Sen verran täytyy puolustaa olympiasankari Jonni Myyrän mainetta, että korostan sitä, ettei hän saanut koskaan rikostuomiota Savitaipaleen kunnan rahojen kavaltamisesta. Tosin hän jäi kyllä kiinni teosta, mutta asia sovittiin siten, että Myyrä otti pankkilainan, jonka avulla hän maksoi korvaukset kunnalle. Tosin pankkilainaan takaajina olleet entiset ystävät eivät olleet mielissään siitä, he joutuivat sitten maksamaan nykyrahassa 40.000 euron velan pankille.
Jonni Myyrä oli nuoruudessaan menestyvä mies. Hän oli urheilusankari, joka maine nosti hänet Savitaipaleen kunnallispolitiikan huipulle, kun hänet valittiin kunnanesimieheksi, joten hän oli tavallaan sen ajan kunnanjohtaja. Ilmeisen vilkasälyisenä karjalaisena hän yritti hyödyntää sankarimaineensa myös liike-elämässä ja perusti keihäitä valmistavan tehtaan ja sahan, jotka eivät kuitenkaan menestyneet, vaan päätyivät konkurssiin.
Pariisin olympiakisoista Myyrä ei sitten palannutkaan Suomeen, vaan muutti Amerikkaan, vaikka kotona odottivat vaimo ja poika. Saman ratkaisun teki myös kaksinkertainen kiekonheiton olympiavoittaja Armas Taipale. Taipale ryhtyi sitten Amerikassa saunahierojaksi, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi, koska Suomessa hän toimi asianajajana ja liikemiehenä. Pahansuopana ihmisenä jopa ajattelen, että Taipaleenkaan liiketoimissa ei kaikki mennyt ihan putkeen.
Pitäisi joskus selvittää, miten Jonni Myyrä elätti itsensä. Epäilen hänenkin toimineen saunabisneksessä ja sitäkin epäilen, että hän teki saunabisnestä yhdessä kotkalaisen painin olympiavoittajan Kaarlo Koskelon kanssa. Koskelo oli sisällissodassa huomattava punapäällikkönä ja ainakin hyvän tarinan mukaan miehen pelasti Tukholman olympialaisista voitettu painikulta ja että Koskelon pelasti ammuttavien joukosta tuleva kaksinkertainen keihään olympiavoittaja Jonni Myyrä.
Toisen version tarinan mukaan Koskelo olisi ottanut joukkojensa palkkarahat ja paennut niiden turvin Amerikkaan liikemieheksi. Hänestä on myös käytetty titteliä saunanomistaja, jollainen myös minä huomaan olevani ja aion ottaa käyttöön tuon tittelin. Koskelo teki saunabisnestään Usa:n kieltolakiaikaan, joka seikka saa minut pahansuovan ihmisen ajattelemaan, ettei hänen saunoissaan ehkä myyty pelkkiä kylpypalveluja. Joka tapauksessa Koskelosta tuli niin rikas mies, että kun hän tuli seuraamaan Helsingin olympialaisia, oli matkatavaroiden joukossa myös auto. Sillä hän teki näyttävän paluun Kotkaan.
Kaarlo Koskelon kunniaksi on luettava se, että kuolemansa jälkeen hän testamenttasi aidon olympiakultamitalinsa Kotkan sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle, joten eiköhän ne mahdollisesti kavalletut punikkien päivärahat tulleet sillä kuitattua. Tukholman kisojen kultamitalit olivat nimittäin vielä aitoa kultaa; myöhemmät ovat olleet vain kullitettuja, kuten meillä Savossa sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti