Toimittaja Pekka Niiranen on tehnyt jo kaksikin väitöskirjaa, mutta kolmannenkin väitöskirjan aihe minulla olisi hänelle tiedossa, sillä hän mainitsee vain ohimennen Ohrana Kekkonen-kirjassaan Suomussalmelle ilmestyneen Antti-Kristuksen, vaikka hänessä olisi paljonkin kerrottavaa.
Erinomainen väitöskirjan, tai jopa elokuvan, aihe olisi tämä suomussalmelainen saarnaaja Antti
Juntunen, jota siis myös Antti-Kristukseksi ilmeisesti vähän ivamielessä kutsuttiin. Hän oli saarnamies,
joka oli ollut nuorenamiehenä töissä Amerikan kaivoksilla ja oli
omaksunut siellä sosialismin, kuten monet muutkin suomalaissiirtolaiset.
Niin yllättävää kuin se onkin, niin sosialismi tuli Suomeen enemmänkin
Amerikasta kuin Venäjältä.
Antti-Kristus koki Amerikassa myös uskonnollisen herätyksen ja ryhtyi saarnaajaksi, joka yhdisti kristinuskon ja kommunismin. Hän tunsi velvollisuudekseen lähteä Suomeen julistamaan sanomaansa ja niinpä hän jätti perheensä Amerikkaan, pestautui norjalaiseen laivaan merimieheksi ja palasi Suomeen vuonna 1923.
Suomessa silloinen Supon edeltäjä Etsivä keskuspoliisi ei hyvällä seurannut Antti-Kristuksen hengellistä vallankumouksellista toimintaa ja niinpä nuori ja kovaotteinen agentti Urho Kekkonen kävi moottoripyörällä, jonka uskon olleen merkiltään surullisen kuuluisa Harley Davidson, Suomussalmella kuulustelemassa syrjäseudun epäilyttäviä kansalaisia vallan siihen malliin, että ainakin tarinan mukaan vallan veri virtasi, vaikkakaan Niirasen kirjassa ei tuollaista tarinaa vahvisteta todeksi.
Kekkosen
kuulustelumatkan syy oli, että Antti
Juntusen nostattaman herätysliikkeen oppien mukaisesti korven asukit
uskoivat, että suojeluskuntapukuihin ommeltu S-kirjain oli pedon merkki ja että vain kommunistit pääsevät taivaaseen. Juntunen myös ennusti, että Ilmestyskirjan Punainen
Ratsastaja tulee vielä rajan takaa ja panee valkoisen Suomen matalaksi.
Se profetiahan oli sikäli erikoinen profetia, että se sitten melkein
toteutuikin.
Ainakin tarinan mukaan Kekkonen käytti kuulusteluissaan nahkahansikkaisiin verhoutuneita nyrkkejään siihen malliin, että hän kävi sitten ainakin tarinan mukaan 50-luvulla ennen presidentiksi tuloaan pyytämässä kuulustelumenetelmiään anteeksi joltakulta verta sylkeneeltä korpikommunistilta.
Siunatuksi lopuksi lainaan suoraan Wikipediaa, jonka mukaan: " Talvisodan alettua Juntunen julisti kirjoittamissaan lehtisissä tukeaan Kuusisen hallitukselle ja puna-armeijalle. On väitetty että Juntusen saarnat vaikuttivat osaltaan siihen että osa Suomussalmen rajakylien, lähinnä Juntusrannan, siviileistä ryhtyi yhteistyöhön neuvostojoukkojen kanssa. Juntusrannassa syyskuussa 1939 käyneen piispa Eino Sormusen mukaan kyläläisten "kommunismi oli luonteeltaan hurmahenkiskristillistä, uuden ihanneyhteiskunnan haaveilua. Kokouksissa veisattiin Siionin virsiä ja välillä puhuttiin punaisesta ratsastajasta, jonka aika oli nyt tullut".
Juntunen suljettiin sodan aikana Tammisaaren pakkotyölaitokseen ja myöhemmin hän oli turvasäilössä Oulussa. Sotien jälkeen Juntunen liittyi SKDL:ään ja hänestä tuli 1948 SKP:n jäsen. Juntunen kuoli 1956."
Muuten, mikäli yhtään Raamattua tunnen, niin kyllä Antti-Kristuksen teologinen näkemys oli hyvin lähellä nasaretilaisen puusepän pojan Jeesuksen näkemyksiä, koska hänkin korosti ihokkaiden jakamisen tärkeyttä yhteiskunnassa ja sitä, että rikkaan on hyvin haasteellista päästä taivaaseen. Tässä lisätietoa Antti-Kristuksesta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Juntunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti