Lukaisinpa tuossa Kalevi Tuomisen muistelmat, jonka kirjan osuvana nimenä on Kallun muistelmat. Tuominen oli erittäin monipuolinen urheilumies. Parhaiten hän menestyi koripalloilijana, mutta sen lisäksi hän kilpaili monissa muissakin lajeissa. Käsipallossa hän saavutti SM-hopean, cup-mestaruuden ja edusti maajoukkuetta yhdessä maaottelussa. Jalkapalloa hän pelasi vuoden Mestaruussarjassa. Lisäksi hän kilpaili lentopallossa, jääkiekossa, suunnistuksessa, nyrkkeilyssä ja bridgessä.
Parhaiten Tuominen muistetaan siitä, että hän toimi Suomen olympiakomitean valmennuspäällikkönä vuosina 1969–1992. Ilmeisesti hän oli tuota virkaa hakeneista pätevin, koska hän sai tuon vaativan paikan, vaikka hänen työpaikkahakemuksessaan luki lyhyesti ja ytimekkäästi ainoastaan, että "Haen. Kallu".
Ennen olympiakomitean palvelukseen siirtymistä Tuominen toimi pitkään maamme koripallomaajoukkueen valmentajana. Hänen valmennuksessaan koripallomaajoukkueemme selvisi peräti Tokion vuoden 1964 olympialaisiin. Suomi sijoittui lopulta sijalle 11, mutta Kallun muistelmien mukaan vain epäoikeudenmukainen tuomarilinja pudotti Suomen mitalipeleistä.
Tuomisen valmennuksessa koripallomaajoukkue treenasi todella kovaa, vaikka pelaajat olivatkin amatöörejä. Kaikille pelaajille Kallun linja ei sopinut. Eräälle Kuortaneen valmennusleirille oli kutsuttu kokeilumielessä myös kouvolalainen Olli Ahola, peräti 211-senttinen velikulta, vaikka miehen pelitaidot eivät olleet kehuttavat. Kun erään lauantain aamuharjoitukset olivat ohi ja muu joukkue lepäili nurmikolla, käveli Olli Ahola ovesta pikkutakki päällä ja kravatti kaulassa.
Kun Kallu ihmetteli, minne mies oli menossa, Olli kääntyi ja huikkasi valmentajalleen: "Kuule poika. Nyt on kello kaksitoista ja lauantai, mie meen holihommiin". Tuominen oli tunnettu siitä, ettei hän yleensä jää sanattomaksi, mutta sillä kertaa niin kävi. Täyttä varmuutta minulla asiasta ei ole, mutta uskon Aholan maajoukkueuran päättyneen tapauksen johdosta.
Uukuniemellä jututin erästä evp. rajamiestä, joka kertoi, että Olli Ahola oli ollut hänen työkaverinsa rajalla ja että Valtion pukutehdas ei meinannut millään uskoa, kun sieltä tilattiin puku 211-senttiselle miehelle, vaan epäiltiin kyseessä olleen kirjoitusvirheen.
Itse oletan, että 1960-luvulla Suomi oli sen verran köyhä maa, ettei täällä ollut varoja rakentaa riittävästi kalliita vartiotorneja, joten asia päätettiin ratkaista palkkaamalla Olli Ahola rajavartioston tehtäviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti