Umayya Abu-Hanna

Sikäli tuo Palestiinan alkuperäisväestön kansanmurha koskettaa minua erityisesti, koska opiskeluaikanani 1980-luvun alussa asui naapurinani Hoas Koivukylässä viehättävä ja älykäs palestiinalaisneitonen Umayya Abu-Hanna, joka myöhemmin tuli koko kansalle tutuksi Ylen ajankohtaisohjelmien toimittajana ja sanomalehtien kolumnistina. 

Koivukylässä asuessani en vielä tiennytkään, että Umayya Abu-Hanna oli melkein Suonenjoen tyttöjä ja vähää vaille sukulainen. Nimittäin hän oli tullut Suomeen Hänninen-nimisen suonenjokelaisen YK:n rauhanturvaajan puolisona. Lähes kaikkien alkuperäistä ja väärentämätöntä alkuperäisväestöä edustavien suonenjokelaisten sisällä asuu pieni Hänninen. 

Esimerkiksi itseni kaukainen esivaari jopa molempien vanhempieni kautta on Pekka Hänninen, jonka sukunimi tosin muuttui aluksi Sianjalkaseksi, koska kirkkomatkoilla Pieksämäelle Hännisen suvun miehillä oli tapana kantaa kontissaan sianjalkaa, joka tapa herätti Suonenjoen ulkopuolella jostain syystä huomiota. Sittemmin tuo komea Sianjalkanen-sukunimi lyheni ikävä kyllä pelkäksi Jalkaseksi. 

En ihmettele yhtään viehättävän palestiinalaisneitosen parivalintaa, sillä ainakin Savon Sanomat paljasti joskus ihan tieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan savolaismiehet ovat todistettavasti maamme parhaita rakastajia, niin yllättävältä kuin se saattaakin kuullostaa, koska harva enää muistaa vilttikäärömies Rahikaista Tuntemattomasta sotilaasta.

Umayya Abu-Hannan omaelämänkerrallisessa teoksessa Nurinkurin kerrotaan, kuinka ihan Suomen aikojen alussa, jolloin Umayya ei vielä kunnolla hallinnut kieltämme, tuli aviomiehen suonenjokelaisia sukulaisia kylään. Nuori miniä halusi ilahduttaa mukavaa anoppiaan kahvipöydässä ja huudahti hänelle iloisesti ”haluan pillu”. 

Kun kukaan ei tuntuvan ymmärtävän pyyntöä, uusi miniä entistä kuuluvammin ”haluan pillu”. Jostain syystä appiukko alkoi tässä vaiheessa innokkaasti kertomaan edellisen päivän säästä. Selityksenä mainittakoon, että arabeille vokaalit ovat vaikeita oppia ja että anoppi oli leiponut herkullista pullaa, jota Umayya halusi maistaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Umayya_Abu-Hanna

 

Naisen suurin tyydytys

Vaikka suomalaiset ovat tutkimusten mukaan ylivoimaisesti maailman onnellisin kansa, niin olen havainnut, että varsinkin monet naiset eivät ole elämäänsä kovin tyytyväisiä, vaan etsivät innolla ohjeita onnellisuutensa lisäämiseen. Kirja nimeltään Kotien salainen armeija saattaa hyvinkin auttaa lisäonnen löytymiseen. 

Kotien salainen armeija kertoo siitä, miten Kotiliesi-lehti oli viime sotien aikana mobilisoimassa maamme naisia eräänlaiseksi sukkapuikkoarmeijaksi tukemaan maamme sotaponnisteluja aikana, jolloin iso osa maamme miehistä oli rintamalla. Tosin luulen, etteivät maamme nykyiset naiset olisi yhtä halukkaita uhrautumaan isänmaan hyväksi, vaan lentolipun ostaminen jonnekin kauas saattaisi olla houkuttelevampi vaihtoehto.

Kirjasta löytyy paljon hyviä ohjeita elämänhallintaan kovissa oloissa ja mielestäni kolme tärkeintä ovat seuraavat:

1. Lopeta aktiivinen radion kuuntelu. (Nykyaikana ohje koskee tietysti myös sosiaalisen median seuraamista.) Tiedotusvälineiden, radion ja sanomalehtien viimeisimpien tietojen seuraaminen aiheuttaa turhaa pelkoa. Lisäksi perheenemäntien aika on rajallinen, koska heidän tehtävänään on myös rintamalle lähteneiden miesten työt. Perheenemäntien toimeliaisuuden pitää nyt suuntautua perheen ja kodin ylläpitoon eikä yhteiskunnallisiin asioihin.

2. Ole rohkea. Rohkeuden saavuttaa parhaiten keskittymällä työhön ja lopettamalla turhanaikainen ajattelu.

3. Luovu turhista haaveista. Nyt jos koskaan on aika laittaa sivuun. haaveilut omasta urasta tai opiskelusta. Suurimman tyydytyksen nainen saa lopulta pienviljelijäemäntänä. Luulenpa, että harva on se nykyajan suomalaisnainen, joka on tullut ajatelleeksi, että pienviljelijän emäntänä toimiminen tuottaa suurimman tyydytyksen.

https://atena.fi/kirjat/kotien-salainen-armeija

Gazan kauheudet

Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnatonta vyöryä seuratessani palasi mieleeni Matti Paloheimon kirja Matkamiehen muistelmat parinkymmenen vuoden takaa. Matti Paloheimo on kirjailija ja teologi, joka toimi aikoinaan Valtion elokuvatarkastamon johtajana. Lisäksi hän on runoilija Oiva Paloheimon poika. Isä muistetaan parhaiten kansakoulun lukukirjassa olleesta humoristisesta runosta “Auttamaton Pekka”, joka oli bavuurinumeroni kansakoulussa.

Matti Paloheimo ei sen sijaan ole mikään humoristi ainakaan teoksen Matkamiehen muistelmat perusteella. Matka, elämän vertauskuva, on kirjan teema. Paloheimon matka alkaa pyörän selässä lapsuuden maisemissa Hämeessä, jatkuu antiikin ja renessanssin Roomassa poiketen sitten Espanjan aurinkorannikon kautta Lähi-Itään.

 

Siellä teologikirjailija seisoo rintamien välissä keskellä Lähi-Idän konfliktia. Kristityn kirjailijan palestiinalaisnäkökulma varmasti hätkäyttää suomalaisia. Tosin jo parikymmentä vuotta sitten YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan, että mikäli jotakin todella aggressiivista kansaa, kuten suomalaisia tai vaikkapa jugoslaaveja (siis jo ennen Balkanin viimeisiä sotia), olisi kohdeltu yhtä väärin kuin palestiinalaisia, olisivat seuraukset vielä nykyistäkin pahempia.

 

Juutalaisten diaspora käynnistyi vuonna 135, jolloin roomalaiset kielsivät kapinoivia juutalaisia asumasta Jerusalemissa tai sen läheisyydessä. 1400-1500-luvuilla palasi vähäinen määrä juutalaisia ns. Pyhään maahan paetessaan Euroopan vainoja. 1800-luvun lopulla muutto jatkui ja vuonna 1917 alueella asui 670 000 arabia ja 55 000 juutalaista, joista suurin osa oli muuttanut edellisten vuosikymmenien aikana. 1920 muutto kiihtyi ja se synnytti alkuperäisväestössä ymmärrettävästi voimakasta vastustusta.

 

1947 juutalaisten kansanmurhasta kauhistunut Länsimaiden hallitsema YK päätti maksattaa Euroopassa tapahtuneiden hirveyksien laskun palestiinalaisilla ja ehdotti Palestiinan jakamista siten, että arabien alue olisi käsittänyt suunnilleen nykyiset miehitetyt eli huonoimmat alueet ja Israel olisi saanut 56 % alueesta, vaikka alueen väestöstä oli juutalaisia vain 33 %. Kummallista oli sekin, että ehdotetun Israelin puoliskossa olisi ollut arabienemmistö.

 

1948 Israel julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi, jolloin kaikki ympärillä olleet arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun, mutta lyötiin verissä päin takaisin. Yllättävä tieto on, että Israelin suurelta osin Neuvostoliiton aseistama armeija oli yhdistynyttä arabiarmeijaa suurempi. Suurin osa Israelin alueella asuneista arabeista eli 700 000 - 800 000 pakeni tai pakotettiin lähtemään kodeistaan. Tapahtui samanlainen etninen puhdistus kuten myöhemmin Balkanin alueella. 

 

Tällä hetkellä Israelin alueella asuu pari miljoonaa palestiinalaista, miehitetyillä alueilla nelisen miljoonaa, Jordaniassa 2,3 miljoonaa, Syyriassa on lähes 600 000 ja Libanonissa melkein 500 000. Varsinkin pitkälle koulutetut kristityt palestiinalaiset, joita on nykyään noin 140.000, ovat muuttaneen myös muualle maailmaan ja niinpä esimerkiksi Chilessä asuu lähes 200.000 palestiinalaista. 

 

Näin on syntynyt Palestiinan pakolaisongelma, joka vaikuttaa toivottomalta ratkaista, varsinkin kun asiaa ovat vielä mutkistamassa uskonnot, öljy ja vesi sekä se, että maailman mahtavin mies haluaa muuttaa vain 400 km2:n suuruisen yli kahden miljoonan asukkaan Gazan gheton lomaparatiisiksi. Jostain olen myös lukenut, että maailman mahtavin mies suunnittelee myös Lähi-Idän pakolaisongelman ratkaisemista siten, että palestiinalaiset pakkosiirrettäisiin Libyaan, Sudaniin tai Somaliaan, joissa maissa jo nyt käydään sisällissotia. 

 

Enpä malta olla kertomatta, että TV:ssä oli muutama vuosi sitten dokumentti, jossa kerrottiin, että toisen maailmansodan alla Usa suunnitteli juutalaisten siirtämistä Alaskaan, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että suomalaiset olisivat parempia Alaskan asuttajia. Maailman mahtavin mies voisi harkita myös sitä, että halukkaille palestiinalaisille tarjottaisiin mahdollisuutta siirtyä vaikka Alaskaan tai sitten väestön ikääntymisestä ja sukurutsasta kärsivään Suomeen.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan maailmantilanteeseen sopivaa hyvää musaa: https://www.youtube.com/watch?v=o66pdbW3Ysk

Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon

Tietooni on saatettu, että panssarikenraali Patton halusi heti toisen maailmansodan päätyttyä hyökätä Neuvostoliittoon, jolta silloin vielä puuttui ydinase. Patton kuoli autokolarissa joulukuussa 1945, joka onnettomuus saattoi olla maailmalle onni. Kolarin syytä en ole onnistunut selvittämään. Voi olla, että länsiliittoutuneiden sotilaspiireissä oli muitakin hyökkäyshaluisia, mutta esimerkiksi se tieto, jonka mukaan itse Iso-Britannian pääministeri Churchill olisi sodan jälkeen todennut, että taidettiin teurastaa väärä sika, on ilmeisesti väärä tieto.

Huolestuneena olen seurannut viime tuntien tapahtumia Suomenlahdella ja pelännyt, että Ukrainan sota on muuttumassa maailmansodaksi sen jälkeen, kun Venäjä uskalsi loukata Nato-maa Viron ilmatilaa ja puuttua Nato-maa Viron tankkerin kulkureittiin, mutta jonkun verran minua lohduttaa se, että Trump ei tule aloittamaan sotaa Venäjää vastaan.

Nimittäin luin Luke Hardingin ansiokkaan kirjan Salajuoni - Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon ja sen luettuani olen vakuuttunut, että Putin on saanut apupoikansa Usa:n presidentiksi eikä apupoika mielellään nouse isäntäänsä vastaan. Hardingin kirjan mukaan KGB jo 1970-luvun lopulla onnistui uhkauksien, lahjonnan ja kiristämisen keinoin saamaan nuoren hyödyllisen idiootti Trumpin palvelukseensa. 

Luulen, että EU:n sotilastiedustelu on perillä tilanteesta, mutta asia on sen verran arka, ettei raskauttavaa tietoa Usa:n presidentistä uskalleta julkistaa. Hardingin kirja ilmestyi englanniksi jo vuonna 2017 ja se, ettei kunniastaan arka Trump ole nostanut kunnianloukkausjuttua, todistaa tietojen pitävän paikkansa.

Salajuoni-kirja näyttää olevan alennusmyynnissä: https://intokustannus.fi/kirja/salajuoni-venaja-auttoi-trumpin-valkoiseen-taloon/

 

Trump ja Patton

Ymmärrän nyt presidentti Trumpia ja hänen kannattajiaan pikkuisen enemmän, koska katsoin Panssarikenraali Patton-elokuvan. Aiemmin oletin, että Trump on oppinut rehvastelevan, öykkärimäisen ja rivopuheisen roolinsa nyrkkeilijä Mohammad Alilta, mutta niin ei olekaan, koska Ali ei ollut rivopuheinen. Sen sijaan Trump matkii selvästi panssarikenraali Pattonia. 

Tosin huomasin, että elokuvan alkukohtaus, jossa Patton pitää valtavan tähtilipun ääressä kannustuspuheen Normandian maihinnousuun valmistautuville joukoilleen, on pahasti sensuroitu pahimpien rivouksien osalta. Alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan pitkän tajunnanvirtapuheen loppuosalta seuraava:

”Jos teihin osuu, te voitte silti vielä taistella. Sekään ei ole paskapuhetta… Joka saatanan miehellä on oma tehtävänsä. Yhdenkään miehen ei pidä ajatella vain itseään vaan myös kaveriaan, joka taistelee hänen vierellään. Me emme halua pelkureita tähän armeijaan. Heidät pitäisi nitistää kuin kärpäset. Jos he jäävät eloon niin he palaavat kotiin ja siittävät lisää pelkureita. Naimatouhut pitää jättää niille jotka taistelevat. Rohkeat miehet siittävät lisää rohkeita miehiä.

Painakaa tämä mieleenne miehet! Te ette tiedä, että minä olen täällä… Näytetään niille saatanan saksalaisille. Minä tahdon, että ne saksalaiset kusipäät nousevat takajaloilleen ja ulisevat: ”JEESUS KRISTUS! NYT SE PERKELEEN KOLMAS ARMEIJA JA SE SAATANAN PATTON TULEE TAAS!” 

Itselleni on muuten jäänyt epäselväksi, mitä Pattonin puheen kummallinen ja epäselvä lause "Te ette tiedä, että minä olen täällä…"oikein tarkoittaa. Siinä olisi väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle sotahistorian lisenssille. Panssarikenraali Pattonin voi katsoa alla olevasta linkistä:

https://areena.yle.fi/1-70251229

Jarkko Lahti Simo Häyhänä

Vallan riemastuin kerrassaan, kun luin lehdestä, että Simo Häyhää kovasti ulkonäöltään muistuttava Jarkko Lahti on valittu pääosaan Häyhästä kertovaan elokuvaan, jonka nimen uskon kansainvälisiä markkinoita varten olevan Bélaja Smert, joka suomeksi tarkoittaa valkoista kuolemaa. 

Yhdennäköisyyden lisäksi Häyhää ja Lahtea yhdistävät myös karjalainen tausta. Häyhä oli Rautjärveltä ja lehti kertoi Lahden äidin suvun olevan Uukuniemeltä ja Saarelta. Vallan riemastuin kerrassaan, kun luin näyttelijän olevan uukuniemeläistä sukujuurta ja kuulustelin sosiaalisessa mediassa häntä asiasta. Näytelmätaiteen professori Lahti tunnustikin nopeasti äidinäitinsä olleen Ristlahden Kettusia, jotka muuttivat 30-luvulla Mikkolanniemeen. 

Tuo Ristlahti onkin sopiva sukutausta Simo Häyhän esittäjälle, koska vuonna 1614 siellä käydyssä taistelussa, joka taisi pikemminkin olla rajakahakka, ratkaistiin, tulisiko Suomi, isiemme maa, kuulumaan Itään vai Länteen. Munckin johtamat ruotsalaiset voittivat Räsäsen johtaman Idän, eli venäläisten ja karjalaisten muodostaman yhdistelmäjoukkueen ja sen seurauksena minäkin naputtelen tätä latinalaisin kirjaimin.

Sodissa harrastetaan yleisesti paljon propagandaa ja se tieto, että Simo Häyhä olisi surmannut 542 neuvostoliittolaista sotilasta on käsittääkseni paljon propagandaa. Nimittäin Häyhän surmatilastoon sisältyvät pelkästään kuolleet eikä haavoittuneista puhuta mitään. Viime sodan aikana haavoittuneita oli kaksi kertaa enemmän kuin kaatuneita, joten nykyisen Ukrainan sodan terminologialla pitäisi sanoa, että Häyhä eliminoi noin 1500 vihollista, eli surmattujen lisäksi syntyi noin 1000 sotainvalidia, joista osa jopa neliraajahalvaantuneita. 

Jostain syystä edellä kertomastani suomalaiset sotahistoriantutkijat vaikenevat ja syy lienee se, josta Antti Tuurin Talvisota-kirjassa kerrotaan. Siinähän eräs eteläpohjalaisisäntä kertoo pojastaan, joka jo talvisodan ensimmäisenä päivänä tappoi puukolla kymmenen r---ää. Hakalan Martti ihmetteli, ettei hän ollut kuullut moisesta tapauksesta ollenkaan, jolloin isäntä paljasti, että asia pidetään salassa, koska jos ulkomaille leviäisi tapauksesta tieto, suomalaisia alettaisiin pitämään raakalaiskansana.

https://yle.fi/a/74-20161892   

Nepotismi

Mietinpä suvun suosimista, jota myös nepotismiksi kutsutaan. Huomasin nimittäin Urho Kekkosen sukupuuta tutkiessani, että hänen äitinsä oli sukunimeltään Pylvänäinen ja kotoisin Kangasniemeltä. Kangasniemeltähän oli kotoisin myös Kekkosen keskeinen tukihenkilö Ahti Karjalainen, joka tosin myöhemmin muuttui Kekkoselle liian vaaralliseksi kilpailijaksi. Kuitenkaan tutkimusteni tässä vaiheessa en ole pystynyt todistamaan Kekkosen ja Karjalaisen sukulaisuutta.

Tarkastin Genistä myös sen, että vaikka Urho Kekkosen ja hänen keskeisen tukihenkilönsä kirjailija-päätoimittaja Jussi Kukkosen esi-isät kaskesivat samoja erämaita Sisä-Savossa, niin ainakaan lähisukua miehet eivät olleet toisilleen. Eivätkä miehet olleet myöskään urheilijakaveruksia, sillä kun eräässä satasen loppukilpailussa lähtöviivalle asettuivat Kekkonen, Kokkonen, Kukkonen ja alkuerien paras kakkonen, niin tuo Kukkonen ei ollut Jussi vaan Rietu Kukkonen, joka muistetaan Anssi Kukkosen isänä. Tosin minulle on kuitenkin kerrottu, että sisäsavolaisilla Kukkosilla oli nopeat lihassolut, sillä Jussin poika Kainuun Sanomien päätoimittajana isänsä jälkeen 35 vuotta toiminut Otso olisi pinkonut satasen 11 sekuntiin.

Itse epäilen, että Kainuun Sanomien päätoimittaja Jussi Kukkonen oli keskeinen vaikuttaja siihen, että Kekkosesta tuli presidentti. Oletan, että umpisavolainen Jussi Kukkonen loi umpisavolaisesta Urho Kekkosesta myyttisen Kainuun nälkämaiden savutorpan pojan. Itse olen Kekkosen syntymäkodissa vieraillut ja minusta Pielavedellä sijaitseva ns. Lepikon torppa oli aikoinaan lähinnä kartano ja taisi Urhon metsäyhtiötä palvelleella pikkuherra isällä olla jopa piikoja apunaan talon pidossa.

Epäilen jopa sitä, että saattoi hyvinkin olla Kukkos-Jussi, joka retusoi aikoinaan Lepikon savutorppaa esittävästä kuvasta savupiipun pois, mutta unohti kuitenkin kuvaan piipulle johtavat tikkaat, jotka asiantuntijoiden mukaan kumosivat savutorppateorian.

Lepikon torppa oli aikoinaan pyhäpaikka ja muistelenpa, että joku Keskustapuolueen Kremliin matkannut valtuuskunta vei isännilleen lahjaksi hatullisen Lepikon torpan multaa. Olisi mielenkiintoista tietää, missä tuota multaa nykyään säilytetään. 

https://www.lepikontorppa.fi/

Urho Kekkonen, geni

Mielenkiintoinen on tuo netistä maksutta löytyvä sukututkimusohjelma Geni. Muistan, että lapsuudessani kerrottiin, että ensimmäiset rekisteröidyt Urho Kekkosen esi-isät asuivat Pieksämäellä, mutta Geni tietää kertoa, että Joroisista se ensimmäinen Kekkosen rekisteröity esivaari 1660-luvulla syntynyt Lauri Kekkonen löytyy. Hän muutti varmaankin kaskiviljelijäksi Pieksämäelle, mutta otaksunpa, että Suonenjoen Mustolanmäelle hän muuttikin. Nykyään Mustolanmäki kuuluu Suonenjokeen.

Muutaman sukupolven ajan Kekkosten suku pyöri pienellä alueella Sisä-Savossa, eli Suonenjoella, Rautalammilla ja Karttulassa, mutta luulenpa, että suku ei siirtyillyt montaa kilometriä, koska esimerkiksi Rieponlahden kylä, jossa Kekkoset myös polttivat kaskea, sijaitsee noiden kolmen kunnan rajalla.

Yksi presidentillisen suvun jäsen asui myös Kärkkäälässä ja ehkä hänen perujaan on kylällä sijaitseva Kekkosenkallio. Kuitenkin tässä yhteydessä korostan sitä, että sukututkimusteni mukaan kuuluisa kärkkääläläinen herrasmies Aapeli Kekkonen ei ilmeisesti ole presidentin sukua, koska Aapeli syntyi Heinolassa. 

Koska Aapeli oli herrasmies ja koska kaikilla kärkkääläläisillä piti olla lisänimi, kutsuttiin häntä kylällä syistä, joita voi vain arvailla, Hivelo Kekkoseksi. Hivelo oli aikansa PK-yrittäjä, koska hän yritti elättää itsensä myyskentelemällä leipomiaan pullia. Kylällä kiertävän tarinan mukaan eräällä myyntimatkalla ankara ns. luonnollinen tarve pakotti Hivelon kyykistymään tien varren pensaikkoon ja hän jätti pullakorinsa tielle. 

Paikalle sattui juuri silloin saapumaan eräs tarkastuskarjakko, jollaista siihen aikaan assistentiksi kutsuttiin, ja hän ryhtyi ihmettelemään tiellä lojuvaa pullakoria. Silloin Hivelo Kekkonen huusi puskastaan, että "anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta pullaa". Tarina todistaa, että Aapeli Kekkonen oli viimeisen päälle herrasmies.

https://www.geni.com/people/Urho-Kaleva-Kekkonen-Suomen-8-presidentti/6000000011285570299

Härkösläisyys

Pohjoisen ihmiset ovat taipuvaisia hurmosliikkeisiin. Suomussalmelaisen Antti-Kristus Juntusen vaiheita tutkiessani palautui mieleeni, että vuosikymmeniä sitten silloisen suuren hiihtosankarin Susi-Kalle Oikairaisen elämäkertaa lukiessani törmäsin siihen, että sodan jälkeen Oikaraisenkin kotikylällä tultiin siihen käsitykseen, että maailmanloppu tulee tiettynä ennustettuna päivänä ja kyseisenä päivänä kyläläiset kokoontuivat yhteen odottamaan ennustettua maailmanloppua.

Kun maailmanloppua ei alkanut kuulumaankaan, nousi lopulta yksi epäuskoinen ja kertoi, että kaipa ne lehmät kuitenkin pitää varmuuden vuoksi käydä lypsämässä. Maailmanloppua ei ainakaan sillä kertaa tullut. Luulen, että Kuusamon suunnalla vaikutti siihen aikaan  Härkösläisyydeksi kutsuttu herätysliike, joka näyttää olevan sukua Uukuniemi-herännäisyydelle.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että uukuniemeläistaustainen olympiavoittaja Arto Härkönen toimi urheilu-uransa jälkeen jonkin aikaa helluntailaisena saarnaajana, mutta härkösläisiä hän ei kuitenkaan ollut, vaikka sukunimi siihen suuntaan hieman viittaakin. Sittemmin Arto Härkönen luki itsensä papiksi ja toimi Helsingin suunnalla nuorisopastorina eläköitymiseensä asti.

Uukuniemeläiset heränneet eivät ole olleet taipuvaisia uskomaan maailmanloppuun kuusamolaisten lailla. Sen sijaan Uukuniemen heränneisiin lukeutunut kalakauppias Mikko Reponen ennusti muistaakseni vuonna 1938 Viipurin Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa, että kohta vieraan vallan sotajoukot marssivat Viipurin kaduilla ja että tämäkin kirkko kohta tuhotaan, elleivät viipurilaiset parannusta tee. Eivätkä viipurilaiset tehneet parannusta, vaan jatkoivat ns. hauskaa elämäänsä ja huonostihan siinä sitten kävi. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4rk%C3%B6sl%C3%A4isyys

Jeesus ja politiikka

Tietooni on juuri saatettu, että Trumpin kannattajat Amerikassa ovat ilmoittaneet uuden paavin olevan marxilainen. Tämä palauttaa mieleeni sen, että Antti-Kristukseksi kutsuttu kainuulainen saarnamies Antti Juntunen yhdisti myös uskonnon ja politiikan, koska Wikipedian mukaan Juntunen tutustui Yhdysvalloissa asuessaan työväenliikkeeseen ja hän yhdisti marxilaisuuden ja kodin perintönä saamansa kristillisyyden omaksi maailmankatsomuksekseen pitäen Jeesusta maailman ensimmäisenä kommunistina.

Ja vaikka en ole asiaan syvällisesti perehtynytkään, niin korostan sitä, että lienen ainut, joka Suonenjoen Yhteislyseosta on saanut uskonnosta todistukseensa kympin, ja tuon kympin antamalla arvovallalla rohkenen väittää, että kyllä risupartainen, pitkätukkainen, radikaali nuorimies, joka julistaa, että rikkaiden on hyvin vaikea päästä taivaaseen ja että ihokkaat on jaettava tasapuolisesti ihmisten välillä ja että pakolaisia on autettava, täyttää hyvinkin ainakin  tyypillisen perussuomalaisen mielestä tyypillisen vihervassarin tunnusmerkistön. 

Olen muuten törmännyt tutkimukseen, jonka mukaan nykyään Vihreät ovat suosituin puolue sekä pappien että rekisteröityjen jalkapalloilijoiden keskuudessa. Sen sijaan jääkiekkoilijat ovat jostain syystä kokoomuslaisia, kuten rikkailla on tapana.

Mielenkiinnolla odotan Pekka Niirasen kirjaa Ohrana Kekkonen ja jos se paljastaa, että nuori Urho veteli mustaan hansikkaaseen verhotulla nyrkillään turpaan Antti-Kristus Juntusta, tarkistan kantaani Kekkoseen, jota olen salaa mielesäni arvostanut viisaana reaalipoliitikkona. Neuvostoliiton konkurssin jälkeen Kekkos-vainaata pilkattiin, mutta nyt Ukrainan tapahtumien jälkeen häntä ei enää pilkata.

Tässä tietoa Antti-Kristuksesta, jossa olisi ainesta väitöskirjaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Juntunen

Antti-Kristus

Teemu Keskisarjan kirjan Raaka tie Raatteeseen mukaan maamme silloisen poliittisen poliisin nuori ja kovaotteinen Etsivän Keskuspoliisin agentti Urho Kekkonen kävi moottoripyörällä, jonka oletan olleen Harley Davidson-merkkisen, 1920-luvulla Suomussalmella kuulustelemassa syrjäseudun epäilyttäviä kansalaisia siihen malliin, että vallan veri virtasi. Ainakin Kekkosta tutkinut Lasse Lehtinen on kertonut, että nuorella ja riuskalla Urholla oli tapana pitää käsissään mustia nahkahansikkaita asiakkaita kuulustellessaan ja asiakkailta irtosi tietoja, mutta myös hampaita. 

Ainakin tarinan mukaan Kekkonen kävi sitten 50-luvulla ennen presidentiksi tuloaan pyytämässä kuulustelumenetelmiään anteeksi ainakin joltakulta verta ja hampaita sylkeneeltä. Toimittaja ja Kekkos-tutkija Pekka Niiraselta ilmestyy lähiaikoina kirja Ohrana Kekkosesta ja saapa nähdä, paljastaako tämä kirja totuuden nuoren Urhon hanskakuulusteluista.

Kekkosen kuulustelumatkan syy Suomussalmelle oli Antti-Kristukseksi sanotun profeetta Antti Juntusen nostattama herätysliike, jonka oppien mukaisesti korven asukit uskoivat, että suojeluskuntapukuihin ommeltu S-kirjain on pedon merkki, ja että vain kommunistit pääsevät taivaaseen.  Kekkosen virkatoimiin pyrittiin vaikuttamaan myös sillä ennustuksella, että Ilmestyskirjan Punainen Ratsastaja tulee vielä rajan takaa ja panee valkoisen Suomen matalaksi. Se profetiahan oli sikäli erikoinen profetia, että se profetia sitten melkein toteutuikin.

https://www.suomalainen.com/products/ohrana-kekkonen?srsltid=AfmBOoom-_B9mKm2wdUBy8iGbIhE-a6Hd7HwIeCHxsu1YR7Tw38uHJGY

Pohjolan sissipojat

Kiivas neuvosto- ja venäläisvastaisuus yhdistivät ennen sotaa Urho Kekkosta ja hänen luotettavaa tukijaansa Kainuun Sanomien päätoimittaja Jussi Kukkosta. Stalingradin katastrofin jälkeen Kekkonen tajusi, että Saksa häviää ja että Suomen voi pelastaa vain hyvät suhteet Neuvostoliiton kanssa ja Jussi Kukkonen seurasi hoipertelematta Kekkosen viitoittamalla ulkopoliittisella linjalla. 

Molemmat miehet varmasti uskoivat, että jos Suomi miehitetään, niin heille kummallekin käy huonosti. Entinen salaisen poliisin mies Kekkonen tiesi, että ennen sotia Neuvosto-Karjalassa surmattiin parikymmentä tuhatta suomalaista ja miehityksen sattuessa noin 40.000 suojeluskuntalaista ja fasistiksi luokiteltavaa tapetaan ja noin 400.000 sivistyneistön edustajaa, joihin esimerkiksi myös kansakoulunopettajat lukeutuvat, siirretään Siperian leireille. Niinhän miehitetyssä Virossa sitten tapahtuikin.

Kekkosella olisi ollut kova selittäminen KGB:n miehille sen vuoksi, ettei hän jatkosodan alussa pitänyt nälkään kuolevia leningradilaisia ihmisinä ja varmaankin miehittäjät olisivat tutkineet kriittisesti Kukkosen aiempaa kirjallista tuotantoa. Mutta molemmat miehet käänsivät näyttävästi takkiaan. 

Entisestä Etsivän Keskuspoliisin kovaotteisesti kommunistien kuulustelija Kekkosesta tuli Hertta Kuusisen ja hänen isänsä Otto-Willen hyvä kaveri ja kun Kukkonen sodan jälkeen julkaisi puhdashenkisen poikien seikkailukirjan Pohjolan sissipojat, niin siinä kirjassa Pohjolan pojat yhdessä neuvostoliittolaisten tovereiden kanssa taistelivat rinta rinnan natsismia vastaan, joka oikein olikin. Ennen sotia julkaistuissa Kukkosen puhdashenkisissä poikien seikkailukirjoissa sen sijaan itäisen naapurimaamme miehiä lahdattiin kasapäin.

https://kirjapino.fi/tuote/pohjolan-sissipojat-2/

R----n kintereillä ja R----n selustassa

Suonenjoen kirjastolla näyttää olevan kokoelmissaan Jussi Kukkosen 60:stä kirjasta peräti 46 kpl. Kirjasto voisi joskus asettaa nämä kirjat näytteille ja jopa järjestää Kukkos-Jussi-seminaarin. Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nimittäin nyt päädytty siihen, että noita teoksia voisi taas julkisesti esitellä; tosin suosittelen, että ainakin osaan Jussin kirjoista kannattaa suhtautua kriittisesti. 

Jatkosodan jälkeen Kukkosen hengentuotteita poistettiin kirjastojen ja kirjakauppojen valikoimista valvontakomission määräyksestä ja oikeusministeriön aloitteesta enkä asiaa yhtään ihmettele, koska monet Kukkosen kirjoista sisältävät paljon vihapuhetta ja kansanryhmän vastaista kiihotusta.  

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että vielä talvella 1942 tuleva presidentti Urho Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei piiritetyssä Leningradissa kuole ihmisiä, vaan r----iä. Tosin sekin kannattaa tässä yhteydessä muistaa, että vielä 1970-luvulla monipuolisesti lahjakas taiteilija Martti "Huuhaa" Innanen oli sitä mieltä, että suomalainen on ihmisen ja r----n sekasikiö.

Wikipedia näyttää tuntevan vain kaksi Jussi Kukkosen kirjaa, jotka ovat R----n kintereillä ja R----n selustassa. Varmuuden vuoksi sensuroin kirjojen R-kirjaimella alkavan nimen ensimmäistä sanaa, koska sen käyttäminen saattaa johtaa ongelmiin Facebookin kanssa, joka tietysti oikein onkin. Olen lukenut kyseiset kirjat ja lukemisen jälkeen ihmettelin sitä, ettei Suomi sittenkään voittanut yksin toista maailmansotaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryss%C3%A4n_kintereill%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryss%C3%A4n_selustassa

60 kirjan mies

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, kun väitin Suonenjoella syntyneen Jussi Kukkosen kirjoittaneen yli 60 teosta. Tarkistuslaskentani osoitti, että kirjoja oli yhteensä tasan 60. Mutta hirmuinen määrä on sekin, ja kun Jussin luomisen pakko oli suurimmillaan, hän julkaisi viisi kirjaa vuodessa vuonna 1945.

Luulen, että Kukkosen luomisen pakko johtui siitä, että lasten kouluttaminen oli siihen aikaan kallista eikä entisellä renkipojalla ollut perittyä varallisuutta. Jussi toimi vain sivutoimisena kirjailijana, koska päätoimenaan hän oli Kainuun Sanomien päätoimittaja. Oletan, että liiallinen työnteko johti nykykielellä sanottuna burnouttiin ja äkilliseen kuolemaan kesken parhaan luomiskauden.

Muistokirjoituksen mukaan Jussi Kukkonen väsyi työpöytänsä ääreen, mutta minulle on kerrottu, että "työpaikkansa vessassa se ampua napsaatti ihtensä". Pistoolin hän oli saanut kaveriltaan oikeusministeri Urho Kekkoselta, joka myös kuljeskeli kaupungilla ihan kansanedustaja Vornasen tapaan pistooli taskussa, mutta Vornasen tapaan pistoolia ei tarvittu ravintolassa ryyppäämisen turvaamiseen tai nuorten naisten suosiosta taistelemiseen.

Sen sijaan Kekkonen kantoi pistoolia, koska pelkäsi henkensä puolesta sen vuoksi, että hän yritti oikeusministerinä lakkauttaa sodan alla IKL:n demokratialle vaarallisena. Kainuussakin kuohui ja minulle on kerrottu, että sikäläisillä maalaisliittolaisilla oli nimilista niistä IKL:n kannattajista, jotka tapetaan, jos Kekkosen tukimiehelle Kukkos-Jussille sattuu jotakin.

Olen kerännyt Jussi Kukkosen kirjoja alun toista läjää, mutta kaikkia en ole pystynyt lukemaan, koska ne ovat valtaosin melkoisia Junttilan tuvan seinäkoristeita. Ehkä kuuluisin Jussin kirjoista on Ratavartijan kaunis Inkeri, jonka pohjalta kuvattiin suosittu elokuva. Epäilen, että elokuvan suosio johtui suurelta osin sen eroottisesta rohkeudesta. Muistelen, että siinä näytetään kesken intiimin heinäkasakohtauksen ohi kiitävän höyryveturin mäntää ja sylinteriä sekä siunatuksi lopuksi veturin höyryn päästö.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratavartijan_kaunis_Inkeri

Hyvinvointia yhteisöstä

Eilen Suonenjoen kaupunki järjesti keskustelutilaisuuden, jonka aiheena oli hyvinvointi, ja hyvä oli, että nimenomaan Suonenjoki järjesti tuon aiheisen tilaisuuden, koska maamme johtava hyvinvointitutkija neurologi Markku T. Hyyppä on äitinsä puolelta Suonenjoen Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä. Hyyppä on maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä kuitenkaan parhaimman kirjailijan, yli 60 teosta julkoneen Jussi Kukkosen tyttären poika.  

Reilut parikymmentä vuotta sitten Hyyppä julkaisi kirjan nimeltään Elinvoimaa yhteisöstä, jossa hän kertoi tutkimuksestaan, joka koski maamme ruotsinkielistä vähemmistöä ja selitti heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Esimerkiksi tieteen, kulttuurin ja jopa urheilun puolella heillä on maassamme selvä yliedustus.

Hyypän mukaan esimerkiksi maamme ruotsinkieliset miehet elävät kuusi vuotta suomenkielisiä lajitovereitaan pitempään ja kaiken lisäksi he elävät vielä suomenkielisiä hauskemman elämän. Minustakin ruotsinkielisiä miehet ovat lapsenomaisen hyväntuulista porukkaa, josta hyvänä esimerkkinä ovat eräät viihdealan julkisuuden henkilöt kuten Veksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja se vöyriläinen miesporukka, joka voittaa kohta Ruotsille iskelmälaulannan Euroopan mestaruuden. 

Hyypän mukaan ruotsinkielisistä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsinkieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Muistelen, että kirjassaan Hyyppä jopa esittää teorian siitä, että ruotsikielisten ympärillä leijailee ilomieltä välittäviä feromoneja, eli kemiallisia viestiaineita, jotka mm. saavat ihmiset ja eläimetkin rakastumaan toisiinsa.

Aika yllättävää, että Markku T. Hyypän kirja on vapaasti luettavissa netissä: https://www.santalahtikustannus.fi/lisamateriaalit/elinvoimaa_yhteiso_sis.pdf

 

Hugo Salmelan suku

Mielenkiintoisia ovat vanhat valokuvat. Alla olevasta Iltasanomien jutusta löytyy noin 120 vuotta vanha valokuva sahatyömies Hugo Salmelasta ja hänen kahdesta ammattikollegastaan ja vaikka Suomi oli siihen aikaan köyhä maa ja myös sahatyömiehet köyhiä, niin tuossa kuvassa kaverukset ovat vähintään yhtä tyylikkäitä kuin nykyajan ministerit.

Hugo Salmela sai surmansa sotatapaturmassa, kun Tampereen punaisten päämajassa räjähti kokonainen käsikranaattilaatikko. Epäilen, että paikalla olleet piiritetyn kaupungin punapäälliköt tiesivät, ettei heillä ollut montaa elonpäivää jäljellä ja joku päälliköistä käsitteli käsikranaattia itsetuhoisesti.

Hugo Salmelan vaimo ja lapset pakenivat sodan jälkimainingeissa Pietariin, jossa vaimo ja kaksi lasta kuolivat pakolaisleirin kurjuuteen. Sen sijaan Salmelan poika Taisto selvisi takaisin Suomeen, jossa punapäällikköisän suojeluskunnan riveissä haavoittunut veli otti pojan kasvatikseen Parikkalaan. Ja hyvin kasvattikin, koska Taisto opiskeli merkonomiksi ja perusti Lahteen autokaupan. 

Hän menestyi myös urheilijana, koska voitti Rantasalmella pitäjän mestaruuden yleisurheilun kolmiottelussa tuloksilla, joihin itse en ehkä olisi pystynyt. Taisto peri varmaankin isänsä sotilaalliset kyvyt, koska Suomen armeija koulutti tämän punapäällikön pojan upseeriksi. Autokauppayrittäjä Taisto Salmela kuoli sairauteen kohtuuttoman nuorena.

Sen sijaan Hugon suojeluskuntalainen veli Akseli eli peräti 90-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1990 Kuopion maalaiskunnassa. Sukutaustastaan huolimatta Akseliin varmaankin luotettiin suojeluskuntapiireissä, koska jatkosodan jälkeen hän sai vankilatuomion asekätkennästä. Ilmeisesti Akseli ei mainostanut olevansa Hugo Salmelan veli, koska ainakaan lehdissä en muista hänestä olleen koskaan juttua. Olisihan se jäänyt mieleeni, jos vaikka Hymy-lehti olisi paljastanut, että kuuluisan punapäällikön veli oli mukana asekätkennässä.

Hugo Salmelan sisko Edith kouluttautui sairaanhoitajaksi ja toimi Parikkalan kunnansairaalan ylihoitajana. Hän avioitui Parikkalan kunnan rahastonhoitajan kanssa. Hän kuoli vuonna 1984 ja tiedä vaikka olisin ehtinyt hänet nähdä, koska jo siihen aikaan liikuskelin sillä suunnalla. Ilmeisesti Edith ei mainostanut kyläläisille olevansa kuuluisan Hugo Salmelan sisar, koska varmaan joku olisi minullekin tuon asian kertonut.

https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000011088952.html  

Hugo Salmela

Asiaa tutkittuani olen tullut lopputulemaan, että menestyksekästä on suuri alun perin savolainen Sikasten-suku. Jopa Amerikasta asti löytyy suuri ja menestynyt intiaanien Sikasten sukuhaara, joka on perua siltä ajalta, kun savolaisia muutti 1600-luvulla Delawareen ja ystävystyi siellä alkuperäisväestön kanssa, jonka edustajat myös olivat kovia saunomaan, tosin he kutsuivat saunojaan hikimajoiksi.  

Myös sotilaina Sikaset ovat kunnostautuneet. Esimerkiksi, kun Suonenjoen ainut veljessodan taistelu käytiin Lempyyn kylällä, olivat Sikaset hyvin edustettuina kummallakin puolella ja kummaltakin puolelta surmattiin tapahtumien seurauksena yksi Sikanen. Näyttelijä Taisto Reimaluoto on kertonut, että hänen vaarinsa Esa Sikanen oli hyvin kova mies, joka itki viimeksi silloin, kun kantoi ammutun veljensä ruumiin riiheen. 

Nyt minulle on selvinnyt, että jopa Kadettikoulun seinällä, jolle on ripustettu suurimpien suomalaisten sotapäälliköiden kuvat, on ripustettu myös yhden Sikasen kuva. Hän on Tampereen taisteluissa punaisia johtanut Hugo Salmela, joka tosin alkuperäiseltä nimeltään oli Sikas-Huugo. Hän oli sukunsa eteläsavolaista sukuhaaraa, joka ei omistanut maata ja hankki sen vuoksi elantonsa Itä-Suomen mekaanisen puunjalostuksen palveluksessa.

Minulle on jäänyt epäselväksi millä perusteella kotkalainen sahatyömies ja harrastelijanäyttelijä Salmela äänestettiin punaisten tärkeimmän rintaman komentajaksi, mutta Tuomas Hopun kirjan Hugo Salmela - vallankumouksen sanansaattaja luettuani uskon, että harrastelijanäyttelijänä hän osasi hyvin näytellä sotapäällikköä. Lisäksi hän näytti hyvin kunnolliselta ja rehelliseltä mieheltä, jollainen hän uskovaisen kodin kasvattina varmaan olikin.

Myös Hugon veli Akseli oli valokuvista päätellen hyvin kunnollinen mies. Hän haavoittui pahasti jo ennen varsinaisen veljessodan alkamista Parikkalan aseman taistelussa marraskuussa 1917. Hugo-veli lähetti veljelleen Kotkasta kirjeen, jossa ylisti tämän urhoollisuutta, mutta seuraavan kirjeen sävy olikin jo toinen, kun oli selvinnyt, että Akseli olikin taistellut Parikkalan pitäjän Kankaan kylän suojeluskunnan riveissä Simpeleen tehtaiden punakaartia vastaan. Hugo Salmelan vanhemmat ja sisarukset asuivat tapahtuma-aikaan Parikkalassa.

Suuri humanisti Yrjö Kallinen, joka tuomittiin veljessodan aikana neljä kertaa kuolemaan, vaikka oli pasifisti ja kerran jopa vietiin kuopan reunalle ammuttavaksi, mutta jätettiin ampumatta sen jälkeen, kun teloitusryhmän johtaja alkoi itkemään Kallisen jäähyväispuheen kuultuaan, käytti Suomen sisällissodasta nimitystä veljessota, ja Hopun kirjan luettuani ymmärrän veljessodan olevan ihan hyvän nimen.

https://vastapaino.fi/sivu/tuote/hugo-salmela/5287297

Harlamov

Eilen jääkiekkoilun pikkumiehiä miettiessäni unohtui kaikista suurin eli Valeri Harlamov. Wikipedia tosin kertoo hänen olleen 173-senttisen, mutta epäilen, että hänet on mitattu luistimet jalassa. Muistanpa, miten vuonna 1972 vihdoin toteutui pitkään haaveiltu ottelu, jossa Neuvostoliiton ja Kanadan parhaat kohtasivat ja muistanpa senkin, että eräs suomalainen asiantuntija arvioi ottelun alla Kanadan voittavan noin kymmenellä maalilla. Toisin kävi, sillä Kanadassa pelatun ensimmäisen pelin voitti Neuvostoliitto 7-3, ja kentän paras mies oli Valeri Harlamov.

Itse kahdeksan ottelun sarjan sitten Kanda voitti niukasti, mutta moni on sitä mieltä, että lopputuloksen ratkaisivat ottelut tuominneet NHL-tuomarit, jotka muuttivat sarjan aikana tuomiolinjaansa, ja niinpä Neuvostoliiton parhaalta pelaajalta Harlamovilta lyötiin mailalla jalka poikki joukkueiden kuudennessa kohtaamisessa. 

Yle Areenassa on mainio dokumentti nimeltään Rahusen punatähdet, joka kertoo säynätsalolaisen Toronto-mailatehtaan tarinan ja ohjelmassa reilun 15 minuutin kohdalla mailatehtaan perustaja Einari Rahunen muistelee Valeri Harlamovia. Harvoin näkee suomalaisen miehen purskahtavan itkuun, mutta niin ohjelmassa tapahtuu, kun Rahunen kertoo Harlamovin kuolemasta.

Vuonna 1981 tapahtui niin, että Harlamov pudotettiin pois Neuvostoliiton maajoukkueesta, joka oli lähdössä pelimatkalle Kanadaan. Rahusen mukaan samaan aikaan, kun maajoukkuetta kuljettanut kone oli matkalla Amerikkaan, siirtyi Harlamovin auto Moskovan moottoritiellä väärälle kaistalle ja törmäsi rekkaan. Toronton mailatehtaan tarinan voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-522333

Tässä Kansainvälisen jääkiekkoliiton asiantuntijoiden valitsema 1900-luvun tähtikentällinen:

• Maalivahti: Vladislav Tretjak (Neuvostoliitto) - 30 ääntä.
• Ensimmäinen puolustaja: Vjatšeslav Fetisov (Neuvostoliitto) - 54 ääntä.
• Toinen puolustaja: Börje Salming (Ruotsi) - 17 ääntä.
• Ensimmäinen laitahyökkääjä: Valeri Harlamov (Neuvostoliitto) - 21 ääntä.
• Toinen laitahyökkääjä: Sergei Makarov (Neuvostoliitto) - 18 ääntä.
• Keskushyökkääjä: Wayne Gretzky (Kanada) - 38 ääntä.

Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli

Olihan eilen taas hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Kalpa ja Saipa kohtasivat mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa. Minäkin, joka olen peri rauhallinen ihminen, jouduin turvautumaan jopa voimasanoihin, kun nettiradio Savon Aaltojen nettiyhteys kaatui liiallisen kuormituksen vuoksi. 

Mutta sitkeästi tuijotin teksti-tv:n ruutua ja koetin telepaattisesti kannustaa kuopiolaisia enkä turhaan, koska minuutti ennen päätöstä Kalpa tasoitti ja jatkoerässä sitten telepaattinen kannustukseni ratkaisi pelin, jonka jälkeen teksti-tv:n sivuille ilmaantui virtsan värisin kirjaimin, että Kalpa voitti Suomen mestaruuden. Iloani tosin himmensi, että minua harmitti se, että Saipan kaltainen joukkue joutui häviämään. Olisihan se ollut huima tarina, jos viime vuonna viimeiseksi sijoittunut, olisikin nyt voittanut mestaruuden.

Kalpan joukkue on SM-liigan pienikokoisin ja se selittää, miksi se voitti mestaruuden. Ihan fysiologisista syistä pienet miehet ovat ketteriä, kestäviä ja heillä on isoja miehiä parempi motoriikka, koska lyhyet raajat on helppo hallita. Finaalikierrosten parhaaksi pelaajaksi valittu Juuso Mäenpää on vain 169-senttinen eivätkä Tuomas Kiiskinen ja Konsta Kapanen ole paljoa isompia.

Eilistä ottelua seuratessani palasivat mieleeni Höyry Häyrisen selostuksessaan usein mainitsemat Tesla Pardubicen pikkumiehet, jolla nimityksellä 1970-luvun  tsekkien ykkösketjua kutsuttiin. Ketjun muodostivat Vladimir Martinec, 173 cm – Jiří Novak,171 cm, mutta Bohuslav Stastny taisi olla peräti 180 cm. Pardubicen maalivahti Miroslav Lacky oli vain 165 cm. 

1980-luvun Neuvostoliiton loistava ykkösketjukaan ei ollut koolla pilattu, koska Igor Larionov oli 175 cm, Sergei Makarov 173 cm ja Vladimir Krutov 175 cm. Krutov oli melkoinen kanuunakuula, koska hän painoi huippuvuosinaan 88 kg. Neuvostoliiton konkurssin jälkeen hän siirtyi NHL:n rahakaukaloiloihin, vaikkakin kärsi siellä kovasti koti-ikävästä ja varmaankin sen vuoksi söi suruunsa niin, ettei ainakaan tarinan mukaan enää mahtunut kaukaloon. Krutov kuoli 52-vuotiaana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Krutov

Saipa ja Varshavianka

Kyllä ei ole Kalpan mestaruus edes todennäköinen, vaikka pari päivää sitten niin väitin. Kun eilen katselin Kalpan ja Saipan kohtaamista, niin mieleeni tuli, että lappeenrantalaisetkin ovat katsoneet Kom-teatterin vappukonsertin, koska he olivat selvästi sisäistäneet konsertissa esitetyn puolalaisen kapinalaulun Varshaviankan hengen, jossa laulussa sanotaan, että "pakko on taistella kuolla tai voittaa". 

Puolalaiset olivat tsaarin vallan aikaan kovia kapinoimaan venäläisiä vastaan ja suomalaiset olivat kovia kukistamaan puolalaisten kapinoita. Itse Mannerheimkin taisi kunnostautua tuossa asiassa, vaikka tuosta asiasta eivät suomalaiset sotahistorioitsijat taida liiemmin huudella. 

Saipa oli eilen selvästi parempi joukkue ja epäilen, että niin on tämänkin päivän Lappeenrannan ottelussa, joten Suomen mestaruus ratkaistaan ensi tiistaina loppuunmyydyssä Kuopion jäähallissa. Itse jopa epäilen, ettei Kalpan pelaajillakaan ole mitään sitä vastaan, että syömäköyhä joukkue lyö kerrankin rahoiksi. Itäsuomalaisten Kalpan ja Saipan pelaajabudjetit on vain kolmannes siitä, mitä länsisuomalaisilla huippuseuroilla.

Mutta kyllä ei ole Kuopion palloiluseurojen välit kunnossa. Nimittäin samaan aikaan, kun Kalpa pelasi loppuunmyydyssä jäähallissa, niin Kups pelasi mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa SJK:ta vastaan melkein tyhjällä jalkapallostadionilla. Seura olisi saanut pääsylipputuloja noin 50.000 euroa enemmän, jos tuo ottelu olisi siirretty sunnuntaille. 

Muistanpa muutaman vuoden takaa, että kerran oli jopa sellainen tilanne, että Kuopiossa pelattiin yhtä aikaa huipputason jääkiekko-, jalkapallo- ja pesäpallo-ottelut. Jostain syystä, jota voi vain arvailla, lentopallopeliä ei kuitenkaan pelattu samaan aikaan. Muistelen, että jossain Kuopion lentopallon ylimmän sarjatason ottelussa oli yli 5.000 katsojaa, joka lienee Suomen ennätys.

Tuo tyhjälle katsomolle pelattu Kupsin ja Sjk:n ottelu vaikuttaa olleen ihan hyvätasoinen tapahtuma: https://www.ruutu.fi/video/4712734

Raunioista nousee Donbass

Vappuaattoon sopivasti telkkarissa näytettiin Kom-teatterin kuoron konsertti, jonka aluksi minua ilahdutti suuresti Kom-teatterin nykyisen johtajan Seppo Maijalan tervehdyspuhe, jossa hän tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan hirvittäväksi, jota se onkin. Sen jälkeen kuoro alkoi esittämään perinteisiä kappaleitaan, jotka valta osin olivat Immo Kuutsan (Kok) valmentaman lupaavan hiihtäjän Kaj Chydeniuksen säveltämiä ja Rautalammin suuren runoilijan Matti Rossin (Kom), joka nuoruudessaan tunnettiin lupaavana kiekonheittäjänä, jota Immo Kuutsa (Kok) ei kuitenkaan tiettävästi valmentanut, sanoittamia.

Matti Rossia pidetään rautalampilaisena, vaikkakin hän oli syntynyt Sortavalassa, jossa hänen Rautalammilla syntynyt jääkärikapteeni isänsä Mikko Rossi toimi upseerina. Mikko Rossi kuoli kohtuuttoman nuorena pari kuukautta talvisodan päättymisen jälkeen, ja voi olla, että sodalla oli osuutta varhaiseen poismenoon.

Teatterinjohtaja Seppo Maijalan avauspuhetta kuunnellessani tuli mieleeni, että Matti Rossi saattaisi olla eri mieltä Ukrainan tapahtumista. Nimittäin pari vuotta ennen kuolemaansa Rossi julkaisi vuonna 2015 kirjan nimeltään Raunioista nousee Donbass, jossa hän ylistää täysin vailla kritiikkiä Venäjän järjestämää Itä-Ukrainan sotaa. Kirjassa mm. kerrotaan, miten ukrainalainen maataistelukone ampui tykillään alas malesialaisen matkustajakoneen, joka oli täynnä hollantilaisia. Länsimaalaiset asiantuntijat ovat sen sijaan sitä mieltä, ettei kyseinen ukrainalainen maataistelukone edes pystynyt nousemaan matkustajakoneen korkeuksiin.

Luin aikoinaan Rossin Donbass-kirjan ja ihmettelin sitä luettuani, miten jokseenkin normaalilla järjellä ja normaalilla moraalilla varustettu ihminen pystyy kannattamaan Putinia. Tosin ymmärrän kyllä, että älykkäät ihmiset pystyvät uskomaan asioihin, joihin tavallisella järjellä varustettu tavallinen kadun mies ei pysty.  Ilmeisesti Matti Rossi oli ns. liika viisas ja liika älykäs, sillä olihan hän nuoruudessaan päässyt opiskelemaan sekä Edinburghin että Pennsylvanian yliopistoihin.

Helsingin Sanomat ei kiitellyt Rossin kirjaa Raunioista nousee Donbass: https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002840348.html

Novgorodilainen kiekkoilu

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen taas kerran ropakantaa. Yön yli nukuttuani mieleeni oli palautunut, että Etelä-Saimaan otsikossa olikin lukenut Lappeenrannan Saipan ja Imatran Ketterän ystävyysottelun jälkeen, että "Saipa ja Ketterä ystävyysottelussa - viisi miestä sairaalaan". Eilen väitin, että lasarettiin joutuneita olisi ollut peräti seitsemän, joka on jostain syystä valehtelijoiden luku.

Eilen väitin sitäkin, että moni Kalpan joukkueen parhaista olisi vammautunut loppuottelusarjan aikana, mutta tuotakin asiaa täytyy täsmentää, sillä tällä hetkellä vammautuneita ovat vain maajoukkuemiehet Lasse Lappalainen ja Tuomas Kiiskinen, sillä kaksi invalidipelaajaa ihmeparani ja kykeni pelaamaan eilen Lappeenrannassa. Se seikka varmaan vaikutti sen verran, että Kalpa voitti ja on nyt laskelmieni mukaan 80 %:n todennäköisyydellä Suomen mestari.

Muistanpa, että pitkään oli se tilanne, että vaikka suurin osa Suomen pinta-alasta on entisen Pähkinänsaaren rauhan itäpuolella eli Novgorodin aluetta, niin siitä huolimatta kaikki jääkiekon ylimmällä sarjatasolla pelanneet joukkueet olivat Pähkinäsaaren rauhan rajan ruotsalaiselta puolelta, mutta nykyään novgorodilaisjoukkueet Oulun Kärpät ja Kalpa, eli entinen Sortavalan Palloseura, menestyvät oikein hyvin. Vanha novgorodilaiskaupunki Kuopio näyttää olevan jopa maamme johtava palloilukaupunki, joka voittaa vuoden sisällä sekä jalkapallon että jääkiekon Suomen mestaruuden.

Vaikka karjalaiset ovat kovasti puheliasta väkeä, niin Saipan valmentaja Raimo Helminen ei ole kovin puhelias mies, koska eilisen ottelun lehdistötilaisuudessa hänen puheenvuoronsa kesti kuusi sekuntia, mutta hän onkin syntyjään hämäläisiä: https://www.youtube.com/watch?v=h69x-5vW_Fs