siirrettiin 300 metrin päähän kauppias Juurikkalan kiinteistöön. Ilmeisesti sillan vieressä olevaa studiota pidettiin pommitusten vuoksi liian vaarallisena paikkana.

Ilmauhasta huolimatta Heinolassa ei ollut sodan alussa minkäänlaista ilmatorjuntaa, mutta sitten kapteeni Reino Palmroth, eli Palle, joka oli rauhan aikaan sotamuseon palveluksessa, sai museostaan hankittua ikivanhan konekiväärin sillanposkeen. Tosin laitetta käyttäneet kypsään ikään ehtineet verkkaiset hämäläismiehet eivät kertaakaan ehtineet aseelle ilmahälytysten sattuessa.

Mielenkiintoinen ihminen, jossa olisi ainesta elämänkertaan tai jopa väitöskirjaan, oli Suomen kansalaisuuden saanut aatelismies Pjotr Sokolov. Hän oli emigrantti, entinen Venäjän jalkapallomaajoukkueen maalivahti, mestarinyrkkeilijä ja tiettävästi vakoilijakin. Sokolov huuteli komealla bassolla entisille maamiehilleen lähetyksen aluksi, että "slushaitje, slushaitje, gavarit Finlandija (kuunnelkaa, kuunnelkaa, Suomi puhuu).  Sotien jälkeen Sokolov pakeni Ruotsiin, vaihtoi nimensä ja säilytti jostain syystä henkensä, vaikka Stalinin käsi oli pitkä.

Luulen, että Putinin hallintokaudella Sokolovin kaltaiselle miehelle olisi käynyt huonosti, koska Putinilla näyttää olevan tyly linja, jonka mukaan petturin palkka on kuolema. Sen sijaan vaikka Stalin murhautti Meksikossa piileskelleen kilpailijansa Trotskin, niin petturit Pjotr Sokolov ja Arvo Poika Tuominen säilyttivät henkikultansa sodan jälkeen, jota seikkaa ihmettelen suuresti. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Sokolov