Tavallaan Sanna Marinia voisi pitää sillä perusteella Sisä-Savon tyttönä, että hänen ensimmäinen tunnettu esi-isänsä oli rautalampilainen Pietari Kiiski, jota kylällä varmaankin kutsuttiin Kiiskis-Pekaksi. Savossahan sukunimiin lisätään hieman vähättelevä nen-pääte ja epäilen, että ruotsinkielinen Rautalammin henkikirjaa pitänyt pappi muutti kansanomaisen Pekka-nimen vähän fiinimmäksi.
Pietari Kiiskellä oli ilmeisesti hyväpäinen ja -tapainen Olavi-niminen poika, jota kavereiden kesken varmaankin kutsuttiin Olliksi, joka lähetettiin sitten lukemaan vallan papiksi uskoakseni Suomen Turkuun. Valmistuttuaan hän ajan tavan mukaisesti vaihtoi rahvaanomaisen Kiiski sukunimensä hienoksi latinankieliseksi Marinus-nimeksi, joka sittemmin lyheni Mariniksi.
Itse olisin kyllä muuttanut suomalaisen Kiiski-nimen kalan latinankieliseen muotoon cernuus, mutta ilmeisesti kiiskeä pidettiin huonomaineisena kalana. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Venäjällä kiiskeä pidetään niin erinomaisena ruokakalana, että kun silloisen maailman mahtavin hallitsija Aleksanteri III kruunattiin virkaansa, tarjottiin juhlassa arvokkaana herkkuna kiiskilientä. Itäsuomalaiset kalamiehet varmaankin toimittivat silloin kiiskeä Pietariin, jota Suomen puolella eivät edes kissat suostuneet syömään.
Tämän linkit kautta voi tutkia sisäsavolaisen pappissuku Marinin vaiheita: https://www.geni.com/people/Olof-Marinus/6000000025229866726
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti