Nuori Urho ja vokottaminen

Kiitettävän runsaslukuisena oli paikkakunnan valitettavan harvalukuinen intelligentsia paikalla, kun tv:stä tuttu toimittaja-tietokirjailija Pekka Niiranen kävi Suonenjoella kansalaisopiston vieraana kertomassa kirjastaan Ohrana Kekkonen. Hauskasti ja mielenkiintoisesti hän nuoresta Kekkosesta tarinoikin.

Kekkonen aloitti virkamiesuransa Yleisesikunnan passiosaston sotilasetsivänä, mutta eteni nopeasti Etsivän Keskuspoliisin Kajaanin toimiston kuulustelijaksi. Niirasen mukaan nuori Urho ei kuulustelijana ollut väkivaltainen, kuten ainakin Lasse Lehtinen ja Jari Tervo ovat kirjoissaan kertoneet, vaan hän sai kommunistit puhumaan vokottamalla.

Hän ei siis ollutkaan se rikoselokuvista tuttu paha poliisi, vaan pikemminkin se myös rikoselokuvista tuttu hyvä poliisi, joka oli ystävällinen ja tarjosi asiakkaalleen kahvia ja vehnäleipää lyöntien sijasta ja kävipä hän joskus jopa saunassa tutkittavan kanssa. Kahvin, vehnäleivän ja saunan tarjoamista Kekkonen kutsui "vokottamiseksi".

Tosin Niirasenkin mukaan Kekkonenkin saattoi vokottamisen sijasta joskus sylkeä päin kuulusteltavan näköä. Vaikka lieväähän se päin näköä sylkeminen on verrattuna esimerkiksi siihen, mitä Jarmo Niemisen toimittama kirja Rintaman poliisi kertoo valvontaupseeri Taavetti Heikkisen kuulustelumenetelmistä. Heikkinen paljastaa päiväkirjoissaan, että yleensä epäillyt vakoilijat saivat keppiä ja tarvittaessa keppiä annettiin paljon.

Sitä Heikkisen päiväkirjat eivät kerro, että keppiä annettiin kuulusteltavan jalkapohjiin, joka tekee erityisen kipeää, mutta ei jätä jälkiä. Valtiollisen poliisin kuulustelijat käyttivät samaa keppiä jalkapohjiin menetelmää myös kotirintamalla ja tiettävästi sillä menetelmällä kuulusteltava kertoi kaiken mitä tiesi ja moni vieläkin enemmän.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kirja-arvio-kekkonen-oli-nuorena-kiihkea-ryssalaisyyden-vastustaja-teos-ravistelee-mielikuvaa-presidentista/9290830