Unescon mukaan venäläinen reilun 10.000 asukkaan pikkukaupunki Karabash on maailman saastunein kaupunki. Siitä huolimatta opettaja Pavel Talankin kertoo dokumenttielokuvassaan Yksin Putinia vastaan rakastavansa tätä kotikaupunkiaan kovasti, kuten myös sen sotahysteriaan aivopestyjä asukkaita ja varsinkin sen sotahysteriaan aivopestyjä oppilaitaan.
Minustakin nämä siistit ja hyvin kasvatetun oloiset koululaiset ovat sympaattisia. He kunnioittavat syvästi opettajiaan, kuten vanhempia ihmisiä yleensä pitääkin kunnioittaa. Tai sitten voi olla, etteivät he vain uskalla olla eri mieltä. Muistelen, että Ukrainan sodan alussa eräs isä sai linnatuomion, kun hänen alakouluikäinen lapsensa oli piirtänyt Ukrainan lipun.
Luulenpa, että jos suomalaisessa koulussa annettaisiin samanlaista isänmaallisuuskasvatusta, niin kyllä opettajalle haistateltaisiin tunneilla kovasti sitä muuvvvattakin paikkaa. Ihmettelen, ettei dokumentissa kukaan aikuinenkaan epäile, että hyökkäys Ukrainaan oli sen luokan rikos, että syyllisten tulisi istua loppuikänsä vankilassa.
Minusta dokumenttielokuva Yksin Putinia vastaan on vaikuttava ja surullinen peräti kuuden tähden elokuva, vaikka yleensä viisi tähteä on maksimi. Elokuvan ohjannut Pavel Talankin pakeni Venäjältä kaksi vuotta sitten, koska pelkäsi saavansa lekasta päähänsä. Itse tosin epäilen, että mieluummin Venäjä olisi lähettänyt hänet dronien syötiksi Ukrainan etumaiseen etulinjaan, jossa eliniänodote on tiettävästi 12 päivää.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Venäjällä nykyään suhtaudutaan sotaan, kun Ukrainan lennokit pörräävät Moskovankin yllä jo keskellä kirkasta päivää. Luulisi, että neljän sotavuoden jälkeen sotahysteriaan aivopesty kansa alkaa palaamaan reaalitodellisuuteen.
Dokumenttielokuvan Yksin Putinia vastaan voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-76556041
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti