Kosygin nousi maihin Hangossa

Toivottavasti joku elokuvatuottaja lukee tämän. Nimittäin syksyn 1968 Tsekkoslovakian liittyvissä tapahtumissa olisi ainesta tragikomediaan, joka kelpaisi kansainväliseen levitykseen. Aiemmin jo kerroinkin, miten Kotkan edustan linnakkeen nuori ja rohkea upseeri valmistautui vähäisten joukkojensa ja paikallisten rouvien kanssa torjumaan Neuvostoliiton Itämeren laivaston hyökkäyksen, jota ei sitten tullutkaan.

Toinen filmaattinen tilanne oli se, kun Russarön linnakkeen tykit olivat ampua Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosyginiä kuljettaneen hävittäjäaluksen tuhansiksi päreiksi. Kuuden 234-mm:n rannikkotykin 172-kiloiset kranaatit olisivat tehneet laivan kylkeen kioskin kokoisia reikiä.

Tapauksen taustalla oli se, että pääministeri Kosygin oli tulossa niin salaa tapaamaan presidentti Kekkosta, ettei asiasta ollut ilmoitettu linnakkeen komentajalle. Linnakkeelta nähtiin, että troolariksi tulkittu pieni suomalaisalus yritti epätoivoisesti paeta isoa neuvostohävittäjää, joka selvästi yritti kaapata suomalaisen laivan. Linnakkeen lähettämiin valomerkkeihin ei aluksilta reagoitu mitenkään.

Tosiasiassa Kosygnin oli tarkoitus nousta hävittäjältä merenkulkuhallituksen yhteysaluksen kannelle, mutta merenkäynnin vuoksi suunnitelma ei onnistunut, jonka jälkeen suomalaislaiva opasti vierailijan kulkuneuvon Hangon satamaan, jossa oli jo vastassa konepistoolein varustetut suomalaissotilaat, jotka luulivat torjuvansa maihinnousua.

Jälkeenpäin Kekkonen ihmetteli, miksi linnake ei tunnistanut suomalaisaluksen mastossa liehuvaa presidentinlippua. Tosin voi olla, että vaikka presidentin lippu olisi tunnistettu, olisi ampumahalukkuus siitä vain lisääntynyt, koska olisi näyttänyt siltä, että neuvostoliittolainen sotalaiva yrittää kaapata Suomen presidentin.

Russarön linnakkeen päällikkö jätti määräysten vastaisesti tulen avaamatta sen jälkeen, kun neuvostohävittäjän miehistö oli kiivennyt seisomaan asennossa laivansa kannelle, josta saattoi päätellä, että lähestyminen tapahtui ystävällisessä hengessä. Saattoi hyvinkin olla, että miehet komennettiin laivan kannelle sen vuoksi, että kapteeni näki, että pressut oli poistettu rannikkotykkien päältä ja hän kuvitteli tykkien olevan valmiina ampumaan kunnianlaukauksia vierailun kunniaksi. Kunnianlaukaukset haluttiin ottaa vastaan sotilaallisen protokollan mukaisesti.

Tämä Ilta-Sanomien juttu todistaa taas sen, että monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa tosiasioiden kanssa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009025139.html

Kylmän sodan kujanjuoksu

Vuonna 2003 everstiluutnantti Heikki Tiilikainen julkaisi kirjan, jonka silloin mielenkiinnolla luin ja todeksi uskoin. Kirjassa kerrotaan muun muassa tapaus, miten Tsekkoslovakian miehityksen aikaan neuvostolaivasto seilasi hyvin uhkaavasti Suomemme rannoilla.. 

Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin kuusikymmentä venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon. Voimasuhteet taisivat olla jotenkin sellaiset, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli yksi naapurin sota-alus. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoisto laitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha.  Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita. Tosin silloinen puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen, joka varmaankin oli parhaiten perillä tapahtuneesta, ei pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?

Vuonna 2021 ilmestyi Pekka Turusen kirja Kylmää rauhaa ja siinä kerrottiin, että Heikki Tiilikaisen 18 vuotta aiemmin ilmestynyt kirja perustuu valemuistoihin; rannikolla liikehtineet laivat olivatkin tutkahäiriöitä ja itärajalla jyrisseet moottorit kuuluivat metsätraktoreille eivätkä panssareille. Itselläni on ollut tapana olla aina sen puolella, joka on ollut viimeksi äänessä, joten olin taipuvainen uskomaan Pekka Turusta. Nyt kuitenkin luin äskettäin ilmestyneen Heikki Tiilikaisen uusimman kirjan Kylmän sodan kahdet kasvot, jossa kiistetään Turusen näkemys valemuistoista. Nyt haluaisin, että maassamme perustetaan totuuskomitea selvittämään, mitä todella tapahtui syksyllä 1968.

https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/heikki-tiilikainen-paivitti-kiistellyn-teoksensa-joka-kertoo-kylman-sodan-suomesta

Kyllä ei hyvältä näytä

Kyllä ei hyvältä näytä maailman meno. Kun raivohullulta näyttänyt Putin puhui aamu-uutisissa 23.2.2024 ja uhkasi maailmaa kiertoilmaisua käyttäen ydinaseilla, mikäli Venäjän hyökkäykseen puututaan, ajattelin, että katastrofiin tässä päädytään ja lohdutin itseäni sillä, että olen jo vanha mies ja elänyt hyvän elämän maailman onnellisimmassa maassa.

Nyt sitten Putin on ostanut 13.000 miestä Pohjois-Koreasta teuraaksi Ukrainan mutaan ja olen varma, että tämä oli vasta alkua. Kyllä diktaattori Kim Jong-un mielellään myy vaikka miljoona miestä Putinille, kunhan hinnasta sovitaan ja kyllä siitä sovitaan, koska pohjoiskorealainen teurassotilas maksaa paljon vähemmän kuin venäläinen.

Kim Jong-un varmaan tekee mielestään hyvät kaupat myymällään sotilaitaan teuraaksi, koska maan ruokatilanne paranee, kun ruokittavat suut vähenee. Ja sitkeitä sotilaita Pohjois-Koreasta saadaan Ukrainaan, koska jos joku osoittautuu vähemmän sitkeäksi, pelkurin koko suku tapetaan.

Länsi tulee varmasti paheksumaan Ukrainan sodan uutta käännettä, mutta siihen se tulee jäämäänkin, koska Biden pelkää ydinsotaa ja haluaa viettää rauhallisia eläkepäiviä. Hänen todennäköinen seuraajansa Trump on luvannut lopettaa Ukrainan sodan jo ennen virkakautensa alkua, mutta ei ole paljastanut, miten se tapahtuu.

Sitä paitsi muistaakseni tavallisesti luotettava Washington Post laski, että presidenttikaudellaan Trump valehteli 10.437 kertaa, joten häntä voinee pitää lievästikin ilmaisten vähemmän luotettavana ihmisenä. Mutta kummasti amerikkalaiset häneen luottavat, vaikka suomalaiset pitävät miestä rumia puhuvana ja huonosti käyttäytyvänä kahjona.

Eilen tv:ssä näytettiin Jaakko Keson Tämä on Amerikka -ohjelman neljäs osa, jossa vierailtiin republikaanien vaalitilaisuudessa ja siellä oli vallalla se henki, ettei enää yhtään rahaa Ukrainaan. Nähtäväksi jää, että takaako se rauhan elinajaksemme, kuten Britannian pääministeri Chamberlain vakuutti sen jälkeen, kun oli luvannut Tsekkoslovakian Hitlerille.

Jaakko Keson eilinen ohjelma näkyy tästä: https://areena.yle.fi/1-71693644

Suonenjoen poojat Lampela ja Pakarinen

Vaan kylläpä on pieni kotikaupunkini Suonenjoki loistanut viikonloppuna median polttopisteessä. Eilen Arto Nybergin vieraana tv:ssä oli arvostettu kirjailija ja dramaturgi Pasi Lampela, joka täysin yllättäen ja pyytämättä kertoi olevansa Suonenjoen poekia.

16-vuotiaana hän kuitenkin nousi Helsssingin junnaan Nietzschen kirja repussaan, koska oli päättänyt tulla suureksi kirjailijaksi ja sellainenhan tästä jalkapallointoilijasta sitten tulikin, vaikka myönsi tarvinneensa asiassa myös psykiatrin apua. Luulenpa, että joudun vielä ensi talvena käymään Jyväskylän kaupunginteatterissa, jossa esitetään Lampelan kirjoittama ja ohjaama esitys nyrkkeilijä Tarmo Uusivirran traagisesta elämästä.

Radikaaleja ihmisiä näyttää Suonenjoki pystyvän tuottamaan. Lampelakin kuulosti Nybergin ohjelmassa suhtautuvan vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään yhtä kriittisesti kuin hänen naapurinpoika taloustieteilijä Patrizio Laina, joka tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa Raha ei ole sitä mitä luulet esittelee sellaisia ajtuksia maailmanmenosta, että luulen vallankumouksen tulevan ihan kohta.

Toinen median polttopisteessä oleva Suonenjoen poeka on jääkiekkoilija Iiro Pakarinen, joka mättää Hifk:n riveissä maaleja siihen tahtiin, että hän näyttää lyövän lyömättömänä pidetyn Arto Javanaisen yhden kauden maaliennätyksen. Kalpaa vastaan hän lauantaina teki kolme täysosumaa. Huvittavaa oli, että varsinaisella peliajalla Pakarisen lisäksi maaleja tekivät Kalpan riveissä Rissanen, Korhonen ja Lappalainen, eli kerrankin jossain maamme palloilusarjassa maaleja tekivät pelaajat, joiden nimen osaan lausua.

Arto Nybergin ohjelman, jossa Pasi Lampelaa haastatellaan 15 minuutin kohdalta alkaen, voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3249786

Saunabisnestä

Sen verran täytyy puolustaa olympiasankari Jonni Myyrän mainetta, että korostan sitä, ettei hän saanut koskaan rikostuomiota Savitaipaleen kunnan rahojen kavaltamisesta. Tosin hän jäi kyllä kiinni teosta, mutta asia sovittiin siten, että Myyrä otti pankkilainan, jonka avulla hän maksoi korvaukset kunnalle. Tosin pankkilainaan takaajina olleet entiset ystävät eivät olleet mielissään siitä, he joutuivat sitten maksamaan nykyrahassa 40.000 euron velan pankille.

Jonni Myyrä oli nuoruudessaan menestyvä mies. Hän oli urheilusankari, joka maine nosti hänet Savitaipaleen kunnallispolitiikan huipulle, kun hänet valittiin kunnanesimieheksi, joten hän oli tavallaan sen ajan kunnanjohtaja. Ilmeisen vilkasälyisenä karjalaisena hän yritti hyödyntää sankarimaineensa myös liike-elämässä ja perusti keihäitä valmistavan tehtaan ja sahan, jotka eivät kuitenkaan menestyneet, vaan päätyivät konkurssiin.

Pariisin olympiakisoista Myyrä ei sitten palannutkaan Suomeen, vaan muutti Amerikkaan, vaikka kotona odottivat vaimo ja poika. Saman ratkaisun teki myös kaksinkertainen kiekonheiton olympiavoittaja Armas Taipale. Taipale ryhtyi sitten Amerikassa saunahierojaksi, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi, koska Suomessa hän toimi asianajajana ja liikemiehenä. Pahansuopana ihmisenä jopa ajattelen, että Taipaleenkaan liiketoimissa ei kaikki mennyt ihan putkeen.

Pitäisi joskus selvittää, miten Jonni Myyrä elätti itsensä. Epäilen hänenkin toimineen saunabisneksessä ja sitäkin epäilen, että hän teki saunabisnestä yhdessä kotkalaisen painin olympiavoittajan Kaarlo Koskelon kanssa. Koskelo oli sisällissodassa huomattava punapäällikkönä ja ainakin hyvän tarinan mukaan miehen pelasti Tukholman olympialaisista voitettu painikulta ja että Koskelon pelasti ammuttavien joukosta tuleva kaksinkertainen keihään olympiavoittaja Jonni Myyrä.

Toisen version tarinan mukaan Koskelo olisi ottanut joukkojensa palkkarahat ja paennut niiden turvin Amerikkaan liikemieheksi. Hänestä on myös käytetty titteliä saunanomistaja, jollainen myös minä huomaan olevani ja aion ottaa käyttöön tuon tittelin. Koskelo teki saunabisnestään Usa:n kieltolakiaikaan, joka seikka saa minut pahansuovan ihmisen ajattelemaan, ettei hänen saunoissaan ehkä myyty pelkkiä kylpypalveluja. Joka tapauksessa Koskelosta tuli niin rikas mies, että kun hän tuli seuraamaan Helsingin olympialaisia, oli matkatavaroiden joukossa myös auto. Sillä hän teki näyttävän paluun Kotkaan.

Kaarlo Koskelon kunniaksi on luettava se, että kuolemansa jälkeen hän testamenttasi aidon olympiakultamitalinsa Kotkan sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle, joten eiköhän ne mahdollisesti kavalletut punikkien päivärahat tulleet sillä kuitattua. Tukholman kisojen kultamitalit olivat nimittäin vielä aitoa kultaa; myöhemmät ovat olleet vain kullitettuja, kuten meillä Savossa sanotaan. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Taipale

Nopeakätisyys

En ole rasisti, mutta olen vankasti sitä mieltä, että Jamaikalta löytyvät maailman nopeajalkaisimmat ihmiset ja että kenialaisen nandiheimon miehet ovat maailman sitkeimpiä kilometrin nielijöitä. Nyt tutkiessani Karjalan urheiluhistoriaa olen tullut lopputulemaan, että karjalaisten heimosta löytyvät maailman nopeakätisimmät miehet.

Nimittäin vaikka karjalaisia on karkean arvioni mukaan vain alle promillen kymmenysosa maailman väestöstä, niin siitä huolimatta karjalaistaustaiset urheilijat ovat voittaneet yli 10 % keihäänheiton olympiakultamitaleista ja yli 10 % maailmanmestaruuksista.

Olympiakultamitaleista kaksi on voittanut savitaipalelainen Jonni Myyrä ja yhden kullan miehiä ovat Tapio Korjus sekä Arto Härkönen. Härkönen on tosin syntynyt Helsingissä, mutta hänen isänsä on kuitenkin Uukuniemeltä, jossa muistetaan hänen olleen kova heittelemään leppäkeppiä maantiellä.

Ensimmäinen maailmansota peruutti vuoden 1916 kesäolympialaiset, mutta mikäli ne olisi järjestetty, olisi kisan todennäköisesti voittanut silloinen me-mies Jonni Myyrä. Ja jos toisen maailmansodan vuoksi peruuntuneet kisat olisi pidetty vuosina 1940 ja 1944, uskon, että silloinen me-mies Yrjö Nikkanen olisi ollut vahvoilla.

Nikkasen vuonna 1938 koivukepillä heittämä mailmanennätys kesti 15 vuotta ja sen rikkomiseen tarvittiin amerikkalaisten kehittämää leijamaista ilmarintakeihästä. Olin paikalla keihäänkantajana vuonna 1968 pidetyissä Suonenjoen maatalousnäyttelyjen yleisurheilukilpailuissa ja siellä Tapio Rautavaara kertoi, että kun häneltä kysyttiin, miten pitkälle hän olisi ilmarintavälinettä heittänyt, hän oli vastannut, että se kiertäisi vieläkin.

Paljon mahdollista, että vuoden 1928 olympialaisten sekä keihään- että kiekonheiton kullan olisi voittanut Jonni Myyrä, joka oli heittänyt kiekossakin näytöskisassa yli maailmanennätyksen, mutta häntä Urheiluliiton herrat eivät voineet kisoihin valita, koska mies oli kadonnut Amerikkaan sen jälkeen, kun oli kavaltanut Savitapaleen kunnan kassan.
https://yle.fi/a/3-8767196

Aku Kiuru ja lääkelaukun salaisuus

Sen lisäksi, että Aku Kiuru oli loistava jutunkertoja, oli hän myös harvinaisen rehellinen ihminen. Kun aikoinaan maassamme velloi keskustelu hiihdon dopingongelmasta, niin Aku asetti Hartolassa pitämänsä urheiluliikkeen ikkunaan esille arvokisamitalinsa ja viereen lapun, että "nämäkin on voitettu dopingin avulla". Dopingvalvontaankin hänellä oli monien mielestä ihan realistinen näkemys, kun hän sanoi, että: "Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!"

Kiuru toimi vuosia maamme hiihtäjien huoltomiehenä ja Yle Areenasta löytyvällä videolla hän kertoi selityksen ihmeeseen, jota olin vuosikymmeniä miettinyt. Tatran vuoden 1970 mömmönhiihtojen 50 kilometrin kisassa minuutin Susi-Kallen perässä lähtenyt Vedenin ajoi Kallen kiinni jo alkumatkasta ja peli näytti jo täysin menetetyltä, kun miehet hiihtivät peräkkäin 40 kilometrin virkistäytymisasemalle. Siellä onneksi seisoi Kiurun Aku lääkelaukkuinen ja niinpä venäläinen jäi suomalaisesta valovuoden viimeisen kympin aikana ja maailmanmestaruus tuli Suomeen, isiemme maahan.

Vuosikymmeniä olin myös pohtinut sitä, mitä tapahtui kaksi vuotta Tatran jälkeen Sapporon viidellä kympillä. Siellähän maamme mieshiihtäjät romahtivat ja 50 kilometrillä peräti kolme suomalaista keskeytti. Muistelen, että yksi sen jälkeen, kun Japanin mies pyysi häneltä latua.

Vahva ennakkosuosikki Susi-Kallekin hyppäsi ladun varteen 40 kilometrin virkistäytymisasemalla, jossa Aku seisoi lääkelaukkuineen, mutta mitään hän ei tohtinut Kallelle tarjota, sillä tiedettiin, että testit olivat tulleet. Kiuru tosin toteaa tarinansa päätteeksi, että norjalaiset, jotka hallitsivat 50 kilometrin kilpailua, tiesivät, ettei mitään testejä tosiasiassa ollutkaan ja siunatuksi lopuksi mies sanoo ihan tilanteeseen sattuvasti pikkuisen sorahtavalla ärrällään, että "perkele". Tuollaiset täytesanat elävöittävät kummasti Akun kerrontaa.

https://areena.yle.fi/1-50105607

Aku Kiuru ja kultakellon salaisuus

 

Värikkäitä ihmisiä löytyy Karjalan urheiluhistoriasta. Minusta jutunkerronta on kulttuurimuodoista hienoin ja niinpä olen kuunnellut netistä löytämiäni videoita, joissa Rokan Antin pitäjässä Sakkolassa syntynyt Aku Kiuru kertoo tarinoita ja minusta hän on voittamansa hiihdon maailmanmestaruuden lisäksi myös jutunkerronnan maailmanmestari.

Ilman muuta August Kiurusta pitäisi tehdä kirja tai mieluiten äänikirja. Mies oli ilmiömäinen jutunkertoja, jollaisia ei enää ole, koska koulusivistys on pilannut hyvät tarinaniskijät. Jotain talkshow-persoonia maailmassa on, mutta he eivät yllä Kiurun Akun tasolle. Tosin yhden väärän tiedon Kiurun tarinoista taisin löytää.

Kun hän kertoo tarinaa Chamonixin vuoden 1937 kisoihin liittyvästä kultakellon salaisuudesta, mainitsee hän törmänneensä kellon omistajaan Klaes Karppiseen Suonenjoen esikaupungin Iisveden baarissa. Itse epäilen yli-ikämies Kiurun muistin pettävän, koska baari sijaitsi luultavasti Iisalmessa, jossa Klaes Karppinen asui.

Kultakellotapauksen taustalla on se, että 50 km:n maailmanmestaruuden voitti Pekka Niemi, jonka Aku kertoo syyllistyneen sääntörikkomukseen, koska lahjoi konjakkipullolla kaverinsa tuomaan liisterillä voidellut vaihtosukset ladun vesikeliosuudelle, vaikka säännöt siihen aikaan kielsivät sellaisen menettelyn.

Suomi sai silloin kilpailussa kaksoisvoiton ja koska Hiihtoliiton herrat pelkäsivät, että hopealle jäänyt Karppinen tekee tapauksesta protestin, jonka seurauksena Niemi olisi hylätty, ostivat he Klasulle nyrkinkokoisen kultakellon, jotta tämä pitäisi suunsa kiinni tapahtuneesta:

https://areena.yle.fi/1-50105604

Kapaset

 Suonenjoen karjalaiset pyysivät minua tunnetusti urheiluhullua kokoukseensa kertomaan Karjalan epävirallisesta urheiluhistoriasta, joka oikein onkin, koska olen vilpittömästi ihastunut aiheeseen ja sitä jonkin verran tutkinutkin, sillä värikkäitä ihmisiä ovat olleet karjalaiset urheilusankarit, jollaisista nyt päällimmäisinä tulevat mieleeni Matti Nykänen ja Seppo Räty.

Uukuniemen Sihvosten sukukirjasta keksin sen, että maailman paras jääkiekkosuku on Uukuniemen Latvasyrjästä lähtenyt Kapasen suku. Suomen maajoukkueessa on pelannut reilu kentällinen, eli seitsemän kpl, Kapasia ja NHL:n rahakaukaloissa on tähän mennessä pelannut neljä Kapasta.

Muistanpa, että kun Sami Kapanen ja Niko Kapanen pelasivat samaan aikaan maailman huipulla, he eivät uskoneet olevansa sukulaismiehiä. Mutta kyllä he ovat, sillä eräs sukututkija tiesi minulle kertoa, että he ovat noin viidensiä serkuksia, koska Nikon vaari oli Sami Kapasen isän Hannu Kapasen pikkuserkku. Nikon vaari toimi ennen sotia Uukuniemellä kaupanhoitajana, vaikka olikin syntynyt Suistamolla.

Niko ja Sami Kapanen olivat hyvin samantyylisiä pelaajia eli teknisesti taitavia ja nopeita, mutta eivät kovin fyysisiä, vaan pikemminkin pienenpuoleisia jääkiekkoilijoiksi. Sami oli aikoinaan jopa NHL:n nopein luistelija ja uskon, että kun Niko pelasi Venäjän KHL-liigassa, oli hän sen liigan nopeimpia luistelijoita.

Vaikka Kapasen suvun kiekkoilijat eivät olleet kovin fyysisiä, niin kyllä heistä tarvittaessa on löytynyt kovuuttakin. Nimittäin, kun joskus 70-luvulla Hifk ja Jokerit kohtasivat Helsingin jäähallissa, nähtiin ottelussa hallin historian hurjin tappelu, kun Hifk:n Hannu ja hänen veljensä Jokereita edustanut Jari selvittelivät näkemyserojaan jääkiekkoilun säännöistä. Tapaus huipentui siihen, että Jari valittiin kauden päätteeksi sarjan herrasmiespelaajaksi.

Tällä hetkellä NHL:ssä pelaavat Sami Kapasen poika Kasper ja Kimmo Kapasen poika Oliver. Kasper on tavallaan Suomen ennätysmies, koska kun hän kesälomallaan kärähti rattijuoppoudesta, tuomittiin hänet 107.000 euron sakkoihin.

Kasper Kapasen äiti ei aikoinaan selvinnyt sakoilla samasta asiasta, vaan sai 40 päivää ehdollista vankeutta. Erikoista hänen tapauksessaan oli, että hän vain ohjasi autoa, joka ei ollut edes käynnissä, koska bensa oli loppunut. Autoa työnsi hänen silloinen poikaystävänsä, joka myös oli maistissa, mutta tietääkseni häntä ei tuomittu mistään.
https://www.is.fi/viihde/art-2000000685923.html

Jari Litmanen, melkein Uukuniemen poika

Uukuniemellä sain kuulla, että Suomen historian paras jalkapalloilija Jari Litmasen isä Olavi Litmanen on kotoisin ihan läheltä entisestä Saaren kunnasta Uukuniemen naapurista. Nythän molemmat kunnat on liitetty Parikkalaan, josta oli kotoisin myös Suomen historian toiseksi paras jääkiekkoilija Jari Kurrin suku.

Jari Litmasen äiti ei sen sijaan ole Karjalasta, vaan hän on Savon Kärkkäisiä. Itse jo tuossa ilahduin, että nyt löytyi selitys sille, miksi tein seitsemän maalia Kärkkäälän kansakoulun pelatessa Riepon koulua vastaan potkupalloa, mutta ei ole Litmasen äiti Kärkkäälän Kärkkäisiä, jonka suvun geenejä kaikissa vanhoissa kärkkääläläisissä esiintyy, vaan hän on Kiuruveden Jänteen tyttöjä.

Jari Litmasen isä Olavi on muuten ihan yhtä tumma kuin poikansa ja vaikka en ole rasisti, niin epäilen, että tummuus ja tulisuus liittyvät toisiinsa ja ovat jalkapalloilijoille sopivia ominaisuuksia. Muistanpa, että mestarijoukkueen Kupsinkin riveissä on aikoinaan menestyksekkäästi pelannut muutama savolaiseksi harvinaisen tumma mies.

Itse epäilen, että tuo kuopiolaisten tummuus saattaa liittyä siihen, että noin sadan vuoden ajan kuopiolaisista noin kymmenen prosenttia oli Donin kasakoita ja ehkä heidän geenejään jäi nostamaan Kuopion jalkapalloilun tasoa. Kannattaa muistaa, että suurelta osin kasakoiden jälkeläisistä koottu Kiovan Dynamo oli aikoinaan yksi maailman parhaista jalkapalloseuroista.

Kirjassa Kiovan Dynamon kunnia kerrotaan siitä dramaattisesta tapahtumasta, miten joukkueen pelaajista koottu joukkue kohtasi kesällä 1942 Ukrainan vallanneen Saksan ilmavoimien joukkueen. Tarinan mukaan puoliajalla saksalaiset ilmoittivat ukrainalaisille, jotka johtivat 3-1, että heidät ammutaan, elleivät he suostu häviämään. Ukrainalaiset eivät suostuneet sopuotteluun, vaan voittivat lopulta 5-3. 

Tarinan mukaan voittajajoukkueen pelaajat olisikin ammuttu pelin jälkeen, mutta monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Voittajia ei ammuttu ainakaan heti; tosin saksalaiset surmasivat neljä voittaneessa joukkueessa pelannutta Kiovan Dynamon miestä myöhemmin, mutta syynä ei välttämättä ollut tämä kuolemanottelu, vaan se, että Dynamo oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n joukkue. 

Kun Neuvostoliitto myöhemmin valloitti Ukrainan takaisin, jatkuivat Kiovan Dynamon pelaajien ongelmat ja osa joukkueesta joutui leirille syytettynä yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Yksi pelaajista ei selvinnyt leiriltä hengissä. Hänen kunniansa tosin palautettiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, mutta tietooni ei ole tullut, että omaisille olisi maksettu mitään korvauksia. Sen sijaan muistan lukeneeni, että Karjalassa erään Stalinin vainoissa teloitetun leski sai hyvityksenä miehensä surmasta sentään kasan halkoja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari_Litmanen

Telttahirvitys

Kupsin Suomen mestaruuden synnyttämä kohu velloo maamme jalkapallon ystävien keskuudessa. Erityistä huomiota on vellovassa keskustelussa kiinnitetty siihen, miten Kuopion Keskuskentällä pystytään ensi kesänä järjestämään Euroliigan otteluita.

Apu-lehden haastatteleman jalkapalloasiantuntija Jari Virtasen mielestä Keskuskentän puu-, metalli- ja telttahirvityksessä ei voi pelata, koska se ei täytä mitään mahdollisia kriteerejä, joten toivottavasti tässä asiassa ei enää naatita, vaan laakastaan.

Itse tunnen sen verran kalakukkokaupungin historiaa, että epäilen, ettei Keskuskentällä pelata vielä moneen vuoteen Euroliigan otteluja, koska Kuopion talous on tiukoilla ja vanhusten vaipat priorisoidaan kenttäremontin edelle, joka oikein onkin.

Mutta Kupsilla ei ole asian vuoksi syytä huoleen, koska ottelut voidaan vallan mainiosti pelata Helsingissä ja tarvittaessa jopa Olympiastadionilla, jos Pallokentän katsomokapasiteetti ei riitä vaikkapa siinä tilanteessa, että Kups kohtaa FC Barcelonan monimiljonäärit. Tässä tilanteessa kannattaa muistaa se, että savolaisia ja savolaisten jälkeläisiä, eli Kalle Päätalon kielellä sikiöitä, asuu laskujeni mukaan nykyään enemmän pääkaupunkiseudulla kuin Kuopion seudulla.

Tässä tilanteessa, jossa Kuopion kaupungilta vaaditaan rahaa jalkapalloharrastuksen tukemiseen, kannattaa myös muistaa kokemukset kalliin Kuopio-hallin rakentamisesta 1980-luvulla, jota hanketta esimerkiksi valtuuston silloinen puheenjohtaja ja innokas urheilumies voimistelunopettaja Matti Karttunen vastusti raivoisasti taloussyillä.

Ja kallishan se hanke eittämättä oli. Aluksi hallin arvioitiin maksavan huikeat 10 miljoonaa markkaa, ja niinpä Karttunen valitti asiasta hallinto-oikeuteen, joka varmasti oikein olikin. Turhaan Karttunen ei valittanut. Hanketta saatiin sen avulla lykättyä niin pitkään, että lopulta laitos maksoi 100 miljoonaa markkaa eli kymmenen kertaa suunniteltua enemmän. Niinpä Matti Karttunen kertoi muistelmakirjassaan olleensa kaupungin kallein valtuutettu. 1980-luvun markka vastasi muuten melkein nykyistä euroa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuopio-halli

Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Kups eilen voitti mestaruuden kannalta jopa ratkaisevan tärkeässä ottelussa Hjk:n. Tunnelma ottelun loppupuolella oli yhtä painajaismainen kuin edellisyönä katsomassani painajaisunessa. Painajaisestani poiketen minä en kuitenkaan ollut se häirikkö, joka viime hetkillä yritti katsomosta rynnätä Kupsin puolustusmuurin vahvistukseksi ja jonka pyrkimyksen vanttera järjestysmies esti selättämällä tämän uuden kupsilaisvahvistuksen.

Onneksi seurasin eilisen jännitysnäytelmän vain kotikatsomosta käsin, sillä pelin päätyttyä Hjk:n kannattajat yrittivät käynnistää mellakan, joka asia taitaa lopettaa jalkapalloilun seuraamisen. Ihmettelen, millaisia typeryksiä Suomessa nykyään kasvaa.

Minun lapsuudessani moiset huligaanit olisivat päätyneet kasvatuslaitokseen niin pitkäksi aikaa, että murrosiän pahin kuohuntavaihe olisi tasaantunut. Muistelen, että monet kasvatuslaitoksen läpikäyneet pitivät vankilaa parempana vaihtoehtona. Vankilassa laki ei sentään sallinut ruoskimisrangaistusta, jollainen kurinpitomuoto tunnettiin kasvatuslaitoksissa vielä 1960-luvulla.

En ole mikään rasisti, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että Keskuskentän portilla voitaisiin käännyttää pois lahtelaiset ja helsinkiläiset. Helsinkiläiset ovat mellakoineet Kuopiossa ennenkin ja lahtelaisistakin minulla on huonoja muistoja.

Joskus Juha Malisen valmennuskaudella istuin katsomossa erään äidin ja tämän pikkupojan vieressä seuraamassa Kupsin ja FC Lahden kohtaamista. Järjestysmiehet olivat poistaneet katsomosta pahimmat lahtelaishuligaanit, mutta nämä jäivät katsomon aidan taakse kuorossa huutamaan täysin palkein rytmikkäästi, että "HAISTA V----U MAAALINEN, HAISTA V----U MAAALINEN".

Hyvin kasvatettu pikkupoika kysyi äidiltään, että "mitä nuo sedät oikein huutavat", mutta äiti ei osannut vastata, vaan muuttui vaivautuneen näköiseksi. Sitten lapsi lisäsi, että "tuon ruman sanan minä kyllä ymmärrän, mutta mitä tuo maaalinen tarkoittaa". Sen äiti osasi sentään kertoa, että maaalinen tarkoittaa valmentaja Juha Malista. Malinen oli edellisellä kaudella valmentanut lahtelaisia, mutta ilmeisesti kyllästyi sikäläiseen palloilukulttuuriin ja muutti Kuopioon.

Tästä voi katsoa eilisen pelin loppuhuipentuman, jossa olisi voinut syntyä myös henkilövahinkoja: https://www.iltalehti.fi/veikkausliiga/a/78f139df-6601-4a86-865a-83e35defde32

Käärmenäyttely

Harvoin näen painajaisia, mutta silloin kun niitä näen, niillä on paha tapa toteutua. Viime yönä olin seuraamassa Kupsin ja Hjk:n välistä mestaruuden kannalta ratkaisevaa ottelua ja ihan loppuminuuteilla tilanne oli 0-0, mutta Ilves sen sijaan oli jo voittanut Sjk:n, ja mestaruus näytti eittämättä menevän Tampereelle. Heräsin silloin kun olin juoksemassa katsomosta kentälle auttamaan kuopiolaisten puolustusmuuria. Kohta nähdään, toteutuuko taas enneuneni.

Rouva, joka ei ole jalkapalloihmisiä ihmetteli, että miksi Kupsin toiminnanjohtaja Tero Taipale pelkäsi Ylen haastattelussa, että yleisöä on tulossa illan otteluun niin paljon, että bajamajat eivät riitä ja jalkapallo-ottelusta tuleekin käärmenäyttely. Rouva epäili, että jalkapallokatsojilla on tapana tuoda lemmikkikäärmeensä mukanaan seuraamaan peliä.

Sää on sen verran hyvä, että todennäköisesti kuopiolaisen uusi jalkapallohistorian katsojaennätys tulee rikkoontumaan ja yleisöä on yli 9.000 kpl. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että vuonna 1922 oli Väinölänniemen jalkapallopyhätössä luotettavan poliisiraportin mukaan kuulemassa ihmisiä yli 7.000 kpl. vahvasti suonenjokelaistaustaisen kansanedustaja Ville Vainion vappupuhetta, joka käsitteli mm. maamme porvariston seksuaalisia perversioita, joihin menestyvä liikemies Vainio oli törmännyt porvariston parissa liikkuessaan.

Hämmästyttävä asia on, että Helsingin Sanomat kirjoitti tänään, että suomalaisten jalkapallonystävien on syytä toivoa Kupsin voittoa, koska kuopiolaisilla on hyvä mahdollisuus hankkia Eurokentiltä Palloliitolle 3,7 miljoonaa euroa ns. "solidaarisuusrahaa", joka merkitsisi jokaiselle Veikkausliigajoukkueelle 300.000 euroa avustusta.

Tosin pienet rahat näyttävät liikkuvan Eurokentillä, koska vahvasti suonenjokelaistaustainen Lauri Markkanen solmi juuri Amerikan koripalloliigassa sopimuksen, jonka mukaan hänelle maksetaan 200 miljoonaa euroa seuraavan viiden vuoden aikana. Voi olla, että Lauri sukulaismiehenä muistaa minuakin, sillä olemmehan molemmat juvalaisen veropakolaisen Ukko Kolehmaisen jälkeläisiä.

Tero Taipaleen käärmenäyttelyä koskevan haastattelun voi lukea tästä: https://yle.fi/a/74-20117685

Martti Kosma

 Vaikka pelkään, että elämme lopunaikoja, niin siitä huolimatta sattuneesta syystä mietin jalkapalloilua, sillä elämä on vain pieni osa tuota pelien kuningasta. Eilen Helsingin Sanomien aikojen takaa palstalla oli 50 vuoden takainen Martti Kosman haastattelu, koska hänet oli juuri valittu Suomen maajoukkueen manageriksi.

Kosma oli värikäs persoona, joka antoi mieleen jääviä haastatteluja. Eilisessä jutussakin hän kertoi, että "”On hyvä antaa raflaavia lausuntoja. Sanon nyt vain, että annan joka otteluun etukäteen vain tasapelilausunnon. Tavoite on tietenkin oltava. Turhaanhan lähtisin sitten leikkiin mukaan. En lupaa Ruotsin tavoittamista. Sitä ei kuitenkaan puhelimitse tavoiteta. Sen voin sanoa, että olemme nyt kahdeksan vuotta Ruotsia jäljessä.”

Minusta tuo Kosman näkemys siitä, että Suomi oli peräti kahdeksan vuotta Ruotsia jäljessä ei ole koko totuus. Nimittäin Suomen jalkapallomaajoukkue voitti 1960-luvun puolivälissä kaksikin kertaa Pohjoismaiden mestaruuden, joka nykyään tuntuu uskomattomalta asialta.

Siihen aikaan joukkuetta valmensi Olavi Laaksonen. Koska jalkapallohalleja ei silloin ollut eikä varaa ollut etelän leireihin, niin Laaksonen määräsi pelaajansa hiihtämään talvisin, ja niinpä jalkapallomaajoukkuettamme kutsuttiinkin hiihtäjiksi eikä huuhkajiksi kuten nykyään.

Ruotsi oli vuoden 1958 MM-kisoissa hopealla, eli se oli silloinkin lajissa maailman huipulla, mutta niin siinä kuitenkin kävi, että fyysiset hiihtäjät pystyivät heidät voittamaan kaksikin kertaa Pohjoismaiden mestaruusotteluissa. Puhutaan, että silloisilla maajoukkuemiehillä oli niin kova kunto, että heidät olisi voinut huoletta komentaa juoksemaan Helsingistä Ouluun.

Vaikka Martti Kosma pelasi ja valmensi Kuopiossa, niin hän oli syntyjään Sortavalassa syntynyt Karjalan poika. Osittain Kuopion jalkapallomenestyksen selittää evakkoreellä tulleet vahvistukset. Esimerkiksi maajoukkueenkin kantaviin voimiin kuulunut Leo Houtsosen suku on Suistamosta ja juonikas savolaisen jalkapalloilun ruumiillistuma Antero "Ahtaan Paekan Ana" Kostilainen on syntynyt Impilahdella.

Vaikka lapset ja jopa naiset saattavat tämän lukea, niin en malta olla kertomatta, että eräässä hastattelussa manageri Martti Kosma kertoi, että hänet on palkattu maajoukkueeseen panemaan asiat kuntoon, mutta lisäsi, että jos maajoukkueen asiat voisi saada panemalla kuntoon, niin ne olisivat jo kunnossa.
https://www.hs.fi/historia/art-2000010747978.html

Jari Kurri, melkein Uukuniemen poika

Suuria vääryyksiä on paljastunut NHL:n palkkapolitiikassa, kun olen asiaa pikkuisen tutkinut. Kun Teemu Selänne ansaitsi aikoinaan yli 70 miljoonaa euroa, ansaitsi taidoiltaan Selänteen luokkaa ollut Jari Kurri vain noin 11 miljoonaa euroa, vaikka oli vuosia liigan parhaita maalintekijöitä pelatessaan Wayne Gretzkyn rinnalla.

Kurrin vaatimattoman palkan selittää se, että hän oli huipulla muutaman vuoden aiemmin kuin Selänne ja hänen aikanaan liigassa eivät vielä liikkuneet niin isot rahat kuin myöhemmin. Kurrin edellä NHL:n kokonaistienestirankingissa on peräti 49 suomalaista.

Kurrin tapausta tutkiessani paljastui sekin, että Kurrikin on melkein Uukuniemen poikia, koska hänen sukunsa esi-isät ovat vuosisatojen ajan asuneet Parikkalassa, johon Uukuniemikin on nyt liitetty. Kurrin suku näyttää asuneen Tyrjän kylällä, joka on ihan lähellä Uukuniemen elinkeinoelämän keskusta Niukkalan kylää.

Tyrjä on niin lähellä Uukuniemen rajaa, että kun kenraali Adolf Ehrnrooth kuoli, kertoi Helsingin Sanomat muistokirjoituksessaan hänen olleen Tyrjän sankari, vaikka hän haavoittui erittäin vaikeasti 1.7.1941 Uukuniemen puolella Parikan kylässä, joka sijaitsee nykyisen rajan takana muutama kilometri Niukkalasta kaakkoon. 

 
Silloinen majuri Ehrnrooth johti jostain syystä huomiota herättävästi ratsuväen punaiset housut jalassaan joukkojensa rynnäkköä Selänteenmäellä vihollisen raskasta tykkipatteria kohti, jonka hän ajatteli kaapata suomalaisille ja huonostihan siinä sitten kävi. Selänteenmäellä ei liene mitään tekemistä Teemu Selänteen kanssa. Tästä linkistä löytyvä tarina ja kuva tapahtumapaikasta kertoo tapauksesta enemmän:

https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1286/country/9/area/27/s_back/1

Kaurismäet ja Lumivaara

Vaikka Teemu Selänne on vain pieneltä osin lumivaaralainen, niin sen sijaan Uukuniemellä kuulemani tieto, että Kaurismäen maailmankuulut elokuvaohjaajaveljekset ovat selkeästi lumivaaralaisia, näyttää pitävän paikkansa, sillä lahjomaton Geni kertoo poikien isän Jorma Kaunismäen syntyneen Lumivaarassa.

Alunperin Kaurismäet näyttävät olleen Kuisminin karjalaista sukua. Ilmeisesti venäjään viittaava sukunimi, joka lienee väännös Kuzmin-nimestä, on haluttu supisuomalaistaa.

Tuo Kaurismäkien lumivaaralaistausta selittänee sen, että Kioskin Matti kertoi Aki Kaurismäen vierailleen kuvausryhmineen kioskilla ja haastatelleen Mattia, mutta valitettavasti filmiä ei ole koskaan esitetty julkisuudessa ja jos Aki sattuu tämän lukemaan, niin hän voisi tuon Kioskin Matti-filminsä laittaa vaikka Youtubeen.

Ja jos Aki sattuu tämän jutun lukemaan, niin esitän toivomuksen, että hän voisi tehdä elokuvan lumivaaralaisesta uskonsuuntauksesta nimeltään Hyppääjät. Pääosissa hyppijöissä voisivat olla Sakari Kuosmanen ja Kati Outinen. Wikipedia kertoo Hyppääjien ilmeisen vapaamielisestä teologisesta näkemyksestä seuraavaa:

"Hyppääjien liike syntyi 1800-luvulla Länsi-Inkerin Ropsussa. Hyppääjille oli tyypillistä voimakas hurmoksellisuus, joka ilmeni hyppäämisenä ja hurjana tanssimisena. Liikkeeseen lienee vaikuttanut Venäjällä ortodoksien keskuudessa syntynyt hlystien eli ruoskijoiden lahko. Hyppääjien liikkeessä ilmeni sekä askeettisia että seksuaalisia piirteitä. Se kannatti vapaata seksuaalisuutta ja hylkäsi muodollisen avioliiton. Hyppääjät vastustivat virkavaltaa ja papistoa. Hyppääminen, konttaaminen, sekava ääntely ja huutaminen nähtiin Pyhän Hengen läsnäolon merkkeinä. Heidän seuroissaan pidettiin puheita ja laulettiin osin itse sepitettyjä lauluja.

Liike piti keskinäisenä tervehdyksenään pyhää suudelmaa (laina ortodokseilta hlystien välityksellä). Jäsenet kieltäytyivät alkoholista, kahvista ja tupakasta. Naiset saattoivat korostaa asketismia ajamalla tukkansa pois. Hyppääjien kokoukset päättyivät yleensä pimeässä huoneessa transsitilassa harrastettuun ryhmäseksiin. Insestiäkin esiintyi, koska kuka tahansa saattoi pimeässä huoneessa tulla seksikumppaniksi.

Suomeen hyppääjien liike tuli Inkeristä vuonna 1836. Liikkeen taantuminen alkoi 1850-luvulla. "

Vaikka Kaurismäen Kioskin Matti-filmi ei ole vielä saanut ensi-iltaansa, löytyy Youtubesta kuitenkin yksi versio aiheesta. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että viime vuosituhannen loppupuolella median edustajilla oli tapana vierailla Matin kioskilla ja tiedustella uukuniemeläisten näkemyksiä maailman tapahtumiin.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=matin+kioskilla#fpstate=ive&vld=cid:dc663544,vid:50iiJBifN6A,st:0

Lumivaara ja Selänne

Selänne-kohun saattelemana muistui mieleeni, että nuorena ja huimana miehenä kiipesin kiikarin kanssa Uukuniemen kirkon torniin suorittamaan rajan pintatiedustelua. Halusin esimerkiksi tarkastaa, että loistaako Valamon suuren kirkon torni Uukuniemelle asti, mutta ei se loistanut. Sen sijaan yksi torni rajan takaa näkyi pienenä pisteenä ja se saattoi olla vaikkapa Lumivaaran kirkon torni. Lumivaaran hylätyn kirkon torniin olen kavunnut soittamaan sen kelloa, kun olin nuori ja huima.

Sikäli Uukuniemen kaakkoinen naapuri Lumivaara liittyy Uukuniemeen, että minulle on kerrottu Teemu Selänteen äidin syntyneen Lumivaarassa. Tarkastin asian mainiosta netistä löytyvästä Geni-ohjelmasta ja ilmeni, että Selänteen äiti Liisa on syntynyt Kouvolan lähellä Sippolassa, mutta että sen sijaan Teemun äidinisä Emil Viitanen on syntynyt Jaakkiman Kalksalossa, joka liitettiin myöhemmin perustettuun Lumivaaran kuntaan. Eli melkein Uukuniemen poikia on siis Teemukin ainakin sen sinapin siemenen verran ja liittyy siten tavallaan Uukuniemen urheiluhistoriaan, joka muutenkin on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Teemu Selänteen isäkysymys näyttää olevan sosiaalisessa mediassa vilkkaan kansalaiskeskustelun kohteena, jonka keskustelun lienee synnyttänyt arvovaltaisen Seiska-lehden alla oleva lööppi. Muistelen, että Teemu Selänteen elämäkerrassa kerrotaan hänen vanhempiensa avio-ongelmista ja sekin paljastetaan, että ennen avioeroa äiti alkoi viipyä pitkiä aikoja Suonenjoella mansikanpoiminnassa. Kuitenkaan en uskalla väittää Teemua melkein Suonenjoen pojaksi, sillä ainakin eräällä netin keskustelupalstalla ihmetellään hänen yhdennäköisyyttään erään vanhan kiekkoleijonan kanssa.

https://www.ts.fi/urheilu/528357

Palkkakuoppa

Ymmärrän hyvin Sirpa Selänteen lehtihaastattelussa narahtaneen katkeruuden, koska melkoisessa palkkakuopassa oli hänen miehensä Teemu Selänne NHL:n kaukaloissa raataessaan. Vaikka mies oli yksi maailman parhaista kaukalotyöläisistä, ansaitsi hän parikymmentä vuotta kestäneellä urallaan vain 72 miljoonaa euroa, joten tiukkaa on varmasti lapsiperheen arki ollut, varsinkin kun tuostakin vähästä joutui maksamaan veroa, josta osa varmasti valui Afrikkaankin kehitysapuna. Turhaan ei laulussa sanota, että "verot köyhälistön verta juo".

Sen sijaan eräät NHL-ammattilaiset, joista osa taidoiltaan Teemua huonompia, ansaitsivat urallaan selvästi yli sata miljoonaa euroa, vaikka hekin tunsivat olevansa palkkakuopassa. Nimittäin luin omin silmin lehdestä, että jalkapalloilija Lionel Messi teki aikoinaan FC Barcelonan kanssa sopimuksen siitä, että hän pelaa viisi vuotta seuran riveissä ja tuolta ajalta hänelle maksetaan yli 500 miljoonaa euroa. Ei siis ihme, että FC Barcelona on pahoissa velkaongelmissa, koska velkaa on seuralle siunaantunut yli 1000 miljoonaa. Vertailun vuoksi mainitsen, että Kupsin tämän vuoden budjetti on miljoona euroa.

Edellä kerrottuja euromääriä ihmetellessäni muistin, että luin jonkun varmaankin kettutyttöjen laskelman, jonka mukaan nykyisin absoluuttisen köyhyyden raja maailmassa on kaksi euroa päivässä ja että tuo kaksi euroa voitaisiin rahoittaa siten, että maailman kaikkien miljonäärien veroastetta nostettaisiin prosentilla. Eli yksinkertaista olisi poistaa absoluuttinen köyhyys maailmasta, mikäli tahtoa vain löytyisi. Muistelen, että maailman rikkaimman ihmisen Elon Muskin veroprosentti tuloistaan on vain 7. Minusta tuntuu, että kun YK:n pääsihteerin virka vapautuu, tulen sitä hakemaan.

Tässä tietoa Messistä ja huomatkaa, miten pienikokoinen hän on, joten ruokamenot eivät ole paljoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lionel_Messi

Rouva Selänne ja Trump

Usa:n kansalainen rouva Sirpa Selänne on noussut julkisuuden valokeilaan kerrottuaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä äänestävänsä Trumpia ja rohjetessaan kritisoida Suomen veropolitiikkaa ja varsinkin sitä, että meillä verotetaan perinnöistäkin.

Pikkuisen tässä mietin, että kannattaako Sirpa Selänteen äänestää Trumpia, koska minulla on hämärä mielikuva siitä, että asettuessaan ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaaksi kymmenisen vuotta sitten Trump heitti ilmaan ajatuksen siitä, että Usa:n valtion velkaongelma voitaisiin ratkaista jonkinlaisella hetekaverolla, jollaisella Suomi aikoinaan rahoitti viime sodat ja evakkojen asuttamisen. Tosin amerikkalaiset taloustieteilijät ilmeisesti saivat Trumpin muuttamaan mielensä hetekaveroasiassa eikä hän ole enää palannut asiaan.

Suomessa omaisuudenluovutusvero, jota nimeä hetekaverosta virallisesti käytettiin, asetettiin ensi kerran vuonna 1940 sen omaisuuden perusteella, jonka verovelvollinen omisti vuoden 1939 lopussa. Se oli 2,5 – 20% verotettavasta omaisuudesta, eli progressiivinen ja yläpäästä melkoisen raskas. Toinen omaisuudenluovutusvero säädettiin 1944 ja erissä maksettu vero oli 0,4-3,5%.

Sirpa Selänteen kannattaa äänestyspäätöstä tehdessään muistaa myös se, että Trump haluaa palauttaa Amerikan suuruuden ja tässä yhteydessä rouva Selänteen kannattaa huomioida se, että Amerikan suuruuden aikaan, eli toisen maailmansodan alusta aina 1970-luvun alkupuolelle asti, Usa:ssa ylin tuloveroaste, joka kohdistui maan upporikkaisiin, oli huikea 90 %. Sitten verotusta kevennettiin ja valtio alkoi ottamaan velkaa suomalaisen mittapuun mukaan holtittomasti.

Selännettä harmittavaa perintöveroa ei ilmeisesti Usa:ssa ole, mutta muistelen lukeneeni, että siellä on sen sijaan olemassa korkea omaisuusvero ja maan kansalainen joutuu maksamaan yhden prosentin veron omaisuudestaan riippumatta siitä, missä maassa omaisuus on. Luulen, että tuollainen omaisuusvero rokottaa rikkaita enemmän kuin meikäläinen perintövero.

Sirpa Selänne näyttää suhtautuvan myös kehitysapuun kriittisesti, joka oikein onkin, mutta hän ei ilmeisesti tiedä, että kehitysavulla on saatu aikaan paljon myönteistäkin. Nimittäin 50 vuotta sitten bangladeshiläisten eliniänodote oli 30 vuotta, mutta sen jälkeen, kun maahan koulutettiin todella halvalla ns. paljasjalkalääkäreitä, jotka ehkä vastaavat lähinnä terveyssisaria, joita Suomessa minun lapsuudessani oli, niin bangladeshiläisten eliniän odote on nykään sama kuin Usa:ssa.

Sirpa Selänteen haastattelu synnytti lehdissä vilkkaan keskustelun: https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8dd50f11-7147-4c9a-b8e2-f0c02dfc258a

Pervitiini

Olen monta kertaa katsonut Kolmas mies-elokuvan, mutta eilen vasta oivalsin, että filmin pahis Harry Lime käytti hiihtourheilusta ja kaukopartiokirjallisuudesta tutuksi tullutta meta-amfetamiinia, jonka tuotenimenä oli pervitiini. Ainakin hän eräässä kohtauksessa heitti helttaansa pienen pillerin ja valitti, ettei näitä enää tahdo mistään saada. Muistelen lukeneeni, että Saksan armeija kielsi pervitiinin käytön aineen sivuvaikutusten vuoksi, mutta Suomen armeija eikä Suomen Hiihtoliitto niitä kieltänyt.

Vierailin joskus Mikkelin Sodan ja rauhan keskuksessa ja näin siellä lasivitriinissä kahvipurkin vieressä pervitiinirasian ja hämmästyin, miten onnettoman pieni se oli. Se tekee ymmärrettäväksi sen erehdyksen, joka sattui talvella 1944 kaukopartiomies Aimo Koivuselle.

Aimo Koivunen alkoi talvella -44 uupua sissiretkellään ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi talvipakkasella kohmeisin sormin yhden pillerin sijasta niitä useammankin. Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana yksin umpihangessa sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli.

Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.

Oikeustieteen professori Hannu Klami kertoi, että armeija-aikanaan hän oli ennen jotain maastojuoksukilpailua nauttinut hieman sukulaisensa laihdutuslääkettä ja niinhän siinä hänen kertomansa mukaan kävi, että muut jäivät kuin räkä, vaikkei oikeustieteilijä mikään kilpajuoksija ollut. Monta kertaa olen ihmetellyt sitä, että vaikka pervitiinin voimalla Suomelle hiihdettiin sodan jälkeen monta arvokisamitalia, niin kukaan juoksija ei ole myöntänyt ainetta käyttäneensä.

 

Hyppelyjä

Kun valmennuspäällikkö Kalevi Tuominen oli vuoden 1988 Calgaryn olympiakisoissa lähdössä hotellihuoneestaan seuraamaan alkamassa olevaa suurmäen kilpailua, jossa harjoituskierros oli jo menossa, hänen puhelimensa soi ja Matti Nykänen kyseli, että onko Kallu menossa mäelle päin, koska hän oli kyytiä vailla.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että yleensä tiukka Hiihtoliitto oli myöntänyt Nykäselle poikkeusluvan ottaa kisamatkalle mukaan silloisen tyttöystävänsä ja voi olla, että tyttöystävän kanssa seurustelu saattoi viivästyttää mäkitoivomme kisapaikalle lähtöä. Sitä seikkaa Tuominen ei muistelmissaan mainitse, että Nykäsen hotellihuoneen oveen oli liimattu lappu "Ei saa häritä".

Tuominen tarjosi Nykäselle kyydin ja mäen juurelle ehdittiin, kun harjoituskierroksen viimeiset hyppääjät olivat vuorossa. Tuominen ihmetteli sitä, etteikö Nykäsenkin pitäisi olla hyppäämässä harjoitushyppyään, johon Matti totesi rauhallisesti: "Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä".

Nykänen kiipesi torniin, ja niinpä ensimmäisen kierroksen jälkeen kisakuuluttaja hauskutti yleisöä kertomalla, että on äärimmäisen jännittävää nähdä, kuka kilpailussa sijoittuu toiseksi. Valmennuspäällikkö Tuomisen kertomuksesta voi oppia tulevaisuuden kisoja varten, että olympiakisoihin kannattaa kustantaa myös urheilijoiden tyttö- ja poikaystävät, joiden läsnäolo saattaisi lieventää suorituksia huonontavaa kisajännitystä.

Kahdet viimeiset kesäolympialaiset ovat menneet Suomelta ilman kultamitalia ja talvikisoissakin menestys on ollut vaatimatonta. Sen sijaan Matti Nykänen voitti laskujeni mukaan urallaan 19 olympia- tai MM-kisamitalia aikuisten sarjassa ja sen lisäksi nuorissa ja veteraaneissa muutaman MM-mitalin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Nyk%C3%A4nen

Suonenjoen vävypoika lähti

Suru-uutinen kantautui eilen varsinkin tänne Suonenjoelle, koska mansikkakaupungin oma vävypoika säveltäjä Leif Segerstam on kuollut. Segerstam oli nero. Hän oppi lukemaan kolmivuotiaana, nuottien luvun viisivuotiaana ja säveltämään kuuden vanhana.

Fiksu mies Segerstam on sikälikin, että oli ymmärtänyt ottaa suonenjokelaisen Nenos-Eijan kolmanneksi vaimokseen. Se selittää, miksi näin tämän huomiota herättävän kookkaan miehen nousevan Suonenjoen asemalta junaan. Siitä lähtien pidin häntä Suonenjoen poekana, mutta Kärkkäälän poekana en uskalla pitää, koska vaikka Nenosia on kylällä paljonkin ja vaikka oma isomummonikin oli samaa sukua, niin en tunne ketään Eija Nenosta Kärkkäälästä.

Sikäli Segerstam kyllä täyttäisi Kärkkäälän miehen vaatimukset, että hän painoi parhaassa miehuudessaan, eli ollessaan hevosmiesten kielellä parhaassa ajolihassa, 170 kilogrammaa ja se on sellainen tyypillinen kärkkääläisen miehen painolukema. Vanhemmiten hän kuihtui yhdessä vuodessa 40 kilogrammaa, koska lopetti viinan juonnin. Harva on se Kärkkäälän mies, joka siihen pystyy.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leif_Segerstam

Kallun muistelmat

Lukaisinpa tuossa Kalevi Tuomisen muistelmat, jonka kirjan osuvana nimenä on Kallun muistelmat. Tuominen oli erittäin monipuolinen urheilumies. Parhaiten hän menestyi koripalloilijana, mutta sen lisäksi hän kilpaili monissa muissakin lajeissa. Käsipallossa hän saavutti SM-hopean, cup-mestaruuden ja edusti maajoukkuetta yhdessä maaottelussa. Jalkapalloa hän pelasi vuoden Mestaruussarjassa. Lisäksi hän kilpaili lentopallossa, jääkiekossa, suunnistuksessa, nyrkkeilyssä ja bridgessä.

Parhaiten Tuominen muistetaan siitä, että hän toimi Suomen olympiakomitean valmennuspäällikkönä vuosina 1969–1992. Ilmeisesti hän oli tuota virkaa hakeneista pätevin, koska hän sai tuon vaativan paikan, vaikka hänen työpaikkahakemuksessaan luki lyhyesti ja ytimekkäästi ainoastaan, että "Haen. Kallu".

Ennen olympiakomitean palvelukseen siirtymistä Tuominen toimi pitkään maamme koripallomaajoukkueen valmentajana. Hänen valmennuksessaan koripallomaajoukkueemme selvisi peräti Tokion vuoden 1964 olympialaisiin. Suomi sijoittui lopulta sijalle 11, mutta Kallun muistelmien mukaan vain epäoikeudenmukainen tuomarilinja pudotti Suomen mitalipeleistä.

Tuomisen valmennuksessa koripallomaajoukkue treenasi todella kovaa, vaikka pelaajat olivatkin amatöörejä. Kaikille pelaajille Kallun linja ei sopinut. Eräälle Kuortaneen valmennusleirille oli kutsuttu kokeilumielessä myös kouvolalainen Olli Ahola, peräti 211-senttinen velikulta, vaikka miehen pelitaidot eivät olleet kehuttavat. Kun erään lauantain aamuharjoitukset olivat ohi ja muu joukkue lepäili nurmikolla, käveli Olli Ahola ovesta pikkutakki päällä ja kravatti kaulassa.

Kun Kallu ihmetteli, minne mies oli menossa, Olli kääntyi ja huikkasi valmentajalleen: "Kuule poika. Nyt on kello kaksitoista ja lauantai, mie meen holihommiin". Tuominen oli tunnettu siitä, ettei hän yleensä jää sanattomaksi, mutta sillä kertaa niin kävi. Täyttä varmuutta minulla asiasta ei ole, mutta uskon Aholan maajoukkueuran päättyneen tapauksen johdosta.

Uukuniemellä jututin erästä evp. rajamiestä, joka kertoi, että Olli Ahola oli ollut hänen työkaverinsa rajalla ja että Valtion pukutehdas ei meinannut millään uskoa, kun sieltä tilattiin puku 211-senttiselle miehelle, vaan epäiltiin kyseessä olleen kirjoitusvirheen.

Itse oletan, että 1960-luvulla Suomi oli sen verran köyhä maa, ettei täällä ollut varoja rakentaa riittävästi kalliita vartiotorneja, joten asia päätettiin ratkaista palkkaamalla Olli Ahola rajavartioston tehtäviin.

https://www.finlandiakirja.fi/fi/haku/kallun%20muistelmat

Limperin Hilma

Heinolan kansalaisopiston kitarapartion esiintyminen toi mieleeni sen, ettei Kotkan kaupunki ole vieläkään pystyttänyt Limperin Hilman ruohoiselle ja ristittömälle haudalle sankaripaatta, vaikka Veikko Lavi laulussaan vakuuttavasti todistaa, että työnsankari Hilma sellaisen hautamuistomerkin ansaitsisi valtiomiesten tapaan.

Lavi kertoo laulussaan, miten Hilman elämä oli ainaista työtä ja vain raadantaa, mutta hänen puolisonsa Augusti, jonka kaihoisat laulut olivat hurmanneet Hilman, sen sijaan eli mieluummin helpossa maailmassa laulellen ja juoden.

Niinpä Augusti Hilman poismenon jälkeen joi viikossa vaimonsa kovalla työllä velattomaksi saaman mökin. Lavin kertoo tapauksesta mm. seuraavaa:

"Vierivät vuodet ja perhekin kasvaa.
Veloista mökkinsä puhtaaksi saa.
Aamulla varhain hän pyöränsä rasvaa,
ikuista työtä ja vain raadantaa.
Surra saa sodassa mennyttä poikaa,
tytöt taas maailma mukaansa vei.
Arvoisat kuulijat, se huomioikaa;
maassamme tarina mahdoton ei.

Voi olla, että Veikko Lavin ja hänen puolisonsa Sylvin suhteessa oli vähän sama kuin Hilman ja Aukustin. Ainakin, kun olin joskus opiskeluaikaan vappuaattona uudelleen suosioon nousseen Lavin konsertissa, tämä kertoi iloitsevansa sitä, että tämä oli hänen ensimmäinen selvä vappuaattonsa vuosikymmeniin.

Suuri humaani taiteilija Lavi oli nuoruudessaan hyvin sotaisa ja suojeluskuntahenkinen, mutta talvisodan ensimmäinen taistelu järkytti häntä syvästi ja teki hänestä rauhanmiehen. Lavi haavoittui heti tässä sodan ensimmäisessä kahakassa liipaisinsormeensa.

Sodan jälkeen, kun kuplettilaulanta ei riittänyt perheen elatukseen, Lavi yritti elättää itsensä kanafarmarina, mutta raaka ala ei sopinut herkälle miehelle, koska hän ei pystynyt lyömään kanoilta päätä poikki, kuten ammatti edellytti, vaan vaimo Sylvi joutui senkin tekemään. Sen sijaan Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissään.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa: https://www.youtube.com/watch?v=DEO1U2Q6yec

Vaikka nousen toisiin juniin

 

Eittämättä Juice Leskinen oli nero ja on ihan oikein, että hänen hautansa sijaitsee Tampereen Kelevankankaan hautausmaan portin vieressä Väinö Linnan ja Veikko Sinisalon hautojen rinnalla. Heinolan sivistyksen yössä lauloimme porukalla tunnelmaan ja ajankohtaan sopivasti kaupungin kansalaisopiston kitarapartion säestämänä ajankohtaan ja tunnelmaan sopivaa Juicen Syksyn säveltä.

Sitä täysin rinnoin hoilatessani ymmärsin, että ihan täydellinen ei Leskisen tämä sanoitus ole, koska ainakin minun korvaani pikkuisen särähtää säe "Ota minut sinun uniin, vaikka nousen toisiin juniin". Uskon, että Reino Helismaa olisi muotoillut tuon säkeen toisin.

Olen käynyt jokusia vuosia sitten hiljentymässä Kalevankankaalla vierekkäin lepäävien suomalaisen kulttuurin suurmiesten Väinö Linnan, Veikko Sinisalon ja Juice Leskisen hautojen ääressä. Muistan, että Linnan hautapaatta kiersi viisaan Janne Kivivuoren Täällä Pohjantähden alla- trilogian kolmososasta siteerattu lausahdus: "Päivä on tehnyt kierroksensa.".

Veikko Sinisalon hautakivessä oli lainattu Kiven Kaukametsä-runoa kaikkine kielioppivirheineen: "Siellä ompi onnellisten mailma. Siellä autuitten maa". Nykyään tuota säettä näkee muistovärssyissä yleensä nykysuomen kielioppisääntöjen mukaiseksi korjattuna.

Juhani Juice Leskisen muistopaadessa lukee sen sijaan lyhyesti vain vainajan nimi ja elinaika eli 19.2.1950 - 24.11.2006. Huomattakoon, että Pauli Martti Juhani Leskinen muutti myöhemmin virallisestikin nimensä muotoon Juhani Juice Leskinen. Mielestäni sanoittajaneron tuotannosta olisi löytynyt viljalti sopivia säkeitä hautamuistomerkkiin, kuten esimerkiksi: "Elämä on kuolemista", "Kaikki paitsi elämä on turhaa" tai "Voi olla, että vihdoin pääsen uneen".

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan ajankohtaan ja tunnelmaan sopivaa musaa: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=syksyn+s%C3%A4vel#fpstate=ive&vld=cid:96b50a37,vid:W4ol6GP6C1w,st:0

66,666 %

Vaikka maailmalla ihmisiä tapetaan kasapäihin, niin minä typerys suren kovasti sitä, miten Kupsin käy. Eilenkin tuijotin saksanseisojakoiran lailla Palloliiton tulospalvelun seurantaa mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä SJK-Kups-ottelussa ja olin jo vajota epätoivoon, mutta sitten 68 minuuttia kohdalla tunsin hetken suurta onnea, kun Petteri Pennanen, jonka patsas olisi saatava Kuopion torille Veljmiehen tilalle, siirsi kuopiolaiset johtoon.

Kaksi minuuttia myöhemmin vajosin suuren epätoivoon, kun Kupsin afroafrikkalaistaustaisen puolustajan tumma kuuma veri kuohahti ja hänet ajettiin kentältä. Mutta Kups kesti vajaamiehisenäkin seinäjokelaisten rajun loppurutistuksen. Harvoin olen ollut elämässäni yhtä onnellinen kuin silloin, kun tietokoneen näytölle lopulta ilmestyivät tulikirjaimet, joiden mukaan Kups voitti 0-1.

Vaikka ihmisiä tapetaan maailmalla kasapäihin, niin siitä huolimatta suren ensi lauantain mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeää ottelua Kups-Hjk jopa siinä määrin, että laskeskelin Eino Poutiaisen lailla Pilliklupi-5-askin kanteen karkean roknoosin kuopiolaisten mestaruusmahdollisuudesta ja se näyttää seuraavalta:

Jos Tampereen Ilves ei voita SJK:ta viimeisessä ottelussaan, vie Kups mestaruuden. Ilves on sen verran ennakkosuosikki kotiottelussaan, että karkean roknoosini mukaan on vain 33,33 %:n mahdollisuus sille, ettei Ilves voita. Jos Ilves voittaa, on myös Kupsin voitettava HJK viedäkseen mestaruuden. Joukkueet ovat niin tasaväksiä, että karkean roknoosini mukaan kuopiolaiset voittavat helsinkiläiset vain 33,33 %:n todennäköisyydellä. Näin ollen karkean roknoosini mukaan Kups voittaa 66,666 %:n todennäköisyydellä Suomen mestaruuden.

SJK:n ja Kupsin pelin huippuhetket voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=RYLdX5S_Zqs

Kaakana

Eilen harrastettiin Suonenjoella kulttuuria Taiteiden yön merkeissä, kuten urheiluselostaja Juha Jokinen asian ilmaisisi. Ja sangen onnistuneesti kulttuuria harrastettiinkin.

Erityisesti minun tekivät vaikutuksen Kirsi Roitto ja Juha Lappi, joista ensiksi mainittu lauloi upeasti ja toiseksi mainittu lausui upeasti Kaj Chydeniuksen säveltämiä runoja. Tosin Nocturne-runosta esitettiin Perttu Hietasen sävellys, mutta parempi niin, koska Kaj Chydeniuksen säveltämä versio on vaipunut Suomen kansalta unholaan. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että jostain syystä Kaj Chydeniuksen säveltämää ja rautalampilaisen runoilijan Matti Rossin kirjoittamaa balladia toveri Viljasesta, jonka ohrana murhasi, ei jostain syystä kuultu.

Minuun teki myös erityisen vaikutuksen karjalaistaustainen Savon Rautalammilla kasvanut moottoriturvaksi itseään luonnehtinut kuplettimestari JiiPee Jetsu, joka tulee vielä täyttämään edesmenneiden Jaakko Tepon ja Jope Ruonansuun jättämän valtavan aukon huumorimusiikin saralla. Ulkoisesti mies muistuttaa Jope Ruonansuuta ja taiteellisesti Jaakko Teppoa.

Jetsun jutut savolaisjutut eivät välttämättä aukea länsisuomalaisille, mutta itäsuomalaisia ne naurattavat kovasti. Esimerkiksi kuplettimestari kertoi seuraavan jutun, jota ei ehkä ymmärretä muualla kuin itämurteiden alueella:

Metsästystä harrastava helsinkiläismies tuli lintujahtiin Savoon ja palkkasi paikallisen oppaan. Kun helsinkiläinen luuli havainneensa riistalinnun ja aikoi ampua, savolaisopas huusi, että "elä ammu, se on kaakana."

Kaakana oli metsästäjälle ihan tuntematon laji ja kotiin palattuaan hän kävi eläinmuseossa kysymässä, millainen otus kaakana on. Museon väkikään ei sitä tiennyt, mutta asiaa luvattiin selvittää. Kolmen kuukauden päästä kysyjälle soitettiin ja kerrottiin, että kaakanaksi kutsutaan Savossa käkeä. Nimittäin savolaisessa kansanlaulussa sanotaan, että "kukkuu, kukkuu, kaakana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa".

Tässä esiintyy JiiPee, jonka uskon olevan salmilaista sukua ja sukua entiselle Rautalammin ortodoksikanttorille Viktor Jetsulle, joka on saattanut innoittaa suonenjokelaisen Jorma Pitkäsen luomaan Mauno Mansikka-sarjakuvaansa hahmon kanttori Viktor Kopsun. https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=jiipee+jetsu%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:42fa5c0d,vid:-iCDcBIhEhk,st:0

A. F. Airo - Viipurin pelastaja

Huomasinpa tasan vuosi sitten kirjoittaneeni suuren suomalaisen sotilaan A. F. Airon patsaasta ja nyt tuli mieleeni, että mikäli maailman tilanne olisi parempi, esittäisin, että Heinolan lisäksi myös Viipurin kaupunkiin olisi saatava Airolle muistomerkki. Hän on nimittäin Viipurin pelastaja.

Suomen sotia johti Mannerheim, mutta sotatoimia johti kenraali Airo, joka osoitti suurta sotilaallista viisautta, kun hän huolehti siitä, että Viipuri luovutettiin lähes ilman taisteluja Neuvostoliitoille, ja niinpä hieno kaupunki pelastui hävitykseltä. Mannerheim tosin piti kaupungin luovuttamista Pohjoismaiden sotahistorian suurimpana skandaalina.

Itse sen sijaan uskon Airon ajatelleen, että jos suomalaiset eivät olisi vetäytyneet sieltä nopeasti, olisi seurauksena ollut Pohjoismaiden sotahistorian suurin katastrofi. Jututinpa Itä-Hämeessä asuessani olympiasankari Toni Niemisen vaaria, joka kertoi, että karkuunhan sieltä Viipurista oli lähdettävä kiireellä, kun heille ei annettu edes panoksia aseisiin. Sikälikin Viipurilla oli onnea, että suuri pommilaivue oli tulossa hävittämään kaupungin, mutta huonon sään vuoksi sen oli käännyttävä muualle.

Olen päässyt kiipeämään Viipurin linnan torniin ja sieltä katsottuna Viipuri on upea keskiaikainen kaupunki, josta Suomelle olisi saatu paljon parempi pääkaupunki kuin Helsinki-nimisestä kalastajakylästä. Tässä yhteydessä on syytä kuitenkin korostaa sitä, että linnan tornista ei nähnyt, että monet kaupungin vanhoista taloista kaipaavat vähintäänkin pientä pintaremonttia; tosin tsaari Putinin kunniaksi on kuitenkin myönnettävä, että hänen hallintokaudellaan Viipuri siistiytyi melkoisesti.

Kävin Viipurissa siihen aikaan, kun siellä oli vähän aiemmin juhlittu sitä, että puna-armeija oli vapauttanut tämän vanhan venäläisen kaupungin 70 vuotta aiemmin fasistien vallasta ja huomasin erään talon seinässä olevan julisteen, jonka kuvassa terhakka naispuolinen sotapoliisi ohjaa liikennettä, kun kaupunkia vapautetaan. Ihan pienellä Pyöreen tornin hämärässä, tuossa paikassa niin hilpeässä, erottuu heikosti erikoisen näköinen panssarivaunu.

Eräs asiantuntija tunnisti, että kuvassa on englantilaisten Neuvostoliitolle lahjoittama Churschill-merkkinen vaunu. On mielenkiintoista, että vaikka Neuvostoliitto valmisti sota-aikana 80.000 ihan hyvää panssarivaunua, niin länsiapu kelpasi tässäkin asiassa. Tietooni on saatettu, että vaikka kyseisessä länsipanssarissa oli pienehkö tykki, niin siinä oli parempi suojaus kuin neuvostovaunuissa, joka asia lisäsi miehistön eloonjäämistodennäköisyyttä ja siksi niitä suosittiin panssarihenkilökunnan keskuudessa.

 

Kouluampumiset

Usa:n varapresidenttiehdokkailla näyttää olevan aukkoja tiedoissaan, kun he yksimielisesti vakuuttivat vaalikeskustelussaan, että aserikas Suomen kansa ei harrasta kouluampumisia. Totuus kuitenkin lienee se, että Suomi on Euroopan johtava maa kouluampumisissa.

Muutenkin suomalaiset ovat tilastojen valossa harvinaisen väkivaltaisia länsieurooppalaisia. Sen sijaan olen nähnyt tilaston, jonka mukaan Venäjällä tapahtuu väkilukuun suhteutettuna kahdeksan kertaa enemmän henkirikoksia kuin meillä. Tosin saattaa olla, että Ukrainan sodan seurauksena Venäjän väkivaltatilastot kaunistuvat tulevaisuudessa, koska sikäläiset murhamiehet on siirretty rintamalle, jossa kaivataan ammattimiehiä ja he alkavat kohta olla tapettu ihan anhittomiin.

Usa:n varapresidenttiehdokkaat olisivat kuitenkin voineet ihastella Suomen eräiden etnisten vähemmistöjen asekulttuureja. Nimittäin tietääkseni jokaisella saamelaismiehellä ja jokaisella ahvenanmaalaisella miehellä on pyssy, mutta tietooni ei ole tullut, että he olivat koskaan rauhaoloissa uhkailleet ketään aseillaan. Uskon, että väkilukuun suhteutettuna Saamenmaalla ja Ahvenanmaalla on enemmän aseita kuin Afganistanissa tai Irakissa.

Sen sijaan maamme romanivähemmistöllä tuntuu olevan vielä tarvetta kehittää aseturvallisuuttaan ainakin, mikäli lehtilööppeihin on yhtään uskominen. Näkemykseeni on vaikuttanut myös viime vuosituhannen lopulla nähty romanitaustaisen taiteilija Kiba Lumbergin käsikirjoittama tv-sarja Tumma levoton veri, jossa oli esillä romanikulttuurissa vaikuttava taipumus väkivaltaan. Lumberg sai sarjan esittämisen jälkeen palautetta, että hänet tapetaan, mikäli hän väittää romanien olevan väkivaltaisia.

Minusta Kiba Lumbergin kotisivuilta löytyvä maalaus Kuolema raviradalla on väkevä työ. Kuolema raviradalla liittynee Lappeenrannan raviradalla sattuneeseen ampumistapaukseen, jossa taiteiljan sukulaisia oli mukana. Kiba Lumberg on entisen huippunyrkkeilijä Riku Lumbergin täti. Riku Lumberg valmistui urheilu-uransa jälkeen poliisiksi ja hän julkaisi vuosia sitten Helsingin Sanomissa erittäin fiksun kirjoituksen siitä, että verikostoperinteestä tulee luopua.

https://www.kibalumberg.fi

Sivisty tai kuole

Vuosien ajan pariskuntamme teki kulttuurimatkoja Pietariin, joka oli ennen maailman kulttuuripääkaupunki, joka tuotti loistavia kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Nykyään Pietariin ei enää pääse, joten pariskuntamme on alkanut tekemään kulttuurimatkoja Heinolaan, joka on tuottanut hyvien painijoiden lisäksi myös muutakin kulttuuria.

Männä viikolla Heinolassa vietettiin sivistyksen yötä, jota kunnioitimme läsnäolollamme emmekä turhan, sillä jo tilaisuuden ensimmäisessä alustuksessa opin, mitä sivistys on. Sen mitä sivistys on, on lausunut kirjailija Juha Hurme eräässä juhlapuheessaan, jossa hän totesi näin: "Sivistys on eloonjäämistekniikka. Ilman sitä kuolemme kaikki ja tapamme ison osan muustakin elämästä."

Tuon Hurmeen näkemyksen kätkin sydämeeni ja olen niitä sitten pohdiskellut. Etsin internetistä juhlapuheen, josta tuo lause on lainattu ja puheesta löytyi myös tämä viisaus: "Ihmiskunnan tilanne kolmella sanalla: sivisty tai kuole. Sivistys on muutoksessa selviämistä ja muutokseen osallistumista, jopa olemassa olevien rakenteiden muuttamista, kulttuurin keinoin. Kulttuuri on sivistyksen työkalupakki muutoskaaoksen keskellä. Sivistys on uuteen tietoon ja muutokseen positiivisesti suhtautuva utelias asenne. Se on rohkean valinta. Todellisuuden hyväksyminen on sen muuttumisen hyväksymistä ja vieläpä siten, että itse sitoutuu tähän muuttamiseen, joka samalla on todellisuuden ylläpitämistä."

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, ettei Juha Hurme ole mikään vihervassarihörhö, vaan viime eduskuntavaaleissa hän oli Ruotsalaisen Kansanpuolueen ehdokkaana. Hän siis edustaa sitä sivistysporvaristoa, jota tulisi suojella, sillä Amerikan mallin mukaan sivistysporvaristo on länsimaissa syrjäytymässä kansalliskonservatiivisten räyhärepublikaanien tieltä.

Heinolan sivistyksen illan huipentuma oli suurta sydämensivistystä edustava Heinolan kansalaisopiston kitarapartio nimeltään Laulavat kitaristit, jonka tunnelmaan sopivia esityksiä voi hiljentyä kuuntelemaan tästä: https://www.youtube.com/watch?v=b7b_WkY7tsg

Algoth Niska - sankari vai konna?

 

Iskelmätähti Danny kertoo kotisivuillaan vaaristaan Algoth Niskasta seuraavaa:

"Häntä sanottiin pirtukuninkaaksi ja salakuljettajien kuninkaaksi. Vastapainoksi on muistettava hänen suuret palveluksensa isänmaalle:
- Hän toimi vakoojana ja tiedustelutehtävissä valtion pyynnöstä.
- Hän auttoi toisen maailmansodan aikana yli 150 juutalaista turvaan natsi-Saksasta väärennettyjen passien turvin.
Hän joutui maksamaan väärennetyistä passeista ja joutui myös kiristyksen uhriksi.
- Hän pakeni natsi-Saksan salaista poliisia, Gestapoa, ympäri Saksaa ja ympäri Eurooppaakin.
- Algoth Niskan hautajaisissa, Helsingin juutalaisen seurakunnan vanhin, piti kauniin muistopuheen ja lopetti toteamalla, että Niskan teos " Yli vihreän rajan" tulee aina olemaan Jerusalemin yliopiston kirjastossa.
Jerusalemiin on istutettu myös palmu Algothin kunniaksi.
" Joka pelastaa yhden ihmisen elämälle, saa paljotkin synnit anteeksi"."

Nyt mietiskelen sitä, että mikä on totuus Algothin juutalaisten pelastamisessa, sillä Wkipedia kertoo asiasta seuraavaa: "Vuonna 1938 Algoth Niska tutustui Itävallan juutalaiseen liikemieheen Albert Amtmaniin, joka oli paennut natsien vainoja Suomeen. Amtmanin kanssa käymiensä keskusteluiden perusteella rahahuolien kanssa painiskeleva Algoth Niska sai ajatuksen alkaa salakuljettaa juutalaisia pois Saksan hallitsemilta alueilta. ^[2] Tätä varten hän ryhtyi hankkimaan väärennettyjä Suomen passeja, joita hän sitten maksua vastaan kauppasi salakuljetettaville. Hänen on arvioitu ansainneen passien väärentämisellä noin 2,5 miljoonaa Suomen markkaa, nykyrahassa noin 800 000 euroa. Passien avulla pelastui varmasti kolme juutalaista, 20 jäi kiinni, kolme kuoli varmuudella keskitysleirissä ja 25:n kohtaloa ei tunneta.^[8] Laittoman maahantulon järjestämistoimet alkoivat paljastua, kun F. J. Joffs -niminen juutalainen mies oli vastoin Algoth Niskan ohjeita ottanut mukaan henkilökohtaisia arvoesineitään ja jäi kiinni tullissa. ^{[2] [9][10]} Algoth Niskan ihmissalakuljetus päättyi, kun Saksa julisti sodan Neuvostoliitolle ja sulki rajansa tiukasti.^[6]"

Dannyn mukaan Algoth Niska pelasti ainakin 150 juutalaista, mutta Wikipedia kertoo vain kolmesta varmasti pelastetusta. Jostain tapausta käsitelleestä kirjasta muistan lukeneeni, että Niska kertoi, että hän otti maksun vain varakkailta juutalaisilta ja että köyhiä hän auttoi ilmaiseksi. Sellaistakin olen lukenut, että toisen maailmansodan jälkeen Niska valmisteli eräiden norjalaisten natsien salakuljettamista Etelä-Amerikkaan, mutta se hanke ei kuitenkaan jostain syystä toteutunut. Turhaan norjalaiset natsit eivät suunnitelleet maanpakoa, koska Norjassa teloitettiin sodan jälkeen noin 40 maanpetoksesta ja sotarikoksista tuomittua.

Dannyn kertomukseen vaaristaan voi tutustua tästä: http://www.danny.fi/dannystory.phtml