Syvä epätoivo valtaa kaltaisteni herkkien ihmisten mielen, kun katsoo aamu-uutiset ja huomaa, miten sotkussa maailman asiat ovat ja miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan. Vaikka tiedän, että galakseja on tunnetussa maailmankaikkeudessa ainakin 100 miljardia ja jokaisessa galaksissa lienee keskimäärin satoja miljardeja tähtiä, niin epäilen, ettei elämää ehkä sittenkään ole muualla ja joskus jopa ajattelin, että ydinsota voi elämän lopettaa maapalloltakin.
Mutta nyt maailmankuvani on vähän toiveikkaampia, koska katsoin männä viikolla Puoli seitsemän-ohjelmassa kirjailija Suvi Auvisen haastattelun, jossa hän kertoi karhukaisista, jotka saattavat periä maailman jälkeemme. Auvinen tiesi kertoa, että karhukaisia on ammuttu jo kuuhunkin, joten kuussa saattaa tällä hetkellä olla elämää ja siellä elämä voisi hyvinkin jatkua, jos se Tellukselta sattuu tuhoutumaan.
Karhukaiset ovat mikroskooppisen pieniä, yleensä 0,2–0,5 mm pitkiä monisoluisia eläimiä. Vaikka ne ovat pikkuruisia, ne eivät ole bakteereja, vaan niillä on kahdeksan jalkaa, joiden päissä on pienet kynnet, ruuansulatusjärjestelmä ja hermosto sekä suu, jolla ne imevät nestettä kasvisoluista tai saalistavat muita pieneläjiä.
Karhukaiset ovat luonnon omia supersankareita, tai ehkä pikemminkin mikroskooppisia panssarivaunuja. Ne ovat selviytyneet kaikista maapallon viidestä suuresta sukupuuttoaaltojen sarjasta, ja niiden kestävyys hipoo fysiikan rajoja. Ne kestävät syväjäädytyksen lähes absoluuttisessa nollapisteessä, 150 asteen kuumuuden, avaruuden tyhjiön ja säteilyäkin ne kestävät tuhat kertaa ihmistä enemmän. Tietysti karhukaiset voidaan tappaa murskaamalla, mutta niiden iskukestävyys on huima, sillä ne selviävät lähes kolminkertaisella äänennopeudella tapahtuneesta törmäyksestä.
Karhukainen on tosi sitkeä sissi ja ehdotan, että jääkiekkoseura Suonenjoen Kiekkokarhut muuttavat nimensä Suonenjoen Kiekkokarhukaisiksi. Suvi Auvisen toivoa synnyttävän haastattelun voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3234909
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti