Juttelin parikymmentä vuotta sitten puhelimessa Aarne Jalkasen kanssa Suonenjoen hiihtohistoriasta ja olimme yksimielisiä siitä, että sodan alla Suonenjoki olisi voittanut hiihtoviestissä muun maailman. Iisveteläisten Jalkasten ja Kurikkalan lisäksi joukkueessa olisi hiihtänyt myös kirkonkylässä asunut Eino Olkinuora, joka muuten on edelleenkin nuorin miesten maailmanmestaruuden voittanut suomalaishiihtäjä. Asiaa tarkemmin pohdittuani olen tullut lopputulemaan, että jos sota ei olisi tullut sotkemaan asioita, olisivat pelkästään Jalkasten suvun miehet pystyneet voittamaan miesten viestissä muun maailman.
Mutta ikävä kyllä 1907 syntyneen olympiasankari Kalle Jalkasen elämä päättyi Kirjasalon miinakentässä syksyllä 1941. Samoihin aikoihin myös enoni käveli sukutarinan mukaan miinaan yhdessä hiihtäjä Jalkasen kanssa. Nettiä tutkiessani olen taipuvainen ajattelemaan, että tämä hiihtäjä Jalkanen saattoi olla kolme vuotta Kallea nuorempi August Jalkanen, joka näyttää olleen kaksi kertaa voittamassa Pohjois-Savon maakuntaviestin Iisveden Kirin joukkueessa. Sukutarinan mukaan hiihtäjä Jalkanen menetti miinan räjähtäessä koko jalkansa, mutta enoltani menivät vain toisen jalan varpaat, koska miesten välissään kantama kamiina suojasi hänet pahemmalta.
Ainut miesten Suomen mestaruuden voittanut Jalkanen oli yhdeksän vuotta Kallea nuorempi Erkki Jalkanen, joka voitti mestaruuden vuonna 1946 18 kilometrillä. Hän ei enää siinä vaiheessa edustanut Iisveden Kiriä vaan Warkauden Urheilijoita. 30 kilometrin kisassa hän sijoittui hopealle. Sikäli yllättävää, että naisten 10 kilometrillä samoissa kisoissa oli täysin ylivoimainen voittaja myös Warkauden Urheilijoita edustanut Kerttu Pehkonen. Varkaus näyttää siis olleen vuonna 1946 Suomen paras hiihtopaikkakunta.
Jalkasten suvun hiihtojoukkueeseen olisi mahtunut myös Kallen, Augustin ja Erkin lisäksi myös heidän serkkunsa vuonna 1920 syntynyt Aarne Jalkanen. Hän kertoi voittaneensa olympiakatsastuksen vuonna 1948, mutta kisoihin hän ei kuitenkaan voinut lähteä, koska istui olympialaisten aikaan tutkintovankeudessa Katajanokalla. Lehtihaastattelussa hän kertoi syynä olleen sen, että hän oli toiminut menestyksellä kaukopartiomiehenä partiossa, jolla oli tiukka määräys, ettei vankeja saanut ottaa. Aarne Jalkasta ei tuomittu lopulta tuomittu mistään. Vapauduttuaan hän muutti Iisvedeltä Rovaniemelle ja epäilen, että hän oli tavallaan poliittinen pakolainen.
Aarne Jalkasen komeaa palkintokokoelmaa voi ihailla 28.3.2026 asti Suonenjoen Kellarikalleriassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti