Elämme hirmuisia aikoja, jotka synkistävät yleensä niin levollisen mieleni, mutta kuitenkin äsken päästelin jopa selkäkeikkanauruja, kun katselin TV 1:n Muisti-sarjan ohjelmaa nimeltään Takkeja rajan taa, jossa kerrottiin 70-luvun idänkaupasta. Idänkauppa vaikutti osaltaan siihen, että köyhästä Suomesta tuli hyvinvointiyhteiskunta, jossa elää maailman onnellisin kansa. Olen hyvilläni siitä, että sain elää nuoruuteni iloisella 1970-luvulla, jolloin uskottiin maailman muuttuvan paremmaksi ja säälin nykynuoria, joiden tulevaisuus näyttää synkältä.
Takkeja rajan taa-ohjelmassa kerrotaan, että idänkaupan hurjimpina vuosina Kuopion Turon tehtaalta lähti päivässä 2000 pukua, eli uskoakseni täysi vaunulasti, kohti Leningradia. Tehtaan kauppamies muistaa myyneensä parhaimmillaan minuutissa 74 000 pukua silloiseen hyvään itäiseen naapuriin.
Vaikka välillä käytettiin rahaakin, niin yleensä kaupat sovittiin tavaranvaihtopöytäkirjoilla ja niinpä pukujen maksuna saattoi tulla 200 junavaunullista pitsiverhoja, jos hyvin kävi ja jos huonosti kävi, saattoi maksuna tulla sardiineja ruostuneissa peltipurkeissa, joiden myymisen terveysviranomaiset kielsivät.
Parhaimmillaan iloisella 70-luvulla Kuopiossa noin 2000 henkeä, sukupuoli jääkööt mainitsematta, ompeli juuri tuollaisia kuvan esittämiä 52 numeron ruskeita miesten pukuja idänvientiin. Uskon sen olleen hyvää ja turvallista aikaa noiden rehellistä työtä tehneiden ihmisten muistoissa.
Pukujen markkinoinnin savolaiset hallitsivat erinomaisesti, koska ainakin
hyvän kuopiolaisen tarinan mukaan itse Lenin vakuuttaa tuossa
Viipurin Punaisenlähteen torin kulkijoille, että tämänkin puvun on Turo tehnyt. Tosin luulen Leninin puvussa olleen kaksi povitaskua, joten se oli de-luxe-mallia ja viisi markkaa kalliimpi kuin vakiopuvut, joissa oli vain yksi povitasku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti