Pitkä-Reino

Tutkinpa internetissä eilen mainitsemani keskisuomalaisen jättiläisen Reino Rutasen elämää ja tekoja. Ilmeni, että hänestä olisi ainesta ainakin kirjaksi tai jopa menestys elokuvaksi, jota voisi tarjota kansainväliseen levitykseen. Rutasessa oli paljon samaa kuin Arto Paasilinnan Ulvovassa myllärissä tai David Lynchin elokuvan Elefanttimiehessä.

Äänekosken kaupunkisanomissa on tarina Pitkä-Reinosta ja jutussa hänestä on myös hätkäyttävä armeijakuva. Nimittäin maamme köyhällä armeijalta ei löytynyt sopivia varusteita liian isoksi kasvaneelle alokkaalle ja niinpä hänen 56 numeron jalkoihinsa on kiinnitetty rautalangalla säkit. Koska hänelle ei armeijassa onnistuttu hankkimaan kunnon varusteita, lähetettiin hänet lopulta suorittamaan asevelvollisuuttaan Keuruun työlaitokseen.

Nuorena Reino Rutanen yritti päästä rengiksi taloihin, mutta koska jo aamupalalla hänellä oli taipumus juoda neljä litraa maitoa, niin rengin paikkaa hänen oli vaikea saada. Niinpä hän kypsemmällä iällä kouluttautui hierojaksi. Pk-yrittäjänä hän nopeasti ymmärsi markkinoinnin arvon elinkeinotoiminnassa ja sen jälkeen alkoi eri paikkoihin ilmestyä pahvisia mainoslappuja, jotka oli tietysti naulattu kolmen metriin korkeuteen niin korkealle, ettei niitä nähnyt kunnolla lukea. 

Äänekosken kaupunkisanomien mukaan osuuskaupan makasiinin seinä Koivistonkylällä oli hänen vakiomainospaikkansa. Mainoksissa Reinolla oli tapana joskus myös ilmoittaa, keitä tunnettuja henkilöitä hän oli hieronut. Tällaisia ilmoituksia muistetaan olleen: ” Hierontaa suorittaa Turun Reumaattisen Opiston käynyt hieroja Reino Rutanen 10 markkaa raato.” Lisämainoksena oli lauseet: ” Otan vastaan hierontaa. Olen hieronut suutari Alloa ja Lahentaan vanhaa emäntää. ” Lisäksi mainostettiin välillä , että on hierottu ”Erland Ritasta ja kaikkia hänen poikiaan”.

Pitkä-Reino toimi myös jossakin vaiheessa kiertävänä saarnamiehenä. Näistä puuhista kerrotaan Urpo Sparfin kirjassa Kotikyläni Koivisto seuraavasti: "Hän kutsui tolppailmoituksilla väkeä sanankuuloon johonkin tiettyyn taloon. Mies piti hartaustilaisuutensa aina istuen. Ensin hän luki jonkin raamatunlauseen tai virsikirjaa. Sitten hän puhui silmät kiinni. Kun joku kerran kysyi asiaa, Reinhold vastasi: Etten näe, jos minuva pilkataan. Kyläläiset kuuntelivat hänen puhettaan hiukan huvittuneena. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä liikettä tai lahkoa hän edusti, mutta hän lauloi hartaasti ja erikoisella äänellä. Kaikista oli uutta ja outoa, kun hän muisti myös rukoilla seutukunnan papeillekin uskonvahvistusta. Hän ei noussut ylös tilaisuuden jälkeen, ennen kuin kuulijat keräsivät hänelle kolehdin. Kangashäkin hartaustilaisuudessa Pitkä-Reino oli aika nälkäinen puhuessaan paikalle kokoontuneille ihmisille. Kun hän aikansa seurasi Takalan emännän perunoiden keittämistä, hänen itsehillintänsä petti ja hän tokaisi äkkiä: Amen, emännän perut näkkyy kiehuvan paskaks". 

Kokonaisuudessaan Äänekosken kaupunkisanomien jutun Pitkä-Reinosta voi lukea tästä linkistä:  https://aksa.fi/ramin-kortit-137-suomen-pisin-mies/