Suonenjoen edesmenneen entisen naapuripitäjän Jäppilän miehet ovat kovia sotilaita. Aiemmin olen jo kertonut, miten jäppiläläisen torpan pojasta leipuri Adam Malmista, eli Malmin Aatusta, tehtiin sisällissodan aikaan huutoäänestyksellä punakaartin valiojoukon Helsingin Jyryn komppanian päällikkö ilmeisesti siksi, koska hän oli iso mies ja yksi maailman parhaista painijoista.
Eilen Helsingin Sanomissa oli Aleksi Mainion mainion kirjan: Jaalan pyöveli : vänrikki Sulo Nykäsen rikos ja rangaistus 1894-1941 pitkä esittely, mutta päähenkilön jäppiläläistä sukutaustaa ei siinä jostain syystä kerrota. Sulokin oli tavallaan Jäppilän poikia, koska hänen isänsä oli lähtenyt Nykälän isosta talosta Pietariin opiskelemaan kultasepäksi ja hyvä ja menestyvä kultaseppä hänestä tulikin.
Sen sijaan hänen pojastaan Sulo Nykäsestä tuli pikkurikollinen, joka kuitenkin oli hyvin nokkela. Sisällissodan aikaan hän ilmestyi Venäjän armeijan upseerin puvussa valkoisten riveihin ja koska hän osasi hyvin esittää upseeria, vaikka hänellä ei siihen koulutusta ollutkaan, hänestä tehtiin Jaalan lentävien päällikkö.
Menestyksellä Sulo toimensa hoitikin, koska kun punaisen hirmuvallan aikaan Jaalassa surmattiin kolme ihmistä, niin Nykäsen johdolla paikkakunta puhdistettiin niin tarmokkaasti, että 53 - 70 punikkia tai ainakin sellaiseksi epäiltyä ammuttiin. Ammuksi tuli myös valkoisten puolelle liittynyt moldavialainen luutnantti Tsinkon, jota kohtaan Sulolla oli vanhoja kaunoja.
Luulen, että Sulo Nykänen oli hyvä johtaja, koska hän ilmeisesti oli psykopaatti, jota eivät turhat tunneasiat mitenkään vaivaa ja joka osaa näytellä mukavaa ja on taitava manipuloimaan ihmisiä. Psykopatiasta kertonee se, että Mirjam Turusen kirjassa Veripellot on sivulla 258 seuraava ote Nykäsen sotakertomuksesta, jossa kerrotaan osaston toimista Uimilan kylässä. Lainaan seuraavassa Wikipedia:
»Käskystäni pojat pitivät kylässä jaguaarintapaista jahtiaan. Kun pysähdyimme juomaan kahvia eräässä kylän talossa, toivat tuomittavakseni erään vanhan (noin 62–65-vuotiaan) akan, jonka alahuulet vapisi ja silmät mulkoilivat kuin hullulla. Harvoin näin sotilaitten janoavan niin kovasti ihmisverta kuin nytten ilmoittaessani heille, kuka tuo eukko oli. Hän oli juuri se punikin äiti, tulipunaisempi synnyttämäänsä poikaa.»
Nykänen uskoi kiinniotetun naisen johtaneen tahallaan joukon valkoisia väijytykseen, jolloin ryhmänjohtaja Lauri Oittinen kaatui. Niinpä hän määräsi naisen ammuttavaksi:
»Minun pois lähdettyäni ampumispaikalta syöksyivät miehet ruumiin päälle ja huutaen: "Kostoa Oittisen verestä" työnsivät kiiltävät puukot akan ruumiiseen, jossa jo ennestään pulppusi höyryävä veri.»
Perusteellisen selvityksen Sulo Nykäsen elämästä ja teoista voi lukea tästä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010730614.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti