Eilen mainitsemaani Rikospaikka-ohjelmaa olen seurannut varsinkin sen vuoksi, että viime aikoina ohjelmassa on taidehistoriaan erikoistunut poliisimies Kimmo Nokkonen valistanut katsojia taideväärennöksistä. Taideväärennökset ovat kiinnostaneet minua sen jälkeen, kun tutustuin erääseen herraan, joka huoltoaseman parkkipaikalla myyskenteli aitoja Helena Schjerfbeckin töitä ja vakuutti, että kotoa niitä löytyy lisääkin. Luulen, että niitä säilytettiin sentään verkkokomerossa.
Innostuin asiasta niin, että luin vuosia sitten Jouni Rannan ja Marko
Erolan kirjan Vilpitön mieli - Miten myin Suomen täyteen väärennettyä
taidetta. Kirja kertoo sen, miten hyväuskoisia monet ihmiset, varsinkin
kulttuuri-ihmiset, ovat ja miten monia asioita, varsinkin
asiantuntijoita, on syytä epäillä.
Kirjan mukaan
esimerkiksi Göteborgissa sikäläinen paikallislehti kokosi näyttelyn eläintarhan
simpanssin maalauksista ja kertoi hieman harhaanjohtavasti, että työt
olivat avantgardisti Pierre Brassaun. Taidekriitikot ihastuivat töihin
ja eräskin kirjoitti:"Brassau maalaa voimakkain vedoin, mutta selkeän
päämäärätietoisesti. Hänen siveltimensä vedot tekevät pikkutarkkoja
kaarroksia. Hän on taiteilija, joka tekee työtään balettitanssijan
herkkyydellä."
Tietooni ei ole tullut, millaisia summia
simpanssin tauluista maksettiin, mutta isot rahat siinä
luultavasti liikkuivat. Rannan ja Erolan kirjasta sain sen käsityksen,
että kun eräät ravimiehet innostuivat taidekaupasta ja alkoivat myymään
Edelfeltejään autojensa peräkonteista huoltoasemien pihoilla, niin
Edelfelteistä maksettiin monta kertaa kymmeniä tuhansia euroja. Ja
minusta se on ihan perusteltuja, koska parempia ne ihan tuliterät
Edelfeltit olivat kuin ne vanhat Edelfeltit, joissa on hometta ja
kärpäsen kakkoja.
Suomen kuuluisin taideväärentäjä oli Veli Seppä, joka syöpään sairastuttuaan, katui tekojaan, tuli uskoon ja tunnusti kaiken. Oikeus tuomitsi hänet 1 vuodeksi ja 11 kuukaudeksi
vankeuteen, tosin tuomio oli ehdollinen ja lisäksi hän joutuu maksamaan
saamansa rikoshyödyn, eli 40.000 euroa, valtiolle. Seppä myönsi maalanneensa peräti 104 huipputaulua, joten halvalla hän on myynyt hyvää
taidetta välittäjilleen. Joku on tainnut vetää paljon välistä, koska
taiteenystävät maksoivat Sepän maalauksista jopa kymmeniä tuhansia.
Siunatuksi
lopuksi korostettakoon sitä, että vaikka taiteilija oli Seppä nimeltään,
ei hän ollut oikeasti seppä, vaan hitsaaja. En tosiaankaan ymmärrä
kuvataiteista mitään, mutta kuitenkin hämmästelen sitä, että joku
hitsaaja kansakoulupohjalta on maalannut tauluja, joita pidetään suurten
mestarien tekeminä. Yksi tapaus taisi olla jopa sellainen, että
vaikka Seppä vakuutti, että eräs Edelfelt oli hänen verstaastaan
lähtöisin, ei eräs ruotsalainen taiteentutkija sitä myönnä, vaan
sitkeästi väittää työn olevan aidon Edelfeltin.
Minä luulen, että Sepän taide saa vielä tulevaisuudessa sen arvon, joka sille kuuluukin. Harkitsen sitä, että perustan Suonenjoen tyhjillään olevaan upeaan entiseen oppikouluun Veli Seppä-taidekeskuksen ja pyydän poliiseja tukemaan liiketoimintaani lahjoittamalla taidekeskukseen hallussaan olevat mestaritaiteilija Sepän maalaukset.
Tässä mielenkiintoista lisätietoa taideväärennöksistä: https://yle.fi/a/74-20080108
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti