Olen monta kertaa katsonut Kolmas mies-elokuvan, mutta eilen vasta oivalsin, että filmin pahis Harry Lime käytti hiihtourheilusta ja kaukopartiokirjallisuudesta tutuksi tullutta meta-amfetamiinia, jonka tuotenimenä oli pervitiini. Ainakin hän eräässä kohtauksessa heitti helttaansa pienen pillerin ja valitti, ettei näitä enää tahdo mistään saada. Muistelen lukeneeni, että Saksan armeija kielsi pervitiinin käytön aineen sivuvaikutusten vuoksi, mutta Suomen armeija eikä Suomen Hiihtoliitto niitä kieltänyt.
Vierailin joskus Mikkelin Sodan ja rauhan keskuksessa ja näin siellä lasivitriinissä kahvipurkin vieressä pervitiinirasian ja hämmästyin, miten onnettoman pieni se oli. Se tekee ymmärrettäväksi sen erehdyksen, joka sattui talvella 1944 kaukopartiomies Aimo Koivuselle.
Aimo Koivunen alkoi talvella -44 uupua sissiretkellään ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi talvipakkasella kohmeisin sormin yhden pillerin sijasta niitä useammankin. Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana yksin umpihangessa sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli.
Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.
Oikeustieteen professori Hannu Klami kertoi, että armeija-aikanaan hän oli ennen jotain maastojuoksukilpailua nauttinut hieman sukulaisensa laihdutuslääkettä ja niinhän siinä hänen kertomansa mukaan kävi, että muut jäivät kuin räkä, vaikkei oikeustieteilijä mikään kilpajuoksija ollut. Monta kertaa olen ihmetellyt sitä, että vaikka pervitiinin voimalla Suomelle hiihdettiin sodan jälkeen monta arvokisamitalia, niin kukaan juoksija ei ole myöntänyt ainetta käyttäneensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti