Soini Nikkinen ja hänen Kaarensa

Monta kertaa eilen mainittu keihäänheiton maailmanennätysmies karjalainen Kanneljärvellä syntynyt Yrjö Nikkanen ja keihäänheiton maailmanennätysmies savolainen Kiuruvedellä syntynyt keihäänheiton maailmanennätysmies Soini Nikkinen sekoitetaan toisiinsa. Eikä ihme, sillä paljon samanlaista oli noissa keihäshirmuissa.

Hurja ja nopeakätinen mies oli tuo TUL:ä edustanut työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinenkin. Tietääkseni hänen vähän käyrällä ja kertaalleen katkenneella puukeihäällä juhannuksena 1956 heittämä 83,56 jäi maailmankaikkeuden historian pisimmäksi puukeihäskaareksi. Sitä ennen jo vuosien ajan amerikkalaiset olivat hallinneet metallisilla liitokeihäillä ennätystilastoja. En ole edes varma, onko kukaan toinen heittänyt puukeihästä yli 80 metrin virallisissa kilpailuissa. Monet varsinkin porvaristoon lukeutuvat urheilutietäjät ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei työläisheittäjä Nikkisen kaari kantanut oikeasti maailmanennätykseen, vaan heitto olisi mitattu vasta ensimmäisen pompun jälkeen.

Nikkistä ei maailmanennätyksestään huolimatta valittu saman vuoden olympialaisiin. Virallisesti kerrottiin, että syynä valitsematta jättämiseen olisi ollut se, että miehen tuloskunto romahti loppukesästä. Selitys pitänee osittain paikkansa, mutta virallinen selitys ei kerro tuloskunnon romahduksen syytä. 

Selitys asiaan lienee se, että Nikkinenkään ei monien muiden keihäshirmujen tapaan ollut mikään vesipoika. Ainakin nuorena edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O Arposen mukaan Nikkinen oli maailmanennätyskesänään edustamassa Suomea maaottelussa Saksaa vastaan. Kilpailun alla mies oli kuitenkin innostunut kiertelemään Saksan oluttupia siihen malliin, että ensimmäistä suoritustaan tehdessä hänen tilannetajunsa oli sen verran hukassa, että hän asteli heittoradan väärään päähän ja oli viskaamassa keppinsä saksalaisyleisön joukkoon.

Joukkueen johtaja Uunila onnistui kuitenkin kääntämään hänet oikeaan heittosuuntaan, jonka jälkeen mies tempaisi reilun 70 metrin kaaren, joka riitti saksalaisten lyömiseen ja poistui sen jälkeen jatkamaan kierrostaan olutkapakoissa. Arposen kertoma tapaus saa vahvistusta Suojelupoliisin virallisesta historiasta. Kirjassa kerrotaan, että Supo kuulusteli suomalaisurheilijoita maaottelun jälkeen siitä, että CIA:n epäiltiin yrittäneen värvätä meikäläisiä agenteikseen.

Soininen kuitenkin vakuutti kuulusteluissa, että koko joukkue kierteli maaottelun aikana saksalaisia kapakoita ja ilotaloja siihen malliin, ettei ainakaan hänellä ole mitään muistikuvia värväysyrityksestä. Kuulustelija piti Nikkisen kertomusta uskottavana.

Olen muuten käynyt hiljentymässä Kuhmoisten urheilukentällä Nikkisen maailmanennätysheiton kunniaksi ja kenttä oli helppo löytää, koska sen katuosoite oli Soini Nikkisen Kaari. Tässä lisätietoa Nikkisen heitosta: https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000001206786.html

Ässä-rykmentin mies

Aikansa nopeakätisin mies Yrjö Nikkanen oli syntyisin Karjalan Kanneljärveltä ja edusti ennen sotia Pölläkkälän Uraa, joten on yllättävää, että kun radioselostaja Martti Jukola kävi heti talvisodan jälkeen haastattelemassa helsinkiläisen Ässä-rykmentin miehiä, on haastateltavien joukossa konekiväärin luodista reiteen haavoittunut keihäänheiton me-mies Yrjö Nikkanen. Ilmeisesti Nikkanen oli juuri ennen sotaa muuttanut Helsinkiin, koska hän edusti vielä vuonna 1939 Pölläkkälän Uraa.

Radiohaastattelussa kerrotaan, että Ässä-rykmentin tappiot, eli kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet, olivat talvisodassa peräti 60 %, joka kertoo rykmentin sotineen pahoissa paikoissa. Ässä-rykmentti oli koottu Helsingin työläiskaupunginosien miehistä ja sitä pidettiin poliittisesti niin epäluotettavana, että kovat patruunat uskallettiin sille jakaa vasta ihan viime hetkillä, koska ei ollut varmuutta siitä, mihin suuntaan Sörkan sällit alkavat ampumaan.

Jukolan haastattelusta ilmenee, että muitakin kovia urheilijoita löytyi Ässä-rykmentin riveistä kuin Yrjö Nikkanen. Esimerkiksi pataljoonan komentaja S. O. Lindgren oli voittanut useita vapaa- ja sotilaskivääriammunnan maailmanmestaruuksia. Valittujen Palojen kustantamassa Tuntematon sota-kirjassa kerrotaan, että kerran Lindgren järjesti joukoilleen ampumakilpailut ja lupasi viikon loman sille, joka hänet voittaa. 

Hyvin maailmanmestari Lindgren ampuikin, koska sai 198 pistettä, mutta siitä huolimatta hän jäi toiseksi, koska eräs kersantti Aarne Saarinen ampui tasan 200, jonka vuoksi hän saikin lomaa kaksi viikkoa luvatun viikon sijasta. Myöhemmin Saarinen tuli tunnetuksi Suomen Kommunistisen puolueen puheenjohtajana. 

S. O. Lindgren liittyy muutenkin maamme urheiluhistoriaan. Ainakin hyvän tarinan mukaan hänet opittiin myöhemmin tuntemaan nimellä Housut Kinttuihin Lindgren, koska hän harrasti innokkaasti riistanhoitotyötä ja kerran hän tapasi luvatonta metsästystä harrastaneen herraseurueen. Hän pidätti seurueen haulikolla uhaten ja pakenemisen estämiseksi hän vaati herraseuruetta laskemaan housut kinttuihin. Mainittakoon, että seurueessa oli mukana pistooliammunnan kaksinkertainen olympiavoittaja Pentti Linnosvuo.

Martti Jukolan mielenkiintoisen haastattelun voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50413813

Elämänluukku

Harva on se dekkari, jonka olen elämässäni lukenut, mutta juuri nyt olen lukenut Timo Sandbergin Elämänluukun, jonka luokittelen kuuluvan dekkareihin. Elämänluukku on ihan hyvä ja ennen kaikkea epätavallinen dekkari, koska sen tapahtumat eivät sijoitu Englannin yläluokkaiseen kartanoelämään, kuten Agatha Christien kirjoissa on tapana, vaan kuhmoislaisen metsätyömieskämpän elämään.

Sekin kirjassa on hyvää ja epätavallista, että siinä paha ei saa palkkaansa, kuten yleensä dekkareissa tapahtuu. Omien havaintojenikin mukaan todellisessakaan ihmiselämässä paha ei yleensäkään saa palkkaansa, vaan pikemminkin päin vastoin.

En lukenut Elämänluukkua kaunokirjallisista, vaan urheiluhistoriallisista syistä, koska yksi metsätyömieskämpän asukeista oli aikoinaan maailman nopeimman käden omistanut keihäänheittäjä Yrjö Nikkanen, joka lokakuun 16. 1938 heitti syyskolealla Kotkan kentällä koivukeihästä 78,70, joka jäi sen keihästyypin lyömättömäksi maailmanennätykseksi.

Yrjö Nikkanen on minulle ollut pahapäisen ihmisen maineessa, joka seikka johtunee siitä, että Tapio Rautavaaran muistelmien mukaan Nikkanen oli tinttaamassa ministeri Urho Kekkosta turpaan Oslon Em-kisoissa kymmenien tuhansien katsojien todistaessa, mutta Sandbergin kirja kertoo toisenlaisesta keihäshirmusta.

Kirjassa Nikkanen opettaa ystävällisesti kirjan 16-vuotiasta päähenkilöä veistämään kirvesvarren pihlajasta, joka asia riemastuttaa minua. Elämässäni on ollut nimittäin se ongelma, että minulle on siunaantunut tuota voimanpaskaa siinä määrin, etteivät kiinalaiset puuvarret kestä napakoita iskujani. 

Muovivarteen en suostu syvistä eettisistä syistä koskemaan. Niinpä suunnittelenkin, että ensi kesänä testaan pihlajavartta. Tosin luulen, että omenapuinen varsi voisi olla vieläkin lujempi. Ja voi olla, että lehtikuusen oksasta tehty varsi saattaisi olla vielä pitkäikäisempi, koska se ei lahoa helposti. Lehtikuusen oksa olisikin helppo työstettävä, koska se on luonnostaan vähän mutkalla kirveenvarsimaisesti.

Sandbergin 1960-luvulle ajoittuvassa kirjassa Yrjö Nikkanen oli suorastaan raivoraitis eikä suostunut ottamaan edes saunapilsneriä, koska pelkäsi, että ryyppy hirttää sitten kiinni. Ja niinhän siinä sitten taisi käydä miehen myöhemmässä elämässä, kuten tämä Kiveen hakatut-radiosarja todistaa: https://areena.yle.fi/podcastit/1-2869697

J. D. Vance

Harva oli se ihminen, joka 1900-luvun alussa olisi uskonut, että siitä vuosisadasta tulisi historian julmin. Pahaa pelkään, että 1900-luku oli kuitenkin urheilukielellä sanottuna vain verryttelyä verrattuna nyt alkaneeseen vuosisataan.

Enpä olisi nuoruudessani iloisella 70-luvulla arvannut, että Tanska tulee 50 vuotta myöhemmin vahvistamaan puolustustaan, koska Usa uhkaa hyökätä ainakin Grönlantiin. Saattaa olla, että tanskalaisia harmittaa nyt se, että maa lahjoitti pari vuotta sitten armeijansa molemmat tykit Ukrainalle.

Nimittäin luulen, että Tanskan on valmistauduttava kahden rintaman sotaan ja tarvitsisi siten ainakin kaksi tykkiä, koska Tanskan salmet ovat Venäjälle paljon tärkeämmät kuin Grönlanti Usa:lle. Jos Tanskan salmet sulkeutuisivat, nähtäisiin kohta Pietarissa ja Moskovassa nälkää. Putin ymmärsi tämän valtakautensa alussa, jolloin hän varoitteli Tanskaa ydiniskusta.

Hullulta tuntuu maailman meno eikä yhtään lohduta se, että Atte von Wright tämänaamuisessa face-päivityksessään epäili sitä, ettei Trump teeskentelekään olevansa hullu, kuten itse olen toiveikkaasti ajatellut. Professori Wright esittää ihan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että Usa:n nykyinen huippulahjakas varapresidentti J. D. Vance saattaa vielä astua Trumpin tilalle maan johtoon, joka ei välttämättä ole huono asia ihmiskunnan kannalta.
https://www.facebook.com/atte.vonwright

Trumpin laskutaito

Trump näyttää vallanneen maailman mediahuomion ja vaikuttaa siltä, ettei ainakaan suomettuneessa Suomessa uskalleta kyseenalaistaa hänen sanomisiaan. Mutta minäpä uskallan kyseenalaistaa Trumpin laskutaidon.

Useamman kerran hän on kertonut, että Ukrainassa on tapettu jo miljoonia ihmisiä. Voi tietysti olla, että vapaan maailman johtaja seuraa Venäjän tiedotusvälineitä, jotka saattavat hyvinkin kertoa jo miljoonia ukrainalaisia natseja tapetun, mutta länsimaiset tiedustelupalvelut ovat sen sijaan kertoneet, että Ukrainassa on saanut surmansa noin 200.000 ihmistä, joista enemmistö on venäläisiä sotilaita.  

Eli Trumpin näkemys poikkeaa noin kymmenkertaisesti länsimaiden tiedustelupalveluiden kannasta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ensimmäisellä presidenttikaudellaan Trump vaikutti uskovan Venäjän tiedustelupalvelua enemmän kuin Usa:n CIA:ta ainakin, mikäli kysymyksessä oli Venäjän vaalivaikuttaminen presidentinvaaleissa.

Pari iltaa sitten Trump mainitsi uutisissa, että suuri vääryys on vallalla Ukrainan avustamisessa, sillä Usa on tukenut Ukrainaa yli 200 miljardia taalaa Eurooppaa enemmän. Ilmeisesti isojen lukujen hahmottamisessa on vapaan maailman johtajalla vaikeuksia, koska ainakin vajaa vuosi sitten Iltalehden jutussa kerrotaan, että aseapua Usa on antanut Ukrainalle reilut 42 miljardia euroa, joka on kaksi miljardia Euroopan maita enemmän. 

Tosin samaan Iltasanomien juttuun liittyy taulukko, jonka mukaan Eurooppa on tukenut Ukrainan aseistamista yhteensä reilusti yli 60 miljardilla. Lisäksi laskelmissa kannattaa huomioida, että muuta taloudellista apua Usa on antanut noin 25 miljardia euroa, mutta Eurooppa on muuta taloudellista apua antanut noin kolme kertaa Usa:ta enemmän. 

Ihmettelen sitä, että vaikka muutama miljardi ihmistä kuuli Trumpin kertovan, että Usa on avustanut Ukrainaa 200 miljardia taalaa Eurooppaa enemmän, vaikka Eurooppa on tukenut Ukrainaa lähes kolme kertaa enemmän, niin kukaan ei ole leimannut vapaan maailman johtajaa emävalehtelijaksi.

Tässä Iltalehden juttu Ukrainan avusta: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/716e8732-a7f6-4847-ad6e-95d7f763331b

Amalekilaiset

 

Mieleni on synkkä ihmiskuntaa uhkaavan synkän tulevaisuuden vuoksi, mutta aina kun oikein yrittää, niin valopilkkujakin maailman tapahtumista löytää. Esimerkiksi vaikka Gazan sota on jatkunut jo yli vuoden, niin tähän mennessä on surmattu vasta noin 40.000 gazalaista ja pari tuhatta israelilaista. Vanhan Testamentin tapahtumien valossa uhreja on syntynyt vähän, joten kyllä ihmiskuntakin näyttää kehittyvän parempaan suuntaan.

Nimittäin silloinen juutalaisten hengellinen johtaja Samuel kertoi silloiselle juutalaisten poliittiselle johtajalle Saulille Herralta saamastaan kehotuksesta surmata kaikki amalekilaiset, joiden uskon sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, olleen nykyisten palestiinalaisten esi-isiä.

Wikipedian mukaan Samuel kertoi Herran vaativan myös, että Saulin oli surmattava heidät kaikki, lapsetkin, sekä myös kaikki heidän karjansa. Perusteluna hän esitti sen, että Herra päätti rankaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle heidän Egyptistä palaamisen aikaansa, Mooseksen vielä johtaessa heitä. Saul toimi saamansa ohjeen mukaan.

Itse kyllä muistelen, että ihan kaikkia amalekilaisia ei surmattu, vaan mieheen yhtymättömät neitoset säästettiin. Sitä, mitä tarkoitusta varten heidät säästettiin, voin vain arvailla.

Mikäli piispa Mari Leppänen os. Pentikäinen sattuu tämän lukemaan, niin esitän hänelle, että hän woke-aatteen innoittamana voisi ottaa esille sen, että suomalaisten uskovien pyhästä kirjasta Raamatusta poistettaisiin kokonaan Vanha Testamentti, koska se sisältää kohtuuttoman paljon kansanryhmään kohdistuvaa kiihotusta, väkivaltaa ja naisia halventavaa pornografiaa. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että muistelen Matti Klingen jostain kirjasta lukeneeni, että katolisissa maissa on kansalle tarkoitetusta Raamatusta poistettu sadistiset ja pornografiset osat.

Uskon piispa Mari Leppäsen olevan sukunsa perinteitä jatkaen hyvin edistyksellisen ihmisen, sillä hänen vaarinsa veli oli kuuluisa vakoilija Vilho Pentikäinen, joka 30-luvulla toimi maamme puolustusvoimien upseerina, mutta loikkasi sitten Neuvostoliittoon. Pentikäinen oli alallaan ammattimies, josta todistaa tämä hänen kuvaamansa filmi suomalaisten panssarivaunutestistä. Uskon kopion tästä filmistä päätyneen puna-armeijan tutkittavaksi:

https://kavi.finna.fi/elavamuisti/Record/elavamuisti.elavamuisti_video_2236?fbclid=IwY2xjawIDEudleHRuA2FlbQIxMQABHVdpICI4jTgzZ_uYNtX5nkUkyXcmteelIho2Q7b4DUr153NGyNKjK2UQww_aem_Ch3h2RYCTKK45Ee2bJHAlQ

Rauhaa maapallo vaatii

Trumpin on aika helppo tehtävä saada rauha Ukrainan sotaan, koska taisteluthan päättyisivät heti, kun Putin vetää joukkonsa takaisin Venäjälle. Sen sijaan Lähi-Idän tilanne on paljon pahempi ja epäilen, että rauha sinne saadaan vasta sitten, kun myös palestiinalaisilla on ydinaseita, tosin se rauha saattaa olla haudan rauhaa.

Pari päivää sitten näytettiin TV 1 Ulkolinja-sarjassa ohjelma Israelin äärijuutalaisista, jotka nykyään istuvat tärkeässä asemassa maan hallituksessa ja on ymmärrettävää, että ohjelma näytettiin yömyöhällä, koska se ei sovi herkkien ihmisten katsottavaksi.

Äärijuutalaisten keskuudessa on vahvoilla näkemys siitä, että ns. Pyhä Maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja että alueella asuttavat palestiinalaiset, jotka ovat alueen alkuperäisväestöä ja joita on tällä hetkellä eri puolilla maailmaa lähes 10 miljoonaa, on tarvittaessa jopa tuhottava, perustuu heidän pyhään kirjaansa Tooraan, joka meillä tunnetaan paremmin Raamatun Vanhana Testamenttina.

En halua pilkata, mutta Raamattu on hyvin julma ja väkivaltainen kirja ja jos se julkaistaisiin nykyaikana, niin monta oikeusjuttua siitä sikiäisi. Vähän olen Koraaniakin selannut, joka sekin on julma kirja, mutta ehkä kuitenkin astetta Raamatun Vanhaa Testamenttia humaanimpi.

Niinpä esimerkiksi Vanhassa Testamentissa huorintekijät on kivitettävä, mutta Koraani on sikäli humaanimpi, että muistelen sen korostavan, että jos nainen on tullut huoria tehdessään raskaaksi, niin huoruuden hedelmän on annettava syntyä ja on odotettava sen aikaa, että kyseinen vauva on siirtynyt kiinteän ravinnon syöjäksi ja vasta sen jälkeen huorin tehnyt äiti kivitetään.

Ihmettelen eräiden fundamentalistikristittyjen varauksetonta tukea Israelille, vaikka kolmannes palestiinalaisista oli Israelin syntyhetkellä kristittyjä ja vaikka muslimeille Jeesus on tärkeä profeetta toisin kuin juutalaisille ja vaikka puolet maailman juutalaisista ei usko henkiolentoihin, vaan he ovat ateisteja.

Lujahermoinen lukijani voi katsoa ohjelman äärijuutalaisista tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-72480139

Vapaan maailman johtajan vaikeudet

 

Kuuntelin taas eilen, miten vapaan maailman johtaja kertoili tavoitteistaan ja ymmärsin sen, miksi kohtuuttoman iso osa ihmiskunnasta inhoaa vapaata maailmaa. Ymmärsin myös sen, miksi suursijoittaja Soros kertoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, että seuraavaksi hajoaa Usa.

Ymmärsin myös sen, mihin vapaan maailman johtaja pyrkii näytellessään hullua, joka näyttelee haluavansa käyttää sotilaallista voimaa Tanskaa ja Panamaa vastaan, valloittaa kauppasodan avulla Kanadan ja pelastaa Usa:n talouden käynnistämällä kauppasodan muuta maailmaa vastaan.

Nimittäin Usa on konkurssin partaalla, mutta Panaman kanavan haltuun otto sekä Kanadan ja Grönlannin valloittaminen voisivat estää talouden romahtamisen. Tilanne on se, että Usa:n valtiolla on asukasta kohti laskettuna valtionvelkaa reilut 100.000 euroa, eli sitä on yhteensä 35.000 miljardia, jonka vuotuiset korkomenotkin olivat viime vuonna 1000 miljardia euroa, eli asukasta kohti laskettuna 3.000 euroa.

Suomen poliittinen johto pitää maamme taloudellista tilannetta katastrofaalisena, koska meillä on valtionvelkaa 30.000 euroa asukasta kohti, jonka korkomenotkin maksavat 600 euroa vuodessa jokaiselle kansalaiselle. Jos Suomi olisi vuosien varrella ottanut suhteessa yhtä paljon valtinvelkaa kuin Usa, niin jokaisella suomalaisella keskivertoperheellä olisi nyt varallisuutta 200.000 euroa nykyistä enemmän, eli melkoista iloista kulutusjuhlaa olisimme voineet viettää.

Nähtäväksi jää, pystyykö Trump pelastamaan Usa:n hajoamisen vaikkapa Maga-Amerikaksi ja Woke-Amerikaksi. Ja voi olla, että Kiina ei päästä Usa:n taloutta romahtamaan, sillä kiinalaiset, joilta puuttuu sosiaaliturva, ovat sijoittaneet eläkepäiviään varten säästöjään Amerikkaan eivätkä halua sijoitustensa haihtuvan tyhjiin dollarin arvon häviämisen myötä. Luin jostain, että kiinalaiset ovat sijoittaneet paljon rahojaan esimerkiksi Panaman kanavaan eivätkä varmaankaan pitäisi siitä, jos Usa kaappaisi kanavan ja sen tuotot itselleen.

Tässä hyvä juttu Usa:n valtionvelasta: https://yle.fi/a/74-20123118

Muun sukupuolisuus

Suurimman ihmiskunnan huomion näyttää Trumpin virkaanastujaispuheessa saaneen rouva Trumpin hattu ja toiseksi suurimman huomion näyttää puheessa saaneen se, että Trump koko arvovallallaan julisti amerikkalaiset miehiksi ja naisiksi.

Itse kyllä muistelen lukeneeni, että muutama promille ihmisistä syntyy sellaisina, ettei heidän sukupuoltaan kyetä ratkaisemaan. Muistelen, jopa lukeneeni sellaistakin, että eräs vauva, jonka sukupuolesta ei oltu selvillä, ristittiin Kalle Kyllikiksi.

Ainakin eräät Trumpia tukevat fundamentalisti kristityt ilahtuivat tämän jämäkästä kannasta sukupuolijaotukseen ja hetken asiaa mietittyäni luulen keksineeni selityksen fundamentalistien iloon. Uskon, että he ajattelevat Trumpin lausunnollaan vahvistavan perinteisiä perhearvoja, koska presidentin kannanotto vähentää perinteisiä perhearvoja uhkaavien homouden ja haureuden vaaraa yhteiskunnassa.

Kovasti valikoiva on eräiden fundamentalisti kristittyjen muisti, kun he äänestivät Trumpin kaltaisen miehen suojaamaan kristillisiä perhearvoja. Trump itsehän on moneen kertaan eronnut ja epäilläänpä jopa, ettei hän olisi ainakaan kaikin ajoin jaksanut pitäytyä edes yksiavioisuuteen, vaan jopa raiskaajaksi on häntä väitetty.

Mikäli yhtään oikein muistan, niin sekä Raamattu että Koraani määräävät avionrikkojat ja muut huorintekijät kivitettäviksi, joten kunnon kristityn tulisi käsittääkseni Trumpin äänestämisen sijasta kivittää tämä. Muistelen jopa sellaistakin Raamatusta, että avioliitosta eronneet eivät saa avioitua keskenään, vaan heidätkin olisi kivitettävä. Muistelen Trumpin eronneen avioliitostaan ainakin kahdesti.

Vaalien alla Trump vaati, ettei hänelle saa enää ilkeillä, josta asiasta meillä Suomessa käytetään myös kansanomaisempaa nimitystä, mutta vaatimuksestaan huolimatta Trump joutui jo ensimmäisenä virkakautensa päivänä kuuntelemaan Washingtonin piispan ilkeilyä, josta ilkeilystä voisi myös käyttää kansanomaisempaa termiä. https://yle.fi/a/74-20138571

Takkeja rajan taa

Elämme hirmuisia aikoja, jotka synkistävät yleensä niin levollisen mieleni, mutta kuitenkin äsken päästelin jopa selkäkeikkanauruja, kun katselin TV 1:n Muisti-sarjan ohjelmaa nimeltään Takkeja rajan taa, jossa kerrottiin 70-luvun idänkaupasta. Idänkauppa vaikutti osaltaan siihen, että köyhästä Suomesta tuli hyvinvointiyhteiskunta, jossa elää maailman onnellisin kansa. Olen hyvilläni siitä, että sain elää nuoruuteni iloisella 1970-luvulla, jolloin uskottiin maailman muuttuvan paremmaksi ja säälin nykynuoria, joiden tulevaisuus näyttää synkältä.

Takkeja rajan taa-ohjelmassa kerrotaan, että idänkaupan hurjimpina vuosina Kuopion Turon tehtaalta lähti päivässä 2000 pukua, eli uskoakseni täysi vaunulasti, kohti Leningradia. Tehtaan kauppamies muistaa myyneensä parhaimmillaan minuutissa 74 000 pukua silloiseen hyvään itäiseen naapuriin. 

Vaikka välillä käytettiin rahaakin, niin yleensä kaupat sovittiin tavaranvaihtopöytäkirjoilla ja niinpä pukujen maksuna saattoi tulla 200 junavaunullista pitsiverhoja, jos hyvin kävi ja jos huonosti kävi, saattoi maksuna tulla sardiineja ruostuneissa peltipurkeissa, joiden myymisen terveysviranomaiset kielsivät.

Parhaimmillaan iloisella 70-luvulla Kuopiossa noin 2000 henkeä, sukupuoli jääkööt mainitsematta, ompeli juuri tuollaisia kuvan esittämiä 52 numeron ruskeita miesten pukuja idänvientiin. Uskon sen olleen hyvää ja turvallista aikaa noiden rehellistä työtä tehneiden ihmisten muistoissa. 

Pukujen markkinoinnin savolaiset hallitsivat erinomaisesti, koska ainakin hyvän kuopiolaisen tarinan mukaan itse Lenin vakuuttaa tuossa Viipurin Punaisenlähteen torin kulkijoille, että tämänkin puvun on Turo tehnyt. Tosin luulen Leninin puvussa olleen kaksi povitaskua, joten se oli de-luxe-mallia ja viisi markkaa kalliimpi kuin vakiopuvut, joissa oli vain yksi povitasku.

Ihmiskunnan loppulaukka

Eilen hiljennyin muun ihmiskunnan kanssa seuraamaan Trumpin virkaanastujaispuhetta, joka oli niin vaikuttava, että heräsin aamukolmelta suremaan sitä, että ihmiskunnan loppulaukka näyttää sen kun vain kiihtyvän sen jälkeen, kun Usa:n miljardöörit ja Usa:n proletaarit liittoutuivat ja voittivat maan presidentinvaalit.

Eilen yleensä luotettava Yle syyllistyi tiedon vääristelyyn, kun se kertoi Trumpin saaneen vaaleissa enemmistön äänistä. Mutta ei hän saanut enemmistöä äänistä, vaan 49,9 % ja Harris sai 48,4 %. Marginaali äänimäärissä oli siis pieni, vaikka valitsijanmiesten määrässä ero oli suuri, sillä Usa:n vaalijärjestelmä suosii Maga-puoluetta ja sortaa Woke-puoluetta. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että Usa:n Woke-puolue voittaa seuraavat vaalit, jos ne ovat reilut ja rehelliset.

Epäilen, että ihmiskunnan tulevaisuus ratkaistiin ehkä jo vuoden 2000 Usa:n presidentinvaaleissa. Silloinhan ilmastokatastrofin estämisen sydämenasiakseen ottanut Al Gore sai puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin Georg Bush Junior, joka kuitenkin voitti ääntenlaskennan. 

Wikipedia kertoo sen vaalin ääntenlaskennan kummallisuuksista seuraavaa: "Al Goren tappion kuitenkin ratkaisi Yhdysvaltain valitsijamiesjärjestelmän lisäksi vaalien vaa'ankieleksi muodostunut Floridan osavaltio. Virallisten tulosten mukaan Bush voitti Floridassa 537 äänellä, vaikka vaaliepäselvyyksiä epäiltiin. Demokraatit syyttivät tästä Floridan erään piirikunnan sekavia äänestyslippuja, jotka olisivat saaneet Goren kannattajat äänestämään vahingossa arkkikonservatiivi Pat Buchanania, joka sai edellisiin vaaleihin verrattuna valtavasti kasvaneen äänipotin, kun taas republikaanien äänimäärä oli noussut vähän ja demokraattien äänimäärä laskenut merkittävästi".

Kaikkea toivoa tulevaisuuden suhteen en kuitenkaan ole menettänyt, koska uskon Trumpin olevan huomattavasti viisaampi, kuin antaa ymmärtää. Hän näyttelee nyt hullua miestä ja se voi olla ihan hyvä asia, kun hän ja Putin ratkaisevat Ukrainan tulevaisuuden. Trumphan on jo pelotellut Natoon kuuluvia Tanskaa ja Kanadaa jopa 40 %:n tulleilla, ellei Usa saa itselleen yli 2 miljoonan km2:n Grönlantia ja koko yli 9 miljoonan km2:n Kanadaa. Trump voisi myös esittää, että koko läntinen maailma asettaa Venäjän tuonnille ja viennille 40 %:n tullit, ellei se rauhoitu Ukrainassa. 

Tässä muuten tietoa Al Goresta, jota minäkin olisin äänestänyt: https://fi.wikipedia.org/wiki/Al_Gore

Arktinen hysteria

Äidinkielenopettajani kertoi olleensa keskikoulussa samalla luokalla tulevan kirjailijan Marko Tapion kanssa. Rivien välistä ymmärsin, että opettajani piti luokkatoveriaan pikkuisen yksinkertaisena. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että oppikoulun kolmannella luokalla Marko Tapio jäi luokalleen, koska sai todistukseensa neloset saksan kielestä sekä äidinkielestä ja ainekirjoituksesta.

Sen sijaan muutama vuosi myöhemmin silloinen lupaava hiihtäjä Marko Tapper kunnostautui ja voitti urheiluseura Saarijärven Pullistuksen kirjallisuuskerhon kirjoituskilpailun. Pullistus erosi sikäli nykyajan urheiluseuroista, että sillä oli kirjallisuuskerho, lausuntakerho, näytelmäkerho ja laulukuoro. Toivoisinpa, että pelkästään jääkiekkoiluun keskittynyt Suonenjoen Kiekkokarhut laajentaisi toimintaansa Saarijärven Pullistuksen tavoin myös hengen kulttuurin puolelle.

Yle Areenasta löysin Marko Tapion kaksiosaiseksi jääneeseen Arktinen hysteria -kirjasarjaan liittyvän haastattelun, jossa kuullaan myös sekatyömies Vihtori Kauttoa, joka on jatkosodasta kertovan Arktisen hysterian toisen osan keskeinen vaikuttajahenkilö.

Vihtori Kautto oli niin iso ja roteva mies, että jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana hän joutui tappelemaan paljasjalkaisena, koska maamme köyhän armeijan varusteista ei löytynyt hänelle riittävän isoja jalkineita. Siitä huolimatta hän niitti konepistooleineen tuonenviljaa lähes yhtä julmasti kuin Simo Häyhä talvisodassa Pystykorva-kiväärillään. Kautto kertoi kirjassa ampuneensa konepistoolillaan ainakin kaksisataa naapurimaan kansalaista.

Muistelen, että Marko Tapion ja Vihtori Kauton haastattelun näyttäminen televisiossa synnytti aikoinaan paheksuntaa, koska siihen aikaan maamme televisiossa ei ollut hyväksyttyä esiintyä juopuneena. Kautto kertookin olevansa Saarijärvellä raikulipojan maineessa.

Haastattelussa MarkoTapio paljastaa valmistelevansa Arktisen hysterian III-osaa, jossa päähenkilönä olisi edelleenkin Vihtori Kautto, joka kuolee kirjan alussa. Teos ei koskaan ilmestynyt, koska kirjailija itse kuoli vähän tuon haastattelun jälkeen 48-vuotiaana. Muistelen, että keskimäärin alkoholistit kuolevat tuon ikäisinä.Ylen arkiston juttu löytyy tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-50093316

Kirjailijan latu

Muistanpa, miten suuresti arvostamallani sanataiteilijalla Paavo Noposella oli selostuksissaan tapana jopa tahattoman koomisen usein ylistää Kuusamoa, Susi-Kallea ja Tapperin urheilija-taiteilija veljeksiä. Luin juuri Erkki Vettenniemen kirjan nimeltään Kirjailijan latu - Miten hiihtäjä Marko Tapperista tuli kirjailija Marko Tapio, josta Suomalainen kirjakauppa teoksen esittelyssä kertoo että  "Marko Tapio on ilmeisesti ollut suomalaisista ammattikirjailijoista kaikkien aikojen kovakuntoisin. "Kirjailijan latu" kertoo nuoren miehen hurjimmat hiihtovuodet ja kypsymisen kirjailijaksi yksityiskohtaisesti ja eloisasti." 

Ihan mielenkiintoisen kirjan Erkki Vettenniemi on kirjoittanut. Enpä ole esimerkiksi tiennytkään, että kun pienen Saarijärveläisen mökin poika Marko Tapper vietiin keskenkasvuisena 18-vuotiaana sotaan, hän oli 162 senttiä pitkä ja painoi 45 kiloa. Muistelen, että pula-ajan Suomessa kolmannes lapsista oli aliravittuja. 

Minusta Marko Tapion ensimmäinen kirja Lasinen pyykkilauta on yksi parhaista suomalaisista romaaneista, mutta Vettenniemen teos paljastaa, että urheilijana hän ei yltänyt yhtä hyviin saavutuksiin. Hän oli enemmänkin piirikunnallisen tason hiihtäjä, joka hävisi silloisella pikamatkalla, joka kuitenkin oli 18 km, kolmisen minuuttia sen ajan huippumiehille Arvo Viitaselle ja Paavo Lonkilalle. Paavo Lonkila on muuten pienikokoisin suomalainen olympiakultaa voittanut mies, sillä hän oli vain 157-senttinen. Alun perin hän oli sukunimeltään Lång, joka tarkoittaa suomeksi pitkää, mutta jostain syystä hän vaihtoi sukunimensä Lonkilaksi.

Marko Tapion suurimmat urheilusaavutukset olivat Keski-Suomen piirinmestaruudet miesten pikamatkalla ja yhdistetyssä. Yhdistetyn mestaruuden hän voitti hyvänä hiihtäjänä, vaikka hänen pisimmät hyppynsä 50 metrin mäessä kantoivat vain noin 30 metriä. Yleisurheiluakin Marko Tapio harrasti ja joissain kyläkisoissa satasen aika oli12,6, 400 metriä 56,9 ja 800 metriä 2,12,3.

https://www.suomalainen.com/products/kirjailijan-latu?srsltid=AfmBOorlaOoUx4pg8RXpveiKrtsreR1hQxRL-VrJLDA9TZIkLvBdlWIB

Sankariori Lapukka

Olen koko ikäni tuntenut olevani sellainen erilainen nuori, joka on kiinnostunut eri asioista kuin valtaväestö ja luulenpa, että harva on se ihminen nykyisenä urbaanina aikana, joka seuraa aktiivisesti Maaseudun Tulevaisuus -lehteä, mutta itse olen sellainen harva ihminen. Maaseudun Tulevaisuudessa ei ole tyhjänpäiväisiä hömppäjuttuja, vaan asiallista tietoa sivistyneelle ihmiselle.

Olen aiemmin todistanut, miten pienet miehet ovat isoja miehiä sitkeämpiä, ja Maaseudun Tulevaisuus todistaa jutussaan sankariori Lapukasta, että pienet hevoset ovat isoja lajotovereitaan sitkeämpiä.

Ori Lapukka oli todella ihme-epeli, vaikka sitä ei kantakirjaan huolittukaan, koska se oli pienenpuoleinen, laihanlainen ja vielä vääränvärinenkin. Pienuudestaan huolimatta tämä vähän luuskan oloinen hevonen kuljetti kieltolain ankarina aikoina pirtulastin Kemistä Rovaniemelle seitsemässä tunnissa, vaikka matkaa oli 120 kilometriä. Tuollainen uroteko jäisi tekemättä nykyajan lämminverisiltä huippuravureilta, joilta puuttuu ori Lapukan sitkeys.

Olen paljon ihastellut ihmislajin fyysisiä ominaisuuksia; ihminenhän on monipuolisilta fyysisiltä ominaisuuksiltaan muihin lajeihin nähden ylivoimainen, mutta ori Lapukalle ei ihminenkään pärjää 120 kilometrin kilpajuoksussa, ainakaan mikäli samalla pitää vetää pirtulastia.

Voi kuitenkin olla, että ihminen voittaisi hevosen hyvin pitkillä matkoilla. Jossain Kenian ylängöillähän sikäläiset nandiheimon metsästäjät juoksevat jopa antilooppeja kuoliaiksi. Pikamatkalla antilooppi voittaa, mutta ultramaratonilla ihminen, tuo luomakunnan herra, on parempi.

Lisätietoa sankariori Lapukasta, joka olisi ansainnut patsaan Kemin satamaan, löytyy tästä linkistä:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/hevoset/artikkeli-1.230337

Pervitiini

Viime sotien jälkeen Suomi oli maailman johtava murtomaahiihtomaa, jonka uskon suurelta osin johtuneen siitä, että maamme kaukopartiomiehillä oli erittäin hyviä kokemuksia meta-amfetamiinista, jonka tuotenimenä meillä oli pervitiin.

Alan erikoisasiantuntija suurhiihtäjä Aku Kiuru, joka aikoinaan kertoi avoimesti pervitiinin tehosta, ei kuitenkaan ottanut jyrkästi kantaa siihen, käyttivätkö ihan kaikki maamme hiihtohirmut sodan jälkeen pervitiiniä, joka aineen valmistajamaassa Saksassa kiellettiin sota-aikana liian vaarallisena.

Sen verran rehellinen karjalaisukko Kiuru kuitenkin tiesi asiasta kertoa, että ellei joku huippuhiihtäjä ainetta käyttänyt, niin hän oli helevetin tyhmä. Itse olen miettinyt sitä, että jos hiihtäjät olivat riittävä fiksuja käyttämään pervitiiniä, niin mikä oli juoksijoiden laita. Voiko olla niin, että esimerkiksi 1950-luvun eräät kovat juoksulajien ennätykset on sittenkin tehty piristeiden voimalla, vaikka asiasta ei ole pahemmin huudeltu.

Internettiin on siirretty koko Kansa Taisteli-lehden arkisto vapaasti luettavaksi ja eräästä vuoden 1978 numerosta löytyy kaukopartiomies Aimo Koivusen värikäs kertomus omasta pervitiinikokeilustaan. Koivunen alkoi talvella -44 tuntea uupumuksen oireita eräällä partiomatkallaan ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran väsymyksestä sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen.

Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa 20 - 30 asteen pakkasessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.

Kansa Taisteli-lehden jutun löytää tästä linkistä:
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1978/
Kansa_Taisteli_04_1978.pdf

Sitkeitä pikkumiehiä

Tutkimuksissani on paljastunut, että hämmästyttävän pienikokoisia olivat suuret suomalaiset kaukopartiojohtajat. Paavo Suoranta oli 157-senttinen, Antti Porvali 162 cm ja Lauri Solehmainen 168 cm. Sille, että pikkumiehet ovat sitkeitä, kestäviä ja ketteriä löytyy yksinkertainen biologinen ja matemaattinen selitys. 

Jos ihmisen pituus kasvaa yhden prosentin ja myös hänen leveytensä ja syvyytensä vastaavasti saman verran, lisääntyy ihmisen tilavuus ja paino peräti kahdeksan prosenttia. Jotta ihmisen lihas vahvistuisi kaksinkertaiseksi nousee sen paino nelinkertaiseksi ja samalla myös lihaksen siirtelyyn tarvittava energia- ja happimäärä nelinkertaistuu. Niinpä voimme laskea, että kaksimetrisen ihmisen lihakset painavat runsaat kolme kertaa enemmän kuin 160-senttisen, mikäli näiden ihmisten voiman tuotto ruumiin painokiloa kohti on yhtä suuri.

Luin joskus japanilaisen tiedusteluluutnantti Onodan muistelmat ja hän kertoi 160-senttisenä ja 60-kiloisena olleensa japanilaisten tutkimusten mukaan fyysisiltä ominaisuuksiltaan paras mahdollinen sotilas.

 

Luutnantti Onoda oli varmasti fyysisesti hyvä sotilas, mutta henkisestä puolesta en ole vakuuttunut. Ainakin tiedustelu-upseerina hän epäonnistui, koska hän ei onnistunut saamaan selville sitä, että sota päättyi jo vuonna 1945 ja niinpä hän jatkoi sotimistaan Filippiinien viidakossa vuoteen 1975 asti.

 

Sitten hänen sodanaikainen esimiehensä onnistui saamaan hänet megafonilla viidakkoon huutelemalla palaamaan ihmisten ilmoille. Hänestä tehtiin mediassa suuri sankari, vaikka luulen miehen olleen vähän yksinkertaisen tai ehkä hänellä oli ollut riitoja eukkonsa kanssa.

 

Muuten lähi aikoina selviää, miten hyvin keskimäärin160-senttiset ja 60-kiloiset pohjoiskorealaiset pärjäävät isoille ja pulskannäköisille ukrainalaisille.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hir%C5%8D_Onoda

Solehmaisen inssinajo

Vaikka pienviljelijä-suutari-metsuritaustainen salainen agentti Lauri Solehmainen oli paras Naton agentti pohjoisen erämaaoloissa, niin hänellä oli vaikeuksia sopeutua elämään Amerikan suurkaupungeissa. Uudella mantereella liikuttaessa ajokortti oli välttämätön, mutta sen hankkimisessa Solehmaisella oli ongelmia.

 

Heidi Ruotsalaisen mainiossa kirjassa Kylmän sodan agentti Solehmainen kertoo, kuinka inssinajossa sattui valitettava onnettomuus, kun mies kolaroi poliisiauton kanssa: "Minä kun jarrut löösäsin ja perruutin ni sillon se polliisiaaton nokkaan paakahti se minun aato." Ajokortin mies kuitenkin lopulta sai ja hankki sitten myös hienon Amerikan raudan.

 

Solehmaisen kerronnasta voisi päätellä, että Vieremällä Karjalan poika oli pahasti savolaistunut ja niinpä tarkistin asian Suomen murrekirjan äänitteestä. Tarkistuksessa ilmeni, että ei ollut salainen agentti savolaistunut, vaan Tuupovaaran itäpuolella sijaitsevassa Korpiselässä ihmiset viäntävät selevää savoa. Korpiselässäkin on ilmeisesti tapahtunut väestönvaihto, kun 1600-luvun lopulla karjalan pagisijat lähtivät Tverin Karjalaan ja tilalle muuttivat savolaiset.

 

Tästä linkistä löytyy murrenäyte, jossa korpiselkäläinen 1884 syntynyt Akuliina Ihanus muistelee, miten hänen lapsuudessaan vielä syötiin petäjärieskoo, joka oli terveellistä: https://kotus.fi/sanakirjat/suomen-murteiden-sanakirja/murreaanitteita/suomen-murrekirjan-aanitteet/#murrekirja-k

Murskaus

Heidi Ruotsalaisen kirjassa Kylmän sodan agentti kerrotaan, että Lauri Solehmaisen työparina kylmän sodan agenttina oli toinen Karjalan Korpiselän mies Emil Torssonen. Hänkin siirtyi sodan jälkeen Vieremälle, jonne korpiselkäläiset asutettiin.

Tuo harvinainen karjalainen sukunimi Torssonen on jäänyt mieleeni siitä, että saman sukuniminen mies pidätettiin muutama vuosi sitten epäiltynä perussuomalaisten vaalipäällikkö Pekka Katajan murhayritykseen; Katajan päähän yritettiin murskata vasaralla. Myöhemmin epäilty vapautettiin näytön puutteen vuoksi.

Muistanpa, että olin juuri lukenut Ilta-Sanomien nettiuutisen epäillyn murskaajamiehen pidättämisestä ja lähdin sen jälkeen kuopiolaiseen baariin syömään, niin vallanpa hätkähdin, kun ruokapaikkani edessä seisoi pakettiauto, jonka kyljessä luki Torssosen murskaus. Sen niminen yritys toimii Savossa eikä sillä firmalla ole tekemistä Katajan murhayrityksen kanssa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007608953.html

Lauri Solehmainen

Yllättävän suopeasti suhteutuivat Suomen viranomaiset entisiin kaukopartiomiehiin, jotka kylmän sodan aikaan vierailivat Naton palkkaamina itärajan takana. Olen tutkimuksissani törmännyt tapaukseen, jossa rajan takaa palanneet agentit jäivät Suomen puolella rajavartijoiden pidättämiksi ja joutuivat nimismiehen kuulusteluun. Nimismiehelle he kertoivat heti pöytäkirjan ulkopuolella epävirallisesti, millä asioilla he olivat rajalla liikkuneet ja sen jälkeen tapauksesta tehtiin virallinen pöytäkirja, jossa todettiin, että miehet olivat kalastusretkellään eksyneet rajan väärälle puolelle. 

Yksi kylmän sodan suomalaisagenteista oli vieremäläinen pienviljelijä-metsuri Lauri Solehmainen. Hänen seikkailuistaan kertoo Heidi Ruotsalainen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan agentti. Kaukopartiomies Lauri Solehmainen ei viihtynyt sodan jälkeen tavallisena pienviljelijä-metsurina, vaan hakeutui parempipalkkaisiin salaisen agentin tehtäviin, työnantajana oli vakavarainen Nato. Sen asioissa Solehmainen vieraili ilmeisesti useammankin kerran itärajamme takana. Tosin itse hän suostui kertomaan Suojelupoliisille vain yhdestä matkasta. 

50-luvun puolivälissä Solehmainen katsoi parhaimmaksi muuttaa Amerikkaan, jossa hän asui sitten lähes 15 vuotta. 1969 hän lensi takaisin Suomeen, otti heti Seutulan lentokentältä taksin ja pyysi sitä viemään hänet Ratakadun poliisiasemalle, jossa hän myönsi tehneensä yhden vakoilureissun itärajan taakse. Poliisit olivat hyvin kohteliaita, mutta oikeusjuttu asiasta kuitenkin tuli, ja Solehmainen sai 10 kuukauden ehdollisen kuritushuonetuomion maanpetoksesta ja rikoshyötynä saatu 5.000 silloista markkaa, joka vastaa noin 8.000 nykyeuroa tuomittiin valtiolle.

Lauri Solehmainen oli yksinhuoltajapiian poika Korpiselästä Laatokan-Karjalasta.  Nuorenamiehenä ennen sotia hän toimi metsätyömiehen ja suutarin ammateissa. Talvisodassa hän kunnostautui kuitenkin niin, että välirauhan aikaan hänet koulutettiin upseeriksi, vaikka suvussa oli esiintynyt punakaartilaisuutta ja vaikka hän oli käynyt vain neljä vuotta kansakoulua. 

Jatkosodassa Solehmainen päätyi Kuismasen kaukopartio-osastoon, koska oli kovakuntoinen urheilijamies. Sotien jälkeen vielä ikämiehenäkin hän juoksi ainakin tarinan mukaan kyläkilpailuissa 800 metriä alle kahden minuutin, johon ei taida nykyään Pohjois-Savon piirissä yksikään mies pystyä. 

Amerikasta palattuaan Solehmainen ryhtyi viljelemään asutustilaa Vieremällä, jonne Korpiselän evakot sijoitettiin. Vieremällä entistä agenttia kävi haastattelemassa historian opiskelija Heidi Ruotsalainen, jonka isovanhemmat asuivat Solehmaisen naapurissa. Heidi Ruotsalainen teki opintojensa vaatiman gradutyön Solehmaisesta ja julkaisi hänestä myöhemmin kirjan nimeltään Kylmän sodan agentti. Ruotsalaisen gradutyö löytyy netistä tästä linkistä:

https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/10072/urn_nbn_fi_uef-20110104.pdf

Heikki Määttänen

Vaikka Mikko Porvali viimeisimmässä kirjassaan kertoi kaukopartio-osasto Vehniäisen historian viime sotiemme loppuun asti, niin toivoisi hänen jatkavan tutkimuksiaan ja kirjoittavan seuraavan kirjansa kylmän sodan kaukopartiomiehistä, sillä moni kaukopartiomies jatkoi vakoilutoimintaansa vielä 1950-luvulla Naton laskuun. Ilmeisesti myös majuri Hannes Vehniäinen oli mukana tässä asiassa.

Yksi tutkittava näkökulma asiaan olisi se, että miten lähellä kolmas maailmansota oli näiden vakoilijoiden touhujen vuoksi. Ainakin netistä näyttää löytyvän tietoa, että suomalaiset agentit kävivät vielä 50-luvullakin tulitaisteluja venäläisten rajavartioiden kanssa ja vihjaistaanpa sellaistakin, että henkilövahinkojakin syntyi tässä yhteydessä.

Suomalaisista kaukopartiomiehistä ilmeisesti ainakin Heikki Määttäselle kävi huonosti vakoiluretkellään. Hän ylitti itärajan 1.6.1950, jonka jälkeen kuultiin laukauksia eikä hänestä ole saatu sen jälkeen mitään tietoa, vaikka tapausta on kovasti tutkittu, niin lopullista selvyyttä asiaan ei ole saatu. Venäläisilläkään ei pitäisi nykyään olla syytä salata asiaa, mikäli heillä olisi tietoa tapauksesta.

Monet Määttäsen tunteneet uskoivat pitkään, että tämä olisi elossa. Huhutaan, että hänet olisi nähty myöhemmin Australiassa. Heikki Määttäsellä oli elämässään ongelmia ja saattoi olla, että hän halusi kadota. Wikipedian mukaan Määttänen poistui kotoaan jo 3. maaliskuuta 1950 ja lähetti viikkoa myöhemmin vaimolleen viestin: "Olen sortunut siihen mitä olen pelännyt." Hän saattoi viestillään tarkoittaa sitä, että hän oli päättänyt ratkaista talousongelmansa värväytymällä amerikkalaisten palvelukseen.

Kadonneen Heikki Määttäsen pojasta, jolla oli sama nimi kuin isällään, tuli tunnettu näyttelijä, joka on jäänyt suomalaisten mieleen 90-luvun Iltalypsy-ohjelmasta. Näyttelijä Heikki Määttänen kuoli keuhkosyöpään 52-vuotiaana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_M%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4nen_(vanhempi)

Lempi Nyyssönen

Mikko Porvalin äskettäin ilmestyneessä kirjassa Viimeiseen asti, joka käsittelee päämajan kaukopartio-osasto Vehniäisen toimintaa, kerrotaan, että kyseisessä joukossa palveli jatkosodan aikana 269 sotilasta ja lottaa. Heistä kuoli tai kaatui maailmansodan aikana 36 ihmistä.

Yksi kuolleista oli suonenjokelainen lotta Lempi Nyyssönen, joka hukkui syntymäpäivänään 31-vuotiaana. Hän oli yksi lähes kolmesta sadasta sota-aikana kaatuneesta lotasta.

Mikko Porvalin kirjassa Syvärin takana kerrotaan Lempi Nyyssösen kuolemasta seuraavaa: "Maaliskuun lopussa tapahtui onnettomuus, joka järkytti kaikkia osastossa. Lotat Eila Kykkänen, Lempi Nyyssönen ja Helli Ojalainen putosivat Syvärin jäihin. Virta tempaisi Kykkäsen mukaansa heti, Nyyssönen yritti hetken nousta jään päälle, mutta voimat eivät riittäneet. Tilanteen nähnyt toisen yksikön sotilas ehti auttamaan lotta Heli Ojalaista, joka ainoana kolmikosta selviytyi.

Kahden pitkäaikaisen työtoverin menettäminen koettiin yksikössä raskaasti. Sodan oloissa oli helpompaa hyväksyä vihollistoiminnasta johtuvan kuoleman mahdollisuus kuin puhdas onnettomuus. Molemmat hukkuneet jäivät kateisiin."

Vaikka Lempi Nyyssöstä ei koskaan löydetty, niin kuitenkin hänen hautansa on Suonenjoen sankarihautausmaalla. Mielenkiintoista olisi tietää, millainen tapahtuma oli kateisiin jääneen vainajan sankarihautajaiset.

 

Petrovski Jam

 Suomalaiset ovat rehellistä kansaa ja pyrkivät yleensä pitämään sopimuksensa, mutta Operaatio Hokkiin liittyy tapauksia, joissa suomalaiset eivät pitäneet sopimuksiaan. Nimittäin syyskuun alussa 1944 Suomi ja Neuvostoliitto tekivät aseleposopimuksen, jonka mukaan sotatoimet piti lopettaa, mutta kaukopartio Hokin miehet ilmeisesti joustivat tuosta sopimuksesta.

Kapteeni Ilmari Honkasen johtama kaukopartio oli vielä linjojen takana, kun aseleposopimus astui voimaan ja sai radiolla tiedon asiasta, mutta ainakin Mikko Porvalin Operaatio Hokki-kirjasta saa sen käsityksen, että suomalaiset palasivat puna-armeijan linjojen läpi konepistoolien avulla ja että ehkä kaksi neuvostosotilasta ammuttiin.

Tosin Porvali kuuli kirjaa tehdessään ainakin kolme erilaista versiota siitä, miten linjojen läpi tultiin. Joku kertomuksista saattoi olla tosikin. Pahimmillaan Hokin miesten toiminta olisi saattanut aiheuttaa sen, että Neuvostoliitto olisi katsonut, ettei Suomi haluakaan rauhaa.

Toinen aseleposopimuksen rikkominen tapahtui, kun suomalainen vesitaso kävi aselevon jälkeen salaa noutamassa sairastuneen partion johtajan kapteeni Ilmari Honkasen ja kaksi hänen seuraansa jäänyttä sotilasta Suomen puolelle.

Honkanen oli sairastunut vakavasti, kun hän sai jalkaansa huonosti ilmastoitujen kumisaappaiden vuoksi niin pahan ruusun ja tulehduksen, että menetti välillä tajuntansakin. Tapauksesta opimme sen, että kumisaappaat eivät ole hyvät vaellusjalkineet.

Ilmari Honkasella oli ihan hyvä syy karttaa sotavankeutta, koska hän oli johtanut sitä kaukopartiota, joka helmikuussa 1942 tuhosi Petrovski Jamin huoltokeskuksen ja myös siellä olleen sotasairaalan. Suomalaisten mukaan sotasairaalasta puuttui punaisen ristin tunnus, joten sen tuhoaminen ei ollut sotarikos, mutta Neuvostoliitolla oli toinen näkemys tapahtuneesta.

Myös tuo Petrovski Jamin tapaus olisi vaikkapa Aku Louhimiehelle hyvä elokuvan aihe. https://fi.wikipedia.org/wiki/Petrovski_Jamin_huoltokeskuksen_tuhoaminen

Operaatio Hokki

Jos joku kirjallisuuden lisenssi sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että suomalainen kaukopartiokirjallisuus olisi hyvä väitöskirjan aihe. Missään muualla maailmassahan ei kaukopartiokirjallisuutta tunneta. Ja jos joku elokuvaohjaaja sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kaukopartioelokuvista saattaisi hyvinkin tulla maailmanmenestys samalla tapaa, kuin muut Pohjoismaat ovat hankkineet vientituloja Suomen puunjalostusteollisuuden viennin verran  myymällä maailmalle rikoselokuvia.

Eilen Helsingin Sanomissa julkaistiin ylistävä arvio Mikko Porvalin massiivisesta kaukopartiokirjasta Viimeiseen asti, mutta minäpä keksin tuosta teoksesta selvän puutteen. Nimittäin kirjan loppupuolella kerrotaan liian suppeasti Operaatio Hokista, joka olisi loistava elokuvan aihe, koska kyseessä ei ole pelkästään sankarikertomus, vaan tapahtumaan sisältyy myös vähemmän sankarillisia piirteitä, joissa on annos tragikomiikkaakin.

Ymmärrän, että Mikko Porvali ei halunnut uusimmassa kirjassaan enää selostaa enempää  tuosta kaukopartioretkestä, koska hän julkaisi jo vuonna 2011 siitä kirjan nimeltään Operaatio Hokki. Kustannusliike Atena kertoo nettisivuillaan tuosta Tieto-Finlandia ehdokkaana olleesta teoksesta mm. seuraava:

"Operaatio Hokki kertoo ensimmäistä kertaa Suomen suurimman maahanlaskuoperaation tarinan kokonaisuudessaan. Suunnitelma ja sitä varten koottu joukko olivat erinomaisia, mutta iskun koittaessa lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun, ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto häiritsi rataliikennettä Petroskoin länsipuolella ja toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden. Sotatoimet katkesivat Päämajan hämmentävään radiosanomaan: ”Aselepo tullut voimaan eilen kello 07: kaikki vihollisuudet lopettava.” Hokin miehet oli ollut tarkoitus noutaa lentokoneella, mutta joukko joutui lopulta kävelemään Suomen puolelle."

Olisi mielenkiintoista tietää, miten ainakin keskivahvassa humalatilassa kalliin lentokoneen  suohon upottaneelle lentäjäluutnantille myöhemmin kävi; voi olla, että hänen lentäjän uransa päättyi Kuutisjärven suolle. Juopontuurilla itse lentäjä selvisi suohon syöksystä aivotärähdyksellä, mutta koneen tähystäjä sen sijaan loukkaantui pahemmin. 

Operaatio Hokissa kerrotaan, että rysäyksestä tajuihinsa palattuaan lentäjä tuijotti ympärilleen, pyöritti päätään ja toisteli epäuskoisesti kelloaan katsoen: "Miten... Miten minä olen täällä? Vielä neljä tuntia sitten olin naisen päällä... Ja nyt minä... miten minä nyt olen täällä?" Siinäpä olisi hyvä kohtaus tulevaan elokuvaan.

Mikko Porvali kertoo Operaatio Hokista tässä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-1335493

Grönlanti

Ja taas olen ollut väärässä. Olen kyllä tiennyt, että maailmanmeno on nykyään ihan hullua, mutta en ole uskonut, että se olisi ihan näin hullua. Tuleva presidentti Trump nimittäin eilen avasi sanaisen arkkunsa ja antoi ymmärtää, että mikäli Tanska ei sovinnolla myy Usa:lle Grönlantia, saattaa Usa joutua turvautumaan sotilaallisiin toimiin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Usa:ssa ainoastaan kongressi voi julistaa sodan. Venäjällähän on myös niin, että vain kansanedustuslaitos Duuma voi julistaa sodan ja sen vuoksi Putin joutuikin käynnistämään Ukrainassa vain sotilaallisen eritysoperaation. 

Toisaalta Usa:ssa tarvitaan kongressin päätös sotien ja käsittääkseni myös sotilaallisten erityisoperaatioiden rahoittamiseen, joten Trump joutunee turvautumaan Grönlannin mahdollisessa sotilasoperaatiossa hyvän kaverinsa Muskin säästöihin, joita lehtitietojen mukaan onkin tähän mennessä siunaantunut 425 miljardia taalaa ja säästöt ovat kasvaneet huimaa vauhtia sen jälkeen, kun Usa:n proletariaatti yhdessä maan miljardöörien kanssa viime vaaleissa syrjäytti maata siihen asti hallinneen eliitin.

Itse epäilen, että Tanska saattaa lopulta päätyä myymään Grönlannin, koska muistelen maan sotilaallisen suorituskyvyn olevan aika heikon sen jälkeen, kun Tanskan armeija lahjoitti molemmat tykkinsä Ukrainalle. Välttämättä Grönlantia ei tarvitse myydä Usa:lle, vaan asiasta voi järjestää tarjouskilpailun, johon kannattaa tarjouksia Usa:n lisäksi pyytää myös Muskilta ja Kiinalta.

Grönlanti on pinta-alaltaan yli 2 miljoonaa km2, mutta alue on valtaosin jouto- ja kitumaata, jonka arvo lienee kuitenkin noin 1000 taalaa hehtaarilta, koska siellä on uskoakseni jonkin verran luonnonvaroja. Niinpä päässä lasken, että Grönlannin voinee ostaa noin 200 miljardilla taalalla, jonka jälkeen Tanskassa ei tarvitse maksaa veroja kolmeen vuoteen. Grönlannissa on noin 60.000 asukasta ja hekin varmaan hyväksyvät kaupan, jos jokaiselle maksetaan 100.000 taalaa eli yhteensä 6 miljardia.

Itse toivon hartaasti Tanskan valitsevan sodan sijasta Grönlannin myymisen, koska sodan syttyessä Natoon kuuluva Suomikin joutuisi puolustamaan Nato-sopimuksen 5. artiklan perusteella hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Tanskaa ja pahaa pelkään, että maamme hävittäjien varaosahuolto Usa:sta saattaisi takkuilla sotatilanteessa.

Tässä tietoa Grönlannista ja ihmettelen sitä, että Wikipedia kertoo eskimoiden elintason olevan suomalaisten luokkaa, joten ilmeisesti tanskalaiset joutuvat maksamaan nykyään aika paljon Grönlannin omistamisesta, joka seikka kannattaa huomioida myyntipäätöstä tehtäessä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gr%C3%B6nlanti

Kurre Korhonen ja Kotkatjärvi

Tuossa Eino Olkinuoran sota-ajan vaiheita selvittäessäni ilmeni, että hän teki jatkosodan alussa useita pitkiä partiomatkoja ja niistä pisin oli 60 kilometrin reissu Kotkatjärvelle, jossa itsekin olen käynyt kymmenisen vuotta sitten. Törmäsin siellä suomenkieliseen karjalaisukkoon, jota jututin sota-ajan kokemuksista ja ehkä vieraskoreuden vuoksi hän muisteli suomalaisvalloittajia lämpimästi. Voi olla, ettei venäläisten muistot suomalaisista ole yhtä lämpimät.

Jälkeenpäin harmittelin, etten älynnyt kysyä papalta sitä, että tietääkö hän kärkkääläisen Kurre Korhosen tapauksesta mitään. Kersantti Kurre Korhonen nimittäin katosi Kotkatjärvellä ja sovan käyneet miehet miettivät usein sitä, minne hän porukasta katosi. Vallalla kylän miesten keskuudessa oli näkemys, että hän olisi jäänyt erään palavan saunan raunioihin ja sellainen mielipide oli vallalla, ettei ainakaan sotavangiksi Kurre olisi jäänyt.

Kun vuosia sitten kävin Sotasampo-tiedostossa asiaa tutkimassa, siellä kerrottiin, että maanviljelijä-pikakivääriampuja kersantti Kurre Korhonen oli kadonnut Kotkatjärvellä, mutta siunattu siitä huolimatta Suonenjoen sankarihautausmaahan. Kun äsken tutkin Sotasampoa, niin sinne oli ilmaantunut tapauksesta uutta tietoa.

Kersantti Kurre Korhosen ammatiksi oli muuttunut jostain syystä pelkkä maanviljelijä ja hänen vaiheistaan pystyttiin nyt kertomaan seuraavaa:

"8.9.1941 Kotkatjärven kylässä venäläinen partio yllätti ^{[2, 3]}

Liite. Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta 20.1.1942. Kadonnut Kotkatjärven kylässä Aunuksessa 8.9.1941. Joutui ryssän vangiksi lypsymatkalla. Kuultiin, että oli viety Prääsään päin. ^{[2, 4]}joutunut vangiksi ja viety Prääsään päin ^{[2, 5]} katosi 8.9.1941 Kotkatjärven Villalan kylässä Aunuksessa ^{[2, 4]}

Lopuksi en muista olla mainitsematta, että yli viiden miljoonan asukkaan Suomi voitti viimeksi kesäolympialaisissa kultaa vuonna 2008, kun Satu Nummela-Mäkelä voitti trap-ammunnan. Sen sijaan 1600 asukkaan karjalaiskylä voitti viimeksi kultaa vuonna 2020, kun Vladislav Larin voitti taekwondon raskaansarjan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladislav_Larin?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR35ZuPEEp_XINmRrnSJAA33mbi0DCYpYL7CtsS5IPuVsxG04crGUQQmKpY_aem_RTGHaeB0YIRYzCRrZYiMpg

Suomalaisia mestarihiihtäjiä

Eilen Facebook muistutti minua kolme vuotta sitten kirjoittamastani jutusta suonenjokelaisista hiihdon maailmanmestareista. Jostain syystä Facebook ei ole koskaan muistuttanut minua tästä alla olevasta viitisen vuotta vanhasta jutusta, joka liittyy myös Suonenjoen hiihtohistoriaan, jonka sankaritarusto onkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

 

Tavallaan ajankohtainen kuva Suonenjoen hiihtohistoriasta. Sa-kuva-arkiston vapaassa käytössä oleva valokuva paljastaa, että kovasti sotaisen näköinen oli hiihdon kaksinkertainen maailmanmestari Suonenjoen Vasaman Eino Olkinuora partioreissulta palattuaan 12.7.1941. Hän oli voittanut maailmanmestaruuden viestinhiihdossa sekä Zakopanen vuoden 1939 että Cortinan vuoden 1941 mm-kisoissa.

 

Henkilökohtaisilla matkoilla hän ei jostain syystä menestynyt mm-kisoissa, vaikka olikin vuonna 1941 kaksinkertainen Suomen mestari, eli mies voitti sekä 18 km:n ja 50 km:n kilpailut, joka siihen aikaan oli merkki siitä, että mies oli maailman paras hiihtäjä. Lisäksi Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 ja viides 5.000 metrillä.

 

Vaikka Olkinuora edusti huippuvuosinaan allekirjoittaneen tapaan Suonenjoen Vasamaa, oli hän syntynyt Kaukolassa Laatokan rannalla. Tämä Kaukola sekoitetaan helposti Inkerin Kaukolan, eli venäjäksi Kaukolovan, kylään, jossa Neuvostoliiton aikaan järjestettiin vuosittain suuret kansainväliset hiihtokilpailut.

 

Jatkosodan alussa kersantti Olkinuora esitti sellaista ripeyttä oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta, että hänestä suunniteltiin peräti Mannerheim-ristin ritaria, mutta se hanke katkesi Syvärillä 20.10.1941 pikakiväärisuihkuun.

 

Eräs suonenjokelainen urheilumies skannasi minulle kopioita Eino Olkinuoran urheilukaverilleen lähettämistä postikorteista ja korttitekstien rivien välistä voi päätellä, ettei Ruotsin Länsipohjasta alkunsa saaneet jutut kolmen suomalaisen hiihtäjän, joista kaksi oli suonenjokelaisia, kilpailumatkasta sinne ole ihan tuulesta temmattuja.

 

Olkinuora oli tarinoiden mukaan iloluonteinen karjalaispoika, josta vieläkin kiertää juttuja. Ruotsin länsipohjalaiset ovat kovaa hiihtourheiluväkeä ja 30-luvulla, jolloin seudulla oli suomalaisen mittapuun mukaan uskomaton elintaso, siellä järjestettiin suuria hiihtokilpailuja, joissa maamme huiput mielellään kilpailivat, koska palkinnot olivat hyvät. Myös Olkinuora vieraili siellä mielellään yhdessä kaverinsa suonenjokelaisen sankarihiihtäjä Kalle Jalkasen kanssa, joka myös muistetaan iloisen miehenä.

 

Muudan meänkielinen mies muisteli myöhemmin erästäkin suomalaishiihtäjiä kisapaikkakunnan hotellilla seuraavasti: "Net tilasit bränviinaa ja met se Jöstan kanssa katoma siinä ko net alkavat juomhan. Hunteerama, että annethan suomalaisten jua, pian aikaa saama itte voitot sillä lailla. Ja met Jöstan kanssa aloma kantamhan niile suomalaisille sitä bränviinaa ämpärillä.

Kolome päivää net vain söit ja joit se Olkihuora ja Alakulli ja se kolomaski suomalainen, jonka nimen pääle met emmä Jöstan kanssa milhään pääse. Eivät ne ota yhthän trääninkhiäkään. Sivakat vain sait seisoa yhessä kasossa siinä hotelin nurkala.

 

Sillon met Jöstan kanssa keksimmä, että hommathaan vielä niile suomalaisille naiset, niin juova ja naiva ittesä niin heikhon kunthon, ette priisit jäävä Ruothin. Ja niin met Jöstan kanssa haimma niille suomalaisille naiset. Ja sitte ne söit ja joit ja net nait. Ja sivakhoin net ei koskenheetkaan."

Yllä oleva siistitty versio on kirjasta "Suomen hiihto". Hesarissa tarinasta oli vuonna 1994 ronskimpikin versio https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003305823.html, joka on arvioni mukaan maailman hauskin urheilujuttu ja ylpeä olen siitä, että pääroolissa jutussa ovat suonenjokelaiset urheilusankarit.

 

Tärkeintä kuitenkin on tietää, että Suomen pojat veivät kaikki priisit ylivoimaisesti ja kilpailun jälkeen kertoja kaverinsa Jöstan kanssa ihmettelivät hotellilla, että "sielä vasta net söit ja joit ja nait"!

 

Olkihuoralla tarkoitettaneen Eino Olkinuoraa, Suonenjoen Vasama, Alakullilla Olavi Alakulppia, Ounasvaaran Hiihtoseura ja se tuntematon kolmas mies, oli sitten varmaankin Kalle Jalkanen, Iisveden Kiri. Jalkasen elämänkertateoksessa nimittäin kerrotaan, että Kalle oli innokas Länsi-Pohjan kävijä ja että vielä pitkään jälkeenkin päin sikäläiset hiihtoihmiset muistelivat miehen iloista luonnetta.

 

Markus Brummer-Korvenkontio 1931-2024

Harva on se kerta, jolloin Uukuniemi ylittää Helsingin Sanomien uutiskynnyksen ja tänään oli se kerta, kun lehdessä oli virustutkija Markus Brummer-Korvenkontion muistokirjoitus. Muistokirjoituksen mukaan Markus Brummer-Korvenkontio löysi työtoveriensa kanssa Uukuniemeltä puutiaisten levittämän viruksen, jota alettiin löytöpaikkansa mukaan kutsua Uukuniemi-virukseksi.

1960-luvun alussa löydetty Uukuniemi- virus ei ole ihmiselle vaarallinen, kuten monet sen lajitoverit ovat, joten sitä voidaan hyödyntää virustautien vastaisessa taistelussa tavalla, jota en kuitenkaan voi ymmärtää, koska olen enemmänkin humanisti kuin lääkäri.

Kansallisella tasolla Uukuniemi tunnetaan parhaiten entisestä kunnanjohtajastaan Satu Procopesta, mutta kansainvälisellä tasolla Uukuniemi tunnetaan parhaiten Uukuniemi-viruksesta. Tosin olen kuullut, että Uukuniemi-viruksesta käytetään maailmalla myös englanninkielistä nimitystä Many-U-virus, joka suomennettuna tarkoittaa Monen-U:n-virusta.

Epäilen, että Monen-U:n-virus voidaan maailmalla helposti sekoittaa vaarallista myyräkuumetta aiheuttavaan Puumala-virukseen, jonka Uukuniemi-viruksen löytäjät myös keksivät. Itsekin olen tuohon virukseen tutustunut ja olin niin heikossa hapessa, että olin pyörtyä lääkärintutkimusten aikana. Tutkimusta suorittanut savolaislääkäri kuitenkin lohdutti ja kertoi, että tauti voi mennä nopeastikin ohi, koska äskettäin yksi myyräkuumeeseen sairastunut oli kuollut hänen käsiinsä.

Tästä Kansalliskirjaston muistokirjoituksesta ilmenee, että Bibliofiili, lääketieteen professori Markus Brummer-Korvenkontio keräsi vuosikymmenien aikana maailman parhaita lastenkirjoja käsittävän kokoelman. Tämä Brummerianaksi kutsuttu kokoelma käsittää n. 20 000 nimekettä, 1500-luvulta nykypäiviin. https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/uutiset/brummer-korvenkontion-muistoa-kunnioittaen

Konepistoolin mysteeri

8.7.1959 tapahtuneen Kuopion suuren pankkiryöstön tekijät parikymppiset nuorukaiset Kalevi Antero Heikkinen ja Tarmo Eemeli Könönen saivat teostaan sen verran kovat tuomiot, että nykyään tavalliset tappajat pääsevät vähemmällä. Heikkinen sai runsaat 10 vuotta ja Könönen reilut 9 vuotta kuritushuonetta. Oikeuden päätökseen sisältyi Helsingin Sanomien mukaan myös se, että heidät tuomittiin myös siitä, että he olivat jo pari kuukautta ennen ryöstöä murtautuneet Lappeenrannan varuskunnan asekorjaamoon ja varastaneet sieltä seitsemän konepistoolia ja yhden pikakiväärin. 

Pikkuisen epäilen, että Hesarin toimittaja kuuli väärin, sillä uskottavammalta tuntuisi, että savolaispojat olisivat vierailleet Kuopion asevarikolla. Uutisjutusta ei ilmene, että saatiinko nuo pyssyt takaisin vai onnistuivatko tekijät myymään aseet alamaailman aseharrastajille; ainakin nykyään noista rikollisten työkaluista saisi isot rahat.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ainakin eräs suonenjokelainen on minulle kertonut, että konepistoolin Könöselle olisi toimittanut eräs suonenjokelainen mies, joka tunsi Könösen, joka oli liikkunut tarinan mukaan naisasioissa paikkakunnalla. Oikeuden päätöksen luettuani olen sitä mieltä, että oikeuden päätös kumoaa hyvän tarinan. Vielä parempi tarina olisi, jos Könönen olisikin konepistoolin sijasta varustautunut pankkiryöstöä varten pikakiväärillä.

Laulussa sanotaan, että Kuopion torilla tavaroo, jos jonniinlaista on ja joskus vuosia sitten syysmarkkinoilla siellä oli myytävänä jopa deaktivoitu Emma-pikakivääri. Siihen aikaan kuljin työmatkani Sankaripuiston halki, jonka halki kulkeminen vaati sankarillista mieltä ja hetken jopa mietin, että Emma kainalossa Sankaripuistossakin olisi turvallista liikkua. Ostin sitten kuitenkin Emman sijasta aitoustodistuksella varustetut Kalevi Hämäläisen sukset, joilla oli mukamas voitettu kultaa Squa Walleyn kisoissa vuonna 1960.

Myöhemmin kuitenkin totesin, että Järvisen erikoiskilvoista löytyy luettelo, niistä kisoista, joissa tehtaan suksilla on voitettu ja siinä luettelossa mainittiin, että voitto oli Järvisen erikoiskilvoilla tullut mm. Grenoblen kisoissa vuonna 1968. Tunnearvoa noilla sivakoilla on minulle kuitenkin paljon, koska Kalevi Hämäläinen oli suuri persoona, jota Hiihtoliiton herrat sortivat. Kun vuonna 1968 Porrassalmen hiihtojen palkintojen jakotilaisuudessa lueteltiin olympiakisoihin valitut, niin Kassun nimi puuttui listalta. Tällöin hän poistui tilaisuudesta, mutta ovella hän vielä kääntyi ja huusi: "Vennamo voittoon".

https://fi.wikipedia.org/wiki/DP_(pikakiv%C3%A4%C3%A4ri)

Pankkiryöstö

Ei voi näköjään poliisiinkaan luottaa. Nimittäin vuosikymmeniä sitten luin Kuopion poliisilaitoksen satavuotishistoriikin nimeltään Tutkimusten tässä vaiheessa ja siinä kerrottiin heinäkuussa vuonna 1959 Kuopiossa tapahtuneesta pankkiryöstöstä, jota pidettiin ainakin siihen aikaan maamme rikoshistorian suurimpana. Ryöstäjät kantoivat pankista jenkkikassillisen seteleitä, joiden yhteisarvo oli noin 11 miljoonaa silloista markkaa, joka nykyään vastaa noin 400.000 euroa.

Kuopion poliisilaitoksen historiikin mukaan Texasista oli juuri saapunut savolaistaustainen siirtolainen tutustumaan lapsuutensa kotikaupunkiin ja oli jo ehtinyt ihastella kaupungin kesäpäivän rauhallisuutta, kun konepistooli alkoi rätistä Kuopion suurimman pankin konttorissa, koska Kalevi Heikkinen ja Tarmo Könönen olivat sitä ryöstämässä.

Mutta luinpa juuri ryöstön suuremman konnan Kalevi Heikkisen muistelmakirjan nimeltään Sörkan pankkiiri eikä siinä ei kerrota mitään konepistoolilla ampumisesta. Tutkin myös Helsingin Sanomien Aikakoneelta ryöstöstä kirjoitetut monet jutut, mutta niidenkään mukaan konepistoolilla vain uhkailtiin, mutta sillä ei ammuttu. Pyssyllä olisi tosin voinut ampua, koska Könösellä oli aseessaan täysi rumpulipas ja vielä varmuuden vuoksi sata varapatruunaa.

Tässä yhteydessä minun täytyy tunnustaa, että konepistoolimies Tarmo Könönen lienee kaukainen sukulaiseni, vaikka olikin Leppävirran Könösiä, sillä Suonenjoen Könösten kantaisä Risto Könönen, joka oli vaarinvaarini, muutti Leppävirralta Suonenjoelle, jossa hän siitti vähintäänkin 24 lasta, tosin suuremmistakin jälkeläismääristä puhutaan kylällä. Erään nuorikoistaan hän onnistui saattamaan raskaaksi vielä 74 vuoden kypsässä iässä, joten aikaan saapia ja pystyviä ovat Leppävirran Könöset.

Tässä yhteydessä minun täytyy lisäksi tunnustaa vielä sekin, että seuraan netissä Kolehmaisten-Könösten-Markkasten-yms.-sukuseuran tapahtumia ja uskon, että sukumme on tuottanut Tarmo Könöstä tunnetummankin pankkimiehen, eli Matti "Volvo" Markkasen, joka oli Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden paras pankkirosvo. 

Matti Markkanen harrasti pankkirosvousta varsinkin Tanskassa, jonka kansasta hän piti, koska siellä silminnäkijät vain kannustivat pankkiryöstöä suorittavaa henkilö, kun taas täällä Suomessa aina löytyi joku sankari, joka lähti vaahto suussa jäljittämään ryöstäjää. Ilmeisesti Tanskassa tiedettiin se Bertol Brechtin mietelmä, jonka mukaan pankin perustaminen on suurempi rikos, kuin pankin ryöstäminen. 

K. A. Heikkisen muistelmateos Sörkan pankkiiri on muuten sen verran hauska kirja, että siitä voisi tehdä elokuvan - nykyäänhän rikolliset alkavat olla meilläkin suuria sankareita ja nuorison esikuvia. https://www.suomalainen.com/products/sorkan-pankkiiri?srsltid=AfmBOoqQ4TWgImobyWVIZXvxS2G_S_TVDuAZaMCYjwvqaiUYjiLThVVG

 

Valkovenäläisten siisteys

Minusta ei ole mitään häpeämistä siinä, että meidän savolaisten geeniperimä on yhteneväinen valkovenäläisten kanssa. Olen jututtanut Valko-Venäjällä käynyttä ja hän vakuutti, että maa on harvinaisen siisti, joka lienee monille yllättävä tieto. Olen jostain lukenutkin, että aikoinaan valkovenäläisiä pidettiin jopa Neuvostoliiton saksalaisina.

Ja innokkaita urheilun ystäviäkin valkovenäläiset veriveljemme ovat. Muistanpa, että kun uukuniemeläinen ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen voitti vuonna 1974 Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä yllättäen peräti kaksi maailmanmestaruutta, koska vahvat ennakkosuosikit Ikola ja Tihonov hermoilivat ampumapaikoilla, niin kilpailuja oli hiihtostadionilla seuraamassa yli 100.000 katsojaa. Luulen, ettei Norjassakaan pystytä moiseen.

Senkin muistan, että kun kisojen lehdistötilaisuudessa Suutariselta kysyttiin, että missä suomalaiset ovat oppineet niin tarkoiksi ja nopeiksi ampujiksi, niin hän uskoi asian johtuvan talvisodasta. Se oli ulkopoliittisesti hyvin arveluttava lausunto siihen aikaan.

Olin joskus kauan sitten seuramatkalla Rukajärven suunnalla ja siellä oppaana toiminut suomalainen eversti valisti meitä ja kertoi, että suomalaiset yleensä uskovat venäläisten olevan laiskoja ja siivottomia, mutta hänestä venäläiset sen sijaan ovat ahkeria ja siistejä ja lopuksi hän korosti sitäkin, että lisäksi heillä on aina ollut hyvät aseet.

Rukajärven suunnalla oli paljon valokuvauksellisia kohteita ja vaikka tuo nappaamani kuva viittaa joidenkuiden mielestä epäsiisteyteen, niin maisema on jumalaisen kaunis ja uskon, että mökin sisällä oli erittäin siistiä. Kyllä poikiemme on ollut ihana pyöräillä ja taistella Rukajärven
tien maisemissa.

 

Russofobia

Olen maailmanpoliittisista syistä johtuen viime vuosina kirjoitellut Venäjästä siinä määrin ja siihen malliin, että silloin kun Facebook vielä toimi Venäjällä, eräs sikäläinen trolli syytti minua russofobiasta, jolla sivistyssanalla tarkoitettaneen jonkinlaista venäläiskammoa. Itse en myönnä kammoavani venäläisiä, vaikkakin karjalaistaustaisen Putinin mahdollinen laajennettu itsemurha välillä huolettaakin.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, ettei meidän suomalaisten kannata ainakaan tuntea rasisimia venäläisiä kohtaan, koska historian tutkimuksen harrastaja juvalainen entinen voimanostaja Ano Turtiainen kertoi siihen aikaan, kun Youtube salli hänen tubettamisensa, että venäläisten ja suomalaisten geeniperimä on sama ja että venäläiset ovatkin tosiasiassa venäjää puhuvia suomalaisia eivätkä oikeita slaaveja.

Tosin ihan viimeaikaiset historianharrastajien tutkimukset todistavat, että savolaiset ovatkin geeniperimältään lähimpänä valkovenäläisiä. Harrastajatutkimuksissa on tultu siihen lopputulemaan, että Saimaan etelärannalle muutti vasta 1200-luvulla harvalukuinen määrä Novgorodin lähistöltä nykyisen Valko-Venäjän suunnalta lähteneitä ilmeisesti karjalaa puhuneita ihmisiä, jotka hallitsivat sen ajan talouselämän huipputekniikkaa eli osasivat kasketa mäntymetsiä.

Sen huipputekniikan avulla savolaiset sitten ryhtyivät valtaamaan maailmaa ja niinpä esimerkiksi Ruotsin nykyinen Bernadotten hallitsijasuku on prinssi Danielin myötä muuttumassa Seppästen hallitsijasuvuksi. Rautalammilla myös uskotaan yleisesti, että Pohjois-Amerikan Yhdysvallat olisi jäänyt perustamatta ilman sinne muuttanutta Marttis-Jussia.

Asuin nuoruudessani pitkään Heinolassa ja siihen aikaan yksi Heinolan ystävyyskaupungeista oli valkovenäläinen Baranovitsin kaupunki ja nyt minua harmittaa, etten ottanut yhteyttä sikäläisiin vierailijadelegaatioihin ja kertonut, että olemme suorastaan veriveljiä.

Nykyään lähinnä maailmanpoliittisista syistä johtuen Heinolan ja Baranovitsin ystävyyssuhde on peruttu. Tosin neuvostovastaiset tahot väittivät aikoinaan, että ystävyyssuhdetta olisi heikentänyt myös se, että Heinolassa vieraillut Baranovitsin ystävyysdelegaatio olisi mukamas myynyt hotellihuoneidensa baarikaappien sisällön matkansa rahoittamiseksi, mutta sen tiedon Heinolan kaupunginjohto kiisti jyrkästi.

Tässä juttua russofobiasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4l%C3%A4isvastaisuus