Pohjoisen ihmiset ovat taipuvaisia hurmosliikkeisiin. Suomussalmelaisen Antti-Kristus Juntusen vaiheita tutkiessani palautui mieleeni, että vuosikymmeniä sitten silloisen suuren hiihtosankarin Susi-Kalle Oikairaisen elämäkertaa lukiessani törmäsin siihen, että sodan jälkeen Oikaraisenkin kotikylällä tultiin siihen käsitykseen, että maailmanloppu tulee tiettynä ennustettuna päivänä ja kyseisenä päivänä kyläläiset kokoontuivat yhteen odottamaan ennustettua maailmanloppua.
Kun maailmanloppua ei alkanut kuulumaankaan, nousi lopulta yksi epäuskoinen ja kertoi, että kaipa ne lehmät kuitenkin pitää varmuuden vuoksi käydä lypsämässä. Maailmanloppua ei ainakaan sillä kertaa tullut. Luulen, että Kuusamon suunnalla vaikutti siihen aikaan Härkösläisyydeksi kutsuttu herätysliike, joka näyttää olevan sukua Uukuniemi-herännäisyydelle.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että uukuniemeläistaustainen olympiavoittaja Arto Härkönen toimi urheilu-uransa jälkeen jonkin aikaa helluntailaisena saarnaajana, mutta härkösläisiä hän ei kuitenkaan ollut, vaikka sukunimi siihen suuntaan hieman viittaakin. Sittemmin Arto Härkönen luki itsensä papiksi ja toimi Helsingin suunnalla nuorisopastorina eläköitymiseensä asti.
Uukuniemeläiset heränneet eivät ole olleet taipuvaisia uskomaan maailmanloppuun kuusamolaisten lailla. Sen sijaan Uukuniemen heränneisiin lukeutunut kalakauppias Mikko Reponen ennusti muistaakseni vuonna 1938 Viipurin Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa, että kohta vieraan vallan sotajoukot marssivat Viipurin kaduilla ja että tämäkin kirkko kohta tuhotaan, elleivät viipurilaiset parannusta tee. Eivätkä viipurilaiset tehneet parannusta, vaan jatkoivat ns. hauskaa elämäänsä ja huonostihan siinä sitten kävi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4rk%C3%B6sl%C3%A4isyys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti