Eilen Facebook muistutti minua kolme vuotta sitten kirjoittamastani jutusta suonenjokelaisista hiihdon maailmanmestareista. Jostain syystä Facebook ei ole koskaan muistuttanut minua tästä alla olevasta viitisen vuotta vanhasta jutusta, joka liittyy myös Suonenjoen hiihtohistoriaan, jonka sankaritarusto onkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.
Tavallaan ajankohtainen kuva Suonenjoen hiihtohistoriasta. Sa-kuva-arkiston vapaassa käytössä oleva valokuva paljastaa, että kovasti sotaisen näköinen oli hiihdon kaksinkertainen maailmanmestari Suonenjoen Vasaman Eino Olkinuora partioreissulta palattuaan 12.7.1941. Hän oli voittanut maailmanmestaruuden viestinhiihdossa sekä Zakopanen vuoden 1939 että Cortinan vuoden 1941 mm-kisoissa.
Henkilökohtaisilla matkoilla hän ei jostain syystä menestynyt mm-kisoissa, vaikka olikin vuonna 1941 kaksinkertainen Suomen mestari, eli mies voitti sekä 18 km:n ja 50 km:n kilpailut, joka siihen aikaan oli merkki siitä, että mies oli maailman paras hiihtäjä. Lisäksi Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 ja viides 5.000 metrillä.
Vaikka Olkinuora edusti huippuvuosinaan allekirjoittaneen tapaan Suonenjoen Vasamaa, oli hän syntynyt Kaukolassa Laatokan rannalla. Tämä Kaukola sekoitetaan helposti Inkerin Kaukolan, eli venäjäksi Kaukolovan, kylään, jossa Neuvostoliiton aikaan järjestettiin vuosittain suuret kansainväliset hiihtokilpailut.
Jatkosodan alussa kersantti Olkinuora esitti sellaista ripeyttä oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta, että hänestä suunniteltiin peräti Mannerheim-ristin ritaria, mutta se hanke katkesi Syvärillä 20.10.1941 pikakiväärisuihkuun.
Eräs suonenjokelainen urheilumies skannasi minulle kopioita Eino Olkinuoran urheilukaverilleen lähettämistä postikorteista ja korttitekstien rivien välistä voi päätellä, ettei Ruotsin Länsipohjasta alkunsa saaneet jutut kolmen suomalaisen hiihtäjän, joista kaksi oli suonenjokelaisia, kilpailumatkasta sinne ole ihan tuulesta temmattuja.
Olkinuora oli tarinoiden mukaan iloluonteinen karjalaispoika, josta vieläkin kiertää juttuja. Ruotsin länsipohjalaiset ovat kovaa hiihtourheiluväkeä ja 30-luvulla, jolloin seudulla oli suomalaisen mittapuun mukaan uskomaton elintaso, siellä järjestettiin suuria hiihtokilpailuja, joissa maamme huiput mielellään kilpailivat, koska palkinnot olivat hyvät. Myös Olkinuora vieraili siellä mielellään yhdessä kaverinsa suonenjokelaisen sankarihiihtäjä Kalle Jalkasen kanssa, joka myös muistetaan iloisen miehenä.
Muudan meänkielinen mies muisteli myöhemmin erästäkin suomalaishiihtäjiä kisapaikkakunnan hotellilla seuraavasti: "Net tilasit bränviinaa ja met se Jöstan kanssa katoma siinä ko net alkavat juomhan. Hunteerama, että annethan suomalaisten jua, pian aikaa saama itte voitot sillä lailla. Ja met Jöstan kanssa aloma kantamhan niile suomalaisille sitä bränviinaa ämpärillä.
Kolome päivää net vain söit ja joit se Olkihuora ja Alakulli ja se kolomaski suomalainen, jonka nimen pääle met emmä Jöstan kanssa milhään pääse. Eivät ne ota yhthän trääninkhiäkään. Sivakat vain sait seisoa yhessä kasossa siinä hotelin nurkala.
Sillon met Jöstan kanssa keksimmä, että hommathaan vielä niile suomalaisille naiset, niin juova ja naiva ittesä niin heikhon kunthon, ette priisit jäävä Ruothin. Ja niin met Jöstan kanssa haimma niille suomalaisille naiset. Ja sitte ne söit ja joit ja net nait. Ja sivakhoin net ei koskenheetkaan."
Yllä oleva siistitty versio on kirjasta "Suomen hiihto". Hesarissa tarinasta oli vuonna 1994 ronskimpikin versio https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003305823.html, joka on arvioni mukaan maailman hauskin urheilujuttu ja ylpeä olen siitä, että pääroolissa jutussa ovat suonenjokelaiset urheilusankarit.
Tärkeintä kuitenkin on tietää, että Suomen pojat veivät kaikki priisit ylivoimaisesti ja kilpailun jälkeen kertoja kaverinsa Jöstan kanssa ihmettelivät hotellilla, että "sielä vasta net söit ja joit ja nait"!
Olkihuoralla tarkoitettaneen Eino Olkinuoraa, Suonenjoen Vasama, Alakullilla Olavi Alakulppia, Ounasvaaran Hiihtoseura ja se tuntematon kolmas mies, oli sitten varmaankin Kalle Jalkanen, Iisveden Kiri. Jalkasen elämänkertateoksessa nimittäin kerrotaan, että Kalle oli innokas Länsi-Pohjan kävijä ja että vielä pitkään jälkeenkin päin sikäläiset hiihtoihmiset muistelivat miehen iloista luonnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti